<<
Uusimmat Osa 26 >> 25 >> 24 >>
23 >> 22 >>
21 >> 20 >>
19 >> 18
>> 17 >> 16 >> 5 >> 14 >> 13 >>
12 >> 11 >>
10 >> 9 >>
8 >> 7 >>
6 >> 5
>> 4 >> 3 >> 2 >>
1 >> Gunwriters
>> In English >> guns.connect.fi >> Linkit
>>
TOKKO TIETOA ON?
"G.O.W.":n
kysymys- ja vastauspalstaa toimittaa: P. T.
Kekkonen.
Kirjepostiosoite: GOW, PL 525, 80161 Joensuu
Osa 27, päivitetty 16.01.2001
Putkiluoti ja "Avaruuspyssy"
Minua kiinnostaisi saada valaistusta seuraaviin seikkoihin:
Asia 1: Putkiluoti. Mikä idea, kuinka toimii, mihin käytetty ja miksi hylätty?
Asia 2: Selaillessani erästä savikiekko-ammuntakirjaa 80-luvulta pisti sieltä
silmääni todella omalaatuisen näköinen trap-haulikko. Nimeltään se oli Ljutic
Space Gun ja ulkomuoto muistutti lähinnä avokela-vavan tyviosaa, johon oli ympätty
pistoolikahva ja perälevy. Joissain kuvissa myös kiikari, jonka läpi sihdaten trap-mies
särki kiekkoja. Aseen esittely oli ylimalkainen, ainoastaan kehuttiin ampumaominaisuuksia
(amerikkalainen kirja, amerikkalainen ase) ja mainittiin sen olevan lähes rekyylitön.
Tahtoisin kuulla laitteesta hieman lisää. Kiitokset jo etukäteen asiantuntevasta
vastauksesta.
Nimim: "Tekniikasta kiinnostunut asediggari".
Putkiluodin ideoivat 1800-luvun lopulla sveitsiläinen professori HEBLER (aikansa
arvostetuin kivääriballistiikan asiantuntija, joka kehitteli vaippaluoteja; mm.
kiistellyn rautavaipan jo noin v. 1885) ja böömiläissyntyinen aseseppä/
asekonstruktööri KAREL KRNKA. Luodin ideana oli ilmanvastuksen minimoiminen
"läpivirtauksella" ja pitkällä sukkulamaisella muodolla. Aiempien
tasaperäisten luotien nopeutta hidastavaksi tekijäksi oli kärkivastuksen ohella
havaittu "imuvastus" luodin perän takana. Sen minimoimiseksi varustettiin
luodit ilmakanavalla ("air passage"), joka vähensi luotien
läpikulkuvastusta muissakin väliaineissa. Esimerkiksi raudasta sorvattu 5 mm putkiluoti
läpäisi kahden metrin paksuisen mäntyparrupinon, ja se olisi täyttänyt tappokriteerin
vaatimuksen vielä parrutapulin läpi kahlattuaankin. Läpäisy oli nimittäin 204
senttimetriä.
Kertomusta ensimmäisen sukupolven putkiluodeista saa jatkaa englantilainen ase-guru William
Wellington Greener: "Tubularinen luoti 8 m/m tai suurempiin kalibereihin woidaan
walmistaa lyjystä eli pehmoisesta metallista, ynnä kowemman manttelin kera, joka on
ominainen Heblerin ammuksille. 5 m/m kiwäreissä sanotaan paremman ammunnon olewan
tawoitettawissa ammuksilla, jotka owat läpikotaisin terästä, kuitenki wannehditut
paksuimmalta keski-kohdaltaan kapealla kuparisella wannekkeella. Myöski kerrotaan joitain
ballistisia etuisuuksia saawutettawan sillä, että ilma-käytäwä (kuwassa "AIR
PASSAGE") on etu- ja takapäästänsä wähä awarampi kuin keski-kohdaltansa.
Suuremman wakauden saawuttamiseksi lennossa, woidaan mantteli-luodin läpikäytäwä
wuorata kowemmasta metallista tehdyllä putkella.
5.2 mm:n läpimittainen raudasta sorvattu putkiluoti. Kuparista johtorengasta ei ole
vielä piirretty tähän 1800-luvun lopulla julkaistuun kuparipiirrokseen. "AIR
PASSAGE" = ilmakäytävä. b - b = hylsyn kaula. a - a - a = paperimassasta muovattu
tiivistetulppa, jonka keskikohta ilmeisesti ahtautui ilmakäytävän läpi luodin
piippuvaiheessa ja luotia tukeva rengas joko repesi väliballistisella alueella, lentäen
luodin edelle, tahi se jäi kiinni luodin peräpäähän ilmanvastuksen irrotettavaksi.
Luodin lähtönopeus oli aikalaisekseen huikeat 1050 metriä sekunnissa, ja läpäisy yli
2 metriä mäntyparruja. (HUOM! Vajaapaineisella latauksella!!). Osumatarkkuus ei tosin
täyttänyt aikalaisiakaan vaatimuksia. Erityisesti sivutuuli "sorti" luotia
pois aiotulta lentoradaltaan.
Luoti on tuettuna sisä- ja ulkopuoleltaan paperista taikka muusta soweliaisesta
materialista tehdyllä tuki-kengällä, eli "sabotilla", jonka kaksinkertainen
tarkoitus on ehkäistä kruutikaasun häwikki, ynnä luodin heilunto, sen kulkeissa läpi
piipunputken. Lähteissään kiwärin suusta, tämä "sabotti" erkanee
pikaisesti luodista. Teoriiassa tämä tubulariluoti woittaa ilman wastustuksen, jonka
tuottaa ilman tihennys luodin kärjen edessä, kuin myös wacuumi, muodostuwa luodin
taakse, kumpainenki wähentäwä luodin nopeutta. Tubulariluoti, kärjistywä kummastaki
päästänsä, ynnä ilman läpi-käytäwä, tämän tähden wähentäwät hidastuntaa,
aiheutukoonpa se kummasta tahansa syystä.
Ilma juoksee wikkelästi ohitse sukewan luodin kärjen, ynnä yhtä vikkelästi ohi luodin
sukewan peräpään, samalla, kuin ilman läpi-käytawä täyttyy ilman wirtauksella,
mikä täyttää sen tyhjiön eli wacuumin, jonka ammus ilmassa lentäissään taaksensa
jättää. Tämä teoriia on nyttemmin toteen-näytetty lentäwäisistä luodeista
saaduilla walo-kuwilla, ynnä pilkkkaan ammunnoiden tuloksilla, sekä alku-nopeuksien
mittausten kautta". 8 m/m mantteliluoti kiwäriin wuoden 1888 mallia painaa 14.5
grammaa, kun taasen putkiluoti wain 10.8 grammaa, sallien kymmenen patronan lisäyksen
jalkawäen-miehen kantamukseen, lisäämättä hänen taakkaansa laisinkaan.
Laukaisu-ponne piipussa alenee 3300 ilmakehästä 2200 atmosferiin.
Alkunopeudesta 720 meteriä sekunnissa on jäljellä viellä 510 meteriä sekunnissa 2000
meterin etäisyydessä. 5 m/m kiwäristä mainitaan, kaasun ponteella 3100 atmoshpheriä,
saatawan alkunopeus liki 1220 meteriä sekunnissa. 8 m/m tubulariluodin pisimmällä
tehoawalla ampuma-etäisyydellä, 4402 meteriä, jonne luodin lento kestää 9.16 sekunnin
ajan, on nopeutta jälellä 337 meteriä sekunnissa, ollen läpäisy 27.8 centimeteriä (=
noin kymmenkertaisesti "tappokriteerin" verran! Toimituksen huomautus).
Kalkyloitu äärimmäinen kantoisuus on 8101 meteriä.
Kiwäri, 5 m/m tubulariluodilla, painawa 3.30 grammaa, ladingina 1.64 grammaa sauhutointa Köln-Rottweil
kruutia, antaa ponteen 2400 ilmakehää, alkunopeuden 1050 meteriä sekunnissa ja
läwistyksen 204 centimeteriä, se on: 7 Engl. jalkaa pehmoisia mäntylautoja.
Kirjoittajan (W.W. Greener) kokeilut tällä luodilla wahwistawat sen yleisen
epäilyksen, että sen tarkkuus on perin kehno, mikä tosi-seikka sotii luodin yleistä
hyväksymystä wastaan pienissä sota-aseissa. Kelwolliseksi se kuitenki saattanee
osoittautua kuularuiskuihin. (Ajanmukaiseen kieliasuun suomennettu tekstiosuus by William
Wellington Greener, teoksesta "GUN and Its Development", yhdeksäs
painos vuodelta 1910. W.W.G. ei valitettavasti mainitse ajankohtaa, jolloin Hebler &
Krnka- luodit tulivat tunnetuiksi).
Ideaa on ainakin yritetty herätellä henkiin 1970-luvulla muunmuassa "Ring
Aerofoil Grenade"- kiväärikranaatin ja 7.62 mm "Kill-a-Kong"-luodin
muodossa. (Muistutti keskeltä poikki pätkäistyä H & K-luotia, eli oli
tasaperäinen. Yhdistetty pohjalaatta & ilmakanavan täytekara muovia. Täytekaran
kärki ulkoni luodinkärjestä, estäen sen litistymiden umpeen). R.A.G.
-kranaatteja eli "liitokranuja" valmistettiinkin joitain koetuotanto-eriä,
mutta Vietnamin rettelöön ne eivät tiemmä ehtineet osallistua.
Mellakanhillintä-variaatiota "Soft RAG" oli jakelussa vielä silloin
kun sirpaloituvan RAG:n kehittely oli jo keskeytetty.
Revolverinpatruunoissa on myös käytetty lyhyehköjä putkiluoteja; materiaali aluksi
messinki, mutta sittemmin telluurikupari. Kaliberit .44 Special ja .38 Special.
(Magnum-patruunoissa olisi putkiluoti liian kauaskantoinen). Messinkiluotien epäkohtana
oli liiallinen läpäisyteho. Telluurikuparisen luodin kärki painui umpeen tai
sirpaloitui, kun luoti oli uponnut kohteeseensa kuin piparimuotti taikinaan, menettänyt
vakavuuttaan ja alkanut kaatua hyljelleen. Luoti siis leikkasi kudoksia, eikä ruhjonut
niitä ainakaan kahlaamisensa alkuvaiheessa. Ampumahaavoille oli ominaista vuolas
verenvuoto. Putkiluotipatruunoita oli jakelussa USA:ssa tietenkin "Vain
Virkakäyttöön". Niiden idea lienee kotoisin Etelä-Afrikan Tasavallasta.
Asia 2: Ljutic-"avaruuspyssyjen" sarjaan kuuluu haulikon lisäksi myös
"rekyylitön avaruuskivääri" ja "avaruuspistooli"
(kaliberivalikoimassa myös .308 Winchester). Aseiden muotoilu on omaperäinen: Gun
Digest-kataloogisivuillakaan ne eivät "huku ylitarjonnan massaan". Aseet ovat
kertalaukeavia. Lukko avataan kiertämällä virevedintä kuin mopedin "sarvea",
jolloin lukkopultin saa vedetyksi suoraan taakse. Aseet eivät ole rekyylittömiä sanan
perinteisessä mielessä, mutta takapotku on jaettu eri vaiheisiin jykevällä
massa-iskurilla, jonka periaate on kuin "kimpoamattomassa" massavasarassa.
Liereä iskuri on ontto ja täytetty pienillä hauleilla, jättäen hieman sisätilaa
tyhjäksi. (Joidenkin arveluiden mukaan täytteenä on teräskuulia ja elohopeaa, mutta
tekevät pelkät haulitkin tehtävänsä, nimenomaan vajaatäytön ansiosta, kuten
massavasarassa). Takapotkun ensi vaihe alkaa, kun liipaisinta on painettu. Potkaiseehan
tyhjiltään laukaistu konepistoolikin, ensin taaksepäin, sitten eteenpäin. Kun
"avaruuspyssyn" kovapanoslaukaus lähtee, sen tuottamaa rekyyliä liennyttää
vastakkaissuuntainen lukon peräpäähän lyövän iskurin liikemäärä eli momentti.
Iskurinlyönti ei ole ole hetkellinen täräys, vaan se jakaantuu kahteen vaiheeseen:
Ensin seisahtuu iskurin runko, sen jälkeen sen täytemateriaali.
Rekyylinvaimennuksen tehoa en ole päässyt itse toteamaan, mutta jotakin
"taikaa" järjestelmässä on, koska aseet käyvät kaupaksi ainakin
erikoisuuksien keräilijöille, huikeasta hinnastaan huolimatta, eikä sanaa "Recoiless"
ole vaadittu poistettavaksi harhaanjohtavana. Aseen halkileikkauspiirrokseen tai
"räjäytyskuvaan" en ole törmännyt yhdessäkään käsiini päätyneessä
painetussa lähteessä, ja sanalliset selonteot "avaruuspyssyjen" toiminnoista
ovat olleet jenkki-tyyliin perin ylimalkaisia. Niiden pohjalta ei onnistuisi jonkinlaisen
yksinkertaistetun kopion valmistus. Numerotietoja esimerkiksi iskurin painosta ja sen
massan jakautumisesta runkorakenteen ja täytemateriaalin välille ei ole julkaistu kai
milloinkaan. Ei myöskään sen iskun pituudesta tai jousivoimasta, mekanismiajasta, yms.
