<< Gunwriters << guns.connect.fi Linkkisivu >>
26.12.2000:
Burgessin "linkkuhaulikko"
Teksti: P. T. Kekkonen
Lunastamme erään aiemman lupauksemme, julkaisemalla lopultakin
Burgess-taisteluhaulikon tarinan, kirjan "Maailman Taisteluhaulikot"
palauduttua hyllyyni 3 ½ vuotta kestäneestä lainasta. Asesuunnittelija Andrew Burgessista on jo ollut tiivis, paljolti
muistinvaraisesti kirjoitettu elämänkerta julkaistuna
GOW-sivulla, mutta hänen linkkuun taittuvasta, mekanismeiltaan ainutlaatuisesta
taisteluhaulikosta voimme kertoa jotakin vasta nyt.
Jos suustaruokittavat väkipyssyt sijoitetaan omaan kategoriaansa, on havainto
yllättävä: Ensimmäinen tietoisesti taistelukäyttöön alusta alkaen suunniteltu ja
valmistettu haulikko on suhteellisen nuori keksintö! Aiemmin sotilasaseina ja
lainvartioinnissa sekä esimerkiksi postivaunu- ja junavartijoiden työkaluina ynnä
rikosvälineinä hyvinkin yleisesti käytetyt lyhennetyt haulikot olivat poikkisahattuja
ja joskus peräpäästäänkin käytännöllisempään pituuteen muotoiltuja
metsästysaseita. Vasta vuonna 1894 ilmestyi myyntiin Burgess Folding Police Gun,
joka oli piipultaan "jo tehtaassa valmiiksi sahattu" 508 mm:n
karabiinipituuteen. Kokonaispituus tulivalmiina oli 1016 mm, mutta ase voitiin taittaa
ikäänkuin linkkuveitsi, jolloin kuljetuspituus oli noin 51 cm.
Asetta voitiin kantaa huomaamattomasti muodinmukaisen "sortuukin" eli
päällystakin liepeen alla juhtinahka-kotelossaan revolverin tapaan, ja vetää se
tarvittaessa esiin, "oikaista" taisteluvalmiuteen yhdellä ranneliikkeellä,
"pumpata" patruuna pesään tukin pistoolikahvaa taakse-eteen liikuttamalla, ja
ryhtyä laukaustenvaihtoon, ellei täten yllätetty vastustaja antautunut tai paennut
ilmeisen tuli-ylivoiman edessä. Konstruktööri Andrew Burgess oli, kuten muistettaneen,
alkuperäiseltä ammatiltaan valokuvaaja, legendaarisen Matthew B. Bradyn
yhtiökumppani, ja monien Etelävaltioiden Konfederaatin tappioon päättyneen Vapaussodan
rintamavalokuvien tosiasiallinen näppääjä.
Brady oli jo vuonna 1863 käytännöllisesti katsoen sokea. Dokumentaariset valokuvat
menivät kuitenkin hänen "piikkiinsä", koska noina aikoina ei paljoja
niuhotettu tekijänoikeuksista, ja kuvat markkinoitiin Brady Studion nimissä mm.
kuvalehdille, jotka julkaisivat niistä tekemiään puu- tai kuparipiirroksia.
Valomekaanisen kuvien painantamenetelmän mahdollistava rasterointi keksittiin vasta
1880-luvulla. Sanomalehtipaperia laadukkaammille kiiltopapereille pystyttiin jo painamaan
valokuvien kopioita, mutta lehtikuvat tehtiin käyttäen valokuvia vain piirrosten tai
etsausten originaaleina. Vuonna 1864 Burgess pistäytyi kuvausretkellä myös Mexikossa,
jossa oli alkanut tasavaltaiseen hallitusmuotoon johtanut aseellinen selkkaus.
