<< Uusimmat   Osa 12 >>  Osa 11 >>  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

Ruutiset Osa 13, 24.03.2001

"G.O.W." -verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa  P. T. Kekkonen

Johdanto: Suomea on sanottu vaimenninten pieneksi suurvallaksi. Paitsi että täällä valmistetaan kiväärivaimentimia eniten maailmassa, myös tasokkaiden vaimenninkeksintöjen määrä on maassamme syntynyt useita. Jos maamme on tähän asti tullut tunnetuksi "perheautoluokan" kuulosuojainvaimentimista, niin nyt esiteltävä JetZ -vaimennin sijoittuu kiväärivaimentimien huippuunsa viritettyyn formulaluokkaan - kooltaan kompakti, mutta äärimmäisen tehokas! - Toimitus.


Pamaukset pikkutölkkiin:

Esittelyssä AU JetZ -asevaimennin


Teksti: Markus P. Pönkä
Kuvat: Juha Hartikka
Julkaistu aikaisemmin ASE-lehdessä nro 1/2001.

Joensuulainen asesepänliike Ase Utra on alkanut valmistaa uutta kiväärivaimenninta, joka erottuu edukseen kooltaan muista täystehopatruunoidenkin käyttöön kehitellyistä asevaimentimista. Pienen koon, sekä monissa vertailuissa merkillepannun erinomaisen vaimennustehon, on mahdollistanut uudentyyppinen sisärakenne.


Halkileikkauskuvassa näkyy Kari Hirvosen kehittämän Ase Utran vaimentimen persoonallinen rakenne ja omintakeinen ajattelu ruutikaasun ohjailussa. Asiakaspalautteen ankara vaatimus, eli pieni vaimentimen koko tehokkaassakin kiväärissä, on ohjannut erikoiseen ratkaisuun: Vaimennin jakaa paineaallon kahtia ja puhaltaa luotireikään menevän kaasusuihkun sivuun, ohjaten ensimmäisen puolikkaan pieneen paisuntakammioon ja kierrättäen toisen puolikkaan Z-muotoisen kammion kautta puhaltamaan luotireiästä purkautuvan suihkun uudelleen sivuun. Seuraavat "haittakappaleet" toistavat tapahtumaketjun.

Vaimentimen rakenne osoittaa kokemusta alalta: Ase Utra valmistaa nykyään refleksivaimentimet BR-Tuotteelle ja Kari Hirvonen on aloittanut uransa BR:n aseseppä Markku Sivosen oppilaana, sekä kerännyt suunnittelijantaitoja refleksivaimentimen kehittäjän, Juha Hartikan, avustuksella.


Joitakin BR-Tuotteen refleksivaimentimia on hajonnut .308 Win. -aseissakin, ammuttaessa täystehopatruunoita ratahirvilatingeilla, koska pienimmät mallit on alunperin suunniteltu RK:n patruunalle. 12.7 x 99 mm aseisiinkin on toki valmistettu BR-refleksivaimentimia, mutta jotkut vaimentimen ostajat ovat olleet tietämättömiä aseen ruutipanoksen ja vaimentimen tilavuuden välisestä suhteesta, hankkien huokean ja siten ehkä alimitoitetun vaimentimen. 7,62 x 39 mm RK:n patruunassa ruutia on 1,7 grammaa ja ruuti palaa loppuun piipussa. Toisin on "ratahirvipatruunoiden" laita: Niiden ruudista voi palaa jopa 10 % piipun ulkopuolella, eli käytännössä vaimentimen sisällä!

Kestävyyteen on nyt kiinnitetty erityishuomio, koska AU-vaimennin on tarkoitettu nimenomaan täystehoisille patruunoille. Lisäksi on pyritty pieneen kokoon: Halkaisija on 40 mm ja pituus 185 millimetriä. Vaimennin painaa 450 grammaa. Se on erittäin hyvä valinta kevyeen metsästyskivääriin, kuten Steyr Scoutiin. Rakenne selviää parhaiten kuvista ja kuvateksteistä, joista ilmenee sisäosien valmistus lastuavalla työstöllä ja ruutikaasun omaperäinen ohjausmenetelmä.