Tiedusteltu toki on aseiden valmistajalta jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten,
mutta vastaus on yhä saamatta.
1401 MMI; PT
Väliin myös sisäballistiikkaa
Kiitoksia taasen hyvistä vastauksista. Edellisen kirjeeni terminaaliballistiikka- ja
pilkkijutut (hullun hommaa) olivat, kuten arvata saattoi, kirjoitettu ns. kieli
poskessa...kevennystä?...heh!
Saivartelua rautavaipoista (taas): Voisitko ystävällisesti kumota seuraavan teorian:
Ylijäämäkiväärin patruuna hieman alimittaisella (rautavaippa)luodilla + kovalla
sota-latauksella = Raju ruutikaasun ohivirtaus = Piipun palaminen. Tosin ko. yhtälöön
sopisi yhtähyvin mikä tahansa hieman alimittainen luoti.
Feliks Ksesinski
Asiattomampia viestejäkin on joskus saatu, ottaen niihin myös joskus kantaa. Ja kuten
mainitsin, on terminaaliballistiikka - kaikkinaisessa raadollisessa laajuudessaan -
yleiskiinnostava tieteenala. Emme myöskään ole ainoat Suomen kansalaiset, joita kyrsii
TV:sta tulviva pakkosyötetty "urheiluterrori".
Rautavaippa-keskustelu päättyy tuskin milloinkaan, joten lienee taas pakko muistella
asehistoriaa ja muutamien meille tuttujen konetuliaseiden ynnä niiden luotien
kehityshistoriaa. Esimerkiksi venäläisen Maxim-kk:n, malli 1909/-09, kuin myös sen
suomalaisen variaation, sekä L/S -26:n ja venäläisen Emman piippujen isokaliberi on
höylätty vallan "horoksi" venäläisen luodin L-08/10 läpimittaan verrattuna.
Miksikö näin tehtiin? Koska aseen piipun kuumeneminen haluttiin minimoida, vaikkapa
tinkien osumatarkkuudesta. Vertailtiin toisiinsa tiukasti reiäntäyttävää
saksalaistyyppistä luotia (Gleinich Spitzgeschoss malli 1903) ja alkuperäisen
reiäntäyteiseksi tyssäytyvän 7.62 mm "tylppäluodin" tavoin mitoitettua
kärkiluotia. Havaintona oli, että isokaliberiin nähden reilusti alimittainen luoti sai
vedet kiehumaan Maximin vaipassa vasta huomattavasti suuremman laukausmäärän
ammunnalla, kuin tulitettaessa piipuntäyttäväksi laajenevia tylppäluoteja tai
piipuntäyttäviksi mitoitettuja kärkiluoteja.
Ettäkö miksi? "Yksinkertaista, hyvä Watson!" Luodin kitka piipunputkessa
kuumentaa piipunseinämiä huomattavasti tehokkaammin kuin ruutikaasun ohivuoto. Tiukka
luoti lisäksi vaipoitti piipunreikää pahemmin kuin väljäsovitteisempi ammus.
Luotivaipat oli silattu ohuella kuparinikkeli-pinnoitteella, jolla oli ilkeä taipumus
kerrostua piipunseinämiin. Etenkin konetuliaseiden rihlankuurnia piti tästä johtuen
syventää. Ruutikaasun ohivuodosta oli suoranaista hyötyä: Se ehkäisi rihlankuurnien
tukkeutumisen, puhaltamalla pois niihin takertuneen pinnoitemateriaalin, ennenkuin
kuparinikkeli ehti hitsautua kiinni rihlanpohjiin. Ohivuodon aiheuttaman eroosion piippua
kuluttava vaikutus on melko mitätön, kun taas kitkalämmöstä johtuva
"rapautuminen" on piipun turmeltumisen pääasiallinen aiheuttaja.
Tunnettu tosiasia on se, että piippu turmeltuu "palamalla" eikä mekaanisesti
kulumalla esimerkiksi luodin ohi virtaavan ruutikaasun ja sen kenties vielä sisältämien
ruutihiukkasten höyläyksen seuraamuksena. Siksipä on piipun kuumentumista pyrittävä
välttämään, muunmuassa lataamalla patruunat ruutimäärillä, jotka ovat
tarkoituksenmukaisia, eivätkä turhan suuria. Kokonainen aseiden pääluokka,
rynnäkkökiväärit ja niiden patruunoita ampuvat kevytkonekiväärit, perustuu
yksinkertaiseen lämpöopilliseen tosiseikkaan, että mitä pienempiä ruutimääriä
aseessa poltetaan per laukaus, sitä vähemmän syntyy turmiollista hukkalämpöä.
Kitkalämmön muodostumisen vähentämispyrkimyksen hintana on tietenkin alimittaisen
luodin huonontunut osumatarkkuus (johtuen osittain myös kärkiluotien muotoilusta), mutta
jos aseiden - ja nimenomaan konetuliaseiden - piippujen elinikä olisi lyhentynyt
merkittävästi alimittaisten luotien käytön seuraamuksena, niitä ei olisi omaksuttu
sotilaalliseen käyttöön Venäjälläkään, missä 9.65-grammainen kärkiluoti oli
lähes yksinomainen kiväärien ja kuularuiskujen luotityyppi noin vuodesta 1910 vuoteen
1930, ja ensisijainen tyyppi vielä parikymmentä vuotta siitä myöhemminkin. Ja onhan
havaintoja mainituilla S-luodeilla ladatuista patruunoista tehty vielä 1980-luvullakin.
1101 MMI; PT
14, 5 mm VJ-RÄPSY
Mistä saisin pikatietoa suhteellisen kompaktissa muodossa erilaisista
panssari(sytytys)luodeista? Miten panssaria läpäistään? Räjähtämättömiä
kovametalliydinluoteja tunnen jonkin verran, mutta miten toimii esim. venäläinen 14,5 mm
BZT -44?
Terveisin, nimim. Tiedonhaluinen
Kirjainlyhenne kertoo, että kysymäsi luoti on monitoimityyppiä "Vj-rä/p-sy",
naapurin kielellä "Broneboino -Zashigateljnaja -Trassirujustsheljnaja pulja",
eli "panssarin murtava sytyttävä valojuovaluoti" räjähdysvaikutuksenkin
kera. Luoti oli kehitetty jo ammuttavaksi konekiväärillä, jonka suihkun suuntauksessa
nähtiin tarpeelliseksi valojuovaisuuskin, tinkien osumatarkkuudesta ja läpäisykyvystä.
BZT -44 oli mahdollisesti kehitelty lentokoneissa käytettyihin aseisiin, joista
tietämykseni on valitettavan vajavainen. Alkuperäisissä 14. 5 mm panssaripyssyjen
luodeissa oli panssarinlävistysominaisuus kaikki kaikessa, ja sopivasti oli onnistuttu
kehittelemään Keraami-Metallurgian Tutkimuskeskuksessa kovametallikeerna, jonka
sintraustekniikka oli saatu sotasaaliiksi Puolasta (tosin hieman keskeneräisenä:
Puolalaisilla oli "know-how" hallussaan, mutta valmiiksi asti sintrattuja
luotikeernoja ei oltu ehditty vielä tuottaa, kun Saksan hyökkäys yllätti 01. 09.
1939).
Alkuperäisissä venäläisissä 14.5 mm B-luodeissa ei vielä ollut pyroteknisiä
ominaisuuksia, mutta BZ-luodissa oli jo keernankärjen ja kärkivaipan välitilassa pieni
latinki alumiini- ja magneesiumjauheiden iskuherkän kaliumkloraatin seosta. Vaikka
nimilyhenne tulee sanoista Bronebojno-Zashigateljnaja (rä/p-sy = räjähtävä
panssarinmurto-sytytysluoti), ei varsinaista sytytysvaikutusta ilmeisesti ollut.
Räjähdelatauksen tarkoitus oli osumakohdan "merkkaaminen" kirkkaalla
tulenleimahduksella ja savupilvellä. Puhki ammutun panssariajoneuvon sisällä
sytyttivät tulipalon kitkalämmön kuumentamat keernan sirpaleet sekä panssarista
lohjenneet, myöskin kuumat teräksensirut. Kevyen sarjan ps-ajoneuvot, joihin
pst-kiväärin luoti upposi helposti, oli usein varustettu bensiinillä käyvillä
Otto-moottoreilla, joten konehuoneeseen osunut luoti aikaansai syttymisen hyvinkin usein.
BZ-luoteja ja PTRD -41 -kiväärejä käytettiin 2. maailmansodan loppuun asti.
Läpäisykyvyltään päihitti 14.5 mm BZ-luoti ilmeisesti kaikki aikalaisten
joukkotuotantoon asti edistyneiden panssaripyssyjen ammukset, ja kertalaukauskivääri oli
halpa valmistaa. 20 mm pst-kiväärin etuna oli puolestaan monikäyttöisyys: Etenkin
suomalaiseen L-39:ään ja sveitsiläiseen Solothurniin
kävivät myös 20 x 138 mm it-konetykin ampumatarvikkeet,
joiden valikoima oli monipuolinen. Lisäksi valmistettiin Suomessa
"norsupyssyyn" fosforikranaatteja sekä trotyylikranaatteja herkällä kärki-iskusytyttimellä, mitoitettuina antamaan L-39:n piipusta
tarkkuus, jollaista väljasovitteisemmilla it-konetykin ammuksilla ei saavutettu.
Jatkosodan asemasotavaiheessahan oli L-39:n ensisijainen käyttötarkoitus vasta-tarkk'
ammunta, jossa tarvittiin yli kaiken osumatarkkuutta.
Ilmatorjunta-konekivääreihin tarkoitettu 14. 5 mm "lopullinen" BZT-luoti
kehiteltiin ilmeisesti vasta Korean sodan aikoihin, rinnan Vladimirov KPV-kk:n
kanssa. Järeän it-kk:n tarve kävi ilmeiseksi helikopterien yleistymisen takia.
Tulituksen suuntaamista auttava valojuovakapseli siis lisättiin luotiin 7. 62 mm
BZT-luodin mallin mukaan, lyhentäen myös keernaa. Kiväärin/ kk:n 
BZT-luoti tunnettiin Suomessa
nimellä "puoli-panssariluoti". 14. 5 mm variaatioltakaan ei vaadittu erityisen
tehokasta panssarinmurtoa, koska sen kehittelyn aikoihin ei helikoptereita vielä
panssaroitu. Asejärjestelmät ZPU-2 ja ZPU-4 (it-jalustalle asennetut kaksi tai neljä
KPV-kk:iä) olivat täysin ajanmukaista kalustoa vielä Vietnamin konfliktin aikaan. Monet
USA:laiset taistelulentäjät näkevät yhä painajaisunia kookkaista ja kirkkaista
BZT-luotien valojuova-lieskoista, jotka lentelivät koneen tai helikopterin ympärillä
kuin valopistoolin raketit, mutta huomattavasti nopeammin.
Arkistostamme löytyy halkaisukuva vain 7.62 mm BZT:sta, mutta sen lähes tupla-suuren
variaation rakenne ei poikenne paljonkaan esikuvastaan. Räjähdepanos sijaitsee keernan
kärjen ympärillä. Jauhemainen panos on luonnostaan hankaus- ja iskuherkkää, joten
erillistä nallia ei tarvita. Panssarinmurto-keerna toimii iskurina. Valojuovapanos
sijaitsee teräskapselissaan keernan takana. Liekin väri oli Vietnamin konfliktin
aikaisissa luodeissa tiemmä punainen, eli oli palattu strontiumnitraatti-pitoiseen
(sytytysvaikutteiseen) valomassan käyttöön. 14.5 mm BZT:n vj-kapseli livahti usein
sisään lentokoneen tai helikopterin kuoreen räjähtäneestä reiästä, kun taas 7.62
mm variaation kapseli kimposi reiän reunasta, taikka murtui.
1501 MMI; PT
Tshekkian
spesiaalit
Kiinnostus (palava sellainen) heräsi CZ-52 pistooliin. Kertoisiko hieman
(=kaiken) aseesta? Tiedän aseen tehdyn kestävärakenteiseksi silmälläpitäen siihen
kehitettyä 7,62 x 25 Tokarev-patruunan tehostettua M43- versiota. Jenkeistä saa vaikka
mitä viritysosia vehkeeseen ja mm Federal Arms (Korealainen firma) valmistaa
vaihtopiippua kal. 9 mm Largo. Kysymykseni:
1. Voidaanko aseella ampua 9 x 23 Winchester patruunaa, 9 mm Largo-piippu asennettuna?
Patruunan mitoitukset ovat samat kuin Largossa, paineet vaan ovat vallan toiset.
