<< Uusimmat Osa 11 >> Osa 10 >> Osa 9 >> Osa 8 >> Osa 7 >> Osa 6 >> Osa 5 >> Osa 4 >> Osa 3 >> Osa 2 >> Osa 1 >> Gunwritersin etusivulle guns.connect.fi Linkkisivulle
Ruutiset Osa 12, 17.01.2001
"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa P. T. Kekkonen
TIEDOITUS kaikille aseharrastajille: ASELIITTO
Suomeen ollaan perustamassa uutta järjestöä, jonka tarkoituksena on:
1) Turvata aseiden yksityisomistus
2) Tiedoittaa aselaista ja sen tulkinnoita
3) Tiedoittaa ampuma- ja metsästysharrastuksesta
4) Vaikuttaa em. seikkoihin positiivisesti aseharrastajan näkökulmasta.
Alustavasti tämä järjestö tunnetaan nimellä Aseliitto. Aseliitto on poliittisesti
riippumaton, ja tarkoituksena on taata kaikkien ampujien ja metsästäjien oikeudet.
Jäsenyydestä tai Aseliitosta
muuten kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä s-postilla osoitteeseen aseliitto@yahoo.com .
MPP
1601MMI
"Luokkavihollinen ei nuku
milloinkaan", eli:
Hoplofoobikoiden uusimpia hörhöilyitä
KK 987/2000 vp - Annika Lapintie
/Vasemmistoliitto: KIRJALLINEN KYSYMYS 987/2000 vp. "Aseiden leviämisen
estäminen". Eduskunnan puhemiehelle.
Kirjallinen kysymys valtioneuvostolle:
"Suomessa pienaseiden määrä on asukasta kohden laskettuna Euroopan kärkiluokkaa.
Näitä aseita myös käytetään, esimerkkeinä poliisisurmat, kettutarhaiskut,
ryyppyporukoiden välienselvittelyt, erilaiset ryöstöt sekä huume- ja
moottoripyöräjengien välienselvittelyt. Koko maassa ampuma-aseiden lukumäärä oli
vuoden 1996 tilaston mukaan 0,35 asetta asukasta kohden. Nämä ovat luvallisia aseita,
mutta yli puolet ampuma-aseella tehdyistä rikoksista tehdään luvatta
hallussapidetyillä aseilla. Yhdysvalloissa FBI:n tilastojen mukaan jo yli puolet
henkirikoksista tehdään ampuma-aseilla. Aseiden määrä Suomessa kasvaa jatkuvasti ja
myös eri tyyppisten aseiden kirjo on lisääntynyt. Yksi syyllinen kehitykseen on
Internetissä toimivat erilaiset asekaupat, joista kuka tahansa, joka omistaa
luottokortin, voi tilata itselleen uuden jännittävän aseen.
Tällainen uusi Suomeen leviävä ase on 9 mm Heckler & Koch MP5 A3
-merkkinen itseladattava kertatulikonepistooli. Helsingin kihlakunnan poliisilaitos (=
poliisitarkastaja Ralf Gustafsson. Toimituksen täsmennys) on päätöksissään
22.6.1998 ja 14.4.2000 hylännyt kyseisen aseen lupahakemukset, koska poliisi (= R.G.
Toim. huom.) pitää asetta urheiluammuntaan sopimattomana sekä aseen leviämistä
yleisen turvallisuuden ja järjestyksen vastaisena. Poliisi (= R.G. Toim. huom.) on sitä
mieltä, että ampumaurheiluun paremmin soveltuvia aseita on yleisesti saatavilla.
Heckler & Koch on suunniteltu sotilas- ja viranomaiskäyttöön. Siinä on
teleskooppiperä, eikä se täytä kiväärille asetettuja pituusvaatimuksia.
Teleskooppiperänsä ansiosta asetta on helppo kuljettaa ja se on helpompi kätkeä kuin
tavallinen kivääri. Uudenmaan lääninoikeus 11.2.1999 ja Helsingin hallinto-oikeus
18.8.2000 vaativat kuitenkin poliisia (R.G:ia. Toim. huom.) hyväksymään tämän aseen
lupahakemukset, koska ase ei oikeuden mielestä ole millään tavoin vaarallisempi kuin
muutkaan practical-ammunnoissa käytettävät puoliautomaattiset harrastusvälineet.
Poliisit, jotka työskentelevät ruohonjuuritasolla aseiden kanssa (= R.G. Toim. huom.),
ovat sitä mieltä, että kyseinen ase ei sovellu muuhun kuin ammattikäyttöön. Poliisin
(= R.G:n. Toim. huom.) mielipiteestä huolimatta oikeus katsoo tietävänsä poliisia (=
R.G:ia. Toim. huom.) paremmin, millainen tilanne kentällä vallitsee.
Yhteiskunnan turvallisuutta ei paranna lainkaan se, jos jokainen vastaantulija voi kantaa
kassissaan tai taskussaan harrastusvälineeksi tarkoitettua tuliasetta. Aseiden
leviämistä mietittäessä tulisi muistaa vanha totuus: "Siellä missä on ladattu
ase, se myös laukaistaan". Erilaisten aseiden omistaminen vaikkapa vain harrastuksen
nimissä on vaarallista. Aseiden joutuminen niin sanotusti vääriin käsiin on siten
todennäköisempää, mitä enemmän yhteiskunnassamme on aseita, ja lisäksi aseiden ja
aseenkantolupien valvonta on aina vaikeampaa, mitä enemmän aseita on liikkeellä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän
kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen esimerkiksi tämän Heckler
& Koch -tyyppisen, viranomaiskäyttöön tarkoitetun kertatulikonepistoolin
leviämisen harrastekäyttöön ja mitä toimenpiteitä hallitus on suunnitellut
estääkseen aseiden leviämisen ja yleistymisen yhteiskunnassa? Helsingissä 11
päivänä joulukuuta 2000 Annika Lapintie /Vasemmistoliitto ".
Valtioneuvoston vastaus:
Eduskunnan Puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :n mainitsemassa tarkoituksessa
Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi
kansanedustaja Annika Lapintien/ Vasemmistoliitto näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK
987/2000 vp: "Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen esimerkiksi
tämän Heckler & Koch-tyyppisen, viranomaiskäyttöön tarkoitetun
kertatulikonepistoolin leviämisen harrastekäyttöön ja mitä toimenpiteitä hallitus on
suunnitellut estääkseen aseiden leviämisen ja yleistymisen yhteiskunnassa?"
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: "Ampuma-aselaki (1/1998)
tuli voimaan 1.3.1998. Eduskunta on lain hyväksyessään säätänyt perusteet, joilla
ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupa voidaan antaa. Lain voimaantulon jälkeisen
varsin lyhyen ajan kuluessa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka aiheuttaisivat
tarpeen lupajärjestelmän perusteiden muuttamiseen tai lupakäytännön yleiseen
tiukentamiseen. Todettakoon, että annettujen hankkimislupien määrä on ollut 1990-luvun
lopulla laskussa. Annettujen hankkimislupien määrä on pudonnut vuoden 1993 noin 125
000:sta noin 65 000:een vuonna 1999.
Hallitus pitää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta keskeisenä luvattomien
ampuma-aseiden määrän vähentämistä. Ampuma-aselain muuttamista koskevaan hallituksen
esitykseen (HE 110/2000) sisältyy esitys ampuma-aseiden säilytystä koskevan
säännöksen tiukentamisesta. Jos säilytettävänä on erityisen vaarallinen ampuma-ase
taikka yhteensä yli viisi pistoolia, revolveria, itselataavalla kertatulella toimivaa
kivääriä tai itselataavalla kertatulella toimivaa ampuma-aselaissa muuksi
ampuma-aseeksi määriteltyä ampuma-asetta, olisi esityksen mukaan aseet säilytettävä
sisäasiainministeriön asetuksen mukaisessa lukitussa turvakaapissa tai poliisin erikseen
hyväksymissä muissa säilytystiloissa.
Tämän säännöksen tarkoituksena on vähentää ampuma-aseiden kulkeutumista
rikolliseen käyttöön. Vuonna 1998 voimaan tulleet säilytyssäännökset, joiden mukaan
ampuma-ase on säilytettävä lukitussa paikassa tai muuten lukittuna taikka siten, että
ampuma-aseeseen kuuluvaa aseen osaa on säilytettävä erillään, ovat vähentäneet
ampuma-aseisiin kohdistuneita anastusrikoksia noin 30 prosenttia. Lisäksi
sisäasiainministeriön on tarkoitus valmistella armovuosijärjestelyä koskeva laki,
jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2002 aikana. Se antaisi kansalaisille
mahdollisuuden luovuttaa heidän hallussaan olevat luvattomat ampuma-aseet poliisille
ilman, että heidän katsottaisiin syyllistyneen ampuma-aserikokseen. Tämän järjestelyn
tarkoituksena on niinikään vähentää luvattomien ampuma-aseiden määrää.
Sekä kaupallinen että yksityinen ampuma-aseen maahantuonti ja siirto Suomeen on
luvanvaraista. Euroopan yhteisön komissio on laatimassa raporttia asedirektiivin
soveltamisesta. Tässä yhteydessä komissio on tehostamassa jäsenvaltiosta toiseen
tapahtuvien ampuma-aseiden siirtojen valvontaa esimerkiksi kehittämällä
jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Yhdistyneet Kansakunnat on
laatimassa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen yleissopimukseen
liittyvää ampuma-aseita koskevaa pöytäkirjaa. Siinä on tarkoitus tehostaa
ampuma-aseiden viennin ja tuonnin valvontaa muun muassa sääntelemällä vienti- ja
tuontilupien antamista sekä ampuma-aseiden merkintää. Toteutuessaan nämä toimenpiteet
tehostavat valtiosta toiseen tapahtuvien ampuma-aseiden siirtojen valvontaa ja lisäävät
yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa.
Ampuma-aselaissa on säädetty niistä perusteista, joilla lupa ampuma-aseen hankkimiseen
voidaan antaa. Lain 44 :n 1 momentissa todetaan, että hankkimislupa voidaan antaa vain
sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän,
kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan
käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu
hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Siten lupaviranomainen selvittää
ampuma-aseen soveltuvuuden hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen aina lupaharkintaa
tehdessään.
Valtion asiamies on valittanut Helsingin hallinto-oikeuden 18.8.2000 antamasta
ratkaisusta, johon kysyjä on viitannut. Korkein hallinto-oikeus ei ole vielä antanut
ratkaisuaan tässä eikä toisessa siellä vireillä olevassa vastaavassa asiassa.
Itselataavaa kertatulta ampuvan pistoolikarabiinin soveltuvuus reserviläisammunnassa
käytettäväksi on siten vielä vailla ylimmän valitusasteen ratkaisua."
Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 2000
Sisäasiainministeri Ville Itälä
Toimituksen kommentti: Näin ilmoittautuvat hoplofoobikot
vapaaehtoisesti! Punaisen "she-wolfin" lisäksi se toinen on tietenkin (taas
kerran) vihatuista vihatuin "Stadin Güstü"! Toivomme tietenkin, että oikeus
toteutuu korkeimmissa oikeusistuimissa, joiden ennakkopäätökset ovat rinnastettavissa
lain pykäliin, käyden asetusten paragraafien ylitse. Kirjallisen kyselyn tekstistä
tulevat selvästi ilmi pyrkimykset yksilönvapauden rajoituksiin STALINismin hengessä.
Sen lajisista rikoksista saa rangaistuksena olla, aikanaan, VAIN yhdenlainen sanktio:
"Leipäkortti"! Ministeri Itälän vastaus on lainmukainen ja asiallinen, mutta
yhdessä suhteessa puutteellinen: "Valtion asiamiehen" nimi ja
puoluesidonnaisuus jäi mainitsematta!
Teknisistä yksityiskohdista mainittakoon, että H & K:n VIRKAkäyttöön tarkoitettu
malli MP5 ampuu tarvittaessa MYÖS sarjatulta. Pelkkää KERTAtulta ampuva itselataava
karabiini on suunniteltu pääsääntöisesti siviilimyyntiin. Voidaan kertatulta ampuvia
karabiineja tietenkin hankkia jakeluun myös sellaisille viranhaltijoille, jotka eivät
osaa käyttää eivätkä opi "hallitsemaan" sarjatuliaseita. (Tumpeloivat
vaihdin-/ varmistimen kanssa; eivät pysty kontrolloimaan rekyyliä, tms).
Lystikäs termi "itseladattava kertatulikonepistooli" kuvaa kysymyksen
esittäjän asetekniikan tuntemuksen tasoa. Ampuma-aselainsäädännön sanasto ei moista
asetyyppiä tunne. Lakitekstin terminologiassa on monta huomautuksen sijaa ja
täsmennysten tarvetta, mutta aseiden luokituksen tekninen sanasto on Laissa 1/1998
sentään jotakuinkin oikeellinen. Ministeri Itälän käyttämä termi "itselataava
pistoolikarabiini" on kyseistä asetyyppiä kaikkein parhaiten kuvaava ilmaisu.
Ennen ryhtymistä kirjallisen kysymyksen laadintaan
olisi suositeltava niiden lainkohtien läpilukeminen, joiden tulkinnat ovat kysymyksen
aiheena. Mielenkiintoinen ilmiö on ilmeinen pyrkimys vaikuttaa Korkeimman
Hallinto-oikeuden päätöksiin puoluepoliittisin ja hoplofoobisin motiivein:
Yritetäänkö tuomioistuinten riippumattomuuskin häivyttää vähitellen historiaan?!
Kuulostaa jo pahasti "bobrikoffimaiselta vehkeilyltä"..! Kuka kertoisi
vehkeilijöille sen, mikä oli Nikolai Ivanovitsh Bobrikovin, ja hänen
suomenruotsalaisen kätyrinsä Eliel Johnssonin (Soisalon- Soinisen) ansaittu
kohtalo?! "Jedem das Seine!".
Arkistokuva: Historia toistaa itseään toisinaan tasan vuosisadan
välein. Kenraalikuvernööri Nikolai Ivanovitsh Bobrikov halusi myöskin poistaa
tuomioistuimien riippumattomuuden "poliittisista suhdanteista". Hänen
aikeidensa seuraamukset ovat historiaa, jota hoplofoobikot eivät ehkä ole lukeneet
loppuun asti?!
1101 MM; P.T. Kekkonen
Ruutiset 09.01.2001
Supulatauksien kehittely oman aseeseen:
Kertausta ja uutta tietoa
Täällä GOW:n sivuilla on paljon tietoa aliäänilatauksista sekä niihin
liittyvistä asioista. Kuitenkin usein tulee eteen ongelma: Miten kehitellä asekohtainen
lataus? Tietoa kyllä on! Tässä opastus siihen kiväärikaliberien suhteen perusasioista
alkaen. Kerron samalla oman .308 Win. luodikkoni aliäänilatauksen kehittelyn tarinan.
Huom! Tässä on melkoisesti uutta asiaa niillekin, jotka ovat lukeneet GOW:n aiempia
juttuja.
Ensiksi ase analyysiin
Onko ase pulttilukkkoinen vaiko itselataava? Jos itselataava, niin onko tarkoitus saada
ase lataamaan aliäänipatruunoilla? Itselataavissa aseissa tulisi käyttää mielestäni
patruunoita, joilla ase EI tee automaattista latausliikettä. Siitä aiheutuva melu
vähentää huomattavasti aliäänipatruunan hyötyä. Otetaan esimerkiksi yleisin
vaimennettu itselataava kiväärityyppi, eli Kalasnikov-pohjaiset aseet:
Luodin lentomelu (yliääninen luoti) 140-141 dB. Latausmelu 137 dB. Aliäänipatruunalla,
jolla ase tekee latausliikkeen ei siis saavuteta kuin 3-4 dB hyöty vaimennuksessa, mutta
saadaan useita haittatekijöitä. Niitä ovat mm. aseen epävarma toiminta (muutoin kuin
rataolosuhteissa), kaareva lentorata sekä?kalliit patruunat. Sensijaan patruunalla, jolla
ase ei lataa, on etuja melkoisesti em. patruunaan verrattuna;
-Toimintavarmuus, vaikka latausliike joudutaan tekemään käsin: Se on varma verrattuna
lataukseen, jolla patruunan jää syöttymättä esim. joka 200s kerta. Nimittäin
"klik"-ääni on eräs kauhistuttavimmista minkä voi kuulla kun asetta täytyy
käyttää. Näin erityisesti, kun pesässä on supuladattu patruuna.
-Hiljainen laukausääni, johtuen alhaisemmasta suupaineesta.
-Patruunan/ luodin hinta. Vertaa esim. S405 (0,35 mk/kpl) versus D166 (1,20 mk/kpl).
Piipunpituuskin vaikuttaa
Supulatauksilla käytännössä: Mitä pidempi piippu, sitä hitaampi lähtönopeus! Siis
piipun pidetessä ruutiannosta tulee lisätä, jotta saavutettaisiin sama lähtönopeus
kuin lyhyemmällä piipulla. Rosteripiipun kitka on huomattavasti pienempi kuin
tavanomaisen piipun, joten rosteripiipun kyseessä ollessa ruutiannosta tulee vähentää.
Esim. KJA:n tekemissä koeammunnoissa on saatu 30 - 50 m/s lisää nopeuksia suunnilleen
samalla latauksella kuin mitä omasta Sako 75 Varmintistani olen saanut. Ero tarvittavassa
ruutiannoksessa 300 m/s lähtönopeuden saavuttamiseksi on saattanut olla jopa 0,07 g. Eli
taas huomataan, että aseet ovat yksilöitä! Yllämainitussa tapauksessa selittyy
nopeuksien ero piipputeräksien kiderakenteesta: Ruostumattoman teräksen kiteet ovat
pyöreämpiä kuin mustatussa teräksessä. Luodin läpikulkukitka on tästä johtuen
pienempi rosteripiipussa.
Luodin valinta
Käsittelen tässä lähinnä .30 kal. patruunoita, mutta neuvoja voi käyttää muissakin
kalibereissa. Ensimmäinen luodin valintaa rajoittava tekijä on aseen rihlannousu. Jos
luoti on liian pitkä, se ei vakaannu. Esim. yleinen 1:12" rihlannousu vakauttaa vain
alle 10-grammaiset kärkevät luodit aliäänisillä nopeuksilla. Tässä omat
suositukseni luotien (.30 kal) painoista rihlannousun suhteen:
1:12" max. 9,7 grammaa. 1:11" alle 10,5 grammaa. 1:10" alle 13 grammaa ja
1:9,5" alle 14 grammaa. Nämä maksimipainot voi ylittää, jos luoti on pyörö- tai
tylppäkärkinen ja tasaperäinen, koska vakautuvuuteen vaikuttaa luodin suhteellinen
pituus, eikä niinkään sen paino, ellei mennä äärimmäisyyksiin; esimerkiksi
muovitäytteisiin luoteihin versus uraanitäytteiset luodit. Tässä esityksessä
pysytellään "lyijylinjalla", laskien vaippaluodin materiaalien ominaispainon
yhteissummaksi 11.0 grammaa/ kuutiosenttimetri. Alumiinisydämisen luodin tapauksessa on
vastaava likiarvo hieman yli 3 grammaa/cc.
Toimituksen täydennystietoja
Pitkähköjenkin ALS-luotien vakautumisen salaisuutena on vaipallisuus ja painon
jakautuminen siten, että alumiinia painavampi vaippa-aine sijaitsee luodin
"kehällä". Greenhillin Toisen Kaavan mukaan vaatii luoti vakautuakseen sitä
jyrkemmän rihlauksen eli suuremman kierrosluvun "juoksumetriä" kohti, mitä
kevyempää sen täytemateriaali on,?mutta Suomessa on ladattu ja ammuttu miljoonittain
VPT:n matalapainepatruunoita, joiden luoti oli ontto, eli pelkkä tyhjä reikäpääluodin
vaippa. Ammuspaino oli noin 3 grammaa, saatteena yleensä 0.80 grammaa ruutia N320.
Lähtönopeudesta ei ole valitettavasti tietoa. Osumatarkkuus oli tyydyttävä ainakin 50
metriin asti, jonne alokkaat ampuivat ensimmäiset kovapanoslaukauksensa.
Mp-patruunoita ladattiin enimmäkseen 7.62 x 53R- kaliberisiin kivääreihin, joiden 240
mm rihlannousu vakauttaa "onsikuulankin". Vahinko, ettei ko. luoteja ole
myytävinä, eikä niitä kai enää valmistetakaan. Täytettynä vaikkapa vain vedellä
noin puolimillisen kärkiaukkonsa kautta voisi O-luoti olla mojova "DumDum",
mutta myöskin elohopea juoksee vaipan sisään notkeasti kuin vesi, kunhan täyttölaite
vain on asianmukainen. Jos joku mielii kokeilla kikkaa, niin muutama varoituksen sana on
paikallaan: Luoti on ammuttava melko pian elohopeatäytön jälkeen. Vaippametalli
liukenee elohopeaan amalgaamiksi, jolloin vaippa heikkenee: Luoti voi räjähtää
keskipakoisvoimasta pian piipusta päästyään! (Rautavaippaa ei elohopea syövyttäisi).
Kärkireikä tukitaan pikaliimalla. (PT:n täydennyksiä).
