<< Uusimmat   Ruutiset osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle    Linkkisivulle

Ruutiset 10.01.2000

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen

Ilmoitus:        Advertisement:

HÄN ei ole ehdokkaana tulevissa presidentinvaaleissa: Hänenlaisiaan miehiä ei syntynyt yhtään viime vuosisadalla. Tyhjästä on paha nyhjästä! Älä silti jätä äänioikeuttasi käyttämättä. Joku tulee valituksi joka tapauksessa. Eräs ehdokas on vähiten vihamielinen aseharrasteille.

Valitse SUOMALAINEN valtionpääMIES! VEDÄ VAALISSA VITONEN!

Ilmoituksen suunitteli Pete.

Markuksen testiraportti:

.22 LR Aguila SSS (Sniper SubSonic) - "Piekkari-snaipperin patruuna"

1990-luvulla on alkanut ilmestyä markkinoille normaalista pienoiskiväärin patruunasta (.22 LR) variaatioita, jotka ovat normaalia (40 grs/ 2,59g) painavammalla luodilla ladattuja. Lapua toi markkinoille 1990-luvun puolivälissä Scoremaxin (luoti 3,08 g), joka oli ainoa laillinen aliääni-metsästyspatruuna pienoiskivääriin viime aikoihin saakka. Scoremaxin suunnittelussa tapahtui kuitenkin muutamia mokauksia , kuten liian suuri lähtönopeus (280-290 m/s olisi riittänyt) ja luotikin olisi voinut olla painavampi. Luotiin saataisiin lisää painoa lyhentämällä hylsyä.

Keskipitkän hylsyn omaksumista oli ehdotettu tehtaan ulkopuolisella aloitteella jo vuonna 1992, mutta ehdotukselle oli kai tyydytty hymyilemään säälivästi, että "kaikkea ne hullut hourailevat". Hylsyn pituudeksi esitettiin 13 millimetriä ennen luoditusta ja puoli tuumaa (puolet patruunan pituudesta) niipattuna luodin kantaan. Myös Scoremaxin luodin pinnotus on sopimaton automaattisiin aseisiin. Pinnoitukseksi sopisi kuivavahaus, joskin metallipinnoitus on ollut vaihtoehtona jo 1920-luvulta alkaen.

AGUILA <http://www.aguila.com> alkoi valmistaa SNIPER SUBSONIC- patruunaansa pari vuotta sitten (60 grs / 3,89- grammaisella luodilla, ladattuna .22 Shortin hylsyyn, joka on lyhyempi kuin patruunan luoti). Aluksi patruuna oli tarkoitettu "For Official Use Only" (nämä ovat vihatuimmat sanat aseharrastajien keskuudessa) eli "vain viranomaiskäyttöön". Onneksi Aguila alkoi myydä näitä patruunoita myös tavallisille aseharrastajille. Toimitusajoissa tosin on parantamisen varaa. Jopa USA:laisille asiantuntijoille tilattujen testipatruunoiden toimitusviiveet olivat puoli vuotta tai enemmänkin. Aguilaa maahantuo ELLEMARK Oy, joskaan em. yritys ei ole tuonut Aguilan patruunoita Suomeen ollenkaan vuonna 1999. Hiivalla ruokitun härkäsammakon tapaan paisutettu US-dollarin kurssi lienee epäsaatavuuden alkusyy. Tilauksia ei luultavasti makseta pesoina vaan taalereilla.

Aquila .22 SSS lyhyine hylsyineen ja pitkine luoteineen. Gunwritersin arkistokuva.

SSS:n nimellinen lähtönopeus on 289 m/s, eli sopiva vaimenninaseisiin, ja energia piipunsuulla 162 Joulea (= lain mukaankin riittävä pienriistan metsästykseen. Ukkometson kolkkaaminen vain hiukan penniläistä vahvemmalla mustaruutikauden .22 Shortilla perustui kai sellaiseen seikkaan, ettei metso osaa lukea kapulakielistä lakitekstiä ? Suunnilleen pistooli-shortin tehoisilla suusta ladattavan lintuniuhan luodeilla on pudoteltu kaikenkokoista linturiistaa jo ainakin 400 vuoden ajan. Jouleilla korvataan kai nykyaikana hukatut erämiestaidot ?).


Vakavia sanoja vakautuvuudesta

Koeammuntaa varten verrokiksi valitsin Lapua Pistol King-, Lapuan Scoremax- ja GeCo Rifle -patruunoita. LPK on hieman normaalia patruunaa hitaammaksi ladattu pistoolinpatruuna, GeCo Rifle edustaa normaaleja piekkarinpatruunoita (luoti 2,59 g, lähtönopeus 330 m/s) ja Scoremax onkin edellä esitelty. Koeammunnassa käytetyt SSS:t olivat yksityistuontia (tulleet Suomeen joululahjapaketissa Virginiasta), joten jos SSS:iä haluaa, niin ei muuta kuin Ellemark Oy:tä patistelemaan maahantuonnin jatkamiseksi. Käytin koeammunnassa venäläistä TOZ-17 pienoiskivääriä (piipunpituus 47 cm. Rihlannoususta en saanut selkoa, mutta se on jyrkempi kuin länsimaisissa aseissa).

TOZ:iin on asennettu BR-Tuotteen äänenvaimennin ja piippu kolvattu käsin peräpäästään, josta oli löytynyt tarkkuuteen haitallisesti vaikuttanut metallisärmä pesän edestä, sillä seurauksella, että aseen hajonta kutistuin neljäsosaan siitä, mikä se oli ollut melkein 40 vuoden ajan. Rihlannousun tulee olla tarpeeksi jyrkkä, jotta luoti vakautuu. Netissä liikkuu hyvinkin monenlaisia raportteja SSS:n ihastuttavasta tarkkuudesta, tai sen täydellisestä kelvottomuudesta, ja kaikkea siltä väliltä. Asiantuntevimmat aseharrastajat osaavat tehdä johtopäätökset luodin epävakautuvuuden syistä: Kierrokset eivät riitä ! Luoti on liian pitkä aseyksilön liian loiviin rihloihin, eikä asia ole autettavissa kuin piipunvaihdolla.

SSS:n lataamo tarjosikin patruunoiden ensiesittelyn aikoihin myyntiin (vain virkakäyttöön) pulttilukkoista pienoiskivääriä, jonka piipussa on tavallista jyrkempi rihlaus. SSS olisi sopiva myös 5.56 x 45 mm rynnäkkökivääreihin, joissa on 7 tuuman nousullinen rihlaus ja harjoitus-adapterisarja .22 LR-patruunoille, mutta luodin kärki on liian tylppä, syöttyäkseen automaattisesti adapterisarjan lippaasta sen patruunapesään. Raskaan luodin ja .22 Short-hylsyn yhdistelmä on muutenkin ongelmallinen automaattilataavissa aseissa: Hylsyrikkoja on sattunut ilmeisesti usein, ja kun hylsy tulee ulos patruunapesästä, on piipun sisäinen paine vielä verrattain korkea, aikaansaaden kovan pamauksen hylsynheittoaukosta. Aseen suussa oleva äänenvaimennin vieläpä pahentaa tilannetta, viivyttämällä paineen alenemista. Kaikkiaan on SSS siis suunniteltu käsisyöttöisiin aseisiin, ja lipassyötön onnistuminen on niissäkin epävarmaa. Lipasta voi joutua viilaamaan tai sepitsemään muulla tavoin.

TOZ:ien rihlannousu on riittävän jyrkkä, mutta monissakin pienoiskivääreissä on huomattavasti loivempi nousu, joka ei siis välttämättä vakauta raskasta (= pitkää) luotia. Toisin kuin luodikoiden ja erityisesti sotilasaseiden tapauksessa, ei piekkareiden rihlannousuista löydy yleensä kirjallisia tietoja, eivätkä aseiden valmistajatkaan ole muistaneet sitä mainita käyttöohjevihkoissa, joiden sivuista voi 2/3 olla pelkkiä varomääräyksiä ja loput ylimalkaisia aseen purkamisohjeita. Tulevaisuudessa voi jyrkkänousuinen rihlaus olla hyvinkin ratkaiseva kilpailuvaltti. Siitä kannattaisi pärisyttää mainosrumpua.


Tarkkuutta löytyy, jos kiertonopeus riittää

Tarkkuustestin ampumamatka oli poikkeuksellisesti vain 25 metriä, koska talvipakkaset ja lumisade häätivät siirtymään sisäradalle. Ulkoradallahan se voi olla, radasta riippuen, 75 tai tyynellä säällä jopa 100 metriä, kun TOZ on kolvattu antamaan käynti, joka jättää monet kilpailuaseetkin hopeamitalille. Kasat ammuttiin tuelta, joskaan TOZ:in kevyt metsästystukki ei ole kovin hyvä kasa-ammuntaan. Jo ennen SSS:ien lähettämistä testikäyttööni oli patruunoiden soveltuvuus testattu toisella TOZ 17-yksilöllä (250 mm piippu ja PARKER-HALE:n "ultraäänipilli" eli "äänenkohtuullistaja" suulla). Lausunto oli: "Pyöreitä reikiä tulee! Saat ampua vaimentimen kanssa, alusta alkaen, ja näyttävätpä olevan herkkua TOZ:ille". Luodit olivat siis vakautuneet miedolla pakkasellakin, ja osuneet kuhunkin tähtäyspisteeseen säännönmukaisesti, aina kärki edellä.

Patruuna:    Kasa(t) (k-k) 5 lauk.

Aguila SSS                6 mm, 10mm, 11mm    (ka.9,0 mm)
Lapua Scoremax      8 mm
Lapua Pistol King    9 mm
GeCo Rifle             13mm, 9mm, 9mm, 10mm (ka.10,25 mm)

Aguila SSS:n tarkkuus on riittävä niihin käyttötarkoituksiin, mihin se on suunniteltu (virannomaiskäyttö ja metsästys/tuhoeläinten hävittäminen). Kappalehinta Yhdysvalloissa on Suomen markoissa noin 1 mk/kpl. Jos sitä aletaan tuomaan Suomeen, hinta asettunee 1 - 1,5 mk pintaan. Suomen oloissa SSS:n pääasiallisia käyttökohteita ovat metsästys ja tuhoeläinten hävittäminen.

Läpäisykoe: Kuiviin aikakaus- ja sanomalehtiin (mm. SEURA-lehtiin, ei niille ole muutakaan käyttöä, eivät lukemisen arvoisia). Ampumaetäisyys noin 20 cm.

Lapua Pistol King: Läpäisi 230 sivua (= 21.5 mm), luodin jäämäpaino 32,4 grs / 81,0% luodin halkaisija 14,7 mm, luoti säilytti suuntansa, pysyen melko hyvin koossa.