2. Reseptejä 7,62 x 25 mm patruunalle jotka vastaavat M43 tehotasoa.
Kaikkea kivaa kivaan pyssyyn löytyy mm nettisivuilta www.makarov.com/cz52
makke
1. Kaliberi
9 x 23 mm Win. on minulle ennenkuulumaton. Olisiko jokin +P+ -variaatio jo vuonna 1929
kauppoihin tulleesta Colt .38 Super Auto-patruunasta? Mikä lienee ammuspaino ja painetaso
vaikkapa "pisseinä"? Super Auton ylimmät käyttöpaineet ovat 250 MPa/ 36200
psi (= naulaa neliötuumalle, mitattuna piezosähköisellä menetelmällä). 9 mm Largo on
Espanjassa käytetty nimitys jo vuonna 1903 kehitetylle 9 mm Bergmann-Bayard -patruunalle,
jonka hylsyn kantamitat ovat kuten 9 x 19 mm patruunassa, eli hylsy ei ole
"puoli-laipoitettu" .38 Auton/ Super Auton hylsyn tavoin. Juuri hylsynkannan
läpimitta ilmaisee sen, onko 9 x 23 mm Winchester vain uusi kaupallinen nimitys 9 mm
Largo/ Bergmann-Bayard -patruunalle, vaiko .38 Super Autolle.
Tutummilla mittayksiköillä ilmaistu enimmäispaine on .38 Super Autolle 2500 ilmakehää
ja 9 mm Largolle/B-B:lle 2600 ilmakehää eli baria. CZ-52 kestää ne leikiten. Aseen
automatiikkahan ei edes suostu toimimaan miedoimmilla 7. 63 x 25 mm tehdaslatauksilla kuin
satunnaisesti, vaikka ne pesään sopivatkin. Erikoiskalibereja kehotan karttamaan:
Hylsyjen saatavuus voi olla jonakin päivänä historiaa! 7. 62 x 25 mm:n
"comeback" on sitävastoin tervetullut ilmiö.
2. Sopiva luoti tshekkialais-tyyppiseen superlatinkiin on 7. 65 mm taskuaseen
kokovaippaluoti, paino 4.7 - 5.0 grammaa. Kotimaisia ammuksia on kaupan enää
lyijyseoksesta valettuina ja galvaanisesti kuparoituina, ja tutkimistamme luodeista on
havaittu vajavuuksia pinnoitteessa, sekä tarkkuutta huonontavaa epäsymmetriaa
peräpäissä. Sierra Bullets:in luodit ovat huippulaatua, mutta hintaakin niillä on
laatua vastaavasti, ainakin USD:n nyky-kurssilla. (Jos jokin firma tuo Suomeen esimerkiksi
Sellier & Bellot:n 7. 65 mm taskuaseluoteja irtotavarana, niin pyydämme
ilmoittautumaan! Etenkin "nikkelivaippaiset" luodit ovat haluttua tavaraa
asiantuntevimmissa ostajapiireissä).
Latingin joudut virittelemään täysin omatoimisesti. Sovelias ruuti on N320 tai N330.
Aloitusannos 0. 40 grammaa. Annostusta lisätään TARVITTAESSA, kunnes ase tekee
automaattisen latausliikkeen täysin luotettavasti. Enimmäisannosta en pysty ennakoimaan,
mutta kun ase lataa itsensä 0. 5 - 0. 8 gramman verran "alipainoisella"
luodilla varustettua patruunaa ammuttaessa, on lähtönopeutta piisalta
hirvi...ttävimpiinkiin tihutöihin.
PS: KAIKEN kertominen aseesta olisi kirjan kirjoittamiseen rinnastettava urakka.
Edellyttää myös henkilökohtaista, perinpohjaista tutustumista esiteltävään
aseeseen, koti-olosuhteissa, ilman kiirettä. Ulottuvillani ei ole "Suojeluskunnan
luvalla" hallussapidettävää CZ-52:ta, joten esittelyn tekeminen on pakko delegoida
jonkun lupapyssyn omistajan askareeksi. "Päiwän" päätyttyä on tilanne
tietenkin taas kokolailla erilainen.
1101 MMI; PT
Ideoita innovaatioiksi:
Irwi-kuwia diciplini-ampujista
Hywää päiwää Herra Kekkonen! Teidän erityis-julkaisu on tuottawa yhteisen kansan
keskuudessa suosionosoituksia. Teillä on kuulemani mukaan humöristista puoltakin. Uudet
tussari-ammunnon muodot, kuten eläin-kuwien kaato, ja käytännöllinen pistoli-ammunto
(jota ala-kirjoittanutkin taannoin harjoitti), sekä yritykset luotein saamiseksi samasta
reiästä pilkassa menemään, owat nousseet warsin suosituksi jouto-ajan wieton tawaksi.
Eräässä pyssy-butikissa asioidessani butikin omistawa wapaa-herra ehdoitti
karrikatyyrein elikkä irwi-kuwain tekemistä epä-käytännöllisistä ampuma-aseitten
käyttöön harjoittaumiseen tähtääwistä lajeista. Hän ehdoitti muun-muassa
casa-ampuajiksi kutsutuista pyssymiehistä kuwaa, jossa wanha kuuroutunut herra raahaa
yli-raskasta pienireikäistä gewäriä, ja kuwan alapuolelle kirjoitettavaksi
"Warsin äskettäin tawattu uusi ihmis-laji: Homo Casa"
Kunnioittawasti, E. Schauman
Oma
pilapiirrännän taitoni rapautui käytön puutteessa jo pari vuosikymmentä sitten, joten
pallo on heitettävä eteenpäin, osaavammille piirtäjille. Ideoita kyllä riittäisi,
"Homo Casan" lisäksi myös "Homo Practicalis", aseenaan
kaikin maustein varustettu pistooli, jonka Physica-prismakaukoputken kokoista
suuntauslaitetta täydentää paraboloidinen tutka-antenni. Kotelo... korjaan: HOLSTERI
tietenkin asianmukainen, ja vyö täyteen lipaskoteloita, niin monta kuin holsterin
lisäksi mahtuu. Asusteet ehdottomasti tyyliä "Adidas", eikä esimerkiksi
maastopuku, joka lieneekin kielletty "prättikaalikilpailuiden"
kirjoittamattomilla säännöillä. Lisävarusteeksi keskikokoinen matkalaukku eli
kapsäkki, jossa ase ja varusteet kuljetetaan radalle/radalta. Eihän
"käytännöllistä" (khihihii..!) Dopplertutka-tähtäimellä varustettua
pistoolia kuitenkaan voida kantaa vyöllä muualla, paitsi ampumaradalla.
Doppler-tutkalla varustettava tähtäin voi jonain päivänä todellakin ilmaantua
"käytännöllisen ammunnan" aseisiin. Kyseinen laite mittaa luotinopeuksia
lentoradan pituudelta, useistakin kohdista, ilmoittaen mm. sen, kuuluiko laukaus luokkaan
"Major" vaiko "Minor", tai oliko peräti "Lälläri":
Luokkien alapuolella. Lentoradan kaartuvuus ja luodin hidastuvuus piirtyvät tietenkin
käyrinä tutkan näyttöruutuun, tähtäimen hologrammiretikkelin yläpuolelle, ja jos
laukaus on ollut "Lälläri", päästää laitteen kaiutin tietenkin pahan
parkaisun - taikka räkäisen pilkkanaurun, säädöstä riippuen. Jossakin
"pii-laaksossa" kehitellään ehkäpä jo moista täydennystä
prättikaali-urheilijoiden leluvalikoimaan.
1501 MMI; PT
Burgessin
taisteluhaulikosta
Oli mielenkiintoinen juttu! Kuvassa jossa on haulikko
taitettuna, taitaa olla se ensimmäinen kuva, näyttää etuhela olevan messinkinen. Olen
kuitenkin ymmärtänyt sen olevan sinistetyn - olikohan poliisihaulikolla ja
metsästyshaulikolla erilaiset? Kun poliisihaulikon vivun on nostanut yläasentoon
tarvitaan napakka lyönti kämmensivulla juuri oikeaan kohtaan ja haulikko taittuu.
Lyömällä vähänkin liiaksi eteen ei taittaminen onnistu. Onko tietoa kuka on tuonut
Suomeen , jos on, ja onko niitä löydettävissä, ja mihin hintaluokkaan moinen sopisi?
Hyllyssä on yksi valmiina kaveria odottamassa.
Terveisin P-E. N.
ja
kommentit: Taisteluhaulikoiden historiaa valottavassa teoksessa on keskitytty olennaiseen,
eikä "asekyräilijöitä" kiinnostaviin pikkuseikkoihin, kuten etuhelan
materiaaliin. Kuvitusprojektimme oli eräänlainen yli odotusten onnistunut
"väri-koelähetys". Muussa alan kirjallisuudessa ei pistoolikahvasta
pumpattavia Burgess-haulikoita edes mainita, vai onko
jollakin parempi tieto? Eniten kaipaan piirroskuvaa aseiden sulkumekanismista, olettaen
sen olevan sukua Colt Lightning-pumppuluodikoiden järjestelmälle.
Taittaminen lyömällä tai potkimalla
Poliisihaulikkoa linkkuun taitettaessa ei enää ollut kiirettä, kuten oli joskus
saatettaessa ase taisteluvalmiiksi. Yleensä asetta potkaistiin saappaankärjellä
liipaisinkaaren etupuolelle altapäin, jolloin piippumoduulin kaari-ulkonemat irtosivat
lukkokopan uurteista ja ase pääsi taittumaan, kun jousisäppi oli ensin avattu.
Metsästysmallin piippumoduuli irrotettiin todellakin karate-iskulla piippuun, juuri
lukkokopan etupuolelle, pidellen kopan sivulla olevaa salpaa sisäänpainettuna.
Stevens M 520
Vielä rippunen täydennystietoa: Burgessin metsästyshaulikon pika-irrotettavan
piippumoduulin historia ei sentään päättynyt vuoteen 1899. Jo vuonna 1904 omaksuttiin
vastaavanlainen piipunkiinnitysjärjestelmä hanattomaan pumppuhaulikkoon Stevens Model
520, jota tuotettiin pulavuoteen 1932 asti. Piipunkiinnitys-järjestelmän
valmistuslisenssin oli A. Burgess siis ehtinyt myydä Stevensille alkuperäisen
patentin ollessa vielä voimassa, ennen suostumistaan Winchesterin "tarjoukseen,
josta ei käynyt kieltäytyminen".
Kanadan vientikauppa
Burgess-haulikoita, etenkään poliisimalleja, ei riittänyt maastavientiin asti niiden
tuotanto-pyrähdyksen kestäessä, mutta kun perki-savuttomat ruudit olivat tulleet
yleiseen käyttöön, joutui New York State Penal System (N.Y:n Osavaltion
Vankeinhoitolaitos) luopumaan sadasta Burgess-poliisihaulikostaan, jotka vietiin Kanadaan
(SIC!) ja myytiin siellä julkisella huutokaupalla vuoden 1920 tienoilla. Useimmat
linkku-haulikot lienevät yhä kanadalaisten "kyräilijöiden" hallussa. USA:an
jäi tai palautui vain muutamia yksilöitä, jotka lienee kätketty piilopaikkoihin
nimeltä "jemma" vuoden 1934 vaihteessa, "Morgenthaun
Asetuksen" astuttua voimaan.
Huippuharvinaisuus Suomessa
Neljän Thompson-konepistoolin taikka keskikokoisen uuden henkilöauton hintaa v.
1934 vastaavaa $ 200:00 "rangaistusveroa" ei monikaan
amerikkalainen suostunut maksamaan linkku-haulikon hallussapidon etuoikeudesta. (Ei ole
tosin täysin varmaa, kuuluiko Burgess-haulikko erikois-veroluokkaan). Suomeen on
saattanut tulla 1 - 2 aseyksilöä paluumuuttajien mukana, todennäköisesti Kanadasta. En
pysty arvioimaan aseen hintaa, koska tuotantomäärä ei ole tiedossa. Aseen löytäminen
Suomesta on rinnastettavissa kohtalaiseen lottovoittoon.
PS: Nimitys "asekyräilijä" on Kuopion seudun keräilijöiden
itse-ironista savolaishuumoria, eikä siis ideoitu toimituksessa. Ainakaan savolaiset
keräilijät eivät pidä sitä mitenkään loukkaavana, vaan kuvaavana, vaikkapa
itseensä kohdistuvanakin.
1001 MMI; PT
Lisää miinoista ja torpeeroista
17.12. nimimerkki Eidz Eidz kyseli improvisoiduista
taisteluvälineistä. Vastauksessaan P.T. Kekkonen mainitsi sulutusoppaan ohjeesta
hyödyntää teräksisen sillankaiteen profiilia improvisoidussa kylkimiinassa. Tästä
palautuikin mieleeni, mainittua opusta sattuneesta syystä aikanaan opiskelleena,
ikäänkuin urbaanina legendana joskus olisi mainittu kyseisen kaideprofiilin keskikohdan
olevan (tarkoituksella?!) muotoiltu ontelopanoksen iskumassan muotoon. Tuntuu aika
vaikealta uskoa. Toisaalta, mistäs sitä koskaan tietää? Maalipurkki-Claymore
tuli myös aikanaan rakennettua, samoin monia muitakin virityksiä. Ainakin minun aikanani
pioneerikoulutukseen kuului ampumaleirien yhteydessä teemapäivä: "Tilapäisten
Taisteluvälineiden Käyttö".
