Osa 40 >>  39 >>   38 >>   37 >>   36 >>  35 >>  34 >>  33 >>  32 >>  31 >>   30 >>  29 >>  28 >>  27>>  26 >>  25 >>  24 >>  23 >>  22 >>  21 >>  20 >>   19 >>    18 >>   17 >>   16 >>  5 >>  14 >>  13 >>  12 >>  11 >>  10 >>   9 >>   8 >>   7 >>   6 >>   5 >>   4 >>   3 >>   2 >>   1 >>     Etusivu >>    In English >>   guns.connect.fi >>   Linkit >>

TOKKO TIETOA ON?

"G.O.W.":n kysymys- ja vastauspalstan toimittajan P. T. Kekkosen poismenon johdosta postia tälle palstalle ei enää vastaanoteta.

Päivitetty 13.10.2002

PALAUTETTA PÄÄTOIMITTAJALLE:

JOHNSSON / SOISALON-SOININEN

Luin sattumalta löytämäni tekstin Hohentalista ja prokuraattori Johnssonista. Siinä sanottiin mm. "Myöntyvyyssuunnan propaganda paheksui erityisesti sitä, että "SUOMALAINEN hallintomies oli salamurhattu katalasti", vaikka sukunimi Johnsson ei viittaa suomalaiseen syntyperään, ja etunimi Eliel on kirjaimellisesti täyttä hebreaa. Propagandistit viljelivät aatelisnimeä "Soisalon-Soininen", korostaakseen Johnssonin täysin keinotekoista, aatelissäätyyn ylentämisen kautta saatua "suomalaisuutta", vaikka nimenmuutosta ei oltu edes ehditty vahvistaa virallisesti. Tuolla tekaistulla aatelisnimellään Johnsson mainitaan silti jopa tietosanakirjoissa ja muissakin hakuteoksissa."

Hämmästelin kirjoitustanne. Kuten tietänette, koulutielle päässeet suomalaiset saivat yleensä ruotsinkielisen sukunimen kouluun mennessään. Johnssonit ovat taustaltaan täysin suomalainen suku (suomalaisempi kuin Hohenthalit koskaan) ja alkuperäinen nimi on Soininen, millä nimellä suvun jäseniä elää tänäkin päivänä. Soisalon saari kuuluu myös suvun vaiheisiin, mistä täysin loogisesti ja suomenkielen sääntöjen mukaisesti on muodostettu aatelisnimi samaan malliin kuin saksalaiset ja balttilaiset von - nimet (saksaksi kai olisi "Eliel Soininen von Soisalo")

Ns. myöntyväisyysmiesten - joista monet olivat myös ns. fennomaaneja - keskeinen dilemma oli, että he näkivät olevan kaksi mahdollisuutta: joko Suomessa on suomalainen virkamieskunta tai sitten on venäläinen virkamieskunta. He pitivät parempana, että on suomalainen virkamieskunta vaikkakin oman henkilökohtaisen turvallisuuden kustanuksella, koska toinen vaihtoehto olisi ollut Suomelle paljon tuhoisampi. Kun historiaa tutkii ja kansojen kohtaloita vertaa, huomaa, että he eivät olleet väärässä.

Tervehtien RV

Kiitokset lisätiedoista! Niukanlaisista käytettävissäni olevista lähteistä ei löydy edes vihjausta prokuraattori Johnssonin suomalaisista sukujuurista, vaan pelkästään mainintoja, ettei hän ehtinyt omaksua aatelisnimeään Soisalon-Soininen viralliseen käyttöön, vaikka olikin jo ylennetty aatelissäätyyn, palkkiona Venäjän Keisarikunnalle tekemistään suuriarvoisista palveluksista. Lennart Hohenthalin teon arvostus kohenee entisestäänkin kaltaisteni sankarinpalvojien mielissä, jos prokuraattori Johnssonin syntyperä oli todellakin alkuaan suomalainen. Esimerkiksi Nikolai Bobrikov oli omaa maataan, Venäjää, palveleva virkamies, kun taas Soininen simputti ja kyykytti suomalaisia; omia maanmiehiään. Maansa pettäjä ja kansansa vainooja oli totisesti kohtalonsa ansainnut siinä, missä vierasmaalainen panslavistien käsky-jä noudattanut satraappi Bobrikov, tai ehkä jopa suuremmalla syyllä.

