Linkkisivu >>
Piäkirjotus
- 10.09.2002 -
--.- - -.-. -...-
Kiistelty asetoimittaja on nyt itse
kappale suomalaista asehistoriaa
Ase & Erä -lehden entisenä toimitussihteerinä ja myös henkilökohtaisesti
minua kosketti tieto siitä, että lehden pitkäaikainen avustaja, erikoistoimittaja ja
Gunwriters-verkkojulkaisun päätoimittaja P. T. Kekkonen oli menehtynyt 12.08.2002
sairaalassa, jossa oli ollut leikkauksen vuoksi. Vaikka tiesin että hän oli
pitkäaikaisen sairauden heikentämä, tieto hänen kuolemastaan tuli minullekin
yllättäen.
Yllättävää oli sekin, että Kekkonen ei sittenkään kuollut oman käden kautta, siksi
usein hän oli masentuneimmillaan uhannut näin tehdä, asettaen jopa tarkkoja
määräaikoja. Enemmän kuin yhtenä uutenavuotena ehdin jo odottaa synkän uhkauksen
mukaista uutista, täysin alistuneena ajatukseen että elämästä lähtö on
aseharrastajan käsissä tai ainakin yöpöydän laatikossa. Ja kuitenkin osoittautui,
että se voi sittenkin olla niin sanotussa korkeammassa kädessä.
Itse en tuntenut P.T. Kekkosta muuten kuin puhelinäänenä, mutta toimiessani Ase &
Erä:n toimitussihteerinä ja myös jälkeenpäin kävimme usein pitkiäkin keskusteluja,
joiden kuluessa tulin tuntemaan, että melkein ujon puhelinäänen ja tekstin ajoittain
karskien sanojen alla piili lämmin ihminen. Molemmat keskustelijat tiesivät, että
yhteiskunnalliset näkemyksemme erosivat eräiltä osiltaan jyrkästikin, mutta se ei
estänyt sitä, ettemmekö olisi löytäneet myös yhteistä säveltä, jota voisi jopa
nimittää henkilökohtaiseksi ystävyydeksi.
Harva tunsi Ase & Erä:n pioneerivaiheeseen liittyneen Pertti Tapio Kekkosen
täydeltä nimeltä, mutta aseharrastajapiireissä "Peetee" ja nimimerkki P.T.K.
on käsite. Hänen asetekninen ja -historiallinen tuntemuksensa oli
"ensyklopedinen", kattaen mm. asealan teollisen ja teknisen historian,
poliittisen historian ja kulttuurihistorian.
Äärimmäisen yksityiskohtainen osaaminen liittyi laajaan ja syvälliseen näkemykseen
ampuma-aseiden toiminnan ja niiden toimintasyklin saloihin. Peeteen osaamisen pääaluetta
olivat jalkaväen kevyet ja ryhmäaseet, mutta hänen tietämyksensä ulottui tykeistä
metsästysaseisiin. Käytännön metsästystä Peetee lienee harrastanut harvoin, jos
milloinkaan, mikä saattoi aiheuttaa yhteentörmäyksiä, esimerkiksi kun hän neuvoi
ampumaan hirveä pienoiskiväärillä. Tämä oli luonnollisesti vastoin metsästyslakia,
mutta Kekkosen laintunto olikin omaa maata; hänen oikeudentuntonsa tuomitsi ehdottomasti
kaikki "yhteiseen kansaan" kohdistuvat, poliitikkoja ja muita herroja suosivat
rajoitukset, ja aivan eritoten kaikki aseisiin liittyvät rajoitukset.
Toisina kiinnostuksen aloina, jotka P.T.K. joskus nivoi asetietämykseensä, olivat vanhat
äänentallennuslaitteet ja poliittisesti epäkorrekteina kiellettyjen laulujen
sanoitukset ja "kadonneet" säkeistöt. Kielellisen harrastuksensa yhtenä osana
kirjoittaja kevensi usein juttujaan sijoittamalla niihin "wanhaa
suomen-kieltä", jota hän osasi imitoida varsin onnistuneesti ja kulloisenkin
aikakauden tyyliin.
Tietonsa ja näkemyksensä Peetee toi esille laajoissa ja polveilevissa artikkeleissa,
joihin liittyi runsas ja havainnollinen kuvitus, joko suoraan tekijän omasta kynästä,
tai jostain harvinaisesta ja teknisesti heikosta kuvalähteestä selkeyttäen
piirrettynä. Peeteen piirtämät ihmishahmot olivat kömpelöitä, mutta teknisten
piirrosten tekijänä hän oli mestari, joka noudatti alan vanhojen kuvitustyylien
perinteitä kaunokirjoituksineen. Vaikka olikin teknisesti lahjakas, Peetee luotti
mieluiten vanhanaikaiseen kirjoituskoneeseensa. Artikkeleiden käsikirjoitukset olivat
tekijänsä näköisiä: konekirjoitettua tekstiä oli täydennetty lisähuomautuksin ja
latomisohjeineen, jota ei, paradoksaalisesti, juuri voitu toteuttaa tietokoneiden
aikakaudella. Ensimmäistä käsikirjoituslähetystä seurasi lähes loputon
"oheiskuvien" virta. Niiden kuvatekstit olivat usein pienen artikkelin pituisia.
Peetee halveksi asealan tiedon panttaajia, ja hän otti elämäntyökseen levittää
oikeaa tietoa kansantajuisesti. On vaikea sanoa, edistikö vai haittasiko tätä arvokasta
missiota se, että Peeteen yhteiskunnalliset mielipiteet olivat jyrkkiä ja
tinkimättömiä: ryssän-, punikki- ja kommunistiviha elivät hänessä vahvoina, imien
voimaa historian tuntemuksesta. Vihaa ja halveksuntaa häneltä riitti myös ihmisille,
jotka hänen näkemystensä mukaan edustivat alempaa rotua tai kulttuuria, mukaan lukien
"mooseksenuskoiset". Seuraavaksi vihattavien ja halveksittavien listalla olivat
siirtomaaherrat ja raharikkaat öykkärit, varsinkin niille, jotka täyttivät
asemarkkinat ala-arvoisella tavaralla, pakottaen monopoliasemansa turvin niin eri maiden
armeijat kun aseharrastajat tyytymään niihin. Vihaa riitti myös
"viherpiipertäjille", ja tietenkin "hoplofoobikoille" eli asepelosta
kärsiville, asekieltoja puuhaaville ihmisille.
Kaikki nämä mielipiteensä Peetee toi pidäkkeettömästi esille aseita koskevissa
kirjoituksissaan, ne olivat nivoutuneet asetiedon kanssa niin lähtemättömästi
lomittain, että aselehtien toimitussihteerin oli lähes mahdoton erotella näitä jutun
rakenneosia tekemättä vahinkoa koko jutun ominaisvärille. Lisäksi kirjoittaja oli
hyvin herkkä juttujensa "sensuroinnille", vaikkakin ammatillinen
yhteistoimintamme perustuikin tässä suhteessa luottamukseen. Jotakin harrastelehden
toimitussihteerin kohtaamista vaikeuksista kertoo sekin, että Peetee katsoi aivan
normaaliksi antaa lehti- ja myöhemmin verkkokirjoituksissaan yksityiskohtaisia neuvoja
siitä, miten hänen ja hänen hengenheimolaistensa vihollislistalla olevia yksilöitä
voitaisiin eliminoida. Tarkoituksellisen uhon maku oli selvä, ja kirjoittaja nautti
siitä. Mutta kun kirjoitukset suuntautuivat nimenomaan aseharrastajille, joiden kirjo on
laaja, uho ei välttämättä ollut katteetonta, sillä niin Peeteellä kuin monella
hänen ystävällään oli ja on keinot toteuttaa uhkauksensa, mutta ei välttämättä
sitä kypsyyttä ja - sittenkin - pidäkkeitä, jotka estivät Peeteetä itseään
seuraamasta omia neuvojaan.
P.T. Kekkosen säihkyvä sanan säilä löi riemulla, ja aseharrastuksen ja vapauden
vihollisiksi kokemiaan hän hutki sillä kuin vierasta sikaa. Kun Peeteen jutut oli
toteutettu rikkaalla, suurta lahjakkuutta todistavalla kielellä ja poleemisesti
kärjistäen, käyttäen myös muhevaa ja usein karmeaa huumoria, ei ollut ihme, että
Peetee aikaa myöten kirjoitti itsensä paitsioon: yksikään kotimainen aselehti ei
pitkän päälle halunnut julkaista hänen kirjoituksiaan, koska ne olisivat johtaneet
ilmoittajaboikotteihin, eikä joutuminen leivättömän pöydän ääreen syytettynä
poliittiseen murhaan neuvomisesta ja yllyttämisestä sekään ollut aivan poissuljettua.
P.T.K. uskoi itse, että hänen kaikkien julkaisukanaviensa sulkemisen takana oli
salaliitto, jonka päätekijät olivat suomalaisen ase- ja patruunateollisuuden
vaikuttajia.
Mitä tapahtui ennen minun aikojani Ase & Erä:n toimitussihteerinä tai suoraan
teollisuuden isokenkäisten ja kustantajien välillä en tiedä, mutta ainakaan Ase &
Erä:n kustantaja ei minulle tällaisesta "virkakiellosta" kertonut, eikä
yksikään teollisuuden tai asekaupan edustaja ottanut asiaa esille, ei suoraan eikä
epäsuorasti. Sen sijaan minua varoitettiin muutamalta taholta P.T.K.:sta heti tultuani
lehteen, nimittäin siitä, että hänen juttunsa ärsyttivät monia, niin ilmoittajia
kuin lukijoita, ja että tälle avustajalle oli annettava tarkasti rajattu tekninen aihe
ja yhtä rajattu tila, muuten ei jutun laajuudella ja rönsyilyllä tulisi olemaan
mitään rajaa. Aloittaessani työni avustajasuhde oli poikki.
Jossakin vaiheessa otin sitten yhteyttä Kekkoseen, ja Ase & Erä alkoi jälleen
julkaista hänen juttujaan. Aikaa myöten niiden julkaiseminen kuitenkin loppui. Syitä
oli kaksi. Ensinnäkin koneella kirjoitettujen käsikirjoitusten työstäminen oli liian
työlästä, varsinkin kun kirjoituskoneen horjuva jälki ja kaikki käsin tehdyt
lisähuomautukset ja erikoismerkit tekivät niiden skannauksen mahdottomaksi. Toisekseen
kustantaja ilmaisi jatkuvasti tyytymättömyytensä runsaasti tilaa vaativiin juttuihin,
eritoten pitkiin kuvateksteihin jotka häiritsivät hänen silmäänsä. Kustantajan
mukaan myöskään tykit eivät kuuluneet lehden aihepiiriin, eikä liioin sota-aseet tai
niiden historia. Kun kustantaja useaan otteeseen oli ilmoittanut minulle ettei Kekkosen
juttuja enää oteta lehteen, niiden julkaiseminen hiipui. Toisaalta, jos olisin
noudattanut jokaista tällaista kustantajan antamaa "virkakieltoa" tai
aihepiirin rajoitusta koko lehdestä ei pian olisi tullut mitään, sillä tuskin oli
sitä avustajaa, jonka juttujen julkaisemiselle ei jossain vaiheessa tullut samanlaista
kieltoa.
Toisaalta en voi myöskään täysin panna P.T. Kekkosen kokemaa "virkakieltoa"
eli julkaisusulkua vainoharhan tiliin. Erään alan lehden päätoimittaja kertoi, että
hän ei voi julkaista yhtäkään Peeteen juttua, koska tietyt ilmoittajat lopettaisivat
ilmoittelunsa välittömästi.
Oli Peeteen uumoileman salaliiton kanssa miten oli, hän joutui lopulta kirjoittajana
tosiasialliseen boikottiin, josta ulospääsyn antoivat muutamat ulkomaiset alan lehdet ja
ennen kaikkea Peeteen ja hänen lähipiirinsä oma foorumi, verkkojulkaisu Gunwriters,
jonka päätoimittajana P.T. Kekkonen viimeisten vuosiensa aikana toimi. Esimerkiksi
Suomi-konepistoolin historiikki jää tekijänsä kauniiksi muistomerkiksi.