Vuonna 1870 matkusti Burgess tieteellisen tutkimusryhmän valokuvaajana Sisiliaan,
kuvaamaan täydellistä auringonpimennystä. Sisiliassa hän havaitsi paikallisten
asukkaiden kiintymyksen lyhytpiippuisiin "lupara"-haulikoihin. Nimitys johtuu
sanasta "lupo" = susi. Lyhennetty haulikko on kätevä ase susijahdissa
ratsain vuoristopoluilla. Paimenpojillakin oli luparat. Susikannan säännöllinen
harvennus oli elintärkeää paikallisille lammas- ja vuohitalouksille. EU:n
sudensuojeludirektiiveille ja Bernin Sopimukselle haukotellaan eteläisessä Italiassa ja
Sisiliassa yhä vieläkin: Tehdään niinkuin hyvä tulee..!
Kotimatkallaan halki Euroopan Burgess teki havaintoja Ranskan ja Preussin välisestä
lippaattomilla pulttilukkokivääreillä käytävästä sodasta. Aseet olivat varsin
vaivalloisia ladata, kun mekanismiin kertyi ruutikarstaa ja silkkikangas- tai
paperihylsyjen rääppeitä: Lukkotappi piti pakottaa kiinni nyrkillä hakaten, potkimalla
tai kalikalla lyöden. Vahinkolaukauksia sattui tuon tuostakin, eikä tulivoimassa ollut
kehumista, milloin taistelu venyi kahakkaa pidemmäksi. Burgess muisteli Konfederaatin
Vapaussodan aikaisia metallihylsy-patruunoita ampuvia Spencer- ja Henry-kiväärejä,
joiden tulivoima oli makasiinin ansiosta huikea, verrattuna preussilaisten vanhentuneisiin
Dreyse-kivääreihin ja ranskalaisten Chassepot:eihin.
Kotiin palattuaan Burgess päätti vaihtaa ammattia ja ryhtyä asesuunnittelijaksi, koska
aseissa näytti olevan vielä paljonkin parantamisen varaa. Makasiinista syöttävien
aseiden tulivoima innostutti häntä erityisesti, kun hän oli nähnyt kahdenkin
eurooppalaisen mahti-armeijan kaluston alkeellisen tason. Freelancer-asekonstruktöörin
uransa aikana, noin vuodesta 1871 vuoteen 1892, Burgess patentoi nimiinsä lähes yhtä
monta "parannusta ampuma-aseisiin" kuin John M. Browning, ja hän
kaupitsi noiden parannusten omaksumis-lisenssejä lähes kaikille huomattavammille
aseenvalmistajille; kautta maailman, eikä siis pelkästään kotimaassaan USA:ssa. Monet
hänen keksimänsä mekaaniset ratkaisut ovat käytössä yhä vieläkin valmistettavissa
aseissa.
Oman firman, nimeltään Burgess Gun Co., perusti Andrew Burgess New Yorkin
valtion paikkakunnalle nimeltä Buffalo v. 1892. Firman valmistamat aseet olivat
putkimakasiinista syöttäviä pumppuhaulikoita, joiden latausliike suoritettiin
"pumppaamalla" ees-taas liukuvaa pistoolikahvaa liipaisukädellä, eikä siis
etutukkia, kuten tavanomaisissa pumppulataus-aseissa. Latausliike etutukista pumpaten oli
suojattu Spencerin ja Roperin patentilla US. Pat. No. 255 894,
myönnetty 4. huhtikuuta 1882 ja voimassa 13 vuoden ajan, vuoteen 1895 saakka.
(Äveriäämpi firma Winchester pystyi kuitenkin murtamaan patenttisuojan oikeusteitse,
jenkeille tyypillisellä lakiteknisellä kikkailulla, ja aloittamaan John M. Browningin jo
v. 1890 suunnitteleman mallinsa M 1893 tuotannon sekä markkinoinnin).
