<< Uusimmat Osa 5 >> Osa 4 >> Osa 3 >> Osa 2 >> Osa 1 >> Gunwritersin etusivulle Linkkisivulle
Ruutiset Osa 6, päivitetty 01.05.2000
"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset - osa 6, toimittaa P. T. Kekkonen
9 mm Makarovin patruunasta
Usein olen joutunut pähkäilemään jonkinlaista kommenttia, kun joku tiedustelee
"mielipidettä jostakin aseesta", jonka nimenkin kuulen tai luen ehkäpä
ensimmäistä kertaa. Kyseistä varusesinettä en siis tietysti ole koskaan nähnyt edes
elävissä kuvissa, saati pidellyt käsissäni, puhumattakaan purkamisesta, kokoamisesta
sekä ampumakokemuksista.
Useimmista kaupanolevista ampuma-aseista ei ole ampumakokemuksia. Pistoljet Makarovasta
on. Teknisiltä ja ballistisilta ominaisuuksiltaan PM on hyvinkin mieluinen. Vahinko,
ettei aseiden massiivinen tuonti Suomeen sopuhintaan myytäviksi toteutunut...
Jonkin verran omistusaseita on hallussani käynyt, muutamat jopa sikalanluvalla, jollaisen
kävin anomassa alamaisesti viimeksi kesäkuussa 1985, vannoen synkän valan: "Tämä
oli taatusti viimeinen tämänlajinen pumaaga, jonka ronguin vihollisiltani.!"
Kohtelu oli siinä määrin sikamaista.! Nykyisin lienen vailla oikeutta edes kajota
ampumavälineisiin, kun voimaan astui EU-laki ja entisenlaiset "pysyväisluonteiset
lääninhallituksen aseluvat" raukesivat sen myötä alan ammattihenkilöiltäkin.
(Olemasta lakkasi myös "yleis-lääninluvan" myöntänyt Pohjois-Karjalan
lääninhallitus, kun lääni lakkautettiin).
Siitä, kun viimeksi laukaisin ampuma-aseen, tulee kuluneeksi tulevan kesän lopulla
täydet kaksi vuotta. Urani tässä vaiheessa voin jo teettää testitoiminnan
"kenttätyöt" nuoremmilla kolleegoilla, tyytyen ottamaan osaa vain havaintojen
analysointiin. Homman nimi on "delegointi": Eivät lääketieteen
professoritkaan suorita kipsisiteiden käärimistä ja rappaamista, vaan keskittyvät
opetusluonteisiin tehtäviin.
Kuva: Makarov-pistooli.
Muutamista aseista pystyn sentään ilmoittamaan hyvinkin vankan ja monipuolisesti
perustellun mielipiteen, joka on muodostunut omien havaintojeni pohjalta, ilman
ulkopuolisia vaikutteita. Kauaa en joudu mietiskelemään myöskään vastausta
kysymykseen: "Mikä on mielestäsi paras 1900-luvulla suunniteltu käsiase ?"
Vastaus kuuluu kankeasti äännetyllä vennäänkielellä: "Pistaljet
Makarova.!" Koskaan ei PM ole kuulunut omistusaseitteni sortimenttiin, mutta
maahantuojalta aikoinaan esiteltäväksi ja testattavaksi lainattu, venäläisistä
rakenne-osista Bulgariassa koottu yksilö oli huostassani useamman kuukauden ajan. Tuli
tuttavaksi ja lemmikiksi.
Esittely-artikkelista julkaistiin osa ASE & ERÄ-lehdessä. Jatkokin on kirjoitettu ja
kuvitettu, vaan ei koskaan julkaistu: Esimerkiksi valokuvasarjaa aseen huoltopurkamisesta
"alkutekijöihinsä", mikä onnistuu työkaluja käyttämättä.
Latausvälinesarjan ja luodinvaluvälineiden hankinta oli varsinainen hukka-investointi.
(Käyttämättöminä ovat vieläkin). Taka-ajatuksena oli tulevien Makarovien ja
Stetshkin-pikapistoolien "epävirallisten omistajien" opettaminen täydelliseen
itseriittoisuuteen patruunoiden ja myös luotien saatavuuden suhteen.
Asediggari-piireissä elätettiin aikoinaan toiveita kohtuuhintaisten 9-mm PM-kaliberisten
aseiden ilmaantumisesta myyntiin "rinnakkaisilla markkinoilla".
Kun Helsingin Hietalahden tori
oli vielä "Punainen Tori", tarjoiltiin Stetshkin-pikapistooleja (kohtuuhintaan,
kaikkine varusteineen) jopa naishenkilöille, jos potentiaalinen ostaja puhutteli
"torikauppiasta" sujuvalla venäjänkielellä. Aseharrastajat odottelivat
kokalla kourin (ja virkakunta kauhusta kankeana) 9 mm Makarov- kaliberisten aseiden
hyökyä Suomeen. Toiveet/pelot kuitenkin raukesivat: Rinnakkais-maahantuonnin aalto kulki
ohi! Aseita luvallisesti omistavat keräilijät eivät ole erityisen kiinnostuneita
"itseriittoisesta patruunahuollosta", jonka konstit olisivat olleet tarpeen
erityisesti pikapistoolien omistajille.
Luvallisiinkin aseisiin virallisten kanavien kautta myydyt patruunat olivat kalliin
oloisia "kaupallisia valmisteita". Halpojen aseiden invaasiota ei lopulta
tullutkaan. Ehkäpä epävirallisen viennin valtavirrat Venäjältä ja entisen
Neuvostoliiton alusmaista kulkivat Suomen ohitse keskisemmän Euroopan maihin, tai niiden
kautta lännemmäksi? Silloin, kun toiveita vielä oli, kokosin tiedostoa 9-mm Makarov
-patruunain ja patruunapesien dimensioista muunmuassa C.I.P.-normitaulukkoon perustuvista
lähteistä. SAAMI-normiston tietoja ei ole päätynyt käytettäviksi.
SAAMI-normien etuisuus olisi selkeiden piirroskuvien esiintyminen samalla A4-arkilla
kaikkine toleransseineen. Kuvat patruunasta sekä patruunapesästä ja niiden kaikki mitat
olisivat nähtävissä yhdellä silmäyksellä. Oheisen omatekoisen piirroskuvan mitat ja
toleranssit ovat tietämäni mukaan peräisin entisestä Tshekkoslovakiasta; punaisen
hirmuhallinnon aikakaudelta. Sikäläinen lataamo Selliér & Bellot tuottanee edelleen
9 mm Makarov-patruunaa, mutta nykyään enimmäkseen länsi-vientiin. Olennaisia muutoksia
mitoitukseen on tuskin tehty.
Patruunapesän mittojen plus-toleranssit kiinnostaisivat eniten, ajatellen patruunain
lataamista lyhennettyihin 9 x 19 mm hylsyihin, mutta tyhjästä on vaikeaa nyhjästä,
eikä aihe liene kovin ajankohtainenkaan: Virallisesti hallussapidettäviä 9 mm PM
kaliberin aseita hankkivat omistukseensa pääsääntöisesti keräilijät.
Ampumaharrastus on varsin vähäistä kyseisellä kaliberilla: Patruunahuolto pelaa
tehdaslatingeillakin. Saatavana alkaa olla myös länsimaisia 9 mm PM:n messinkihylsyjä
Boxer-nallilla. Itä-patruunain Berdan-nallihan hankaloittaa jälleenlatausta
poikkeuksellisen kokonsa takia, eikä hylsyjä ole tarkoitettu ylimalkaan ladattaviksi
uudelleen.
Vuonna 1976 vahvistetun Saksan Liittotasavallan "Waffen Gesetzin"
taulukon mukaan ovat 9 mm Makarov-kaliberin patruunapesän vähimmäismitat
seuraavanlaiset, nimittäin:
Pituusmitat:
Luistin iskupohjasta piipun ylimenokartioon 18.00 mm
Piipun ylimenokartion pituus 2.50 mm
Halkaisijamitat:
Hylsynkannan syvennys luistin iskupohjassa 10.00 mm
Piipun peräpää 9.93 mm
Hylsytilan etupää 9.88 mm
Ylimenokartion takapää 9.30 mm
Piipun porauskaliberi 9.05 mm
Piipun "isokaliberi" 9.24 mm
Ladatun 9 mm Makarov-patruunan mitat ovat:
Hylsyn pituus, max: 18.00 mm
Halkaisijamitat, max:
Hylsynsuu 9.85 mm
Hylsyn kanta 9.90 mm
Hylsy ulosvetimen uran edessä 9.90 mm
Luoti 9.25 mm
Ruutikaasun paine enintään 2000 ilmakehää (bar).
Käytännössä ovat hylsyt lieriömäisiä kannasta suuhun saakka, mutta luoti on
"kartioniipattu" tiukasti kiinni Jelisarovin menetelmällä, joka pienentää
suun läpimittaa muutaman millimetrin sadasosan verran. Luodissa ei ole niippausuraa,
mutta hylsynsuu puristaa sen ympärille selvästi erottuvan uurteen.
Kuva: 9-mm PATRON
Kiinalaisissa ja tshekkialaisissa "kaupallisissa" tehdaspatruunoissa oli
havaintoja tehtäessä lyijytäytteiset luodit ja latausteho .380 Auto-patruunan luokkaa.
Sotilaspatruunoissa on rautakeernalla varustettu luoti ja hieman voimakkaampi lataus.