Ei huononna käyntitarkkuutta

AU-vaimennin kiinnitettiin Sako 75 Varmintiini, jonka piippu on jo aiemmin lyhennetty 428 mm:n mittaiseksi. Matkana 100 metriä, lämpötila +8 C ja kerrankin tyyni sää. Koepatruunoina oli Sakon Range-tehdaslatauksia, sekä kaksi itseladattua patruunatyyppiä; "puolipanoksia" ja aliäänisiä patruunoita. PPP:t eli puolipanospatruunat oli ladattu Lapuan 6,5-grammaisella reikäpääluodillla (G477), ruutina VihtaVuoren N310:tä, latausmäärä 0,66 g. Aliäänipatruunat latasin 0,38 grammalla N310:tä ja Sakon A145-luodilla.


Kuva: Vakiomallinen Ase Utra -vaimennin .308 Heckler & Kochissa.


Tuelta ammutut kasat á 5 laukausta olivat Rangellä 24 mm k-k (= uloimpien luodinreikien keskiöiden väli), ja PPP:lla 17 mm k-k. Refleksivaimentimen kera, jota normaalisti käytän kiväärissäni, ovat PPP:n kasat 15 - 25 mm:n välillä á 5 laukausta sataan metriin, joten tarkkuuteen AU-vaimennin ei vaikuta ainakaan huonontavasti.


Osumakeskiö siirtyy usein

Sensijaan osumapiste siirtyi noin 15 cm vasemmalle. Ase on kohdistettu refleksivaimentimen kera, joten etuvaimentimen aiheuttama osuma-keskipisteen siirtymä oli jo ennakoitavissa, ja se voi olla tätä vajaata vaaksanmittaa suurempikin verrattaessa osumapisteitä, ammuttaessa vaimentimen kera, tai samalla tähtäinasetuksella ilman piipun värähdystaajuutta ja -laajuutta muuttavaa lisäpainoa.

Huomattakoon, että osumakeskiö voi siirtyä mihin tahansa suuntaan, kun piipunsuuhun lisätään painoa, mutta osumien hajonta yleensä vähenee, eikä lisäänny: "Kasan" koko ei siis kasva! Sen keskipisteen siirtymä on helppo kompensoida kiikaritähtäimen tai punapiste-kollimaattorin ruuveja naksutellen, mutta hiukan hankalampaa on säätötehtävä avotähtäinten käyttäjälle, jonka ainoat työvälineet ovat usein vain viila ja vasara.

Rangeillä ammuttaessa oli aseen takapotku vain 7,62 x 39 mm rynnärin rekyylin luokkaa, eli AU-vaimennin vähentää rekyyliäkin kohtalaisesti, mutta piipun värähtelyt eivät riipu takapotkun voimakkuudesta, vaan ne ovat ase(yksilö)kohtaisia ilmiöitä..


Miksi suupaineen kestoa tarvitaan?

Sako Rangeillä ammuttaessa jäi piipuun hieman palamatonta ruutia. QuickLOAD-sisäballistiikkaohjelmalla laskettuna ruudista palaa piipussa vain 92,4 prosenttia, eli melkein 8 % ruudista palaa vielä vaimentimen sisälläkin! Suupaine lyhyen piipun suulla on laskennallisesti 707 teknistä ilmakehää, vastaten 12 kal./ 76 mm Magnum-haulikon patruunapesän painetta. Huomattakoon, että kyseessä ovat TEHDASladatut patruunat.

Ei ole ihme, että moniakin vaimentimia on saatu hajalle, ampumalla yli-kovia ratahirvilatinkeja: "Kamikaze-kotilatureiden" mokailut on tultu tuntemaan Internet-keskusteluista, mutta myös käsikirjojen reseptien mukaisten kotilatauspatruunoiden suupaineet voivat olla mainittua korkeampia. Kirjankustantajien kaupallinen etu vaatii, että aseissa poltetaan mahdollisimman paljon ruutia per laukaus, ja että hylsyt eivät kestä liian monta kymmentä/ sataa/ tuhatta kierrätyskertaa.