Burgessin pumppumekanismi oli monessakin suhteessa onnistunut: Melko jäykkätoimiseen
Spencer & Roper-haulikkoon verrattuna se mahdollisti jopa kolminkertaisen
tulinopeuden. Se mahdollisti myös taisteluhaulikon taitettavuuden, ja mitä ilmeisimmin
olisi liipaisukädellä pumpattava ase myöskin tarkkakäyntisempi (erityisesti tuelta
ammuttaessa), kuin on "tukikädellä" pumpattava ase. Ainakin
pumppu-pienoiskivääri tuottaa paremman osumatarkkuuden vapaalta kädeltä kuin tuelta
ammuttaessa. Tämän olen todennut itse, ja saman havainnon ovat tehneet monet aseita
testanneet kolleegatkin, ynnä muuan tuttavapiiriini kuuluva mestariampuja. Kaikkien
havainnot ovat olleet yhtäpitäviä.
Ylempi kuva:
Burgess-pumppuhaulikon metsästysmalli oli pikapurettavissa kuljetusta ja piipun
puhdistusta varten, painamalla nuolen osoittamaa salpanuppia, jolloin piippumoduuli
(piippu + makasiini + etutukki) irtosi liukuen alaspäin.
Alempi kuva:
Spencer & Roper- pumppuhaulikon voimassaoleva patentti ehkäisi ees-taas liukuvan
etutukin käytön latausliikkeen tekemiseen, joten Andrew Burgess kehitteli omaan
aseeseensa liukuvan pistoolikahvan. Rakenne onnistui yli odotusten: Kolminkertainen
tulinopeus aiempaan kilpailijaan verrattuna, ja lähes kaksinkertainen uudempiinkin
"etutukista pumpattaviin" haulikoihin verraten. Ampujan peukalohanka ei
myöskään raapiutunut vereslihalle perääntyvän lukon nirhaamana tai jäänyt
nipistyksiin hanan sarven ja peränkaulan väliin. Nuoli osoittaa pumppausliikkeen suunnan
ja sen pituuden; n. 70 mm.
On eriskummallista, ettei Burgessin pumppumekanismia ole sovellettu yhteenkään viime
vuosisadalla kehiteltyyn aseeseen (paitsi suomalaisen KVKK 62:en ja sen tshekkialaisen
esikuvan viritysjärjestelmään). Aluksi Burgess Gun Co. valmisti metsästyshaulikoita,
kaliiperi 12, makasiinin tilavuus 6 patruunaa. Ase oli ns. "take-down gun", eli
purkautui näppärästi kahtia, painamalla lukkokopan oikealla sivulla sijaitsevaa salpaa.
Piippu ja makasiiniputki sekä etutukki liukuivat silloin yhtenäisenä moduulina
alaspäin irti lukkokopasta, johon ne kiinnittyivät samanlaisilla kaarevilla
"hampailla" kuin J.M. Browningin pistoolin FN M:le 1903 ja hänen myöhempien
taskuaseidensa piippu kahvarunkoon tai Colt M 1911:n tahi "Ukko-FN:än" piippu
jäykkäyhteyteen aseen luistiin.
Kuvat linkkuun taitetusta poliisihaulikosta havainnollistavat rakenteen. Piirroskuvia ei
ole valitettavasti käytettävissä. (Toistasataa vuotta vanhoista patenteista ei
ilmeisesti löydy arkistomateriaalia Atlantin valtameren itäpuolelta). Metsästyshaulikko
purkaantui siis kahteen erilliseen osa-kokonaisuuteen sekunnin tai parin ajassa, eikä
piippumoduulin kiinnitys takaisin lukkokoppaan vaatinut aikaa montakaan sekuntia. Tästä
konstruktiosta ei ollut enää pitkä matka pilapiirrosten "taitettavan
iltama-kirveen" kaltaiseen linkkuhaulikkoon. Taittosalpa jouduttiin sentään
miettimään uusiksi, piipun peräpään yläpuoliseksi jousisäpiksi ja lisäämään
saranatappi, joka yhdisti piippumoduulin lukkokopan alanurkkaan.
Burgess-taisteluhaulikko taitettuna kuljetusta varten. Piipun peräpään yllä näkyvä
taittosalvan avausvipu käännettiin vielä eteenpäin, piipunsuuntaiseksi, jolloin salpa
sulkeutui jousivoimallaan kun ase "suoristettiin" ripeällä ranneliikkeellä.