Lapua Scoremax: Läpäisi 290 paperia (=25,5 mm), luodin jäämäpaino 37,8 grs/ 78,8% luodin halkaisija 18,3 mm, luoti säilytti suuntansa, mutta muotoutui repaleiseksi.

Sellier & Bellot .22 short: Läpäisi noin 150 paperia (=3 SEURA-lehteä), luodin jäämäpaino 69,3 %

Aguila SSS: Läpäisi 320 paperia (= 27,0 mm), luodin jäämäpaino 32,0 grs/ 53,3 % Luoti oli "kaatunut" eli menetti vakautumisensa ja kääntyi. Löytyi kyljeltään. Halkaisija 19,8 mm, em. seikan takia. Elävässä kudoksessa tuhot olisivat suuret.


Kuvat ylhäältä alas: LPK, vakiopainoinen .22 LR levisi vähiten, mutta prosentuaalinen jäämäpaino oli suurin. Mitat 14.7 mm x 9.4 mm.

Riekaleiksi revähtänyt LSX. Mitat 18.3 x 16.5 mm. Veikeä "T-mallinen Millennium-tina" otettiin talteen maailman ihailtavaksi.

SSS käyttäytyi "sala-DumDumin" elkein, paiskautuen kyljelleen heti osuttuaan. "Julki-DumDumin" kaltainen sirpaloituminen vei melkein puolet lähtöpainosta. Pienriistan pyynnissä "sirpaleet tuottavat onnea", kun taas hirvijahdissa on asia päinvastoin. Elävässä pehmytkudoksessa on luodin laajeneminen tietysti hallitumpaa, mutta esimerkiksi pääkuoren puhkaisseesta luodista ei luultavasti voisi edes laskea rihlanjälkien lukumäärää, saatikka tunnistaa asetta niiden perusteella. Kuvatun luodin mitat ovat 19.8 x 8.0 mm, mutta upotus silti syvä. Pehmytkudoksen läpäisystä saa ennakkokäsityksen muuttamalla millimetri-lukemat senttimetreiksi.


Huomioitaava, että kuiva sanoma/aikakauslehti -paperi on huomattavasti kovempaa kuin märkä, mitä yleensä käytetään läpäisyn testauksessa. Tässä käytin kuivaa paperia, koska tarkoituksena oli vertailla luotien läpäisyä ja niiden kestävyyttä. Tiiviin, kuivan väripainopaperin vastus on yli viisinkertainen pehmytkudokseen verrattuna, ja kun luodin nopea laajeneminen otetaan huomioon, voidaan upotus elävään kudokseen laskea kertomalla paperinläpäisylukemat kymmenellä. Monet ballistiikan tutkijat ovat raportoineet Aguila SSS:n käyttäytyvän ballistisessa gelatiiniharkossa samalla tavalla kuin tässä kovennetussa läpäisytestissä, eli kääntyvän poikittain ja taipuvan mutkalle. Aguila SSS:n ääni vaimennetusta piekkarista oli .22 Short-patruunoiden luokkaa, eli hiljaisempi kuin tavallisilla .22 LR patruunoilla tai Lapuan Scoremaxilla.


Loppupäätelmät

Aguila SSS osoittautui muita patruunoita etevämmäksi läpäisyssä ja "haavakanavan" koossa, ja kun tarkkuuskin on riittävä, se soveltuu erinomaisesti metsästykseen ja tuhoeläinten hävittämiseen. Kunhan sitä alettaisiin tuoda Suomeen...

30121999; Markus


Peten kommentteja: Eivätpä hoksanneet "lapualaaset" vuoden 1993 alkupäivinä, jolloin tuotekehittelyosaston dipl. insinöörit naureskelivat pähkähullulle aloitteelle täysin uudenlaisen ".22 LASS" -patruunan omaksumisesta tuotantoon, mitenkä HIMOITUN ampumatarvikkeen peri-ajatuksen he hylkäsivät, koska aloitekirjelmässä muistaakseni mainittiin, että: "patruunan tulee tuottaa automaattinen lataustoiminto KAIKENTYYPPISISSÄ aseissa, mukaanlukien vyöstäsyöttävät konekiväärien toimivat pienoismallit". Moisia ihme-vekottimia kuitenkin oli tosiaan rakennettu, ja niitä lienee käytössä vieläkin. Lieneekin jo aika julkaista...


... Muistelmia hukatusta ideasta

Doktriini oli, että .22 LR-patruunoiden on oltava tarkkakäyntisiä pulttilukkoisessa, lippaattomassa SUOMEN LEIJONA-tarkkuuspienoiskiväärissä. Muut ominaisuudet ovat merkityksettömiä, koska pienoiskiväärinpatruunoita käytetään laillisesti VAIN valmentauduttaessa ampumakilpailuihin, ja itse kilpailuissa, vain ampumaradalla. Ajatustapojen ristiriita on sovittamaton.

Piirroksen patruuna voisi esittää vaikka .22 LR vaimenninpatruunaa vuonna 2010. Se on yhdistelmä tekstissä selostetusta P. T. Kekkosen "LASS" -aloitteesta ja RK2030 -tyyppisestä patruunasta, jossa nallin alasimena on kiinteä puristeruuti tai ruutibriketti (Monoblock powder), joka ladatessa pudotetaan yhtenä palikkana hylsyyn. Näin syntyy kokokantanalli, joka toimii paitsi tavallisissa reunasytytteisissä piekkareissa, myös kaikissa 5,6 mm kaliiperiluokan keskussytytteisissä aseissa (esim. .222 Rem, .223 Rem, 5,45 x 45 jne) halvan patruunapesäadapterin avulla. Tylppä kärki taas on Mark Whiten (Sound Tech) kokemusperäinen ehdotus patruunan maaliballistiikan parantamiseksi vahinkoeläinjahdissa. Katso myös Markin artikkelia Gunwritersissa.


Nimike "LASS" olisi ollut lyhenne sanoista "Lapua Autoloader SubSonic". Tuo "Autoloader" tarkoitti sitä, että toimivuus automaattiaseissa, sarjatulta ampuvat tehdas- ja kotitekoiset aseet mukaanlukien, on kaikkein tavoiteltavin ominaisuus, mutta patruunan on oltava myös "Subsonic", eli absoluuttisesti aliääninen, olkoonpa aseen piipunpituus ja sen patruunapesän mitoitus mikä tahansa. Eikä äänennopeuden rajaa saa hipoa missään ilmastollisissa olosuhteissa paahteisen Saharan ja talvisen Siperian välillä, mainitut maankolkat mukaanlukien. Puolisen vuotta ennen keksinnön osatekijöiden niputtamista yhteen oli tehty havainto "ammusten transsoonisen lentonopeusalueen" olemassaolosta, täydennykseksi professori ERNST MACHin tutkimuksille 1880-luvulta.

Machilla (ns. "äänivallin" keksijällä) ei ollut käytettävissään nykyisiä melunmittauslaitteita, kuten oli meillä vuoden 1992 alkukesällä, tekniikantohtoriksi tutkimusprojektien tuloksilla sittemmin väitelleen RAUNO PÄÄKKÖSEN johdolla tehdyissä tutkimuksissa, joissa ilmeni, ettei TODELLA alisoonisen ammuksen lähtönopeus mieluusti saa ylittää lukemaa 300 metriä sekunnissa missään olosuhteissa.! Ja koska pienoiskiväärinpatruunat testi-ammutaan laatua tarkkailtaessa tehtaissa 61 - 66 cm pituisilla testipiipuilla, vaikka piipunpituudet ovat käyttöaseissa enimmäkseen 41 - 56 cm ja vaimenninaseissa usein 25 - 35 cm (sanokoot aselakien kuolleet kirjaimet mitä tahansa), on luotinopeus ainakin 660 mm pituisesta testipiipusta ammuttaessa syytä viritellä nimellistasolle 290 metriä sekunnissa.

Dipl. insinöörien näkemyksen mukaan luodin lähtönopeudet alenevat, kun piippua lyhennetään. Tämä sääntö pitää paikkansa täysitehoisten kiväärinpatruunain tapauksessa, mutta pienoiskiväärien sisäballistiikalla on omat lainalaisuutensa ja aliäänisten latausten tapauksessa vielä niistäkin poikkeavat sääntönsä. Jo vuosikymmenien ajan on tiedetty, että .22 LR tarkkuuspatruunat antavat suurimmat lähtönopeudet noin 400 mm pituisista piipuista ammuttuina, ja jos patruunapesä on tiukanlainen, enentyy luotinopeus entisestäänkin, koska patruunan ruuti palaa normaalia korkeammalla paineella - "intensiivisemmin" - johtuen ehkä siitä, että patruunan kaikki ruutijyvät syttyvät:

Piippuun ei tällöin jää palamattomia jyviä, joita yleensä löytyy melkoinen paljous, etenkin vaimentimellisen aseen vaimentimen sisältä, sekä aseen lukonkehyksen santsi-koloista mekanismia puhdistettaessa. (Piekkarin piipunputkeahan ei nykyisin häädytä puhdistamaan milloinkaan, jos viimeksi on ammuttu vahapinnoitettuja luoteja, koska nallimassat ovat "non-corrosive". Jynssäyksestä koituu enemmän haittaa kuin hyötyä. Kerrallinen piipun "läpiveto" öljykostealla harjalla tai sillatukolla riittää, eikä sekään ole välttämätöntä. Mekanismin siivoaminen on tärkeämpää).

Aliääninen pienoiskiväärinpatruuna voi olla pahastikin yliääninen ammuttuna aseella, jonka piipunpituus on 250 - 300 mm:n luokkkaa, pesän mitat minimin tuntumassa ja piippu liukkaaksi kolvattu. Tällaisia vaimenninaseita on valmistettu yli 20 vuoden ajan, välillä laittomasti, mutta nykyisin taas laillisesti, koska pienoiskiväärin piipunpituudelle ei ole uudessa lainsäädännössä minimirajaa. On vain yleinen kokonaispituuden minimivaatimus, johon luetaan mukaan myös ammuttaessa käytettävän vaimentimen, suujarrun tai muun lisälaitteen pituus, ellei laite ole pika-irroitettavissa ilman työkalujen apua.

Monille lienee jo tuttu kertomus pienoiskiväärin "pilalle kolvaamisesta" vaimenninkäyttöä ajatellen: Tiukkapesäinen 250 mm pituisella piipulla ja melkein puolimetrisellä vaimentimella varustettu ase oli ollut todellinen "Kuiskaava Kuolema" ympäristön rääky-variksille ja paikkakunnan kaatopaikan jyrsijöille, patruunana Lapua Sound Moderator Hollowpoint (nykyisin .22 LR Subsonic H.P.), 7 mm:n syvyinen kärkiontelo tietenkin pumpattuna täyteen vaseliinia. Kolvauksella saatiin ase käymään ko. patruunoilla "kihlasormuksen sisään" sadalle metrille (= kasat keskimäärin 25 mm/ 5 ls/ 100 m), mutta vaimennin ei enää vaimentanut laukauksia ! Luotien nopeuksia ryhdyttiin mittaamaan ja: "OH-HOH.!" Keskiarvo 355 m/s 3 metrin etäisyydellä piipunsuusta. 13 m/s yli äänennopeuden mittauspaikan ilmastollisissa olosuhteissa.