Hylsyt ovat "bimetallia" eli kuparilla silattua terästä, jonka kitka
patruunapesän seinämiin viivyttää luistin perääntymistä korkean pesäpaineen
vaiheessa, koska patruunapesäkin on miltei lieriömäinen. Hylsyn kitka hidastaa luistin
taantumista myös jäännöspaine-vaiheessa, joten luisti ei iskeydy taka-asemaansa
kohtuuttoman suurella nopeudella sotilaspatruunoitakaan ammuttaessa.
Näiden ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta voidaan 9 mm Makarov-patruunaa ampua
suhteellisen kevyillä massasulkuisilla aseilla, rekyylin pysyessä siedettävällä
tasolla, ilman vaaraa aseen luistin turmeltumisesta, joka oli negaationa 9 x 19 mm
massasulkuisten aseiden omaksumiselle 1. maailmansodan aikana. Suomessa kehitelty
rekyylipuskurilla varustettu 9.00 pist VKT/44 ei ehtinyt joukkotuotantoon. Sittemmin
kehitetyissä Steyr Pi 18- ja H & K PSP/P7-pistooleissa on luistin loppuliikettä
pehmitetty kaasupuskurilla ja jo sen liikkeellelähtöä jarrutettu hylsyn kitkaa
lisäävällä urituksella (ainakin P7:ssä).
Jos 9 mm Makarov-patruunat ladataan kuparilla silattuja hylsyjä liukkaampiin
messinkihylsyihin, on ruudin annostelussa noudatettava kohtuutta, tyytyen .380
Auto-patruunan latausmääriin. Ampumaan ryhdyttäessä tulee patruunapesän olla puhdas
varastorasvasta, mikäli sitä yleensä on voideltu. Piipun ja pesän kovakromauksen
takiahan on piipunreikä "huoltovapaa", lukuunottamatta nallimassan jäänteiden
huuhtelua kuumalla vedellä. Patruunoiden pinnalta on myös puhdistettava
kalibrointiliukasteiden jäänteet. Messinkihylsyjen adheesiota patruunapesän seinämiin
voitaisiin ehkä enentää kemiallisella käsittelyllä, joka syövyttää sinkkiä,
jättäen pelkän kuparin hylsyjen pintaan: Messinki siis muuttuu punertavaksi.
Lipeäliuosta (= konetiskausaine + vesi) voitaneen ehkä kokeilla, mutta sen vaikutus
messingin lujuuteen on arvailujen varassa. Kohtuulataukset ovat poppakonsteja
suositeltavampia. Jos joku on mieltynyt Magnum-tehoihin, hän hankkikoon
Magnum-revolverin, eikä massasulkuista pistoolia.
2504 MM; Pete
Markuksen evankeliumit:
"Kolmenlinjan" kevytlatauksia
J.J.Gunhillin tekemiä valuluotien kokeiluista kirjoitin aikaisemmin, tosin erehdyksen
takia "Tussarin luotien" nimellä. Halkaisijaltaan .309" luotien (.30
SPT-GC/ RCBS/ 8,7 g) kokeilut olen jo lopettanut ko. luotien muotovirheen takia. Se
aiheutti luotien epätarkkuuden. Mikäli parannusta symmetriavirheisiin ilmenee, palaan
asiaan. Kerrotaan tosin .311" luodinkin luiskahtavan sutjakkaasti .308 kaliberin
piipun läpi, kun hylsystä ulottuva luodin kärkipää on liukastettu kastorasvauksella.
Mainitut .311" luodit (vähemmän kalibroidut em. 8,7-grammaiset) osoittautuivat
alustavastikin tarkemmiksi ja jatkoin kokeiluja kaliberissa 7,62 x 53R. Aseena käytin
venäläistä M44 karbiinia (piipun pituus 52,0 cm). Annoksena oli 0,50 g nykyistä
PaPP:ia, eli paukkupanosruutia N305. Mittasin ruudin kauhalla, jonka olin varttanut 9 x 19
mm hylsystä. Latauspituus oli 68,5 mm ja nalleina Lapuan isot kiväärinallit (= CCI
200). Hylsyjen liekkireiät olin porannut halkaisijaltaan 3,5 mm:ksi, mikä on yleistyvä
menetelmä kaikkialla valistuneessa maailmassa. Nopeudet mittasin 2 metriä piipunsuusta 5
laukaukselle. Lämpötila oli noin +5 C, jolloin Chrony jo toimii.
Min: m/s 387,6 m/s. Max: m/s 394,8 m/s. Ka: m/s 390,9 m/s. Hajonta: 7,2 m/s.
Nopeuksien hajonta oli melko pientä. Ko. lataus on vielä reilusti yliääninen, mutta
sopii tarkkuusammuntaan. Hylsyjen liekkireikien poraus 3,5 mm:ksi pienensi selvästi
nopeushajontaa. PaPP:in voi korvata N310:lla. PaPP:ia saa helpoiten RK:n
paukkupatruunoista purkamalla, sillä sitä ei myydä "purkkitavarana"
asekaupoissa. Paukkupatruunoitakaan ei myydä, mutta aivan kaikki varusmiespalvelusta
suorittavat kaverit eivät halua liata asettaan vain metelin aikaansaamiseksi. Hyvä
salakuljetussäiliö on nesteistä tyhjennyt kenttäpullo. Ruudin mittaaminen kauhalla ei
lisää nopeuksien tai osumien hajontaa, verrattuna muihin ruudin annostusmenetelmiin.
Esimerkiksi käynevät em. nopeuksien mittaustulokset.
Kohditusetäisyyksistä kevytlatingeilla
Wanhaan aikaan kiväärit kohdistettiin useimmiten ampuma- tai metsästysseuran 100 metrin
radalla. Ase säädettiin käymään keskelle tähtäyspistettä, kaliberista ja
patruunasta riippumatta. Nykyään 150 - 200 metrin kohdistusetäisyydet ovat yleistyneet.
Noin 200 m onkin hyvä kohdistusetäisyys peltohirvijahtia ajatellen ja 150 m pienriistan
metsästykseen. Tämä siis täysitehoisilla patruunoilla.
Kevytlatingeilla on täysitehoisia patruunoita kaarevampi lentorata. Sen takia lyhyempi
kohditusetäisyys on parempi. Yleisohjeeksi annankin noin 100 m:n kohdistusetäisyyden
kevytlatauksilla, joiden lähtönopeus on 500 - 600 m/s. Nopeudeltaan 400 - 500 m/s
latingeilla kohdistus 60 - 80 metriin on sopiva. Supulatauksille (V0 noin 300 m/s) on 40 -
50 metrin etäisyys sopiva kohdistamiseen. Em. etäisyydet siis metsästystä varten.
Etäisyyden arviointi maastossa on vaikeaa ja aukeilla vieläkin vaikeampaa, joten
arviointivirheille on oltava marginaalia.
Tarkkuusammunnassa kohdistuksen voi toki tehdä paljonkin pidemmälle etäisyydelle, mutta
huomioon täytyy ottaa luotiin tuulen aiheuttama sorto. Supulatingeilla se saattaa olla
jopa 15 cm/ 100 m (20 m/s sivutuulen tuottamus). Tosin tällainen tuuli on harvinaista,
mutta jo 10 m/s tuulella sortuma on noin 8 cm/ 100 m, eikä viiden ballin vinka (5
Beaufortia, n. 36 km/h) ole harvinainen ainakaan meren rannikolla.
Supulatingeilla metsästettäessä ampumaetäisyydet kannattaa pitää alle 60 metrissä,
tuulipoikkeaman ja etäisyyden arviointivirheiden takia. Nykyään etäisyysmittareita
alkaa olla saatavana, mutta hinta on vielä useita tuhansia markkoja, kunnes Kiinassa,
Formosalla, Etelä-Koreassa tai Venäjällä tulevat tunnetuiksi länsimaailman
erämiestenkin tarpeet, eivätkä vain armeijoiden. Eräkansaa kiinnostaa, mitä laite
maksaa. Armeijoille mittausvälineet hankitaan verovaroilla. Ei ole väliä, paljonko
niissä maksaa uutuudenviehätys ja suuriko on välikäsien tai hankinnoista päättävien
henkilöiden siivu.
Suputtimella varustettu kivääri tai pienoiskivääri on vallan sopiva esim.
sorsastukseen. Tietenkin supupatruunoilla ladattuna: Ei tarvitse välittää
lyijyhaulikielloista. Siatkaan eivät voi tehdä kiusaa, kunhan metsästysluvat vain ovat
kunnossa. Piekkarinluoti tai aliääninen kiväärinluoti ei lennä kovinkaan kauaksi,
varsikaan kimmokkeena. Syksyllä sattunut valittettava tapaturma, jossa 1,8 km päästä
ammuttu luoti tappoi metsästäjän, olisi voitu välttää käyttämällä
kevytlatauksia. Lähtönopeudeltaan noin 500 m/s luoti olisi pudonnut paljon aikaisemmin
maahan, optimi-lähtökulmallakaan lentää tuskin 1500 metriä.
7.62 mm ALS-luodeista
"Lyhyen kantaman metsästyspatruunaan" Lapuan 3,7 gramman ALS-luoti (halk. 7,91
mm) on myös sovelias. Tosin, valitettavasti, ko. luodilla eivät supulatingit ilmeisesti
onnistu. Luoti on liian kevyt piippukitkaansa verraten. Vaikka ko. luodilla nopeutta olisi
yli 1000 m/s, niin luoti hidastuu nopeasti, eikä lennä kuin 1500-2000 m edes
optimikorollakaan, 34 kulma-astetta vaakasuorasta ylöspäin. Aiemmin 7,62 x 53R:ään
antamani latausreseptiin täydennyksenä mittasin nopeudet ja kokeilin enimmäislatauksen.
