gunwlogo.GIF (2155 bytes) << Uusimmat  Ruutiset, osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle


Ruutiset 20.06.2000

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen


QuickLOAD ja QuickTARGET -ballistiikkaohjelmat

QuickLOAD (jatkossa QL) on sisäballistiikkaohjelma, joka laskee paineen, nopeuden jne. lataukselle ilman vaivalloisia painemittauksia. Ohjelma sisältää mm. tiedot 841 kaliberille (pienin .14 Walker ja suurin 20 x 138 mm eli Lahden "Norsupyssyn" kaliberi) ja 105 eri ruudille sekä yli 2000 eri luodille. Mikäli jonkin luodin ruudin tai kaliberin tietoja ei ole, ja tarvitsee niitä laskuissa, niin voi lisätä ne itse.

QL laskee...

- patruunan paineen - paineen piipun suulla - lähtönopeuden - ruudin palamisprosentin - latauksen hyötysuhteen - luodin kulkeman matkan paineen saavuttaessa maksiminsa - luodin kineettisen energian - ym. sisäballistiikan arvoja.

Ja mm. seuraavia arvoja käyttäjä voi vaihdella:

- ruutilajia (myöskin ruudin palonopeutta) - ruudin määrää - luotia - luodin pituutta - luodin muotoa - hylsyn tilavuutta - latauspituutta - hylsynpituutta - piipunpituutta - isokaliberia - porauskaliberia - rihlauksen muotoa.

Ruudeista

Vihtavuoren ruudeista ovat mukana kaikki Suomessa myytävät lajit, sekä kaksi .50 BMG kaliberille tarkoitettua ruutia. Valitettavasti PaPPi (N305) puuttuu, mutta sitä ei myydäkään kotilataajille. Norman ruudeista parhaiten kevytlatauksiin soveltuva R-1 puuttuu. Hodgdonin Clays-ruudeista on vain yhtä lajia (kolmesta) . Toivottavasti seuraavassa QL:n päivityksessä nekin ovat, ja mielellään myös venäläinen Sokol-haulikkoruuti, varsinkin, jos sitä aletaan tuomaan Suomeen. Mustaruuti löytyy, vieläpä useita eri karkeuksia.

Luodeista

QL:ssä on Lapuan ja Sakon luodit hyvin edustettuina, käytännössä kaikki myynnissä olevat ja jo tuotannosta poistuneitakin. Lapuan luodeista löytyy mm. 10,0 g Scenar ja 3,7 g ALS. Sakon luodeista löytyy mm. 145A (8g kv) ja 147A (6,6 g HP), joista ensimmäinen soveltuu supulatauksiin hyvin. Jälkimäisen soveltuvuudesta ei ole tietoa. Ilmeisesti liian kevyt, sillä nykysistä ruudeista edes N310 ei ole ehkä tarpeeksi nopeasti palavaa edes 8 gramman luodeille (kaliberissa .308 Win). Vaikkakin ruuti palaa kokonaan, nopeushajonta saattaa olla 20 - 30 m/s, joskin yleensä 10 - 15 m/s.

Peten tietoisku: Toisaalta tulee jossakin vaiheessa eteen tilanne, jolloin ruutikemian keinot loppuvat: On ryhdyttävä yhdenmukaistamaan luotien vaipan kovuutta ja piippukitkaa. Toimenpiteisiin ovat ryhtyneet jo luotitehtaatkin, ottaen yleistyvään käyttöön Moly-pinnoitteen ja puhdaskupariset vaipat. Seuraava ennakoitava kehitysvaihe ovat ilmeisesti muovivaipat, joilla pinnoitetuilla luodeilla saavutetaan ehkä yhtä yhdenmukaisia lähtönopeuksia kuin liukastetuilla lyijyseosluodeilla. "Polymeeri-66:lla" eli Nylonilla ovat ilmeisesti parhaat kovuus- ja kitkaominaisuudet, vaikka monenlaista "kuttaperkkaa" on keksitty sen jälkeenkin.

Alkuperäinen "Polymer-66" on jo 70 vuotta vanha keksintö. Sen keksijä turhautui muovimolekyylien vesipitoisuuteen, joka vaikeutti polymeerin kehräämistä luonnonsilkin kaltaiseksi tekokuiduksi. Perimätiedot eivät kerro hirttäytyikö kemisti W.H. Garothers nylonköyteen, vai käyttikö muuta menetelmää, vaipuneena epätoivoon, ehdittyään sentään jättää polymeerin patenttihakemukset käsiteltäviksi. Kemistin ulottuvillahan on kemikaalejakin; mm. syaniideja.

Kului vielä toistakymmentä vuotta, ennenkuin käyttöä kestäviä nylon-sukkia päästiin kutomaan. Vesipitoisuus, joka oli keinokuidussa vitsaus, on luotivaipoissa siunauksellinen ominaisuus: Nylonin "vesiliirto" saa aikaan materiaalin itsevoitelevuuden, joka on rinnastettavissa jopa yltä-päältä vahapinnoitetun lyijyseosluodin liukkauteen, ilman vahatun luodin epämiellyttävää tahmeutta ja Alox-vahojen ilkeää hajua. (0606 MM; Pete).

Kaikille luodeille QL:ssä ei ole valmiiksi pituutta tai se on väärä (kuten ALS:n tapauksessa, luodin pituudeksi ohjelma väittää 12,29 mm vaikka se todellisuudessa on 22,8 mm, liekö tullut näppäilyvirhe ohjelman tekijöille?). QL:ssä on myöskin Lyman-valuluoteja, ynnä edustettuina useimmat tunnetut (ja vähemmänkin tunnetut) luotivalmistajat.

Kaliberit

Joistakin kalibereita QL:ssä on kaksi vaihtoehtoa; patruunapesän tiukempi ja väljempi mitoitus. Esimerkiksi 7,62 x 39:stä ja 7,62 x 53R:stä on kaksi versiota. 7,62 x 39 mm versiot ovat alkuperäinen venäläinen M43 ja siviilimarkkinolla jonkin verran käytetty .308 x 39 eli RK:n pesämitoitus, mutta .308" halk. piipun isokaliberilla. Näin mitoitettuja ovat tiettävästi Rugerin Mini-14:n variaation piiput. Luotivalikoimahan on rk:n kaliberille niukka, mutta kokoluokassa .308" runsas.

QL:n suurimmalle kaliberille eli "Lahden Norsupyssyllekin" 20 x 138 mm Solothurn Long onnistuvat aliääni-patruunat. Ko. kaliberin aseita on valitettavasti harvoja siviilikäytösssä. Sopiva lataus ko. kaliberiin on 8,00 grammaa N310:tä ja 120,0 gramman luoti. Lähtönopeutta pitäisi löytymän 297 m/s ja painetta 1506 baria, eli vähän alle puolet täysteholatausten max. paineesta 3100 baria taikka ilmakehää. Läpäisy on ilmeisesti suuri johtuen luodin massasta, vaikkakin nopeus on aliääninen. Joissain tapauksissa alhainen nopeus lisää läpäisyä, sillä nopeuden kasvaessa luodin vastus väliaineessa kasvaa logaritmisesti enemmän. Eräät materiaalit (kuten Kevlar) venyvät ja sitkistyvät nopean luodin iskusta, kun taas hitaan, teräväpäisen, liukastetun kokovaippaluodin lipuessa lävitse ne repeävät.


Piekkarinpatruunatkin kotiladataan pian?

Lisäksi löytyy .22 LR eli pienoiskiväärin patruuna. Mm. supulatauksia voi kokeilla, ja USA:ssa eräät ampujat lataavatkin jo itse piekkarin patruunoita. Patruunatehtaat joutunevat pakosta alkamaan nallitettujen hylsyjen ja irtoluotien myynnin, koska riittävää aliäänisien tehdaslatausten valikoimaa tuskin pystytään tuottamaan kaikille aseyksilöille ja joka säälle sopiviksi. Melko äskettäin on tajuttu, ettei "Subsonic"-patruunan luodin testipiippunopeus saa olla 315 m/s, vaan 300 m/s, ja ylipitkästä testipiipusta (Lapualla 66 cm) ehkä vain 290 m/s.

Kukaan ei asennuta vaimenninta 26" pituisen piipun jatkoksi, vaan suputtimen asennuksen ensimmäinen vaihe on aina piipun lyhennys, jonka seurauksena luodin lähtönopeus lisääntyy. Ruuti N310 soveltuu piekkarinkin supulatauksiin. Annoksella 0,055 g kehittyy painetta 820 baria ja lähtönopeutta 301 m/s 420 mm pitkästä piipusta. "Wanha Rowasti" on siis sopivaa supulatauksiin .22 LR:sta aina 20 x 138 mm Solothurniin. Yksikään kivääriruuti ei tarjoa kotilataajalle samanlaista joustavuutta.


Hypernopeuksia rotanhäntävintofkasta!

Taannoin kokeilemani Lapuan ALS-luoti (halk. 7,91 mm paino: 3,7 g) antoi vaatimattomat lähtönopeudet M44 karbiinissani (kal. 7,62 x 53R). Silloin mainitsin, että pidempipiippuisesta Mosin-Nagant M91:stä lähtönopeutta saataisiin enemmän. Pitihän sitäkin kokeilla QL:llä. Valitsin ruudiksi N110:n, sillä esim. N133 palaa kyllä kokonaan, mutta lähtönopeudet jäävät alhaisiksi ("vain" 1215 m/s), ruutien energiasisältöjen eroavuuden takia. 2,65 g N110:tä antaa teoreettiseksi nopeudeksi 1340 m/s, paineella 3740 baria. Nämä siis Mosin-Nagant M91:llä, jonka piipun pituus on 800 mm. Hylsyt kestävät 4200 baria ja sulku melkein 6000 ilmakehää. Ongelmakin on: Chrony-mittarin asteikko loppuu 1200 m/s nopeuteen. "Ballistinen tärppäs-tikkeli" pitänee siis rakentaa?!


QuickTarget

QL:ään sisältyy QuickTarget - ulkoballistiikka-ohjelma, jolla voi laskea luodin lentoradan (2000 metriin saakka), energian, liikemäärän, Point Blanc Rangen (eli optimaalisen kohdistusetäisyyden tietyn kokoiselle kohteelle), luodin hidastuvuuden jne. Lisäksi siinä on mahdollisuus ottaa tiedot suoraa QL:stä yhdellä hiiren napautuksella. QuickTarget on monipuolisempi kuin esimerkiksi Pcb-(ulko)ballistiikka-ohjelma, jonka tosin voi imuroida netistä ilmaiseksi.

Testausta; kevytlatingeilla ja täystehoisilla

Keskityin testauksessa kevyt- ja supulatauksiin. Täystehoisiakin kokeilin jonkin verran . Testasin ensimmäiseksi supulatauksia .308 Win:iin, 7,62 RK:n patruunaan ja 9 x 19 mm kaliberiin. Latauksiksi laitoin aiemmin ampumalla testattuja yhdistelmiä,joiden nopeudetkin olin mitannut. Ensimmäinen testi-osio, koskien 7.62 mm supupatruunoiden tappavia kantamia kevyillä ja raskailla luodeilla, tehtiin perimätietojen pohjalta, koska empiiriset tutkimukset ovat toistaiseksi mahdottomia suorittaa: Pitää odottaa "PÄIWÄn" sarastusta.

Long Barrel Friction:ia pitää käyttää pienillä ruutiannoksilla pitkillä piipuilla. Se huomioi piipussa tapahtuvan luodin hidastumisen, joka saattaa vaikuttaa lähtönopeuteen jopa 100 m/s. Sopiva arvo .308 Win:lle on noin 190 piipun pituuden ollessa noin 60 cm.

rutaul1.gif (20294 bytes)

Taulukko 1 (ylh.). Huipputarkka supu-laukaus lähtee. Paine-/nopeuskäyrä luodin kulkeman matkan funktiona. Painekäyrä on korkeimmillaan (1426 baria; Berdanin patruunan luokkaa) hiukan ennen luodin lähtemistä hylsynsuusta (8,9 mm. Asetussyvyys 11,8 mm). Lähtönopeus on suurin luodin kuljettua 220 mm:n matkan piipussa (hieman yli 300 m/s), alkaen hidastua kohti nopeutta 298,5 m/s 420 mm pituisen piipun suussa. Ruuti palaa loppuun saakka. 14,61 % latingista on palanut jo ennen luodin lähtöä liikkeelle. Paine piipunsuussa on 138 baria, eli varsin kohtuullinen: Vaimentimelle se tietää pitkää ikää. Piippuaika on 1,648 millisekuntia: Opettaa "jälkipidon" merkityksen.