Edelleen jouduttiin jyrsimään C-muotoiset ohjaus-urat saranan yläpuolelle ja
lisäämään ylimääräinen ruuvi lukkokopan seinämiin saranan yläpuolelle kopana
molemmin puolin. Ohjaus-uriin ulottuvat ruuvinkärjet ohjasivat aseen sulkeutumisen viime
vaiheessa piippumoduulin kiinnityshampaat nousemaan niitä vastaaviin lukitus-uurteisiin
lukkokopan ylänurkassa. Jousisalpa napsahti lopulta kiinni. Taitettu ase voitiin siis
oikaista taisteluvalmiuteen sekunnin murto-osassa, pelkällä piipun heilautuksella,
pistoolikahvasta kiinni pidellen. Taitavimmat aseenkäyttäjät oppivat tekemään samassa
kädenkäänteessä myös latausliikkeen - vain yhtä kättä käyttäen, aseen
massanhitautta hyödyntäen. Lukkohan avautui ja sulkeutui vähäisellä
voimankäytöllä.
Burgess Police Gun puoliksi suljettuna. Putkimakasiinin pyöristetyn Y:n
muotoinen syötönsäädin mahdollisti aseen kantamisen taitettuna, makasiini panostettuna
kuudella 12 kal/ 65 mm patruunalla. Seitsemäs voitiin asettaa suoraan patruunapesään.
Sitten ase suoristettiin kuin taittoladattava haulikko, viritettiin hana, ja aloitettiin
laukaustenvaihto. Veneen airoa muistuttava taittosalvan avausvipu on käännettynä
pystyyn vain kuvauksen ajaksi, toiminnan havainnollistamiseksi. Sen normaali asento on
piipun pituussuuntainen. Kuvasta erottuvat myös piipun kaarevat lukituskorokkeet, neljä
kapeaa "hammasta" ja viides (leveämpi) kaari-ulkonema taaimmaisena.
Makasiinin kuuden patruunan lisäksi voitiin seitsemäs ladata käsin pesään, mutta
tällöin jouduttiin ase suoristamaan maltillisemmin; ei "räväyttämällä".
Latausliikettä ei tehty tietenkään, vaan viritettiin hana peukalolla ja laukaistiin
pesään jo pantu patruuna ensimmäiseksi.
Wasemmalla: Fiini gentleman ilta-promenadilla Harlemin hämärällä
kujalla. KAS! Wastaansa astelee lauma törkeitä sakilaisia, aikomuksenansa
pakko-luowuttaa kulkijan kello ja lompakko.
Keskellä: HAA! Mitä löytyikään takin liepeen alta? Taitettu Burgesin
Repeteeri-Haulipyssy fudraalissa, ynnä patrona-wyön kera! NIIN: Eihän Harlemissa
sentään kukaan kuleskele alastoinna, eli aseetoinna!
Oikealla: "Tuhat tulimmaista! Tiesiwätpä ne riettaat kanaljat, mistä alkaa polku
Käpälä-Mäellen: Sinkoaisinkohan peräänsä muutaman ladingin hirwi-hauleja?!"
Burgess Gun Companyn kuvitettu reklaamilehtinen vuodelta 1895. Sarjakuvan
sankarina ilmeisesti taito-ampuja Charles Dammon.
Andrew Burgess suojasi tietenkin keksintönsä lukuisilla "pomminkestävillä"
patenteilla, joista ensimmäinen, U.S. Pat. No. 521 202, on haettu 26. tammikuuta 1893 ja
myönnetty 12. kesäkuuta 1894. Yksityiskohtaisempi, ilmeisesti myös linkkuhaulikon
käsittävä U.S. Patent No. 524 800 on haettu 8. toukokuuta 1894 ja myönnetty 21.
elokuuta 1894, poikkeuksellisen lyhyen käsittelyn jälkeen. Aseiden tuotanto oli tuolloin
jo käynnistynyt. Linkkuhaulikon patenttiselostuksessakin mainittiin mm. sotilaallinen
käyttö, lähinnä ratsuväen varusesineenä. Taisteluhaulikon arvo oli opittu tuntemaan
jo Konfederaatin Vapaussodassa, mutta myöskin intiaanisodissa, joiden "Tuntematon
Kenraali" Crook suosi erityisesti taisteluhaulikkoa.