Saman valmistuserän patruunat kehittivät SUOMEN LEIJONA-pienoiskiväärillä ammuttaessa samanlaisissa olosuhteissa keskinopeuden 312 m/s, mikä vastasi täydelleen tehtaan ilmoitusta patruunan luotinopeudesta. Korjaustoimenpiteeksi ehdotettiin mm. piipunputkeen kusemista sen ruostuttamiseksi, mutta päädyttiin muistaakseni patruunapesän avartamiseen C.I.P.-standardin mukaiseen "horouteen", jolloin lähtönopeudet alenivat alisooniselle tasolle, eikä hajontakaan lisääntynyt kuin 30 mm:n luokkaan/5 ls/ 100 metriä. Nämä muistelmat oli sisällytetty Lapualle lähteneeseen aloitekirjelmään, koskien .22 LASS-patruunaa, jonka luodin lähtönopeus ei saisi olla nykyisellä testipiipulla ammuttaessa yli 290 m/s, eikä 300 mm:n piipullakaan yli 300 m/s, vaikka piipussa olisi ahtain sallittu Target-patruunapesä.

Ammuspainon suositus oli 50 grainia (3.24 grammaa), jolloin luoti vielä varmuudella vakautuu kaikkiin tavanomaisiin nousuihin vedetyissä rihloissa, poislukien ehkä Tampereen Asepajan kokeilupiiput WILDBOAR- ja FINNBIATHLON-piekkareihin, jotka rihlattiin 508 mm/ 20 tuuman nousuun, tavoitteena käynnin parantaminen nopealuotisia Super Speed- patruunoita ammuttaessa. (Kokeiluja lienee sponsoroinut WINCHESTER-patruunain tamperelainen maahantuoja). Testihavaintojen mukaan saatiin rihloja loiventamalla aikaan vain vähäinen tarkkuus-hyöty, koska nopealuotisia patruunoita ei yksinkertaisesti ole ladattu tarkkuuspatruunoiksi, vaan "tulituskäyttöön" itselataavilla piekkareilla ja käsiaseilla, muuhun virkistysammuntaan, sekä metsästystarkoituksiin - ajatellen lähinnä USA:n olosuhteita ja sikäläisiä markkinoita.

Lapualla tunnettu vastenmielisyys etenkin itselataavia pienoiskiväärejä kohtaan johtunee osittain harhaluulosta, että ne ovat pelkkiä henkiseltä kypsyydeltään esi-murrosikäisten "ikuisten pikkupoikien" leikkikaluja, eli myötäsyntyisesti epätarkkoja metelöintivälineitä. Tosiasiassa voi itselaturi-piekkari olla hyvinkin tarkkakäyntinen, mutta niiden lukkomassat ja jousivoimat on valitettavan usein säädetty tuottamaan täysin luotettava automaattilataus vain nopealuotisilla, myötäsyntyisesti epätarkoilla patruunoilla. Menneen vuosisadan alkuvuosina suunniteltiin itselataaviin piekkareihin joitain erikoispatruunoita, jotka poikkesivat hylsyn mitoitukseltaan tavanomaisesta .22 LR:stä - joka on alkuaan (v. 1887) suunniteltu mustaruutipatruunaksi, mitä seikkaa ei pidä koskaan unohtaa:

Esimerkiksi hylsyn liika-pituus on perintöä nokikeppien aikakaudelta. Savuttoman ruudin epätäydellinen syttyminen/palaminen .22 Longin ja LR:n hylsyssä johtuu ainakin osaksi siitä, ettei hylsyä mitoitettu uudelleen, kun savuton ruuti omaksuttiin yleiseen ja yksinomaiseen käyttöön piekkarinpatruunoissa. Myös .22 Short on alkuaan mustalla ruudilla ladattu taskuaseen patruuna; keksintö jo vuodelta 1857, eräänlainen "pidennetty penniläinen". Poikkeustapauksia ovat .22 STINGER- ja .22 XPEDITER-patruunat, joita voidaan ampua useimmilla .22 LR:lle pesitetyillä aseilla. (TOZ-piekkareilla niiden ampuminen ei ole suositeltavaa, koska ylipitkän hylsyn suu ulottuu rihlaukseen saakka). .22 Xpediter lienee jo siirtynyt historiaan. Se oli eräs esimerkki "pihtisynnytetyistä työsuhdekeksinnöistä", joka omaksuttiin tuotantoon, "koska naapurillakin on...", pohtimatta lainkaan sitä, tarvitaanko uutuustuotetta, vaiko eikö. "Ei tarvita", päätti aseharrastajakunta tahollaan...

Huomattakoon, että näiden patruunain kaliberimerkintä ei ole .22 LR, koska hylsyn pituus poikkeaa Long/LR-hylsyn normeista. On siis mahdollista mitoittaa hylsy standardeista poikkeavaksi, ja jopa nimetä se vaikkapa valmistajansa mukaan; (esimerkiksi muotoon .22 LAPUA). Melkoinen mainosarvo ja tunnettuus on koitunut myös .338 LaMa:n osaksi, vaikka sen siviili-käyttäjäkunta on harvalukuinen, verrattuna itselataavien pienoiskiväärien ja .22 LR:lle pesitettyjen automaattilataavien pistoolien omistajien monikymmenmiljoonaiseen laumaan - jo yksinomaan USA:ssa.

Ja tokihan vähä-ääninen, TODELLA alisooninen, mutta (kohtuullisesti) lisätyn ammuspainonsa ansiosta "pitkiä penniläisiä" monikäyttöisempi patruuna olisi maullaan manuaalisesti ladattavienkin aseiden käyttäjäkunnan keskuudessa. Nykyisiin kehitelmiin verrattuna olisi luodin varman vakautumisen lisäksi ollut vahva myyntivaltti patruunan syöttövarmuus kaikentyyppisistä lippaista tai makasiineista - ja jopa konepiekkarin patruunavyöstä...

Mainitsemani "pitkät penniläiset" ovat .22 CB Long-patruunoita tai Zimmer-patruunoita, joista on kertynyt käyttökokemuksia merkeistä WINCHESTER Long-Z, BROWNING ja REMINGTON CB Long. Hyviksi tunnettuja olivat jugoslavialaiset POBEDA-patruunat, ja tuotannossa lienevät yhä CCI:n ja FEDERALin CB Long-lataukset. Juuri mainittu CASCADE CARTRIDGES INCORPORATED (CCI) aloitti USA:ssa penniläis-tehoisten .22 Short- ja Long-patruunain lataamisen tuotenimellä "CCI Mini-Cap". Kaupoissa (Suomessa) niitä ei juurikaan näy, johtuen "Liukkaan Villen" talouspolitiikan aikaansaamasta pöhöttyneestä dollarin kurssista, ja maahantuojan kohtaamista vaikeuksista. Kenties parhaan, Pobeda-patruunan, saatavuuden esteeksi taas nousi keinotekoisesti muodostetun Jugoslavian valtion hajaantuminen ja sisällissota.

Yhteistä CB LONG -patruunoille on hylsynpituus kuin .22 LR:ssä ja luoti kuin .22 Shortissa. Ajopanoksena on joskus vain pelkkä nallimassa, kuten RIKKIHAPPO Oy:n Kuopion Lataamon aikoinaan tuottamissa kotimaisissa "pennareissa", jotka olivat tosiaan joskus maksaneet pennin kappaleelta (ennen I maailmansodan käynnistämää, aiemmin täysin tuntematonta inflaatiota). Nykyään on kappalehinta markan luokkaa, kun taas Remington .22 LR Thunderboltit "bungasivat" joitain vuosia sitten 500 kpl:en kartongeittain ostettuina 13 p/ kpl, eikä tavarassa ollut muuta vikaa kuin ukonnuolen iskulta kuulostava laukausääni vaimentimenkin kera ammuttaessa. Luodin lentoäänihän on tasan yhtä häiritsevä, olkoonpa sen lähtönopeus 380 m/s tai 1220 m/s, kun aseen suupamaus on eliminoitu vaimentimella. Piekkarinluoti rääkyy jopa ilkeämmin kuin 5.7 mm vaippaluoti, koska sen rasvaurat ja kannan niippi-uurre muodostavat kukin oman melukartionsa.

Vanhanaikaisen lyhythylsyisen penniläisen sököttäminen aseen patruunapesään oli joskus vallan pirunmoista hommaa, joten sen korvasivat .22 CB-patruunat, joissa on .22 Shortin hylsy, mutta joissain valmisteissa vielä palloluoti tai kevyt (suunnilleen 5.7 mm palloluodin painoinen) kartiokärkinen ARCANE-luodin mallinen kärkiluoti. Tällaisia yhdistelmiä latailtiin etupäässä Ranskassa nimellä "Cartouche Bosquette". Usein niissä oli kaksiosainen hylsy: Kanta messinkiä, suupuoli kuparia. USA:ssa tarkoitti .22 CB erääseen maailmanaikaan penniläis-hylsyyn ladattua patruunaa, jossa on .22 Shortin luoti, eikä yleensä lainkaan ruutia. Yhdistelmän suosio sammui 2. maailmansodan aikaan. Lataaminen lopetettiin vuonna 1942 USA:ssa.

Suomalaisissakin penniläisissä esiintyi niiden elinaikana (? - 1967 ?) pallo- ja kartioluoteja. Ampumakokemusta on kartioluotisilla patruunoilla. Penniläispituinen hylsy oli kuparia. Ajoaineena pelkkä Sinoxid-nallimassa. Kun Short-hylsyisiin .22 CB-patruunoihin alettiin lisätä hiukan ruutia, ja vähentää nallimassaa, häipyi lopullisesti se "veteen piirretty viiva", joksi voidaan kuvailla penniläisen ja .22 Shortin välistä rajaa, kun hylsytkin alkoivat olla useimmiten messinkiä, eivätkä enää kuparia, ja luotina 1.9 gramman painoinen .22 Shortin pyörökärkinen vakioluoti. Lapuan .22 Short Indoor-patruuna oli viimeinen kotimainen penniläisten luokkaan lukeutuva patruuna. Historiaa jo sekin: Tuli ja meni, ennenkuin aseharrastajat havahtuivat huomaamaan sen hyötynäkökohdat. Alan lehdissä ei Short Indoorin olemassaoloa noteerattu kai laisinkaan. Nykyisin alkavat .22 Short-patruunat ylimalkaan olla harvinaistuva luonnonvara, kun olympiapistooli-ammuntakin on menossa pois muodista joidenkin $@@t@n@n sadankomitealaisten masinoiman "maalitaulu-uudistuksen" seuraamuksena.