Latauksena on 0,48 grammaa "Wanhaa Rowastia", eli VihtaVuoren ruutia N310, jonka arvo kohosi QuickLoad-ohjelman tuntemuksen lisääntyessä: Käyttökelpoinen piekkarin penniläisestä 20 mm panssaripyssyyn saakka! Lämpöenergian tarkka arvo on 4170 Joulea/gramma (VV:n ilmoittama likiarvo = 4200 J/g. Ero ilmeisesti valmistuserä-kohtainen; ei kovin järkyttävä). Ruutimassan ominaispaino on 1,41 grammaa/ccm, jyväruudin tilavuuspaino 0,54 g/ kuutiosenttimetri. (Mitattuna litran tuopilla, jossa ruuti puristuu tiiviimmäksi kuin pikkumitassa. 1,0 ccm:n kauha annostelee varsin tarkoin 0,50 grammaa).

QuickLoad opettaa käyttäjänsä melkoiseksi ruutiasiantuntijaksi. Vain muutamia mielenkiintoisimpia lajeja puuttuu, mutta seuraava päivitys on jo valmistumassa. (Tosin myöskin ruutien Sokol ja NORMA R1 saatavuus Suomessa on sattumanvaraista. Tiedoksi salakuljettajan uralle aikoville: Muutakin tarpeellista tavaraa kaivataan, eikä vain pirtua, huumeita, bodaushormooneja, tupakkaa ja pistooleja "Suojeluskunnan luvilla").

.308 Winchesterin tarkkuus-supulatingin luoti on 10,04 grammaa painava, 31,75 mm:n pituinen LAPUA Scenar GB491, ilmeisesti vielä ilman "Silver Jacket"-molybdeenipinnoitetta. Hylsyn tilavuus on 56 grainia vettä eli 3.936 ccm.

rutaul2.gif (21158 bytes)

Taulukko 2. aine- ja nopeuskäyrät tulostuvat myös luodin piippuajan funktiona. Luodin lähtiessä liikkeelle on pesässä jo 250 ilmakehän paine, joka saa aikaan herkästi syttyvän ruudin säännöllisen palamisen. Kivääriruuti voisi sammua nallin palokaasujen kehittämän paineen alentuessa vajavaisesti täytetyssa hylsyssä nopeasti, tai ruuti voi myös jäädä kytemään, jolloin seurauksena on pahimmillaan räjähdysmäinen alilatausdetonaatio. Kun huippupaine kehittyy alle 0.2 millisekunnin aikana, ei tätä riskiä ole. Ainoat yllätykset ovat luotiperäisiä: Suuret nopeusvaihtelut ja ehkä luotien takertumiset piipunreikään. Jos on vaikeuksia pitää nopeudet alueella 290 - 305 m/s, ei luoti ole ehkä sovelias aliäänisiin latauksiin. Ennen lopullista tuomiota kannattaa kuitenkin kokeilla piipunreiän ja luotien liukastusta.


Parhaimmillaan erehtymätön!

Esimerkiksi 0,42 gramman annoksella N310:ta olin saanut nopeusmittauksissa ka. nopeuden 296,3 m/s ja QL:llä laskien nopeuden 298 m/s. Jos mitattu nopeus V3 metriä ekstrapoloidaan V0:ksi, havaitaan ohjelman "arvanneen" sen muutaman senttimetrin tarkkuudella sekunnissa! Kertaakaan näissä kokeilussa en saanut yli 15 m/s todellisesta nopeudesta poikkeavaa arvoa. Ohjelma vaatii kuitenkin yksityiskohtaisten esitietojen sisäänsyötön.Varsinkin pienitilavuuksisissa hylsyissä (kuten 9 x 19 mm) täytyy muistaa mitata hylsyn todellinen tilavuus, muuten todellinen ja laskettu nopeus, sanoin kuin paine, saattavat poiketa toisistaan yli 50 m/s. Aiheettomasti ei varoitella huolehtimaan joitakin ruutilajeja käytettäessä siitä, että patruunan latauspituus saa lyhentyä syöttövaiheessa lippaasta patruunapesään.


Hylsytilavuuden määritys


Miten sitten mitataan vaikkapa .22 LR:n tai Short-hylsyn pieni tilavuus riittävän tarkasti? Joudutaan asialle apteekkiin, jos kaveripiirissä ei ole ripeimmin yleistyvän kansantaudin kantajia. Jokaisella tosin jo lienee, jos kaveripiiriä on yleensä. Tarkkoja mittauspipettejä jaetaan (ilmaiseksi) diabeetikoille terveyskeskuksista: Kertakäyttöisen insuliiniruiskun asteikon "viivat" ovat 1/100 ml:n välein, eli pienellä tiskausainemäärällä höystetyllä vedellä suoritettavan hylsytilavuuden mittauksen voi suorittaa tosi tarkasti. "Fairyn" tms. aineen tehtävä on alentaa veden pintajännitystä, jolloin hylsy täyttyy tarkoin laitaan asti, mutta ei kukkuroilleen yli tilavuutensa. Pesuainetta riittää pari pisaraa kahvikupilliseen vettä eliminoimaan pintajännityksen. (Tätä tarkoittaa tilavuusmääritelmä: "Case Capacity, overflow").

Vesi imetään sitten hylsystä ruiskuun, hitaasti, ettei ilmakuplia muodostu. 50 insuliiniyksikön ruiskullisia tulee 9 x 19 mm hylsystä kaksi. Joskus vähän yli, toisinaan vähän vaille, hylsyn seinämien ja pohjan metallipaksuudesta riippuen. Konepistoolipatruunan hylsyn tilavuus on useinkin pienempi kuin pistoolinhylsyssä, ehkä vain 0,97 kuutio-cm. Nimellinen tilavuus on 1.0 ccm tasan. Niissä maissa, joissa neularuiskujen aiheeton hallussapito on kiellettyä, joudutaan tilavuus määrittämään punnitsemalla hylsyn täyttävä vesimäärä. Tuollaisia tosi pahan vainoharhan maita ovat USAn muutamat osavaltiot. Veden painoon perustuvan tilavuusmäärityksen yksiköt ovat siksi graineja. Metrisysteemillä, kuutio-cm:einä, määritetään suoraan hylsyn tilavuus.

Jos vaa'an punnituskyky riittää, punnitaan ensin tyhjä hylsy, jossa on paikallaan nallinkuori. Tämän jälkeen punnitaan vedellä suuta myöten täytetty hylsy. Kun bruttopainosta vähennetään tyhjäpaino, saadaan selville veden paino. Ruutivaa'an kuppiin asetetaan hylsy seisomaan kannallaan, tarkoin pystysuoraan, varoen keikuttamasta kuppia, kun hylsyä täytetään vedellä ruiskun tai pipetin avulla. Laitaan asti täyttyneestä hylsystä saa vettä loiskua vaakakuppiinkin, mutta ei tippaakaan vielä täyttövaiheessa. Hylsyn ylitäyttöä on varottava erityisesti.

Jos käytettävissä on HODGDON-ruutia BALL-C (2), on tilavuuden määritys helppoa. Ko. ruudin tilavuuspaino on 1.0 gramma/ccm, eli sama kuin vedenkin ominaispaino. Hylsy täytetään suun tasalle ruudilla, jonka grainipaino punnitaan. Pallojyväruuti täyttää hylsyn tasaisen tiiviisti, joten tilavuuden määritys sen avulla on riittävän tarkka. Ruutia N310 voisi käyttää tähän tarkoitukseen teoriassa, kertomalla hylsyntäyden annoksen grainipaino kahdella, mutta "tikkuruuti" voi puristua hylsyyn tarkoitettua tiiviimmäksi, jolloin tilavuuspaino on suurempi kuin 0,5 g/ccm, ja virhe kaksinkertaistuu jopa 20 % suuruusluokkaan, antaen liian suuren hylsytilavuuden lukeman.


"Kenellä on aivot, käyttäköön niitäkin!"

QL ei ota huomioon nopeuksien luotiperäisen vaihtelun, eikä alilatausdetonaation mahdollisuutta, joten se ei sovellu kokemattomille lataajille. AINA pitää käyttää omaa järkeä, vaikka joku tietokoneohjelma väittäisi latausta turvalliseksi. Esimerkiksi kaliberissa .308 Win. on ohjeman mukaan mahdollista ampua 0,20 gramman annoksilla N310:tä Lapuan 8 grammaista S374 luotia 40 cm piipusta. Näin pieni lataus voi aiheuttaa kuitenkin alilatausdetonaation, kuten eräs lataaja sai kokea omakohtaisesti, kun ei uskonut varoituksia minimilatauksen alituksen (tässä tapauksessa PUOLITTAMISEN) vaaroista. 6-grammaisen liukastetun lyijyluodin vauhdittajana on 0,20 grammaa hitaamminkin syttyvää ruutia N320 täysin turvallinen annos. Ollut käytössä yli 17 vuoden ajan, julkaisemisestaan alkaen.


Ruuti vs. nopeus

Kaliberiksi valitsin 7,62 x 39:n, ja lataukseksi 4,0 grs/ 0,26 g sekä luodiksi Lapuan S405 (7,90 mm halk.) eli "123+4"-latauksen. Latauspituus oli 56,0 mm piipunpituus Sako M92 S piipun mukaan (415 mm).

Ruuti    Lähtönopeus Paine (baria)
VV N310    255 m/s    947
VV N320    240 m/s    721
VV N330    228 m/s    616 E.S!
VV N340    211 m/s    505 E.S!
Hodgdon Clays Orig.    239 m/s    724
Alliant Red Dot    253 m/s    771


E.S! = Ei Suositella! Paineen tulisi olla vähintään 700 bar, jotteivat luodit jäisi piippuun. VihtaVuoren N330:lla sekä N340:lla ko. 4 grainin annos on liian pieni, eikä muutenkaan ole suositeltavaa ladata supulatinkeja N320:tä hitaamalla ruudilla, jos käytetään 8 gramman vaippaluotia. Vertailevissa palonopeustaulukoissa nämä ruutilajit jäävätkin kauas "Top 15:n" alapuolelle. Original Clays-ruuti on australialaista ADI AS 30N:ää. Clays Universal ja Clays International puuttuvat ohjelmasta, ja ne lienevätkin liian hidaspaloisia "123+4"-latauksiin. Uusi Hodgdon Titewad-ruuti olisi ilmeisen sopivaa, mutta sen arvot saatanee vasta QL:n seuraavaan päivitykseen.

VV N320 on rajatapaus: Käyttökelpoinen ehkä vain liukastettuja luoteja ammuttaessa. Helposti muistettava numerosarja "123+4" tarkoittaa luodin painoa + ruutiannosta graineina niille kotilataajille, joille grainit ovat grammoja tutumpia, ja jotka aloittavat latausten kehittelyn totuttuun tapaan, annoksia suurentaen, suositetusta aloituslatingista alkaen.

4 grainin starttiannoksen alittaminen voi tuottaa pahankin onnettomuuden, kun taas vakavimmaksi riskitekijäksi useimmin väitetty tahaton kaksoisannostelu nostaa paineita tuskin millään tarkoituksenmukaisella ruudilla edes tehdaspatruunan sallittuun max.-rajaan asti. Kokeneemmat supupatruunoiden lataajat aloittavatkin nykyisin latinkien kehittelyn tunnetuista trans-soonisista annoksista, pienentäen ruutimäärää, kunnes luodin lentomelua ei enää kuulu ja he vähentävät annosta vielä vähän, että erilaisia muuttujia varten syntyisi riittävästi marginaalia.

Kaikki myöntävät jo todeksi sen, että jokainen ase, tai monipiippuisten aseiden jokainen piipunreikä patruunapesineen on yksilöllinen. Latausohjeet ja -ohjelmat ovat pakosta vain suuntaa antavia. Hienosäädöt joutuu jokainen tekemään itse, mutta joskus "ennustaa" ballistiikkaohjelma sopivat ruutimäärät melkein milligrammalleen oikeiksi. Terveen järjen, viisaan harkinnan ja luotettavista lähteistä löytyvän kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen on siltikin suotavaa, erityisesti etsittäessä vastausta kysymykseen: "Mistä alkaisin?"