Ballistiikkaohjelman kertomaa

Vaimenninta käytettäessä latauksissa tulisi olla ruuti, joka palaa loppuun jo piipussa, sekä mielellään kehittää normaalia pienemmän suupaineen. Esimerkiksi 8-grammaiselle luodille .308 Winchester-patruunassa tulisi mieluusti käyttää N110-ruutia tai sitäkin nopeapaloisempaa ajoainetta. N110:tä käytettäessä suupaine on noin 26 % alhaisempi kuin N140:llä, käytettäessä saman lähtönopeuden antavaa latausta.

Ruuti N133 on yleistä kotilatauksissa jopa 6,5-grammaisten luotien takana, mutta N133 soveltuu pikemminkin yli 9-grammaisten luotien saatteeksi. Mainittakoon, että NATO-standardin mukaiset 7,62 mm NATO (.308 Win.) -patruunat on ladattu ruudilla, jonka palonopeus on VihtaVuoren N133:n luokkaa. Sotilaspatruunoissa käytetään kuitenkin 9,3 - á 9,7-grammaisia luoteja. "Vakioluoti" painaa keskimäärin 150 grainia eli 9,72 grammaa. Keskinopeasti palava kivääriruuti N140 ei ole todellakaan suositeltavinta 8-grammaisen luodin taakse .308 Win:ssä, vaikka Sako sitä käyttääkin tehdaspatruunoidensa täytteenä! Saanee sitä halvalla, vakioimattomana "tehdaslatausruutina".

Lyhyt Ase Utra -vaimennin .308 -luokkaan, sekä pidempi ja hieman paksumpi Magnum-kalibereihin. Magnum-malli soveltuu myös .308-luokan kalibereille, mikäli tarvitaan poikkeuksellisen suurta vaimennustehoa. Kumpainenkin malli on mitoitettu siten, että avotähtäimien käyttö on mahdollista, mikä on aseen suusta lähes koko pituutensa verran ulkonevan "etuvaimentimen" huomattavin etuisuus. Magnum-mallin halkaisija on 45 millimetriä, pituus 250 mm ja paino 690 grammaa. Ensimmäiset AU-vaimentimen prototyypit osallistuivat suureen vaimenninten vertailutestiin Lapualla 1999. Ne sijoittuivat jo senhetkisellä kehitystasollaan ollessaan vaimennustehon mittaustulosten kärkisijoille. Tämän jälkeenkin Kari Hirvonen on parantanut vaimentimiensa suorituskykyä.


Vaimentaako vaimennin?

Tulemme kiinnostavimpaan osaan, eli laukausmeluun. Mittaukset suoritti elokuun alussa Ase-Utra. Mittauspiste oli ampujan vasemman korvan vierestä (ampuja ampuu oikealta olalta). Ampumaradan ulkoilman lämpötila oli n. +20 C. Patruuna Lapua 8 g Trainer. Ase Tikka "Popular" .308. Keskiarvo BR T8:lla oli 133,1 dB ja AU:lla 132,7 dB. Eli käytännössä tasoissa. Mittauksia ei voitu suorittaa vaimentimettomalla aseella näinkin lyhyeltä etäisyydeltä, koska melumittarin mikrofonin kestävyydellä on rajansa, mutta motiivinahan olikin vaimennintyyppien vaimennuskyvyn keskinäinen vertailu.

Ovat käytännössä yhtä tehokkaita! Saman havainnon tein myös korvakuulolta. PPP:lla luodin lentomelu on suurin laukausääni ja siksipä tarkkaavainen ampuja huomaa, että laukaus kuuluu etumaastosta, eikä aseesta. Aliäänipatruunoilla refleksivaimennin oli AU:ta hiljaisempi korvakuulolta. Tätä en pysty sanomaan varmasti ennen mittauksia. Tosin tämä oli odotettavissakin, sillä BRT:n suunittelussa oli ennakoitu nimenomaan aliäänisten ja muiden säästölatauspatruunoiden käytön yleistyminen. Käyttöalueet limittyvät, mutta eivät ole päällekkäisiä, joten vaimenninmallit eivät kilpaile toistensa sarjoissa. Hintaluokatkin ovat erilaiset.