.22 Long Zimmer- tai CB Long-patruunan etuisuus on lipassyötön mahdollisuus monissa .22 LR:lle pesitetyissä irtolippaallisissa aseissa. Joskus tarvitaan lippaan huulien pientä viilailua, mutta kun lipas on "trimmattu" syöttämään .22 Long-pituisia patruunoita, se syöttää takertelematta myös LR-patruunat. Koska hylsy on kokopitkä, ei esimerkiksi Winchester Long Z-patruunoissa sovellutettu pelkän nallimassan käyttö ajoaineena oikein onnistunut: Lähtönopeudet vaihtelivat ja käyntitarkkuus lähietäisyyksillekin oli huononpuoleinen. Muissa tämän teholuokan patruunoissa lienee pikku ripaus ruutiakin virikepanoksen lisäksi. Nimellinen lähtönopeus on 220 - 240 m/s, eli samaa luokkaa kuin Olympia-pistoolilla ammutun .22 Shortin luodin nopeus.

Tappoteho pienikokoisiin vahinkoeläimiin on hämmästyttävä; joteskin "luonnonlakien vastainen". Se karistaa viimeisetkin rääppeet Joule-lukemien kaikkivoipaisuutta kohtaan kenties vielä tunnetusta luottamuksesta. Ampumaetäisyydet ovat tietenkin lyhyet lentoradan kaarevuuden takia, mutta vaarallinen kantama on myöskin suhteellisen lyhyt. Älköön tätä mainintaa tulkittako oikeutukseksi varomattomaan aseenkäsittelyyn: Vaaratonta ampuma-asetta ei ole olemassakaan! Jopa vennon jousen voimalla 6 mm muovikuulia ampuva lelupistooli voi sokaista silmän, ja edestä nenänpäähän tai sivulta korva-aukon taakse ammuttu CB Longin luoti tappaa ihmisen tai vihollisen tasan yhtä kuolleeksi kuin 6 tuuman kranaatin täysosuma keskivartaloon.

Mexikolainen Aguila COLIBRI on ladattu pelkällä nallimassalla, mutta se on Winchester-patruunasta poiketen nallitettu ELEY-prosessilla, eikä tamppaamalla massaa tuurnalla hylsyn pohjalle, rukoillen, että kantalaipan nallitila täyttyisi aukottomasti. Eley-nallitus suoritetaan tipauttamalla sopiva annos vesikosteaa nallimassaa hylsyn pohjalle, ja pyörittämällä hylsyä hirmuisella kierrosnopeudella pituusakselinsa ympäri, jolloin keskipakoisvoima pakottaa hylsylaipan nallitilan täyteen kostutettua "pirunpulveria". Colibri-patruunain luodin muotoilu noudattaa myöskin penniläis-perinnettä: 1.3 grammaa painava luoti on kartiokärkinen.

Sen lähtönopeus on reilut 100 metriä sekunnissa, eli vaarallinen kantama on erittäin lyhyt, ja laukausääni poikki tallatun kuivan oksan katkeamista muistuttava risaus; ehkä jopa vaimeampi kuin perinteisen penniläisen kimeä pimaus, joka oli läheltä kuultuna kovempi mutta jo muutaman kymmenen metrin etäisyyteen vaisumpi kuin AIRIS-ilmakiväärin männänlyönti ja tussahdus. Edelläkerrottu perustuu USA:laisten tutkijoiden sanallisiin kuvauksiin Colibri-patruunan osalta. Suomeen niitä ei ole vielä saadu edes maistiaisiksi; Jenkeissäkin niiden olemassaolo on vasta tulossa tunnetuksi Internetin välityksellä. Muistitieto penniläis-ammunnoista on yli 30 vuoden takaista, mutta toki yhä tallella kuin eilispäivä konsanaan.

Mutta lopultakin lähihistoriaan, ja tapaukseen .22 LASS. Yhteenvedon omaisesti tiivis selonteko aliäänisen automaattiasepatruunan ominaisuuksista, ja rakenneratkaisuiden perustelut: Kuten projektin "surkkian histoorian" kuullut Markus jo mainitsi Aguila SSS:n testiraportissaan, ei kelvollisen, kaikkiin .22 LR-pesitettyihin aseisiin soveliasta raskasluotipatruunaa yksinkertaisesti VOIDA ladata standardipituisiin hylsyihin, mikä on nyt todistettavissa, varoittavina esimerkkeinä Lapua Scoremax ja Aguila SSS. Huolella harkittu keskipitkän hylsyn oikaistu pituus tulisi siis olemaan 13 mm ja luotiin niipatun hylsyn pituus 12.5 - 12.7 mm.

Huolellinen harkinta perustui havaintoihin kaikkein "mahdottomimpien" itselataavien pienoiskiväärien, REMINGTON NYLON 66:n ja uudemman VIPER:in lukon ja lineaari-iskuvasaran massoista (+ "lyöppärin" liikemäärästä), sekä näiden aseiden jousivoimista, jotka kaikki ovat kohtuuttomia. Aseet on suunniteltu toimimaan keskivahvoilla tai nopealuotisilla Super Speed / High Velocity LR-patruunoilla, mutta ne pelaavat yllättävän hyvin myös High Velocity .22 Short-latauksilla; Viper käsisyötöllä (kaarilipas ei syötä Shorteja), Nylon 66 jopa makasiinisyötöllä. Edellytyksenä on hylsymessingin kovuus ja kimmoisuus.

Nylon 66 pelasi tosin myös keskitehoisilla neuvostovenäläisillä VOSTOK SPORT & HUNTING-patruunoilla, joissa oli fosfatoitu rautahylsy (ampumakokemuksia noin 7500 laukausta ilman YHTÄKÄÄN toimintahäiriötä tai "suutaria"), mutta rutiiniksi oli muodostunut patruunain hierominen kämmenien välissä ennen makasiinin panostusta, tahmaisen luotivahan levittämiseksi hylsyjen pinnalle. Lyijymyrkytysriskistä ei paljoja piitattu: Tutkimustyö on välttämätöntä, elämä ja terveys ei niinkään..! Lapuan .22 LR Sound Moderator H.P:eja ammuttaessa ei Nylon 66 edes yrittänyt automaattilatausta. Liikkuvat osat nytkähtivät pari - kolme millimetriä taaksepäin, mutta palautuivat eteen. Ainoa mekaaninen ääni oli raskaan lineaari-lyöppärin kilahdus lukon perään.

Tämä ominaisuus oli "siunattu", koska manuaalinen latausliike ei vaatinut aikaa kuin sekunnin tai pari, mutta hylsynpoistohäiriön selvittely joskus puoli minuuttiakin. Niitä tuottivat teholtaan ja tarkkuudeltaan Lapua SMHP:n kaltaiset, mutta kovahylsyisemmät ELEY Subsonic Hollow Point-patruunat vaimentimen kera ammuttaessa useinkin. Ilman vaimenninta (omatekoinen HUMBERT-klooni messinkivaipalla ja kitkaruuvi-pikakiinnityksellä, pituus 17 cm, läpimitta 22 mm) ammuttaessa ei ase poistanut hylsyä, eikä virittynyt. Kokemusperäistä tietoa oli siis jo 20 vuotta sitten kansakoulun laskennon & mittausopin tiedoilla tehtyjä "kalkylointeja" varten.

Arvata saattaa, että Lapuan dipl. insinöörit hirnuivat ja hohottivat simppeleille "kirjoituspöytä-teoreemoille" hylsyn kylkien pinta-alan suhteuttamisesta patruunan liikemäärään, ja huomautuksille hylsymessingin kovuuden/ joustavuuden ratkaisevasta merkityksestä .22 LR-kaliberisen itselataavan pienoiskiväärin toimivuudelle. Suomen Leijona-tarkkuuspiekkarin tarkkuuden kannalta katsoenhan on "räkä-pehmeäksi" hehkutettu messinkihylsy ja paksulla, tahmealla vahalla pinnoitettu luoti ihanteellinen yhdistelmä (mikä pitää paikkansa). On tietenkin olemassa mahdollisuus, että aloitekirjelmä ei milloinkaan päätynyt LAPUA Oy:n senaikaisen johtajan työpöydän jalan vieressä sijatsevaa "MAPPIA Ö" pidemmälle, vaikka vastauskirjelmä (harvinainen ilmiö Suomessa) oli kohtelias ja toiveita herättävä.

Häntä oli jo vuoden 1992 joulun alla ilmeisesti varoiteltu "ylenpalttisesta impulsiivisuudesta" (= innovatiivisuudesta), joka sittemmin kai oli syynä tehtävästä vapauttamiseen. Valtion tulosvastuullistenkin viran- ja toimenhaltijain ohjesäännön 1 # kuuluu yhä: "Vältä päätöksentekoa, ellei päätöstä ole pakko tehdä! Näin vältät kohtalokkaat virheet ja erheet. Ne huomataan ! Pikku lintsausta ei panna merkille, koska se on perinne ja ylimuistoinen maan tapa." Kehityksen tahti olikin jo väliin tuonut mieleen muistot "Asplundin ajalta" ja sitä seuranneilta vuosilta, jolloin suunnitelluista ampumatarvikkeista monet ovat yhä ajanmukaisia; esimerkiksi luodit D-46 ja D-47.

Aloitteesta omaksuttiin sentään jotakin: Normaalia raskaampi luoti, mutta koska "puolipitkää" hylsyä ei tohdittu (?) ryhtyä tuottamaan, jouduttiin luoti muotoilemaan kärjestään varsin tylpäksi. Jopa joissakin manuaalisesti ladattavissa tankolippaallisissa aseissa ilmenee syöttöhäiriöitä. Luodinkärjen muotoilun lisäksi myös entisenkaltainen paksu ja tahmea luotivaha hankaloittaa itselataavien tanko- tai rumpulippaallisten aseiden toimintaa. Muutamat aseet eivät syötä ensimmäistäkään patruunaa. Jotkin jumiutuvat, kun ensimmäinen lippaallinen on vielä puolillaan. Vyösyöttöisen pienois-kk:n toimivuudesta ei ole toistaiseksi tietoa. Sensijaan on raportoitu ylisuurista lähtönopeuksista, jotka "annihiloivat" aliäänisen patruunan idean.