Ammattitoimittajalle Peetee saattoi olla riesakin, mutta hetkeäkään ei ollut
epäselvää, kumpi oli tietävämpi ja lahjakkaampi.
Vaikka Kekkonen ei epävirallisesta "virkakiellostaan" ja aselehtien niukkojen
palkkioitten vuoksi voinutkaan elättää itseään työllään, hän käytti täysin
oikeutetusti titteliä "erikoistoimittaja". Hänen juttuihinsa sisältyvät
hillitsemättömät purkaukset ja pidäkkeettömät neuvot milloin minkäkin ryhmän
edustajien surmaamiseksi paljasti kuitenkin ammattikoulutuksen puutteen. Sama
ammatillisuuden puute paljastui edelleen ja kärkevämmin P.T. Kekkosen
"päätoimittamien" Gunwriters-sivuilta, kun jokainen pidäke ja sensori olivat
poissa: verkkolehdessä uhiteltiin asevastustajien proskriptiolistoilla ja "vihan
päivällä", ja julkaistiin ideoita ampumakilpailuiksi, joissa maalit esittivät
niin rikollisia, huumehörhöjä kuin yhtälailla virkavallan edustajia. Ja samalla
julkaistiin asejuttuja, jotka kaunistaisivat mitä tahansa alan lehteä.
P.T. Kekkosessa niin Suomen toimittajakunta kuin aseharrastajat ovat menettäneet
ainutlaatuisen lahjakkuuden, jonka osaksi koitui sama kohtalo kuin niin monelle asealan
innovatiiviselle keksijälle: hänellä olisi ollut paljon enemmän annettavaa niin
asealan lehdistölle kuin epäilemättä maamme asealan opetus- ja kehitystyölle, ja sen
kautta tasavallan turvallisuudelle, mutta nerouteen tässäkin tapauksessa liittyvä
omaperäisyys ja auktoriteetteja kumartamaton luonne ajoi hänet eristyksiin
valtarakenteista, jotka eivät halunneet tai osanneet hyödyntää hänen nerouttaan.
Tämä ja sairaus jota vauhditti turvautuminen alan neroille, esimerkiksi asesuunnittelija
Aimo J. Lahdelle, Peeteen omien sanojen mukaan tyypilliseen inspiraatiolähteeseen ajoi
omalta osaltaan tämän korvaamattoman lahjakkuuden ennenaikaiseen hautaan, reilusti alle
kuusikymppisenä.
Arkistokuva: PTK osallistumassa tiettävästi ensimmäiseen
julkaistuun luodin lentomelumittaukseen. Hän latasi
käsin jokaisen koelaukauksen patruunan välittömästi ennen sen ampumista. Nopeudet
sattuivat hyvin koeampujan tilaamiin arvoihin.
Eristys kotimaisista aselehdistä, johon Peeteen jyrkkyys, kärkevä ilmaisu ja
haastamisen halu oli johtanut, selittää myös sen traagisen tosiseikan, että hänen
muistosanojaan ei julkaista kaikissa alan lehdissä, vaikka hänen elämäntyönsä,
panoksensa kyseisen lehden avustajana ja uusien harrastajapolvien innostajana olisi siihen
velvoittanut. Tämä taas kertoo kulttuurien välisestä kuilusta: Peeteelle asejuttujen
tekeminen oli pyhää kutsumustyötä, useimmille erä- ja aselehtiemme kustantajille
lehtien julkaiseminen on kaupallista toimintaa, jossa ei ole tilaa häiriköille, ja jossa
sellaista ei muistella.
"Alan miesten" keskuudessa P.T. Kekkonen oli kuitenkin legenda jo eläessään,
hyvässä ja pahassa, sillä hän jakoi lukijakuntansa vihollisiin ja ystäviin. Viimeksi
mainitut toivovat että mullat hänen haudallaan olisivat yhtä keveät kuin ne huokaisut,
jotka voi kuulla hänen vihamiestensä suunnalta. P.T. Kekkonen oli piikki enemmän kuin
yhdessä lihassa, ja sellaisena hän täytti omalla erikoisalallaan journalistin
perustehtävää; olla kriittinen valtaapitäviä kohtaan. Alan ammattieettisen normiston
mukaan tehtävään ei kuitenkaan kuulu sen enempää velvoitetta kuin oikeutta antaa
neuvoja valtaapitävien eikä edes yhteiskunnan hylkiöiden surmaamiseksi. Jos Peetee
leimattiin häiriköksi ja jopa turvallisuusriskiksi, hän oli siihen itsekin syypää, ja
monesta Gunwritersin sivulla julkaistusta motosta päätelleen hän oli siitä myös
paitsi juuriaan myöten katkera, myös ylpeä. Tähän lisäisin: osittain syystäkin.
Legendana Peetee tulee epäilemättä kuolemansa jälkeen kasvamaan vieläkin suurempiin
mittoihin. Oleellisinta häntä muisteltaessa olisi kyetä erottamaan miehen asealan
tietämys hänen jyrkimmistä yhteiskunnallisista linjauksistaan, vaikka olenkin täysin
vakuuttunut, että tämän mestarin ja gurun opetuslapset eivät tätä tarvetta juuri
ymmärrä. Aivan helppoa tällainen Peeteen henkisen perinnön kriittinen erotteleminen ei
tule olemaan, mikäli se on lainkaan mahdollista, sillä hänen mielessään ja
tuotannossaan asetietous ja yhteiskunnalliset näkemykset olivat hitsautuneet yhdeksi ja
samaksi kappaleeksi, joka nyt itse on osa suomalaista asehistoriaa.
Gunnar Pettersson
Kirjoittaja on Ase & Erä -lehden entinen toimitussihteeri.
- 21.08.2002 -
--.- - -.-. -...-
PTK - R.I.P.
Suuri ASETIETÄJÄ on siis poissa. Monet pitivät hänestä, jotkut vihasivat,
kylmäksi ei jäänyt kukaan. Hänen kirjoittelunsa ja tietämyksensä oli jotain
ainutlaatuista, joka toimittajatyön ansiosta siirtyy myös tuleville polville. Itseään
säälimättä hän myös ajoi ja puolusti suomalaisen aseharrastajan oikeuksia vaikuttaen
kulisseissa mm. nykyistä metsästyslainsäädäntöä valmisteltaessa ja saaden
huomattavaa parannusta aikaan vanhaan verrattuna. Mutta kuten vanha sanonta kuuluu: kukaan
ei ole profeetta omalla maallaan...
Arkistokuva: P.T.K. - asekirjoittaja, jonka ääni kuului.
Oma aseharrastukseni alku on Peten ansiota. Olin tosin innokas metsästäjä jo aivan
nuoresta, mutta kun ASE & ERÄ n:o 1 ilmestyi kaupan hyllylle armon vuonna
1984 ja luin legendaariset artikkelit "Kun ruuti muuttui savuttomaksi"
ja "Tuleeko kevytluoti takaisin", iski tulukset kipinää ja roihu
syttyi. Alkoi kiinnostus asehistoriaan, tekniikkaan, jälleenlataamiseen, ampumiseen. Eli
hänen kirjoituksensa vaikuttivat jopa omaan elämänkulkuuni, joka olisi varmasti niitä
aseharrastuksen parissa olevia ystäviä ja tuttavia köyhempi, jotka nyt tunnen. Ja
tuskinpa lienen ainoa. Pete voi ylpeänä katsella pilven päältä ja todeta, että
hänen kirjoituksillaan oli ja on vaikutusta!
Lepää rauhassa!
KJA
Muistokirjoituksen kirjoittaja KJA on lataus- ja ballistiikkajutuistaan tunnettu
Gunwritersin avustaja.
Kiitokset
Kaikille PTK:n poismenon johdosta osanottonsa lähettäneille.
Thanks
For everybody who sent their "Rest in Peace" in honor of P. T.
Kekkonen.
- titari -
- 14.08.2002 -
--.- - -.-. -...-
P.T.K. on nyt poissa
Gunwritersin päätoimittaja P. T. Kekkonen menehtyi
12.08.2002 sairaalassa, jossa hän oli ollut leikattavana tulehdusten vuoksi.
PTK oli paitsi todellinen lukenut tietoviisas, myös kirjallinen ja kielellinen
lahjakkuus. Lukemaan hän opetteli jo nelivuotiaana. Koulun alaluokilla pidettiin tarinan
mukaan joskus tietokilpailuja tyyliin Pertti vastaan muu luokka. Kielitaitonsa hän
sittemmin hankki itsenäisesti, lukemalla vieraskielisiä tekstejä sanakirjan avulla.
Tältä pohjalta kehittyi eräs Suomen
tunnetuimmista asealan asiantuntijoista, ja epäilemättä maamme kuuluisin
asekirjoittaja. Kirjoitustyö ei missään vaiheessa suoranaisesti lyönyt leiville, mutta
auktoriteettejakaan PTK ei toisaalta kumarrellut toimeksiantoja saadakseen. Tärkeintä
hänelle oli löytää aitoa, oikeaa tietoa ja kertoa se ihmisille.
Kuva: P. T. Kekkonen otti vakavasti lukijoidensa kysymykset. Usein
hän pyöräili kirjastoon varta vasten lainatakseen lähdeteoksen, josta muisti
löytyvän puuttuvaa tietoa.
Photo: P. T. Kekkonen at work. The famous expert gunwriter died 12. August 2002 in hospital where he had been operated
because of inflammations.
Viime kevään jälkeen PTK keskittyi kirjoittamisen sijasta pitämään hiljalleen
heikentynyttä kuntoaan yllä kävellen ja uiden, jättäen kirjoittamisen lähes sikseen.
Vaikka viimeinen sairaalareissu kestikin toista viikkoa, hänen lähtönsä oli kaikille
yllätys.
PTK:n kohdalla voidaan kuitenkin sanoa, ettei hän todellakaan täysin poistu
keskuudestamme, niin lähtemättömän vaikutuksen on hänen persoonallisuutensa ja
kirjoituksensa mieliimme jättänyt.
Nämä talkootyönä laaditut Gunwriters-sivut pidetään ainakin toistaiseksi netissä -
PTK:n muistoksi.
- titari -
- Titarin piäkirjotus 08.03.2002 -
--.- - -.-. -...-
Gunwriters - harrastelijamaisuuden huippu!
Tauko päivityksiin - kissankarvoja
korppuasemassa
Tiedotusluonteinen ilmoitus lukijakunnalle:
Päätoimittajan tietokoneen diskettiasema väsyi viime postinvaihdon yhteydessä
lopullisesti, muuttuen luki-häiriöisestä täysin kuuromykäksi. Syynä ei ole
tahallinen hoplofobisabotaasi, vaan päätoimittajan wanhan Nuukia Mikro-Mattomikko 286
-elektroniaivon vähittäinen loppuunkuluminen.
Noin vuoden 1980 mallia oleva elektroninen kirjoitusapparaatti itsessään toimisi
sitkeästi alkuperäisine noin 20 M kovalevyineen, mutta kirjoittamiseen käytetyt
oheislaitteet eivät tahdo enää kestää jatkuvaa tekstintuottamista. Kolme
näppäimistöä on jo päätoimittaja puhkikirjoittanut GOW:n olemassolon aikana, mutta
niitä on onneksi ollut suhteellisen vaivatonta kerjätä kierrätyskeskuksesta tilalle.
Viimeisen postinkannon yhteydessä sitten hajosi korppuasema, suostuen antamaan uusimmat
päivitykset ulos vain pieninä murusina.
Koko tietokonetta PTK tuskin olisi koskaan ottanutkaan mekaanisen kirjoituskoneen sijaan,
jollei latoja olisi aikoinaan kieltäytynyt hyväksymästä GOW:n aineistoa paperilla
vedoten muutenkin talkootyönä tehtävän työn vaivalloisuuteen ilman ylimääräistä
puhtaaksikirjoittamistakin. Sittemmin lukijapalaute ja tekstimäärä kasvoi
ennalta-arvaamattomiin mitoihin, eikä homma olisi alunperin toiminutkaan ilman
päätoimittjan valmiiksi puhtaaksikirjoitettuja ja korpulle tallennettuja tarinoita.