Pääteksti jatkuu:
Luodin tulee olla mielellään kaliberiluokassaan kevyt (ei kuitenkaan liian kevyt) tai
keskiraskas. Eli .30 kal vaippaluodeista suosittelen 7,13 - 10 -grammaisia, .22 kal
luodeista 3,2 - 3,6 -grammaisia, jne. Nämä suositukset siis vaippaluodeille. Valu- tai
lyijypuristeluodeille ovat vähimmäispainot huomattavastikin alhaisempia. Niin myös
"puolivaippaluodeille", kuten 6,48-grammaiselle Speer "Plinkerille" ja
vastaavanlaiselle Hornadyn puolivaippaiselle. Ainakin Plinker on testattu supulatingilla
jo 20 vuotta sitten PT:n toimesta, ja havaittu tarkaksi, mitä se ei välttämättä ole
täysteholatauksilla ammuttaessa.
Tarkkuusluodit antavat nimensä mukaan hyvän tarkkuuden, joskin niillä on myös hintaa
verrattuna halpoihin "massatuotanto-luoteihin". Itse valitsin Lapua Scenarin (10
g; GB491), koska sen tarkkuus on erinomainen aiempien kokeiluiden tulosten perusteella
arvioiden.
Ruutivalikoima ja vaatimukset ruudille
Lyhyesti sanoen: Nopeapaloinen, herkästi syttyä, ei-pakkasarka, yleisesti saatavilla
oleva ruuti. Suomessa jää käytännössä vaihtoehdoiksi kaksi ruutia: VihtaVuoren N320
ja N310, joista jälkimmäistä suosittelen ja käytän itsekin. VV:n huokoisruutien
hintaa manaileville mainittakoon, että NORMA R1 on tupla-kallista (Ruotsissakin!), eikä
ratkaisevasti parempaa, N310:een verrattuna KJA:n alustavien vertailujen mukaan. Toki
oivallista ajoainetta supulatinkeihin sekin, mutta kilohinta on hirmuinen. R1:tä ei
myöskään löydy QuickLOAD-ballistiikkaohjelmasta, joskin N310:n reseptuuria voidaan
soveltaa myös R1:n annosteluun. N310:lle on tarjolla reseptejä penniläispiekkarista
tykkikaliberiseen panssaripyssyyn asti: Näpsäkkä 20 x 138 mm Solo Longin supulataus
120-grammaisella luodilla kehittää vain noin puolet taistelupatruunoiden pesäpaineesta.
Ruutimäärä....
..selviää vain kokeilemalla, alkaen jostain järkevästä annoksesta. Itse aloitin
kokeilut 0,53 grammasta N310:ä, jota vähensin 0,03 g portain, kunnes ei kuulunut
lentomelua enää yhdestäkään luodista. Testipatruunoita latasin aina 7 - 8?kappaleen
erän, jotta voisin samalla kokeilla tarkkuutta. Päädyin 0,47 grammaan. Vasta tämän
jälkeen oli mahdollisuus mitata ko. latauksen nopeudet. Se osoittautui varsin
onnistuneeksi, sillä 10 laukauksen ka. nopeus oli 303 m/s 3 metrin päässä
piipunsuusta. Huomattakoon latauksen de-eskalaatio, eli ruutimäärän asteittainen
vähentäminen! Täysteho-latauksethan säädetään alkaen starttiannoksesta ja lisäten
ruutia pienin portain, kunnes tyydyttävä tarkkuus on tavoitettu, tai hylsyissä alkaa
näkyä korkean paineen merkkejä. Supulataajan tavoite on "Kultainen
Hiljaisuus", mutta toki myös kulloisetkin vaatimukset täyttävä osumatarkkuus.
Hylsy
En viitsi turhia "höpöttää" tästäkään, vaan kertaan lyhyesti
tärkeimmät asiat:
1) Käytä hyvälaatuisia, samanmerkkisiä hylsyjä, jotka ovat mielellään ainoastaan
kaulasupistettuja, kunhan ne on ammuttu oman aseyksilön patruunapesään sopiviksi.
Keräilyhylsyt tulee "normalisoida" eli täyssupistaa, ja ampua sitten
pesänmukaisiksi täysteholatauksella, jonka jälkeen riittää pelkkä kaulasupistus.
Hylsyt on suositeltavaa trimmata samanpituisiksi ja sisäviisteittää niiden suut.
Laadukkaat hylsyt ovat supu-käytössä lähes ikuisesti kestäviä, joten niiden
esikäsittelyyn kannattaa uhrata hieman aikaa.
2) Poraa liekkireiät 3 - 3,5 mm:ksi, jotta ruuti syttyisi tasaisesti ja varmasti. Itse
suosin jälkimmäistä halkaisijaa. Nyrkkisääntö on, että liekkireikä porataan 2 mm:n
verran nallin halkaisijaa pienemmäksi: Small Primerien 4,5 mm:n nallipesän pohjaan
kuuluu siis 2,5 mm:n liekkireikä.
3) Liekkireikien porauksen jälkeen viistä reiän reunat, jotta niistä tulisi tasaiset.
Itse suosin tähän tarkoitukseen hylsyn suusta mukavasti sisään mahtuvaa 7 mm halk.
poranterää, jota pyöritän käsin muutaman kierroksen viisteen aikaansaamiseksi.
Nalli
Mikä tahansa hyvälaatuinen tavallinen nalli käy. Tosin CCI 200 (Lapua Large Rifle
Primer) on mielestäni paras. Magnum-nalli ei ole mitenkään tarpeellinen, saati sitten
pakollinen, jos liekkireikiä on avarrettu. Suositellut ruudithan ovat riittävän
herkästi syttyviä. Tilavahylsyisempiä patruunoita ladattaessa ei Magnum-nallinkaan
käyttö ole hätävarjelun liioittelua. Raja voitanee vetää .30-06:n kohdalle,
vaikkakin jotkut USA:laiset kokeneet säästölataajat suosivat mm. siinä Large
Pistol-nalleja, estääkseen luisuhartiaisen patruunan työntymisen liian syvälle
patruunapesään iskurin lyönnistä kovapohjaiseen nalliin.
Molybdeenisulfidi = supulataajan apulainen!
Moly pienentää luodin kitkaa piipussa ja ennen kaikkea saa aikaan ensimmäisen
laukauksen osumisen muiden kanssa samaan kasaan. Tavallisilla luodeilla, piipun ollessa
vaipoittunut, 1. laukaus kevytlatauksilla saattaa osua jopa 10 cm alemmaksi muista 100
metrin päähän ammuttaessa. Tämä johtuu piipun seinämiin kertyneen kuparin
hapettumisesta. Kuparioksidin kitkahan on vieläkin suurempi kuin kuparin. Tällöin
luodin nopeus jää huomattavasti alhaisemmaksi kuin puhtaasta piipusta ammuttaessa.
Molylla em. ilmiötä ei synny, joten ensimmäinenkin laukaus osuu samaan kohtaan muiden
kanssa. Ko. ilmiöön ei liity mitenkään piipun lämpötila, vaikka monesti niin
uskotaan. Suosittelen siis moly-pinnoitusta luodeille. Tehtaissakin on omaksuttu
moly-pinnoitus käyttöön varsin ripeästi, kautta läntisen maailman ja - yllättävää
kyllä - Suomessakin.
Koeammunta
Kun patruunat on ladattu, on edessä koeammunnan vuoro. Piippu tulee puhdistaa kaikesta
vaippametallista ennen koeammuntaa. Forrest-vaahdoke on koettu hyväksi. Jotkin
uuninpuhdistusvaahdot tekevät saman työn, mutta huomattavasti hitaammin. Seuraavaksi on
vuorossa tähtäimen säätö, jos se on aiemmin kohdistettu täystehopatruunoille.
Aliäänisillä osumapiste on yleensä 40 - 50 cm alempana kuin täystehopatruunoilla 100
metrin päässä. Siis reilusti korotusta tähtäimiin! Sivusäätöäkin voi joutua
muuttamaan. Koeammunnan?etäisyyden tulisi olla vähintään yhtä pitkä kuin on pisin
matka miltä aikoo käyttää ko. latauksia tositoimissa, "teetpä reikää pahviin/
tai vaikka murhia". Suosittelen taas 100 metrin rataa, mutta tähtäinsäätöjä
"haarukoitaessa" voidaan aluksi ampua 25 metriin, riittävän kookkaaseen
tauluun. 25 metriin ja 100 metriin ammuttaessa on "koro" usein tasan sama, tai
varsin lähellä lopullista asetusta.
Kunnollinen ampumatuki on itsestäänselvyys tarkkuutta testattaessa. Supupatruunoiden
tarkkuustestausta ei kannata tehdä tuulisella säällä, sillä luodin tuulipoikkeama
saattaa olla 5 m/s sivutuulella jopa 10 cm/ 100 m. Tarkkuusvaatimus vaihtelee tietenkin
tilanteen ja kohteen mukaan, mutta sääntönä voi pitää, että aseen tulee pystyä 20
mm:n tai pienempään hajontaan pisimmältä käytettävältä ampumaetäisyydeltä.
Monien pienriista-eläinten heti tappavan osuman alue ei ole tuota suurempi, "kuin ei
myöskään hirven silmä tai sen korva-aukko", minkä?PT on usein opettanut.
(Tällä kertaa jätämme cikojen lahdin esityksen ulkopuolelle).
Luotien ka. nopeus ei saisi ylittää 305 m/s eikä yhdenkään luodin nopeus 310 m/s.
Yleensä pystyy havaitsemaan pelkällä korvakuulolla jo 330 m/s lentävän luodin
lentoäänen. Siitä ruutiannoksesta, jolla osa luodeista lähtee vielä
"meluten", vähennetään noin 0,03 g, jolloin ollaan todennäköisesti
lähellä ka. nopeutta 300 m/s. Jos ampumaradan säännöt sallivat, voidaan värvätä
joku kaveri kuulostelemaan luodin lentoradan sivulta (turvalliselta etäisyydeltä
tietysti), kuuluuko laukausääni aseesta, vaiko luodin lentoradalta kimeänä
räikäisynä, joka on joskus yhtä meluava ja paljonkin ärsyttävämpi kuin aseen mieto
suupamaus.
Jos aseessa on vaimennin, pystyy ampuja itsekin havaitsemaan, onko laukaus
"supu" vaiko "räikky". Luodin lentoradan alapuolisessa maastossa on
useimmiten epätasaisuuksia ja aluskasvillisuutta, joista "Machin aalto" eli
luodin melukartio tulee kaikuina ampujan korviin. Varsinaista luodin lentomelua ei ampuja
kuule. Tämän voi todeta ampumalla vaimennetulla aseella aukealla kentällä pystysuoraan
ylöspäin, vaikkapa tehdasladatulla täystehopatruunalla. Vaimentimen teho tai sen
tehottomuus on havaittavissa tällä yksinkertaisella menetelmällä.
BC = Ballistinen kerroin...