Suorasanaisimpien raporttien mukaan: "On yks' #$\un hailee, onko pyssyssä vaimennin tai ei, kun ilma menee niin kylmäks', jotta rapakot jäätyy. Yhtä rumasti rääkäsee !" .22 LR Scoremaxia kehiteltäessä oli Pääkkönen, Hartikka & Kekkosen tutkimusmateriaali luodin nopeuden ja lentomelun suhteesta "transsoonisine löydöksineen" jo julkaistu monissa artikkeleissa ulkomaita myöten, eli tietoa ei puuttunut ! Lähtönopeustaso viriteltiin kuitenkin luonnonlakien vastaiseksi, nimellislukemiin 315 m/s 660 mm testipiipusta. Arvata saattaa, mitä tapahtuu ammuttaessa 300 - 400 mm:n pituisella, liukkaaksi kolvatulla piipulla pikku pakkasella, vaikkapa -3 ast. C:n kelillä, jolloin äänen nopeus lähellä merenpinnan tasoa on tasan 330 m/s...

Selitys nopeustason valintaan oli liikuttavan naiivi: Suomen metsästysasetus vaatii 150 Joulen energian piipunsuulla. Nyt saadaan 154 Joulea, eli riittävästi..! Totta Mooses: Kun luoti lähtee lyhennetystä piipusta ehkä jopa 340 m/s nopeudella kimakasti rääkyvään lentoonsa, on Jouleja vieläkin riittävämmin; peräti 174.18 J. Muutamat seikat eivät lakkaa hämmästyttämästä vielä haudan partaallakaan: Miksi 660 mm testipiippu ? Realistisempi olisi vaikkapa Jenkki-minimin mukainen 16 tuumaa, mutta jos on PAKKO olla Suomi-keskeinen aina ja kaikessa, olisi 300 mm vieläkin käytännönläheisempi testipiipun pituus. Vaimenninpyssyillähän Scoremaxeja kuitenkin pääsääntöisesti meillä ammutaan, ja vaimenninkielto-maissa (tai vaimennin-ryöstöveron maissa, kuten USA:ssa) osataan arvostaa "vaimea ilman vaimennintakin"-ominaisuutta ehkä jopa enemmän, kuin vaimenninvapauden valtakunnissa.

Suomen metsästysasetusta orjamielisesti noudattavat kalkkivaarit, jotka eivät terminaaliballistiikasta juuri mitään tiedä, jahtaavat pienriistaa todennäköisesti entiseen malliin luodikoilla tai haulikoilla, eivätkä he kajoa vaimenninpiekkariin kahta metriä lyhyemmällä kepilläkään. Piekkarimetsästäjät ovat toista maata: Useimmilla heistä ovat aistit ja erätaidot tallella, ja aseeksi riittäisi vahvemmansorttinen ilmakiväärikin. (Lienee jo tiedossa, että esimerkiksi Englannissa ammutaan jo paljon enemmän mm. jäniksiä ja kaniineja ilmapyssyillä kuin ruutiaseilla, ja täten olivat tähkät jo ennen viimeaikaisia aselainsäädännön tiukennuksia. Aiheesta oltiin vähällä lyödä vetoa 13 vuotta sitten ASE & ERÄ-lehden silloisen päätoimittajan kanssa, mutta hän ehti "luntata" jostain väitteeni vahvistavan tiedon, ja passasi vedonlyönnin, tietäen häviävänsä).

Millainen sitten olisi ollut .22 LASS-patruuna ? Hylsyn pituus tuli mainituksi jo Markuksen "evankeliumissa". Luodin paino 3.24 grammaa (50 grains). Kärkimuoto kuten Pistol Kingissä, eli terävähkö ogivaalikärki, mutta johtorengas (liereä ohjaus-osuus) pidempi. Myöhemmin ideoitu vaihtoehto on 45 grainin painoinen, mahdollisesti kapealla ja syvällä reikäpää-ontelolla (á la Subsonic H.P.) varustettu luoti, ellei 50-grainisen luodin kärkeen painettavien kahden halkion (risti-viillon) koneellinen leikkaaminen onnistuisi. Luotilyijyn antimonipitoisuus max. 0.5 % (puolet normaalista). Läpimitta pinnoitettuna max. 5.68 mm. Pehmolyijyluoti tyssäytyy laukaistaessa, täyttäen ylimenokartion ja piipunreiän.

Pinnoitevaihtoehdot: 1) Kuivavahaus paraffiinivahan ja hiili-tetrakloridin liuoksella, johon kastetaan ladattu patruuna; luoti JA HYLSY 5 - 6 mm:n pituudelta suusta taaksepäin. 2) Luodin kuparointi. Hylsy kovaksi/joustavaksi syvävedettyä messinkiä Ms 67, pinnoittamaton. 3) Luodin ja hylsyn galvaaninen pinnoitus kadmiumilla. Tämä pinnoite todettiin jo 1920-luvulla luotipinnoitteista parhaaksi läpikulkukitkan vähäisyyden ja yhdenmukaisuuden ansiosta.! Kadmium-yhdisteet ovat myrkyllisiä, mutta metallinen kadmium on jokseenkin vaaratonta, ainakin lyijyyn verrattuna.

Patruunan toimivuus kaikenlaisissa automaattilataavissa aseissa (mukaanlukien tehdas- tai omatekoiset taikka muunnetut sarjatuliaseet) perustuu hylsyn ja patruunapesän välisen kitkan vähenemiseen hylsyn tiivistävän pinta-alan ("vaippapinnan") vähentymisen kautta ja pinnoitteen, tai hylsymateriaalin itsensä, kitkan vähentymisen myötävaikutuksella. Hylsyn pituus on kuitenkin riittävä tiivistämään aseen sulun siiheksi, kunnes piipunsisäinen paine on alentunut niin matalaksi, ettei jäännöspaineen "sprägäys" (latin. "flatus") hylsynpoistoaukosta ole erityisen äänekäs tai muutenkaan haitallinen.

Koska luoti on normaalia raskaampi, saadaan aseen automaattilatautuvuuden kannalta tärkeä momentti eli liikemäärä (vaatimus n. 1000 grammametriä sekunnissa) riittävän lähelle kaikkein "vaativimpienkin" aseiden, kuten pienoiskiväärien Remington Viper ja Nylon 66, ehdottoman toimintavarmuuden tuottavaa tasoa jo luodin lähtönopeudella 290 metriä sekunnissa. Saatava liikemäärä on 290 m/s x 3.24 g = 939.6 gm/s, ja koska hylsyn kitka patruunapesän seinämiin on huomattavasti tavanomaista alhaisempi jo pelkästään tiivistävän vaippapinta-alan vähentymisen ansiosta, saa lukko vähintään täydelliseen lataussykliin tarvittavan perääntymisnopeuden taantumismatkansa ensimmäisten 12 mm:n aikana.

(Mainittu 12 mm on keskipitkän hylsyn pituus, lukkoon nojautuva kanta poislukien). Patruunan maksimipaine voi olla normaalille .22 LR-patruunalle ominainen, tai jopa hieman normaalia matalampi, koska painehuipun alentuminen vähentää entisestäänkin hylsyn kitkajarrutusta patruunapesän seinämiin, ja niinmuodoin myös esimerkiksi hylsyrikkojen todennäköisyyttä, vaikka hylsyt valmistettaisiinkin tavanomaista kovemmasta messingistä, niiden joustavuuden maksimoimiseksi. Sopiva ruuti voisi etsityttää itseään, koska pitäisi löytää peräti kolmen keskenään ristiriitaisen vaatimuksen välinen kompromissi:

1) Normaali tai sitä matalampi painehuippu. 2) Nopeasti aleneva jäännöspaine = mahdollisimman pieni ilmakehän paineeseen lauhtuneen ruutikaasun tilavuus. 3) Mahdollisimman puhdas ruudin palaminen. Mitäkö se on ? Ei syttymättä jääneitä tai ennenaikaisesti sammuneita ruutijyviä piipussa, vaimentimessa, eikä erityisesti aseen mekanismissa, jonne taaksepäin suuntautuva paine eli "sprägäri" puhaltaa ne piipunputkesta ja jopa vaimentimen etukammiosta, joka on useimmissa aseen suuhun kiinnittyvissä ei-teleskooppisissa vaimentimissa ruutikaasun paisuntatila piipunsuun ja taimmaisen väliseinämän välillä; siis harhauttavasta nimestään huolimatta vaimentimen takapäässä. Koska eversti HUMBERTin ja asefabrikööri W.W. GREENERin keksinnöistä ei ole olemassa patenttipiirroksia, tyydymme nimeämään etukammion keksijäksi HIRAM PERCY MAXIMin. Keksinnöllä on näin ollen ikää "vain" 90 vuotta ja risat).

Aloitekirjelmässä suositeltiin alkamaan latauskokeilut ruudilla HODGDON HP-38. Nitroglyseroliruuti täyttäisi edellämainitut vaatimukset muita paremmin: Palaa kuumalla liekillä, mutta ruutikaasun volyymi on pieni, kun se jäähtyy. Mainittiin myös, että luotien vakautuvuutta testattaessa voitaisiin testipatruunoissa käyttää jo tuotannossa olevaa .22 Short-hylsyä, mutta lopulliseen patruunaan on yksinkertaisesti PAKKO omaksua noin puolen tuuman pituinen hylsy, että riittävän raskas luoti voitaisiin muotoilla syöttövarmaksi kaikissa aseissa. Ikuiseksi arvoitukseksi jää, kulkeutuiko idea USA:n kautta Mexikoon Suomesta.?

Pystyisin nimeämään ainakin yhden "syylliskanditaatin", mutta tunnustakoon hän itse osallisuutensa tieto-vuotoon, jota en suinkaan pane pahakseni. Vai olivatko tuotekehittelijöinä Mexikon konstruktööörit.?! Aguila SSS-patruunasta saa keskeneräisen työsuhde-keksinnön vaikutelman, ja markkinoinnin pääkohde lienee ollutkin varsin arkipäiväisen näköinen pulttilukkopiekkari: Kopio kai jostain O.F.MOSSBERGin "karvahattumallista", mutta erikoisjyrkällä rihlannousulla.

.22 ASS-patruunan ideaa on sittemmin tarjoiltu Remingtonille ja brasilialaiselle (innovatiivisuudellaan kerskuneelle) CBC:lle, saamatta vastausta kummaltakaan. Idea voidaan katsoa hukatuksi. Taas kerran toteutui "Innovaatioiden Rautainen Laki": Jos keksit jotakin, mutta et voi itse perustaa tehdasta keksimäsi tuotteen valmistajaksi, unohda koko idea ! Kaikkien maailman tuotantolaitosten palkkalistoilla on laumoittain dipl. insinöörejä, joiden elämäntehtävä ja kutsumus on ulkopuolisten innovaatioiden tuotantoon omaksumisen estäminen, vetoamalla mitä järjettömimpiin tekosyihin, joista "väärinkäytön riski" on ehdottomasti idioottimaisin - ja juuri siksi kaikkein suosituin.