Viestiliikenne sähköpostiliikenteen hoitavan telegraafi-operaattorin ja toimituksen
välillähän toimii edelleen korpunkantopostina muutaman viikon välein muiden
satunnaisten asioiden yhteydessä. Suoraa sähköpostia ei siis päätoimittajalle
edelleenkään ole, eikä edes riittäviä tuloja kirjoitustoiminnasta sellaisen
ylläpitämiseen. Kestää siis keskimäärin puolitoista kuukautta, kunnes sähköposti
ehtii edestakaisin lähettäjän ja päätoimittajan välillä. Kiireisen viestin PTK:lle
haluavat tavoittavat hänet siis pikaisimmin kirjepostilokeron kautta, samalla osoitteella
jota käytetään vuosimaksujenkin toimittamiseen.
GOW:n vakituiseksi katsottavassa toimituksessahan on tällä hetkellä itse
päätoimittaja, hidas telegraafi-operaattori ja imaginäärinen latoja (yhtä
kuvitteelliselle oikolukijallehan PTK antoi päätoimittajaksi jouduttuaan potkut). Toimitussihteeri taas on fyysinen olento, joskaan hän ei puutu
käytännön toimitusasioihin. Toimitussihteerin pääasiallinen tehtävä onkin
päivittäin ulkoiluttaa päätoimittajaa ja maukua lisää kissanruokaa.
Koitamme keksiä lähikuukausina jostain toimivan tietokoneen lainaan, jotta
päätoimittaja voisi jatkaa GOW:n sisällön tuottamista Teko Original
-tekstinkäsittelyohjelmansa avulla. Siihen asti, päivityksissä voi ilmetä
epämääräisen mittainen tauko.
- titari -
- Visitoorin piäkirjuutus 01.10.2001 -
--.- - -.-. -...-
- Gunwriters - Sata vuotta sitten jätettiin
lehdistösensuurin kieltämät palstat tyhjiksi. Nykyisin ne täytetään
tyhjänpäiväisyyksillä tai mainoksilla.
Visitoorin mielipide:
Lupapakko tarpeen, mutta aseet välttämättömiä
Arvoisa PT Kekkonen, viitaten Gunwritersissä lämminneeseen lupakeskusteluun tyrmään
lupavapaushaaveet omien eläkepäivieni turvaamiseksi. Ostapa vaikka skannerivastaanotin ja ala
kuunnella poliisiradiota, niin eiköhän lupavapaushaaveet karise ja viranomaisarki muuta
maailmankuvaa.
Suojeluskunnan lupa riitti silloin, kun yli 90 prosenttia suomalaisista asui maaseudulla.
Tuolloin naapurin perään katsottiin, eivätkä tärähtäneet päässeet reijittämään
ketään. Oli yhteisvastuuta. Tänään kaupungistuneet suomalaiset eivät osaa laittaa
pipoa päähän eivätkä kestäisi hyttysiä hetkeäkään jos joutuisivat vartioon.
Sepä Talvisodan ihmeen ja kaukopartiomiesten perillisistä...
Työskentelen psyykkisesti sairaiden avoterveydenhuollossa maaseudulla ja olisin jo
vainaja jos aseita saisi ilman lupakontrollia. Kun liki viikottain joutuu hapuilemaan
kaasusumutinta käsille, kiittää onneaan, ettei tarvitse pelätä puukkoja pahempia
arkirutiineissa. Näitä ongelmia ei toki ollut, kun hullut vielä hoidettiin kun hoitoa
tarvittiin. Seuraan säännöllisesti Gunwritersiä ja osallistun ampumaseuran toimintaan
aktiivisesti. Lukkojen takana on riittävästi rautaa ja lyijyä niin kyläkilpailuihin
kuin kodinturvaamiseen.
Kun Iso Paukku tulee, tiedän, että puolustustahtoa ja aseita tarvitaan. Kotikylälle on
määrä sijoittaa muutama tuhat helsinkiläistä joista osa tulee varmasti integroitumaan
EU-tapaan minunkin kotitarvekanalaani. Tottuneimmat sossun asiakkaat ovat nopeimmin
turvassa ja maaseudun riesana. Vaikka seuraava sota olisi IT-sota ja käytäisiin
tietoverkoissa ja elektronisena sodankäyntinä, pakolaistulvalta pohjoiseen ei vältytä.
Valtaa pitävien asialla ovat tänään parhaiten juuri hoplofoobit viherpipertäjät,
jotka ponnistelevat ymmärtämättömyyttään tehdäkseen henkiin jäämisen vain
johtajien etuoikeudeksi: kansalta pois omavaraisuus, väki lokeroidaan betonibunkkereihin
yhtenäiselle maalialueelle ja pyritään estämään pakeneminen riistämällä
yksityisautot ja aseet.
Siis: aseet pois Turku-Lappeenranta -linjan eteläpuolelta sekä muista yli 20 000
asukkaan kaupungeista, siellä on jo valmiiksi suurin osa luvattomista aseista väärissä
käsissä. Nykyisen lain puitteissa: Lopetetaanpa saivartelu ja myönnetään luvat
MP-5:en ja muihin tarpeellisiin maataloustyökaluihin muille paitsi mielisairaille,
juopoille, rikosrekisterin omaaville ja tunnetuille mieliharmeille.
Henkiin jäävät lukevat Isoon paukkuun asti GOWia.
Esas
Piirros (c) Feliks
Toimituksen kommentti: Tosi on, että tarvittaisiin erinäisiä
radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia, ennenkuin ampuma-aseiden täysi lupavapaus -
paluu "esi-bobrikoviaaniseen asepolitiikkaan" - voitaisiin toteuttaa Suomessa.
Lienemme joskus maininneet mm. sen, että tuomioistuimet olisi jollakin pakotteella
velvoitettava NOUDATTAMAAN VOIMASSA OLEVAA LAKIA hätävarjelutapauksissa! Jopa
"hätävarjelun liioittelua" koskeva pykälä päättyy varsin kategoorisiin,
vaativiin ja velvoittaviin sanoihin: "... ÄLKÖÖN HÄNTÄ RANGAISTUKSEEN
TUOMITTAKO". Huomaa imperatiivi- eli käskymuoto! (Päivänselvissä
hätävarjelutapauksissa voitaisiin jopa syyte jättää nostamatta, tyytyen pyytämään
"lyhyt lausunto" puolustautujalta, vaikkapa kirjallisena, eikä suorittamaan
edes varttitunnin kestävää poliisikuulustelua. Voimassa oleva SUOMEN LAKI
mahdollistaisi näinkin yksinkertaisen menettelyn). Kaasusumuttimen tilalle voisi
tällöin hankkia MP5:n.
Myöskin eutanasia-lainsäädäntö tulisi saada ajan tasalle, mm. ympäristölleen ja
erityisesti hoitohenkilökunnalle vaarallisten psyykkisesti sairaiden henkilöiden
suhteen, koska paluuta ei ilmeisesti ole systeemiin, jossa hörhöt teljettiin
houruinhuoneisiin. Hollannissa on otettu jo ensi askel tällä alalla, mutta Euroopan
edistyksellisimmästäkin eutanasia-laista on vielä pitkä matka järjestelmään, joka
oli käytäntönä Saksassa vuosina 1935 - 45. Siellä "nukutettiin"
parantumattomien hullujen lisäksi parantumattomat rikollisetkin tuomioistuimen
päätöksellä, kun "rötösrekisteriin" oli kertynyt riittävän monta
merkintää - vaikkapa vain myymälänäpistyksistä. Kyseessä EI ollut
kuolemanRANGAISTUS, vaan sellaisen kansalaisen poistaminen yhteisöstä, joka oli
yksinkertaisesti kykenemätön hankkimaan elantoaan muilla keinoilla kuin rikoksilla.
Armokuolema siis, verrattuna vankila- tai leirikierteeseen. Langetettiin usein tuomitun
omasta pyynnöstä, jos tällä oli kokemus tai tieto etenkin leirien olosuhteista.
Suomessa tuskin voidaan edes haaveilla tällaisista "valmistelevista
lainsäädännöllisistä reformeista" nyky-systeemin vallitessa, mutta jo kerran
aiemminkin on säällistä yhteiskuntajärjestystä uhanneet poliittiset ryhmittymät
lyöty ja masennettu lähes vuosikymmenen ajaksi - nimenomaan ASEvoimin. Tämä ihme
tapahtui vuonna 1918, ja läheltä liippasi, ettei puhdistus-operaatiota jouduttu
toistamaan vuonna 1932. Pelkkä UHKA riitti kuitenkin normalisoimaan tilanteen:
"Murtavat voimathan" olivat onneksi jakaantuneet kahteen toisiaan kyräilevään
kuppikuntaan, joista vain toinen sai tukea Suurelta ja Mahtavalta...
Muistutettakoon nykyisiä mainitsemiasi valtiaita ajoittain siitä karusta tosiasiasta,
etteivät ne enää pysty mobilisoimaan punakaartia tai viher-kaarteja turvakseen, jos
tiukka paikka eteen tulee. Tukenaan ovat vain yhdenmukaistetut tiedotusvälineet, joiden
sana lakkaa tehoamasta, kun se muuttuu räikeän "TILTUmaiseksi"
(epä-uskottavaksi) propagandaksi, median sopulilauman alkaessa tuntea itsensä uhatuiksi.
Yhteisellä kansalla on vielä hallussaan yksityisomistetut ampuma-aseensa, ja jos kansan
tuli-ylivoima ei riitä, niin aletaan keittää sinappikaasua ja tisleerata fosgeenia, tai
vaikka SARINia. Konstit osataan..! Yhdenkään laukauksen ampuminen ei olisi
välttämätöntä, mutta monet päähänpotkitut tahtovat varmaan hieman huvitella - edes
kerran elämässään. Suotakoon se heille!
Lopputulos olisi (teoriassa) mahdollista saavuttaa myös parlamentaarisin keinoin, mutta
liitännäisyys EU:ssa teki rauhanomaisesta vaihtoehdosta sangen teoreettisen vaihtoehdon
- enkä keksi keinoa, jolla joukkoviestimien "ukottamat" eli
"uunottamat" MASSA-SUOMALAISET voitaisiin estää äänestämästä
Soli-Sali-Rattia ja viherpipertäjiä. Vainajilla ei sentään onneksi ole äänioikeutta,
eivätkä he ole vaalikelpoisiakaan.
Jääkylmä kyyninen realismimme, kuvaillessamme tulevia historian käänteitä, on
kauhistanut monia visitooreja (lähinnä kuitenkin Vesan Metsästyssivulla; harvemmin
GOW:ssä), mutta kukaan ei ole pystynyt esittämään - usein toistuneista
vetoomuksistamme huolimatta - vaihtoehtoista toimintamallia. Sellaisia ei siis liene
olemassa, paitsi nöyrä alistuminen VALTIONTERRORIIN, jonka aloitti NIKOLAI IVANOVITSH
BOBRIKOV jo vuonna 1903. Eikä rähmällään makuu tai edes voimaton urputus ole
TOIMINTAA.
En pyri olemaan 2000-luvun NOSTRADAMUS, mutta muutamissa tapauksissa ovat pirujen
seinällemaalailut jo toteutuneet: New Yorkin "pommituksessa" oli kohde tosin
W.T.C. ("riistokapitalismin myrkkyhampaat") - eikä YK:n päämaja - silloin,
kun hoplofoobien/ misohoplien "kerma" oli kokoontunut sinne
pienase-konferenssiinsa heinäkuussa. (Nooh, vielä senkin "pirunpesän" vuoro
tulee! Onhan menetelmä nyt testattu ja toimivaksi havaittu, vaikka koneiden lastina ei
ollutkaan kymmentä trotyylitonnia ja muutamaa "kala-torpedon" sytytintä).