Sotapäällikkönä oli Crook paljonkin "sankarivainaja-kenraali" G. A.
Custeria menestyksekkäämpi. Jostain syystä hänestä kuitenkin tuli
"epähenkilö", jonka nimi kirjoitetaan joissain alan teoksissa väärin,
muotoon: "Cook". Hänen kuuluisa lausuntonsa: "Kaikki tähän mennessä
näkemäni HYVÄT intiaanit ovat olleet KUOLLEITA intiaaneja!" on myös sovitettu
jonkun myöhemmän kaluunaherran suuhun: Oli syntynyt ikimuistoinen, monien siteeraama
lentävä lause! Burgess Police Shotgun oli tarkoitettu myyntiin vuonna 1895 painettujen
esitteiden mukaan myös "pikaläheteille, sheriffeille (= U.S. Marshals),
vanginvartijoille ja pankkivirkailijoille" - eli pääsääntöisesti "vain
virkakäyttöön". (Sekään tuhannesti kirottu fraasi ei ole siis meidän aikojemme
luomus).
Mahdollisesti juuri rajoitettu myynti (mihin mikään laki tai asetus ei olisi
velvoittanut ennen tammikuun 1. päivää 1934) sai aikaan sen, että linkkuhaulikosta
tuli varsin harvinainen asekokoelmien aarre, vaikka aseen rakenteesta tai toiminnasta ei
voida osoittaa mitään vikaa tahi heikkoutta: Fiksu vekotin se oli, kaikkiaan! Maan ja
ajan tavan mukaan oli Burgess Gun Company värvännyt Brat Bartlettin
taitoampuja-perheen esittelemään tuotteitaan, mutta firman etevin myömämies oli
kuitenkin taitoampuja Charles Dammon, jonka riekkumatempuista ovat monet jääneet
kirjoitettuun historiaan tuhansienkin silminnäkijöiden tosiksi vahvistamina.
"Bartlett's Familyn" täysikasvuiset (ja jotkut teini-ikäisetkin) jäsenet
osoittivat kerta toisensa jälkeen Burgessin metsästyshaulikoiden tulivoiman, ampumalla
kuusi laukausta siten, että kuusi hylsyä voitiin nähdä ja vaikkapa valokuvata lennossa
ennen ensimmäisenkään putoamista maahan. "Joo; helppoahan se on
paukkupatruunoilla", mietti kai joku epäilevä Tuomas. Näytöksen seuraava vaihe
olikin kuuden savikiekon samanaikainen linkoaminen lentoon kolmella kaksoisheittimellä.
Useimmiten tuprahti jokainen kiekko pölynä ilmaan, tai ainakin hajosi kappaleiksi,
ennenkuin kauimmainenkaan oli liihotellut aseen kantaman ulkopuolelle ja pudonnut ehyenä
maahan.
Spencer & Roper- pumppuhaulikon esittelijän, tohtori William F. Carverin,
suoritukset olivat vuosikymmen aiemmin olleet "veret seisauttavia ihmetekoja":
Kahden tai joskus kolmenkin samanaikaisesti lentoon lingotun kiekon rikkominen
jäykkätoimisella makasiinihaulikolla. ("Laukauksia Minuutissa"-kilpailun T:ri
Carver hävisi Englannissa sentään kaksipiippuisella ejektorihaulikolla varustetulle W.
W. Greener-tehtaan taide-ampujalle, tehtyään vajaita latausliikkeitä, jolloin
useita patruunoita jäi laukeamatta).