....ei ole vakio, vaan se vaihtelee luodin nopeuden mukaan. Väliaineen vastushan muuttuu
logaritmisessa suhteessa ammuksen lento- tai kahlausnopeuden funktiona, ja ilmakin on
väliainetta, vieläpä varsin vastuksellista! Esimerkiksi Lapua GB491-luodin ballistinen
kerroin "standardi-olosuhteissa" on 0.508 mutta lentoradan perusteella laskettu
BC, nopeudella 303 m/s lähtevälle luodille, on 0.562!?BC on aina "kompromissien
kompromissi", jos luodin valmistaja ilmoittaa vain yhden lukeman. Ei siis pidä
luottaa ballistiikkaohjelmien antamiin lentoratoihin ja niiden perusteella tehtyihin
kohdistuksiin "umpisokeasti"?erikoislatausten tapauksissa! Jopa haamuraja?BC =
1.0 voidaan ylittää joillakin .50 kaliberin luodeilla; ei tosin 12.7 x 99 mm
konekivääreille ominaisilla nopeuksilla, mutta aliäänisillä latauksilla kyllä.
Luodikkokaliberien vaippaluotien valmistajat ovat ounastelleet tuotteitaan ammuttavan 600
- 900 m/s lähtönopeuksilla, tai joskus jopa 1200 m/s nopeudella. Heille on ollut
yllättävä se tieto, että jotkut "niskurit ja hullut miehet" pyrkivät
pysyttelemään nopeusalueella ka. 300 m/s, +5, miinus 10 m/s. Luonnonlait ovat kuitenkin
armottomia: Maapalloa ympäröi ilmakehä, eikä vety- tai helium-kehä, jossa luodit
lentäisivät räikkymättä yli 1000 m/s nopeuksillakin ammuttaessa. Eikä 200 litran
öljytynnyristäkään tehty äänenvaimennin kykene vaimentamaan aseen laukausmelua, jos
ammuksen lentonopeus ylittää äänen nopeuden ilmassa, kulloisissakin olosuhteissa, tai
vaikkapa vain lähestyy nopeutta Mach 1.0. Aliäänisellä nopeudella lentävien luotien
ballististen kertoimien lukemat ovat tykkänään toisenlaiset, kuin ne ovat jossain Mach
2 - 4 lähtönopeuksien alueella.
MPP 0101MMI. (Täydennystiedot 0501 MMI; PT).
Tiedoitus
Sako 145A -luoti soveltuu aliäänipatruunoihin vallan hyvin, mutta
joidenkin?tuotanto-erien luodeissa on tavattu muotovirheitä luodin perässä: Ne pilaavat
käyntitarkkuuden. Esim. Ruutisten osassa 11 tehdyssä kokeilussa "Wanhassa Wara
Parempi - Tussariampujien konsteja" selittyy ko. luotien huono osunta tälläkin
seikalla, luotien läpimittavaihteluiden lisäksi. "Wähäisinkin epä-symmetria
luodin perä-päässä turmelee tarkkuuden, kun taas luotein kärjet woidaan silpoa mitä
julmimmalla tawalla, tuottamatta turmelusta tarkkuudelle, jos jok'ikinen luoti silwotaan
samallaisella tawalla" olivat havainneet ballistiikkatutkijat, tohtori Franklin
Mann ja piippuseppä Harry M. Pope, jo toista sataa vuotta sitten, 1890 -
1899.
Ainahan massatuotannossa syntyy "sutta ja sekundaa", mutta jos tuotteita
luiskahtaa jälleenmyyjille asti, pitäisi ne myös hinnoitella
"vajaalaatuisten" valmisteiden hintatasoon, sekä ilmoittaa kaikille
asianosaisille, etteivät kyseisen tuotantoerän valmisteet ole kaikkein ankarimpia
tarkkuusvaatimuksia täyttäviä, mutta ne kelpaavat toki virkistysammuntaan, ynnä muihin
hupailuihin. Kodinturva-käytössäkin ovat ampumaetäisyydet vain muutamia metrejä ja
keikkuen lentävät luodit "tuottawat kauhistuttawan turmeluksen" oikeudettoman
tunkeilijan elimistössä. Eikähän OIKEUTETTUA tunkeilijaa ole olemassakaan..!
MPP 0101MMI
Markuksen Evankeliumit:
Latausohjeiden kaivattu kooste
Neljän yleisimmän keskisytytteisen kaliberin (aliääni)latausohjeet koottuna.
Kaikkiin kiväärin latauksiin suositellaan hylsyjen liekkireiän avartamista 3,5 mm
läpimittaan. Jos latauspituutta ei ole mainittu, niin hakekoon jokainen omaan aseeseensa
sopivan! Ohjeet ovat suuntaa antavia: Jokaisen tulee kehitellä viimesijaisesti omaan
aseeseensa sopiva lataus itse, aivan kuin täysteholatauksiakin laadittaessa, mutta ottaen
huomioon eräitä seikkoja, joista kaikkia ei ole tarpeen huomioida pysyteltäessä
Virallisen Valistuksen latausreseptejä noudatettaessa.
ÄLÄ siis käytä seuraavia ohjeita, mikäli et tiedä/ osaa ottaa huomioon
alilatausdetonaation ja Gas Polster-ilmiön vaaraa, sekä huomioida piipun kitkan/ piipun
pituuden vaikutusta luodin lähtönopeuteen/ luodin nopeuden hidastumiseen piippuvaiheen
aikana. GOW-sivuilla julkaistut ohjeet jo lukeneille ja ne myöskin ymmärtäneille
lataajille alkaneen vuoden toivotuksemme: Hiljaisiin ampumisiin!
Lyhenteet:
"a.k.a." (also known as) = tunnetaan myös nimellä...
"C.O.L." (cartridge overall length) = patruunan latauspituus.
LRN (lead roundnose) = lyijyseoksinen pyörökärkiluoti.
LSWC (lead semi-wadcutter) = lyijyinen porraskärkiluoti.
cc (cubic centimeters) = LEE-ruutikauhalla käyttöohjeen mukaan annosteltu tilavuus
kuutiosenttimetreinä.
Nopeuslukeman (esim. V2) jälkeen mainitaan joissain tapauksissa myös lämpötila, jossa
mittaus on suoritettu (esim. +11 C), Celsius-asteina.
9 x 19 a.k.a. 9 mm Luger a.k.a. 9 mm Parabellum
Hylsyt: Lapua (huomioi hylsyn tilavuus, Lapua 0,97 cc) Nalli: CCI 500 Testiase: Tanfoglio
P19 (piipun pituus 114 mm)
8g Lapua R381 c.o.l. 29,6 mm N310 3,2 grs/ 0,21 g
8 g Suomen Luoti C.O.L. 28,5 mm N310 3,2 grs/ 0,21 g (min 2,2 grs) Huom!! Tanfoglio latasi
vasta 3,0 grs annoksella (ka. nopeus 3,0 grs/ 0,195 g annoksella N310 (V5/ +11 C) 248.2
m/s)
145 grs Intercast 0,16 g N310 /0,3cc LRN col. 29,5 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)
145 grs Intercast 0,16 g N310/ 0,3cc LSWC col. 28,0 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)
145 grs Intercast 0,19 g N310/ .22 LR-hylsyllinen LRN col. 29,5 mm (toimii moitteetta, ei
ylipainetta)
10,2 g Suomen Luoti c.o.l. 27,0 mm N340 max 4,0 grs/ 0,26 g 3,6 grs / 0,23 g ka. nopeus
(V2/ -3C) 270,6 m/s min. 3,2 grs/ 0,21 g ka. nopeus (V2/ -3C) 244,1 m/s
.308 Winchester
Testiase: Sako 75 Varmint (täyspitkällä & lyhennetyllä piipulla) Hylsy: Lapua
Nalli: CCI 200 Ruuti: Mikäpäs muu kuin VV N310 Lataukset aliäänisiä (pyritty ka.
nopeuteen 300 m/s).
Lyhytpiippuisille (alle 500 mm) aseille:
145A Sako 8 g FMJ "Pyöveli" lat.pit. 67,0 mm 0,38 g/ 0,7 cc Voi käyttää
myös muita 8 grammaisia luoteja. Ka. nopeuden pitäisi olla noin 300 m/s, joskaan ei
mitattu. TOIMITUKSEN HUOMAUTUS: Luodeista 145A on aivan viime aikoina havaittu mitta- ja
muotovirheitä, jotka huonontavat tarkkuutta ja pahimmillaan aiheuttavat
Gaspolster-ilmiön (= ruutikaasun vuodon lyijytäytteen ja vaipan väliin). Herää
kysymys: "Tehdäänkö epäkuranttia tavaraa tarkoituksellisesti säästölataajien
päänmenoksi?" Vastausta emme vaadi, koska emme sitä kuitenkaan saa. (PT).
Lapua Scenar 10,0 g MoS2-pinnoitus (GB491) Lat.pit. 71,5 mm 0,47 g/7,2 grs 9,5 - 10,1
grammaisille luodeille 0,47 g on sopiva aloitusannos aliäänilatauksia haettaessa. Yli
10,1-grammaisia ei suositella! Eivät vakaannu loivahkoilla rihlannousuilla!
Gunhill Bullets 5,2 g RN 0,5 cc/ 0,29 g Huom! Kyseessä on liukastettu
(kuparipinnotteinen) 7,65 mm Browningin LYIJYluoti!
Hieman pidempipiippuisille (= yli 500 mm) pyssyille:
Lapua S374 FMJ 8 g 0,42 g
Lapua Lock Base B466 9,7 g 0,50 g Voi käyttää myös muita 9,5 - 10,1 -grammaisia
luoteja.
>>> 762 RK a.k.a. 7,62 x 39 a.k.a. 7,62 x 39 GeCo
Testiaseet: Norinco 56S ja Sako M92S Nalli: CCI 200 Ruuti: VV N310 Latauspituus
korkeintaan 56,0 mm
Lapua S405 8g FMJ 0,5 cc/ 0,29 g
Lapua 9,7 g Mega (.311") 0,39 g
Lapua 9,7 g B466 (.308") 0,33 g (voi käyttää myös 0,29 g annosta= 0,5 cc. Luodin
liukastus on tällöin suositeltavaa)
Lapua 13 g D166 Huom! KIVÄÄRIruuti N133 1,00 g Ase tekee latausliikkeen!
762 Kiv a.k.a. 7,62 x 53R a.k.a. 7,62 x 54R (Mosin-Nagant)
Yleiskaava: .308 Win. lataus + 10 % = 762 kiv-patruunan lataus Eli jos annos on 0,42 g
N310:tä .308 Win:lla niin 0,42 x 1,1= 0,462 g tämä tietenkin pyöristetään varmuuden
vuoksi ylöspäin, eli 0,47 g on sopiva latinki. Jokainen voi itse laskea muut lataukset.
Käyttölatausta haettaessa on huomioitava aseiden piipunpituuksien ja reiän
halkaisijoiden suuret vaihtelut kivääreissä ja karbiineissa.