Tapahtuma sinänsä oli "ennaltanähty"! Mutta erehtyihän myös Nostradamus
joskus yksityiskohdissa vuosienkin verran ja hän joutui kirjoittamaan ennustuksensa
peitekielellä, joka on paikoin tulkinnanvaraista. Ennustus YK:n pienase-konferenssin
kiihkon laantumisesta USA:n vastustukseen sentään toteutui, mutta vaara ei ole suinkaan
vielä ohi - niin kauan kuin YK on olemassa.
PS. Käytettävissäni oli kolmisen vuotta sitten perinnöksi saatu
Skanner-radiovastaanotin, jolla pystyin kuuntelemaan poliisiradion liikennettä.
Kyllästyin kuitenkin "ohjelmatarjontaan" jo parissa viikossa. Myin skannerin
vara-akkuineen ja niiden latauslaitteineen ensimmäiselle vehkeistä kiinnostuneelle
ostajalle. Tämä tapahtui jo ennen GOW:n syntymää. Nykyisin tuskin ehtisin seuraamaan
poliisiradion liikennettä: Skanner-radion kuunteleminenhan vaatii keskittyneisyyttä,
laitteen huononpuoleisen äänentoiston takia. Lukemista se ei pahemmin haitannut, mutta
kirjoitustyö häiriintyisi täysin mahdottomaksi, koska siihenkin (ja nimenomaan siihen)
on voitava keskittyä.
Parin viikon salakuuntelu-perioodi ei muuttanut maailmankuvaani, vaan se oli pikemminkin
omiaan vahvistamaan näkemyksiäni, joihin eivät tietenkään yhdy KAIKKI, mutta samoin
ajattelevat MONET. Sepä se jo riittääkin.
1409 MMI; PT
- Visitoorin
piäkirjuutus 21.07.2001 -
--.- - -.-. -...-
- Gunwriters - virkamiehen viikonlopun pilaaja
Hieman juttua isänmaallisuudesta.
Näin kun on pienen pohjoishämäläisen suvun jäsen, jonka kolme sankarivainajaa kuoli
sodassa, ja kun ikää rupeaa karttumaan melkein viisikymmentä, niin sitä rupeaa
ajattelemaan että kuka ja mikä on, mistä tulee ja paikkaansa maailmassa. Minun kohdalla
on niin että isoisät ja sedät olivat sodassa Kannaksella, Suomussalmella
ja Raatteen tiellä, jossa yksi setäni tuhosi yksin kuusi venäläistankkia ja
haavoittui sirpaleesta päähän. Kuoli vuosi sitten ja kaikki muutkin jotka olivat
sodassa ovat menneet pois. Muistona vain hieman kertomuksia ja kiitollisuus siitä mitä
tekivät. Se on myös tietynlainen velvoitus. On tarkoituksena mennä tänä kesänä
katsomaan vanhoja taistelupaikkoja mm. Suomussalmelle.
"MISSÄ POLITRUK, SIELLÄ KUOLEMA!"
Motorisoitu marssi Oulun -> Tornion kautta Ruotsin mineraalikentille ja lopulta Norjan
vuonoille tyssäytyi alkuunsa Raatteen tielle ja Kuhmon motteihin. Raatteen romukolonnasta
saivat suomalaiset arvokasta kuva-aineistoa propagandalehtisiinsä kertomaan viholliselle
sen, ettei "Voittamatonta Puna-armeijaa" pelätty täällä, kuten Itä-Puolassa
ja Baltian maissa.
Vahinko, ettei uusia verotettavia hallintoalamaisia etsiskelleitä
"ristiretkeläisiä" vastassa ollut 1000-luvun alussa yhtenäinen Suomen kansa,
vaan joukko eripuraisia ja vajavaisesti aseistettuja heimoja. Talonpoika Lallin
tapparanlyönti englantilaisen piispan otsikkoon jäi sentään kirjoitettuunkin
historiaan, osoitukseksi rosvoretkeläisiin kohdistuneesta hajanaisesta vastarinnasta.
(PT).
Ajattelen, että jos eivät olisi puolustaneet maata niin hyvin, niin ehkä nyt
puhuttaisiin venättä ja yhteiskunta olisi toisennäköinen. Esimerkkiä voi katsoa
historiaa vuosilta 1000-1809. Ainoastaan Lalli tai ehkä jotkut muutkin
vastustivat maahantunkeutujia, mutta se ei riittänyt, vaan ruotsalaiset valloittivat
Suomen, kaapaten vallan. Siitä johtuu, että Suomea ovat hallinneet ja pitkälti
omistaneet ruotsinkieliset perheet koko itsenäisyyden ajan ja Suomen rikkain suku on kai
edelleenkin Ehrnrooth. Eivätpä taida puhua suomea keskenään. Joten siirtomaa-ajan
rakenteet ovat jääneet Suomen yhteiskuntaan. SYYNÄ SE, ETTEI PYSTYTTY 1000-LUVULLA
PUOLUSTAUTUMAAN. EI MIKÄÄN MUU. Näin käy heikolle ja pienelle kansalle, kuten
muunmuassa Afrikassa.
Tietenkään tällaisia ajatuksia ei saisi sanoa ääneen ja en tiedä, saisiko
kirjoittaakaan. Kun koulussakin opetettiin että oli Ruotsi-Suomi, joka muka oli jokin
liittovaltio, eikä sanota suoraan että Suomea ei ollutkaan kuin vasta vuonna 1917, ja
että Suomi oli Ruotsin miehittämä 800 vuotta. Mitään Ruotsi-Suomen valtiota
ei ole koskaan ollutkaan, vaan pelkkä Ruotsi. Ruotsi-Suomi on historiankirjan
sepittäjien keksintö, ettei ajateltaisi totuutta, eikä tunnettaisi alemmuutta. Koko
kouluajan minua on kustu silmään! Meiltä on historia varastettu vai löytyykö se
Kalevalasta? Tuskinpa.
Minua velvoittavat kuolleet esi-isäni ja sukulaiseni ainakin vierailemaan
taistelupaikoilla ja muistamaan heitä, ja heidän sankaruuttaan. He velvoittavat minua
myös oppimaan ampumaan kunnolla sillä sen he osasivat. Mielestäni se on osa
suomalaisuutta, kuten myös tieto siitä että pystyy selviytymään suuresta ylivoimasta,
jos on sisua ja tarvittavaa taitoa. Mutta se taito pitää hankkia. Ja täytyy pitää
mielessä talvisodan henki. Esimerkkeinä Simo Häyhä, Viljam Pylkäs, Sulo Kolkka ja myös minun setäni ja kaikki
muut sodassa olleet suomalaiset. Tämä istuu mielestäni geeneissä, mutta siitä pitää
olla tietoinen. Tämä on minulle lähinnä henkilökohtainen tai yksityinen tapani
muistaa esi-isäni.
Tätä viestiä ei kai kannata laittaa "Tokko tietoa on" palstalle koska minä
vain yritin hieman selittää ajatuksen kulkuani ja isänmaallisuuttani. Tämä on minulle
lähinnä yksityisasia, koska haluan muistaa isoisäni ja setäni, jotka olivat sodassa.
Tekstini "Ruotsi-Suomesta" ja siitä että Suomen omistaa/ omisti 20
suomenruotsalaista perhettä, (ei kai enää), on myös liian rajua laitettavaksi
palstalle. Se oli vain esimerkki siitä, mihin puutteellinen puolustuskyky johtaa. Ja on
kai KIELLETTYÄ ajatella näin?
PS: LALLILLE PATSAS!
Terveisin: Nimetön Kotipajan Aseseppä-kisälli.
Päätoimittajan kommentti:
Näin raju teksti kuuluu ehdottomasti GOW:n pääkirjoitus-palstalle! Tänä aikana lienee
Suomen rikkaimman ja röyhkeimmän ylimystön edustajien sukunimi Erkko
(suomenkielinen jo ainakin vuodesta 1860, ja suomenmielinenkin - Aatokseen asti, joka
"löi myntiksi" lehdistön sananvapauden, luoden käsitteen
"itsesensuuri" - ainakin käytännössä), mutta mainintasi Suomen kansan
vuosisatoja jatkuneesta ukotuksesta eli uunotuksesta pitävät kyllä paikkansa,
Kalevalasta alkaen: Silloin, kun Kaatrankoski kohisi Karjalassa, ei asetyyppiä
nimeltä jalkajousi oltu vielä keksittykään! Nooh, silmiinpistävämpiäkin
anakronismeja on nähty jopa "virallisessa historiankirjoituksessa", joten
anteeksi annettakoon niiden esiintyminen satukirjassa, jolla kuitenkin oli aikoinaan
merkitystä suomenkielen nostamisessa ansaitsemaansa arvoon.
Jos historian vaiheista halutaan etsiä myönteisiä puolia, niin todettakoon
ruotsinvallan ja ev. lut. kirkon myötääntuoneen yhteisen(kin) kansan LUKUTAIDON
yleisyyden! Ja historiamme muutamien merkkihenkilöiden kotikieli oli tiemmä Svenska;
esimerkiksi C.G.E. Mannerheimin, E. Schaumanin, ja L. Hohenthalinkin
ehkä. K.E.R. Tandefeltin kielisyydestä en tiedä: Hänestä tehtiin
"maineeton ja kunniaton epä-henkilö", jonka nimi vilahtaa tietosanakirjoissa
vain ohimennen - jos silloinkaan - hakusanan "Ritavuori, Heikki. (1880 -
1922)" yhteydessä. Henkilönä hänestä ei tiedetä muuta kuin sukunimi. Mutta
kiittämättömyyshän on maailman palkka etenkin sankareille, jotka eivät ole
komentaneet divisioonia, vaan heilutelleet tapparaa tai puristelleet tasku-Browningin
liipaisinta, tähdäten kohti "Suomi-syöjiä" ja isänmaan pettureita.
GOW:llä ei ole erityistä pääkirjoitustoimittajaa, eikä edes pääkirjoitusta
läheskään jokaiseen päivitykseen, joten journalistiseen linjaamme sointuvat
visitoorien kirjoitukset, ja niiden mahdolliset faktapohjaiset vastineet, voidaan
julkaista pääkirjoituspalstallamme jatkossakin.
1107 MMI; PT
Piirros (c) Feliks
- Peätoemittajan peäkirjuutus
17.03.2001 -
--.- - -.-. -...-
- Gunwriters - painetta nostava varaventtiili
RINTAMAAMME YHTYKÄÄ!
"Taudin ehkäisy on aina helpompaa kuin sen hoito" (EDWARD JENNER; 1796)
"Ehkäisy on helpompaa, kuin on jo puhjenneen taudin hoitaminen", totesi
jo yli 200 vuotta sitten isorokkorokotuksen keksijä EDWARD JENNER, mutta hänen
maanmiehensä unohtivat tuon opetuksen: Englannissa ovat ampuma-aselait tiukentuneet, jopa
siten, että lähes kaikki rekisteröidyt käsiaseet päätyivät sulatus-masuuneihin.
Englannin puna-hallitukselle ei löytynyt riittävän vahvaa vastavoimaa: Isorokollekaan
ei ole koskaan keksitty vastalääkettä tai -seerumia. Ehkäisytoimet ovat sentään
hävittäneet tuon taudin maan päältä, ainakin toistaiseksi: Pakastettuja viruksia on
kuitenkin yhä tallella monien maiden viro-bakteriologian laboratorioissa.
Suomessa ehditään vielä ryhtyä hoplofobia-taudin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin,
jotka Englannissa ja Australiassa laiminlyötiin ikävin seuraamuksin. Ensimmäinen,
tässä ja nyt tärkein vasta-toimenpide on ASELIITON
perustaminen KAIKKIEN aseharrastajien, julki- ja salametsästäjien, kuin myös
disipliini- ja erikoislajien harrastajien kattojärjestöksi, jossa ketään ei suosita
eikä syrjitä! Optimistisin tavoite on vähintään puolen miljoonan "ukon" ja
"muijan" (+ tytön ja pojan) saaminen yhteisen liiton suojelukseen. Sen
jäsenyys ei saa olla sidoksissa ampuma-aseiden omistukseen, eikä edes niiden
omistusoikeuteen, joka alaikäisiltä tai muutoin "vajavaltaisilta"
kansalaisilta puuttuu. Pelkkä aseisiin kohdistuva kiinnostus riittäköön ASELIITTOON
pääsyn edellytykseksi. (Vältän tietoisesti käyttämästä termiä
"pääsyvaatimus").