Patruuna-idean nimen olen muuttanut nyttemmin muotoon .22 ALS (Auto-Loader Subsonic) ja puolipitkä hylsytyyppi kulkee nimellä .22 AL. Ylipitkien .22 Stinger- ja Xpediter-hylsyjen ohella se on ainoa .22 LR-pesäisiin aseisiin käyvä hylsy, joka on alkuaankin tarkoitettu ladattavaksi savuttomalla ruudilla. Itselataavien pienoiskiväärien lapsuusvuosina kehiteltyjen savuttomien erikoispatruunoiden .22 Win. Automatic ja .22 Rem. Automatic hylsyjen läpimitta oli poikkeuksellinen siten, että niitä ampuviksi pesitetyillä aseilla ei voitu ampua vahingossakaan tavanomaisia LR-, Long- tai Short-patruunoita, eikä penniläisiä.

Kun .22 LR:lle pesitetyt itselataavat piekkarit saatiin vihdoin kehiteltyä (savuttoman ruudin tultua yleiseen, ja lopulta yksinomaiseen, käyttöön myös LR-patruunan ajoaineena), pysähtyi kehitys tykkänään - eikä sen tuuppaaminen uudelleen liikkeelle näytä onnistuvan, tolkuttoman muutosvastarinnan ja N.I.H.-syndrooman takia. Tämä lyhenne tulee sanoista "Not Invented Here"; vapaasti suomennettuna: "Ei meidän keksintömme". Ulkopuolisen idean hyväksymisen todennäköisyys on LOTTO-arvonnan päävoiton saamisen luokkaa, jos aloitteentekijästä löytyvät työvoimahallinnon rekisteristä lausunnot: "Ei ammattikoulutusta. Ei ammattitaitoa. Ei työsuhteita vuoden 1978 jälkeen. Työtävieroksuva: Ei työmarkkinoiden käytettävissä."

(Nooh, "orjamarkkinoiksihan" niitä kutsunkin, mutta "työn vieroksunnasta" lienevät visitoorimme eri mieltä kuin työvoimaviranomaiset, joiden mielestä tiedonjulkistaminen ei ole työtä, vaan laiskureille sopiva vapaa-ajan harrastus). Onneksi nuo lohduttomat rekisterimaininnat eivät liene tiedossa Mexikossa, missä näyttäisi olevan tietynasteista innovatiivisuutta. Myöskin venäläisen Klimovskin patruunalataamon e-mailin osoitteesta olisin kiinnostunut. Tietääkö joku ? Venäläisethän ovat aina olleet hanakoita omaksumaan länsimaista know-how:ta, jota olisi nyt tyrkyllä.! Omassa maassaan "arvottomana hylätty" keksintöhän oli esimerkiksi 7.62 x 39 mm M-43 Jelisarov & Sjemin- rynnärinpatruunakin.

Idea oli unohduksissa vuosien ajan, mutta .22 SSS:n testiraportti palautti mieleen keinot, joilla syntyisi nykyisiä vaihtoehtoja monipuolisempi ja varmatoimisempi erikoispatruuna läntisen maailman tavanomaisimpaan pienoiskiväärityyppiin. Ainakin USA:ssa on itselataavia piekkareita käytössä kai jo enemmän kuin muunlaisia yhteensä.

07012000; Pete


RUUTISIEN LOPPUKEVENNYS

Dipl. insinöörivitsejä. Netistä koonnut: Markus

Nykytaiteen museon rakennustyömaalla oli tapahtunut onnettomuus. Rakennustöiden edistymistä tarkastamaan tullut insinööri oli jäänyt nosturista pudonneen teräspalkin alle ja ruhjoutunut epämääräiseksi lihamössöksi. Rakennusmies huutaa apua:"Tulukeepa aattammaan, tiällä on insinyörismies jiänynnä raatapalakin alle litskuun !" Silloin rautapalkin alta, laajenevan veri- ja suolirapa-lammikon keskeltä kuuluu hiljaista pihinää: "Eiku DIPLOMI-insinööri".

Diplomi-insinööri meni ensimmäiseen työpaikkaansa ja sai tehtäväkseen siirtää papereita pinosta A pinoon B. Hän närkästyi ja sanoi esimiehelle: "Minähän olen diplomi-insinööri!" Esimies sanoi: "Ei se mitään. Minä neuvon tämän työn vielä kerran uudelleen ja nyt vähän hitaammin".

Mitä yhteistä on Diplomi-Insinöörillä ja vatupassilla? -Kumpikin huomaa virheen, mutta ei osaa itse korjata sitä.

Miksi diplomi-insinöörit eivät syö hernekeittoa ? -Purkin suu on niin ahdas, ettei siitä mene pää sisään, eivätkä he osaa tehdä mitään käsillään.

Mikä erottaa teekkarin diplomi-insinööristä? - Teekkarin katsotaan olevan valmis DI siinä vaiheessa, kun hänelle valkenee, ettei IHAN kaikkea ilmaista viinaa ole PAKKO juoda.

Kuinka monta Intelin diplomi-insinööriä tarvitaan hehkulampun vaihtamiseen? 0.999684325465

Miksi Diplomi-insinöörit voivat syödä hullun lehmän lihaa?
- Se tuhoaa vain aivot.

Mikään ei ole niin viisas kuin diplomi-insinööri, paitsi majava, koska se sukeltaa sateelta suojaan.

Pöydän ääressä istuu neljä hemmoa: Fiksu diplomi-insinööri, tyhmä diplomi-insinööri, Joulupukki ja Teräsmies.
Heitetäänpä pöydälle pallo... kuka sen nappaa?
No tietysti tyhmä diplomi-insinööri. Kaikki muuthan ovat taruolentoja.

Teologian opiskelija oli vahingossa joutunut sähköinssien kanssa samalle oppitunnille...luennoitsija sitten kysäisi teologilta mitä tarkoittaa itseinduktio johon teologi: "Kyllä sen täytyy olla jotain insinöörimäisen epäsiveää!"

Mitä eroa on syövällä ja diplomi-insinöörillä?
- Syöpä kehittyy !

Pomo uudelle työntekijälle:
-Voitte ruveta siivoamaan tällä harjalla.
- Anteeksi, johtaja. Kiinnittäisin vain huomiota siihen seikkaan, että olen juuri valmistunut diplomi-insinööriksi.
- Sen minä ihan unohdin. No, antakaahan se harja niin minä näytän mallia...

Käännöskukkasia Ruotsiksi: Sexfestival = Kuusijuhla. Kirjoitinajuri = Jag skrev förare Suihkukone lensi yli kaupunkin = En duschmaskin flög över staden. Tunnelbanan = tunnelibanaani. Ingengör (Insinööri ruotsiksi) = tyhjäntoimittaja/Ei työtä

Miksi diplomi-insinöörin aivot ovat rusinan kokoiset tammikuussa? - Ne ovat turvoksissa joulun ajan juopottelusta.

Mitä eroa on Joulupukilla ja diplomi-insinöörillä - Pukilla on lahjoja

Mitä yhteistä on diplomi-insinöörillä ja impotentilla?
Molemmat tietävät mitä tehdä, mutta kumpikaan ei pysty hoitamaan hommiaan.

Lääkäri, tuomari ja Nokian diplomi-insinööri keskustelivat siitä, kumpi on parempi, vaimo vai rakastajatar.
Lääkäri: Kannatan pysyviä perhesuhteita ja pelkään sukupuolitauteja, ja siksi olen sitä mieltä, etta vaimo on parempi.
Tuomari: Avioliittoon liittyvien lainopillisten sotkujen vuoksi olen sitä mieltä, etta rakastajatar on parempi.
Nokian diplomi-insinööri mietti hetken ja sanoi: - Ottaisin molemmat. Työpäivän jälkeen sitten soittaisin vaimolle ja sanoisin meneväni rakastajattaren luo. Rakastajattarelle taas sanoisin meneväni vaimon luo. Sitten menisin laboratorioon jatkamaan hommia.

Kaksi eläintarhasta karannutta leijonaa kohtasivat piilopaikassaan, erään tehtaan varastossa:
#1 leijona: Mites menee?
#2 leijona: Hyvin pyyhkii, söin tuossa just siivoojan..
#1 leijona: Siivoojan, hullu! Älä siivoojia syö, se huomataan heti. Oisit syönyt diplomi-insinöörin, sitä ei huomaa kukaan...

(Onnittelut 21. 12. 1999 diploominsa vastaanottaneelle "G.O.W:n" tele-operaattorille !).

Ruutiset 18.12.1999

GOW lukee Lakia:

"AI HITTO, MIKÄ JUONI..!"

Moi taas Gunwritersin väki ! Kiitoksia Rä-Sy-luotitietopaketista. Koko internet-maailmaa tuntuu keskimäärin haittaavan se seikka, että vaikka muutoin ihmiset maksaa lehdistä, kirjoista, elokuvista etc. ihan mielellään 30-60 mk/kerta, kpl, niin Internetistä saatavasta tiedosta ei tunnuta olevan halukkaita maksamaan yhtään mitään. (Pornosaitit poislukien, jotka ainoina sisällöntuottajina tällä hetkellä tekee internetissä rahaa). Silti aina joku on ensimmäinen, ja luulisin teidän tuottamalla sisällöllä olevan paljonkin lukijoita. On toki myönnettävä, että kaikki potentiaaliset lukijat ei varmasti ole vielä sivuillenne törmänneet, mutta viidakkorumpu kyllä tiedottaa sivuistanne ihan USAta myöten.

Sitten varsinaiseen asiaan: Törmäsin tuossa taas pariin mielenkiintoiseen saittiin, joita kannattaa varmaan teidänkin käydä katsomassa. Linkit eivät välttämättä sovi Gunwritersin linkkikirjastoon, mutta jutun juurta niistä varmasti irtoaisi.

http://www.worldnetdaily.com/bluesky_exnews/19991207_xex_un_coming_yo.shtml

Ylläolevalla sivulla kerrotaan YK:n kevytaseiden kaupan ja saatavuuden rajoittamiseen tähtäävistä toimista. Huolestuttavaa asiassa on se, että yksi kevytaseiden (kiväärit, singot, kranaatinheittimet, sarjatuliaseet yleensä, jne.) rajoittamiseen pyrkivien kansalaisorganisaatioiden rahoittaja on Suomen Ulkoministeriö. Rahoitettava organisaatio on nimeltään International Action Network on Small Arms, eli IANSA.