Jos nyt vielä ihan oikein muistan, niin se maalipurkki-viuhka oli parin litran
lateksipönikkä jonka pohjalle pistettiin puoli pakettia M-hexogeenia, päälle sitten
karkeaa sorvinlastua, rautapellettejä yms. konepajajämiä. Kansi kiinni ja pohjaan
reikä sähkönallia varten. Keväthangelle ja sopivan etäisyyden päähän
ryhmiteltyihin rk-tauluihin jääneiden jälkien perusteella tämä viritys oli toiminut
ihan niin kuin pitikin.
Hernekeittopurkki-Claymorekin tuli tehtyä: Purkki tyhjäksi, sammaleella puhtaaksi,
ajopanokseksi pohjalle singon pals:en ruudit, nalliksi sähköpaukkunalli,
"iskumassaksi" hernekeittopurkin alkuperäinen sisus muovipussiin pakattuna.
Käytettiin eräällä metsäkeikalla yöunta säännöllisesti häiritsevää
maaliosastoa (sissikompp.). vastaan. Saatiin nukkua rauhassa. (Pojat on poikia..!!).
Idea liikennemerkkien putkien käytöstä sirpalekuorena vaikuttaa huonolta: Liian
pehmeää tavaraa. Wanhanmallisessa putkimiinassa sirpalekuori oli valurautaa joka
käytännössä saattoi hajota joko pölyksi tai sitten muutamaksi suureksi kappaleeksi.
Eli aiheutti vieressä paukahtaessaan heikoimmillaan vain housupyykkiä. Samalla tavalla
normaali pehmeä hitsattu teräsputki todennäköisesti korkkaisi yhdeltä sivultaan.
Sirpalekuori pitäisi karkaista lasinkovaksi niin että se räjähdysiskusta pirstoutuisi
mahdollisimman moniksi tasakokoisiksi sirpaleiksi. Uudemman mallisessa putkimiinassahan
kuori on jousiterästä.
Kiitokset sinulle PTK mielenkiintoisen palstan ylläpitämisestä. Virkistävää
etteivät kaikki sentään ole vielä ihan samasta puusta veistettyjä.
P.P.
, tai
oikeammin kommentit: Muistanpa itse "kuuman kesän" 1973, jolloin itse olin
"hartauskerjoituksissa", päästen takaisin reserviin pari päivää ennen
juhannusta. Yörauhan turvataksemme viritimme mitä pirullisimman miinakentän jossakin
Juuan korvessa sijainneen telttaleirimme ympärille, latinkeina tulenkuvauspanokset,
joiden kukku-pään ympärille oli kelattu 4 - 5 kerrosta rautaista
"viiksilankaa". Onnekseen ei "vihollinen" edes yrittänyt
hyökkäystä leiriimme, koska saimme radio-yhteyden vastapuolena toimineeseen
res-aliupseerikoululaisten porukkaan, lausuen heille valikoituja säkeitä Yrjö
Jylhän runosta KAIVO: "Viuhuu sirpaleet, ja roiskuu multa.... jos lähestytte
tiettyä lammenrantaa (mainiten kartan koordinaatit), emmekä ehkä ammu pelkkiä
paukkupatruunoita, jos joku ylimalkaan pääsee ehjin nahoin miinakenttämme läpi.
Puunlatvoista sataa silloin käpyjä ja hämähäkkejä". Psykoloogisen sodankäynnin
taito alkoi jo tuolloin olla hallinnassa: Keskustelua kuunnelleet kapitulantit vuodattivat
kylmää, haisevaa "mustalaisen hikeä" kainaloistaan...! Eivät pakottaneet
maaliosastoa tulemaan lähellekään telttaleiriämme.
Miinakenttä jouduttiin purkamaan jo kolmen vuorokauden kuluttua sen virittämisestä,
koska Pohjois-Karjalan läänissä astui voimaan kulohälytys-tila, mutta eihän sitä
tietenkään kerrottu "viholliselle", johon saatiin ainoa taistelukontakti pari
päivää ennen kertausharjoituksen päättymistä, opeteltaessa muka "uutena
asiana" vastustajan autokolonnan pysäyttämista ja motittamista. Viiksilangalla
tehostetut tulenkuvauspanokset heiteltiin kolonnan autojen alle, tuottamatta onneksi
miestappioita. Kova pamaus niistä kyllä lähti. Kutsua sotaoikeuteen ei siis tullut
kenellekään, mutta ala-kirjoittaneelle ei tullut enää myöskään toista kutsua
kertausharjoituksiin, eli korpraalin jämä jäi saamatta ennen siirtymistäni
"kruunun raakkien" tummaan joukkoon pari vuosikymmentä noiden kertausten
jälkeen.
Tienvierten kaideprofiilit on muotoiltu painoonsa nähden maksimaalisen jäykiksi mutta
joustaviksi, kimmahduttamaan kaiteeseen sivuten törmäävä ajoneuvo takaisin reitilleen,
mutta ei vastaantulevan liikenteen kaistalle asti. Profiilin muoto ja sen materiaalin
ainesvahvuus sekä joustavuus on siis harkittu liikenteellisin perustein. Jos kriteerinä
olisi alkuaankin sulutuskäyttö, olisi tiehenpäin kovera keskikohta pikemminkin
kirjaimen V muotoinen kuin U-kirjaimen mallinen, mutta varsin pirullinen
"koneviikate" syntyy kaidemiinasta nykyiselläkin profiililla, eritoten
jalkautuneita maahantunkeutujia vastaan.
Liikennemerkin putken huonoudesta putkimiinan kuorimateriaaliksi olen kanssasi samaa
mieltä, eikähän pyälletyn valurautakuorenkaan sisällä saisi olla mitään mustaa
ruutia brisantimpaa kukku-materiaalia. Nelikulmainen kuorilanka (6 x 6 mm) voi olla
vaikkapa rikillä ja lyijyllä seostettua "sorviterästä", kunhan lanka vain on
pyällettyä noin 6 mm:n välein 2 - 3 mm:n syvyisillä V-muotoisilla lovilla,
esimuotoiltujen kuutionmuotoisten sirpaleiden aikaansaamiseksi. Jousiteräs ei lisää
putkimiinan tehoa, vaan pelkästään sen hintaa. (Miinojen valmistajat voivat toki
väittää toisin, puolustellen hinnoitteluaan). Lasi-kovaksi karkaistu miinankuori
hajoaisi myöskin pölynhienoksi, rikottuna trotyylilla tai sitäkin tyrnavämmillä
räjähteillä. Sama probleema siis kuin valurautakuoriin pakatuissa miinoissa tai
käsikranuissa.
Huippu-nykyaikaisissa sirpaloituvissa miinoissa tai heitteissä ovat "sirpaleet"
yleensä pallomaisia rautakuulia, tavallisimmin yhteensidottuina valumuovisella
"matrixilla" eli kuorella, jonka paksuus vastaa kuulien läpimittaa, mutta voi
olla sitä ohuempikin, taikka paksumpi, jos kuulia on useampia kerroksia
räjähdekappaleen pinnalla tai sen ympärillä. Miinan "passiivisten kylkien"
materiaali voi olla hentoisempaa. Alkuperäisissä Claymoreissa oli ainakin
takakansi kyllästettyä telttakangasta. Niitä käytettiin tähy-miinoina, joten
vähäinenkään sirpalevaikutus väärään suuntaan ei ollut suotava.
Hernesoppa-Claymorelle on sukua sulutusoppaassa kuvattu "pärskepaukku", joka
sijoitetaan tuhoon tuomitun sillan alle veteen. Sillathan on suunniteltu kestämään
yläpinnalleen kohdistuvia rasituksia, mutta alapuolinen hydrodynaaminen paineisku voi
tehdä pahankin turmeluksen. Hernekeittomiinan laukaisemisesta olisi saattanut seurata
"tykö-puhuttelu" virittäjille ja ehkä murtuneita kylkiluita maaliosaston
pojille. Tölkkikeitoissa ei tosin ole luita, eikä kovin paljoa "sattumiakaan",
mutta viisainta on jättää tämäntapaiset kokeilut pelkän suunnittelun asteelle.
Tokihan tietysti "vihollisen" taistelumoraalia saa rapauttaa kauhukertomuksilla
mitä hirmuisimmista virityksistä, joilla yörauha on turvattu. Joku
"supliikkimies" voisi jopa eksyä sotavangiksi, kertoilemaan mörköjuttuja,
ellei vastustajaan saada radio- tai kännykkäyhteyttä.
1501 MMI; PT
"Kutojan käsitemppu"
Pistooliammuntajuttuja lueskellessa törmää usein termiin "Weaver-ote".
Millaisesta otteesta on kysymys?
T: Pyssymieheksi aikova
Toimintaleffoista tuttu kahdenkäden ote, kyynärnivelet ja ranteet jäykistettyinä
"isometrisellä menetelmällä" siten, että toinen käsi työntää asetta
poispäin vartalosta ja toinen vetää asetta pitelevää kättä taaksepäin
samansuuruisella voimalla. (Sivistyssana "isometrinen" tarkoittaa mm.
"tasamittaista". Aikoinaan oli muodissa isometrinen, useimmiten välineetön
voimaharjoittelu. En tiedä, oliko kuinkakin tehokas. Itse olin aloittamassa noihin
aikoihin painon nostoa - siis elopainon - luettuani jostain sloganin: "Mitä pidempi
vyö, sitä lyhyempi elämä" Toistaiseksi olen epäonnistunut lopullisen
päämäärän tavoittelussa. Kansantauteja on toki kertynyt
"lohdutuspalkinnoiksi" useitakin).
Kirjaimellisesti käännettynä suomentuisi Weaver-ote "kutojan
otteeksi", mutta jostakin muistilokerosta pyrkii esiin harsu mielikuva, että otteen
keksijä oli joku poliisien ampumakouluttaja, sukunimeltään Weaver, todennäköisesti
Jenkkilässä. Kenpä muistaisi paremmin?
1501 MMI; PT
GOW: Pohjoismaiden suurin?
Kaipaisin sen sorttista kirppistä jossa voisi myös ilmoitella mitä haluaa ostaa. Muuten
on erittäin hauskasti ja mielenkiintoisesti toimitettu saitti. Onko tietoa asekeräily
saiteista jossa olisi aseiden historiaa etc..? Vaskisti-syytökset olivat mielestäni
asiattomia mutta mitä siitä: Löytyyhän näitä kettujen maalareita jotka eivät
tunnustaudu anarkisteiksi.
Terveisin PRo
ja
kommentit: Jos GOW/Finnish ja GOW/Universal- saittien
kävijämäärät ynnätään, voitaisiin ehkä jo kerskua, että Euroopan eniten
"visiteerattu" asealaan (pääsääntöisesti) keskittynyt websaitti.
"Elvistely" ei kuitenkaan ole helmasyntimme, ja toimintamme on vasta
sisäänajovaiheessaan. Huomioitakoon, että GOW:iä on nykymuotoonsa hahmottuneena
julkaistu vasta vajaan kahden vuoden ajan. Monilla pyssy-saiteilla on ollut useiden
vuosien etumatka, mutta päivitysväli voi olla niillä runsas vuosikin. Joitain
asekeräilijä-saitteja on olemassa, enimmäkseen lontoonkielisiä. Nettiliitäntää
omistamattomana en kuitenkaan pysty nimeämään niitä, enkä arvioimaan niiden
sisällön laatutasoa tai laajuutta.
Luettelon laadinta keskeisimmistä osoitteista on siis pakko
delegoida jonkun niiden saittien "kanta-asiakkaiden" tehtäväksi. Aloitteesi
mukainen kirppis olisi mahdollinen, ell'ei paisuisi ylivoimaiseksi
ylläpidettäväksi. Mietityttävä seikka N:o 2 on yhteystietojen julkaiseminen.
Periaatteemme on ollut, että visitoorien henkilöys pidetään visusti salassa. Nimiä
lyhennellään, nimimerkkejä keksitään toimituksen toimesta (joskus hyvinkin
mielivaltaisesti), eivätkä etevimmätkään hackerit pääse käsiksi etuoikeutettujen
visitoorien osoiterekisteriin. Aika ja resurssit eivät riitä välityspalvelu-tyyppisen
toiminnan pyörittämiseen, eli "halutaan ostaa"-otsikoidut kirppis-ilmoitukset
pitäisi varustaa ilmoitusasiakkaan yhteystiedoilla; vähintäänkin e-mailin osoitteella
ja/ tai puhelinnumerolla.
Ilmoituksien pitäisi myös olla "valmiiksi ladottuja", eli lähetysvalmiita
ilman oikoluvun ja korjailuiden tarvetta, kielellisesti ja typograafisesti oikeellisia (=
välimerkit ja kapiteelikirjaimet paikallaan; ulkomaankielisetkin nimet ja merkit
oikeinkirjoitettuina). Näillä ehdoilla ei taitane tulla montakaan ilmoitusta, mutta
voimmehan koettaa, kestääkö kantti. Ilmoitukseen kuuluu tietysti myös tieto siitä,
kuinka kauan se pidetään voimassa, eli milloinka pyyhitään pois saitilta, ja joudumme
perimään yksityishenkilöidenkin ilmoitusten julkaisemisesta ainakin muodollisen maksun.