Kuvittelepa tilanne, että venäjänkielisen, suomenkieltä taitamattoman virkakunnan kätyreinä, tulkkeina ja neuvonantajina EI olisi ollut yhtäkään suomen- ja tai ruotsinkielistä "suuriarvoisten palvelusten" tekijää: Sanomalehtien tekstejä ei olisi venäjäntänyt tai sensuroinut kukaan, eikä myöskään tulkinnut suomenkielisiä ilmianto-kirjeitä (joihin mm. Bobrikov valitti olevansa hukkumaisillaan). Venäjänkielisiä ukaaseja ja diktaatteja ei olisi puolestaan kyetty saattamaan yhteisen rahvaan tietoon "luettaviksi, kirkoissa kuulutettaviksi ja noudatettaviksi". Moiset informaatiokatkokset olisivat pian häätäneet vieraan vallan edustajat anomaan tsaariltaan eroa ja eläkettä, tai ainakin siirtoa jonnekin Ulko-Mongoliaan, missä kielimuuri olisi matalampi.

Rohkeitakin viranhaltijoita toki löytyi Suomen suuriruhtinaskunnasta ns. "kagaalin" eli passiivisen vastarinnan harjoittajien joukosta. Esimerkiksi vain harvojen läänien kuvernöörit vaativat hallinto-alamaisiltaan rihlattujen ampuma-aseiden (poislukien käsiaseet, mutta mukaanlukien jopa ilmakiväärit) hallussapidon luvanvaraisuuden noudattamisen valvontaa. Sehän oli Bobrikovin ukaasi vuodelta 1903. Kagaaliin kuuluvat kuvernöörit hyödynsivät mokomaa holhouskirjettä henkilökohtaisen hygienian harjoittamiseen, käytyään WC:ssä tai puu-C:ssä tekemässä "isomman/ kiinteämmän tarpeensa".

Eliel Johnsson/ Soinisen kaltaisia "myöntyvyyslinjan" miehiä oli virkakunnassa kuitenkin valitettavasti enemmän kuin aktivisteja tai passivisteja yhteenlaskienkaan. Muutamat muutkin vieraan hirmuvallan kätyrit saivat teoistaan ansaitsemansa "nappikuoleman", mutta useimmat jäivät eloon vielä vuoden 1918 Suuresta Puhdistustyöstä, ja jopa jatkamaan viranhoitoaan, kun pöly oli laskeutunut. Vuoden 1922 (tapaus Heikki Ritavuori) jälkeen ei yksikään virkahenkilö tai politikoitsija ole joutunut "kantamaan TÄYTTÄ vastuuta" sanoistaan tai teoistaan. Huomannet varmaan, että Suomen historia huvittaa minuakin, jos kohta se enimmäkseen v..uttaa. Lähihistoria erityisesti: Kaikki sankarit ovat joko vaihtaneet hiippakuntaa, tai he istuvat kiven sisällä.

2505 MMII; PT



RAIKKA-SINKOJEN SUUNNITTELIJA

Kysyisin, että mistä olet löytänyt noin paljon historiatietoa vastamassa-aseesta ja Ilmari Liikkasesta?

Terveisin: Petri.