Puoli miljoonaa ASELIITON jäsentä on jokseenkin yhtä vaikutusvaltainen kansalaisryhmä,
kuin on VASEMMISTOLIITTO, joka on sentään hallituspuolue: Vaa'ankielen asemassa monia
tärkeitä ratkaisuja tehtäessä. Ne pojat ja tytöt, jotka tänään joutuvat
tyytymään pelkästään ase-broshyyrien keräilyyn erämessujen ständeiltä, voivat
olla runsaan vuosikymmenen kuluttua maailmankuuluja ase-asiantuntijoita. (Kaksikin
ennakkotapausta tunnetaan läheisessä ystäväpiirissä). Täysi-ikäisiksi tultuaan he
saavat myös äänioikeuden vaaleissa. Ketään ei siis saa väheksyä, koska alaikäisyys
on "tauti", jonka aika parantaa.
Yli-ikäisyys on sairaus, jota aika joissakin tapauksissa pahentaa, mutta huomattakoon,
että kaikenlainen ikä-rasismi olkoon ainiaaksi poissuljettu ASELIITON toiminnoista.
Kaikki vaarit eivät suinkaan ole KALKKIvaareja, ja veteraaneilla on usein hyvinkin
arvokasta perinnetietoutta kerrottavanaan tuleville sukupolville. Vain silloin, kun
repliikki alkaa sanoilla: "MINÄ EN VOI HYVÄKSYÄ SITÄ, ETTÄ...", on syytä
valmistautua kolminkertaiseen reippaaseen "HUGAA!"-huutoon, koska seuraavat
väittämät ovat yleensä ns. myyntipuheita, eivätkä puhujan omia aivoituksia. Jos
ASELIITTO alistuu pelkäksi vastuullisten asekauppiaiden ja maahantuojien (jo
olemassaolevan) yhdistyksen käsikassaraksi, sen vaikutusvalta KAIKKIEN Suomen
aseharrastajien yhteisenä kattojärjestönä jää hauraaksi haaveeksi.
Joukkovoimaa ei kerry riittävästi. Ja se, mikä on joukkovoiman vaihtoehto, lienee
tullut jo useinkin mainituksi. ASELIITON perustamisen kautta voidaan ehkä estää
yhteiskuntarauhan järkkyminen, johon johtavat Suomessakin, väistämättömästi,
yhteisen kansan yleisen aseriisunnan pyrkimykset. Englannissa ja Australiassa joutui kansa
yllätettynä tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Suomalaisia on varoitettu ennakolta:
Meidän toimestamme ja vähitellen myös joidenkin alan lehtien pääkirjoituksissa;
ainakin rivien väleissä. Tapaus ANNIKA LAPINTIE oli
höyhen, joka katkaisi kamelin selkäruodon ja mursi alistuvan hyssyttelyn muurin. "Maaliskuun Idus" Eduskuntatalossa tuonee julki
lisää tietoa siitä, kuinka pitkälle asevastainen vehkeily on edistynyt meillä ja
maailmalla.
Eipä ihme siis, että monet poliisin kenttähenkilöt kannattavat ASELIITON perustamista
("jos PTK pidetään sen ulkopuolella", mikä toive toteutuukin
oma-aloitteisella ratkaisullani), kun taas suosintaa ja syrjintää harjoittaneet
poliisihallinnon "mahti-karjut" vastustavat aseharrastajien mahtijärjestön
muodostumista näivertämään heidän tähänastista, usein täysin mielivaltaista
yliherruuttaan.
Siltä suunnalta lie lähtöisin pyrkimys ASELIITON pirstomiseksi jo ennen perustamistaan
toisiaan kyräileviksi sisäänlämpiäviksi pikku-klubeiksi. Siihen "halpaan"
ei pidä enää koskaan sortua, vaan tiivistää ruodut, ynnä kerätä niihin väkeä.
Ja näin käymme viimeiseen koittoon
Maan taivailla ja kaduilla
Miksi olis heillä oikeus voittoon
Parempi maailma on tulossa!
Tää on viimeinen taisto
Rintamaamme yhtykää -
1103 MMI; P.T.Kekkonen. Päätoimittaja GOW & GOW/Universal
- Gunwriters - "Ei mun luannollani,
mutta eroonkaan ei pääse"
-
Peätoemittajan peäkirjuutus 27.02.2001 -
--.- - -.-. -...-
- Gunwriters - ottaa voimille, eikse jo lopeta?
Valoa tunnelin päässä?
Helmikuun vaihteessa, kun TV:n Neloskanava oli imuroimassa GOW:n sivuja -
kaikkiaan 153 kertaa - valmistellen Suurta Uutista, kerrottiin sähköisissä viestimissä
pikku-uutinen. USAssa oli suoritettu presidentti G.W. BUSHin administraation kokoonpanon
täydellistänyt ministerivalinta: Supervallan oikeusministeriksi nimitettiin JOHN
ASCROFT, jota ainakin "höyryradiomme" uutisissa luonnehdittiin
patavanhoilliseksi, äärioikeistolaiseksi, ynnä aborttien ja asekontrollin kiihkeäksi
vastustajaksi. Abortti-asiaan emme ota kantaa, mutta "asekontrolli" kuuluu
toimenkuvaamme.
Olemme saaneet vaikutusvaltaisen, joskin kaukaisen, liittolaisen! Että mitäkö
Jenkkilän ja Dixielandin hallituksen ministerinvalinnat meitä liikuttavat? Eikö
jännityksen kohde ole täällä se, tuleeko SDP:n puheenjohtajaksi asevastainen
"rauhanpoliitikko" ERKKI TUOMIOJA, vai joku muu? Pitänee taas kerran laajentaa
näkökulmaa: Maailma on joteskin kutistunut. Supervaltoja on vain yksi! USA voi
tarvitessaan ja niin tahtoessaan osoittaa "kaapin paikan" muunmuassa YK:lle, sen
toimintojen avokätisimpänä rahoittajana ja "VETO-oikeuden" haltijana
tärkeitä päätöksiä tehtäessä. Edellämainittu oikeus ei tarkoita mahdollisuutta
osallistua raviveikkauksiin, vaan oikeutta kaataa vastalauseellaan YK:ssa tehdyt
älyttömimmät ja/ tai/ eli USA:n kansallisten intressien vastaiset päätökset.
John Ascroftin nimitys USA:n oikeusministeriksi, joka tapahtui huolellisen harkinnan
jälkeen, eikä "joutavin mies tuleen"- periaatteella, oli räikeänvalkoisen
valopistoolin raketin kaltainen signaali presidentti G.W. Bushin taholta YK:ssa juoniaan
punoville hoplofoobikoille: Ainakaan neljään vuoteen eivät asevastaiset vehkeilyt tule
onnistumaan! Muistettakoon sekin, että USA on esikuvana koko läntiselle maailmalle: Jos
siellä lähdetään liennytyksen tielle, kenties jopa kumoamaan "asekontrollin"
epäoikeudenmukaisimpia säädöksiä, niin kohtapa muu maailma seuraa perässä.
Maailmanlaajuiselta mellakalta voitaneen ehkäpä välttyä, jos hoplofoobikoiden
rakkikoiramainen räkytys saadaan vaikenemaan akuuttia lyijymyrkytystä lievemmin keinoin,
eli demokraattisilla ja parlamentaarisilla menetelmillä, USA:n perustuslakiin tukeutuen,
vaikkapa oikeustoimien uhalla:
USA:n lainsäädännössä on yhä voimassa "salaliitto-pykälä" jonka nojalla
voidaan tuomita tarvittaessa ja haluttaessa jokainen sikäläisen HANDGUN CONTROL
INCORPORATION- yhtymän jäsen liittovaltion puolustusvalmiuden vastaisen salaliiton
osallistujana pitkiin vankeusrangaistuksiin. Joissakin osavaltioissa jopa elinkautiseen,
ellei peräti kunniavieraiksi "Suureen Solmiojuhlaan", sähkötuoliin,
kaasukammioon, "kuolon piikitykseen", tai Utahissa kiväärinpiippujen eteen.
Mormoonivaltio Utahissa ei tosin liene yhtään HCI:n jäsentä: Ovat isänmaallista
väkeä, ja muistavat yhä mormoonien "pitkän marssin" Utahiin,
ase-ylivoimaansa turvautuen. Varusmestarina toimi muudan aseseppä JONATHAN BROWNING.
Poikansa JOHN MOSES kuului myös mormooni-seurakuntaan päiviensä loppuun asti.
Salaliitto-pykälien soveltamisen uhkaa voidaan ainakin vilauttaa USA:n
"osakeyhtiöksi" järjestäytyneille hoplofoobikoille, täysin vakavissaan ja
aivan selvin päin, valtiovallan kääntyessä H.C.Inc:n vahvimmasta tukijasta sen
ase-vihamielisten pyrkimysten tiukaksi vastustajaksi. Pelkkä toteennäytettävä
osallistuminen salaliittoon riittää syytteen nostamiseen, vaikka salahankkeita ei
olisikaan onnistuttu toteuttamaan. Kantajana on näissä tapauksissa "Yhdysvaltojen
kansa".
Monta asiaa jää nähtäväksi seuraavalla nelivuotiskaudella tai seuraavien 8 vuoden
juoksussa: Joskohan USA:n iljettävä "LEX MORGENTHAU"
eli Federal Firearms Act vuodelta 1934 voitaisiin kumota? Ynnä sitä
täydentävä asetus vuodelta 1968? Ainakaan HCI:n viisivuotis-suunnitelman
"asekontrolli-aloitteet" eivät tule lainvoimaisiksi, ja YK:n
"ASEPÖYTÄKIRJAn" puolivalmiita A4:ia käytettäneen parhaassa tapauksessa
siihen tarkoitukseen, johon ADOLF HITLERin kerrotaan käyttäneen VERSAILLES'n
Rauhandiktaatin konekirjoitusliuskoja valtakunnankanslerin toimiston mukavuuslaitoksessa
puolilta päivin pistäytyessään.
Mitään äkkijyrkkää asepoliittista U-käännöstä ei Valloissakaan tapahtune aivan
lähiaikoina, mutta koko CLINTONin administraation ajan jatkunut surkuteltava kehitys
alkaa hidastua, pysähtyen lopulta. Asepolitiikan kehityksen indikaattori on Kalifornian
osavaltio, missä tiukentuvan "asekontrollin" hankkeet ovat edistyneet kaikkein
pisimmälle, lähestyen New York Cityn "LEX SULLIVANia" vuodelta 1912. Jos
hankkeille tulee Kaliforniassa äkkipysäys, niin se on odotettavissa aikanaan myös
liittovaltion tasolla, ja heijastusvaikutukset ulottuvat koko läntiseen maailmaan. Sen
jälkeen voidaan alkaa elättää toiveita jo toteutuneiden asevastaisten säädösten
vähittäisestä purkamisesta, ensin Kaliforniassa, sitten muuallakin Valloissa, ja sen
jälkeen niissä länsimaissa, jotka USA:sta mallia katsovat.
Suomea on monissakin yhteyksissä moitittu/kehuttu "USA:n 51. osavaltioksi",
vaikka tsaari-vallan perinteet vaikuttavat yhä vahvoina muunmuassa
viranhoito-menettelyssä. Aivan vailla merkitystä ei USA:n vallanvaihdos jää
meilläkään, vaikka välissä on leveä valtameri. Yksi pääsky ei tietenkään tee
kesää, eikä yhden ministerin valinta SINÄNSÄ merkitse hallintomenettelyn pikaista
normalisoitumista kahdeksan vuoden perioodin jälkeen Valloissakaan.
Se on kuitenkin viesti USA:n asevihaajille: "VALTIOVALTA EI OLE ENÄÄ TEIDÄN
PUOLELLANNE, KUTEN SE OLI CLINTONIN KAUDELLA!" Aseharrastajille puolestaan kajastaa
jo sammuneeksi luultu valo tunnelin päässä. Eikä se valo ole lähestyvän veturin
lyhty, vaan tunnelin suuaukko: Ulospääsy pitkästä, pimeästä luolasta.