Mihin käyttöön?

AU-vaimennin soveltuu parhaiten käytettäväksi täystehopatruunoiden kanssa. BR-Tuotteen refleksivaimennin on mielestäni parhaimmillaan PPP:n ja aliäänipatruunoiden kanssa. Hintaa AU-vaimentimella on 1590 mk. Asennus "taiteen sääntöjen mukaan" sisältyy hintaan. Aluksi laite saattaa kuulostaa kalliilta, mutta ottaen huomioon vaimentimen hinta-/laatusuhde, sen umpikangesta lastuamalla työstettyjen sisäkappaleiden valmistamiseen tarvittavat työtunnit, sekä ammattityönä suoritettava asennus samaan rahaan, on kerrallinen hankintahinta lopulta varsin kohtuullinen. Lisätietoja vaimentimesta saa valmistajalta.

Ase Utran puhelinnumero on 013 - 227 234 ja sen nettisivut ovat osoitteessa  http://guns.connect.fi/au .   Lapuan mittaustuloksiin voi tutustua tarkemmin nettiosoitteista http://guns.connect.fi/rs/trial1999.html ja http://guns.connect.fi/rs/308measured.html .


MPP


    - Gunwriters - harmillisen paikkansapitävä



Lehdistötiedotteiden kertomaa:

TOZ-aseiden tuonti vakiintuu

ASETALO Oy ja TULA ARMS PLANT ovat solmineet taannoin IWA-messuilla Saksassa TOZ-aseiden tuontisopimuksen. Aluksi tuodaan legendaaristen pienoiskiväärien lisäksi päällekkäispiippuisia haulikoita TOZ 34E (kaksiliipaisiminen) ja päällekkäispiippuista mallia TOZ 120-12-1E (yksiliipaisiminen). Pienoiskivääri on kevyt lippaallinen uutuusmalli TOZ 78-01.


Aseiden teknisiä ominaisuuksia ja hintoja:

TOZ 34E: Kaliiperi 12/70, piipunpituus 711 mm, kokopituus 1150 mm, paino 3.2 kg. Ohjehinta hullunhalpa: 2450 mk.

TOZ 120-12-1E: Kaliiperi 12/70, piipunpituus 750 mm, kokopituus 1180 mm, paino 3.4 kg. Ohjehinta 2700 mk.

TOZ 78-1: Kaliberi .22 LR, piipunpituus 536 mm, kokopituus tasan metri, paino 2.7 kg. Ohjehinta 1200 mk.

Haulikoissa on kiinteät supistukset Improved Cylinder ja Improved Modified (= 1/4-supistus ja 3/4-supistus; paras yhdistelmä suomalaiseen metsästykseen). Ensimmäinen tuontierä saataneen Suomeen alkukesällä, ehkä jo kesäkuussa.
Maahantuoja: ASETALO Oy, puh 03-475 53 71. (Muut yhteystiedot linkkisivulla).


SABRE-KARHUKAASU

Luonnossa liikkujan turvaksi on SABRE RED-pippurikaasujen valikoimaan kehitetty erityisen tyrnävä KARHUKAASU, todellakin karhujen karkoittamiseen. Perinteisestä UKKO-MAUSERISTA poiketen se ei aiheuta pysyviä haittoja, paitsi pehmytkudosvaurioita erittäin läheltä silmiin suihkutettaessa. (Ja silloin on kysymys elämästä tai kuolemasta, eli pakkotila). Kaasu on sumumaista cayennepippurin öljyhartsin liuosta, eli luonnontuote, jonka seuraava sade huuhtoo maaperään ruohiston lannoitteeksi. Suihkeen tehokas käyttöetäisyys on olosuhteista riippuen 5.5 - 7.5 metriä. Kaasusäiliön nettopaino on 225 grammaa, eli pippurisumutetta riittää 5 - 6 tehokkaaseen truiskaukseen, tai viiden sekunnin yhtäjaksoiseen sumutukseen.