Nopeudet ovat 3 metriä piipunsuulta + 5 C lämpötilassa. Lataus oli siis 50,0 grs/ 3,24
g Vihtavuoren N133:a ja latauspituus oli 68,5 mm. Aseena M44 karbiini.
Min. 1042 m/s. Max. 1076 m/s. Ka. 1060 m/s. Hajonta 34 m/s, mikä näyttää suurelta
vaihteluhaarukalta, kunnes se suhteutetaan lähtönopeuden keskiarvoon vaikkapa
prosenttilaskulla.
Melko alhainen nopeus johtuu kolmestakin seikasta. Karbiinin lyhyessä piipussa (52 cm) ei
luodinpainoon verrattuna suhteellisen hidaspaloinen N133 -ruuti ehdi palaa täydellisesti,
mistä on osoituksena suurehko suuliekki. Kuitenkaan piipuun ei jäänyt yhtään
palamatonta ruutijyvää. Esimerkiksi M91:ssä (piipun pituus 80 cm) nopeudet olisivat
huomattavasti suuremmat em. latauksella, pitkästä piipusta johtuen. Karbiiniin sopivat
paremmin nopeapaloisemmat ruudit N130, N120 ja N110 ALS -luodin taakse, joskin N133:lla on
etuna turvallisuus, patruunaa ei pysty ylilataamaan. Enimmäisannos on 52,0 grs/ 3,37
grammaa; hylsyyn ei mahdu enempää, vaikka vähän rutistaisikin...
PTK:n arvion mukaan saataisiin "täyspitkästä vintofkasta" 1250 m/s nopeus
Hodgdon-ruudilla Ball-C (2), koska .308:llakin ylittyi rimaa hipoen 1200 m/s nopeus
4,7-grammaisella luodilla. Lähtönopeuden alhaisuuteen vaikutti myös M 44:seni pitkä
ylimenokartio, ja isokaliberikin on melko "horo", 7,95 mm jo uutena: Iso maa,
karkeat toleranssit, mutta karbiinin kovanlaista rekyyliäkin oli kai haluttu lieventää
ruutikaasun tietoisella vuodatuksella luodin ohitse. Venäläisten vakiopatruunan luodin M
1908/10 halkaisija oli vain 7,80 mm. 7,95 mm isokaliberi oli yleinen myös kk:ssa, ja
"Emmassakin" vain vähän pienempi.
ALS:ien maaliballisitiikasta
Ko. luodin maaliballistiikka on kiinnostava. Max. latingilla ladatulla patruunalla
lähietäisyydeltä ampumaradan hiekkapenkkaan ammutun laukauksen luodin alumiinisydän
löytyi hiekan pinnalta. Se oli laajentunut kuin osavaippaluoti, mutta oli silti
näkyvillä hiekan päällä. Ei siis uponnut hiekkaan ollenkaan. Vaippa oli hävinnyt
kokonaan. Liekö käyttäytynyt kuin panssariluoti teräslevyyn osuessaan? Alumiinikeerna
oli ilmeisesti uponnut vähän matkaa ja kimmonnut takaisin. Jos luodin kärkeä viilaisi
jonkin verran viistoksi, niin se olisi erinomainen "varmint"-luoti. Luoti
"kaatuisi" heti osuessaan kohteeseen, ja aiheuttaisi suuret tuhot elävässä
kudoksessa.
Pienikin epäsymmetria luodin latvassa saa sen lyömään poikittain maalissa, koska
keernan ominaispaino on noin 1/5 täytelyijyn tiheydestä, mutta kärjen viistämisestä
ei ole paljonkaan vaikutusta osumatarkkuuteen. Sotilaspatruunan luodin tapauksessa monia
kiinnostaa arvio "sotilaallisesta suorituskyvystä." Luotiliivin läpäisystä
ei ole tutkittua tietoa, mutta sillä ei ole merkitystäkään, koska kiväärillä on
helppoa osua päähän tai reisiin. Nopeasti iskevä luoti vaikuttaa välittömästi
osumalla alaraajaan: Shokki on hetkessä lamauttava, ja jos vastustaja toipuu, saa
sotainvalidien sekakuoro miehistötäydennystä sopraanopuolelle.
Todennäköistä on kuitenkin, että matka käy enkelten harppuorkesteriin. Suuresta
iskunopeudesta saatavan hyödyn ehtona on kuitenkin lyhyt ampumaetäisyys, ei paljon yli
haulikon tehokkaan kantaman (max. 40 metriä), jolloin osumankin voi sijoittaa sopivaan
kohtaan. Lyhytkantamaisella ALS-luodilla voi siksi arvioida olevan sotilaallista
käyttöarvoa tavanomaisessa mielessä vain harjoitusampumatarvikkeissa, eli ilmoitetussa
käyttötarkoituksessaan. Rynnäkkökiväärin latauksella saatava lähtönopeus alenee
varsin pian alle 800 m/s iskunopeuteen, jolloin kokovaippaluodin suurnopeusvaikutus alkaa
heikentyä.
.308 Win:in kevytlatausohjeita voi käyttää 7,62 x 53R:ssä, kunhan latauksia korottaa
10 % . Tämä tiedoksi sen takia, että 3-linjaiseen ei juurikaan tulla julkaisemaan
latausohjeita allekirjoittaneen toimesta G.O.W. -sivullamme erikseen. Lataustutkimus tulee
kohdistumaan .308 Win:n supupatruunoihin sekä mahdollisesti 7,62 x 39 patruunoihin.
Markus 09042000
Ruutisia nettisurffareille: Sota-oppia netistä
Nykyään löytyy ohjesääntökirjallisuutta netistäkin. Puolustusvoimien sivuilla
osoitteessa http://www.mil.fi/ löytyy
"reserviläinen" -linkin kautta mm. rynnäkkökiväärin käsikirja. Vaikka ko.
tiedostojen koko on 10000-50000 kt ja yhdenkin lataaminen koneelle kestää
modeemiyhteydellä vähintään 40 minuuttia, niin kannattaa tutustua em.
ohjesääntöihin. Valitettavasti kiinnostavimmat ohjesäännöt vielä puuttuvat ko.
sivulta: Painettuina on julkaistu ainakin Sulutusopas (miinat, yms.) sekä Ase- ja
Asejärjestelmäoppi 1998 (joka ei kuitenkaan täysin korvaa Yleistä Aseoppia vuodelta
1970). Parasta kuitenkin on tiedostojen hinta; ne ovat ilmaisia.
Markus 200400
Ruutiset 02.04.2000
Lyijyluodit JJ Gunhilliltä
Taannoin Markuksenkin esittelemien "Tussari"-luotien
valmistaja soitteli minulle huolissaan ja kyseli että: "Mitäs siellä netissä
oikein puuhataan?" Keskustelusta kehittyi antoisa ja tiedonjanoisille tuiki
tarpeellinen. Valmistaja on nimeltään JJ Gunhill (Old West-puolelta tuttu), 08-suunnalta
oleva yhden miehen "bisnes", joka tarvittaessa jopa kokeilee ja koeampuukin
villimmät latausehdotelmat. Luoteja on myynnissä ainakin seuraavissa liikkeissä:
Tussari, Master Gun, Riistamaa sekä
Classic Fieldsports.
Luodinvalupihtejä löytyy joka lähtöön halkaisijoissa: .22" - .458".
Painoluokkia on useita, jotka kertautuvat erikovuisten seosten ominaispainoilla.
Saatavilla olevat kovuudet ovat: 8, 15 sekä 22 HB (=Brinell). Mukava seos on 8 HB, joka
painavana ja liukkaana soveltuu supu-latinkeihin erinomaisesti, kestäen silti
lähtönopeudet aina 550 - 600 m/s saakka. Lyijyttymisriskiä vähentävät käytetyt
Hornadyn tulikilvet, joiden kiinnitystä on parannettu.
Suosituimmat .308/ 7.62 mm luodit, ansaitsevat lähempää tutkiskelua. Mallit: SPL
(S405?) 8.7 g 1 leveä rasvaura sekä FN (katkokärki) 11.7 g 3-kapeaa rasvauraa (painot 8
HB-seoksella). SPL on "as castina" dia. .312"/ 7.92mm, jolloinka
suositeltavin kalibrointi on dia. .311"/ 7.90mm (josta pitäisi jenkki-rihlatunkin
aseen selvitä ilman ylipaineita), koska luotia tulisi muotovirheitä välttääkseen
muokata mahdollisimman vähän valamisen jälkeen. FN näyttäisi olevan tiukemmasta
muotista, varsin kevyesti kalibroitunakin halkaisija on .308"/ 7.82 mm. Rohkaisevien
kokemusten valossa jatkamme koelatauksia, tavoitteena aliäänen nopeus. Raporttia seuraa,
jahka on jotain raportoitavaa ja eiköhän Markuskin pidä huolen tiedotuksesta.
Muista tuotteista mainittakoon haulikon sabot-täyteiset, joita saa kalibereissa 20 ja 12.
Haulikkomiehiä saattaa kiinnostaa myöskin koelataus-projekti johon valmistaja juuri
ryhtyi. Tarkoituksena ladata täyteisiä sekä haulipatruunoita mahdollisimman lyhyenä
(40 - 50 mm). Meille putkimakasiini-haulikoiden omistajille tämä tietää yhden tai
kahden patruunan lisäystä kapasiteetissa.