2202 MMI; P.T.Kekkonen
- Gunwriters - kolmevaihevirtaa netissä
- Titarin
piäkirjotus 06.02.2001 -
--.- - -.-. -...-
Pelkääkö susilauma sopulia?
Susi pysähtyi yllättyneenä vilkaisten hätäisesti tovereihinsa, kun pieni
sopuli yllättäen hyppäsikin sen nenän edessä ylös ja kiljaisi: "Oikeus!"
Syvästi järkyttyneen nuoren suden korvat lupsahtivat luimuun ja häntä heilahti
hetkiseksi alaspäin koska sitä harmitti, että se oli tällaisen surkean rääpäleen
edessä hätkähtänyt ja pysähtynyt laumansa nähden. Sopulinhan olisi pitänyt paeta ja
piiloutua! Muilta susilta ei jäänyt huomaamatta kokemattoman, mutta innostuneen
toverinsa nolo edesottamus, ja nuori susi tunsi vaivihkaiset katseet niskassaan. Se tiesi
vaistollaan, että tällainen toilaus ei sen asemaa laumassaan kohentaisi, vaikka tosi
paikan tullen lauma toimisikin aina yhdessä.
Näin siis susien keskuudessa. Täällä rajan pinnassa olemme tottuneet tulemaan toimeen
näiden nelijalkaisten kumppaniemme kanssa puolin ja toisin toisiamme kunnioittaen.
Varsinainen uhka susirajan asukkaalle onkin aina ollut joku muu kuin tämä nelijalkainen,
omalla karulla tavallaan rehti korpiemme vaeltaja. Tätäkin kolumnia kirjoitetaan
seuduilla, jossa kotoisen tervantuoksuisen kirveskansan maita ovat tallanneet suurvaltojen
armeijat ja vallanpitäjät edestakaisin lukemattomien sukupolvien ajan. Maan asukkaan oma
ääni on saatu kuutuville vasta aivan pitkän historiamme viime metreillä. Vieraiden
hampaiden puristukseen olisi silloinkin jääty, jos ei vaatimuksen takana olisi ollut
jotain käsinkosketeltavaa. Neuvottelemalla itsenäisyys on saatu, mutta asein se on
pidetty.
Eläinsadun sopulia ei tilanne paljoa lämmitä, koska sillä ei ole esittää todellista
kättä pitempää suden kulmahampaita vastaan. Sopulilauma jatkaa matkaansa jäämättä
yhtä jäsentään odottelemaan silloin kun sopulin heimon eloonjääminen on kyseessä.
Yhden suden pysäyttäminen saattaa pysäyttää hetkeksi koko lauman. Pienelle sankarille
ei teostaan kiitoksia jaeta, mutta moni sen sisar ja veli saa ratkaisevan aikalisän
olemassaolon oikeutensa säilyttääkseen.
Kansanvalta hyväksytään, kunhan kansa ei väitä vastaan
Pieni harrastajavoimin ylläpidetty nettisivu ei elätä harhakuvitelmia kyvystään
pärjätä poliittisin perustein ylläpidetyn valtamedian tiedotuksen kanssa.
Moraalinenkin lähtötilanne on meille epäedullinen; vastapuolellehan on sallittu
normaalit puoluepolitiikan keinot, kuten vääristely, valehtelu ja harhaanjohtaminen.
Minkään aselehden päätoimittajan ei perinteisesti odoteta nostavan rohkeasti terävän
kynänsä kärkeen aseharrastetta vastaan laadittua kirjallista
kysymystä sen taustavoimia nimeltä mainiten. Kun näin tapahtui rohkeasti ja
avoimesti, valtakunnanmedian leuat alkoivat sulkeutua P. T. Kekkosen ympärille. On
kuitenkin pieni pallo, joka pinnan alle painettunakin itsepäisesti pulpahtelee pinnalle.
Sen nimi on Totuus. Se yksinään ei pärjää maailmassa. Vasta silloin siitä
on johonkin, kun siihen liittyy Oikeudenmukaisuus.
No nyt on sitten aseharrastajien ääni ainakin huomattu, kun pieni kalikka kalahti
noinkin kovasti. Tosin asekieltoa ajava puoluepoliittinen taho sekoittaa edelleen
tosiasioita yhtä kovasti kuin siinä Lapintien kirjoitelmassakin, joka aseteknisiltä
osiltaan oli suorastaan hupaisaa luettavaa. Ei se mitään, ottakoon GOW silti iskut
vastaan. PTK on tuonut kyseisen kirjallisen kysymyksen laatijoineen hyvin GOW:n lukijoiden
tietoon. Pelkään pahoin ettei hankkeessa ole kyse pelkästä itselataavien lupien
rajoittamisesta. Paperihan tähtää mahdollisuuteen yksityisen aseomistuksen
kieltämiseen tai rajoittamiseen Suomessa Englannin malliin. Asioita hämäävästi
sotkeva menettelytapakin täyskiellon läpi ajamiseksi on kokeiltu ja toimivaksi havaittu.
Vaikuttaa siis siltä, että kirjallisen kysymyksen tekijät ja heitä tukevat
viranomaiset yrittävät vaikuttaa yleisön mielipiteisiin esittämällä vääristeltyä
tietoa konetuliaseiden lupien rajoittamisesta, kun kyseessä on maaperän muokkaaminen
aselupien täyskiellolle. Paperiin kannattaa tutustua, laiksi läpi lipsahtaessaan se
nimittäin avaisi portit kaikkien aseiden siirtämiselle parempaan talteen.
Mitä teki poliisivirkamies itäkoulutuksessa?
"Ihmisellä on toimiinsa aina kaksi syytä: Hyvä syy ja todellinen syy",
tapasi sanoa J. Pierpont Morgan, eräs Amerikan teollisuuden historiallisista
mahtimiehistä. Hajoita ja hallitse -periaate henkilökohtaisia pikkuetuja
heittelemällä pätee edelleenkin. Oikeuksiensa puolesta intoilevat aseharrastajat
voidaan peloitella kuuliaisten ruotuun kokeillulla konstilla. Valtakunnallisen
televisiokanavan uutisissa korkea poliisivirkamies muistutti kenen takana aseluvat ovat,
varoittaen aselupiin nykyään oikeutettuja innostumasta liikaa oikeuksiensa
puolustamisesta. Kun olet hiljaa niin saat pitää entiset etuoikeutena lupasi, ja voit
saada uusiakin - vaikka muilta luvat evättäisiinkin. Pahintahan on, että tällaiseen
toimintaan virkamiehellä on täysi oikeus. - "Seuraa minua kiltisti niinkuin
tähänkin asti, niin saat taas joskus nuolaista suupieliäni ja haistella
hännänalustaani", elehti vanha susi lauman tottelevaiselle jäsenelle.
1970-luvulla ei sopinut tiedotusvälineissä ihmetellä, millaisessa koulutuksessa
suomalaisen poliisiylijohdon virkamies on Puolassa? Eiväthän he ainoita itäblokissa
koulutettuja suomalaisia virkamiehiä tai puoluepoliitikkoja olleet, mutta
poliisivirkamiehen tapauksessa ihmettelyyn olisi ollut ehkä suuri syy, jos ajan ilmapiiri
olisi antanut luvan ihmetellä. Tuskin olisi tämä tieto kotimaahan kantautunutkaan,
ellei itäisillä mailla olisi ollut oppia saamassa samaan aikaan hyvä joukko muitakin
suomalaisia, joiden vakaumukseen ideologinen koulutus ei välttämättä purrut.
Itäisillä mailla koulutetut virkamiehet jatkavat edelleen viroissaan Suomen hallinnossa.
Itsemääräämisoikeutemme on säilynyt, ja täällä ei ole ole syntynyt samanlaista
tarvetta puhdistuksiin kuin STASIn kohdalla Itä-Saksassa tai Romanian Securitaten
tapauksessa. Vaikka susi ei karvoistaan pääsisikään, osoittakaamme kuitenkin
perisuomalaista avarakatseisuutta myös niitä poliittisin perustein nimitettyjä
virkamiehiä kohtaan, joiden ensisijainen intressi ei ole yksinomaan synnyinmaansa etu.
Suvaitsevaisuushan meidät erottaa sivistysvaltioksi takapajuisemmista maista.
Ei mikään hukkareissu
Mitä sitten on isänmaallisuus? Se ei ole pentumaista vähemmistöryhmiä kohtaan
uhoamista. Oikea isänmaallisuus on sitä, että tekee työtä itsensä ja
läheistensä hyväksi puolustaen niitä perusoikeuksiaan, jotka tietää ja tuntee
itselleen ja kanssaihmisilleen tärkeiksi. Ollakseen rohkea riittää, että
tietää mikä on oikein ja toimii sen mukaan. Sankariksi tullaan silloin, kun
asetetaan omissa toimissa kanssaihmisten etu oman hyvinvoinnin edelle. Sankari ei
isänmaallisen ihmisen silti tarvitse olla. Sankarit muistetaan, mutta heidän kohtalonsa
on usein yksinäisyys, joskus jopa maastakarkoitus.
Sankarien tunnusmerkit täyttävät myös ne rohkeat suomalaiset, jotka suorittivat
maanpuolustusvelvollisuutensa loppuun varautumalla vastapuolen miehitykseen
toimeenpanemalla laajan sodanjälkeisen ase- ja viestikätkentäoperaation. Kun Stalinin
huippumarsalkka Zdanov johti sodanjälkeisen valvontakomission toimintaa, hän
joutui kitkerästi toteamaan viimeisenkin toiveen Suomen helposta miehittämisestä
valuneen hukkaan moninkertaisen ase- ja varustehajavarastoinnin myötä. Stalinin
marsalkan kiukku ei enää auttanut, vaan Suomi voitti tälläkin kertaa rauhan. Miehiä,
jotka hajavarastointioperaation toteuttivat, ei kukaan koskaan tullut kiittämään
heidän pakopaikkoihinsa tai yksinäisiin selleihinsä. Sopuli oli kuitenkin palveluksensa
suorittanut, ja peto perääntyi - toistaiseksi. Sankarit jäivät oman onnensa nojaan.
Mitä me olemme tehneet heidän kiittämisekseen?
Susilauma tapaa kulkea vakiintunutta reittiään, ja määräajoin se on odotettavissa
uudelleen samalle seudulle. Todelliset aatteen miehet pysyvät myös tavoitteessaan läpi
elämänsä. Moninkertaisesti maansa itsenäisyyden puolesta taistellut jääkäri ja
aktivisti Paavo Susitaival oli yksi heistä. Vielä eläkepäivilleen tämä
mies oli kuuma peruna ympäristölleen. Kiittämässä elämäntyöstään häntä
ei käyty, mutta ne piirit joiden puoluekirjaan oli merkitty vähemmän Suomen
itsenäisyyttä kannattava periaate pitivät häntä jatkuvasti silmällä. Wiimeinen
aktivisti otti tilanteen karaistuneella huumorilla, onnistuen kerran usuttamaan
kiihkoilevat vastapelaajansa toistensa rinnuksiin vuotamalla itse tekaisemaansa tietoa
vasikoista heidän keskuudessaan. Syntynyt rähinä ja keskinäinen kyräily oli
tiettävästi melkoinen. Paavo piti pintansa loppuun asti. "Vielä minulla on oma
varustekätkö hyvässä tallessa betonin sisässä pahan päivän varalta", saattoi
jo yhdeksättäkymmentä käyvä teräsvaari Susitaival vieraalleen hyväntuulisesti
hekotellen vihjaista.
Ainoana Euroopassa: Ei kodinturvajoukkoja
On sanottu olevan suorastaan kansallinen häpeä, että vieraan vallan aikoinaan meiltä
kieltämää kodinturvajoukkojen toimintaa ei vieläkään ole saatu järjestettyä.