  Edesmennyt ystäväni, asekonstruktööri JALI TIMARI, oli ollut silminnäkijänä muutamissa vastamassa-sinkojen kokeilutilaisuuksissa, joista hän kertoi minulle jo vuoden 1977 kevättalvella, mainiten mm. muotovakavoidun T-muotoisen massiiviammuksen huomiotaherättävän panssarinläpäisy-tehon lähtönopeudella n. 1600 m/s ja suunnitelman 81 mm kranaatinheittimen "murkuloita" ampuvasta, olalta laukaistavasta RAIKKA-singosta sekä eräistä muista Ilmari Liikkasen ideoista, jotka perustuivat veden (& jäätymistä estävän lisäaineen) käyttöön vastamassana. Raikka-singot on esitelty - tosin varsin pintapuolisesti - ainakin yhdessä "JANE's INFANTRY WEAPONS"- vuosikirjan niteessä.

Se fakta, että tekniikantohtori Liikkanen toimi "jopa johtavana sieluna" kevytsinkoa 55 S 55 kehiteltäessä, on mainittu joskus jossakin suomenkielisessä lehtiartikkelissa tai muussa painetussa lähteessä. Singon M/-55 seularakenteen tuotantovaikeudet innoittivat ilmeisesti keksijää etsimään "idioottivarmempaa" ja huokeampaa rakennetta, jollainen löytyi asehistoriasta 1. maailmansodan ajalta, nimittäin rekyylitön DAVIS-kanuuna, jota käytettiin jopa lentokoneiden aseena tarkkuuspommituksiin. On hitonmoinen vahinko, että en ehtinyt tulla tuntemaan tri. Liikkasta henkilökohtaisesti, enkä ole saanut vieläkään Raikka Oy:ltä jo vuosia sitten kirjeitse pyytämiäni tietoja keksinnöistä ja keksijän henkilöhistoriasta.

2705 MMII; PT



SANO SE SUOMEKSI!

Olen oululainen, ja en tajua mikä on "kieruvieteri" :)

Suomennosta pyydän :)

  Termi "kieruvieteri" on peräisin 1880-luvun lopulla painetusta esitelmäsarjasta "LUENTOJA ASEOPISTA", eli siis arkaaista kirjasuomea, jota mieluusti viljelen. "Kieruvieteri erillisellä päähköllä" esiintyy mm. aikansa ajanmukaisimman makasiinikiväärin malli GRAS-KROPATSHEK putkimakasiinissa. Nykysuomeksi se on joko kierrejousi tai spiraalijousi, tehtynä (yleensä pyöreästä) jousiteräslangasta. Aikalaisissa ilmakivääreissä ja vanhimmissa DREYSE-aseissa oli käytössä myös jousiteräs-nauhasta valmistettuja "voluuttivietereitä", mutta enimmäkseen käytettiin siviiliaseissa ja pistooleissa sekä revolvereissa lehti- tai V-jousia ainakin laukaisukoneistoissa. Hanattomissa sotilaskivääreissä (mm. BERDANissa) oli "lyöjän vieteri" kieruvieteri, mutta ainakin Berdan oli aseoppi-vihkosen lukijoille ilmeisesti jo niin tuttu varusesine, ettei jousen rakennetta enää häädytty erikseen selostamaan.

Mainittakoon, että tietolähteen nimike on "LYHYT OPPIKIRJA TOPOGRAFIIASSA/ LUENTOJA ASEOPISTA", jos jostain lainakirjastosta sattuisi löytymään kellarivarastosta. Tekijää ei ole mainittu, eikä edes suomentajan nimeä. Painettu Helsingissä FRENCKELLin kirjapainossa muistaakseni armon vuonna 1889. Painos oli ilmeisesti pieni, koska Wähä-Katekismuksen kokoinen kirjanen oli tarkoitettu jakeluun vain sota- ja reserviväelle, jonka miesvahvuus oli Suomessa varsin vähäinen noina aikoina.

Voluuttijousen voi tavata yhä vieläkin rautatievaunujen puskureista, lähinnä ikääntyneimmissä tavaravaunuissa. Aseissa sitä ei ilmeisesti enää käytetä. Nelikulmaisesta jousilangasta valmistettu rekyylijousi (mm. GLOCK-pistooleissa) kuuluu kieruvieterien pääryhmään.