Piipun pituus vs. nopeus / suupaine

Kaliberiksi valitsin .308 Win:in ja lataus oli 0,50 g N310:tä Lapuan 10,0 gramman Scenarin takana. Max. painehan ei muutu piipunpituuden myötä, mutta paine piipunsuulla muuttuu.

Piipun pituus (mm)    Nopeus (m/s)    Suupaine (baria)

200    313    339
300    318    213
400    312    152
500    300    116
600    284    93
700    265    78
800    243    66

Kiväärikaliberisella metsästyspistoolilla saadaan tunnetusti joitain säästölatauksia ammuttaessa suuremmat lähtönopeudet kuin pitkäpiippuisella luodikolla, mutta paine ja pamaus aseen suussa lisääntyy tai vähenee kääntäen verrannollisesti aseen piipunpituuteen nähden.

Tähän ilmiöön perustui venäläisten 2. maailmansodan aikaisten "Partisaanipatruunoiden" ja "Metsästyspatruunoiden" äänen hiljaisuus. Luodin paino oli 5,5 - 6,1 g, tai "Ohotniki Patronissa" 4,8 g, ja alkuperäisessä tehdasladatussa "vihreässä" partisaanipatruunassa 9,65 g. Partisaaniosastoille jaettujen vanhojen M1891 kiväärien piipunpituus oli 800 mm. Luodin ka. lähtönopeus oli 260 m/s 9,65 g luodilla.

Tehdasladattuja patruunoita ei kuitenkaan ehditty jakaa saksalaisten haltuun vuonna 1941 jääneille alueille. Niitä ammuttaessa olisi kiväärin vaimennin S-40 eliminoinut suupamauksen, eli oikeammin kumitulppien lävistysmelun, aseen iskurin napsahduksen melukkuustasolle. Kevytluotisemmat partisaanipatruunat ladattiin metsäkorsuissa, vihollisen selustassa, useinkin asekohtaisiksi. Niitä ammuttaessa huomattiin, ettei aseessa tarvita vaimenninta lainkaan, jos vihollispuolella on kuuluvilla voimakasta taustamelua, kuten juopuneen mölyköörin reteää yhteislaulua tai moottorien ääntä.


"Moi, moi! Monesko pönttö?"

Päinvastaisia ovat taas tapaukset, jolloin on saatu aseen vaimennin hajalle, kun on luotettu liikaa "Virallisen Valistuksen" resepteihin, ja yrittetty ahnehtia suuria lähtönopeuksia, sekä korkeita Joule-lukemia hitaasti palavilla kivääriruudeilla. Jos ruudista palaa vain 70 % piipussa, palaa lopusta 30 %:sta suuri osuus räjähdysmäisesti "pöntössä", joka särkyy ennemmin tai myöhemmin: Yleensä ennemmin.! Jos halutaan vaimentimen kestävän tulitusta vaikkapa .300 Win. Magnumin täystehoisilla latauksilla Magnum-latingeille ominaisilla ruudeilla, joudutaan suputin teettämään "customina", lastuavalla työstöllä, jousikovaksi karkaistavasta työkaluteräksestä.

Suputin voi painaa melkein yhtä paljon kuin asekin, ja se myös maksaa ehkä yhtä paljon kuin perusvarusteinen ase.    Yksilöllisellä erikoisvalmisteella on aina hintansa - ja haittansa. Sinänsähän ei sellaista (luonnonlakien ehdoilla toimivaa) asevaimenninta ole vielä keksitty, jota EI osattaisi valmistaa Suomessa...


Latausten kehittelyä .32 H & R Magnumiin ja .22-250 Rem:iin

Toki piti päästä kokeilemaan, voiko ohjelmalla laskea latausarvoja lähes entuudestaan tuntemattomaan kaliberiin. Sekä myöskin ladata patruunoita, jotka ovat turvallisia paineiltaan. Ko. kaliberit valitsin käytännön kokeiluiden mahdollisuuden perusteella. .32 H & R Mag:iin ei juurikaan löydy latausohjeita VihtaVuoren ruudeille, joten siinäpä otollinen kokeilumahdollisuus. .22-250 Rem. kevytlatauksia ei ole juurikaan nykypäivinä kokeiltu. Aikoinaan Erä-lehdessä niitä julkaistiinkin PTK:n toimesta. Jälkipuinnista on tiedossa eräs hauska muistelma.

PTK:n edesmennyt kolleega, Seppo Hämäläinen, oli tutkituttanut myöhemmin latausten turvallisuuden Sakolla. Testiraportti oli lakooninen: "Turvallisia ja tarkkojakin, vaikka ruutivalinnat ovat poikkeuksellisia". Sakolla lienee arveltu herra rehtori Hämäläisen kehittelevän joitain pienirekyylisiä latauksia kasa-ammuntaa varten. Eräillä latausyhdistelmillä hän olisi kasakilpailuissa menestynytkin: Nopeusvaihtelut alle metri sekunnissa. Aseen piipun käyttöikäkin olisi pidentynyt dramaattisesti. .22-250:stä ei tullut kuitenkaan vielä tuohon aikaan "salaista asetta", jolla kasakisoja voitetaan, vaikka siitä voi joku joskus löytää toistaiseksi tuntemattomia ominaisuuksia.

Koeaseina käytin Sako 75 Hunter -luodikkoa kaliberissa .22-250 ja Smith & Wesson (16-4) revolveria kaliberissa .32 H & R 150 mm piipulla. Kokeilut aloitin ko. reukulla. Luodeiksi valitsin Sakon 6,0 gramman kokovaippaisen (110A) sekä Lapuan ALS:n. Ruudeiksi otin mitä nyt sattui olemaan itselläni, eli ALS:lle N310 ja 6 grammaiselle N340 sekä N110. N110:n tiesin jo kokeiluita aloittaissa liian hitaaksi, mutta pitihän sitä kokeilla, varsinkin kun USAlaisissa latauskäsikirjoissa on latausarvoja sille .32 H & R Mag:iin. Jotenkin alkaa muodostua käsitys, että USAssa tunnetaan meidän aikanamme revolverin sisäballistiikkaa jo paljon huonommin kuin vaikkapa Saksassa - tai Suomessa!


"Älytön" Harrikan latinki

9,0 grs/ 0,58 g N110:ta antaa QL:n mukaan 93 grs luodille lähtönopeutta 337 m/s ja painetta 936 baria. QL:n mukaan ruudista palaa vain 66 % mikä pitänee paikkansa, sillä ko. latauksen ampumisen jälkeen piipusta löytyi palamattomia ruutijyviä. N110:lla hylsyn tilavuus ei riitä paljoakaan suurempaan lataukseen. Luodit eivät vakautuneet näin pienellä nopeudella, vaan taulusta löytyneet reiät olivat luodin sivuprofiilin mukaisia. Revolverissahan rullan ja piipun välinen rako vähentää lähtönopeutta, verrattuna esim. pulttilukkoiseen tai itselataavaan pistooliin.

Jos painehuippu kehittyy revolverin rullanpesään juuri silloin, kun luodin peräpää on ohittanut tuon raon, niin "Hallelujaa, Aamen: Hyvästi hyötysuhde!" Huomattavastikin pienempi määrä samaa ruutia ja luodin yli-syvä asetus (á la 7.62 mm Venäjän Nagant) voi kehittää vähintään saman lähtönopeuden, eli hyötysuhde paranee kun palotila pienenee. Periaate on aivan sama kuin mopedin moottoria viritettäessä, sorvaamalla pieni siivu "Pappa-Tunturin" sylinterin kannen tiivistereunasta, tai hankkimalla korotettu virityssarjan mäntä uudempiin malleihin.

Revolverissa ei ole tarvetta edes käyttöpaineen nostamiseen, kuten mopedissa, jonka virittelyn hinta on moottorin käyttöiän lyhentyminen. Se riittää, että huippupaineen vaihe on ohi jo silloin, kun luodin peräpää on vielä mieluiten hylsyn sisällä, vasta matkalla rullan saumaan. Edellämainittuun kikkailuun luodin asetussyvyydellä ei ole kuitenkaan käytännöllistä tarvetta, koska ruudeissahan on valinnanvaraa.


Jopa alkoi Lyyti kirjoittaa!

N340:llä käytin 0,34 gramman latausta. Painetta pitäisi löytyä 1591 bar ja nopeutta 383 m/s. Ruuti paloi puhtaasti ja luotien reiät taulussa olivat pyöreitä. Tähän väliin huomautettakoon, että .32 H&R Mag:in enimmäispaine on 1620 bar, mikä on lähes tuhat ilmakehää matalampi kuin esim. 9 x 19 mm patruunan max. paine. Pulttilukkoisissa ja taittopiipuisissa metsästyspistooleissa max. paine voitanee ylittää turvallisesti (tämä siis koskee .32 H & R Mag:ia), mutta revolverit ovat yleensä sen verran heikkorakenteisempia, ettei niissä kannata ylittää ko. maksimia. Harvinaistuvia hylsyjä on myös viisasta säästää turhilta rasituksilta. Kaliberi .32 Harrington & Richardson Magnum on, valitettavasti, tuomittu häipymään historiaan!


Taas yksi myytti nurin!

ALS:llä paineen pitäisi olla 1587 baria ja lähtönopeuden 428 m/s 0,21 gramman annoksella N310:ta. Luodit vakutuivat ja tarkkuus oli yhtä hyvä kuin Lapuan tehdasladatulla wadcutter -patruunalla (.32 S & W Long; niitä voi ampua .32 H & R:llä, kuten myös .32 ACP:tä eli 7,65 Brownigia, joka tosin vaatii erillisen hylsynpoistorassin. Rullan hylsynpoistin ei saa kunnollista otetta hylsyn puolilaipasta). Muistelen, että joku kirjoitti joskus jossakin metsästyslehdessä, että metsästäjille ei pitäisi myöntää aselupia tämän kaliberin revolvereille riistaeläinten lopetuskäyttöön, koska "niiden patruunaa ei ladata, eikä sitä edes voi ladata, kokovaippaluodeilla".

Tulipahan tuokin harhakäsitys vihdoin kumotuksi. Välitettäköön tieto kaikille Suomen rumille vallesmanneille! Hirvenkin lopetus onnistuu jopa vaipattomalla lyijyluodilla, eikä metsästyslainsäädäntö aseta mitään rajoituksia käytettäville aseille tai ampumatarvikkeille. Yleisiä lopetusaseita ovat huokeat revolverit, kaliberissa .22 LR. Vahinko, että myös monet CIAt lukevat Ase- & Eräalan lehtiä. Ne merkitsevät muistiin juuri kaikkein järjettömimmät kalkkivaarien kähinät, joita ne niistä löytävät. Saanevatko palkkaan provisioita sen mukaan, kuinka monta aselupaa ne epäävät? Vai yleneekö arvo rapparilooshissa askeleen kohti myyrmestariutta? Kysymykset jätän avoimiksi.

Tarkkuutta kokeilin vain pystystä kahdenkäden otteella ampuen, kunnollisen tuen puuttuessa radalta. Monissa ulkomaisissa testiammunnoissa on paras käynti saatu .32 S & W Long Wadcuttereilla, joissakin nimenomaan Lapualaisilla, eli .32 Harrington & Richardson Magnum-patruunan tehdaslatauksissa on ollut ehkä jotain myötäsyntyistä vikaa: Kaliberi "vanhentunut syntyessään", tai luodit epäonnistuneita rakenteeltaan? Tällaisella patruunalla nimittäin olisi puolensa lähitorjunnassa, jos se olisi vaikkapa .308 H & R Magnum, hylsy kestäisi samat paineet kuin vaikkapa "vain" 9 x 19 mm hylsy, ja piipun rihlannousu olisi esim. 240 mm per kierros, kuten Kalashnikov-rynnärissä.


Kevytluodilla huikea hyötysuhde!

Pistoolit ja revolverit ovat pääasiassa lyhyen matkan aseita, joissa tarkkuus ei ole pääasia, vaan tärkeintä on toimintavarmuus. Ampumamatkat ovat käytännössä paljonkin alle 10 m, keskiarvo kai jotain 3 metriä, niin sodassa kuin "rauhassa", eikä maali ole raadollisimmassa arkitodellisuudessa paikallaan seisova rengastaulu. Hyötysuhde ALS:llä ja ruudilla N310 on laskennallisesti 38,8 % eli poikkeuksellisen hyvä. Mittaustuloksia saadaan, kunhan käytettävissäni on taas joskus luotinopeusmittari. Tieto hyötysuhteesta voidaan silloin vahvistaa, tai tarkistaa se realistiselle tasolle. "Wanha PaPPi" antaa siis kyytiä kevytluodille, jonka lievä alimittaisuuskaan ei tuota haittaa edes tarkkuudelle. (Pete hoi! Nettiin uusintana juttu Schouboe-pistoolista; Ase & Erän neitsytnumerosta!)