Zdanov toimeksiantajineen tiesi Suojeluskunnan lopettamiskäskyn moottoroidessaan, mikä
sellaisen järjestön merkitys on pienen maan itsemääräämiskyvylle ja
yhtenäisyydelle. Paitsi suoranaisena puolustusjärjestelmän, -kyvyn ja -tahdon
yhdistäjänä, Suojeluskunta toimi tavallisen ihmisen kohtaamispaikkana yhteisen asian
ympärillä.
Gunwritersin ylläpitäminen ei olisi jatkunut pitkään ilman lukijoiden tukea, joka on
tullut vilkkaan palautteen ja mielipiteiden muodossa. Tämä yhä työläämmäksi
paisuva, tappiotakin ylläpitäjilleen tuottava nettisivu-urakka on saanut suurimman
motivaationsa niiden lukemattomien lukijoiden kirjeiden kautta, joista käy edelleen ilmi
suomalaisen terve suhtautuminen olemassaolon oikeuksiinsa, sekä yksilöinä että
kansana. En epäile yhtään, etteikö Talvisodan henki syttyisi tilanteen niin vaatiessa
uudelleen. Yksimielisiä eivät kirjoittajat ole, eikä tarvitsekaan olla. Lukijoidemme
joukossa on ihmisiä vakaumukseltaan laidasta toiselle, mutta yksinkertainenkin ihminen
näkee ja tuntee, että jokaisesta heistä henkii valmius osallistua oman maansa
puolustamiseen - ei ehkä aina mielellään, mutta ainakin tuumien, että on sekin työ
tehtävä jos kohdalle sattuu.
Maanpuolustushenkisiltä vapaaehtoisilta puuttuu kuitenkin edelleen yhteinen, hyvin
toimiva kattojärjestö. Vaikka vallanpitäjät ovatkin vaihtuneet niin meillä kuin
naapureillakin, on kodinturvatoiminnan järjestäminen edelleen nimenomaan meidän oma
etumme. Ulkopuolisten emme voi odottaa sen hyväksi toimivan, muuten kuin omaksi edukseen.
"SI VIS PACEM, PARA BELLUM" - tällä periaatteella syntyi historian
pisin tunnettu rauhan kausi, Pax Romana. Käännettynä: "Jos tahdot
rauhaa, varustaudu sotaan."
Ohjeet Gunwritersin saksimiseksi
Kerrattakoon vielä: Ryhdymme toimenpiteisiin kaikkien sellaisten sivuillamme julkaistujen
kirjoitusten poistamiseksi, joiden joku havaitsee tai vilpittömästi epäilee käytetyn
loukkaavassa tai vääristelevässä tarkoituksessa itseään kohtaan. Toimituksen sähköposti on avoin asianosaisten oikaisuille ja
vastineille. Tarvitsemme oikaisupyynnön kohdeteksteistä tarkan nettisivuosoitteen ja
lainauksen loukkaavaksi koetusta tekstistä. Hämärästi viitattuja kohtia on mahdoton
löytää Gunwritersin tekstipaljoudesta. Tekstiä olemme jo takavuosina poistaneet
joitakin pätkiä, lähinnä vapaussodan tuntoihin tai henkilökohtaiseen vakaumukseen
viittaavia kohtia. Asiasta valittaneet ovat esiintyneet tähän asti suoraan ja rehdisti,
ja saaneet myös pyyntönsä läpi.
TV:n uutisiskun jälkeen alkoi GOW:n avustajille ja toimituskunnalle sataa aivan
uudenlaisia yhteydenottoja. "Tuttavien hyvien ystävien" pyynnöstä ja
ystävällisesti varoittaen annettiin neuvoja kyseenalaisten kirjoitusten julkaisemisen
suhteen - tarkoittaen GOW:n päätoimittajaa PTK:ta. Aivan ihmeellistä asiassa on, että
kirjoittajaan itseensä eivät nämä selän takaa kierrellen viestittäneet arvovaltaiset
henkilöt ole ottaneet suoraan yhteyttä. Miksi?
Ei kai susi sittenkin pelästynyt sopulia?
- titari -
*******************
- Titarin
piäkirjotus 06.12.2000 -
--.- - -.-. -...-
Erikoistoimittaja P. T. Kekkonen in memoriam
Pete, PTK, P. T. Kekkonen - nimi joka ei ole jättänyt ketään lukijaa
kylmäksi. Suomen asealan ykkösvaikuttajaksi mainittu, ihailtu ja vihattu, haukuttu mutta
luettu, kansan riivaaja ja nuorison kasvattaja, kiihottajana pidetty ja kuitenkin
perinjuurin isänmaallinen kirjoittaja ja kielen uudistaja on jo edellisen sukupolven
aikana tullut tunnetuksi alansa teräväkynäisimpänä sopulina, jonka muisti on kuin
tietosanakirja. Moni on kertonut, ettei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä
- silti muistaen tarkkaan, mistä Pete viimeisimmässä jutussaan kertoo. Toiset taas
ihailevat avoimesti Peten kerrontaa, tai kuten eräskin lukijamme ilmaisi: "Tosi
sairasta tekstiä - ihan kuin minun suusta!" Ainutlaatuista on harvassa. Suomessa on
ollut tähän asti vain yksi Marsalkka ja vain yksi asealan Erikoistoimittaja.
Nyt kumpaakaan ei enää ole.
Olenko kuulevinani niin iloisia riemunkiljahduksia, kuin syviä pettymyksen huokauksiakin?
Eipä innostuta; vielä ei ole sittenkään syytä kaivaa lasikantista jemmasta eikä
kutsua aatetovereita peijaisiin; päinvastoin - entinen Erikoistoimittaja PTK on nyt
Gunwritersin Päätoimittaja.
Ettäkö miten näin kävi?
Valinta oli yksimielinen. Päätoimittajan vaalissa Pete ei ollut paikalla eikä hänelle
asiasta edes kerrottu etukäteen, jottei vain olisi päässyt väittämään vastaan.
Titari ja latoja äänestivät puolesta ja oikolukuosastonkin veneen alta kuului jotain
örinää jonka latoja tulkitsi kyllä-ääneksi ainakin Goremaisella tarkkuudella.
Markukselle lähetettiin sähköpostitse äänestyslipuke, joka lienee hukkunut matkalla.
Äänien uudelleenlaskentaa ei silti ole vaadittu eikä sellaista vaatimusta yleensä
huomioitaisikaan, vaan se annettaisiin oikolukuosastolle, jotta sielläkin on jotakin
lukemista.
Valinnan perusteet olivat selvät: Titari halusi luistaa vielä enemmän lehden
sisältövastuusta ja latoja tiesi, että oikolukuosastoa v.., anteeksi, harmittaa jos
Pete nimitetään virkaan, koska silloin tekstit voi laittaa suoraan latojalle.
Sitäpaitsi päätoimittajalle ei voi maksaa palkkaa koska Gunwritersista ei synny
mitään tulojakaan, ja Pete on tehnyt työtä tähänkin asti ilmaiseksi tai
satunnaisilla lukijoiden almuilla, joten valinta oli kuitenkin yksi lysti.
Miten Päätoimittaja itse valintaansa suhtautui? Vastaus viestintuojalle oli rauhallinen,
ja hyvin Petemäinen kommentti: "Joutavin mies tuleen..."
Itsenäisyyspäivänä 2000,
- titari -
*******************
GOW - romppu myynnissä 15.12.2000 asti
Gunwriters-CD on vielä tilattavissa. Rompulle poltetaan kaikki, mitä GOW:n
nettisivuilta löytyy, sekä kotimaisesta etää englanninkielisestä. Kaupan päälle
tulevat englanninkieliset RS-vaimenninsivut. Kaikki ovat tavallisessa yksinkertaisessa
kotisivumuodossa ja selattavissa rompulta normaalilla internetselaimella, oli se sitten
monopooli-Eksplooreri tai haastaja-Netskeippi. Kotisivuja ja kuvia on yhteensä liki
kuusisataa kappaletta, yhteensä reilu kymmenen megabittiä. Olisi siis Kustille
tekemätön paikka saada postiluukusta tungettua sisään, jos paperille painettuna nämä
toimitettaisiin!
Romput ovat myynnissä 15.12.2000 asti. Tällä hetkellä ei ole tietoa,
voidaanko niitä tehdä vielä ensi vuonna. Siis ainakin joulukuun puoleenväliin
COW-romppuja poltetaan sitä mukaa kuin tilauksia tulee, joten jokaiselle CD:lle tulee
GOW:n uusin päivitetty versio. Ensimmäinen sarja (syys-lokakuu) numeroitiin
keräilijämielisiä ajatellen alkaen ykkösestä, ja PTK ystävällisesti luvannut
laittoi niihin omakätisen signeerauksensa. Ykkössarjan romppuja toimitettiin lukijoille
kaikkiaan 18 kappaletta.
Sarja 2 (15.12. asti) lähetetään ilman numerointia ja signeerausta, mutta kuitenkin
viikoittain poltettuna uusimmista päivityksistä. Niitä on tähän asti tilattu vain
neljä kappaletta, joten GOW-CD:n kakkossarjan originaaliromppu näyttää jäävän
vielä ykkössarjaakin harvinaisemmaksi kokoelmaesineeksi. Keräilijän aitoustodisteena
käy rompun mukana seuraava kuitti yhdessä kotelon etiketin kanssa. Kotipolttoisia
CD-kopioita lienee originaaleista tehty enemmänkin - hyvä vain että tietämys leviää!
Mihin tulot rompuista menevät?
Tässä kohden olisi kiva sanoa, että rompusta tulevat markat menevät GOW:n
kehittämiseen. Tarkempi miettiminen kuitenkin palauttaa maanpinnalle. Gunwritersin
ylläpitoon uppoaa kuitenkin niin paljon titarin omia taskurahoja, ettei niitä muutaman
rompun tuotoilla kateta. Tai ehkä tasoihin pääsisi, jos sen sataviisikymppiä saisi
itselleen. Niin ettäkö miksei saa?
Lasketaanpa: Nopein verottajista ottaa arvonlisäveroa 22%, joka on maksettava
kuukausittain. Sitten, muutamia kymppejä menee rompun poltattamiseen. Rompun hinnan saa
sentään pidettyä tilaajalle kohtuullisena kun jättää etiketin painatuksen pois ja
käyttää postitukseen kierrätyskuoria. Sitten tuloverottajaa varten on jätettävä
syrjään puolet. Postineitikin ottaa muutaman markan vaikka kuinka kauniisti hänelle
yrittäisi hymyillä.
Jäljelle jää noin neljäkymmentäkolme markkaa. Näillä titari ostaa harkinnan
jälkeen piimää ja ranskanleipää, sekä erikoisherkuksi itselleen suklaalevyn... hups!
Pikkutitari pysäyttää ostoskärrin ja esittää makupalaukaasin. Neuvottelujen jälkeen
päädymme kolmeen makupalapurkkiin. Pikkutitari hellittää jarrut ja pääsemme
jatkamaan kassalle, vielä tällä kertaa ilman titarin suklaalevyä.
Entäpä jos titarilta tilataan toinenkin GOW-romppu? Sitten titari menee uudelleen
kauppaan ja ostaa piimää, ranskanleipää - ja suklaalevyn...
GOW:n sivuilla hakupalvelu
Nohevimmat lienevät jo löytäneet uuden hakukoneen guns.connect.fi
-aloitussivulta, Gunwritersin linkkisivulta tai Sound Suppressor Links -sivulta. ruudun alla olevasta
nappulasta valiten tämä Google-kone osaa hakea avainsanoja tai lauseita joko koko
internetistä tai vain guns.connect.fi -weppisivuiltamme. Tulokset se esittää
tekstilainauksineen, samaan tapaan kuin Vesan metsästyssivujen selkeä hakukone.
Google päivittää tietonsa säännöllisesti ja näyttää löytävän varsin hyvin
kaikilta sivuiltamme aivan äskettäin päivitettyjä lukuunottamatta. Itse hakukone
sijaitsee ilmeisesti jossain rapakon takana ja GOW-sivut netin kautta. Tämän vuoksi se
ei tietenkään toimi GOW-rompulta. Haluttaessa etsiä avainsanoja rompulta on
käytettävä mahdollista selaimen omaa hakutoimintoa ("Find from page" tai
"Etsi tältä sivulta") hakien jokaiselta sivulta erikseen.