Säiliö on n. 230 mm:n korkuinen ja n. 50 mm:n läpimittainen. Vakiovarusteena on nyloninen vyökotelo, josta säiliön saa esiin kauaa hamuilematta. Laukaisumekanismia voidaan käyttää, ja sen varmistus avata, yhdellä kädellä. Sumuttimen ohjehinta on 375 markkaa. Myytävänä hyvin varustetuissa alan liikkeissä tai tilattavissa suoraan maahantuojalta:

ASETALO Oy, puh. 03 - 475 53 71. (Muut yhteystiedot aloitussivulla).



    - Gunwriters - joskus mikään ei ole niin hauskaa kuin totuuden kertominen!



Ruutiset 02.03.2001

Hemvärnet, Ruotsin kodinturva

Ne tämän kodinturvatoiminnan kopioivat -41 Suomesta suomalaissyntyisen kenraalin johdolla, joten siellähän malli on ollut tallessa valvontakomissiolta. Lotta-järjestöhän sinne perustettiin jo aikaisemmin, sekin Suomen mallin mukaan. "Karkoitteen" vahvuutta kuvaa -95 Ruotsissa kuulemani tieto, että heillä on vajaa 100.000 aseistettua miestä 2 h hälytysvalmiudessa ja 5 vrk toimintavarustuksessa. Keski-ikä muistaakseni 45 vuotta, huolto tukeutuu vaimoon ja naapureihin.

Eli meillä varusmiehet suojaavat kriittiset kohteet ja perustamisen, heillä Hemvärnet. Ja lähes joka hehtaari maasta mukaanlukien rantaviiva on silmävalvonnan alaisena, ei ole speksnatsin helppo haahuilla. Hemvärnet vastaa myos paikoitellen ihan kovasta puolustuksesta, osa rannikkolinnakkeista, lentokentistä, satamista jne hoidetaan kodinturvan toimesta.

Ruotsissa vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä toimii 24 eri järjestöä, joista jokaisella (linkissä avtalspersonal) on oma tonttinsa kokonaispuolustuksessa: Ruotsin Punainen Risti, moottoripyörälähetit maatilalomittajat, radioamatöörit, palveluskoiraväki, vapaaehtoiset lentojoukot, naispuoliset autokuskit, työpaikkojen suojelujoukot (mm. teleliilenne, sähköntuotanto ja -jakeluyhtiöt). Kaiken kruunaa nousujohteinen koulutusjärjestelmä, jossa kursseja käyden voi nousta aina vaativampiin tehtäviin ja sodanajan sijoituksiin. Hommaa koordinoi Ruotsin pääesikunnassa istuva HV-kenraali, rahoitus tulee puolustusbudjetista, talkootyön osuus on kuitenkin merkittävä. Paikallispäälliköillä ja vapaaehtoisilla on kuitenkin huomattava päätösvalta omista asioistaan.

Panos-tuotos-näkökulmasta siis ruotsalaisille veronmaksajille edullinen vakuutus. Linkin takaa alkukielisiä lisätietoja Hemvärnetistä http://www.hemvarnet.mil.se/ . Vapaaehtoisen koulutusjärjestelmän kotisivuille pääsee linkistä www.fbu.se.

Ystävällisin terveisin

Resu-Pekka


Toimituksen kommentit: Ruotsin kodinturvajoukot on arvostettu ja toimiva kansalaisjärjestö, jonka ei tarvitse olemassaolollaan kehuskella. Oikein organisoitu kodinturvajoukko toimii rinnakkain armeijan kanssa, mutta siitä riippumatta. Siinä kun keskusjohtoinen armeija voidaan polittisesti lamauttaa tai hajottaa, vapaaehtoinen kodinturvajoukkojärjestelmä toimii edelleen mahtikäskyistä riippumatta. Jos mahdollinen miehittäjä onnistuukin hajottamaan armeijan, suuri osa asevelvollisista ja vakituisesta väestä vain siirtyy jatkamaan toimintaansa sopivimman kodinturvan paikallisjärjestön puitteissa lisäten näin kodinturvajoukkojen itsenäistä toimintakykyä miehityksen alla.