.32 H & R:t jouduin lataamaan korvikekonstein, sillä asekaupoissa ei ollut hyllyssä .32:n latausholkkeja. Ne piti tilata: Sen verran harvinainen kaliberihan .32 kuitenkin jo nykyisin on. Hylsyt supistin 7,62 x 39 latausholkilla, poistaen hylsynsuun laajennuskaran. Iskin vasaralla hylsyt tapin avulla holkkiin sisälle. Niihin tuli siis vain "kaula"supistus. Nallitus onnistui RCBS:n käsinallittimella hyvin, sillä .222/.233 Rem:n hylsynpidin käy ko. kaliberille. Hylsynsuun laajennus onnistui .311" laajennuskaralla, joka on RCBS:n 7,62 x 39 mm supistusholkissa. Luodituksen taas hoidin Lee:n 9 x 19 mm luoditusholkilla.    (Bravo! Improvisointikyky on kotilataajan taitojen puntari aikana, jolloin kaikki tarvekalut harvinaistuvat!
Peten välihuomautus).

Murmelipyssyn testi viivästyy!

.22-250:lle sopiva aloituslataus on 0,50 g ruutia N310, jolla pitäisi saamamme nopeutta 591 m/s ja painetta 1825 baria. Aliääniset lataukset saattavat onnistua 0,23 gramalla N310:ta, jolloin paine on 700 bar ja nopeus 296 m/s. Ko. painelukema on juuri turvallisuuden alarajalla, joten latauskokeiluissa tulee toimia varovaisesti. Liukastetuilla lyijyseosluodeilla voisi pelata tietysti aina varmimman päälle. Laskin arvot 570 mm piipunpituudelle. Luoteina laskuissa käytin Sierran 52 grs "Match King:iä", jonka voi ehkä korvata esim. Sakon 105G:llä (3,2 g), joskin Sierran vaippametalli on paremmin kevyt- ja aliäänilatauksiin soveltuvaa. Puhdas kupari olisi sitäkin tasalaatuisempaa. Kaikenlaisten vaippaluotien kastoliukastus on suositeltavaa, vaikka .22-250 ei olekaan myötäsyntyisesti kovin taipuvainen tuottamaan alilatausdetonaatioita, kuten on sitä luisuhartiaisempi .243 Win.-patruuna.

Näitä latauksia en ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta aloituslataus (0.5 grammaa/ 9 x 19 mm hylsyllinen/ 1.0 ccm N310:tä) on ilmeisen turvallinen paineiltaan. Toukokuun viimeisenä päivänä ja Helatorstaina olivat ampumaradan miehittäneet "CIAt", ja seuraavana viikonvaihteena on radalla yksityistilaisuus: jotkin disipliinikilpailut UIT/ISU-ampumalajien luvultaan harventuville harrastajille. Vahinko ei ollut korvaamaton, vaan koitui onneksi: Saadaan muutamia valuluotilatauksiakin samaan testiraporttiin. Luodit on jo valettu ja ostettu. Vakautuvuudesta 14" rihlannousulla ei ole takeita, mutta hohtimet owat jo wanha kexintö. Ylipitkästä lyijypötköstähän saa aina lyhyemmän.


Mitä hyvää? Mitä puutteita?

QL on kokonaisuudessaan tähänastisista ballistiikkaohjelmista paras. Muutamia pieniä virheitä kyllä löytyy, muttei niistä ole paljoakaan käytännön haittaa. QL:n ja Quick Targetin tiedot voi printata helposti ja ohjelmat esittävät ne halutessa graafisina kuvaajina. Aloitteleville kotilataajille ohjemasta ei ole juurikaan hyötyä, vaan hyödyt tulevat esiin vasta pidemmälle viedyissä lataustutkimuksissa. Kokeneelle jälleenlataajalle ohjelmasta on korvaamaton apu, varsinkin latauksia kehiteltäessä "entuudestaan tuntemattomalle" kaliberille tai muita erikoislatauksia tutkittaessa.

Hiukan tosin huvittaa ohjelman tekijöiden naiivi usko, että kaikille latausyhdistelmille voi etsiä käyttökelpoiset vähimmäisannostusten reseptit jostakin latauskäsikirjasta. Säästölatauksiin ja erityisesti vaimenninpatruunoihin ei taida löytyä reseptejä muualta kuin Webistä, ja ehkä 80 % niistä on GOW-sivuillamme. Valuluotilatauksenkaan käsikirjoissa ei ole huomioitu parhaiden supuruutien joustavuutta, vaan minimilataukset ovat kaavamaisesti noin 15 % max.-latauksia pienempiä, aivan kuten kivääriruudeilla, vaikka kokeilut voitaisiin aloittaa täysin turvallisesti joskus 1/3-panoksistakin.

Muunmuassa eräiden vanhempien Lymanin reseptien noudattaminen aiheuttaisi piipun lyijyttymisen jo muutamien kivääriruudilla ladattujen patruunoiden ampumisen seurauksena, kaikkein pienimmilläkin suositusannoksilla: Käsikirjat on kirjoitettu poikkeuksitta ylikansallisen ruutikartellin ehdoilla, unohdellen tarkoitushakuisesti paljonkin jopa yli sadan vuoden aikana kertynyttä tietämystä. Kun QL päivitetään seuraavan kerran, neuvottanee siinä jo tämä media, josta löytyy tutkittua tietoa ohjelman tulostaman "harmaan teorian" tueksi, eikä ainoana pyrkimyksenä sen kyseenalaistaminen.

Tuo maininta harmajasta teoriasta ei ole tarkoitettu vitsiksi, koska monien latausyhdistelmien tapauksissa ovat testatut latausreseptit ja mitatut nopeuslukemat (jo ennen omaa syntymäänikin suoritetuista testiammunnoista) olleet yhteneviä ohjelman ennakoimien tuloksien kanssa - melkein "nollatoleranssilla". Myös venymäliuskamittauksilla saadut painelukemat ovat olleet yhtäpitäviä QL:n ennustusten kanssa korkeapaineiden alueella, missä painetietojen paikkansapitävyydellä on käytännöllistäkin merkitystä ampumaturvallisuuden kannalta.


"QL ennustaa puolipaineita ja tuplapaineita..."

Kun esimerkiksi .308 Win.-latausten sallittu maksimipaine on yli 4000 baria, on yksi v..un hailee, vaikka venymäliuskalla mitattu painetaso on hiukan yli 700 ilmakehää ja QL ennustaa jotain 1500 atmosfääriä, jos luotien mitattu lähtönopeuksien vaihtelu on vain muutamia metrejä sekunnissa yli/alle tavoitellun keskinopeuden 300 m/s. Merkillepantava havainto on silloin se, että luotien liukastus on onnistunut yli odotusten...

Muutamat tutkijat, joilla on käytössään turhankin tarkat paineenmittauslaitteet, ovat joskus ihmetelleet ennakoitujen ja mitattujen painelukemien eroavuutta matalapaineiden alueella: Joskus on mitattu paine vain puolet ohjelman ennakoimasta lukemasta ja toisinaan taas kaksinkertainenkin - mutta aina reilusti alle tehdaslatauspatruunan suurimman sallitun käyttöpaineen. Sehän vain on tärkeää aseen ja hylsyjen käyttöiän kannalta.

Luodin ja piipun väliseen kitkaan, tai piipun lämpötilaan testiammuntoja aloitettaessa, on alettu kiinnittää huomiota vasta aivan äskettäin. Nuo tekijät vaikuttavat luotien lähtönopeuksienkin kehitykseen niinkin, että satunnainen ylikireä luoti jää jumiin piipunreikään. VO = 0 m/s, kun se keskimäärin on vaikkapa 270 m/s samoilla latauksilla. Eikä se edes vaihtele pahemmin, jos luotivaippojen kitka ja kovuus on yhtenäinen. Jos vahinko joskus sattuu, voi huippupaineen "piikki" kiivetä korkeuksiin. Aina se ei tyydy edes kaksinkertaistumaan.

Ranskalainen ruudinkeksijä P. Vieille oli mitannut satakin tuhatta baria, saatuaan aikaan savuttoman ruudin detonaatioita. Luotivaippojen kovuusvaihteluista aiheutuvia yllätyksiä ei QL-ohjelma pysty tietystikään ennakoimaan. Ei myöskään nallivikoja tai muita detonaatioriskin osatekijöitä. Vain yhdenmukaisesti toimivat latauskomponentit tuottavat ennakoitavissa olevia ballistisia ominaisuuksia: "Name of the Game is THE SAME " on ollut sanontana kai yli sadan vuoden ajan. Luoteja on nykyisin onneksi alettu pintaliukastaa tehtaissakin, tai jälleenmyyjien toimesta, ja vaippametallin kovuusvaihtelut voidaan minimoida jo kauan tiedossa olleilla materiaalivalinnoilla "jos tarvetta ilmenee". Viime aikoina on ehkäpä alkanut ilmetä?

rutaul3.gif (15722 bytes)
Taulukko 3. Klikkaa hiirellä suuremmaksi. Scenar GB491:n lentorata QT:n tulostamana. Lähtönopeus 298 metriä sekunnissa. Lentorata on kaartuva, niinkuin arvata voi, mutta joskus on "lumipallo-trajektiosta" hyötyä ampumaturvallisuuden kannalta. Luoti voi olla kuolettava n. kahden kilometrin etäisyydelle, mutta metsästyksessä tavanomaisilla korotuskulmilla se tekee mahalaskun jo ennen vaarallisen kantamansa puoliväliä.

Varjostettu 8 cm:n korkuinen alue on "Point Blanc Range". Suomennetaan kai muotoon "pyyhkäisyala". Alkuaan se tarkoitti tykinlaukausta vaakasuoraan, tai jopa horisontaalitason alapuolelle, jolloin tykin korotuskvadrantin asteikko oli loppunut. "Blanco" = "tyhjä; vailla merkintöjä". Kun kohdistusetäisyys on 75 metriä, käy luoti 45 metrissä parin senttimetrin verran PBR-alueen yläpuolella. 125 metriin ammuttu luoti osuu jo 32 cm:n verran tähtäyslinjan alapuolelle.
QT-ohjelma tulostaa samalle A4-liuskalle myös luodin sivutuulisortuman ja nopeuden sekä liike-energian alentuman määräetäisyydelle.


Hyvää ei saa halvalla!

QL:ssä ovat valinnaisina kielinä englanti ja saksa. Copyrightin haltija onkin saksalainen (nykyään kai jo Tekn.Tri.) H. Brömel; Dreieich, Deutschland. Diskettimuotoisen ohjeman mukana tulee noin 150-sivuinen englanninkielinen ohjevihko, josta käyvät ilmi kaikki tarpeelliset (ja tarpeettomatkin) asiat ohjemasta. Hintaa QL:lla on 850 mk. Korkeasta hinnastaan huolimatta QL & QT on hyvä ostos ja siinä saa totisesti täyden vastineen rahoilleen. Suoraan Saksastakaan tilaamalla ei ohjelmia saa juuri tätä halvemmalla, koska valuutanvaihdot ja -siirrot maksavat nekin ja tuottavat monenlaisia hankaluuksia sekä viivytyksiä - "vain muutaman dollarin tähden".

(Sana "muutama" tarkoittaa Pohjois-Karjalan eräiden syrjäkylien murteessa samaa kuin "YKSI"! Kuin sattumalta on syntyvä säästö hieman alle FIM 7:00, eli suomalaisen maahantuojan nimellinen kate syntyy lähinnä tukkuostajan paljousalennuksesta. Peten välihuomautus).