Jotain yhden Väinö Linnan painokuvan luokkaa, koska maksu on suositeltavinta postittaa
lokeroomme, eikä alle 20 mk:n arvoisia painokuvia ole enää kierrossa..
Tuosta "vaskismista" mainittakoon, että vaikka Moskovan Tiltu joskus jatkosodan
alussa kailotti radiossa ikimuistoisen, nauhallekin taltioidun repliikkinsä: "Suomen
kansalaiset! Saksalainen faschismi toi teille nälän, ja uuden mielettömän sodan
Neuvostoliittoa vastaan", niin aatteella nimeltä faschismi ja saksalaisella
kansallissosialismilla oli lopulta varsin vähän yhteistä, jo lähtökohdista alkaen:
Faschismi syntyi Italiassa äveriään yläluokan keskuudessa. Kansallissosialismi lähti
itämään Saksassa työväen tai sitäkin alempien yhteiskuntaluokkien tasolta.
Faschismiin eivät esimerkiksi kuuluneet rotu-opit, toisin kuin kansallissosialismiin.
Myöskään termit "anarkisti" ja "anarkki" eivät ole synonyymeja.
Mainitsemasi kettumaalarit eivät ole anarkistejakaan, vaan terroristeja, aatepohjanaan
lähinnä "viher-piperrys", joka puolestaan on on 1970-luvun
"taistolaisuuden" perinteen jatkaja; tosin vailla puhdasoppisen
marxilais-leniniläisyyden aatetaustaa. Anarkistit tahtovat kaapata vallan tai ainakin
kahmia valtaa itselleen. Anarkit (joihin itsekin kai lähinnä lukeudun) mielivät pitää
yhteiskuntajärjestyksen ennallaan niiltä osin, kuin systeemi hyödyttää yhteistä
kansaa, (periaatteella: "Suomalaiset ennen muita!") mutta kumota virkakunnan,
politikoitsijoiden ja muidenkin instituutioiden ylivallan yhteiseen kansaan nähden niin
matalalle tasolle, kuin se on yhteiskunnan toimintoja vaarantamatta mahdollista.
Yksikään vallankumous ei ole KUMONNUT valtaa, vaan vain kaapannut sen, yleensä
aiempaakin tiukemman käskyvallan ylläpitäjien haltuun. Anarkkien tavoitteena ei siis
ole vallankumous, vaan VALLAN KUMOUS; mieluusti lainsäädännöllisin keinoin, mutta
tarvittaessa vaikkapa asevoimin, ellei mikään muu menettelytapa osoittaudu toimivaksi,
pyrkimyksessä enentää yksilön vapautta. Niitä kohtaan, jotka haluavat
kansalaisvapauksia entisestäänkin kaventaa, ei anarkki tunne armoa: Niskalaukaus saunan
takana on lempein kohtelu kaikenlaisille "styrangeille"! Parlamentarismi olisi
O.K., mutta se EI TOIMI täällä! Ainoa maa, jossa se toimii, on Sveitsi, joka pelaa
omilla ehdoillaan, jättäytyneenä niin EU:n kuin myös YK:n ulkopuolelle. Suomessa on
liian pitkät perinteet ensin ruotsinvallasta ja sitten venäjänvallasta.
Itsenäisyytemme aikakausi, 16.05.1918 - 19.09.1944, jäi liian lyhyeksi historiamme
"pitkään juoksuun" verrattuna.
0901 MMI; PT
Lehdenselaajasta nettisurffaajaksi
Olen tai olin Ase & Erän tilaaja alusta lähtien, sitten loppuivat kunnon
jutut ja tilauksenikin. Vuosia kyselin Erämessuilla ja milloin missäkin, mutta käsiä
vaan levittelivät. Kunnes tyty-ystävä laittoi netin ja jumaleisson: PTK! Tervetuloa
takaisin minun lukumaisemaani. Näitä nyky-"toimittajia" pitää kyllä
ihmetellä. Uuden Asetärpin s.20: Romanialaiset tekee Dragunovia lisenssillä? Hienoa! On
Kalashnikovin kopio? Loistavaa! Ym..! Ihan viimeisimpiä asiantuntijajuttuja
muistellakseni. No eipä haittaa enää, kiitos koneen.
TYKITÄ! Diggari-67.
Tervetuloa nykyaikaan! Tykitämme, kun tulee tykityksen aika, mutta sanan säilällä
tökimme ja viiltelemme tietenkin jo parempia päiwiä odotellessamme.
1401 MMI; PT
Deko-pyssy soittopeliksi
Mitä tarkoitetaan aseen deaktivoinnilla ja voiko deaktivoitua asetta saada
ampumakuntoiseksi millään keinoilla. Minulla useita keräilyaseita ja osa on ns.
deaktivoituja esim. PISTOOLI UKKO-MAUSER M712, Schnellfeuer. Olen alkanut vasta
keräilemään harrastuksena erilaisia aseita, uusia ja vanhoja, deaktivoituja sekä
toimivia. Haluaisin saada edellä mainitun aseen toimivaksi mikäli se jotenkin olisi vain
mahdollista.
t. Pekka
Kuva: Schnellfeuer-Mauser irtolippaalla ja vaihtimella.
Deaktivointi
eli "dekotus" tarkoittaa ampuma-aseen turmelemista "pysyvästi
toimintakelvottomaksi". Menetelmät vaihtelevat suuresti. Ennenwanhaan riitti
esimerkiksi piipunsuun litistäminen tai lyijytulpan valaminen piipunreikään ja vaikkapa
iskurin poistaminen aseesta. Aseen "regenerointi" eli deaktivoinnin
"peruuttaminen" oli joskus hyvinkin helppoa: Suuporaus tai piipun lyhentäminen
konevasaralla litistetyn suun avaamiseksi tahi poistamiseksi. Lyijytulppa lähti
piipunputkesta yleensä rassilla kopauttamalla, kun ase oli jäähdytetty ulkoilmassa
kovalla pakkasella. (Lyijy kutistuu enemmän kuin teräs). Harvemmin piti tulppa sulattaa,
ja harjata lyijyt pois piipusta, sekä suorittaa loppupuhdistus vaippaluoteja ampuen.
Uudemmat deaktivointi-tavat ovat raaempia, eli patruunapesän seinämien puhkiporaaminen
ja karkaistun teräksisen estetapin lyöminen reiästä sisään sekä sen hitsaaminen
kiinni patruunapesän seinämään/seinämiin. Lukon tai pistoolin luistin iskupohjasta
voidaan myös jyrsiä, porata tai tahkota pois niin suuri kappale metallia, ettei
hylsynkanta saa riittävää taustatukea, vaikka estetappi olisikin saatu työstetyksi
pois patruunapesästä. Pika-deaktivointi suoritetaan hitsaamalla aseen liikkuvat osat
pysyväisesti etuasemaansa. Tämä toimenpide alentaa aseen keräilyarvon lähes nollille,
jos se suoritetaan "ulkokautta".
Jos työ tehdään taitavasti (esimerkiksi kiväärin tai kp:n lukko hitsataan lipassolan
kautta), ei aseen ulkonäkö muutu ehkä lainkaan, mutta ampumiset täyslatauksilla on
useinkin ammuttu: Hitsaaminen heikentää aseen rakenteita. Jos hitsisauma onnistutaankin
"purkamaan", joudutaan - taiteen sääntöjen mukaan - suorittamaan aseen osille
samanlainen lämpökäsittely kuin niille on suoritettu tehtaassa osia viimeisteltäessä.
Kuitenkin muistuvat aina mieleen wanhan wirren 555 lohdulliset sanat: "Ei ole
täällä/ mitään pysyvää..." tarkoittaen myös aseiden ampumakelvottomuutta.
Kokemuspiiriini kuuluu mm. ampuminen "regeneroidulla" 82 mm venäläisellä
kranaatinheittimellä. Latinki oli tosin mieto; peruspanos-hylsyllinen mustaa ruutia.
Betonilla täytetyt harjoitusammukset lensivät silti turhankin kauas, upoten maaperään.
Muutamat löydettiin ruudinhajun perusteella, nuuskien verikoirien tavoin maalialuetta,
mutta monet oli pitänyt etsiä myöhemmin miinaharavalla. Kiväärien
matalapainepatruunoiden lataamisen estämispyrkimykset voivat osaltaan johtua siitä,
että kyseisiä patruunoita voi vaaratta ampua regeneroiduilla aseilla. Yleensä kuitenkin
jupisevat kalkkivaarit jotain "salametsästykseen yllyttämisestä", kun eivät
voi enää veisata wanhaa hymniä Virallisen Valistuksen vastaisten latinkien
vaarallisuudesta, kykenemättöminä toteennäyttämään väitteitään.
Mutta keskittykäämme välillä aiheeseen: Niinkin herkkärakenteisen aseen, kuin on Schnellfeuer-Mauser
M712, regenerointimenetelmää en osaa neuvoa, koska en tiedä, millä tavoin se on
deaktivoitu. On myös pelättävissä, että aseesta on poimittu talteen moniakin
käyttökelpoisia osia ennen "dekotusta". (Varaosiksi, joista on ainainen pula).
Joidenkin yleisten asemallien, kuten F.N. Mod. 1910- pistoolien, pikku-osia (etenkin
nallipiikkejä ja iskujousia) on kertynyt deaktivointeja suorittaville asesepille runsain
määrin. Aseet ovat tällöin olleet yleensä perikuntien omaisuutta.
Kun luvanhaltija on kuollut, eikä perillisistä kukaan ole oikeutettu saamaan
hallussapitolupaa hirrrvittävän vaaralliselle taskuaseelle, on jouduttu suorittamaan
aseen deaktivointi, että se "pysyisi suvussa" vaikkapa arvottomanakin.
Tavallisin menetelmä perikuntien aseiden tapauksissa on luistin kiinnihitsaus.
Kokoelma-aseet "dekotetaan" pidemmän kaavan mukaan, jolloin aseen voi
esimerkiksi purkaa ja sen toimintoihin perehtyä, mutta ampuminen on tehty mahdottomaksi
ja regenerointikin varsin vaikeaksi.
Päätteeksi sivistyssanojen etymologiat:
De- = pois; activer = toiminnallistaa (ranskankieltä, alkuperä
latinaa). Siis: "Saattaminen pois toiminnasta".
Dekorationswaffe = näyttämö-/koristease, lyh: Deko (saksankieltä).
"Dekotus" on suomalaista asediggari-slangia; samoin sanahirviö
"dekoleeraus". (Ei sentään "dekolteeraus", joka kuuluu naisten
pukumuodin terminologiaan).
Re- = jälleen/uudelleen; generare = synnyttää/luoda (latinankieltä).
Termi "restauroida" on erheellinen tässä yhteydessä.
0201 MMI; PT
Kolvauksesta ja taikauskon asioista
Olen aikeissa kolvata kiväärini M-39 piipun ja olen kallistunut käsinkolvauksen
puolelle. Menetelmä kun vaikuttaisi jotenkin kuoriintuntuvammalta ja helpommin
hallittavalta, kuin on ampukolvaus. Taitaapa tulla halvemmaksikin? Voiko lyijytapin sijaan
käyttää huopaista 8 mm puhdistustulppaa ja laakeroitua puhdistuspuikkoa? Laiska kun
olen, en viitsi ryhtyä lyijytuurnan tekoon, erityisesti kun en TARKALLEEN tiedä, miten.
Kovasti kun olen kivääriini kiintynyt, niin en uskalla hommaan ryhtyä, jos on pieninkin
epävarmuus mielessä. Jos siis homma kusisi, niin poru kuuluisi kauas ja kauan, eikä
uutta piippuakaan olisi vara hankkia, ennenkuin suolivyön pykälä olisi siirtynyt pari
tuumaa tiukemmalle.
Teema 2: Sotavaltion täyspitkää 7.62 mm kivääripatruunaa ampuvien?aseiden
hylsynpituus on tietääkseni 54 mm. Mistä johtuu nykyinen merkintä 7.62 x 53R? Tosin
ainakin bulgarialaiset sotapaukut ovat hylsyltään 54 mm ja merkintäkin on sen mukainen.
Teema 3: Kaappiin on kertynyt pieniä eriä seuraavia kemikaaleja: Laktoosijauhetta,
rikkijauhetta, parafiinia, sinkkioksidijauhetta, ja kaliumkloridijauhetta. (Saattaa olla
kalsiumkloridia. Merkintä on epäselvä. Aine on valkoista ja hieman paakkuuntunutta).
Onko ehdotuksia, mitä näistä voisi askarrella, ennenkuin menevät täysin pilalle?
Kukunta olisi mukava tulos, jota olisi kiva kuulostella ja syntynyttä jälkeä poikain
kanssa kummastella.
Teema 4: HIENOA, että joku muukin halveksuu urheiluhulluutta yhtä palavasti kuin minä!
Parikin kertaa on meinannut kylttyyr mööbeli särkyä, kun on kolmelta kanavalta tullut
"urea-heilua" ja neljänneltä vasemmankielistä ohjelmaa. Vihani liekki
leppynee hieman vasta silloin kun töllöstä tulee vähintään yhtä paljon ase- ja
metsästysohjelmia, tai edes pilkintäruutu... kostoksi s**tana!