Suomessahan tällainen tilanne oli valvontakomission aikana. Komission johtaja marsalkka Andrei Alexandrovitsh Zhdanov huolehti Stalinin käskystä, että Suomen armeijan aseistariisunta ja kotiutus sujui vauhdikkaasti samalla kun taistelukykyisin osa armeijaa sidottiin katkeraan ja tarpeettomaan Lapin sotaan entistä aseveljeä vastaan. Näin pidettiin Suomen armeija kaukana pohjoisessa jättäen Etelä-Suomi auki helpolle miehitykselle. Samalla varmistettiin hyvin Stalinmaisesti usuttamalla entiset toverit toisiaan vastaan, ettei Saksakaan enää tule Suomen avuksi.

Niin pitkälle meni Zhdanov Lapin sodan järjestelyissään, että huolehti sotatoimiin henkilökohtaisesti puuttumalla etteivät taistelevat osapuolet olisi päässeet keskenään koordinoimaan peräytymistä ja pääsemään mahdollisimman vähin menetyksin. Kun suomalaiset Blenheim-pommikoneet oli komennettu Lapin sotaan, lentäminen oli jatkuvan sumun ja olemattoman näkyvyyden johdosta mahdotonta. Silti Zhdanov antoi ilmavoimille käskyn pommittaa saksalaisia. Suomalaisten vastusteluihin mahdottomasta lentosäästä Zhdanov vastasi: "Eihän sää teitä haitannut puna-armeijaakaan pommittamasta!"

Lennolle lähteneistä Blenheimeista yksikään ei palannut. Osa miehistä tuli takaisin, viimeinen vasta useiden viikkojen päästä ammuttuaan pitkällä patikkamatkalla pistoolilla pari oravaa evääksi, ainoana tuomisenaan lentokoneesta kojelaudan kello.

Vaikka Zhdanov onnistuikin sitomaan Suomen armeijan kauas oman toimintansa polttopisteestä Lapin sotaan, Suojeluskunnan toiminnan lopettaminen mahtikäskyllä ei aivan toiminutkaan. Aseiden maanlaajuiseen hajavarastointiin silloinen kodinturvajärjestömme osallistui tehokkaasti antaen valvontakomission johtajalle kuvan valtakunnalliseen maanalaiseen toimintaan kykenevästä juri kotiutettujen kokeneiden rintamasotilaiden johtamasta hyvin varustautuneesta vastarintaliikkeestä, jolla on kotipaikkakuntien asukkaiden tuki perhesitein takanaan.

Tällaisessa tilanteessa pelkkä pääkaupunkiseudun nopea miehittäminen Hangosta ja Porkkalasta käsin ei olisikaan johtanut Suomen hallintaan, vaan ainoastaan pitkään ja joukkoja sitovaan katkeraan sissisotaan joka jatkuisi vielä tänäkin päivänä. Puna-armeijalle löytyi parempaa käyttöä samaan aikaan muualla, ja Stalin nousikin valloittajatsaareista huomattavimmaksi miehittämällä ja vapauttamalla mm. Romanian, Bulgarian, Tsekkoslovakian ja Unkarin oman määräysvaltansa ikeestä. Koska Tsekkoslovakian tiestä ei tullutkaan Suomen tie, Stalin joutui tyytymään Suomen kohdalla hitaampaan menetelmään poliittisen solutuksen kautta. Se osittain toimi, joskin plörinäksi sekin lopulta meni aina 70-luvun läskikapinayritelmiä myöten, kun jukuripäinen metsäläiskansa ei ruvennutkaan toimimaan Reporadion nuottien mukaan.