Maahantuojan /postimyyjän yhteystiedot ovat:

TUSSARI/ VILLIKARJU OY.
Antinkankaantie 30, 92130 RAAHE.
P.O.Box: PL 104, 92101 RAAHE.
Puhelin, lanka: 08 - 220 072.
Fax: 08 - 221 402
Kännykkä: 0400 - 281 086.
S-posti: tussari@microstep.fi
Kotisivu: www.microstep.fi/tussari

Markus. 30052000


Ruutiskulttuuria:

Pyssyn Osto -räppi:

Aseen ostossa sun pitää/ aina käyttää järkeä /Se asia on useasti hyvin tärkeä. / Tunteet aseen ostossa on aivan turhia/ Teetpä reikää pahviin/ tai vaikka murhia /Tarvitsetko pyssyyn edes lipasta?/ Ensimmäinen luotihan kun voi vain hipasta/ Onko tukin pakko olla pähkinäpuuta?/ Vai saisiko se olla/ aivan jotain muuta?

Pitäisikö perälevyn olla joustokumia?/ Ilman sitä saat sä olkaan mustelmia rumia!/ Luodikossa on jo usein hahlo sekä jyvä / Myyjän tyrkyttämä kiikari ei aina ole hyvä / Kaliberin valinta se eniten kai piinaa. / Harkinta vie aikaa illan/ ja myös pitkän pullon viinaa.

Asetestejä kun luet, niin sä ole pikkutarkka./ Hukkaan menee sulta muuten lähes joka markka./ Toimittajalla on ehkä oma lehmä ojassa/ tai joskus syvemmällä/ LOUHItussa SOLAssa!

(Tämä on lähetetty myös vesan metsästyssivujen keskustelupalstalle. Sain runoni siinä välittömästi julkisuuteen).

"Anonyymi runonlaulaja"


Lähetäpä tässä räppi-muodossa myös! Terveisin: OiOnLvkuOsatsO.

Ruutiset 25.05.2000

Kari tutkii:

7.62 x 39 mm ja ALSsin tahdit

Mittauskalusto:

Ase: Norinco 56S; piipunpituus 485 mm (19,1"), rihlannousu 1-9,5". Nopeusmittari: Oehler M35P. Venymämittari: Peak Strain Meter made by Fabrique Scientific Inc. Huom! Ilmoitetut painelukemat on laskettu venymämittarin lukemista ja ovat vain suuntaa antavia ! Parempi on verrata venymälukemia jonkin tehdaslatauksen tai turvalliseksi todetun kotilatingin antamaan lukemiin. Itse olen valinnut vertailukohdaksi Sakon 8 gramman kokovaippaluodilla ladatun siviilipatruunan, jonka antama keskiarvo venymälukema on 735 (mikä laskennallisesti antaisi painelukemaksi n. 3000 bar).

Henkilökohtaisesti, puhtaasti omassa käytössä pidän maksiminani venymämittarilukematasoa 800 ( tietenkin sillä edellytyksellä ettei mitään muita ylipainemerkkejä ilmaannu), joka laskennallisesti vastaisi painetasoa 3200 bar. MUISTAKAA, ETTÄ JOKAINEN ASE ON YKSILÖ.!! Patruunapesän ja piipun mitoituserot voivat johtaa ikäviin yllätyksiin, eritoten liikuttaessa nopeapaloisilla ruudeilla maksimipainetasolla tai sen tuntumassa. Sako M 92:en omistajien on syytä muistaa, että heidän aseensa strategiset mitat ovat hieman "piikaisemmat" kuin Kiinan pojan tuotteessa.

Sanomattakin lienee selvää, että aina uusia latauksia tehtäessä tulee kokeilut aloittaa selvästi maksimitasoa alempaa. Samoin, jos mikä tahansa komponentti muuttuu ! Sokeutuminen voi olla sadasosagrammoista kiinni ! (Vihje Petelle: olisikohan "Latauskoulun" uudelleenjulkaisu paikallaan ?!)

Huom. 2: Taulukoidut ruutimäärät eivät ole ampumajärjestyksessä. Sensijaan venymä- ja nopeuslukemat kunkin latauksen kohdalla ovat mittausjärjestyksessä.

Huom. 3: Ellei toisin mainita, ovat luodit ja piippu olleet voitelemattomia. Tämän huomaa ensimmäisen laukauksen keskimääräista alhaisemmasta luotinopeudestakin.

Huom. 4: Nopeapaloisilla ruudeilla ei latausautomatiikka toimi. Ellei toisin mainita on aseen lataaminen tehty luistia pidätellen, jolloin ruuti on pysynyt nallin tuntumassa. Ase on ollut suurinpiirtein vaakatasossa kaikkien ammuntojen ajan.


Testi 1: Ruuti N310

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N310. Luoti: Lapua ALS 3,7 g. Latauspituus: 55,50 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +8 ° C. Nopeudet mitattu 3 metrin etäisyydeltä piipunsuusta (V 3).


Ruutia 0,45 grammaa. Nopeudet 570, 574, 569, 578, 558 m/s. Paine keskimäärin 1741 baria. Nopeus ka. 569 m/s. Luodit niipattu.

Ruutia 0,45 grammaa. Nopeudet 511, 527, 528, 529, 535, 540, 531, 530, 529, 537 m/s. Paine ka. 2119 baria. Nopeus ka. 529 m/s. Niipatut luodit. Ruudin pinnalla steariinilastuja.!

Ruutia 0,50 g. Nopeudet 617, 613, 602, 626, 617 m/s. Paine ka. 2027 baria. Nopeus ka. 615 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,55 g. Nopeudet 667, 656, 659, 664, 655 m/s. Paine ka. 2364 baria. Nopeus ka. 660 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,60 g. Nopeudet 692, 700, 702, 701, 698 m/s. Paine ka. 2741 baria. Nopeus ka. 698 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,65 g. Nopeudet 737, 741, 738, 737, 733 m/s. Paine ka. 3201 baria. Nopeus ka. 737 m/s. Niippaus. YLITTÄÄ VERTAILUPATRUUNAN PAINETASON.!!


Tässä testissä kokeilin pienimuotoisesti myös "höyryvoitelua" ruudin päälle laitettujen steariinilastujen avulla. Paine nousi ja nopeus laski selvästi, vaikka ensimmäinen lämmittelylaukaus jätettäisiin huomioimatta. Syynä moiseen "kummallisuuteen" on ruudin energian kuluminen steariinihiutaleiden sulattamiseen. Nopeusvaihtelu näyttäisi jonkin verran pienenevän, mutta lopullisten johtopäätösten tekeminen vaatii luonnollisesti laajempien lisätestien suorittamista.

Vakava ongelma lisäaineiden käytössä on niiden taipumus vajota ruudin sekaan kohti nallia patruunan joutuessa ravistelun kohteeksi. Tilanne voi pahimmillaan johtaa syttymishäiriöihin, ja silloinhan voi jo Kuningas Kuolema kolkuttaa. Mikäli "lisäaineistettua" patruunaa ei ole tarkoitus ampua heti, olisi syytä käyttää vaikkapa ilmavaa sillatukkoa tyhjän tilan täytteenä, jolloin ruudin hölskymistä ei pääse tapahtumaan.


Peten tietolisät:

Paraffiinia käytettiin ruudin pinnoitteena Saksassa jo noin vuodesta 1889, tavoitteena vähentää silloin uudenaikaisen lehtiruudin jyvien taipumusta imeä ilmasta kosteutta. Aiempi 11 mm Mauser-patruuna oli ollut "hermeettinen", koska sen lyijyluodin vahalla kyllästetty paperivaippa ja luodin taakse asetettu vahaseos-tulppa (mehiläisvahaa + salvupässin tai lampaan talia), estivät hylsyn ja luodin välistä tapahtuvan "hengityksen". Mustaruuti ja puolisavullinen Rottweil RCP-ruuti olivat taipuvaisia imemään ilmankosteutta.

Ruskeaksi paahdetusta paatsama-hakkeesta typpihapolla nitrattu kemiallinen ruuti, joka oli puhdistettu happotähteistä kylmässä jokivedessä huuhtoen (kun taas jalostetumpaa nitroselluloosaa keitettiin tislatussa vedessä vuorokausimäärin), alkoi hajaantua kostuneena, jopa itsesyttymisiä aiheuttaneella tavalla. Metallivaippaluotia ja hylsynkaulaa ei arveltu saatavan ilmatiiviiksi. Niinpä itse ruudin piti hylkiä ulkoilman kosteutta.

Pintaparaffinoidulla lehtiruudilla saatiin jo aikaan aiempia suurempia lähtönopeuksia pienemmillä paineilla, ja voitiin lisätä partuunoiden ruutiannoksia, mutta paraffinointi oli vain välivaihe, josta vasta alkoi nykyisenlaisten pinnoitettujen kivääriruutien kehittely. Nykyiset pinnoitteet eivät muodosta pelkkää kuorta ruutijyvien pintaan, vaan ne imeytyvät pintaa syvemmällekin, koskapa ovat liuotettuja spriihin tai asetoniin ennen hiertämistä ruutijyvien pinnalle.

Huokoisruudin jyviin jälkikäteen kiinteinä lastuina sekoitetut vahamaiset lisäaineet aiheuttavat arvaamattomia seuraamuksia, koska huokoisruudin tärkein ominaisuus - syttymisherkkyys - saattaa vähentyä ratkaisevalla tavalla.!!

Itse lopetin kokeilut kynttilävaha-raappeella ruudin seassa alkuunsa, jo vuonna 1981, koska havaitsin "höyryvoitelu-menetelmän" toteuttamisen ylenpalttisen vaivalloiseksi, varrattuna patruunan luodin kastamiseen vaseliinipurkkiin tai hieman hitaampaan kastovahaukseen kuumassa liukasteessa. Etenkin vahalastujen tai -raappeen yliannostus ruudin seassa alentaa latauksen tehoa, mutta saattaa jopa lisätä laukauspainetta (mikä ei sinänsä ole haitaksi pienipaineisissa latauksissa). Varsinaisia riskejä aiheuttaa ruudin syttyvyyden huonontuminen.

Paraffinoidun ruudin omaksumisen jälkeen jouduttiin Saksassa laajentamaan patruunan M/1888 nallipesien liekkireiät 0.5 mm:stä 0.8 mm:n läpimittaan ja kehittelemään myös nallit aiempia tyrnävämmiksi, sytytysviipymien eliminoimiseksi tai niiden keston lyhentämiseksi. Nallit olivat Berdan-tyyppisiä, joten liekkireikiä oli kaksi. Vastaavan sytytystehon aikaansaamiseksi pitäisi Large Rifle Boxer-nallin liekkireikä porata vähintään 3.5 mm:n läpimittaan ja omaksua käyttöön kaikkein tyrnävimmät Federal Large Rifle N:o 215 Magnum-nallit. Siis jopa pienitilavuiseen 7.62 x 39 mm patruunaan !

Jonkinasteinen höyryvoitelu toteutui ammuttaessa vaseliinilla flegmatoiduilla kordiitti- tai axiittiruudeilla. Axiitissa (Kynoch-patruunoissa 1890-luvulta alkaen) oli vaseliinia lievä ylimäärä, koskapa voiteluvaikutus oli havaittavissa vertailevilla nopeusmittauksillakin, ja piipunreikää suojaava vaikutus todettiin kun aseita käytettiin metsästykseen siirtomaiden kuumankosteissa viidakoissa. Kordiitti sisälsi 5 paino-% vaseliinia. Tuo vähäinen pitoisuus "kesytti" koostumukseltaan gelatiinidynamiittia vastaavan nitroglyserolin (58 p-%) ja puuvillaruudin seoksen ampumaruudiksi, joka kehitti matalamman paineen .303 British- patruunoihin kuin niiden alkuperäinen savuruutilatinki.

Hyvinkin vähäiset pitoisuudet "passiivisia hiilivetyjä", kuten vaseliinia, paraffiinia, steariinia tai öljyä, ruutipanokseen sekoitettuna valmiiden ruutijyvien pinnalla, voi tuoda "suutarin kammariin" tai vieläkin pahempaa: Detonaatioon johtavan syttymishäiriön.! Ruutia flegmatoivat ainesosat saa sekoittaa ruutimassaan sen ollessa vielä "taikinamaisessa" olomuodossa. Tehtävä kuuluu ruudinvalmistajan eikä kotilataajan toimenkuvaan. Olisi kiinnostavaa kokeilla, mitä saa aikaan ruutimassaan "hivenaineeksi" sekoitettu molybdeenisulfiidi-pöly. (On tosin hieman hintavaa. Kikka on sinänsä wanha: Liukasteena on käytetty jopa tinajauhetta, tai tina-dioksidiia, jota sekoitetaan yhä mm. Hodgdon H870:en massaan. Tinametalliksi sekin pelkistyy).