Nimenomaan 7,62 x 53R kaliberin aseiden tapauksissa joutuu jokainen lataaja säätämään
ruutimäärän omaan aseeseensa sopivaksi omatoimisesti. Alkuperäisimpään kivääriin
Mosin - Nagant M 1891 (piipunpituus 80 cm) löytyy helposti latausyhdistelmä, jota
käytettäessä on laukausmelu varsin vähäinen, erityisesti kevyitä (6 - 9 gramman
painoisia) lyijyseosluoteja ammuttaessa. Pitkä piippuhan toimii äänenvaimentimena.
MPP 2412 MM
Markuksen Evankeliumit:
Netistä poimittua:
Tarvittavan annoksen voi laskea suoraan N140-latauksesta.
Vastaava Vähimmäisannos lataus
maksimista
N110
50 %
70 %
N120
75 %
85 %
N130
90 %
70 %
N135
85 %
N140
100 %
85 %
N160
120 %
90..95 %
N310
- - -
50 %
N320
30 %
35 % (kevyet luodit)
N320
25 %
35 % (raskaat luodit)
N340
35 %
50 %
Tästä puuttuu N310-ruudin vastaavuusarvo ja muutkin tietysti ovat likiarvoja, mutta
aloitusannoshan uudelle ruutityypille ensin vain tarvitaan..
MPP
Toimituksen kommentti: Jos jollekin kaliberille/ luodille on taulukoituna Virallisessa
Valistuksessa aloitusannos-suositus, voidaan ylläolevan taulukon mukaan laskea ruudin
N310 käyttöannos ruudin N320 kertoimen mukaan. Vanhemmissa lataustaulukoissa on tosin
listattuina vain ruudin N140 enimmäisannokset. (PT).
Intercastin valuluodit pikatestissä:
Lyijyplombeja vaiko tarkkuusluoteja?
Intercast on taas toiminassa, kuten useimmat aktiiviset netin käyttäjät ovat
huomanneetkin. Yleisimpiä käsiaseluoteja on saatavisssa, mutta valitettavasti ei
vieläkään .308 kal. luoteja, joilla olisi kysyntää supulatausten käyttäjien
taholta. Mutta mm. 9 mm, .40 ja .45 kal. luoteja löytyy. Kenties taalan kurssin pudotessa
olisi mahdollista saada .30 kaliberin luotejakin. Valumuotit eli kokillit valukoneeseen
täytyy nimittäin tilata USA:sta asti. Konetta ja kokilleja tilattaessa ei oltu osattu
vielä ennakoida, että jollekin 6-grammaiselle .308 kal. luodille olisi Suomessa joskus
kysyntää, mutta: "Tempora mutantur, et VihtaVuori mutantur in illis!" Ehkä
piankin, jos tahtoo jäädä eloon...
Testiin Intercast Oy lähetti 9 mm 145 grainisia luoteja sekä .40 kal 200-grainisia.
Luodit oli valettu lyijyn, tinan ja antimonin seoksesta, jonka seossuhde ei ole
tiedossani. Valujälki on kuitenkin siisti, eli seos lienee kirjasinmetallien sukua.
Luotivahana oli Roostersin vaha. Samaa liukastetta saisi ostaa Valion juustomeijereiltä
"juustonkuorivahana", jonka hinta on kenties alle 5 prosenttia Roostersin vahan
hinnasta.
Koska kyseessä ovat valuluodit, valitsin ruudiksi N310:n, sillä hidas ruuti kuumentaa
luotia, jonka seurauksena piippu lyijyttyy helposti. Eräs .357 Mag:lla ampuva sai piipun
pahasti lyijyyntyneeksi käyttämällä ruutia N350 Intercastin 158-grainisen lyijyluodin
takana. Neuvoin ystävällisesti "hieman" nopeamman ruudin suuntaan, tai
kastovahaamaan luodit mikäli haluaa jatkaa itsensä ja aseensa kiduttamista kovilla
latingeilla.
Hylsyinä (9 x 19) kerran ammutut Sellier & Bellotit ja nalleina CCI 500. .40 S&W
kaliberissa käytin kerran ammuttuja CBC:n hylsyjä. Lämpötila testien aikana oli +3
C-astetta. Nopeudet mittasin 2 metriä piipun suulta viidelle laukaukselle. Testiaseena
.40 S&W kaliberissa oli Glock 22 (piipun pituus 114 mm).
.40 S&W
Intercast 200 grs FN 3,3 grs/0,22 g Toiminta moitteetonta, paineet kohtalaiset, annosta
voi kasvattaa tarvittaessa ka. 249,6 m/s Min.245,7 m/s Max.256,9 m/s Hajonta 11,2 m/s
Tarkkuus oli OK ko. luodeilla: Sain alle 4 cm:n (5 lauk.) kasoja 10 metriin. Tarkempiin
mittauksiin ei ollut aihetta, koska jokainen ase on yksilö, eikä yhden testiaseen
perusteella voi vetää kovinkaan varmoja johtopäätöksia. Kuitenkin suuntaa antavia.
Joka tapauksessa alle 4 cm:n hajonta 10 metriltä on täysin hyväksyttävää
käsiaseelle. Pistoolihan ei ole pitkän matkan ase, vaikka jotkut (väärin)käyttävät
sitä 25 metrin disipliiniammuntoihin. Practicalissa, SRA:ssa ja IDPA:ssa ampumamatkat
kuitenkin ovat useimmiten käytännössä alle 15 metriä, eikä tositilanteessa
pistoolilla ammuta juurikaan 5 metriä kauemmaksi. Jos on tarvetta "pidemmän matkan
ammuskeluun" niin kivääri tai jonkin sortin kuularuisku keksitty on sitä varten.
Haulikollakin ulottuu haulikkohollille tai hieman kauemmaksi.
Vielä ammuin verrokiksi Suomen Luoti Oy:n (nykyään NCP-Luoti Oy) vastaavia luoteja (200
grs). Huom. näiden halkaisija oli .402", ohuemmat .401" eivät osu juuri
mihinkään, hajonta noin 0,5 metriä 25 metriltä.
3,3 grs N310 SL, kasa noin 4 cm /10 m/ 5 lauk.
ka. 218,6 m/s Min 217,4 m/s Max 221,3 m/s. Hajonta 3,9 m/s
Nopeus jäi noin 30 m/s Intercastin luotien nopeuksista, koska kuparin kitka on
huomattavasti (voidellun) lyijyluodin kitkaa suurempi. Tosin kuparisilauksen kitka on
vakio, kuten huomaa lähtönopeuksien vaihtelusta, ainoastaan 3,9 m/s!
Intercastin luodeilla on helpompi saavuttaa "rättikaalin" Major-luokka (PF min
175) koska ne lähtevät noin 30 m/s nopeammin kuin SL:t suunnilleen samalla
paineella/ruutiannoksella. 200 grainin (13 g) luodilla tulee olla nopeutta 875 fps, jotta
lataus olisi Major. Metreissä tämä tekee 266,7 m/s, eli onnistuu helposti Intercastin
luodeilla ja N310:llä. 3,6 grs on turvallinen lataus (kokeiltu on, joskaa nopeuksia ei
mitattu) ja tällä PF:n pitäisi olla noin 175.
Ysimillisten nopeuksia ja tarkkuutta en ehtinyt testaamaan, mutta tässä lataukset ja
niiden toiminta. Tulevaisuudessa julkaistaan tarkkuus-ja nopeusmittaukset.
9x19
145 grs Intercast 0,16 g N310 /0,3cc LRN lat.pit. 29,5 mm (toimii moitteetta, mieto paine)
145 grs Intercast 0,16 g N310 /0,3cc LSWC col. 28,0 mm (toimii moitteetta, ei ylipainetta)
145 grs Intercast 0,19 g N310 / .22 Lr-hylsyllinen LRN col. 29,5 mm (toimii moitteetta, ei
ylipainetta)
Pikatestin myötä Intercastin luodit osoittautuivat hyviksi pistoolikäyttöön, ja
ottaen huomioon niiden hinnan, ne ovat erinomaisia hinta-laatu suhteeltaan. Hinnasto ja
Intercastin yhteystiedot löytyvät heidän kotisivultaan, osoitteesta
http://personal.inet.fi/yritys/intercast/
Ja tässä varmuuden vuoksi vielä yhteystiedot:
Oy Intercast Ab Kjöllingby 21710 KORPPOO puh 040 - 5495442 fax: 02-464 3837
MPP 201200
Täydennystietoa Ghost Ring -tähtäimistä M92S:ään
Takadiopterin reiän suurentaminen ei vaikuta tarkkuuteen ainakaan huonontavasti. 4,2 mm
reiällä kasat olivat 100 metriltä 6 - 8 cm/ 5 laukausta lipas-tuelta melko nopeasti
ampuen. Patruunoina käytin Sakon tehdaslatausta.
300 metrin tähtäimellä pystyy ampumaan hyvinkin 0 - 350 matkoille samalla
tähtäyspisteellä. 100 metriltä osuu IPSC-taulun "päähän", 300 metriltä
keskelle A-aluetta ja 350:ltä A-alueen alle. Tämä siis keskelle tähdäten.
Venäläisetkin kohdistavat AK-47:t ja AKM:t 300 metriin taistelukäyttöä varten.
Silloin pystyy ampumaan juuri em. tavalla ilman tähtäimien säätöjä.
MPP 161200
Ruutiset 25.12.2000
NIMITYS GOW:n TOIMITUKSESSA
Kautta sivistyneen maailman on herättänyt huomiota ja hilpeyttä ilmiö,
jollainen lienee mahdollinen VAIN nepotistisessa Suomessa: Käytännöllisesti katsoen
luku- ja kirjoitustaidoton asealan lehden päätoimittaja! Paremmaksi paneminen tuntui
mahdottomalta tehtävältä, kunnes mieleen muljahti muinaisen Rooman historia: Keisari Gaius
Caesar Germanicus Caligula (12 - 41 j.Kr.) nimitti vuoden 40 tienoilla hevosensa
Rooman senaattoriksi.
Hevonen palveli kyseisessä virassa täysin moitteetta ja virkavirheisiin tahi korruptioon
syyllistymättä keisari Caligulan valtakauden loppuun saakka v. 41. Kun GOW:n
toimituksessa suoritettiin uudelleenjärjestelyitä, saneeraten Oikolukuosaston koko
rupusakki Pielisjoen siltojen alle, kävi ilmi, ettei sivuillamme ole ollut vastaavan
päätoimittajan lisäksi myöskään toimitussihteeriä. Ilmankos painetut
joukkoviestimet ovat yhä nettisivuja arvostetumpia tietolähteitä ja mainos-medioita.
Kumpainenkin vajavuus poistui GOW:stä Pyhän Nikolauksen päivänä MM (= vuosi 2000
roomalaisin numeroin).