Charles Dammonin asehistorian lehdille ainiaaksi jäänyt näytös ammuttiin
paukkupatruunoilla: Päivänä muutamana, vuonna 1895, saapui audienssille New Yorkin
kaupungin yli-poliisipäällikön, erään politikoitsija Theodore Rooseveltin,
toimistoon muudan herraskaisesti pukeutunut mies, jonka olemuksessa ei ollut muuta
epäilyttävää kuin veitikkamainen hymy. Muutamien "small
talk"-kohteliaisuuksien vaihtamisen jälkeen käänsi vierailija (ilman
edelläkäypää varoitusta) takinliepeensä sivuun, tempaisten Burgess-linkkuhaulikon
vyökotelostaan, oikaisten sen, ja vetäen samalla patruunan piippuun, ynnä paukutti
vanhanaikaisen kuularuiskun tahtiin kuusi mietoa paukkupanos-laukausta kohti Rooseveltin
toimiston sivuseinää.
"Teddy" Roosevelt; myöhemmin Kuuban sodan sankari ja sittemmin USA:n
presidentti, ihastui Charles Dammonin näytökseen, tilaten heti toistasataa
linkkuhaulikkoa New Yorkin kaupungin vankeinhoito-hallinnon varusesineiksi. Tämä lienee
ollut suurin yhtenäinen asetilaus. Esimerkiksi aseiden vuotuisesta tuotantomäärästä
tai yhteenlasketusta lukumäärästä ei ole tietoa ehkä kenelläkään: Burgessin pajan
kirjanpitokin sisältyi kauppaan, kun Winchester Repeating Arms osti syyskuussa
1899, kaksi vuotta kestäneiden sitkeiden neuvottelujen ja suostuttelujen jälkeen,
Burgessilta kaikki aseiden tuotantovälineet, piirustukset, jigit ja valmiit sekä
puolivalmiit aseet "pois kuleksimasta".
Jopa jo jälleenmyyjien hallussa olevat aseet siirtyivät Winchesterin omistukseen: Ne
vedettiin ennen vuosisadan vaihdetta pois myynnistä. Jälleenmyyjät saivat tilalle
vastaavanlaisen Winchester M 1897-haulikon ja jonkinsuuruisen "välirahan",
ainakin joutuessaan vaihtamaan linkku-Burgessin M 1897:n "mellakka-variaatioon".
Kovinkaan monia linkkuhaulikoita ei tosin ollut jälleenmyyjien hallussa, koska aseet oli
myyty yleensä suoraan tehtaasta loppukäyttäjille: "For Official Use Only".
Kaikkiaankin niiden lukumäärä jäi vähäiseksi, koska Andrew Burgessin terveys oli
alkanut heikentyä jo vuodesta 1895 alkaen.
Hän ei enää kyennyt johtamaan pajansa tuotantoa entisenlaisella tarmolla. Lähes
ihmeenä pidetään sitä, että hän jaksoi sinnitellä viimeiset kaksi vuotta, ennen
jäämistään eläkkeelle syksyllä 1899; kipeänä, vaan ei köyhänä! Winchester
katsoi Burgess-haulikon niin vakavaksi kilpailijaksi omalle mallistolleen, ettei mikään
voimainponnistus tai rahallinen panostus ollut liiallinen Burgess-haulikoiden
poistamiseksi tuotannosta ja markkinoilta. Niitä valmistava pikkupaja ei ollut sinänsä
uhka isolle konsernille, vaan sen teknisesti (YHÄ VIELÄKIN!) ylivertainen asemalli,
jonka valmistuslisenssin pelättiin joutuvan jonkin varteenotettavamman valmistajan
haltuun.