Kivääriruudit on pinnoitettu grafiitilla jo mustaruudista alkaen, mutta supu-ruutien pinnan syttymisherkkyyttä ei ole terveellistä vähentää. Vain ruutimassaan sekoitettu piipunvoiteluaine, joka vaikuttaa mahdollisimman vähän ruudin palo-ominaisuuksiin, on suositeltavaa. Luotien peittana on MoS2 osoittanut toimivuutensa. Huokeampi kuparisulfiidi voisi olla varteenotettava vaihtoehto, ellei se vaikuta ruutiin turmelevasti. Kehittelyn mahdollisuuksia on siis olemassa paljonkin, kunhan ruudinvalmistajat huomaavat supu-harrastuksissa tuottoisan bisneksen sauman, eivätkä enää koe niitä pelkäksi uhkaksi elinkeinolleen. (1705 MM; Pete)
. KJA jatkaa:


Testi 2: Ruuti N320

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (= CCI 200). Ruuti: VV N320. Luoti: Lapua ALS 3,7 g. Latauspituus: 55,50 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +8 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 0,55 grammaa. 620, 613, 634, 630, 621 m/s. Paine ka. 1940 baria. Nopeus ka. 623 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,60 g. 681, 680, 671, 679, 679 m/s. Paine ka. 2076 baria. Nopeus ka. 678 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,65 g. 710, 712, 713, 726, 716 m/s. Paine ka. 2435 baria. Nopeus ka. 715 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,70 g. 753, 762, 758, 763, 753 m/s. Paine ka. 2891 baria. Nopeus ka. 757 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,73 g. 769, 774, 780, 771, 771 m/s. Paine ka. 3215 baria. Nopeus ka. 773 m/s. Niippaus. HUOM ! PAINE YLITTÄÄ VERTAILUPATRUUNAN PAINETASON.!!


Testi 3: Ruuti H 110

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: Hodgdon H 110. Luoti: Lapua ALS 3,7 g. Latauspituus: 55,50 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4 ° C. Nopeudet V 3 m. HUOM ! Aleneva latauksen kehittely ("step-down") !

Ruutia 1,92 grammaa. 1057, 1046, 1037, 1043, 1042 m/s. Paine ka. 3147 baria. Nopeus ka. 1045 m/s. Niippaus. PAINE YLITTÄÄ VERTAILUPATRUUNAN PAINETASON !!

Ruutia 1,90 g. 1041, 1036, 1045, 1037, 1037 m/s. Paine ka. 3107 baria. Nopeus ka. 1039 baria. Niippaus. PAINE YLITTÄÄ VERTAILUPATRUUNAN PAINETASON !!

Ruutia 1,85 g. 1012, 1014, 1019, 1007, 1006 m/s. Paine ka. 2860 baria. Nopeus ka. 1011 m/s. Niippaus.

Ruutia 1,80 g. 997, 1000, 1007, 991, 996 m/s. Paine ka. 2759 baria. Nopeus ka. 998 m/s. Niippaus.

Ruutia 1,75 g. 972, 977, 970, 984, 977 m/s. Paine ka. 2617 baria. nopeus ka. 976 m/s. Niippaus.


Testi 4. Ruuti: VihtaVuori N110

Hylsy: Sako (Boxer) Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N110. Luoti: Lapua ALS 3,7 g. Latauspituus: 55,50 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +8 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 1,60 grammaa. 1016, 1013, 1003, 1000, 1005 m/s. Paine ka. 3200 baria. Nopeus ka. 1007 m/s. Niippaus. PAINE YLITTÄÄ VERTAILUPATRUUNAN PAINETASON.

Ruutia 1,55 g. 984, 985, 985, 976, 988 m/s. Paine ka. 3014 baria. Nopeus ka. 984 m/s. Niippaus.

Ruutia 1,50 g. 957, 957, 958, 959, 961 m/s. Paine ka. 2735 baria. Nopeus ka. 958 m/s. Niippaus.

Ruutia 1,40 g. 928, 912, 909, 913, 929 m/s. Paine ka. 2382 baria. Nopeus ka. 918 m/s. Niippaus.

Ruutia 1,30 g. 841, 879, 864, 879, 871 m/s. Paine ka. 2068 baria. Nopeus ka. 867 m/s. Niippaus.


Vappuaattona 2000 KJA


"Ei meluta saa." 7,62 x 39 mm / Osat I ja II

Mittauskalusto:

Ase: Norinco 56S; piipunpituus 485 mm (19,1"), rihlannousu 1-9,5". Nopeusmittari: Oehler M35P. Venymämittari: Peak Strain Meter made by Fabrique Scientific Inc.

Huom! Ilmoitetut painelukemat on laskettu venymämittarin lukemista ja ovat vain suuntaa antavia ! Parempi on verrata venymälukemia jonkin tehdaslatauksen tai turvalliseksi todetun kotilatingin antamaan lukemiin. Itse olen valinnut vertailukohdaksi Sakon 8 gramman kokovaippaluodilla ladatun siviilipatruunan, jonka antama keskiarvo venymälukema on 735 (mikä laskennallisesti antaisi painelukemaksi n. 3000 bar).

Huom 2! Taulukoidut ruutimäärät eivät ole ampumajärjestyksessä. Sen sijaan venymä- ja nopeuslukemat kunkin latauksen kohdalla ovat mittausjärjestyksessä.

Huom 3! Ellei toisin mainita ovat luodit ja piippu olleet voitelemattomia.

Huom 4! Nopeapaloisilla ruudeilla ei latausautomatiikka toimi. Ellei toisin mainita on aseen lataaminen tehty luistia pidätellen, jolloin ruuti on pysynyt nallin tuntumassa. Ase on ollut suurinpiirtein vaakatasossa kaikkien ammuntojen ajan.

Kuten jäljempänä olevista testituloksista ilmenee, on käytettyjen ruutien sijainnilla hylsyssä ainakin 8 gramman luodin kyseessä ollen (muiden kohdalla en vielä kerennyt testaamaan) yllättävän suuri vaikutus näinkin lyhyessä patruunassa. Ruudin joutuessa ennen laukausta hylsyn etuosaan nopeus laskee selvästi paineen hieman kasvaessa. Jos sillatukon laitto tyhjän tilan täytteeksi ei supulatauksia laadittaessa innosta, tulee lataus määritellä odotettavissa olevan aseen käsittelytavan mukaan:

Jos ase pidetään vaakasuorassa tai yläkulmilla ja luisti lasketaan pidätellen eteen, voidaan selvitä hieman pienemmällä ruutimäärällä. Mikäli ammunta tulee alaviistoon tai aseen ollessa vaakatasossa luisti räväytetään räyhäkkäästi eteen - jolloin patruunan pysähtyessä ruuti jatkaa saavuttamaansa liiketilaa iskeytyen hylsyn etuosaan - eikä aseen piippua käytetä ylöspäin, joudutaan ruutimäärää kasvattamaan.


English glossary:

"Hylsy" = cartridge case. "Nalli" = primer. "Ruuti" = powder (type). "Ruutia" = powder charge (weight in grams & decimals). "Luoti" = bullet. "Latauspituus" = cartridge overall length. "Ei hylsytäytettä" = without over-powder filler/wadding. "Ampumalämpötila" = temperature of test-range (outdoors) in degrees Centigrade/Celsius scale. "Nopeus" = velocity at 3 meters distance from the muzzle. "Nopeudet" = velocities. "Paine/ paineet" = peak pressure/pressures of chamber in atmospheres (bars). "ka." = average ("keskiarvo"). "Niippaus" = crimped bullet.

Nota bene: "Strain meter" readings may be too low, when burning rate of the powder is very rapid. Always check the usual "pressure signs" of primer and case head!



Testi 1: Vakioluoti ja "Wanha PaPPi"

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI) Ruuti: VV N310 Luoti: Lapua S 405 (8,0 g). Latauspituus: 55,60 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4-+7 Cels.

Ruutimäärä. Nopeuslukemat (V3 m) m/s. Paine-keskiarvot Baria. Nopeus-keskiarvo (V3) m/s.

Ruutia 0,31grammaa. Nopeudet: 298, 310, 311, 283, 310, 316, 310, 279, 313, 313. Paine: 1325. Nopeus ka: 304. Luodit niipattu.

Ruutia 0,31 g. Nopeudet: 291, 289, 282, 288, 295, 287, 291, 282, 313, 307. Paine ka: 1286. Nopeus ka: 293. Luodit voideltu spray-vaseliinilla (Würth).

Ruutia 0,30 grammaa. Nopeudet: 283, 291, 304, 302, 301, 284, 284, 283. Paine: 1232. Nopeus ka: 291. Luodit niipattu.

Ruutia 0,30g. Nopeudet: 268, 294, 304, 310, 287, 304, 302, 305, 305, 275. Paine ka: 1227. Nopeus ka: 295. Luodit niipattu.

Ruutia 0,30 g. Nopeudet: 296, 319, 305, 305, 303, 291, 310, 314, 303, 317. Paine ka: 1464. Nopeus ka: 306. Luodit kastovahattu naudanrasvassa (KULTAMUNKKI).

Ruutia 0,29 g. Nopeudet: 310, 303, 281, 296, 297, 314, 305, 302, 291, 299. Paine ka: 1299. Nopeus ka: 298. Luodit kastovahattu naudanrasvassa (KULTAMUNKKI).


Testi 2

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N310. Luoti: Sako 145A (8,0 g). Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4-+7 Cels.


Ruutiannos grammoina. Nopeuslukemat V3 m/s. Paine-keskiarvo bar/ilmakehää. Nopeus-keskiarvo (V3) m/s.

Ruutia 0,40 grammaa. Nopeudet: 372, 379, 379, 376, 376, 373. Paine ka: 1803. Nopeus ka: 375.

Ruutia 0,35 g. Nopeudet: 345, 338, 340, 345, 342. Paine ka: 1453. Nopeus ka: 342 m/s.

Ruutia 0,32 grammaa. Nopeudet: 314, 308, 314, 294, 304, 298, 318, 298, 314, 314. Paine ka: 1317. Nopeus ka: 308. Luodit voideltu spray-vaseliinilla (Würth).

Ruutia 0,30 g. Nopeudet: 301, 294, 299, 299, 280, 301, 299, 298, 265, 302. Paine ka: 1239. Nopeus ka: 294.

Ruutia 0,30 g. Nopeudet 277, 282, 273, 284, 284, 289, 273, 294, 279, 282. Paine ka. 1326. Nopeuden ka. 281. Luodit niipattu. Luisti räväytetty ladattaessa eteen.

Ruutia 0,30 g. Nopeudet 305, 308, 308, 315, 287, 295, 304, 308, 301, 295. Paineen ka. 1247. Nopeuden ka. 302. Luodit kastovahattu naudanrasvassa (KULTAMUNKKI).

Ruutia 0,30 g. Nopeudet 308, 307, 312, 312, 302, 309, 308, 307, 296, 305. Paineen ka. 1223. Nopeuden ka. 306. Luodit kastovahattu naudanrasvassa (KULTAMUNKKI).


Ruutia 0,29 g. Nopeudet 311, 306, 299, 303, 286, 297, 307, 283, 306, 298. Paineen ka. 1248. Nopeuden ka. 299. Luodit kastovahattu naudanrasvassa (KULTAMUNKKI).

Ruutia 0,28 g. Nopeudet 298, 288, 285, 295, 288, 269, 294, 289, 292, 293. Paineen ka. 1158. Nopeuden ka. 288. Luodit kastovahattu naudanrasvassa (KULTAMUNKKI).


Testi 3

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI). Ruuti: Hodgdon HP-38. Luoti: Sako 145A (8,0 g). Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4 Celsiusta.

Ruutiannos grammoina. Nopeuslukemat (V3) m/s. Paineen keskiarvo Baria. Nopeuden keskiarvo (V3) m/s.

Ruutia 0,32 g. Nopeudet 303, 306, 309, 308, 308, 310, 273, 310, 307, 305. Paine ka. 956. Nopeus ka. 303 m/s. Kahdella patruunalla venymämittari ei antanut lukemaa, mutta luotien nopeudet olivat normaalit.

Ruutia 0,32 g. Nopeudet 277, 304, 284, 301, 296, 299, 303, 291, 283, 303. Paine ka. 877. Nopeus ka. 294. Luodit niipattuja.