Pienen henkilökohtaisen erävoiton saivat suomalaiset silti Zhdanovistakin, joka piti huolen että Suomen armeija riisuttiin aseista aina saksalaisilta Lapin sodassa kaapattuja aseita myöten, jotka oli luovutettava Neuvostoliittoon. Puna-armeijahan ei arvovalta- ja moraalisyistä koskaan myöntänyt yhdenkään sotilaansa luovuttaneen ainoatakaan asetta vastustajilleen, eikä se näinollen voinut niitä vaatia myöskään takaisin. Tarinan mukaan suomalaiset keräsivät suuren varastoluolan täyteen venäläisiä sotasaalisaseita Kuopion asevarikolle, ja laskivat huhua valvontakomission tiedottajien kuultavaksi inventoimattoman asevaraston olemassaolosta.

Zhdanov panikin välittömästi toimeksi vaatien äänekkäästi päästä tutkimaan kirjoissa esiintymättömän asevaraston olemassaolo. Tähän suomalaiset tietenkin myöntyivät vieden marsalkan asevarikolle. Varaston oven avautuessa Zhdanov tunnisti valtavan määrän tuttuja neuvostoaseita. "Mistä nämä aseet ovat tulleet?", Zhdanov kysyi. "Ne ovat huolimattomien neuvostosotilaiden jälkeensäjättämiä aseita", kuului vastaus.

Kertomuksen mukaan marsalkka ei jäänyt kyselemään enempää, vaan poistui ovet paukkuen. Kiukku ei kuitenkaan johtunut niinkään suomalaisten tempauksesta - ammattisotilas kunnioittaa kyvykästä vastustajaa - vaan siitä, että Isä Aurinkoinen ei tunnetusti suosinut huonojen uutisten tuojia. Ja sellainenhan nyt oli kotiin kannettavana Suomen tilanteen osalta.

Miten sitten tilanne on muuttunut tähän päivään tultaessa? Oleelliseti ainoastaan siten, että nyt meillä ei ole kodinturvajoukkoja. Suurvaltaintressit taas eivät ole muuttuneet. Niiden edun mukaista taas on edelleen myötävaikuttaa siihen, että pienten härkäpäisesti itsemääräämisoikeudestaan kiinni pitävien kansojen kodinturvatoiminta säilyy mahdollisimman mitättömällä tasolla.


Silloin kun Suomella vielä oli kodinturvajoukot: Suojeluskunnan tykkiryhmä harjoittelemassa kotikylänsä pelloilla joskus vuonna 1937 - 1938. Ilmeistä on pääteltävissä, etteivät osanottajat tällöin vielä osanneet kuvitella todella joutuvansa taitojaan käyttämään. Tänä päivänä joukosta on enää yksi keskuudessamme. Kuva veteraanin albumista.


Ruotsin Hemvärnet on kattava ja suosittu, hiljaisesti yhteiskunnan sisällä toimiva poliittisesti riippumaton kansalaisjärjestö, jonka jäsenet pitävät henkilökohtaiset aseensa yksityiskohtaisten säilytysohjeiden mukaisesti kotonaan. Hemvärnet on myös niin hyvin organisoitu että suorastaan harmittaa, varsinkin kun sellaisen aikaansaaminen on onnistunut ruotsalaisilta. Onneksi nyt selvisi, mistä organisaation mallia on otettu, joten sitä voi jo vähän kehuakin.

GOW


   - Gunwriters - sitä Ukko-Pekkakin kauhistelisi (mutta silti lukisi)



Markuksen evankeliumit

Uusia valuluoteja kokeilussa

Nykyään valuluotien saatavuus on parantunut huomattavasti. Monet yksittäiset valurit myyvät luoteja. Muutamat toimivat pelkästään kaupallisesti: Heidän tuotteitaan myydään alan liikkeiden välityksellä. Netissä (mm. VMS:n keskustelupalstalla) luotejaan mainostanut nimimerkki "Spol" valaa luoteja, toimittaen niitä "ilman välikäsiä" loppukäyttäjilleen.

Kokeilin muutamia yleiskäyttöön soveltuvia luoteja; .32/ 100 grs, 158 grs/ .358" LSWC (9x19) ja 210 grs TC/ .402" (10 mm).