PS. Kysymys: Onko Makarov hyvä suputinpistooli ?
T: Jarkki
Peten kommentti: "Tussarin" E-mail-osoitteeseen lähetetty
pitkähkö viestini ei siis liene milloinkaan tavoittanut luotien valmistajaa?! Sisälsi
mm. ohjeet 8.7-grammaisen SPL-luodin kalibroinnista symmetrisiksi, kahdellakin
vaihtoehtoisella kikkas-konstilla, sekä aloitteen legendaarisen 7.62 mm
"Suojeluskuntaluodin" (SAKO 110A LYIJY, eräin valmistustekniikan vaatimin
muutoksin) saamisesta uudelleen tuotantoon. Jotain 8 Brinellin kovuusluokkaa taisin
itsekin ehdottaa. Yhteystietoni (osoite ja puh) olivat viestin lopussa, lupauksella
piirustusten laadinnasta, jos asiaa kohtaan viriää mielenkiinto tuotantopuolella.
Kiitokset informaatiostasi, erityisesti sen seikan suhteen, etteivät kotimaiset
valuluodit ole pelkästään "Tussarinluoteja", vaan jälleenmyyjiä on
useampia. Kilpailua tarvitaan... aina.!
Suomalaiseen asekaupan kulttuuriin kuuluu, nähtävästi aikojen loppuun saakka,
jonkinlainen monopoli-aseman tavoittelu muunmuassa informaatiokatkosten kautta: Ne
asianosaiset, joiden pitäisi päästä vuorovaikutteiseen yhteyteen, pidetään visusti
tietämättöminä toistensa olemassaolosta. Jonkin aikaa moinen jäynä onnistuu, mutta
ei loputtomiin! Markuskin manaili hartaasti informaatiokatkoksesta kuultuaan: Hän oli
tilannut testiluotinsa Tussarilta, vaikka Riistamaa olisi kohtuullisen patikointimatkan
etäisyydellä hänen kotikorttelistaan. Jokseenkin käsittämätöntä on tuo
"matalan profiilin" ylläpito nettisurffareita kiinnostavien uutuus-tuotteiden
saatavuuden suhteen:
Tieto niistä kulkeutuu meille yleensä sattumalta, merkillistenkin mutkien kautta.
Esimerkiksi .458" kotimaisten valuluotien saatavuus Riistamaalta tuli tietoomme
satunnaisen puhelinkeskustelun muutamista sivulauseista - Ilomantsista! Luodit lienevät
JJ Gunhillin valmisteita: Testiraporttejakin saattaa olla odotettavissa, kunhan
"nurpeuden talvi" puolitoista-metrisine hankineen muuttuu edes jonkinlaiseksi
kärrykeliksi juhannusta lähestyttäessä.
Luotivalikoima on lisääntynyt myös ainakin Händler & Natermannin .308"
kuparoiduilla puristelyijyluodeilla, mutta maahantuoja/myyjä ei ole tiedottanut niiden
olemassaoloa meille päin.! Kauttamme välittyisi tieto, kohdistettuna kuin täsmäohjus
juuri niille aseharrastajille, joita uutuudet kiinnostavat. Tuo kysymys: "Mitäs
siellä Netissä oikein puuhataan ?" alkaa toivottavasti herätä laajemmaltikin.
Toistaiseksi vain yksi (1) asealan yritys on pitänyt meidät ajan tasalla,
lähettämällä tuoreimmat tuoteluettelonsa ja lehdistötiedotteet mm. uusista
edustuksistaan ja tuontiartikkeleistaan. Muut taitavat jo nurkua, että: "Yhtä
firmaa suositaan, ja kaikkia muita syrjitään !"
Tuttu jeremiaadi jo 20 vuoden takaa, kun ERÄs aikakautinen painokirjoitus alkoi
herättää huomiota aseharrastajien piirissä, asettumalla heidän puolelleen ja
enentämällä heidän teknistä tietämystään heidän ehdoillaan, eikä ns.
"markkinavoimien" kaupallisten intressien tueksi. Muutamat uskaliaat
postimyyntifirmat lähettelivät päivitettyjä kataloogejaan ja tiedotteitaan.
Perinteikkäämmät asealan yritykset alkoivat tietenkin syytellä "yksipuolisesta
suosinnasta", yrittämättäkään ymmärtää sitä, että on helpompaa katsoa
postimyyjän luettelosta jonkin varusesineen todellinen hinta kuin soitella (silloin
kalliita) kaukopuheluita ympäri maan ja tiedustella päivän hintoja
vähittäismyyjiltä.
Tukkuportaan kataloogien ohjevähittäishinnoissa oli noina aikoina aina enemmän tai
vähemmän "tinkausvaraa", kun taas postimyyntihinnat olivat valmiiksi
alennettuja, ja ostopaikan osoitekin oli luettavissa myyntiluettelon kannesta: Ei
tarvinnut ryhtyä pähkäilemään, että missähän päin Suomea tämäkin aseveli
asuskelee; Espoossa vaiko Sotkamossa.? Nyttemmin ei moiseen "törkeään
markkinaohjailuun" ole onneksi enää tarvetta, kun lähes jokaisella asefirmalla
alkaa olla omat kotisivunsa, mutta G.O.W:n toimitus- ja visitoorikuntaa erityisesti
kiinnostavien tarvikkeiden olemassaolosta ja saatavuudesta olisi suositeltavaa
viestittää meillekin päin. Tässä suhteessa on tavallaan palattu lähtöruutuun. Siksi
sorruin taas muistelemaan 20+ vuoden takaista "pioneerikautta".
Kuva: Makarov pidennetyllä
piipulla.
Makarov, latingit ja sordiinot
PS: Makarov PM on patruunansa suhteen hyvinkin sovelias "supupistooliksi", mutta
vaimentimen kiinnitys vakiopiippuun on ilmeisesti himpun verran hankalaa. Olisi
periaatteessa mahdollista teettää aseeseen pidempi vaihtopiippu esimerkiksi 9.3 mm
aihiosta, joita rihlailee Suomessa ainakin E. Mäkinen; Vammala. Jos piippu on vaikkapa 20
mm:n verran vakiopiippua pidempi, saa "suputtimen" asennetuksi
kitkakiinnityksellä, tarvitsematta tehdä piippuun kierteitä tai muitakaan
kiinnitys-elimiä. Piipultaan pidennetty Makarov ei myöskään lukeudu peljättävien,
hirrrvittävän vaarallisten TASKUaseiden kategoriaan.
(Suomessa lienee niihin kohdistuva poikkeuksellisen raju-oireinen hoplofobia
historiallista perua: Moni lainsäätäjä on kautta aikojen samaistunut Nikolai
Bobrikoviin ?! Muunlaista selitystä ei peloille löydy, mutta mielisairauden lajia
nimeltä "hoplofobia" ei ole yleensäkään tutkittu psykopatologisin
lähtökohdin kuin yksittäistapauksissa: Asealan ihmiset muistanevat kai erään varsin
korkeaan virkaan KRP:ssa ylenneen henkilön, joka pelkäsi tulevansa ammutuksi -
nimenomaan katkaistulla haulikolla.! Hänen uransa päättyi siirtoon muihin tehtäviin,
ja nyttemmin kai varhais-eläköitymiseen. Suomessakin tunnetaan siis ennakkotapaus
sairaalloisen asevihan luokittelusta psyykkiseksi vammaksi, joka riitti vähintäänkin
"toimenkuvan tarkistamisen" perusteeksi).
Erilaisia kitkakiinnitys-ratkaisuja olen ideoinut joskus 1970-luvun lopulla, lukuisia.
Joitain on toteutettu käytännössäkin, ja ne on hyviksi sekä pitäviksi havaittu.
Kaupallisille vaimennintuottajille en ole viitsinyt ideoitani esitellä, koska voidaan
ennakoida törmättävän "Liian Yksinkertainen Ollakseen Toimiva"-
ennakkoluuloihin asiakaskunnan keskuudessa. Kitkakiinnitysten huomattava etu,
"suputtimen" kiinnitettävyys ja irrotettavuus muutamassa sekunnissa - ilman
työkaluja tai vaikka kymmenen pennin kolikolla - voisi kääntyä haitaksikin
hoplofoobisessa, vainoharhaisessa maailmassa.
Piipun pidennyksestä voi Makarovin tapauksessa koitua haittaa tehdaspatruunoita
käytettäessä: Luodin nopeus saattaa enentyä ainakin "transsooniselle"
alueelle. Kotilatauksella saa toki aikaan asianmukaiset supulatingit, etenkin jos
käyttää valuluoteja. 9.3 mm aihiosta sorvattuun piippuun ovat monet valuluodit tasan
sopivia "as cast" - kalibroimattomina. Hylsyjen saatavuus on ongelmista kaikkein
pienin: 9 mm Para-hylsyjä pyöriskelee ampumaradoilla jaloissa yleensä haitaksi asti.
Muutamien vakiorakenteistenkin aseiden (esim. aikoinaan testatun, Bulgariassa kootun
Makarovin) patruunat voi ladata 9 x 19 mm vakiopituisiin hylsyihin. Suut vain laajennetaan
9.25 mm luodin mentäviksi.