Annos 0,32 g. Nopeudet 268, 274, 280, 273, 281, 292, 255, 300, 284, 288. Paineen ka. 1034. Nopeuden ka. 279 m/s. Luodit niipattuja. Luisti räväytetty ladattaessa eteen.

Annos 0,31 g. Nopeudet 301, 290, 302. Paine ka. 780. Nopeuden ka. 298. Viimeisellä laukauksella venymämittari ei antanut lukemaa.

Ruutia 0,31 g. Nopeudet 267, 280, 284, 270, 277, 256, 268, 280, 272, 277. Paine ka. 994. Nopeuden ka. 273. Luodit niipattuja. Luisti räväytetty ladattaessa eteen.


Testi 4: "Waskihaarniska" & Original Clays

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: Hodgdon Clays / ADI AS-30 N. Luoti: Sako 145A. Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 0,34 grammaa. 326, 345, 335, 335, 334, 338, 346, 339, 336, 340 m/s. Paine ka. 1390 baria. Nopeus ka. 337 m/s.

Ruutia 0,32 g. 315, 329, 328, 320, 326, 330, 327, 327, 319, 322 m/s. Paine ka. 1234 baria. Nopeus ka. 324 m/s.

Ruutia 0,30 g. 303, 311, 297, 316, 313, 306 m/s. Paine ka. 1127 baria. Nopeus ka. 307 m/s.

Ruutia 0,30 g. 292, 300, 300, 300, 287, 300, 278, 300, 301, 297 m/s. Paine ka. 1277 baria. Nopeus ka. 295 m/s. Niippaus. Luisti räväytetty ladattaessa eteen. Action slammed.


Testi 5: "Wanha PaPPi" kyyditsee Megaa

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (= CCI 200). Ruuti: VihtaVuori N310. Luoti: Lapua MEGA E469 / 9,72 g (150 gr), ø 7,91 mm. Latauspituus: 54,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 0,40 grammaa. 276, 298, 303, 305, 309 m/s. Paineen ka. 2202 baria. Nopeuksien ka. 298 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,39 g. 277, 301, 300, 292, 295, 296, 294, 304, 308, 294 m/s. Paineet ka. 2115 baria. Nopeudet ka. 296 m/s. Niippaus.

Ruutia 0,39 g. 303, 299, 300, 296, 295, 295, 297, 298, 302, 296 m/s. Paine ka. 2094 baria. Keskinopeus 298 m/s. Niippaus.

Peten kommentti: On lyhyt ja kaksimielinen: "Totta, mooses.!" Jälkimmäinen sana ei ole hebreaa, vaan lontoota, ja vieläpä monikkomuodossa. Tähän väliin kuuluu muistutus todellisten aliäänilatinkien luotinopeuksista: Keskiarvo-nopeuden tavoite on 300 m/s tasan. Nopeus muutaman metrin etäisyyteen piipunsuusta ei mieluusti saa ylittää lukemaa 305 m/s, mutta ei myöskään alittaa lukemaa 290 m/s. Lämpötilan vaihteluiden seuraamuksille on oltava marginaalia, kuin myös (ja erityisesti) aseiden yksilöllisyyden kompensointiin.

Härskein suomenkielellä milloinkaan julkaistu myyntipuhe tästä aiheesta oli lausunto: "Alisoonisten patruunoiden kotilataamista ei pidä ryhtyä yrittämään. Tehdasladatut patruunat ovat varmempi valinta vaimentimella varustettuihin luodikoihin"... Tosiasiallisesti jopa pienoiskiväärinpatruunan nallitettuja hylsyjä ja luoteja olisi syytä ryhtyä myymään irtotavarana kotilataajille, koska on mahdotonta pitää tehdaspatruunoiden luotinopeuksia "toleranssialueella" edes .22 LR-kaliberisissa aseissa, puhumattakaan vaippaluoteja ampuvista luodikoista. Tehdasladattujen aliäänisten luodikonpatruunoiden valikoima on varsin vaatimaton, ja ainakin ulkomailla rajoittuu niiden myynti usein "vain virkakäyttöön". (17 05 2000; Pete).



Testi 6: MEGA & N320

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N320. Luoti: Lapua MEGA E 469 / 9,72 g (150 gr), ø 7,91 mm. Latauspituus: 54,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +4 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 0,40 grammaa. 246, 288, 295, 304, 302 m/s. Paineen ka. 1721 baria. Nopeuksien ka. 287 m/s. HUOM ! Todellinen koulu-esimerkki kylmän/ kuivan piipun ja liukastamattoman luodin kitkan vaikutuksista: Ensimmäisen ja neljännen laukauksen nopeuksien ero 58 m/s; kahden viimeisen välinen 2 m/s.

Combination of cool non-lubricated bore, non-lubed bullet and slightly too hard individual bullet's jacket of Tombak alloy (90 % copper + 10 % zinc) may generate huge spread of velocities: 58 meters per second between 1st and 4th test-shot, but just 2 m/s between 4th and 5th shot.

Ruutia 0,40 g. 288, 297, 295, 297, 305, 303, 304, 296, 299, 299 m/s. Paine ka. 1789 baria. Nopeuksien ka. 298 m/s. Lämmennyt piippu antoi kuivanakin suhteellisen tasaiset nopeuslukemat. Vain ensimmäisen laukauksen nopeus poikkesi muista: 10 m/s keskiarvon alapuolella.

Somewhat warmed-up barrel gave considerably reduced spread of velocities, even when the bore and bullet were non-lubed. The first bullet was 10 meters per second slower than average of ten test-shots.


Testi 7: N320 ja "Internaali"

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N320. Luoti: Sierra Matchking / 168 gr (10,9 g), ø 7,82 mm. Latauspituus: 56,80 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +5 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 0,40 grammaa. 316, 319, 323, 328, 321 m/s. Paine ka. 1854 baria. Nopeus ka. 321 m/s.

Ruutia 0,38 grammaa. 307, 310, 308, 306, 307, 308, 304, 304, 311, 307 m/s. Paine ka. 1700 baria. Nopeus ka. 307 m/s.

Ruutia 0,37 g. 303, 302, 307, 298, 309, 304, 311, 301, 302, 305 m/s. Paine ka. 1652 baria. Nopeus ka. 304 m/s.

Ruutia 0,36 g. 294, 298, 292, 298, 295, 297, 292, 295, 293, 296 m/s. Paine ka. 1531 baria. Nopeus ka. 295 m/s.

Peten kommentti: Vaippametallin kovuuden ja kitkan yhdenmukaisuus tuottaa myös yhdenmukaiset lähtönopeudet, vaikka vaippakupariin onkin sekoitettu 5 % sinkkiä, kunhan seos vain on kauttaaltaan tasalaatuinen. Siinä on kerrottuna lyhykäisesti jokseenkin puolet Sierra-luotien tarkkuuden salaisuudesta. Loppu ei ole enää metallurgiaa, vaan teknologiaa, jolla saadaan luotien lyijytäyte tiiviisti kuoreensa, ja vaipan seinämävahvuuksien vaihtelut minimoiduiksi.

Teknologia-puoli on ollut "hansakassa" Suomessakin jo 1930-luvun alusta. Metallurginen puolikin ollaan ilmeisesti saamassa hallintaan lähivuosien kuluessa. Metallurgisista seikoista riippuu, päästäänkö edelläolevien numeroiden kuvaamaan suorituskykyyn kotimaisilla luodeilla alisoonisessa lähtönopeusluokassa.

.308 caliber Sierra's "International Match/ 168 grains Match King" bullet is coated with carefully alloyed Gilding Metal jacket (95 % Cu + 5 % Zn). Uniform hardness and friction of the jacket is essential for uniform muzzle velocities.


Testi 8: "Suhiseva Sukkula" ja N320

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N320. Luoti: Lapua B416 / 13,0 g (200 gr), ø 7,82 mm. Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +5 ° C. Nopeudet V 3 m.

This bullet, "A Sighing Shuttle", was designed especially for subsonic 7.62 x 39 mm factory-loaded cartridges. Rifling rate 1 - 10" or preferably more steep twist is essential for stabilization. Twist 1 - 11" shall give a gyro-stable flight to 20 or 25 meters at subsonic velocity. Twist 1 - 12" of bench-rest rifles generates definitely un-stable flight, even with full-charge velocities. B416s are presumably no more available since: "Somebody civilian may MISuse them for HANDloading of SUBSONIC cartridges. They were designed for armies, militia and pigs: For OFFICIAL Use Only !"

Ruutia 0,44 grammaa. 300, 298, 298, 303, 302 m/s. Paine ka. 2672 baria. Nopeus ka. 300 m/s. Ihannenopeus löytyi "Per Primam Intentionem", mutta luoti onkin erityisesti kehitelty 7.62 x 39 mm vaimenninpatruunoihin. Supupatruunat tehdasladataan kuitenkin niin vahvoiksi, että toimiva automatiikka panee rynkyn pellit rämisemään. Paljon olisi kapitulanttikunnalla vielä opittavaa "Siunatusta Hiljaisuudesta" erinäisissä sotatoimissa. (Peten v..tuilua taas - mutta aiheellista).

Ruutia 0,44 g. 298, 307, 299, 302, 302 m/s. Paine ka. 2690 baria. Nopeus ka. 301 m/s. Aina yhtä tasainen suorituskyky !
Subsonic velocities were generated "Per Primam Intentionen" (by the very first attempt) for a silenced Norinco M56 S rifle.

Ruutia 0,42 g. 286, 295, 290, 292, 287 m/s. Paine ka. 2412 baria. Nopeus ka. 290 m/s.

Ruutia 0,40 g. 286, 284, 278, 285, 280, 282, 282, 282 m/s. Paine ka. 2207 baria. Nopeus ka. 282 m/s.

Tämä "silent without silencer"-melutasoa lähestyvä latauskaan ei vielä tuota kohtuutonta luotinopeuksien vaihtelua. Luotien saatavuus vain on nykyään epävarmaa, koska: "Niitähän voidaan VÄÄRINkäyttää VAIMENNINpatruunoiden KOTIlataukseen ! Ne sentään suunniteltiin Vain Virkakäyttöön !" (Peten herja).

This almost "Silent Without Silencer" or "SWOS" load generates still very small spread of velocities.


Tietoisku:

(Luoti on suunniteltu aseisiin, joiden rihlannousu on 240 mm: Nimenomaan rk:n vaimenninpatruunoihin. Luoteja D-166 muovattiin hieman lyhytkärkisemmiksi, jolloin rk-patruunan max. 56 mm latauspituus ei ylity. 7.62 mm Euro-rihlausten varsin yleinen 240 mm nousu kierrosta kohti on ollut todella huolellisesti laskelmoitu, kuin myös rihlausten urien syvyys: Noin 1/50 porauskaliberista. Sveitsiläistä professori F.W. Hebleriä voidaan epäillä vahvimmin perustein mitoituksen isyydestä, ja myös saksalaisen 7.9 mm kiväärin rihlannousuksi omaksuttiin 240 mm.

Urasyvyyteen 0.15 mm päädyttiin Mauser-kivääreissä M/ 1898 vertailutestien kautta: Rihloja syvennettiin pienin lisäyksin 0.10 mm:stä 0.20 mm:iin, havaiten 0.15 edullisimmaksi syvyydeksi lähinnä tuotannollisista syistä. Rihlathan tehtiin tuohon aikaan höyläämällä, ja mitä syvemmät kuurnat, sitä pidemmän konetyöajan höylääminen vaati: Kerrallaan veistetty lastu oli varsin ohut. Kylmätaonnalla syntyy 0.01 mm:n tai 1.00 mm:n syvyinen kuurna yhtä nopeasti. Edes 0.25 mm:n urasyvyys ei olisi ollut liiallinen pelkästään ballistisin näkökohdin arvioituna. Belgiassa ja Venäjällä oli jo päädytty havaintoon noin 1/50 kaliberin urasyvyyden kelvollisuudesta, ilmeisesti tasapainottaen ballistiset ja tuotantotekniset näkökohdat, kuten Saksassakin.

Jos itse päättäisin 7.62 mm supu-aseiden rihlannoususta, voisi lukema olla jopa 15 mutta mittayksikkö ei olisi tuumia vaan senttimetrejä! Tulevaisuus kuuluu kuitenkin rihlaamattomille vaimenninaseille, joilla ammutaan "tikkaluoteja" eli pyrstövakautuvia ammuksia, vapautuen siten sidonnaisuudesta mitoitukseen: "Enintään 5 x ammuksen pituus". Peten tietoisku).