Oma Ulkoministeriömme on artikkelin mukaan rahoittamassa tätä organisaatiota. Yhtenä tavoitteena YK:lla ja muilla asiaan sotkeutuneilla organisaatioilla on mm. sotilasaseiden hallussapidon täydellinen kieltäminen ns. siviileiltä. Eli hyvästi Maximit, Emmat, Uzit ja Scorpionit..! Koko plotin kantavana juonena on joka välissä puhua siitä, miten SIVISTYNEIDEN(?) YHTEISKUNTIEN SIVIILIT(?) eivät tarvitse mitään ampuma-aseita koska se on ns. epä-sivistynyttä. Toinen kantava idea on ylipäätänsäkin rajoittaa kaikkien ampuma-aseiden määriä ja saatavuutta ns. siviilien keskuudessa. Artikkeli kannattaa siis lukea.

http://www.un.org/Depts/dda/CAB/index.htm

Ylläolevalla YK:n sivulla kerrotaan YK:n aseiden saatavuuden rajoittamiseen tähtäävistä toimista. En ole lukenut raportteja vielä, mutta kaikki asiaan liittyvä YK:n julkinen materiaali löytyy tältä saitilta. Valitettavasti YK:n toimista ja raporteista suurin osa on ei-julkista.

http://nraila.org/research/19990729-InternationalGunControl-001.html

Ylläoleva saitti on NRA:n yhteenveto YK:n aseiden rajoittamiseen tähtäävistä toimista. Parin sivun tiivistelmä joka kannattaa lukaista läpi.

Vaikka olenkin kaivanut ylläolevat tiedot esiin, niin en haluaisi olla mikään "maailmansalaliitto-teoreetikko", mutta vähän huonolta näyttää. Ajatushan on hyvä, eli turhien sotien estäminen, mutta on HYVIN todennäköistä, että rauhan asian varjolla asetaan myös ns. sivistyneitten ihmisten aseistariisuntaa, koska muka "sivistynyt ihminen ei aseita tarvitse". Eli sotilasaseiden ja muidenkin aseiden keräily ja kauppa saattaa hiipua nopeastikin, jos YK saa miinakieltoon verrattavan maailmanlaajuisen kevytasekauppakiellon aikaan.

Ystävällisin terveisin; X.IO.


Kommentti: Kiitokset tiedoista ja vihjeistä. Suomessa on jo ollut ase-vihamielisten kuppikuntien järjestäytymiskokous Ulkoministeriön tiloissa.! Lehdistöltä palaveri salattiin visusti. Vihiä oli saanut kai joku "SUOMENMAA"-lehden toimittaja tai kolumnisti, mutta hänelle oli tehty tiettäväksi, että: "YKSITYIStilaisuus, ja luonteeltaan SALAINEN !!!".

Eri puolueiden kantoja aseiden yksityisomistuksen oikeuteen on luotailtu kaikessa hiljaisuudessa useidenkin ystävien ja kylänmiesten toimesta, kuin myöskin presidenttiehdokkaiden suhtautumista ajankohtaisiin kysymyksiin. Näyttääpä siltä, että jopa taajamien aseharrastajat "vetävät vitosen", vaikka eivät erityisemmin KePua diggaa. Ehdokas N:o 5 on vähiten ase-vihamielinen.

Taannoinen gallup-suosikki menetti kannatustaan miinakielto-lausunnoillaan enemmän kuin osaa ikinä arvatakaan. Puhuttu sana on kuin ammuttu nuoli: Sitä ei saa enää juoksemalla kiinni haamu-mailerikaan ! Tässä tapauksessa kuulostaisi ontolta myös se tavanomainen selitys: "Tyhmät sopulit ovat TAAS tulkinneet lausumani väärin ! Tarkoitin tietenkin tasan päinvastaista kuin sanoin !" Katkerinkin julkinen katumus on nyt myöhäistä !!

Suomen Tasavallan Presidentin toimivalta on tietenkin rajallinen, mutta otaksun JÄMERÄN valtionpääMIEHEN pystyvän panemaan valtuuksiaan ylittäneen Ulkoministeriön "ruotuun" - tai ainakin hillitsemään sen sooloilua, jonka aiottuina uhreina ovat oman maan(kin) aseharrastajat. Vähintään olemme oikeutettuja vaatimaan AVOIMMUUTTA: Jokainen suomalainen järjestö, joka on ollut punomassa "hitonmoista juonta" suomalaisten(kin) yksilönvapauden näivertämisen aikomuksessa, on esiteltävä julkisuudessa.! Jokaisen tällaisen järjestön luottamus- tai toimihenkilö, ja jopa yksittäinen jäsen, tulkoon tunnetuksi koko yhteiselle kansallemme - kotiosoitetta ja työmatka-reittiä myöten.

Ehkäpä tällainen avoimmuus ja tunnettuus hillitsee edes hieman Englannin ja Australian ase-vastaisten kiihkoilijoiden saamien "Pyrrhoksen voittojen" nostattamaa uhoa, ja intoa kansojen "aseistariisunnan" laajentamiseksi yleismaailmalliseksi. Jos yksityishenkilöiden aseriisunta-hanke toteutuu, herää ainakin valtakunnallisilla tasoilla kysymyksiä: "Ketkä ovat syyllisiä ? Keillä on vastuu ??!" On helpompaa hankkia vastaukset etukäteen, eikä perästäpäin, koska juonitteluun kuuluu oleellisena osana salailu, kuten tässä UM:n palaverin isännöintitapauksessa, joka sinällään osoitti Suomen Ulkoministeriön TOSIAANKIN RAHOITTAVAN kansalaisoikeuksia vastaan tähdättyjä hankkeita. Ensimmäinen kysymys kuuluukin: "Paljonko tämä SALAINEN ja YKSITYISLUONTEINEN kokous maksoi suomalaisille veronmaksajille ?"

Rohkenen ennustaa, että asia ei ole VIELÄ loppuun käsitelty, vaan että vastuulliset henkilöt joutuvat ns. häränsavuille. Virka-ero ilman eläkettä joillekin virkahenkilöille ehkä lauhduttaa meillä sitä oikeutettua raivoa, joka voi Lännellä nostattaa jopa uuden sisällissodan "Toisen Eskalaatiovaiheen". Sotaa on käyty propaganda-tasolla USA:ssa jo pian 66 vuoden ajan. "Asediggarit" ovat hävinneet useimmat taistelunsa, joten alkaa olla "toisen Gettysburgin" aika; käännekohta; vaihe, jolloin vuoropuhelu päättyy, ja raudat omaksutaan asianajajiksi. Niiden puhetta ymmärtää jokainen: Advokaattien kieltä ehkä ei... Puolustus- tai viivytyssotia ei ole voitettu milloinkaan, kertoo historia. Ne päättyvät parhaassakin tapauksessa ratkaisemattomaan tasapeliin. Taistelun perimmäinen tavoite on AINA hyökkäys, rynnäkkö ja vihollisen tuhoaminen. Toivoa sopii, että Valkoisen Suomen v. 1918 kapinan jälkiselvittelyissä tehdyt erheet ja laiminlyönnit eivät toistu USA:ssa "Toisen Gettysburgin" jälkeisessä vaiheessa.

Meillä Suomessa voidaan "sotaa" käydä ainakin toistaiseksi parlamentarismin keinoin, numeroita vaalilippuihin piirrellen. Suomen Tasavallan Presidentin supistuneeseen toimenkuvaan kuuluvat siis maamme ulkopolitiikan "kipparointitoimet", mukaanlukien Ulkoasiainministeriön puuhasteluiden peräänkatsominen. Siksipä siis ei ole niin yhdentekevää, kuin EU-/Rähmä-Suomessa uskotaan, kenetkä Mäntyniemen Herraksi valitaan (ja kun kirjoitan Herran isolla H:lla, en tarkoita minkään lajin "prinssipuolisoa", joista ainakin aseveljillämme USA:ssa on varsin huonoja kokemuksia lopuillaan olevalta presidenttikaudelta). Tarvitaan Tasavallan Presidentin arvovalta käynnistämään tutkimukset UM:n taannoisista vehkeilyistä ja väärinkäytöksistä.

Vähempi ei ilmeisesti riitä; onhan juuri Ulkoministeriö sellainen suljettu linnake, josta ei tihku tietoja julkisuuteen ilman korkeimmalta taholta tulevaa toimeksiantoa ja suostumusta. Ja tuon "Korkeimman Tahon" on oltava vilpittämästi - vielä virkaansa valituksi tultuaankin - oman äänestäjäkuntansa etujen peräänkatsoja. Miina-kiellon kannattajille ei kuulu yhdenkään oikean suomalaisen ääni ! Tuo kieltoehdotushan, kuten jo yleisesti tiedetään ja myönnetäänkin, oli "koepallo" jolla testattiin, tunteisiin vedoten, huomioimatta lainkaan eri maiden olosuhteita ja puolustuksellisia erityistarpeita, YK-maiden kansalaisten ja johtajien suhtautumista erilaisiin kieltohankkeisiin!

Yksi läpijuntattu kielto helpottaa aina seuraavien hiljaista hyväksymistä, joten KAIKKIA toimintavapauden rajoituksia on syytä vastustaa aina, kun protestointiin on tarjolla tilaisuus. Tokkopa F.D. ROOSEVELTiakaan olisi Jenkeissä pressaksi äänestetty, jos olisi tiedetty, että (väkijuomien) kieltolain kumoamisen vastapainoksi oli jo laadittuna Lex Morgenthau, eli Federal Firearms Act 1934, joka runnottiin voimaan enemmittä keskusteluitta. Täydennys täydennykseltä kiristyneenä se on ollut voimassa pian 66 vuoden ajan.

Se olisi voitu ehkäistä ennalta erään politikoitsijan kärräämisellä Potomac-jokeen - ja pikku "pogromilla" Washington D.C:n lakimiespiireissä. Tuohon aikaan ei liene USA:ssa ollut kuitenkaan yhtään "huutavaa ääntä korvessa" kertomassa, mitä joillakin aseiden vastustajilla oli ollut juonessa jo vuodesta 1898 alkaen. Kaikki kävi 36 vuotta myöhemmin "kovin äkkiä" (kuten Suomen puustaputoaminen erään iskelmäsanoituksen mukaan). Nyt on ennakkovaroitus kyllä jo annettu USA:n siviiliväestön totaalisen aseistariisunnan aikeista, mutta nähtäväksi jää, uskotaanko Internetin kautta tulleita varoituksia: Noudatetaanko kaukaisesta tuntemattomasta Finlandista tulleita, kyseisen pikkuvaltion vapaustaistelun historiaan pohjautuvia, tunteettoman raakoja (mutta 81 vuoden katkeran kokemuksen oikeiksi osoittamia) toimintaohjeita ihmisten perusoikeuksien uhkaajien kohteluksi.

Tuossa YK:n "hitonmoisessa juonessa" ampuma-aseiden yksityisomistuksen kieltämiseksi on huvittaviakin piirteitä; nimenomaan julkilausuttu perustelu: "SIVISTYNEET ihmiset eivät tarvitse aseita !" HEHÄN niitä nimenomaan tarvitsevat. Neanderthal- lajin jälkeläisillä on nyrkkinsä, edistyneemmällä lajilla sivistyksen myötä kehittyneet menetelmät. Sivistyksen voitto perustui jo luolamiesten aikaan Gro-Magnonin ihmisten aseistuksen ylivoimaan. Alkukantaisemmat esi-ihmislajit saattoivat olla raa'alta fyysiseltä voimaltaan ylivertaisia, mutta kehittyneemmän lajin älykkyys ohjasi heitä keihäiden, nuijien ja kivikirveiden hyödyntämiseen. Varhaiset esi-isämme välttyivät joutumiselta primitiivisempien naapureidensa juhla-aterioiden aineksiksi. Lopulta he hävittivät uhkaajansa sukupuuttoon - tai ainakin melkein...