Muidenkin aseyksilöiden latausvarmistinta voidaan tahkota siten, että aseen voi
laukaista, vaikka sen luisti olisikin millin verran etuasemaansa taaempana. Useampiin
Makarov-yksilöihin tutustumatta en voi sanoa, josko vaiko eikö kaikki PM:it voi
laukaista 19 mm pituiseen hylsyyn ladatun patruunan kera. Asia on helppo tarkistaa
aseyksilö-kohtaisesti tyhjällä 9 mm Para-hylsyllä, jonka suu on levitetty 9.90 mm:n
ulkoläpimittaan latausholkkisarjan "expanderilla". 9 mm Para-kovapanoksella
"tulkkaaminen" ei ole suositeltavaa, vaikka väitetään niitä voitavan jopa
ampua (käsisyötöllä pesään) "äärimmäisessä hengenhädässä,
kosketusetäisyydelle" ainakin yksi laukaus. Voihan Husqvarna M/-07:lläkin. Ja
peltirunkoisella, myös massasulkuisella, 9.00 pist VKT/44:llä vähintään satoja
laukauksia, jopa konepistoolilatauksia, joista yksikin voi sentään pahimmassa
tapauksessa särkeä P-08 Parabellumin..
Jos tarvis vaatii, trimmataan 9 mm Para-hylsy millimetrin verran lyhyemmäksi (trim-to:
18.0 mm), ja siinähän se.! Eräässä arvovaltaisessa alan lehdessä aikoinaan julkaistu
artikkeli TERÄShylsyisten, erikoiskokoisella BERDAN-nallilla varustettujen
tehdaspatruunain jälleenlataamisesta (nallien saantivaikeuksista, ym. ym.) nauratti
lukijaansa yhtä makeasti kuin hauskimmat Disney-tuotannon Aku Ankka-animaatiot
katselijaansa. Ellen väärin muista, oli kirjoittaja joku diploomi-insinööri:
Riittänee kaikenselittäväksi taustatiedoksi.? Jos teetetään erikoispitkä piippu,
voidaan siihen porauttaa millimetrin verran ylipitkä patruunapesän hylsytila, muilta
osin Makarov-pesän mitoituksella. (Vakiopiipun pesää ei ole suositeltavaa pidentää,
koska kovakromauksen rikkomista pitää yleensäkin välttää).
Massasulkupistooli pelaa yleensä kuin enkeli huomattavastikin Max. Loadia pienemmillä
ruutilatingeilla, koska sen mekanismi on pitkälti itse-säätyvä: Mitä pienempi paine
hylsyn sisällä, sitä lyhytkestoisempi on hylsyn kitka pesänseinämiin. Kuparoitua
teräshylsyä liukkaampi messinkihylsy edesauttaa myös luistin avautumista, joten
esimerkiksi rekyylijousen vaihtaminen vennompaan tai sen lyhentäminen on tuskin tarpeen.
Latauskokeilujen lähtökohdaksi omaksutaan .380 ACP/Auto-patruunan annossuositukset
ruudilla N310. 6.1-grammaisen vakioluodin taakse voi tyrkyttää aluksi 0.15 gramman
annosta, joka yleensä palaa säännöllisesti ja puhtaasti 9 mm Parabellum-hylsystä
avarretussa Makarov-hylsyssä, jonka metalliseinämä on usein peräpäässä paksumpi
kuin alkuperäisen 9.25 mm Makarov-hylsyn seinämä.
Ruudin palotila on pienempi, joten sen palaminenkin on intensiivisempää. Lyijyseoksisen
valuluodin saatteena voi käyttää jopa 0.13 gramman eli kahden grainin latinkia
N310:tä, jolloin vaimennin voi olla hyvinkin yksinkertainen rakenteeltaan. Jos se on
kitkakiinnitteinen, saa se olla kookas yksikammiovaimennin, ja vaikkapa epäkeskeinen,
jolloin aseen tähtäimet näkyvät paksunkin "mölypöntön" ylitse; eikä
mikään estä asentamasta esimerkiksi kollimaattoria ("punapistetähtäintä")
tai vaikkapa pistoolikiikaria vaimenninvaipan yläpinnalle kiinnihitsattuun kiskoon. 9 mm
Para-hylsystä levitetty 9 mm Mak-hylsy on ainakin nimellismitoiltaan pienivälyksinen
patruunapesään, joten odotettavissa on isopistooli-luokan ampumatarkkuus.
Tarkkakäyntisiähän ovat useimmat PM:it kaupallisia (kiinalaisia ja tshekkialaisia)
tehdaspatruunoitakin ammuttaessa.
Pikakiinnittyvän ja -irtoavan suputtimen koolle ja painolle ei ole varsinaista ylärajaa,
kunhan sitä vain kannatellaan "tukikädellä", ja asetta pidellään
laukaisukädellä. Jos vaimentimen sovite aseen luistista ulkonevaan piipunsuuhun on
välyksetön, ei tarvita edes kitkakiinnitystä, vaan ase ja suputin vain vedetään
kiinni toisiinsa tuki- ja laukaisukäsillä. Kun "työ" on tehty, nykäistään
ase irti vaimentimesta. Tällainen viritelmä on täysin laillinen jopa Jenkkilässä,
koska kyseessä ei ole "Lex Morgenthaun" tarkoittama aseeseen
kierteillä kiinnittyvä tai muilla keinoin lukittuva lisälaite, vaan rinnastettavissa
ns. ratavaimentimeen. Peitenimi voisi olla vaikkapa "tarkkuutusammunta-teline",
tms. Veronkeräykseen tarkoitetun asetuksen estämättä voidaan suputtimeen yhdistää
myöskin olkaan tukeutuva perä, jollaisen kiinnittäminen pistooliin tai revolveriin on
USA:ssa erikoisluvan varaista, nöyryyttävän byrokraattisen ruljanssin vaativaa, ja 200
dollarin suuruisen erikoisase-veron maksavaa. (Helpotuksia myönnetään sentään
antiikki- ja harvinais-aseille, vuosittain päivitettävän "Curios and Relics"-listan
mukaan).
Netti-surffarit voinevat jo havaita Rapakon takana yleistyvän kyrsiintyneisyyden
aselainsäädännön tiukennushankkeiden vaatijoita ja laatijoita kohtaan. Pähkäilyjen
aiheena on enää, kummalleko puolelle "valtion virallinen väkivaltakoneisto"
asettuu: Aseenomistajien vaiko hoplofoobikoiden ? Vai jääkö puolueettomaksi, mikä
olisi ihanteellista ja oikeudenmukaista: Poliisitoimi, kansalliskaarti ja armeijakin ovat
perustettuja IHMISTEN, eivätkä "hophojen" turvaksi. Termi:
"Emansipaatio-sota" vakiintuu ehkä kielenkäyttöön.
Tässä ja nyt on kuitenkin tyytyminen pykälien kiertämiseen, eikä sillä alalla ole
tehty likimainkaan kaikkea voitavaa. Todella innovatiivisilla jenkeillä ei ole
taloudellisia resursseja ideoidensa toteuttamiseen. Tilanne on siltä osin sama kuin
Suomessakin: Jos joku jotakin keksii, on perustettava oma tehdas tuottamaan ko.
valmistetta, ellei eletä sota-aikaa tai sodanuhkan alla, jolloin tehtaiden ulkopuoliset
ideat kelpaavat isoillekin firmoille. (Esimerkki: David "Karabiini" Williamsin
mekanismi US M1-karabiiniin. Suunniteltu USA:n vankileirisaariston kahlejengin parakissa.
Williams oli tuomittuna ammattimaisesta pontikkoviinan tislaamisesta, ja oli hän ehkä
jonkun "tippavaarallensa" tunkeilleen siankin nirtsannut).
Monet vaimennintuottajat valmistavat kalliilla yksittäistuotannon teknologialla ehkä
vain muutamia ylellisiä ja hintavia vaimentimia vuosittain, "virkakäyttöön"
(armeijalle ja sioille). Niiden kustantajahan on viime kädessä veronmaksajakunta. Hiram
Percy Maximin periaate "paljon ja halvalla" loppui vuonna 1934, kun 6 dollarin
suputtimen hintaan lisättiin pienen henkiläauton hintaa silloin vastaava 200 dollarin
erikoisvero, ja toisen mokoman veroa joutuu maksamaan käsiaseeseen kiinnittyvän
irtoperän hallussapidosta. Ihmisarvoa alentava byrokraattinen kyttäys mielletään
kuitenkin veroryöstöä pahemmaksi epäkohdaksi.
Jos ase on (tavallaan) irrallaan vaimentimesta ja irtoperästä, vaikka sen luodit
ohjautuvatkin kaarisekuntien tarkkuudella vaimenninnyksikön läpikulkukanavien kautta, se
on vapaa byrokratian kontrollista ja verovelvollisuudesta. Voihan esimerkiksi "Ransom
Restin" ostaa ja omistaa lupavapaasti. Tämä vihjeeksi vientiä harkitsevalle
suomalaiselle alan teollisuudelle, koska jenkki-firmoilta puuttuu ns. munaa ryhtyä
kiertämään "Lex Morgenthauta" laillisillakaan
kikkas-konsteilla.
Makarovin tapauksessa on ensimmäinen toimenpide kuitenkin siis erikoispitkän piipun
tekeminen/teettäminen ja asennus. Luistista ulkonevan 20 - 25 mm:n osuuden läpimitta
kuin alkuperäispiipussa, tai himpun verran ohennettu, lähimpään tasa- tai puoleen
millimetriin. Oltava tarkoin sylinterimäinen ja sileäpintainen, sekä ehdottomasti
yhdensuuntainen piipunreikään nähden. Tämän jälkeen asettaa vain mielikuvitus rajat
itse suputtimen kehittelylle, ja mielikuvitus on kouluja käymättömällä
"anarkilla" tunnetusti rajaton & estoton.