Lehdistöltä lainatun nepotismin perinteen mukaisesti, mutta koska jälkeeni ei jää
rintaperillisiä, olen ollut pakotettu nimittämään toimitussihteeri tehtävään
perheeseemme kuuluvan sotakissa Mimmin, joka on useaankin otteeseen osoittanut
tehtävässa vaadittavaa reviirinpuolustus-henkeä. Luku- ja kirjoitustaito ei kuulu
muodollisen tai faktisen pätevyyden vaatimuksiin, koska vuonna 1919 voimaantullut
Paino(vapaus)laki ei edellytä näitä taitoja edes aikakautisen painokirjoituksen
päätoimittajalta. Toimitussihteeri Mimmin nimitys astui voimaan Suomen poisluovutetun
itsenäisyyden muistopäivänä, 6. joulukuuta vuonna 2000.
Tuomaanpäivänä MM; P.T.Kekkonen, päätoimittaja
"Ei meluta saa
"
.308 Win /Osa II
Metsästyskauden painaessa päälle elokuun puolivälissä, päätin ennen piuhojen irrotusta aseesta suorittaa ensimmäisiä tutkimuksia ruotsalaisen Norma R-1:en latausarvoista alisoonisille latauksille samalla tutkien lisää "wanhan PaPin" kujeita. Valitettavasti allekirjoittaneen kiireet ovat lykänneet tulosten julkistamista, mutta muutaman kuukauden viive ei liene mitään esiteltäessä ilmeisesti maailman ensimmäisiä nopeus-painesuhteita alisoonisille latauksille julkisuudessa "ärrä-ykkösenkin" kohdalla. Kun Norman öyheen kilohinta on luokkaa 600 FIM (210 SEK / 250 g) täytyy ruudin olla jo erinomaisen hyvää eikö vain?
Mittauskalusto:
Ase: Tikka M595 All-Weather (ruostumaton teräs), piipun pituus 570 mm / 22.4"
rihlannousu 1-11"
Nopeusmittari: Oehler M35P
Venymämittari: Peak Strain Meter made by Fabrique Scientific Inc.
Huom! Ilmoitetut painelukemat on laskettu venymämittarin lukemista ja ovat vain suuntaa antavia!
Parempi on verrata venymälukemia jonkin tehdaslatauksen tai turvalliseksi todetun kotilatingin antamaan lukemiin. Itse olen valinnut 0-tasoksi Norman hirvimällin 180 grainin Vulcan luodilla (ostettu 1990), jonka antama keskiarvo venymälukema on 626 (mikä laskennallisesti antaisi painelukemaksi 3782 bar; miten lähellä paine on totuutta, sitä en tiedä).
Huom 2! Taulukoidut ruutimäärät eivät ole ampumajärjestyksessä. Sen sijaan nopeuslukemat kunkin latauksen kohdalla ovat mittausjärjestyksessä.
Kaikki laukaukset ammuttu kuivasta piipusta rasvaamattomin luodein.
Testi 1
Hylsy: Lapua
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: Norma R-1
Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr)
Latauspituus: 71.00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +9 ° C
Ruutia G |
Nopeuslukemat V3 m/s |
Paine-ka Bar |
Nopeus-ka V3 m/s |
Huom! |
0,40 | 274, 294, 301, 295, ? | 914 | 291 (4 ls) | Ensimmäinen laukaus kylmästä piipusta. Viides laukaus jäi mittarilta huomaamatta. |
0,41 | 304, 297, 303, 304, 297 | 930 | 301 | |
0,41 | 301, 305, 304, 295, 297, 293, 291, 298, 298, 294 | 922 | 297 |
Testi 2
Hylsy: Lapua
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: VV N310
Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr)
Latauspituus: 71,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +9 ° C
Ruutia G |
Nopeuslukemat V3 m/s |
Paine-ka Bar |
Nopeus-ka V3 m/s |
Huom! |
0,41 | 302, 303, 302, 303, 306 | 992 | 303 | Mukavan tasaiset nopeudet. |
Testi 3
Hylsy: Lapua
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: Norma R-1
Luoti: Sierra Matchking / 168 gr (10,9 g)
Latauspituus: 70,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +9 ° C
Ruutia G |
Nopeuslukemat V3 m/s |
Paine-ka Bar |
Nopeus-ka V3 m/s |
Huom! |
0,43 | 209, 281, 283, 276, 269 | 990 | 263 | Huomaa ensimmäisen laukauksen alhainen nopeus kylmästä piipusta! |
0,47 | 291, 296, 291, 291, 297, 292, 291, 287, 282, 287 | 1131 | 291 | |
0,49 | 298, 311, 296, 300, 297, 287, 293, 298, 298, 288 | 1209 | 297 |
Testi 4
Hylsy: Lapua
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: VV N-310
Luoti: Sierra Matchking / 168 gr (10,9 g)
Latauspituus: 70,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +9 ° C
Ruutia G |
Nopeuslukemat V3 m/s |
Paine-ka Bar |
Nopeus-ka V3 m/s |
Huom! |
0,43 | 280, 272, 275, 266, 274 | 1020 | 273 | |
0,46 | 291, 296, 295, 294, 299 | 1145 | 295 | |
0,47 | 273, 293, 305, 304, 307, 306, 298, 303, 305, 299 | 1212 | 299 |
Ensimmäiset testit toivat mielenrauhan ja helpotuksen tutkijalle. Wanha PaPPi ei häviä "ärrä-ykköselle" yhtään, mieluummin päinvastoin. VV N310:llä saavutetaan tavoitellut arvot satkua tai kahta pienemmällä annoksella kuin normalaista käytettäessä. Kun hinta on vielä yli kaksi kertaa halvempi, ei ole epäilystäkään kumpaa allekirjoittanut suosii.
Latausohjeidenkin jako ruottinmaalle on yksinkertaista: aloitusannokseksi käy suoraan N310:n latausmäärät. Jokainenhan joutuu kuitenkin lopulta etsimään omalle aseelleen käypäisen latingin.
Lataustutkimukset tulevat normalaisenkin kohdalla jatkumaan talven ja kevään mittaan. Vaikka ruutitehtaat panttaavat tietouttaan, me emme sitä tee!
19.12.2000 KJA
Ruutiset 25.12.2000
Markuksen Evankeliumi
Sportterin taistelutähtäin
Ghost Ring -tyyppiset tähtäimet, eli diopteritähtäimet, joiden takadiopteri on
pelkkä ohut rengas, ovat mainoita nopeisiin ammuntatilanteisiin. Niiden avulla pystyy
ampumaan pelkästään katsomalla jyvää ja maalia, eikä takatähtäimestä tarvitse
juurikaan välittää. Silmällä on kyky keskittää "optinen akselinsa" melko
kookkaankin aukon keskiöön, täysin vaistomaisesti eli automaattisesti. Ampuminen (ja
ennen kaikkea OSUMINEN) nopeutuu ko .tähtäimien myötä. Eli siis äksöni-lajeihin
(IPSC, SRA sekä [tulevaisuudessa?] "taistelukivääriammunta"), metsästykseen
ja taistelutilanteisiin.
Sako M92S -kiväärin vakiotähtäimet soveltuvat erinomaisesti TARKKUUSammuntaan, mutta
pienen (alle 2 mm) takadiopterin reiän takia huonosti nopeaan ammuntaan. Tällainen
tähtäin kuuluisi lähinnä esi-bobrikoviaanisen aikakauden
"maaliinammunta-tussariin, jota käytettäissä ilman pitää oleman kaunis, sees ja
tywen". Pieni tihkusadepisarakin voi tukkia neulanreikämäisen takatähtäimen
"apertuurin". Ongelma hoituu poraamalla 4 mm läpimittaisella poralla diopterin
reikä suuremmaksi. Vai hoituuko? Tuohan meni kokeiltavaksi. Kohtasin...
Ongelmia... ja paljon!
Esireiän ansiosta poraamisen piti onnistuman tavallisella sähköporakoneellakin.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin itse tähtäin. Diopterilevy on tehty tarkkuusvaletusta
teräksestä, joka on karkaistu kovaksi. Tavallinen poranterä ei juurikaan pure siihen
ennen kuin tylsyy. Itse onnistuin tuhoamaan 7 (seitsemän!) pikateräksistä poranterää
ko. touhussa. Sitten käsiini sattui työkalupakin pohjalta kovametallinen poranterä
(Titex Plus), jolla homma hoitui huomattavasti vaivattomammin. Eikä terä edes tylsynyt.
Olisi Sakokin voinnut tehdä tähtäimet niin, että käyttäjä pystyy poistamaan niiden
puutteet. Mutta tehty mikä tehty: Asehan on jo osa asehistoriaa!
Vajavuus oli siis varsinaisen taistelutähtäimen puute. 4 mm halkaisijainen
diopterinreikä mahdollistaa nyt nopeat ja tarkat laukaukset normaaleille
taisteluetäisyyksille. On syytä mainita, että vain 150 metrin
"perustaistelutähtäimen" diopteri kannattaa suurentaa. 300 metrin tähtäimen
voi jättää alkuperäisiin mittoihin, sillä 250 - 400 metrin etäisyyksille ei
juurikaan kannata ampua nopeasti, vaan "varmoja kaatoja".
Suositus
Nykyään uusi M92S maksaa noin 10000 mk, JOS niitä jostakin onnistuu saamaan.
Käytettykin bungaa 6000 - 8000 mk. Ase ei ole tähtäinten osalta täysin
"kenttäkelpoinen" tehtaan jäljiltä, korkeasta hinnastaan huolimatta. M92S on
toki erinomainen ase pienin parannuksin, mutta laatua saa nykyään
halvemmallakin.Esimerkiksi uusi bulgaarialainen AK-47:n klooni ("muovi"tukein ja
jyrsityllä rungolla) maksaa noin 3000 mk. Norinco M56S alle 2500 mk, ja käytetty on
vieläkin halvempi. Jompikumpi näistä aseista ja siihen uusi piippu (alkuperäiset
"luvattoman" horoja, Norincon isokaliberi jopa 8,00 mm!) ja tähtäimien
parantelut. Yhteensä em. muutokset Norincoon + itse ase olisi ehkä 3000 - 3500 mk. Eli
siis puolella M92S:n hinnasta saa aseen johon voi luottaa, ja jonka tarkkuus on yhtä
hyvä kuin M92S:n! Eipä ihme, että reserviläisjärjestöt valitsivat Norincon Valmetin/
Sakon sijaan!