Teema 5: Luotiliukasteista kysyisin vielä, että pääseekö islamin uskoinen henkilö
Paratiisiin, jos hänen kehoonsa osuu sian ihralla silattu projektiili? Entäpä hindu/
lehmänrasva/ Nirvana? Taikka Saakutin palvoja/ vihkivesi/ Helvetti? Näitäkin joskus
mietin, vaikka nukkua pitäis... Tämä on kai sitä terminaaliballistiikkaa, vaiko eikö?
Feliks Ksesinski.
Lyijytapinkaan valaminen piipunputkeen ei ole kovin ihmeellinen konsti, mutta
pinnankarheus vähenee toki myös huopatulpan ja jonkin hienorakeisen, hellävaraisen
hioma-aineen yhteisvaikutuksella. Venttiilinhiomatahna, karkeusaste "FINE",
lienee tarkoitukseen sopivinta. Varmistu siitä, että tulppa todellakin kulkee
rihlannousun mukaisesti pyörien, ja hio enemmän piipun peräpäätä kuin sen suupuolta.
Lyijytappi olisi tarkoitukseen sikäli etevä, että sillä voidaan tunnustelle, onko
piipunputki hioutunut asianmukaisesti: Patruunapesän etupuolelta avarammaksi kuin siitä
eteenpäin mentäessä, ja kaikkein tiukimmaksi aivan piipunsuun takaa, eli koko
pituudeltaan loivasti suuhun päin supistuvaksi.
Huomaa! Lyijytapin ei tarvitse olla kiinnitettynä rassiin! Irrallista
"lyijykolvia" voi tyrkkiä rassilla piipunputkessa edestakaisin, kuitenkin hioen
enemmän piipureiän peräpäätä kuin sen suupuolta. On varottava päästämästä
lyijytappia tulemaan kokonaan ulos piipusta reiän kummastakaan päästä. Itse olen
suorittanut useimmat käsinkolvaukset varrettomalla piipunreikään valetulla
"kolvilla", tai tiukkasovitteisella valuluodilla taikka lyijykuulalla.
Kolvaus on onnistunut silloin, kun plastinen lyijytappi (tai vaikkapa 8.0 mm
läpimittainen lyijykuula) työntyy tasaisella tai tasaisesti enentyvällä vastuksella
piipunputken läpi peräpäästä suuhunpäin työnnettynä lähelle suuta - ei aivan ulos
asti - mutta kun lyijykappaletta aletaan työntää suusta peräänpäin, sen vastus alkaa
alentua kouriintuntuvasti, ja lopulta vain rihlanpalkkien kylkien kitka estää mittapalan
putoamisen omalla painollaan + rassin painolla piipunreiästä. (Useinhan näin toki
tapahtuukin, jos 7.62 mm aseen rassi on 7.0 - 7.5 mm:n läpimittainen teräs- tai
messinkitanko ja pituutta metrin verran). Huopatulpilla saat tuskin aikaan kovinkaan
merkittävää piipunputken kartioitumista, mutta kylläkin reiän seinämien
pinnankarheuden siloittumisen, etenkin rihlanpalkkien päältä, jolloin piipun
vaipoittumistaipumus vähenee.
Teema 2: Suomessa on hylsynpituus mitattu ladatusta ja niipatusta patruunasta, jolloin
hylsynpituus on 53 mm tai muutaman millinkymmenyksen yli. Muualla maailmassa on mitattu
tyhjäksi ammutun hylsyn pituus, joka on 54 mm tai hieman lyhyempi. Hylsyn nimellinen
enimmäispituus on 53.50 mm, josta se pyöristetään Suomessa alaspäin, mutta muualla
ylöspäin, lähimpään tasaiseen millimetrilukemaan. Trimmauspituus on 53.30 mm, eli
suomalaisten suosimaan suuntaan.
Teema 3: Paakkuuntunut jauhe on ilmeisesti kalsiumkloridia eli "maantiesuolaa",
jolla on taipumus imeä kosteutta ilmasta. Mikään aineista ei ole erityisen altista
"kukkumaan". Rikkijauhe tosin palaa: Jos se suljetaan vaikkapa kupariputkeen,
jonka molemmat päät on ummistettu, ja putkea kuumennetaan nuotiossa, tuottaa sen
jommastakummasta päästä ulospurkautuva rikkihöyry jonkinlaisen poksahduksen ilman
happeen yhtyessään. Paraffiini on käyttökelpoista luotivahassa, sekoitettuna
naudanrasvaan tai mehiläisvahaan. Muille aineille ei ole taktista käyttöä. Laktoosin
eli maitosokerin voit syödä, ellet pode intoleranssia. Se on tosin melko mautonta.
Joissakin valojuovamassoissa on laktoosia käytetty sideaineena, tablettien
"komposition" tavoin.
Teema 4: Urheilu ja tiede/sivistys?ovat toistensa täydelliset vastakohdat, joten
asennoitumiseni lienee ymmärrettävissä? Töllöä ehdin töllöttämään korkeintaan 5
tuntia viikossa, eli sen kanavien ohjelmatarjonta ei ole minulle ongelma! Uutiset
kuulostelen "höyryradiosta". Tokkopa ehtisin katsomaan edes toivomiasi ase-
& metsästysohjelmia, enkä "pilkintäruutua" ainakaan: En osaa edes
kuvitella TYLSEMPÄÄ ajanvietettä kuin talvikalastus, joka on sekin urheilua!?
Metsästysohjelmat tuotettaisiin tietenkin lakeja, asetuksia ja direktiivejä orjallisesti
noudattavien kalkkivaarien ehdoilla, ja ase-ohjelmissa korostettaisiin myös direktiivien
sekä diktaattien noudattamisen tärkeyttä: Sovinnaista Virallista Valistusta olisivat
nekin "cikavision" tyyliin! Tekninen neuvonta jäisi vähäiseksi. Se kuuluukin
Internetin (= GOW:n ) reviiriin. Eikö TV-vastaanottimessasi ole lainkaan "OFF"-
katkaisijaa?! Vedä stöpseli irti sähköverkosta, ellei muu auta..!
Teema 5: Taikauskoon (= uskontoihin) perustuvat kiellot kohdistuvat lähinnä kiellettyjen
ravintoaineiden suunsisäiseen nauttimiseen. Mooseksen ja Muhammedin aikaan säädetyille
sianlihan syöntikielloille löytyy sentään lääketieteellinen perustelu, eli
trikiinivaara: Alkeellisissa erämaiden olosuhteissa ei voitu aina olla varmoja siitä,
että vartaassa kypsyvä sianliha kuumenee kauttaaltaan trikiinien toukat taatusti
tappavaan sisälämpötilaan riittävän pitkäksi ajaksi.
Nauta-peräisten ravintoaineiden (poislukien maitotuotteet) käyttökielto Intiassa
herätti hilpeytta esimerkiksi brittiläisten siirtomaaherrojen keskuudessa
siirtomaakauden päätyttyäkin, kunnes "hullun lehmän tautia" alkoi esiintyä
- nimenomaan Englannissa!? Vihkiveden ja tavallisen H2O:n välistä eroavaisuutta ei ole
pystytty toteennäyttämään milloinkaan. Parenteraalisesti annosteltuina, eli
luotiliukasteissa elimistöön ihon läpi saatettuina tuottavat eläinperäiset rasvat
useinkin vaikean haavatulehduksen, joka tosin on nykyään hoidettavissa antibiooteilla.
Vain "hullun lehmän taudin" aiheuttaville prioneille ei tunneta toistaiseksi
vasta-aineita eikä profylaksiaa.
Vihkivesi ei pysyisi luodin pinnalla maaliin asti, mutta reikäpää-luodin
kärkiontelossa se voisi kulkeutua kohteeseensa saakka. Joidenkin luotityyppien kärjen
laajenemista voi vesitäytekin tehostaa, jos kohta vaseliini tai elohopea, taikka niiden
homogenoitu seos (ns. harmaasalva), on varmatoimisempaa. Varsinaiseen kysymykseesi en
valitettavasti pysty vastaamaan, koska kukaan ei ole koskaan palannut Paratiisista,
Nirvanasta tai Helvetistä, kertomaan noiden (ilmeisesti vain kuviteltujen)
loppusijoitus-paikkojen olosuhteista, taikka niihin pääsyn ehdoista tahi mahdollisista
estävistä tekijöistä.
Kaikkinainen tietous kohteeseensa osuneen luodin käyttäytymisestä on
terminaaliballistiikkaa, mikrobiologiakin mukaanlukien. Säädyllisyys-syistä jätän
kertomatta, missä ruumiin aukossa luodinkärkeä on suositeltavaa käyttää juuri ennen
aseen panostusta ja laukausta, jos viholliselle mielitään tuottaa todella häijy
haavatulehdus. USA:n Mafian suosima konsti, luotien käsittely valkosipulin mehulla,
kuuluu taikauskon asioihin: Kyseinen mehuhan on pikemminkin desinfioiva kuin tulehduttava
aine. Vampyyreihin se voisi tehota, mutta kosketusetäisyydeltä kardio-vaskulaariselle
alueelle osunut puuluoti (kernaasti vaaksanpituinen puuvartinen haulikko-vasama Malli
Witzleben) saattaisi olla tehokkaampi.?Vampyyrit tosin kuuluvat lähinnä balkanilaisen
kansanperinteen piiriin. (Vampyyrilepakot ovat asia erikseen. Niiden tuhontaan riittää
latinki 7½ numeron Trap-hauleja).
Puukuulia todellakin käytettiin vielä 1700-luvulla tykistön lähitorjunta-kartessien
"tytärammuksina", ja ne osattiin imeyttää hevostallin lantakourussa, jolloin
pinnallinen osumakin aiheutti jäykkäkouristuksen. Clostridium Tetani- bakteeri
kuuluu lähes säännönmukaisesti hevosten suolistomikroobeihin. Sen löysi vuonna 1884
bakteriologi Arthur Nicolayer, mutta "Succus/ Vini Equimin"
(hevosenlannan mehun) käyttö kuolemantuottamuksiin oli opittu tuntemaan jo
ylimuistoisina aikoina. Tuotettu kuolema oli hidas ja tuskallinen, mutta varma.
0701 MMI; PT
Wanha ryyniruisku
Sain joululahjaksi perintöhaulikon josta haluaisin tietää hieman historiaa. Tällä
hetkellä tiedän että se on valmistettu todennäköisesti Belgiassa joskus 1900-luvun
alussa. Ja että se on 16 kaliiperin mustaruutihaulikko. Jos leimoista saa jotain irti
niin viitsisittekö ilmoitella?
Kiitoksia jo etukäteen
Ville
Kaikkia
leimoja ei printatusta kuvasta erottunut, mutta joistain sain irti jotakin. Koestusleimaa
savuttomalle ruudille ei näy. Se muistuttaa Suomen vaakunaleijonaa, jonka yhteydessä on
kirjaimet PV (= Poudre Vivé tai Poudre Vieille). Kaunokirjaimet EL tarkoittavat Liegen
koestuslaitosta, kuten myös kirjaimet LEG kruunatussa soikiossa, sekä obeliskia
muistuttava kuvio ("Perrin" = "torni/ majakka"). Piipun
mustaruutikoestusta tarkoittava EL-leima tuli käyttöön Belgiassa jo vuonna 1672.
Valmiin aseen koestusleima mustaruutiaseissa on LEG soikiossa (ylinnä kruunu, kirjainten
alla tähti) sekä "majakka", yleensä leimattuina piippuihin rinnakkain tai
alekkain.
Jos EL- leima koostuu tavallisista kapiteelikirjaimista, eikä pyöristetyistä
"kaunokirjaimista", ja yllään on kruunu, on ase läpikäynyt kaksinkertaisen
koestusammunnan mustaruudilla. Jos leiman alla on kaksi lehtevää oksaa ristissä, on
koestus ollut kolminkertainen. Nämä merkinnät eivät vielä takaa savuttoman ruudin
kestävyyttä!! Vahvennetun savuttomalla ruudilla suoritetun erityiskoestuksen leima ovat
kirjaimet PV, ilman leijonaa, mutta kruunu yläpuolellaan. Ellei PV-leimaa ole, vaikka
leijona-leima olisikin, on tyydyttävä sauhuttelemaan pelkkiä mustaruutipatruunoita,
huomioiden lisäksi patruunapesän ja hylsyn pituuden yhteensopivuus.
Lisäksi kuuluu leimoihin vielä piipun porausmitta (kaliberi) millimetreinä ja kaliiperi
(esim. 16) ja yleensä vielä patruunapesän pituus seka-lukemana (esim. 16/70). Pesän
pituus jouduttiin leimaamaan piippuihin, kun 70 mm:n pituisia hylsyjä alkoi tulla
myyntiin ja vahinkoja tapahtua, noin vuonna 1896. Sinun aseessasi näyttäisi porausten
kaliberi olevan 17.0 mm, mutta kaliiperi (engl. "gauge") on siis 16,
perustuen 1500-luvulla omaksuttuun "lyijylinja-mitoitukseen". Huomaa
kirjoitustapa: Kaliberi on aina pituusmitta, kun taas kaliiperimitoitus perustuu
painoyksiköihin.