25 03 MM; Pete
Hirmuvallan vehkeet ja "heikkojen
kynnet"
"It is a commonplace that the history of civilisation is largely a history of
weapons.... And though I have no doubt that exceptions can be brought forward, I think
that the following rule would generally be found true: That ages in which the dominant
weapon is expensive or difficult to make will tend to be the ages of despotism, whereas
when the dominant weapon is cheap and simple, the common people have a chance. Thus, for
example, tanks, battleships and bombing planes are inherently tyrannical weapons, while
rifles, muskets, long-bows and hand grenades are inherently democratic weapons. A complex
weapon makes the strong stronger, while a simple weapon - so long as there is no answer to
it - gives claws to the weak." - George Orwell.
Panu
Peten kommentti: "On jo puhkikulunut fraasi,
että sivistyksen historia on suurelta osin asehistoriaa. Ja vaikka en epäilekään,
etteikö poikkeuksia voida toteennäyttää, otaksun seuraavan säännön osoittautuvan
yleispäteväksi totuudeksi: Aikakaudet, jolloin ylivertainen ase on kallis ja vaikea
valmistaa, tuppaavat olemaan hirmuvallan ajanjaksoja. Ylivertaisten aseiden ollessa
huokeahintaisia ja yksinkertaisia, on rahvaallakin mahdollisuutensa. Siksipä esimerkiksi
panssarivaunut, taistelulaivat ja pommikoneet ovat luonnostaan sortovallan aseita, kun
taas kiväärit, musketit, pitkät jouset ja käsikranaatit ovat myötäsyntyisesti
kansanvallan kalustoa. Monimutkaiset aseet vahvistavat öykkäreiden ylivaltaa, kun taas
yksinkertainen ase - niin kauan kuin sille ei ole vastusta - antaa puolustuskyvyn
heikommillekin ihmisille. " (George Orwell: "1984". Vapaa
suomennos: Pete).
Klassikkoteoksen maininta "nuolijousista" lienee herättänyt huvittuneisuutta
alkukielisen teoksen lukijoiden keskuudessa, mutta ainakin Kymenlaaksossa hyytyivät
hymyt, kun varhaislapsuudestaan saakka naapurustonsa herkeämättä vainoama sankaripoika
Mika Muranen tasasi tilejä jalkajousellaan. Mannerheim-ristejä ei kuitenkaan myönnetä
rauhanaikaisista urotöistä, vaan jakelussa on pääsääntöisesti vankeusrangaistuksia,
olkootpa teot kuinka oikeutettuja tahansa. Pääsääntöisesti hoplofoobinen julkinen
sana vaikenee tietenkin visusti niiden motiiveista. Esimerkkitapauksessakin se keskittyi
lähinnä vaatimaan jousiaseiden saattamista sikalan luvan varaisiksi - ikäänkuin
kielloilla ja rajoituksilla muka voitaisiin ehkäistä yhtäkään väistämätöntä
tapausta, joiden alkusyy on suvaitsemattomuus.
"Ex-punikki" George Orwellin katkerat kokemukset Espanjan sisällissodassa (=
stalinistien kieroutuneesta suhtautumisesta käsitteeseen: "vapaus") johtivat
takinkäännökseen ja neuvosto-mallisen sosialismin sarkastiseen kritiikkiin jo puoli
vuosisataa ennen kuin "muun maailman" silmistä karisivat suomukset ainakin
osittain. Huomioitakoon, että vaikka Orwell oli kääntynyt "anarkiksi", hän
ei milloinkaan sortunut hoplofoobikoksi, vaan hän toteaa tässäkin tekstikatkelmassa
ihmisten turvallisuuden olevan - poikkeuksitta - viime kädessä ase-varainen.
Kansojen ja kansalaisten todellisen vapaus punnitaan todellakin sen mukaan, ovatko aseet
yksinomaan hirmuhallinnon huovi-kunnan käsissä, vai onko "heikoillakin
kynnet", kuten sanatarkka käännös kuuluu. Jokainen ampuma-aseiden
yksityisomistus-oikeuden rajoittamiseen tähtäävä aloite tai toimenpide on
hirmuhallinnon pystyttämistä valmisteleva toimenpide. Ne on estettävä kaikkialla,
keinoja valikoimatta, tai kyselemättä, toimiiko aloitteentekijä omien atavististen
vaistojensa ohjaamana, vaiko jonkin pyrkyri-joukkion valtapyyteiden tahdottomana
edistäjänä.! Toimenpiteille, joilla maailmanlaajuisen hirmuhallinnon pystyttäminen
voidaan ehkäistä, on jo nimikin: "EMANSIPAATIO-SOTA".
Siis sota kaduilla, kujilla ja pihoilla, eikä riitely ylä- tai alahuoneissa,
suurkäräjillä, duumassa, ynnä muissa parlamenteissa. Suusanalliset debatit
päättyvät AINA hopfojen voittoon. Voimakkaan ilmakiväärin lakooninen repliikki tai
jousenjänteen surumielinen helähdys voi tuottaa toisenlaisen lopputuloksen: Pikku
kompuroinnin maailmanlaajuisen tyrannian etenemisen voittokulkuun, joka on vielä
pysäytettävissä kokonaankin, jos historiasta jotain opitaan: Eipä tullut Rosa
Luxemburgista eikä Karl Liebknechtistä Euroopan valtiaita. Lienevät tuttuja vain
hakusanoina ja muutamina lauseina tietosanakirjoissa ? Ohjelmajulistuksiaan muistaa tuskin
enää kukaan: Entisen DDR:n ja sen StaSi:n hallintomallit ja toiminnot perustuivat
niihin.
Voittamattomilta tuntuvia vehkeitähän ovat Orwellin mainitsemat panssarivaunut,
taistelulaivat ja pommilentsikat - mutta höökivaunussa ei voi ASUA kehdosta hautaan:
Polttoainetta, muonaa ja ampumatarvikkeita joudutaan joskus tankkaamaan ja
täydentämään. Kun tornin luukku aukeaa, saa siitä sisään tipahtanut käsikranaatti
aikaan vähintäänkin pikku paniikin miehistön keskuudessa, eikä kranun tarvitse olla
tehdastekoinen. Ulkopuolinen huoltohenkilöstö voidaan likvidoida jo ennakolta, vaikkapa
musketeilla tai jousipyssyillä. Pienoiskivääri onkin aivan pirullinen niittokone
(etenkin "con sordino"), kunhan peränpitäjä vain tietää, mihin pitää
tähdätä. Lienemme jo opettaneetkin.?
Sotalaivankin pitää joskus "landata bunkraamaan ja skaffaamaan provianttia jostain
haminasta". Vastassa voivat taas olla musketöörit. Proviantti (= laiva-muona)
saattaa olla suolattua jollakin perin epäterveellisellä höysteellä, tai bunkrattu
(nykyään yleensä nestemäinen) polttoaine terästettyä muutamalla gallonalla
pellavansiemen-öljyä, joka saa isonkin koneen tekemään "siuvatit". Enää ei
varavoimana ole airoja eikä purjeita. Laiva ui, vaikkapa tuuliajolla, ilman
konevoimaakin, mutta "pommari-lennnokki" ei kauaa liitele, jos moottorin työnti
lopahtaa - syystä tai toisesta.
Hirmuvallan vehkeet "hirmuttawat sieluja" täsmälleen niin kauan kuin on
ORJA-MIELISIÄ ihmisiä niitä hoitamassa, huoltamassa ja varustamassa - eikä niin
kovakuorista kulkuneuvoa ole keksittykään, etteikö siitä löydy jotain "Akilleen
kantapäätä", johon sabotöörin tulinuoli tähdätään. Se ei ehkä pysty
panssariin, mutta kulkupelin huoltotukikohdan "löpö-säiliön" seinämään se
voi tehdä tulta suitsevan reiän - ja on miltei uskomatonta, kuinka mitättömillä
ammuksilla ja vähillä liike-energioilla hirmuvallan huovit ja sen terrorivälineitä
huoltavat "räikkkö-räähkät" voidaan passittaa vähintään kuukausiksi
sairaslomille, mutta toki mieluimmin lopullisesti pois muonavahvuudesta ja
palkkalistoilta.
Tekstikatkelman lähettäneeltä visitoorilta pyydän yhtä alkukielisen teoksen sanaa,
jota olen hakenut kauan. Kotipaikkakuntani kirjastoista en ole löytänyt alkukielistä
"1984:ää". Etsimäni termi on: "EPÄHENKILÖ". Venäjänkielisen
synonyymin tunnen toki, koska Stalinin NL:stahan käsite on lähtöisinkin, mutta
täsmällistä lontoonkielistä, Orwellin käyttämää ilmaisua tarvitsisin lähes
päivittäin tekstien laadinnassa "maalimalle avaralle".
27 03 MM; Pete
Ruutiset
18.03.2000
GLOCKin maahantuonti ASETALO Oy:lle
Kun SAKO Oy siirtyi italialaisen P. BERETTA-konsernin omistukseen, alkoi kannunvalanta
siitä, millekä yritykselle siirtyy GLOCK-pistoolien ja niiden oheisvarusteiden
"distribuutio" Suomessa. Eihän SAKOn uusi omistaja sallisi tytäryhtiönsä
kuitenkaan jatkaa kanssaan kilpailevan pistoolimalliston markkinointia. Asia on nyt saanut
lopullisen ratkaisunsa.