MPP, eräs (nyt jo tyytyväinen) M92S:n omistaja
041200
Päätoimittajan kommentit: "Haamudiopterin" reiän läpimitta
voi olla jopa lähes 7 mm, ennenkuin osumatarkkuus alkaa huonontua havaittavasti. Jo
toistasataa vuotta sitten huomattiin, että taivaan pilvistyessä tai hämärän
langetessa ampumaradalle ennen patruunoiden loppumista voitiin 1/4 tuuman kierrereikään
kiinnittyvä diopterilaatta ruuvata pois ja tähdätä 4.72 mm:n reiän kautta,
ampumatulosten huonontumatta laisinkaan. Miksikä sitten diopterilaatan reikä oli kuin
neulanpisto? Ampujat halusivat nähdä aseen jyvän ja pilkkataulun mustan täplän
yhtälailla terävinä. Pikkureiän kautta tiiraten se kävi päinsä: Silmä ei joutunut
mukautumaan eli tarkentumaan vuoroin jyvän ja vuoroin maalitaulun etäisyydelle, eikä se
niinmuodoin rasittunut.
Väljänkään reiän kautta tähdättäessä se tosin ei rasittunut, koska se
"fokusoitiin" yleensä siten, että jyvä näkyi terävänä ja pilkkataulun
musta täplä melkolailla "sumeana" läikkänä kaukaisuudessa. Mutta jyvä
voitiin keskittää tuohon läikkään, vaikka se ei terävöityneenä näkynytkään.
Jyvä oli tavallisemmin ns. helmijyvä, joka asetettiin tähdättäessä peittämään
taulun pyöreä täplä, kun taas ns. tolppajyvällä tähdättiin/ tähdätään täplän
alareunaan. Nurinkäännetyn V-kirjaimen mallisen jyvän terävä kärki suunnattiin kohti
täplän keskiötä, eli siihen kohtaan, mihin laukauksen haluttiin osuvan. "Otettiin
tasajyvä" entisajan sotilas- ja ampuja-slangin mukaan.
Vanhemmissa sotilasaseissa oli kiilamainen jyvä (lontooksi "barley corn")
kaikkein tavallisin profiili ylimuistoisista ajoista. Takatähtäin oli tavallisimmin
V-muotoinen avohahlo. "Ghost ring" eli "haamurengas" on yllättävän
uusi tulokas kaupallisena myyntiartikkelina. Sillä alettiin varustaa täyteisluoteja
ampuvia metsästys- ja taisteluhaulikoita niihin aikoihin, kun piipultaan rihlatut aseet
ja rihlatut vaihtopiiput tulivat uudelleen muotiin; noin sata vuotta sen jälkeen kun
kiertorihlatut haulikkokaliiperiset vaihtopiippuparit olivat siirtyneet uinumaan Prinsessa
Ruususen unta.
Nimitys "haamurengas" on tavallaan itseselittyvä: Väljällä reiällä
varustettu pienikokoinen diopterilevy näkyy jyvän kärkeen tarkentuneeseen
"sihtisilmään" todellakin utuisena haamuna; renkaana, joka ei varsinaisesti
peitä näkökenttää. Useimmat ampujat - varsinkin haulikon käyttäjät - osaavatkin jo
ampua molemmat silmät avoimina, jolloin "haamu haalistuu" entisestäänkin,
auttaen silti sihtisilmää katsomaan tarkoin tähtäinlinjaa pitkin. Rihlatussa
luotiaseessakaan ei 4 mm:n läpimittainen diopterireikä ole mitenkään kohtuuton
"holo".
Nuorna miesnä ollessani napsuttelin (kaamos-hämärässä) testattavana olleella
tarkkakäyntisellä ilmakiväärillä erittäinkin pieniä kasoja, ruuvattuani siitä irti
diopterilaatan, jonka reikää en tohtinut ryhtyä poraamaan väljemmäksi koska ase oli
lainassa maahantuojalta. Kierrereiän läpimitta oli ehkä 6 mm:n luokkaa, mutta diopterin
"neulanpiston" tai sen kiinnitysreiän lävitse tähdättyjen laukausten
hajontojen välillä en pystynyt havaitsemaan vähäisintäkään eroa. Pienin kasa taisi
syntyä nimenomaan kierrereiän läpi tähdäten; jotain 3.5 mm/ 5 ls/ 10 metriin.
Kyseessä ei ollut edes tyyris kilpailuase, vaan keskihintainen
"kesämökkipyssy".
Ampumatukena toimi kilon pussillinen kidesokeria: Ilmakkotestiä varten en viitsinyt
ampumaradalle asti reissata, ainakaan keskitalvella: Kotoani löytyi 10 metrin esteetön
"tulilinja" olohuoneen nurkasta makuuhuoneen nurkkaan ja ampumatukia
ruokakomerosta useitakin.
1112 MM; PT
Ruutiset 06.12.2000
Markuksen Evankeliumi
Neuwoja Haitta-eläinten Tuhontaan
Huomattakoon: Tämä ei ole opastus metsästykseen, eikä läheskään kaikkia
tässä annettuja neuvoja SAISI hyödyntää laillisesti "Suomen Sosialistisen
Epätasavallan" alueella; tulevan Euroopan Konfederaatin syrjäisessä ja syrjityssä
osavaltiossa. Mutta: "Pumaagi pumaaga, jne"! Hyväksi havaittu käytäntöhän
ei ole aina sopusoinnussa (etenkään EU:n sanelemien) säädösten kanssa monella
muullakaan elämän alalla.
Säädöksiä voidaan muuttaa, jos muutokseen ilmenee tarvetta, kunhan riittävän monet
asianosaiset tuovat tarpeen kuuluville! Tasan 20 vuotta sitten pauhasivat metsästyksen
johtomiehet, että: "Lainsäädännön uudistus on ajatuksenakin mahdoton!"
Mutta kuinkas sitten kävikään? No, sehän on lähihistoriaa! KÄYTÄNTÖÄ ei pystytä
muuttamaan, "ell'eiwät Maan Tawat ole kohtuuttomat". Näissä tapauksissa ne
eivät ole sellaisia: Eivät Lakikirjan I osan Olaus Petrin kirjoittamassa
esipuheessa mainitut "Maan Tawat", eivätkä ainakaan muussa maailmassa
käytäntönä olevat menetelmät!
"Muussa Maailmassa" ei ollutkaan Sakoa tai Valmettia, ei Tauno V. Mäkeä, tai
edes kuvitteellista Tiitus J. Nyppylää. Tokihan tiukkapipoisempiakin säädöksiä
löytyy Manner-Euroopasta, meille vieraan ja kovasti vastenmielisen "Erällisen
Korkeakulttuurin" kotiseuduilta, mikä totuuden nimessä tässä myönnettäköön.
Luotiaseiden kohdalla käsitellään nyt ainoastaan supulatauksia. Kalkkikset: Älkää
uskaltautuko lukemaan tätä! Kulttuurishokki voi kohottaa verenpaineenne
hengenvaaralliselle tasolle; mittareiden asteikon (max. 350 mm Hg) ylitse!
Haulikko
"Ryyniruisku" soveltuu lyhyen matkan tuhontaaan, jos melusta ei ole väliä.
Käytännössä rottien, variksien ym. haitta-elukoiden päämenoksi maaseudulla. (Ei
kaupunkikäyttöön!). Haulien kooksi suosittelen 2 - 2,4 mm:iä, mikäli ampumamatkat
ovat järkeviä. Onhan muistettava, että haulikko tappaa tehokkaammin samanaikaisten
osumien lukumäärällä kuin syvemmällekään kahlaavan yksittäisen haulin osumalla
sattumanvaraiseen kohtaan. Maaseudullakin on hyvä muistaa kovalyijy-haulin vaarallisen
kantaman nyrkkisääntö. Metreinä: 100 x haulin halkaisija millimetreinä, eli tässä
tapauksessa 200 - 240 metriä. 4 mm:n hauli on saman kaavan mukaan jokseenkin vaaraton
vasta yli 400 metrin etäisyydelle, lähteneenä mustaruutipatruunoille ominaisella 366
m/s nopeudella. Haulikon kiistaton etu on lentoon tai juoksuun ampumisen helppous.
Kivääri eli luodikko
Vaimentimen kera tai ilman suputintakin soveltuu esimerkiksi .308 kaliberin tai 7.62 mm
kivääri myös kookkaiden otusten "poistamiseen". 8-grammainen luoti nopeudella
300 m/s on suositeltava suurillekin kohteille. Yliläpäisyä tulee varoa, joten
"kisuntirskut" ynnä hitaat valuluoti-lataukset ovat sopivia pienikokoisille
maaleille. LWC-luodit ovat pysäytysteholtaan ylivoimaisia supulatauksissa. Vaipallisia
reikäpääluoteja voi käyttää, mutta ne eivät laajene supunopeudella. Toisin on laita
pehmytlyijyisen LWC-luodin tapauksessa! Hankaluutena on tosin joidenkin asemallien
lataamisen hitaus tylppäkärkisillä patruunoilla, käsin, papu kerrallaan.
Tarkkuusvaatimus vaihtelee tietenkin tilanteen ja kohteen mukaan, mutta sääntönä voi
pitää, että aseen tulee pystyä 20 mm:n tai pienempään hajontaan pisimmältä
käytettävältä ampumaetäisyydeltä.
Pienoiskivääri
Koska piekkarinpatruunoiden kotilataus ei ole (vielä) yleistynyt, pidättäydyn tässä
saatavilla oleviin tehdasladattuihin patruunoihin. Hyväksi havaittuja todellisia
supulatauksia (mukana myös muita kuin .22 LR -patruunoita) ovat:
- PMC Moderator (38 grs HP) - Aguila SSS (60 grs RN) - CCI Target (29 grs RN) - RWS 6mm
Flobert (= "penniläinen") - Aguila Colibri (ei saatavana toistaiseksi!) -
kaikki .22 CB Longit ja .22 Long Zimmer-patruunat.
Aseesta ja olosuhteista riippuen "supuja" tai
"ei-supuja" ovat:
- Lapua Subsonic HP (38 grs HP) - Lapua Pistol King (40 grs RN) - Lapua Scoremax (48 grs
RN) - RWS Subsonic.
Useinkin YLIäänisiä "nimellis-subsoniceja" ovat:
- Winchester Subsonic - Remington Subsonic.
Keskikokoisille kohteille, myös riistaeläimille (kettu, jänis, sorsa jne.): PMC
Moderator. Suurille kohteille (peura, hirvi jne.): Aguila .22 SSS. HUOM! Luodin tulee
vakautua käytettävän aseen rihlannousulla! Pienille kohteille (esim. kyyhkyt/ pulut):
CCI Target. Erittäin pienille kohteille (räkättirastas, rotta ym.): RWS:n
"penniläinen" - Aguila Colibri (jos tulee myyntiin Suomessa) - muunmerkkisetkin
"pitkät penniläiset" eli .22 CB Long- tai .22 Long Zimmer-patruunat.