0505 MMII; PT



Palautetta toimitukselle:

SANKARIN PATSAS ON JO OLEMASSA

Tervehdys. Joku kirjoitti että Lallille pitäisi saada oma patsas. Voin kertoa, että Köyliöstähän semmoinen löytyy. On ihan näköinen (?), eli ei mitään abstraktia taidetta. Minusta se on hyvä ja komea patsas.

http://www.koylio.fi/lalli.htm

Terveisin Antti S. Suomen Turusta

  Valokuva ensimmäisen nimeltä tunnetun suomalaisen vapaustaistelijan patsaasta olisi kovasti tervetullut, julkaisuoikeuden kera. Samoin tiedot siitä, kuka on patsaan muotoillut ja milloinka se on paljastettu.

2605 MMII; PT



Häyhästä

Oletko tietoinen, että Simo Häyhästä on aika jättänyt? Helsingin Sanomissa oli muistokirjoitus, kuolinpäivää en muista, mutta mielestäni se oli huhtikuun alussa, jutun näin viime torstaina (vanhasta lehdestä).

Mistäs muuten löydän kattavan jutun Lahti-Saloranta-pikakivääristä kuvineen ja teknisine tietoineen ? Sivuillasi on asiasta monessakin kohdassa, mutta onko kokonaista juttua ?

Terveisin Antti Suomen Turusta



Nukkauspinnoitukset

Morjes! Sivuillanne mainittuja nukkauspinnoituksia ei tee enää Rauno Järveläinen, sillä hän on hävittänyt laitteet pois. Samat laitteet ovat nykyisin Kymen Septech Oy:llä Anjalankoskella, eli nukkauspinnoitukset onnistuvat edelleen.

Terveisin:

Kymen Septech Oy Jani Seppä Saverontie 695 45460 SAVERO p.0400-886823



"Jyrinää ja sauhua"

"SA INT:in käyttämät tulenkuvauspanokset (tehoaineenaan ilmeisesti trotyyli) ovat toimivia virikkeitä erilaisille kruutiseoksille." Tämä lause 11.2 päivätyssä tekstissä herätti EPSin taas. En tiedä, mitä oli tehoaineena tulenkuvauspanoksissa (niissä sinisissä, jotka paukku niin saamarin lujaa) 60-70-luvuilla, mutta 80-luvun keltaiset sisälsivät noin 3 grammaa välähdysmassan tapaista ainesta. Nykyiset 90-luvulla käyttöönotetut paksupäät ovat mustaruutitoimisia.

Mitä tämä välähdysmassa taas on, se on seos alumiinista ja hapettimesta.
Alumiinina käytetään saksalaista pulveria, jonka hiukkaskoko on (ulkomuistini mukaan) 3 mikronin luokkaa. Aine on alan harrastajien ja ammattilaisten kunkuksi kruunaamaa, tummaa, äärimmäisen tahraavaa pulveria.

Hapettimena seoksessa on bariumnitraattia joko sellaisenaan tai kaliumperkloraatin kera. Lopputulos on harmaata jauhetta, jonka palaminen on huomattavasti räyhäkämpää kuin mustaruudin. Tällä jauheella on taipumusta detonaatioon (perkloraattipohjaisena) suljetussa tilassa tai jopa vapaassa tilassa suurin määrin (>50 g) poltettuna.

eps




Lisää >>

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

Osa 40 >>  39 >>  38 >>  37 >>  36 >>  35 >>    34 >>  33 >>  32 >>  31 >>  30 >>  29 >>  28 >>  27>>  26 >>  25 >>  24 >>  23 >>  22 >>  21 >>  20 >>  19 >>   18 >>   17 >>   16 >>  5 >>  14 >>  13 >>  12 >>  11 >>  10 >>   9 >>   8 >>   7 >>   6 >>   5 >>   4 >>   3 >>   2 >>   1 >>    Etusivu >>    In English >>   guns.connect.fi >>   Linkit >>