14. 03. -00 postileimatun lehdistötiedotteen mukaan on IWA-messuilla Nürnbergissa
vahvistettu sopimus Glockien valmistajan ja virtolaisen ASETALO Oy:n välillä aseiden ja
varusteiden maahantuonnista ja tukku- sekä vähittäismyynnistä, myöskin
postimyynti-periaatteella. Jakeluun Asetalo Oy:n kautta tulevat myös muut alkuperäiset
Glock-tuotteet, kuten varalippaat, valaisinliittimet, kotelot, lipastaskut, veitset ja
kenttälapiot, ym. Ensimmäistä Glock-tuotteiden maahantuontierää odotetaan saapuvaksi
jakeluun Asetalo Oy:n välityksellä ulkoratakauden alussa, eli huhtikuun lopulla.
Maahantuojan nettisivu on http://www.saunalahti.fi/~asetalo/
ja E-mail <asetalo@sci.fi>. Lankapuhelinyhteys:
03 47 55 371. Timo Huikkala lupaa antaa lisätietoja uusista tuontiartikkeleista.
1603 MM; Pete
Ruutis-kevennys 10.03.2000:
Muutoksen tuulet viriävät
Nimemme on Tovevitav Tavja Enfimmäinen. Opitte fen pian tuntemaan. Avvomme on Tafavavvan,
ja vähituvevaifuuveffa Kanfantafavavvan Päähenkivö. Tapamme tuvette myöf tuntemaan.
Jotkut hevpofti, toifet taaf kantapään kautta. Uufi aika avkaa Fuomeffa. Kaikkia fe ei
mievvytä, mutta favvimme toiftaifekfi vapaan maaftamuuton, ja Itävavvan havvituf
myöntää vavmaankin maahanpääfyn niivve fuomavaifille, joivva on havvuffaan jotakin
evikoifofaamifta, tai jotka ovat pitkävve kouvutettuja. Tavjavainen Fuomi ei tuovvaifta
Viivettä Kovonnaa kaipaa eikä ikävöi. Peväänkuuvutamme kuvttuuvin monimuotoifuutta
ja vifää vävikkyyttä Fuomen kaupunkien katukuvaan, fivvä ihminen ei evä
pevkäftään kivometvifikfi venyvien veipäjonojen jakamafta veiväftä, vaan fitä
tävkeämpiä ovat vauvu, foitto, tanffi, pevfovmanfet, ja pavavat ovkivyhteet, jotka
uvbanifoituvaffa Kanfantafavavvaffa tietyftikin pian kovvataan pavavivva autonvenkaivva.
Kun maanvivjevy kievvetään kokonaan petovaitumevvamme, ei faava kotimaifia ovkiakaan.
Venkaiven ivvoittamifta autoifta ei vaadita yhdeffäkään tuvevaffa juvistukfeffamme,
fivvä eduftaahan autojen povttaminen afvo-amevikkavaifta kuvttuuvipevintöä.
Toivotammekin nimenomaan afvo-amevikkavaifet maahanmuuttajat vämpimäfti tevvetuvveikfi
Fuomen Fofiavivemokvaattifen Kanfantafavavvan uufikfi täyfivavtaifikfi kanfavaifikfi.
Fuomen kanfavaifuuf myönnetään heti ventoafeman tevminaaviffa jokaifevve, joka pyftyy
piivtämään jonkinvaifen puumevkin johonkin kanfavaifuuven hakemufvomakkeen kohtaan,
vaikkapa fen kääntöpuovevve. Henkivövvifyyttä tai menneifyyttä kofkevia kyfymykfiä
ei tietenkään efitetä, eikä matkatavavoihin kajota; ei edef fuuvempiin muuttokuovmiin.
Fuomen Kanfantafavavta ei mivvoinkaan tuve faamaan byvokvaattifen ja vafiftifen vavtion
häpeäveimaa, jonka fe kentief muinaifina aikoina on anfainnutkin. Ennakoitaviffa
ovevafta maaftamuuttovyövyftä huovimatta jää Fuomeen kuitenkin vunfaafti
fyntypeväiftä povvaviftoa, johon byvokvaattifia toimenpiteitä voidaan kohviftaa,
heivän maaftamuuttohavunfa vivkiftämifekfi. Fuomeffa ei tavvita tietokonenövttien tai
ahneiven ja aina tyytymättömien yvittäjien yvävuokkaa, puhumattakaan maafeuvun
kövttiväifeftä, vannanhajuifefta vivjevijävahvaafta. Fuomen Kanfantafavavvan
evistykfevvinen ja uvbaani Kanfa ifoaa ja janoaa ekfoottifta kuvttuuvia fen kaikiffa
ovomuodoiffa.
On ymmävvettävää, että kaikki muinaifeen jävjeftevmään uvautuneet vavtion vivan-
ja toimenhavtijat eivät pyfty mivvoinkaan fopeutumaan kanfanvavtaifeen
havvintomenettevyyn. Puhviftukfet ovat vävttämättömiä.! Enfimmäifekfi ne kohviftuvat
tietenkin tuvvivaitokfen henkivökuntaan, jonka vafiftifefta afennoitumifefta
vievafvotuifiin uufiin Fuomen Kanfantafavavvan kanfavaifiin on koottu vafkauttavaa
toviftusaineiftoa tievoftoihin jo ainakin viimeiften kymmenen vuoven ajalta. Aiomme pavata
tähän aiheefeen myöhemmiffä juviftukfiffamme, kofka kaikkia ivmiantoja ja vavitukfia
epäafiavvifefta maahanmuuttajien kohtevufta ei ove faatu vievä kootuikfi
fyytepöytäkivjoihin vajoivtamme poif käännytetyivtä tai maafta kavkoitetuivta
maahanmuuttajivta, jotka täten kutfutaan Fuomeen tevvetuvveina pavuumuuttajina.
Fuomen Kanfantafavavvan Päähenkivön henkivökohtaifen käfkyvavvan avaifen Favaifen
Pavvevun, Fuojevupoviifin, nimen fekä toimenkuvan uudiftaminen on eväf enfimmäififtä
toimenpiteiftä, joita on vupa kutfua vaikkapa poviittifiksi vivkanimitykfikfi.
Uudiftetukfi nimitykfeksi tuvee Tafavavvan Tuvvapoviifi, TaTuPo, jota ehdotti jo Mainivan
pvovokaatiofta avkaneen rikovvifen neuvoftovaftaifen hyökkäyffotamme toifen vaiheen
jävkeen tavmokkaan minifteri Kaavina Fuonion ifä, pvofeffovi Kavv-Otto Bvufiin,
vahtavihenkifen Vavtiovvifen Poviifin uudekfi nimekfi, joka ivmentäifi fodan jävkeiftä
kanfanvavtaifta poviittifta muutofta.
TaTuPo ovifi toiminut fuomavaiften fotavikovviften avmottomana vainoajana, kiinteäffä
yhteiftyöffä Neuvoftoviiton fivvoifen favaifen poviifin GPU:n kanffa, jovta fe ovifi
faanut vajoittamattomafti vivka-apua, muunmuaffa fotavikovviften ja fotaanfyyvviften
kuuvuftevuihin, jotka ovifi tavvittaeffa fuovitettu Neuvoftoviitoffa, hivfipuutuomioihin
oikeuttavien tunnuftuften faamifeksi Fuomen kanfan vafkaiden kävfimyften tuottajivta.
Tuomiot ovifi myöfkin pantu täytäntöön Neuvoftoviitoffa, kofka vikoften uhveja ovivat
ufeimmiten ovveet neuvoftokanfavaifet.
Vopuvvifefti omakfuttu nimityf Fuojevupoviifi ei kuvafta fitä kanfanvavtaa, johon aiomme
vavtakaudevvamme taivuttaa itfepäifimmätkin fyntypeväifet povvavit. Vifäkfi tuo sana
"fuojevu-" mieveeni ifovanhempiani vainonneen vahtavikaavtin, Fuojevufkunnan.
Fittemmin ehvotti myöf miniftevi Jacob Födevman tavkiftukfia Fupon toimenkuvaan,
muiftaen ufkomattoman veväpeväifyyven, joka vopuvta mahvovvifti Chiven
fotivafvavvankaappaukfen vuonna 1973: Vaikka ovtiinkin fiivvytty fofiaviftifeen
kanfanvavtaan, puuttui fofiavifmia puovuftava miekka ja kivpi: Favainen Poviifi, jovvaifen
efimevkikfi Venäjän Neuvoftohavvitus pevufti heti vavtaan pääftyään, vikvivoimaan
niitä kanfavaifpiivejä, joiven voitiin epäivvä ajattevevan fofiavifminvaftaifia
ajatukfia.
Fuomen Fupo ovi ja on evevveenkin kefkittynyt tavkkaivemaan Fuomeffa afuvia
maahanmuuttajia ja ammattiyhdiftyften aktivifteja, kiinnittämättä vainkaan huomiota
uhkaan, jonka muodoftavat fotiemme jävkeen vakkauttamatta jääneet ampuma-afeiden
käyttöön havjoittautuvien fotakiihkoivijoiven yhviftykfet, kuten vahtavikaavtien
pevinteitä vaavivat vefevviväiften uvheivujävjeftöt, fekä avmeijamme kaavevit, vaikka
kaaveviupfeevien vivkoja onkin muutettu fiviivivivoikfi, evvei niitä ove voitu vakkauttaa
kokonaan, buvjettivavojen kanavoimifeen uvkomaivve kehityfavun nimikkeevvä, kehityfmaiven
afehankinnoihin.