Näin voidaan olettaa ihmiskunnan evoluution alkaneen: Aseellinen ylivoima - älyn ylivertaisuus - voitti "nyrkkivallan", eli pelkkään fyysiseen voimaan perustuvan ylivertaisuuteen. Älyllisempi ihmislaji pystyi lisääntymään, edistymään, keksimään elämää mukavoittavia keksintöjä, kuten tulen sytyttämisen keinotekoisesti, eläinten kesyttämisen hyötykäyttöön, maanviljelyksen ja vaihdannaistalouden. Ihmislajista alkoivat valikoitua älykkäimmät yksilöt, jotka pystyivät valmistamaan aiempia kehittyneempiä työkaluja - ja parempia aseita turvakseen. (Muinaissuomeksi, ei niin kovinkaan kauan sitten, tarkoitti sana "ase" myös työvälinettä ylimalkaan. Suomen Talousseuran edeltäjän toimeksiannosta julkaistu taloudellisen paloviinan valmistuksen opaskirjasessa vuodelta 1815 luetellaan: "Wiinan walmistamiseen tarpeellisimmat Poltto=Aseet"... joihin ei kuulunut liekinheitin, vaan joukko pannuja, putkia ja lauhdevesitynnyri).

Ruudin ja ampuma-aseiden keksiminen ja kehitys johti lopulta ihmisten TASAVERTAISUUDEN saavuttamiseen: Enää ei tapparaa heiluttavan hauiksen paksuus tai nyrkkien koko ratkaissut lopputulosta yksilöiden välisissä yhteenotoissa. Ampuma-aseiden yleistyminen vaikutti osaltaan feodaalisen yhteiskuntajärjestelmän kukistumiseen renesanssikaudella: Marxilais-engelsiläisen historiankirjoituksen mukaan oli tuliaseiden kehittymisellä jopa ratkaiseva merkitys. Kumpainenkin noista historioitsijoista oli "asediggari" itsekin! Tämä fakta voi tuottaa hepuliin johtavan järkytyksen Pasilan Rauhanaseman junailijoille, mutta se on tosiasia, jota ei kukaan voi kiistää. Friedrich Engels oli sotilaspiireissäkin arvostettu aseteknologian asiantuntija.

1400-luvulla keksityllä kirjapainolla oli ehkä myös vaikutusta, mutta ampumataito lienee ollut lukutaitoa yleisempi, ja alkuun oli "Gutenbergin Prässillä" joukkotuotettu kirjallisuus pääsääntöisesti uskonnollista julistusta. Huomioitakoon lisäksi, että Japani, missä ampuma-aseiden yksityisomistus on ollut käytännöllisesti katsoen kiellettyä 1600-luvulta nykypäiviin saakka, oli feodaalijärjestelmän tyyssija 1800-luvun loppuvuosiin saakka, ja monet "wanhan järjestyksen" ominaispiirteet ovat vallalla yhä Auringonnousun Valtakunnassa.

Lienevätköhän jotkut Neanderthalin alkuihmisten lajin rippeistä lisääntyneet, atavistisesti yhä kostoa janoavat jälkeläiset niitä, jotka haluavat peruuttaa yksilö-tasoisen ase-varaisen henkilökohtaisen koskemattomuuden ja kotirauhan loukkaamattomuuden turvan ylimuistoiset oikeudet koko ihmiskunnalta ? Paluu "nyrkkivallan kauteen", eli nuijan tai kivikirveen keksimistä edeltävään aikaan, merkitsisi koko inhimillisen sivistyksen saavutusten asteittaista "deleteä", johon nimenomaan sivistyneet ihmiset eivät tappelematta alistu. Emmekä ME enää tappele kivikirveillä NIITÄ vastaan, kuten luola-ihmiset aikanaan...

Yksityis-kansalaisten aseistariisunta olisi vain ensimmäinen vaihe jo vuoden 1905 tienoilla julkijulistetussa ihmisten täydellisen ALISTAMISEN ohjelmassa, jonka laativat vallankumouksen ammattilaiset Vladimir Iljitsh Uljanov/Lenin ja Rosa Luxemburg. Ohjeisto on julkaistu venäjänkielisten Leninin "Koottujen Teosten" XIX osan sivulla 326. Suomennos lienee itse Otto-Wille Kuusisen käsialaa, vuodelta 1946:

"Meidän tunnuksenamme täytyy olla proletariaatin aseistaminen porvariston voittamista, pakkoluovuttamisia ja aseistariisumista varten. Jokaisessa luokkayhteiskunnassa on sortava luokka aseissa. Sen, joka haluaa vapautua riiston ikeestä, on aseistauduttava ankaraa taistelua varten riistäjää vastaan. Sorrettu luokka, joka ei pyri oppimaan aseiden käyttöä ja hankkimaan aseita, ei ansaitsekaan muuta, kuin että siihen suhtaudutaan kuten orjiin !"

Kun tätä tekstiä aikoinaan siteerattiin "The American Rifleman"-lehdessä, ja tyrkytin suomenkielistä käännöstä johonkin aikakauslehteen, luultiin julistusta "USA:n äärioikeistolaisen Kivääri-Yhdistyksen sepittämäksi propagandaksi", eikä siis julkaistu. Tosi on, että aseet - ja vain aseet - ovat yksityisten kansalaisten AINOA tuki ja turva. Sananvalintoja voidaan puolustella tunnetulla faktalla, että todennäköinen suomentaja oli asunut ulkomailla vuodesta 1918 alkaen, ja päivittäin toistetut fraasit ovat siirtyneet käännöstekstiinkin. "Mitä se on ?" kysyttiin jo Wähässä Katekismuksessa. Yritämme suomentaa:

Sellainen poliittinen ryhmittymä, joka tahtoo alistaa muut orjikseen, eli valjastaa heidät "riiston ikeeseen", joutuu siis ensi töikseen aseistautumaan oikeilta ihmisiltä "pakkoluovutetuilla eli riisutuilla" aseilla, voidakseen itse ryhtyä sortajaluokaksi: Suhtautumaan aseistariisuttuihin vastustajiin kuten orjiin. Tämän pitäisi olla selvää tekstiä, vaikka ankea-aatteellinen sanasto voi alkuun hieman oudoksuttaa lukijaansa, ja äkiksestään se todellakin muistuttaa harraste-vapauttaan jopa asein puolustamaan valmistautuneen "asediggarin" repliikkejä.

Vastaavanlaista, venäjänkielestä periytyvää, tosin lontooksi käännettyä tekstiä löytyy pidempikin liturgia USA:n asevastustajien yhdistyksen Handgun Control Inc:in (HCI:n) kuuluisasta Viisivuotissuunnitelmasta, jonka artiklojen alkuperää ei ole vaivauduttu edes peittelemään: Kieltovaatimukset ovat pääosiltaan peräisin ent. Neuvostoliiton rikoslaista, jonka aikoinaan vahvisti puumerkillään generalissimus, marsalkka J.V. Stalin. Tämä "a-haa" -elämys paukahti päähän kohdasta, jossa vaaditaan "useamman kuin neljän aseistetun henkilön muodostaman metsästysseurueen kokoontuminen" kiellettäväksi Liittovaltion laissa.

Tietenkin myös ase-myönteisen kirjallisuuden julkaiseminen on tarkoitus vaatia kiellettäväksi koko USA:ssa, kuten ent. NL:ssa kiellettiin rikoslain 58 #:n nojalla "valtionvastaisia ajatuksia sisältävien painotuotteiden julkaiseminen ja levittäminen" Raamatusta ja virsikirjoista alkaen. Joitakuita neuvostokansalaisia tuomittiin 58 #:n nojalla tunnetusti jopa "sosialismin vastaisten ajatusten ajattelemisesta", ja yritettiin suunnitella jonkinlaista ajatustenluku-konettakin, jota ei tosin liene saatu aikaan, vaikka EEG-laitteen edelleenkehitelmän kimpussa puuhailleet aivotutkijat lupailivat, että: "Skoro buudjet !". Neuvostoliitto on siis "ent.", mutta koko maailman "riiston ikeeseen" valjastavan Maailmanvallankumouksen hankkeet elävät yhä 151 vuoden kypsästä iästä huolimatta.

Tellus-planeetta on käynyt pieneksi ja ahtaaksi. Sen pinnalle eivät mahdu samanaikaisesti aseharrastajat ja harrastevapauden vastustajat. Jompikumpi ryhmä joutuu väistymään "NA POD SLOJU" = alempaan kerrokseen. Tämä on katkera totuus, mutta silti totuus, joka useimmiten maistuu alvejuuren sakealta neste-uutteelta ja harvoin hunajalta.

17121999;  Pete


P.S. Joutunemme julkaisemaan e-mailina artikkelin "HAAG 1899" valikoitujen visitorien ennakkolukuun vajavaisesti kuvitettuna. Kuvitustyö muistuttaa kuuluisaa Iisakin Kirkon rakentamista, koska postin käsittely vie jo lähes koko vuorokautisen valveillaolo-ajan. Toivomme, että itse tekstistä käyvät ilmi kuvailtujen erikoisammusten rakenteet ja toiminnot jotenkuten tyydyttävästi. Kuvitusta pyrimme täydentämään aina tilaisuuden tullen, mutta havaitsemme jo nyt käyneemme käsiksi hieman liian suureen prjojektiin liian vähällä väellä. Haag on odotettavissa ryhmäkirjeenä jouluviikolla. Muista laittaa e-mailiosoitteesi tiedoksi, jos kuulut vuosimaksun (ks. Ruutiset 05.12.1999) suorittaneisiin ja haluat kopion! Voit käyttää myös "hotmeili-iimeiliä" nimimerkillä tai vastaavaa, jos et halua ykkösosoitettasi ryhmäkirjeen postilistalle.

Kommentit artikkelisarjasta ovat tervetulleita ! Hulluille tai herroille ei pitäisi esitellä keskeneräistä työtä, mutta onneksi eivät visitorimme kuulu kumpaankaan edellämainituista kategorioista. Kelpasihan jopa "tosi raakile" eli RäSy-luotijuttukin, jonka valmistumista emme tohdi ryhtyä edes lupailemaan päivittäis-kiireiden paineessa.

17 12 1999, joulurauhan toivotuksin: GUNWRITERS


Lisää Ruutisia >>

<< Uusimmat  Ruutiset osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle    Linkkisivulle   

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html