Tässäpä taas yleissivistystä. Aseen ikää tai merkkiä en saa selville leimoista.
Valmistajan tehtaanmerkki (mutta joskus esimerkiksi tukkumyyjän tai maahantuojan nimi) on
yleensä kaiverrettuna tai leimattuna piippuparin yläkiskoon. Merkitön ase kuuluu
pääluokkaan "torpparihaulikot". Monet kymmenet pikkupajat valmistivat niitä
Belgiassa, Liege/Herstalin alueella ja sadat verstaat tuottivat pajoissa aseiksi
koottavia osia.
Sulkumekanismi on "altakatkeava" eli LeFaucheux-sulku, sovellettuna
ampumaan keskisytytyspatruunoita. En kuitenkaan yllytä ampumaan niitä: Wanha rauta voi
olla jo väsynyt. Erityisempää keräilyarvoa ei ole. Tämänlajiset aseet voitaisiin jo
julistaa lupavapaiksi, vaikka olisivatkin valmistettuja jälkeen vuoden 1890.
Sulkusysteemihän on ikiwanhaa mallia.
2812 MM; PT
Terve!
Kiitos erinomaisen hienoista Gunwriters-nettisivuista. Mielenkiintoista tekstiä ja juttua
on suorastaan tyrmäävän paljon. Törmäsin sivuihinne aivan sattumalta kun etsin
Ukko-Pekka-asiaa ja nyt näyttää siltä, että kinkkua ei tänä jouluna kerkeä
syömään kun koko joulu menee Gunwriters-sivujen lukemiseen! Hauskaa uutta vuotta 2001
teille kaikille!
Terveisin: Paul
Alan keksinnöistä
Lueskeltuani näitä aseteknisiä juttujasi tuli mieleeni, että oletko itse ehtinyt
keksiä mitään aseteollisuudelle toimivia patentteja vai synnyitkö aikaan, jolloin
suurin osa keksinnöistä on jo patentoitu ruutiasealalla? Itselläkin oli jo pistoolikahvasta pumpattavan haulikon periaate mielessä, kunnes
luin sen täältä olevan jo keksitty yli sata vuotta sitten.
Kunnioittaen, Friedrich I. von Grabenburg
Joitain
luoti- ja patruuna-alan ideoita olen joskus ehdotellut alan firmoille, mutta eivät kelpaa
ilmaiseksikaan. Esimerkkejä: "Kill-a-Cong" -putkiluoti, 7.62 mm NATO,
raudasta sorvattu, kadmiumilla galvanoitu: Vietnamin sota ehti pahimmoilleen päättyä,
eikä luodin jatkokehittelyyn olisi liiennyt varoja, jos jokin jenkkifirma olisi
innostunut ideasta.
.22 Autoloader Sub Sonic- projektin lienen joskus ennenkin
maininnut? .22 LR-pesään käyvä tosi-hiljainen patruuna 12.5 mm:n pituisella hylsyllä
ja 50-grainisella luodilla: Takuuvarma toimivuus kaikissa automaattilataavissa aseissa!
Lapualle esitin moista uutuutta jokseenkin päivälleen 8 vuotta sitten. Omaksuttiin
siellä sentään yliraskas luoti, mutta ahdettuna .22 Long/ LR:n vakiohylsyyn. Seuraava
aloitekirjelmä lähti Remingtonille. Ei vastausta, mutta Remingtonin porukat ovat
tunnetusti kehitelleet Aguilan .22 SSS:n, kuitenkin
liioitellen ammuspainoa valitessaan ja hylsyä lyhentäessään, ladaten paukut
Short-hylsyyn, johon ruudit pitää rutistaa voimakeinoin.
Kukkuraan täytetyistä hylsyistä varisee ruutia, niiden kulkiessa automatisoidulla
latauslinjalla kohti luoditusvaihetta. Seuraamus: Ruutimäärän vaihtelut. Hylsy on
tasan-tarkkaan 0.10 tuuman verran liian lyhyt, minkä on nyt "myöntänyt myös
kapitalistinen tiedemies" (useampikin). Itselataavat aseet tekevät usein liian rajun
latausliikkeen .22 SSS:llä, lyöden tulta piipun
peräpäästä. Ja kun liekki leimahtaa, syntyy väistämättä myös melua... Varmuudella
en voi mennä väittämään, että Remingtonin "ingenjöörit" ovat tutustuneet
ideaan ".22 ALSS", mutta jos ovat, niin sen keskeisin ja korostetuin
yksityiskohta (= keskipitkä hylsy) on jäänyt heiltä ainakin huomaamatta!
Idea on esitetty myös CBC:lle, Brasiliaan, saamatta vastausta sieltäkään. Innovaatio
roikkuu siis yhä ilmassa. Minkään ideani patentointia en ole edes harkinnut. Tehtaiden
ulkopuolelta tulleisiin aloitteisiin suhtautuminenhan tunnetaan: Jos joku jotakin keksii,
hänen itsensä on kyettävä valmistamaan kyseistä välinettä tai tarviketta. Se on
rahasta kiinni, eli ensimmäiseksi pitäisi rakentaa oma setelipaino tai myntti-prässi.
(Ilman moukan tuuria syntyneellä ihmisellä ei ole muita vaihtoehtoja pääomien
hankintaan kuin jonkinlainen rikollinen toiminta. Se on luonnonlaki!). Patruunatehtaan
perustamisen esteenä on myöskin jos jonkinlaista byrokratiaa: Laki vaatii tehtailijalta
"muodollista pätevyyttä". Itsenäisesti hankitulla tietämyksellä ei ole
merkitystä oikeastaan millään elämän alalla: Aina ollaan ronkumassa jotakin
akateemista loppututkintoa...
Jo olemassaolevissa tuotantolaitoksissa on menestymisen mahdollisuuksia vain
työsuhde-keksinnöillä, jotka voi patentoida joko keksijä itse tai hänen
työnantajansa; tapauksesta riippuen. Ensimmäinen ehto olisi ALISTUMINEN työsuhteeseen,
jollaiseen ei ole pääsyä, eikäpä juuri haluakaan: Kokemuksia työelämästä on
vuosikymmenen ajalta, eli riittävästi (= liikaakin!). Älkää kysykö, mistä johtuu
ajoittain raivokas punikki-vihani, jota on joskus vaikeaa estää pääsemästä
teksteihini asti..! Muistia ja muistikuvia ei voi pyyhkiä tyhjäksi korvien välistä
"DELETE"-nappia painamalla, kuten voi tieturista..!
Täysin riippumaton (= varaton) henkilö joutuu harkitsemaan tarkoin, kannattaako jonkin
oivalluksen suojaaminen patentilla tai muulla tavalla. (Vaihtoehtoja olisi toki muitakin).
Omien kokemusteni mukaan: Ei kannata! Kivahan olisi tietysti elvistellä, että "se
on minun keksintöni", mutta nimeni olen pystynyt tekemään tunnetuksi muin keinoin;
ulkomaita myöten. Pelkkä maine ei tosin tuota juurikaan taloudellisia etuisuuksia.
Taaskin on odotettavissa huomautus ja sakko tilin saldon ylityksestä...
Ainoa "läpi mennyt" innovaationi on laillisesti toimiva paloviina-tehdas. Sen
ratkaisuihin katsoin mallia Tallgrass-tislaamon piirustuksista, yhdistäen siihen
Stephenson-lauhduttimen. Piirustukset laadin huvikseni ja ajanvietteeksi. Oli täysin
sattumaa, että rakenneratkaisuille ilmaantui hyötykäyttöä. Piirustukset vaihdoin
melkomoiseen jöötiin hirvenpaistia. (Nestemäisen "royaltyn" luovutukseen ei
tehtailijalla ole oikeutta, ja vaihtokaupatkin tein tislauslaitoksen rakentajan kanssa).
2812 MM; PT
Vastamassasingon edelleenkehittelyä
Aloin kehitellä mielessäni kenttäkelpoisempaa versiota. Vesi vastamassana on oiva idea,
mutta sen voisi ehkä sitoa geelimäiseen muotoon tärkkelyksellä tai CMC:llä ja pakata
valmiiksi esim muovivuorattuun pahviputkeen käsittelyn helpottamiseksi. Vielä hurjempia
ideoita: Koko ammus-ajoöyhe-massakokonaisuuden paketoiminen esim. lasikuituputkeen jossa
putki on osa vastamassaa. Laukaisukoneisto ja lähdetysrööri tähtäimen kera
yhteinäisenä laitteena jossa terästä reiän ympärillä riittävästi ja sopivalta
pituudelta.
Ampumatoiminta olisi suurin piirtein tätä luokkaa: laukaisimeen tuupataan valmiiksi
ladattu lasikuituputki (tai pahvi- jos antaa jonkun toisen ampua ensin) SETAmaisen
röyhkeästi takaapäin kunnes nalli on laukaisukoneiston kohdalla. Tähtäys (valitkaa
aggressionne kuvitteelliset kohteet itse, vapaassa maassa kun elämme) maaliin ja
laukaisu. Osana vastamassaa oleva putki lähtee taaksepäin geelipärskeitten kera ja
putsaa laukaisuröörin vastaanottavaiseen tilaan. Ammus tietenkin tuhoaa edessäolevan
kohteen, ampujasta tulee sankari ja tytöistä sitämyöten raivokkaan anteliaita.
(Päiväuni suistuu jälleen raiteiltaan. Työn pariin...)
Matti
Ilmeisesti
samat ideat on toteutettu jo Raikka-singoissa, joista kekseliäin variaatio oli
kaksiputkinen pst-sinko mallia "side-by-side": Useinhan ensimmäinen
laukaus menee ohi maalin (ellei aseen "selkäputkena" ole itselataava
räjähtäviä valojuovaluoteja ampuva "tähystyskivääri"), ja toisen
laukauksen jälkeen on hitonmoinen kiire vaihtaa singon tuliasemaa, ellei sinkomiehistö
halua päästä tahallaan "sankareiden kalmistoihin". Taistelu-panssarivaunu ei
liiku koskaan yksin, ja sen taistelu-toveri(t) suuntaisi(vat) tornitykkinsä nopeasti
kohti singon tuliasemasta tuprahtavaa höyrypilveä.
Ilmeisesti myös vastamassa-veden jäätyminen talvisaikaan oli jo pystytty estämään
"sudensurmalla" = mono-etyleeniglykoolilla, eli tavanomaisimmalla
pakkasnesteellä. Hyytelöity vastamassa ei vaaranna omia joukkoja, mutta raskas kiinteä
jäälieriö tekisi jonkinlaista vahinkoa takamaastossa, useampienkin satojen metrien
etäisyydelle singon tuliasemasta. Todettakoon taas, että nämä arvailut ovat omiani. En
ole saanut (jos kohta en viime aikoina enää kysellytkään) Raikka-sinkoja koskevia
tietoja aseen potentiaaliselta valmistajalta.
Alkuperäisimmässä vm-singossa, josta on ylimalkaan tietoja tarjolla (= rekyylitön Davis-kanuuna
1. maailmansodan ajalta), oli vastamassana lyijyisiä "tupruhauleja", läpimitta
1 mm:stä alaspäin ("unscreened dust"-kokoluokka) ja vaseliinia
sideaineena, yhteensä ammuspainon verran. Ase ladattiin taittamalla keskeltä. Tuliputki
oli rihlattu. Ammuksena oli tavallinen 75 mm tykinammus. Irtopanos pantiin sen perään.
Laukaisutavasta ei ole tietoa. "Pakoputki" oli ilmeisesti myöskin rihlattu,
että kiertomomentti kompensoitui, ja vastamassa levisi äkkiä hajalle putkenperästä
tultuaan. Tuliaseman takana oli vaara-alue silti yli 90 metriä.
Davis-tykistäkin on kulkeutunut käsiini niukalti tietoja. Alan kulttiteoksessa, Chinnin
kirjassa "Machine Gun" se mainitaan kuriositeettina lentokone-aseita
esittelevässä lukukappaleessa, kuitenkin ohimennen, ja kirjassa on myös valokuva
pommikoneen etu-ampumoon alaspäin tulittavaksi asennetusta singosta. Koneen mallista (Handley-Page)
voidaan päätellä, että kuva on otettu ensimmäisen maailmansodan aikaan.
Ilmeisesti vanhin kaasureaktio-periaatteella toimiva sinko,
"Malaval-turbiinikanuuna", esiteltiin teknisenä kuriositeettina ja kaiketi jo
"vanhentuneena hylättynä" ideana suomenkielisessä kirjassa "Aseoppi"
(en muista, oliko tekijä E. Virkki, vaiko Rikama & Gröning). Aseen keveyttä
kehuttiin, kuin myös huikeaa 1500 m/s (SIC!) ammusnopeutta, mutta huonon hyötysuhteen
vuoksi asetyypillä ei nähty olevan edessään tulevaisuutta. Nooh, toisinhan siinä
kävi, kuten yleisesti tiedetään. Esimerkiksi Burney-sinko on lähestulkoon kopio
Malaval-kanuunasta ja vielä vuonna 1958 kehitelty Tampella-laakaheitin vielä samaa
sukua, vaikka se ampui 81 mm krh:n a-tarvikkeita; suulatauksella, mutta ajopanos/
-panokset laukaistiin liipaisinkoneistolla.