Tuveva Fupon feuvaaja, TaTuPo, joutuu fuuven puhvistuftyön kohteekfi, kuten jo
fovanjävkeinen Vavpo, jonka kenttätafon henkivökunnan enemmiftö uuviftettiin, vifäten
myöf fen vahvuutta ja vavikoiven kenttähenkivöftöön fekä johtopaikoivve
tinkimättömiä kanfanvavvan puovuftajia, evi kaikenvaifen fotakiihkoivun vaftuftajia.
Favaifen Poviifin uuviftamifevve vöytyy fiif efikuvakfi kevpaava ennakkotapauf Fuomen
omankin hiftovian aikakauvevta, jovvoin yhteifkuntajävjeftys Fuomeffa voitiin uuviftaa
vähef yhtä pevinpohjeifefti, kuin fe tuvee feuvaavien kahventoifta vuoven juokfuffa
uuviftumaan. Fovanjävkeifet muutokfet ofoittautuivat vievä tivapäifikfi.
Vähituvevaifuuven vefovmit jäävät pyfyvikfi, kofka fofiavifmihan on ihmifkunnan
kehitykfen kovkein afte meivvä ja maaivmavva.
Ihaivtu fakfavainen kivjaivija Bevtovt Bvecht vaufui jo aikoinaan ufein toiftetun
viifauven: "Poviittiften johtajien vaihtamifevva ei pyftytä vakentamaan pyfyvää
vefovmia. Jof fitä havutaan, on vaihvettava kanfa." Mavkkinatavoufmaiffa tämä ohje
ei ove hevpofti toteutettaviffa, mutta kanfanvavtaifeen fofiavifmiin nojaava
Kanfanvavtuufkunta, jonka nimifekfi muutetaan antiikkifevva, vuotfinvavvan ajavta
peviytyvävvä nimevvä yhä tunnettu "havvituf" tai "vavtioneuvofto",
voi hevpofti tehvä kanfanvavtaan fopeutumattoman povvavifton evämän ovofuhteet niin
vaikeikfi, että fe kaikkoaa täävtä pyfyväfti aatetoveveidenfa vuo, vaikkapa
Itävavtaan tai itävavvoittuvaan Fakfaan.
Tuveva TaTuPo, jonka toimenkuvaan kuuvuu enfifijaifefti kanfanvavvan vaftuftajien
maaftamuuttohavukkuuven vivkiftäminen, on vävittömäfti Vavtion Päähenkivön avainen
ovganifaatio, joka vapovtoi ja on toiminnaftaan vaftuuffa pevkäftään Vavtion
Päähenkivövve. Omaan vaftuuavueefeemme kuuvuu TaTuPo:n henkivöftön vekvytoiminen
taattujen kanfanvavvan tukijoiven kefkuuvefta. Tähän ovganifaatioon hyväkfyttävävvä
henkivövvä on tietenkin ovtava omakohtaifta kokemufta poviifityöftä käytännön
tafovva. Fovanjävkeinen kokemuf ofoitti päteviä ja ennenkaikkea fopivia vivanhavtijoita
vöytyvän vankeinhoitovaitokfen afiakkaifta.
Uuden Pevuftufvain 58. pykävän 3. momentin kohvan 3) nojavva ovemme oikeutettu
vapauttamaan jokaifen vivkaan kevpaavan henkivön hänen fenhetkifeftä tehtäväftään
TaTuPo-ykfikön pavvevukfeen. Aiemmifta tehtäviftään vankeinhoitovaitokfen avaifuudeffa
jo vapautuneetkin henkivöt ovat vuonnovvifefti tevvetuvveita ja etuoikeutettuja
TaTuPo-ykfikön vivanhavtijoikfi, evvei heivän vekifteviftään ivmene vafifmiin
viittaavaa afenteevvifuutta tai aktiivifuutta. Myöfkin aiempi tai yhä voimaffa oveva
jäfenyyf joffakin vefevviväiften yhdiftykfeffä tai muuffa vahtavikaavtiffa, kuten
ampuma- tai metfäftyffeuvassa, taikka asehiftofiavvifeffa feuvassa tai kivvaffa, on
efteenä TaTuPo-ykfikköön hyväkfymifevve.
Jof henkivö kuitenkin on evotettu joftain edevvämainitufta yhviftykfeftä tai evonnut
fiitä, ofoittaen fynnintuntoa ja katumufta, on hän oikeutettu hyväkfyttäväkfi
TaTuPo-ykfikköön, kofka hänevvä on ufein avvokkaita fifäpiivin tietoja mainittujen
jävjeftöjen tai yhviftyften toiminnoifta, sekä kanfanvavvan ja mahvovvifefti jopa
fofiavifmin vaftaififta ajatukfifta, joita noiden yhviftyften jäfenet ajattevevat, ja
ovat mahvovvifefti myöf juvki vaufuneet. TaTuPo on Suomen Kanfantafavavvan kivpi, ja fen
koftava miekka, jonka fivavvukfivta ei ykfikään vaftuftajamme faa ovva tuvvaffa. Fen
tunnufvaufeet ovat: "TaTuPo ei evehvy ! TaTuPo ei unohva ! TaTuPo:n käfi on pitkä
!"
Uuven Pevuftufvain 23. pykävä antaa meivve mahvovvifuuven fevvaifen vain fäätämifeen,
jovva voimme kanfakuntaa uhkaavien poikkeufovojen aikana myöntää TaTuPovve
pevuftufvaifta, muifta fäävökfiftä ja tuomioiftuimifta viippumattomat vavtuuvet niin
pitkäkfi ajakfi kuin poikkeukfevvifet ovofuhteet jatkuvat. Kanfakuntaa, fiif meitä
fofiavifteja, uhanneet poikkeufovot avkoivat vuonna 1848, vakaftetun tovevi Kavv Mavxin
juviftukfefta, eikä Vuokkataiftevu pääty mivvoinkaan, joten vemokvaattifta fofiavifmia
evi huomifpäivän Fuomen monivotuifta ja monikieviftä Kanfaa puovuftamaan fyntyvän
poviifiykfikön vavtuuvetkin pivämme vajoittamattomina ikuifefti. Tämä ei ove
vähefkään ainoa pyfyväifefkfi jäänyt poikkeufvaki Fuomen hiftoviaffa, vaan yveifefti
hyväkfytty vainfääväntömenettevy, johon uufi Pevuftufvakimmekin meivät vavtuuttaa.
TaTuPo-ykfikön enfimmäinen toimekfianto kofkee tietenkin Intevnet-vevkofton fiivoamifta
kaikenvaifefta fofiavifminvaftaifefta ja fovanmyönteiftä pvopaganvafta, jonka väikeyven
on faattanut meivän tietoomme ufeampikin Puovueen Vivavvinen Intevnet-Vavvoja. Vopuvvinen
vatkaifu on tietenkin koko Intevnet-vevkofton muuttaminen pevkäftään ykfipuovifekfi
povnogvafiikan katfevukanavakfi, fivvä Intevnet-vevkofton täyvevvinen pimentäminen ei
ove mahdovvifta evef Kiinan Kanfantafavavvaffa, vaikka fievvä on jo toteutettu
vemokfatia, jovvaifefta muuavva maaivmaffa vafta haaveivvaan.
TaTuPo-ykfikkö voi kuitenkin etfiä ja tuhota ne vähteet, joifta vauhan ja fofiavifmin
ihania ja kavviita aatteita jo vuoven ajan nauvunavaisekfi tehnyt pvopaganva on peväifin.
Pikapuovin vakkautettava Fupo tyytyi pevkäftään tavkkaivemaan näiven kaikenvaifiin
vaittomuukfiin yvvyttäneiven Intevnet-fivujen fifävtöä ja mevkitfemään muiftiin
vafiftifia vitfejä faunaivvoiffa kevvottavikfi, tai mievenkiintoifimpia patvuunoiven
vataufohjeita fykfyn metfäftyfkauven vavavve, unohtaen tävkeimmän vevvovvifuutenfa:
Fofiavivemokvatiaa ja maaivmanvauhaa havvekfivien pimeyven voimien vaftaifen Ikuifen
Vuokkataiftevun.
Fupo on pian menneifyyttä. TaTuPo eduftaa tuvevaifuutta. Fen henkivökunta tietää
vevvovvifuutenfa ja tuntee kiitovvifuuvenvevkanfa Puovuetta, Aatetta ja Kanfantafavavvan
Päähenkivöä kohtaan. Yhvenkin vivkatoimen vaiminvyönti mevkitfee pavuuta entifiin
tehtäviin vankeinhoitovaitokfen avaifuuveffa, ja kakku nokitaan avufta avkaen voppuun
faakka, ivman toivoa ennenaikaifefta ehtoovvifevve pääfyftä. Puovue ei evehvy tai
unohva, eikä anna anteekfi niiven vevttoivijoiven vaiminvyöntejä, jotka pettävät
Puovueen veppymättömäffä taiftevuffamme maaivmanvauhan ja fofiaviftifen
maaivmanvavvavkumoukfen ihanteiven puovefta.
Muistiinmerkitsi: APKAH II
Lisää Ruutisia >>
<< Uusimmat Ruutiset, osa 5 >> Osa 4
>> Osa 3 >> Osa 2 >> Osa 1 >>
Gunwritersin etusivulle Linkkisivulle
Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html