Kohdistusmatkat kantaman mukaan
.22 LR subsonic:ille kohdistusetäisyydeksi sopii "normaali" 50 m. Puolipitkille
25 - 35 m ja penniläisille 15 - 20 m. Pidemmät ampumamatkat ovat usein mahdollisia aseen
tarkkuuden puolesta, mutta luodin putoama ja sen takia vaadittava tarkkka etäisyyden
tuntemus nousevat esteeksi. Esim. 50 metriin kohdistetulla piekkarilla osuu 30 - 40 cm
tähtäyspisteen alapuolelle 100 metriin. 100 metriinkään kohdistaminen ei ole ratkaisu,
sillä silloin luoti käy noin 11 cm tähtäyslinjan yläpuolella 50 metriin, ja 65
metriin sitäkin ylemmäksi. Yleisen säännön mukaanhan on luodin "trajektori"
eli lentorata korkeimmillaan 2/3:n etäisyydellä kohdistus-/ ampumamatkasta.
Piekkaria on (TODELLAKIN!) mahdollista käyttää noin 200 metriin asti tehokkaasti,
mikäli käytössä on kunnollinen etäisyysmittari. Mittarin hinta nousee useimmiten
esteeksi: 3000 mk! Etäisyysmittarin lisäksi tarvitaan tietenkin kunnollinen tuki, tyyni
sää, lentoratataulukot, ja hyvä ase. "Piekkari-snaippaus" olisi kiinnostava
urheilulaji, ja myös useimpien ulottuvilla. Normaaleille TA-kivääreille sopivia
ratojahan (ainakin 600 m pitkiä) on valittavan harvassa. Tarkkuuden suhteen piekkarille
pätevät samat säännöt kuin "isoille pyssyillekin", eli korkeintaan
kulmaminuutin (= MOA = 29,1 mm/ 100 m) hajonta sallitaan. Melkein jokainen hyvälaatuinen
nyky-piekkari pystyy siihen, ainakin pienen "korjailun" jälkeen, eikä tarvita
hintavaa ja painavaa "UIT/ISU-kisapyssyä". Ampumatuen käyttöhän on
sallittua.
Ilmakivääri
Suositus: Ampumamatka korkeintaan 30 m, kohdistusetäisyys sama kuin puolipitkillä
piekkarin patruunoilla, eli 25 m. Ilmakon etuna on lupavapaus. Kalkkikset sanovat tässä
vaiheessa: "ILMAkiväärillä ei saa ampua MITÄÄN eläimiä! Se on sopiva
AINOASTAAN tarkkusammuntaan!". Joku poliittisilla huipputason suhteilla virkaansa
kiipinyt metsästysfiskaalihan on näin kirjoittanut yli 40 vuotta sitten, tietenkin maan
ja ajan tavan mukaan, eli perustelematta väittämäänsä minkäänlaisilla
tutkimustuloksilla, PUOLUEETTOMISTA tutkimuksista puhumattakaan! Milläs aseella esim.
Britanniassa ammutaan ENITEN jäniksiä ja kaniineja? Ilmakiväärilläpä tietysti!
(Englanti ei enää ole entisenlainen taitavien haulikkomiesten maa, ase-lainsäädännön
tiukennuttua riippumatta poliittisista suhdanteista: Konservatiivit pelkäävät siellä
kansaa vähintään yhtä paljon kuin nykyiset Labour-hallitsijatkin. Toim. huom). 5,5 mm
on suositeltava keskisuurten kohteiden tuhontaan, vaikka ko. väljyyttä vaivaa luotien
huono saatavuus Suomessa. 6,5 mm eli .25 kaliberin ilmakiväärienkin renesanssi on jo
vauhdissa maailmalla, mutta luotien saatavuus niihin Suomessa on onnenkauppaa. (.25
kaliberin Milbro-luotien saatavuus tyssäytyi silloisen Inexco Oy:n mentyä konkurssiin
1990-luvun pulakaudella. Nykyisestä maahantuojasta ei ole tietoa: Pyydämme
ilmoittautumaan! Toimituksen huomautus).
Perinteinen 4,5 mm on erittäin suositeltava kyyhkyille ja sitä pienemmille kohteille.
Monet väittävät kokemusperäisesti, että 4,5 mm tasakärkinen "Diabolo"
tappaa esimerkiksi rotan nopeammin kuin .22 LR:n 40-graininen piekkarin vakioluoti, joka
painuu läpi "pistona", ellei osu suurimpiin luihin tai vesipitoisiin
sisäelimiin. 200 m/s lähtönopeus riittää, joskin 250 m/s on suositeltavampi. Yli 250
m/s lähtönopeuden antavat ilmakiväärit "rääkäisevät" pahasti:
Voimakkaimmat aseet väläyttävät jopa hämärässä valaistuksessa näkyvän suuliekin,
kun männän liukasteet palavat "dieselinä" ilmasylinterissä ja piipussa.
Mitenkäs sen tehon laita on TEORIASSA? 4.5 mm luoti painaa noin 0,50 g eli saman verran
kuin 4,5 mm hauli. Yhdellä (osumanopeudeltaan n. 200 m/s) 4,5 mm haulilla on otettu jopa
metsoja, joten sepä siitä "tehon puutteesta"! Hauli myös osuu
sattumanvaraisesti. Luodin voi tähdätä tarkasti: Halpakin ilmapyssy voi ampua 3 - 5
mm:n kasaa 10 metriin laadukkailla luodeilla.
Pistooli
Suositeltava ainoastaan lähitorjuntaan, eli alle 10 metrin matkoille. .22 LR pistooli
vaimentimen kera on OK rotta- tms. jahteihin. Olympiapistooli, kaliberi .22 Short, on
käsittämättömän nopeasti tappava rotansurma, ja varsin hiljainen ilman
vaimennintakin. Normaalit piekkarin .22 LR patruunat antavat noin 280 m/s lähtönopeuden
pistoolista, joten supupatruunoita löytyy pilvin pimein: Kaikki "Standard
Velocity"-lataukset, joiden nimellinen lähtönopeus pitkästä testipiipusta on 340
- 350 m/s.
Pistoolin voi toki kohdistaa vaikka 75 metriin (.22 LR kal. pistoolini avotähtäimet olen
kohdistanut "optimistisesti" 60 metriin!), mutta ko. etäisyydeltä varman
osuman ampuminen pieneen kohteeseen, tueltakin, on melkoisen mahdotonta. Eräät
pistooleilla metsästävät jenkit ovat ampuneet oravia jopa 100 yardiin pistoolilla!
Tosin ko. pistooleissa on kiikaritähtäin ja ammunta tapahtuu hyvältä tuelta. Aseetkin
ovat yleensä kertaladattavia varsinaisia metsästyspistooleja. Moisia
"urotekoja" on esillä aina silloin tällöin amerikkalaisilla
keskustelupalstoilla.
Tähtäyspisteet
Perinteinen hirvijahdin neuvo "tähtää hieman lavan taakse" ei päde
läheskään aina vahinkoeläinten tuhonnassa. Mikäli mahdollista, osuma tulisi sijoittaa
aina keskushermoston "valtakaapeliin" tai aivoihin. Pääkallon ja 1.
kaulanikaman väliin osunut luoti "pudottaa" kookkaankin kohteen; heti ja
lopullisesti. Lintuja ammutaan kuitenkin yleensä "siipipankkoon" tähdäten,
sivulta. Siipirikkoinen lintu ei liitele metsänpeittoon, ja sen rintaontelon
elintärkeät elimet tuhoutuvat yleensä tästä osumasta. Heikkotehoisimmilla aseilla tai
miedoimmilla latauksilla on kuitenkin "pelattava upporikasta tai rutiköyhää",
tähdäten lintua päähän tai kaulaan/ kaulan tyveen, ohilaukauksen riskilläkin.
Suurempia eläimiä tuhottaessa on yleisenä sääntönä pyrkimys osua päähän.
Apuvälineet ja piekkarinluodin tehostus
Kaikki osumista helpottavat apuvälineet ovat suotavia! Pitkän aseen bipodi tai muu
kunnollinen tuki on välttämätön, jos tarkoituksena on ampua heti tappavia laukauksia
hiemankin pidemmälle etäisyydelle. Varsinaisista räjähtävistä luodeista ei ole
juurikaan supunopeuksilla apua, verrattuna niukkaseosteisesta lyijystä valmistettuun
luotiin. (Puhdaslyijyiset luodit olisivat tehokkaita, mutta yleensä epäsaatavia
irtotavaranakin, lukuunottamatta ilma-aseiden ja mustaruutiaseiden kylmäpuristettuja
luoteja).
Reikäpäisyys nopeuttaa luodinkärjen laajenemista hyvinkin alhaisilla iskunopeuksilla.
Kärkiontelon omatoiminen syventäminen ja sen täyttäminen jollakin
"möhnällä" (vaseliinilla; kuparitahnalla tms.), joka ei vuoda ulos ontelosta,
tehostaa tunnetusti luodin maaliballistista vaikutusta. Umpikärkisen luodin latvan
viistoaminen on myös wanhastaan tunnettu konsti, ja ristinmuotoisen viillon tai vaikka
vain halkion leikkaaminen piekkarinluodin kärkeen on vieläkin wanhempi kikka.
Tehostetuilla luodeilla on kuitenkin aina ammmuttava radalla, aseen
kohdistusetäisyydelle, ennen niiden käyttöönottoa elävien maalien ammuntaan. Jos
tehostus huonontaa käyntitarkkuutta, ei ko. menetelmällä käsiteltyjä luoteja pidä
omaksua hyvää tarkkuutta vaativiin tarkoituksiin. (Muihin kyllä mahdollisesti, mutta
tarveharkinnan jälkeen). Tähtäimet joudutaan myös usein säätämään erilaiseen
asetukseen erikoisluotien ammuntaa varten. Säätö on tietysti palautettava ennalleen,
kun aseella ryhdytään ampumaan taas jokapäiväistä "arkiruokaa" sille
tarjoillen.
Räjähteitä, sinkoja, konekivääreitä tahi taistelukaasuja en käsittele vielä, koska
niille ei ole ilmennyt juurikaan tarvetta. Jos ilmenee, niin neuvoja niiden suhteen tulee
takuuvarmasti. Laillisia esteitähän erikoismenetelmien esittelylle ei ole laajalti
tunnetun ennakkotapauksen mukaan, jolloin syyte jätettiin nostamatta, vaikka opastus
sudentuhontaan oli julkaistu Painolain alaisessa aikakautisessa painotuotteessa. Sen
koommin eivät vasemmistolaisen Luonto-Liiton tekemät rikosilmoitukset tai
tutkimuspyynnöt ole "antaneet aihetta toimenpiteisiin."
MPP 271100
Lisää Ruutisia >>
<< Uusimmat
Osa 11 >> Osa
10 >> Osa 9 >> Osa 8 >> Osa 7 >>
Osa 6 >> Osa 5 >>
Osa 4 >> Osa 3
>> Osa 2 >> Osa 1 >> Gunwritersin
etusivulle guns.connect.fi Linkkisivulle
Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html