- GOW:n titari -
- Peten piäkirjotus
01.05.2000 -
--.- - -.-. -...-
INTERNET-VIESTINNÄN KUULUMISIA:
Sadantuhannen raja ylittynyt
Kiirastorstaina, huhtikuun 20. päivänä 2000, noin kello 16 Helsingin horisontin
kesäaikaa, saavutettiin eräs aseharrastajia kiinnostava ennätys: Asetekniikan ja
-historian tuntemusta, sekä siinä sivussa yleissivistystäkin täydentämään runsas
vuosi sitten perustetun Internet-sivun "Gunwriters On the Web"
visitoorien lukumäärä ylitti sadantuhannen rajan. Sivun sisältö on virittänyt
ajatustenvaihtoa Internet-keskustelupalstoilla laajemmaltikin, mutta kritiikki onkin
tehokkain mainos. Toimintaa aloitettaessa oli periaatteena vanha journalistiikan totuus:
"Hän, joka aikoo miellyttää kaikkia, ei tyydytä kohta ketään. Ei pidä
yrittää olla KAIKKIEN kaveri. Riittää, kun hyödyttää ja viihdyttää MONIA!"
Satatuhatta on jo monta. Ennätys saavutettiin vieläpä eräästä esteestä ja
vaikeudesta huolimatta.
Osoite yksinkertaistui
Ystäviltämme tulleessa palautteessa on huomattavimmaksi epäkohdaksi ilmoitettu sivun
kauhistavan pitkä osoiterivi, jota oli jokseenkin mahdotonta muistaa ulkoa kaikkine
välimerkkeineen: Onko siinä kautta/viiva vaiko geno\veeva? Montako peetä ja ässää on
sanassa "suppressors" tai ässiä sanassa "business", ja mitkä
niistä peräkkäin ? Alkuaan oli "G.O.W." aiottu jakeluun pelkästään
englanninkielisille visitooreille, sisältönään jo kertaalleen julkaistuja
lehtiartikkeleita, mutta sivu alkoikin elää omaa itsenäistä elämäänsä, täyttyen
ennen julkaisemattomilla artikkeleilla, pakinoilla, kysymys-/vastauspalstalla,
testiammunta-raporteilla ja muulla toimituksellisella aineistolla.
Sivu jakautui heti englannin- ja suomenkielisiksi sisällöltään itsenäisiksi
"verkkolehdiksi", joita toimitetaan aikakauslehden tapaan, mutta sisältöä
päivitetään viikkolehden tahtiin. Painetun sanan kanssa ei Internet-viestintä
varsinaisesti kilpaile: Kumpikin toimii omilla säännöillään. Ongelmana oli siis
vaivalloinen pääsy erikoistietouden lähteille: Yksikin väärin näppäilty kirjain tai
välimerkki sai aikaan sen, ettei kontaktia syntynyt. Nyt tuo este on väistynyt. Yhteys
saadaan nykyisin aikaan osoitteella guns.connect.fi ,
eli näppäillen 15 merkkiä, joista kaksi on pisteitä. Ei yhtään kautta/viivaa tai
geno\veevaa.
P.T.Kekkonen. Erikoistoimittaja/ "Guns On the Web"
- Titarin piäkirjotus
22.4.2000 -
--.- - -.-. -...-
G.O.W. sai lopultakin uuden, tilavan kodin!
20.4.2000 torstaina sivujemme vierailijalaskuri pyörähti yli sadantuhannen. Samaan
aikaan tapahtui muutakin: saimme käyttöömme uuden verkkotunnuksen www.guns.connect.fi . Sama toimii myös ilman
etu-www:tä.
Vaikka THK torpedoi guns.fi -hankkeemme, on uusi osoite melkein yhtä helppo
muistaa. Uuden verkkotunnuksen ja GOW:n uuden kotisivutilan serverissään sponsoroi Connect Services Espoosta. Nyt loppuikin kerralla tilan
puute! Wanhoilla Soneran kotisivuilla GOW:n ylläpito rasitti nollabudjettitalouttamme
satasen kuukausimaksuineen.
Tänään 22.4.2000 Gunwriters on muuttanut uuteen osoitteeseensa. Kaikki tähänastiset
neljä megabittiä tekstiä ja saman verran kuvia löytyvät siis sieltä, eikä wanhojen
juttujen poispyyhkimiseen tilanpuutteen vuoksi ole tarvetta. Tästä olemme mielissämme,
koska Gunwritersin tarinoihin tallennettu tieto on hitaasti vanhenevaa lajia. Nopeimmat
lukijamme ovat jo ehtineet kommentoida verkkotunnushankettamme, ennenkuin se toteutui
nykyisessä muodossaan:
Terve!
Tuopa oiskin ideana hyvä, jotta löytyis isoimmat (tai aikaansa seuraavimmat!)
aseliikkeet helposti yhden sivun kautta. Ja jos maksun pitää nimellisenä niin ei siitä
pitäis tulla suurta ongelmaa.
Totta on, että nykyisin niin "suosittujen" polkujen (esim Asetalon = http://www.saunalahti.fi/asetalo) muistaminen
vieraalta koneelta verkkoon mennessä ole aina ihan helppoa. Kuten ei myöskään GOWin
nykyinen osoite.
Toivotaan, että saatte tunnarin (guns.fi) läpi (vaikka väkisin) niin oispa sen jälkeen
auvoinen olo GOWin lukijoilla joka puolella tätä pientä sinistä palloa :-)
Terveisin, Harrastaja
Uusi etusivumme guns.connect.fi saanee siis ajan
myötä muitakin asealan logoja valikkoonsa. Gunwritersin tämänhetkinen kävijämäärä
12 000 vierailijaa kuukaudessa tekee sen Suomen vilkkaimmaksi pyssysaitiksi, joten
joitakin alan liikkeitä on jo alkanut kiinnostaa saada oma linkki asealan yleisosoitteen guns.connect.fi alle. Tästä on hyötyä etenkin
niille, joiden kotisivut ovat hankalasti muistettavassa osoitteessa. Linkeistä perimme
kohtuullisen maksun, jolla katamme Gunwritersin ylläpitokuluja.
Ai niin, joku jo siellä tuumii olisiko mahdollista saada guns.connect.fi
-serveriin omia pyssysivuja? Tähän tiedämme vastata: Kyllä. Lisätietoja antaa
sponsorimme Arno, e-mail arno@connect.fi.
- GOW:n titari - .-.-.
...-.-
- Titarin piäkirjotus
12.4.2000 -
--.- - -.-. -...-
G.O.W. hakee uutta verkkotunnusta GUNS.FI
Entinen onkin jo aikansa elänyt, sitä ei kukaan kuolevainen muista, edes lehden
avustajat. Uusi GUNS.FI on ollut haussa Telehallintokeskukselta tammikuusta alkaen. Mutta
kas, eipä olekaan mutkatonta ja auvoista uuden osoitteen saaminen. Ote viimeisimmästä
välipätöksestä:
VÄLIPÄÄTÖS II
TUNNUS: GUNS.FI
Hyvä asiakkaamme,
Olette hakenut verkkotunnusta guns.fi 10.1.2000. Hakemusta on täydennetty 6.4.2000.
Ensimmäinen välipäätös on lähetetty 7.4.2000 ja vastaus on saapunut 11.4.2000.
Hakijan yhteys haettavaan tunnukseen on selvitetty mutta kuten edellisessä
välipäätöksessä on selostettu, tunnus ei sellaisenaan ole myönnettävissä. Hakija
ei itsekään käytä pelkkää termiä guns. Esim. yleensä lehtikustantajille ei ole
mahdollista myöntää heidän toimittamiensa lehtien alan yleisnimiä (vauva.fi, era.fi,
vene.fi, auto.fi, metsastys.fi, eeva.fi jne, jne)
Pyydämme siis edelleen hakijaa muuttamaan haettavaa tunnusta tai peruutamaan hakemuksen.
Mahdollinen uusi nimiehdotus pyydetään toimittamaan lähettämällä uusi hakemus
muutetuin tiedoin.
MÄÄRÄAIKA:
Odotamme uutta tunnusta viimeistään 8.5.2000. Sen jälkeen hakemus ratkaistaan, vaikka
ette olisi vastanneet tähän välipäätökseen.
KÄSITTELYMAKSU:
Sekä myönteisestä että hylkäävästä päätöksestä peritään käsittelymaksu 320
mk. Hylkäävästä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Hakemuksen voi
peruuttaminen on maksutonta ja sen voi suorittaa sähköpostilla, kirjeitse tai
telefaxilla.
YHTEYSTIEDOT:
sähköposti: fi-domain-admin@thk.fi
faksi: (09) 6966 812
osoite: THK/domain, PL 313, 00181
Helsinki
Ystävällisin terveisin
TELEHALLINTOKESKUS
Marko Lahtinen
lakimies
Näin siis olemme nollabudjettimme työntäneet sudenkuoppaan
josta ei alle kolmansadankahdenkymmenen suomenmarkan päästä rämpimään ylös, saimme
tuon lyhyen verkkotunnuksen tai emme, ja tähänastisen lupauksen mukaan siis emme saa.
Vaihtoehtona on yrittää rekisteröidä Patentti- ja rekisterihallitukselta sivujen
ylläpitäjäsponsorillemme aputoiminimi, joka maksaa 350:-, riippumatta myönnetäänkö
se vai ei, ja sen jälkeen palata nöyrimmästi anomaan THK:lta lyhyttä verkkotunnusta
uudelleen.
Missä hakukiemuroiden välissä GOW:n titari sitten ehtii päivittämään toimittajien
sivut nettiin? No eipä huolta, onhan vuorokaudessa vielä tunteja! Tämän kevään ajan
titarimme on herännyt aamulla neljältä viestittämään iimeilejä, joten aikaistetaan
sitäkin pari tuntia. Seitsemältä ollaan matkalla viemään pikkutitaria tarhaan ja
päivä kierretään suolakaivoksia. Ruokatunnin kun jättää pitämättä niin saa
vuorokauteen 25 tuntia. Jos titarin voimat loppuvat pitkän päivän jälkeen, jatketaan
töistä kotiin pienyrittäjän taksilla eli ambulanssilla (on halvempi kuin taxi, maxoi
vain 45 mk toissapäivänä). Viikonloppuisin laitetaan uusi GOW nettiin samalla kun
pikkutitari toistelee kyynärpään vieressä: "Ihi, hammuta jo he tietokone!"
Vaimo muistuttelee muuttavansa kaupunkiin.
On sentään näissä talkoohommissa tähtihetkensäkin. Kiitoxia lukijoillemme
viesteistä, on todella kiva kuulla että meitä luetaan ja tuetaan! Kehujakin on tullut
joskus niin, ettei edes kehtoo lehteen laittoo kun korvat punastelloo...
GUNS.FI -hanke on samalla yritys kerätä kustannuksia lehden kulujen kattamiseksi
vuokraamalla verkkotunnus kohtuuhinnalla yhteisosoitteeksi halukkaiden aseliikkeiden,
asealan yritysten ja järjestöjen käytettäväksi. Entisen http://pitkänpitkäfirmannimi/jatkoavälliin/vieläpitempiloppuosajakummia~merkkejävälissä
-osoitteen sijaan palvelussa mukana olevien tarvitsisi kertoa asiakkailleen vain
osoite GUNS.FI - ja sieltä meidän firman logo sitten löytyykin! Ajatus on hyvä, mutta
maassamme virkakoneiston tarkoitus ei ole edistää aloitteellisutta vaan nitistää
tähän haiskahtavat yritykset. Jos ei saa lannistettua niin edes viivyttää. Näkyy
toimivan. Koitetaan nyt kuitenkin vielä, jukuripäisyys kun on geeneissä ja kallo
umpiluuta.
Taistelu jatkuu, terveisin,
- GOW:n titari - .-.-. ...-.-
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
Gunwriters on the Web Titarin piäkirjotus: http://guns.connect.fi/gow/titari.html