Ranskalaisen Malaval-kanuunan kehittelyn ajankohdasta ei ole tietoa. Wanha
luumäen-kielinen "Aseoppi" on ainoa teos, jonka sivuilla olen kyseiseen
keksintöön törmännyt. Sen mekanismista on kirjassa jopa halkileikkauspiirros. Aseella
ammuttiin ilmeisesti kartussilaukauksia normaalista ehytseinämäisestä ja
umpipohjaisesta hylsystä. Burney-singon patruunalaukaus oli jo samanlainen kuin
suomalaisessa raskaassa singossa malli 58 ja sen edeltäjissä, mm. amerikkalaisessa
Kro-Mus Kit:issa, josta rs 58 on kopioitu, ja Kromuskit puolestaan venäläisestä
"reaktiokanuunasta", joita muutama jäi sotasaaliiksi jo Talvisodassamme.
2612 MM; PT
Supulatinkeja tositoimiin
Haussa latauksia M92S:ään, aliääniä suputtimen kera ammuttavaksi.
Käyttötarkoituksesta: Lähinnä urbanisoituneen pienriistan tappoon. Homma hoituu toki
.22:lla, mutta teki mieli kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Haussa on tappoteholtaan
riittävä lataus, oltava todella hiljainen, tarkkuusvaatimus noin 50 mm/ 30m. Etukäteen
ounastelin, että kisuntirskusta loppuu teho?! Kerro lyijyluotilatauksista!
Moly-luodeista: pitääkö piippu puhdistaa ennen ampumista, jotta saisi parhaan hyyödyn
ko. luodeista? Entä sen jälkeen tavallisten luotien ammunta, pitääkö jälleen piippu
puhdistaa? Jos, niin millä moly-pinnoite lähtee? Forrest tehonnee tombakkiin, entä
lyijyyn?
"City-snaipperi"
Lyijyluodit täyttävät helposti tarkkuusvaatimuksesi, ellet syötä niitä lippaasta
(syöttövaihe vääntää lyijyluodin "mutkalle"). Olen saanut yleensä alle 10
cm kasoja lyijyluodeilla 100 metriin M92S:llä. Eräs lyijyluotilataus, joka on toimiva ja
yltää em. tarkkuuteen on: 8,7 g valuluoti ("tulikilvellä") ja 0,5 cc N310
(noin 0,29 g) Sakon tai Lapuan hylsyssä, jonka liekkireikä on 3,5 mm ja
"viistetty" (pieni viiste ruutitilan puolella varmistaa tasaisen sytytyksen).
Moly-luoteja ammuttaessa piipun voi puhdistaa esim. Forrestilla, kuten tavallisia
"molyttomia" luoteja ammuttaessakin. Jos siirryt tavallisten vaippaluotien
ammunnan jälkeen ampumaan molya, niin puhdista piippu ja ammu vähintään 5 laukausta,
jotta kitka piipussa vakioituisi, ennen kasojen kokeilemista/ aseen kohdistamista. Jos
ammuit viimeksi molya, ja olet puhdistanut piipun (Forrestilla, ilman että olet öljynnyt
sitä), ei sinun tarvitse ampua em. laukauksia kitkan vakioimiseksi.
Lyijyyn Forrest ei tehoa, vaan siihen käytän "Lapua Champion Bore Cleaner"
-nestettä ja perinteistä teräsvillaa. Em. puhdistusnesteen voi korvata valopetroolin ja
tärpätin seoksella (noin puolet molempia tilavuussuhteessa), jota se itseasiassa on.
Normaalisti tosin riittää pelkkä piipun puhdistus öljyharjalla, joska luodit eivät
lyijytä piippua mikäli patruunat on oikein ladattu (=lähtönopeus alle 300 m/s,
käyttäen nopeapaloista ruutia) ja luodit tietysti voideltu.
Itse suosittelisin kylläkin tavallista Lapuan S405:ttä (ja 0,29 g N310:ä), luodin
kärki hiukan viistottuna. Tarkkuus on erinomainen, ennen kaikkea riittävä noin 50
metriin asti lentoradan puolesta, ja lipassyöttökin on mahdollinen. Jokainen patruuna
pitää tietysti "vetää piippuun" käsin, mutta viive ei ole kohtuuton,
verrattuna vaikkapa pulttilukkoiseen luodikkoon.
MPP 201200
Pupupatruuna piekkariin
Onko saatavilla piekkariin pateja (.22 LR), jotka olisivat laillisia jäniksen
metsästykseen?
MG
(tekninen/ballistinen):
Ei ole saatavilla, mutta itse voisi ladata (ainakin teoriassa): Lyman 3,75 g:n
(nimellisesti 57 grs) valuluoti, 0,19 g N105 ruutia latauspituudella 30,0 mm (.22 LR
patruunan max. latauspituus 25,4 mm, joten ko. latausta ei voisi käyttää kovinkaan
monessa aseessa) TEORIASSA paine on 1823 bar (sallittu max. paine 2050 bar) ja
lähtönopeus 435 m/s, jolloin suuenergia on 355 J. 100 metrin päässä energiaa olisi
211 J ja nopeutta 335 m/s. Pitkä latauspituus mahdollistaisi suuren ruutitilan ja hitaan
ruudin käytön, joilloin paine pysyisi turvallisella tasolla. Ko. latauspituus olisi
mahdollinen mm. TOZ-piekkarissa, käsinsyötöllä (ei lippaasta), joskin ylimenokartio
jouduttaisiin kalvamaan normaalia pidemmäksi, sekä mahdollisesti vaihtamaan .224"
isokaliberinen piippu jyrkällä rihlannousulla. Tällöin tavallisten .22 LR patruunoiden
ampuminen olisi yhä mahdollista, joskin niiden tarkkuus saattaisi kärsiä.
MPP 171200
Toimituksen kommentti (oikeusopillinen): On olemassa helpompikin
ratkaisu, nimittäin metsästyslainsäädännön "pyssypykälien" tarkistaminen
muutamien Joule- ja ammuspainovaatimusten osalta. 20 vuotta sitten olivat maan
mahtavimpien metsästysjärjestöjen johtomiesten mielestä kieltojen ja rajoitusten
liennytykset "ajatuksenakin mahdottomia", mutta kuinkas sitten kävikään?!
Saatiin aikaan alustava kokonaisuudistus, johon liittyy valtuutus tarkistuksiin
asetuksilla, jos aihetta niihin ilmenee. On ilmennyt: Pienois- ja ilmakiväärien
laillista metsästyskäyttöä koskevat säännökset on saatava lopultakin asetekniikan
tämänhetkisen - tai mieluusti ennakoitavissa olevankin - kehityksen tasalle!
Tarkistukset tapahtuvat siis asetuksen säätämisjärjestyksessä, eli ne voivat olla
lainvoimaisia jo elokuun 1. päivänä 2001, uuden "metsästysvuoden"
vaihteessa, kunhan toimeen tartutaan, ja patistetaan eduskunta töihin: Saivathan
kansanedustajamme taannoin palkankorotuksenkin, jolle kansa vaatii nyt vastinetta!
Metsästyslainsäädäntöä kokonaisuudistettaessa jouduttiin vielä silloin katsomaan
mallia ulkomailta: Ruotsista. Kun reformista oli kulunut aikaa yksi vuosi, katsoivat
ruotsalaiset jo mallia (HUOM! HUOM!) Suomesta, kumoten omista säädöksistään ainakin
metsästysaseiden vaimenninkiellon. Suomalaisten asiantuntijoiden tietämys on sittemmin
noussut arvoon arvaamattomaan - kautta koko sivistyneen maailman!
ME emme enää kysy: "Miten olla/ Kuin eleä?!". MEILTÄ kysytään! Osat ovat
siis vaihtuneet lievästi sanoen drastisella tavalla. Asiantuntemuksemme on
käytettävissä, kun metsästysasetuksemme muutamat selvästi epäoikeudenmukaiset
yksityiskohdat tulevat aikanaan tarkemman harkinnan alaisiksi. Tällä tavoin voimme
osoittaa, ett'ei Suomen itsenäisyyttä "myyty lyhyeksi" kokonaan: Kaikenlaiset
kiellot ja rajoitukset ovat olleet useimmiten TUONTItavaraa, mutta enentyvät VAPAUDET
voivat olla jopa VIENTItavaraa, Made in Finland. Ennakkotapauskin tunnetaan!
Tapaninpäivänä MM; PT
Monenmoista palautetta
"Tokko tietoa on"-palstalla oli viimeisenä
otsikkona "Palaute Päätoimittajalle" jonka leipäteksti alkoi värikkäästi
tyyliin "Haista natsimulkku vittu!". Varsinaista palautetta ei kuitenkaan
palstalta löytynyt. Oliko kyseessä ajanpuute, sensurointipäätös vai muu, mikä?
Kiitos oivista sivuista mutta älkää viitsikö enää säikytellä alan harrastajia
("P.T.K in memoriam" ei TODELLAKAAN ollut mikään
sortin positiivinen alku kys. aamulle ennen kuin luin kappaleen loppuun).
Preussilais-spartalais-runebergilaisessa hengessä Uutta Vuotta toivottaen
Matti
Saapuneessa viestissä oli todellakin vain nuo kolme sanaa! (Neanderthal-ihmisten
jälkeläisen tyypillinen primitiivireaktio). Toimituksen kommentit olivat perässä,
sekä lähettäjälle, että täysijärkiksille visitooreille, mutta
käyttöjärjestelmää remontoitaessa ne jyräytyivät pois lähtevästä postista,
joskin nyt ne on taas saatu paikoilleen. Elektroonisten härveleiden ajoittaiset sekoilut
ovat "Akilleen kantapäämme": Joskus on tärkeääkin teknistä tietoa
sisältänyt juttu jäänyt "hännättömäksi", mutta se oli onneksi vielä
tallella varmuuskopiona ja voitiin lähettää Nettiin toistamiseen kokonaisena. (Juttu
oli suorastaan elintärkeä kotilatureille: Kuvaus "Gaspolster-effektistä",
joka tuli tunnetuksi ensimmäistä kertaa suomenkielisille aseharrastajille).
Jos sensuroimme joitain törkeyksiä, sensuroimme täst'edes samalla viestin mahdollisen
muunkin sisällön, vaivautumatta kommentoimaan Neanderthalereiden älyttömyyksiä.
Näppiksessä on siihen tarkoitukseen "DELETE"-näppäin tai pidemmille
vuodatuksille näppäimet F1 = poista tekstiä, F2 = poista rivi, F3 = poista kappale ja
F8 = poistu/ voit kirjoittaa. (Original-TEKO neuvoo käyttäjäänsä suomenkielellä).
"Työtila" tuppaa joskus käymään vähiin, jolloin kone vitkastelee tekstiä
tallennettaessa: Siivous on siksi ajoittain tarpeen.
Seuraavan "P.T.K in memoriamin" ilmaantuessa näyttöön onkin jo TOSI
kysymyksessä! Hirteis-humoristiset "jullikat" ovat ainutkertaisia, kuin myös
haistattelun julkaiseminen malliksi siitä, millaista palautetta saamme joskus; tosin
harvoin: Keskusteluthan käydään tietämäni mukaan enimmäkseen Vesan
metsästyssivulla, jolle mielisin lähettää yllytyksiä, kuten: "Tapelkaa pojat!
Saatte tupakkia! Jämät ainakin, tai mauttomiksi imetyt pikanellin perskat!".
Yhteyteni Nettiin on kuitenkin epäsuora, ja sellaiseksi jää... Surffailu maksaa rahaa -
ja aikaa: Kummastakin on yhtä paha pula, mikä kai jo tiedettäneenkin.
Viime kuulemani mukaan nimikkopalstallani keskustellaan Palestiinan lähihistoriasta,
mutta kukaan ei ole vielä maininnut Balfourin julistusta, eikä sitä
kiristystä, jolla julistus ensimmäisen maailmansodan aikaan hankittiin
"asetoni-janoisilta" englantilaisilta. Tulevatpa väistämättömästi mieleen
Kalevalan Väinämöisen herjat Joukahaiselle: "Lapsen tieto; naisen muisti!/ Ei
ole partasuun urohon!", kun joku väittää sionistien OSTANEEN valtionsa alueen
arabeilta. Engelsmanneiltahan se saatiin vaihtokaupalla jo vuonna 1917, joskin kauppa
voitiin vahvistaa YK:n äänestyksellä vasta runsaat 30 vuotta myöhemmin.
0301 MMI; PT
Lisää >>
<<
Uusimmat Osa 26 >> 25 >> 24 >>
23 >> 22 >>
21 >> 20 >>
19 >> 18 >>
17 >> 16 >>
5 >> 14 >>
13 >> 12 >>
11 >> 10 >>
9 >> 8 >>
7 >> 6
>> 5 >> 4 >> 3 >> 2 >> 1 >>
Gunwriters >> In English >> guns.connect.fi
>> Linkit >>