Täydennys 24.05.2000:

Testi 9: "Wanha PaPPi" kyyditsee "Lokbeisiä"


Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N310. Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr). Latauspituus: 56,00. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +7 ° C. Nopeudet V 3 m.

Ruutia 0,38 grammaa. 328, 325, 327, 328, 328 m/s. Paine ka. 2039 baria. Nopeus ka. 327 m/s.

Ruutia 0,35 g. 306, 315, 311, 312, 310 m/s. Paine ka. 1828 baria. Nopeus ka. 310 m/s.

Ruutia 0,33 g. 295, 299, 300, 300, 299, 296, 296, 300, 295, 296 m/s. Paine ka. 1598 baria. Nopeus ka. 297 m/s.

NOTA BENE: The "Truly Subsonic Bullet Velocity" is 300 meters per second (average), with allowed variation + 5 m/s, minus 10 m/s. Scale is so 290 m/s to 305 m/s. "Test-barrel velocity" of factory-loaded subsonic cartridges (including and ESPECIALLY .22 rimfires) should be 290 m/s average, 285 m/s minimum and 300 m/s maximum. Designers of Aguila (= Remington ?) .22 SSS cartridges are seemingly adopted these "New Standards". Other cartridge manufacturers are still loading their "subsonic rifle cartridges" to trans-sonic velocity levels. "Test-barrel velocity" may be 315 m/s (average) or even more.

Only known exception from the rule was German Finower plant of top-quality military rifle cartridges for sniping and competition shooting. Finower 7.9 x 57 mm JS "Nahpatronen" (subsonic cartridges for silenced Mauser M 98 k rifles) were designed to generate 300 meters per second average muzzle velocity. Mauser rifles, issued to German snipers, had very uniform dimensions of bores and chambers. It was usually possible to keep the average muzzle velocity within 290 to 305 m/s scale. 7.9 mm "Nahpatronen" were designed in 1942 - 43. "New Standards" of subsonic velocity are not so very new but just forgotten, "because they are attainments of Nazi Science !" Less-known fact is that Ernst Mach (1839 - 1916) died three years before birth of the German National-Socialistic Labour Party ... (Pete).



Testi 10: "Lukkoperä" väärinpäin

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI). Ruuti: VV N310. Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr). Latauspituus: 44,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +7 ° C.

Ruutia 0,33 grammaa. 296, 293, 296, 299, 299 m/s. Paine ka. 1996 baria. Nopeus ka. 296 m/s. Huom: Luoti ladattu nurinpäin!

Ladattaessa luoti nurinpäin ei lipassyöttö onnistu ja patruunan sököttäminen sormin Norincon patruunapesään on yhtä kirottua! Ei kannata tehdä elämästä turhan vaikeata !

Please, note: Bullet was seated to fly base-end forwards.! It was impossible to feed cartridges from magazine to Norinco rifle, and they were very difficult to load manually into the rifle chamber. From the bolt-action rifles are cartridges with reversed Lockbase bullets easier to shoot. Magazine feed may be possible in some .308 Winchester rifles. Reversed Lapua Lockbase bullets are sometimes more accurate than those loaded to fly point-on. They may also have enhanced "ballistic coefficient" in the subsonic velocity levels.


Testi 11: "Lukkoperä" ja N320

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: VV N320. Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr). Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +7 ° C.

Ruutia 0,34 g. 306, 302, 302, 298, 300 m/s. Paine ka. 1315 baria. Nopeus ka. 301 m/s.

Ruutia 0,34 g. 297, 300, 304, 301, 302, 297, 301, 301, 303, 297 m/s. Paine ka. 1323 baria. Nopeus ka. 300 m/s.


Testi 12: "Lukkoperä" Claysin kera

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: Hodgdon Clays/ ADI AS-30N (Australia). Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr). Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +7 ° C.

Ruutia 0,33 grammaa. 299, 307, 304, 297, 299 m/s. Paine ka. 1706 baria. 301 m/s.

Ruutia 0,33 g. 302, 308, 301, 303, 302, 299, 301, 295, 300, 302 m/s. Paine ka. 1705 baria. Nopeus ka. 301 m/s.


Testi 13: "Lukkoperä" ja HP-38

Hylsy: Sako (Boxer). Nalli: Lapua LR (=CCI 200). Ruuti: Hodgdon HP-38. Luoti: Lapua B466 Lockbase / 9,7 g (150 gr). Latauspituus: 56,00 mm. Ei hylsytäytteitä. Ampumalämpötila: +7 ° C.

Ruutia 0,34 grammaa. 296, 303, 301, 299, 297, 298, 300, 299, 300, 301 m/s. Paine ka. 1073 baria. Nopeus ka. 299 m/s.

Ruutia 0,33 g. 297, 293, 298, 289, 292 m/s. Paine ka. 1039 baria. Nopeus ka. 294 m/s.


8.5.2000 KJA. (English glossary & comments 1705 MM; Pete).


Kari tutkii:

"Ei meluta saa…"    7,62 x 39 mm / Osa III

Tällä kertaa tutkimus keskittyy  kaverilta pummattuihin valuluoteihin, jotka oli valettu Lymanin 311284 muotilla. Luodin nimellispaino on 13,6 g (210 gr). Todellinen painohan riippuu käytettävästä valuseoksesta: puhtaalla lyijyllä korkeimmillaan ja pieneten mitä enemmän tinaa ja antimonia seokseen on sekoittuneena. Lyman ilmoittaa muottien sylkemät luodin painot ns. Lyman #2 seoksen mukaan, jonka koostumus on 90 % lyijyä ja 5 % sekä tinaa että antimonia. Luodit oli valettu seoksesta, jossa oli muistelon mukaan 40 % linotypeä ja loput pyöränpainolyijyä ja painon ollessa luokkaa 13,3 g (205 gr) eli suurinpiirtein käytetty seos vastasi #2:ta . Kovuudeltaan luodit olivat 16 BHN (Brinell) vastaten samoin kyseisen "normiseoksen" kovuutta.

Itse en raaski käyttää vähiä linotypevaroja näin pehmeiden luotien tekemiseen. Arkisiin ja vaativampiinkin tarkoituksiin sopii erittäin hyvin yksinään normaali pyöränpainolyijy, joka veteen valettaessa tuottaa kovuudeltaan 19 brinellisiä luoteja. Sopivan antimoni- ja arseenipitoisuuden sattuessa seoksessa kohdalleen on mahdollista päästä reilusti yli 20 BHN lukemiin sankkopudotuksellakin, mutta omalle kohdalleni ei vielä sellaista erää ole sattunut. Uunikarkaisua käyttäen saadaan pyöränpainolyijyluodit kovomaan luokkaan 25 BHN ja jollakin seoksella on mahdollista päästä jopa yli 30 BHN lukemiin. Annettaessa ilmajäähdytyksen toimia tulee tasapainoituslyijystä noin 9 brinellin kovuisia murkuloita.

Luoteja en kalibroinut ollenkaan, joten läpimitta säilyi valun jäljiltä ollen 7,92 mm (.312"). Myöskin tulikilvet jäivät hyllyyn odottelemaan suurempia nopeuksia. Rasvauriin pyöräyttelin sormin Leen putkivahaa.

krsaimin.jpg (19388 bytes)Testikalusto:

Ase: Norinco 56S; piipunpituus 485 mm (19,1"), rihlannousu 1-9,5"
Nopeusmittari: Oehler M35P
Venymämittari: Peak Strain Meter made by Fabrique Scientific Inc.

Huom! Ilmoitetut painelukemat on laskettu venymämittarin lukemista ja ovat vain suuntaa antavia!

Parempi on verrata venymälukemia jonkin tehdaslatauksen tai turvalliseksi todetun kotilatingin antamaan lukemiin. Itse olen valinnut vertailukohdaksi Sakon 8 gramman kokovaippaluodilla ladatun siviilipatruunan, jonka antama keskiarvo venymälukema on 735 (mikä laskennallisesti antaisi painelukemaksi n. 3000 bar).

Huom 2! Taulukoidut ruutimäärät eivät ole ampumajärjestyksessä. Sen sijaan venymä- ja nopeuslukemat kunkin latauksen kohdalla ovat mittausjärjestyksessä.

Huom 3! Nopeapaloisilla ruudeilla ei latausautomatiikka toimi. Aseen lataaminen on tehty luistia pidätellen, jolloin ruuti on pysynyt nallin tuntumassa. Ase on ollut suurinpiirtein vaakatasossa kaikkien ammuntojen ajan. Sen sijaan H322:lla tulee porttipaine riittävän suureksi ja latausautomatiikka spelaa.

 

Testi 14

Hylsy: Sako (Boxer)
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: VV N320
Luoti: Lyman 311284 ; nimellispaino 210 gr (13,6 g), tosipaino 205 gr (13,3 g)
Latauspituus: 54,00
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +11 ° C

Ruutia

G

Nopeuslukemat

V3 m/s

Paine-ka

Bar

Nopeus-ka

V3 m/s

Huom!
0,40 322, 323, 320, 316, 316 2474 319  
0,37 306, 305, 306, 306, 301 2168 304  
0,36 303, 299, 301, 304, 300, 304, 303, 302, 305, 301 2074 302  

Jälleen eräs osoitus siitä, että N320 on erinomainen supuruuti. Itse arvostan sen raskailla luodeilla ohi "kolmisataakympinkin".

 

Testi 15

Hylsy: Sako (Boxer)
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: VV N310
Luoti: Lyman 311284 ; nimellispaino 210 gr (13,6 g), tosipaino 205 gr (13,3 g)
Latauspituus: 54,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +11 ° C

Ruutia

G

Nopeuslukemat

V3 m/s

Paine-ka

Bar

Nopeus-ka

V3 m/s

Huom!
0,36 303, 306, 301, 307, 306 2646 304  
0,35 303, 299, 295, 301, 297, 299, 302, 303, 297, 295 2511 299  

 

Testi 16

Hylsy: Sako (Boxer)
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: Hodgdon CLAYS
Luoti: Lyman 311284 ; nimellispaino 210 gr (13,6 g), tosipaino 205 gr (13,3 g)
Latauspituus: 54,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +11 ° C

Ruutia

G

Nopeuslukemat

V3 m/s

Paine-ka

Bar

Nopeus-ka

V3 m/s

Huom!
0,35 302, 304, 302, 301, 297 2753 301  
0,35 298, 304, 300, 295, 297, 296, 302, 299, 297, 299 2694 298  

 

Testi 17

Hylsy: Sako (Boxer)
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: Hodgdon HP-38
Luoti: Lyman 311284 ; nimellispaino 210 gr (13,6 g), tosipaino 205 gr (13,3 g)
Latauspituus: 54,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +11 ° C

Ruutia

G

Nopeuslukemat

V3 m/s

Paine-ka

Bar

Nopeus-ka

V3 m/s

Huom!
0,35 294, 298, 300, 304, 301 1524 299  
0,35 301, 300, 298, 302, 299, 300, 297, 297, 299, 298 1548 299  

Aikaisempien testien viitteet siitä, että HP-38 on yllättävän hidaspaloinen ruuti osoittautui todeksi. Soveltuu erittäin hyvin näin raskaalle luodille, mutta 8 grammaisille alkaa olla turhan laiskaa.

Huomatkaa supulatausten ruutiannosten yhdenmukaisuus yllä olevilla ruudeilla!

Testi 18

Hylsy: Sako (Boxer)
Nalli: Lapua LR (=CCI)
Ruuti: Hodgdon H322
Luoti: Lyman 311284 ; nimellispaino 210 gr (13,6 g), tosipaino 205 gr (13,3 g)
Latauspituus: 54,00 mm
Ei hylsytäytteitä
Ampumalämpötila: +11 ° C

Ruutia

G

Nopeuslukemat

V3 m/s

Paine-ka

Bar

Nopeus-ka

V3 m/s

Huom!
1,00 355, 355, 291, 345, 348 1159 338 Latausautomatiikka pelaa
0,95 330, 336, 332, 320, 328 1061 329  Samoin
0,90 314, 297, 296, 302, 304 945 302  Samoin
0,90 304, 303, 300, 294, 297, 297, 300, 294, 297, 296 913 298  Samoin
0,89 311, 294, 309, 297, 287, 297, 292, 287, 293, 292 919 295  Samoin

17.5.2000 KJA


Lisää Ruutisia >>


<< Uusimmat   Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle  gunwlogo.GIF (2155 bytes)

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html