Sellaisia olivat mm. Remington, Stevens ja Marlin USA:ssa, sekä noina
aikoina perustettu F.N. Belgiassa. Niinkin myöhään kuin vuonna 1973
julkaistussa kirjassa "The American Shotgun" by David F. Butler
loistavat sekä Burgessin metsästysmallit että Folding Police Shotgun poissaolollaan,
vaikka nimenomaan Winchesterin tuotannollisena johtajana 20 vuotta toimineella Butlerilla
olisi ollut pääsy arkistoihin, joihin Burgess-haulikoita koskeva tietous on yhä
jemmattuna, ell'ei sitä ole tyystin tuhottu jo vuonna 1899. Monenkin firman intressiin
kuuluu, että pistoolikahvasta pumppuladattavan haulikon "optio" ja sen aiempi
olemassaolo ei tule milloinkaan suuren yleisön tietoon. (Me "niskurit ja sotahullut
miehet" emme ole kovinkaan suuri yleisö esimerkiksi metsästäjäkuntaan
verrattuna).
Tarina siitä, kuinka Winchester eliminoi markkinoilta Andrew Burgessin kehittelemät Colt
Lightning- pumppuluodikot, uhraten "vaihtokaupassa" Winchester &
Borchardt- revolverin, ja erään toisenkin edistyksellisen revolverimallin
valmistusoikeudet, on kerrottu jo aiemmin: Kilpailu on ollut aina raakaa, mutt'ei
missään eikä milloinkaan rehellistä! Nousevatpa mieleeni kotimaastammekin Tikkakoski
Oy:n, Tampereen Asepaja Oy:n ja lopulta Valmet/Tourulan kolkot
kohtalot: Kun pyritään monopoli-asemaan, ei MITÄÄN keinoa totisesti kaihdeta; ei
nyttemminkään; eikä missään..!
Niinkään nimekäs konstruktööri kuin John M. Browning ei voinut aina ennakoida sitä,
ostettiinko hänen jonkin asekonstruktionsa valmistuslisenssi valmistusta varten, vaiko
"kassakaappi-keksinnöksi", eli vain pois kilpailijoiden ulottuvilta 13 vuoden
ajaksi, ilman aikomustakaan aloittaa kyseisen aseen tuotantoa. Tällainen ukotus eli
uunotus koitui Burgess-haulikoiden kohtaloksi! J. M. Browning pystyi sentään myymään
ideoitaan myös Eurooppaan, F.N:lle, mutta Burgess tyytyi varakkaan eläkevaarin osaan
elämänsä viimeisten yhdeksän vuoden ajaksi. Kuten muistetaan, hän kuoli vuonna 1908
Buffalossa, New Yorkin valtiossa.
Burgess Police Gun- linkkuhaulikon tarina päättyy tähän, valitettavasti pahoin
vajavaisena, ilman piirroskuvia esimerkiksi aseen sulkumekanismista, koska tyhjästä on
paha nyhjästä: Patenttipiirrosten kopiot olisivat ehkä löydettävissä, mutta koska
tieto ei saa edelleenkään MAKSAA meille edes yhtä kenraali George Washingtonin
teräspiirros-kuvaa, jää tieto saamatta ainiaaksi! Käsityönä illuminoidut ja siksi
copyrightista vapautuneet oheiskuvat ovat peräisin Thomas F. Swearengenin
teoksesta "Maailman Taisteluhaulikot/ The World's Fighting Shotguns".
(Edes T.F.S:llä ei ollut lupa purkaa Burgessin haulikoita niiden toimintojen
esittelemiseksi yksityiskohtaisemmin).
Mistään muusta omassa hyllystössäni olevasta alan teoksesta ei löydy mainintaa
ainakaan Andrew Burgessin taitettavasta taisteluhaulikosta, joten se lienee yhä, yli
sadan vuoden kuluttua syntymästään synkempi sotasalaisuus, kuin on vaikkapa
Hiroshima-luokan fissio-atomipommi, jonka halkileikkauspiirros löytyy sentään
monistakin hakuteoksista; vieläpä latausohjeiden kera.
Tuomaanpäivänä MM; PT.
The Burgess Folding Police Gun
Gunwriters on the Web P.T. Kekkonen, Burgess - tuntematon asenero: http://guns.connect.fi/gow/burgess.html