158 grs LSWC 9 x 19 mm kaliberissa

Ko. luotia ei ole tarkoitettu 9 mm pistoolinpatruunoihin vaan, kuten useimmat jo tietävät, .38 Special ja .357 Magnum patruunoihin. Koska testikäyttöön ei ollut em. kaliberista asetta, kokeiltiin niitä 9 x 19 kaliberisessa Tanfoglio -pistoolissa.

(Toimituksen huomautus: "TÄH..! Yliraskas, ylipaksu revolverinluoti pistoolinpatruunassa ? Tuohan on kuoleman kosintaa..!" Näin voi taivastella joku Viralliseen Valistukseen piintynyt kokenutkin kotilaturi. Muistanpa aikavälilla 1976 - 84 omistamani FN GP Sport- pistoolin, joka suostui ampumaan jonkinlaista kasaa vain ladattuna .357 kaliberin revolverinluodeilla tulpitetuilla patruunoilla, ammuspaino 158 grainia, VAIPPAluodeilla merkki SIERRA. Asiasta kiinnostuneille: Ase oli luvallinen, ja muodollisesti hallussani vuoden 1999 marraskuuhun saakka, vaikka se oli vaihtanut omistajaa jo ainakin kerran poismyynnin jälkeen. Kyseessä oli siis ns. "kummituslupa-tapaus". PT).

Kokeilut aloitettiin tietenkin ruudilla N310. Hylsyinä olivat S&B:t ja nalleina CCI 500:t. Ruutia N310 laitoin 2,0 grs luodin taakse, latauspituuden ollesssa 27,0 mm. Nyt joku ihmettelee lyhyttä latauspituutta ja raskasta luotia. Selitys on kuitenkin yksinkertainen: Mikäli latauspituus olisi pidempi, patruunat eivät mahtuisi enää patruunapesään, koska luoti ottaisi kiinni ylimenokartioon.

Ja nyt koeampumaan patruunat: Rekyyli oli olematon, mutta läheskään kaikki hylsyt eivät poistuneet: Luisti ei jaksanut käydä tarpeeksi takana. Eipä ihme, että ase ei potkaissut! Jos patruunapesään suihkautti aseöljyä (Break Free), niin ko. patruunat toimivat moitteettomasti. Hylsyn kitka patruunapesän seinämiin kun vaikuttaa aseen toimintaan. (Esimerkiksi Schwartzlose-konekiväärin toimivuus perustui öljypumppuun, joka truiskaisi pari tippaa liukastetta aseen patruunapesään ennen kunkin patruunan sisäänsyöttöä ja laukaisua. Jos öljy loppui säiliöstä, alkoivat hylsyt katkeilla pesään. Tulitus taukosi sen aseen tulipesäkkeestä ainakin varttitunnin ajaksi).

Seuraavaksi oli vuorossa ruuti N320. Annokseksi laitoin 0,3 cc/ 2,5 grs. Ase toimi tällöin moitteettomasti ja rekyyli oli yhä mieto. Lataus sopii varsin hyvin esim. "pleittien" kaatoon, koska hidas ja raskas luoti omaa reilun momentin, eikä hitaan lyijyluodin kyseessä ollen ole kimmokevaaraa juurikaan. Pleittejä käytetään mm. "prättikaalissa" maalitauluina. Ne ovat pyöreitä, osumasta kaatuvia teräslevyjä.


.314" 100 grs Flatpoint

Kyseessä on .32-kaliberisiin revolvereihin tarkoitettu luoti, joka soveltuu myös .30 kal. kiväärinpatruunoihin, kuten 7,62 x 39 mm JELISAROVa i SJEMINa ja 7,62 x 53R. Menee tunkemalla myös jenkkipatruunoiden hylsyihin. Kärkimuoto muistuttaa wanhan Willin Lännen HENRY-tussarin tai LONG COLTin luodin tasalatvaista ogivaalikärkistä luotia. Méplatin eli kärkitason läpimitta on runsaat 5 mm, eli tekee reilun puhkireiän maalitaulun pahviin tai muihinkin pehmeisiin kohteisiin, mutta lipas- tai makasiinisyöttö on usein vielä mahdollista. (Tutkittava tosin AINA asekohtaisesti, etenkin ennen luotien "väärinkäyttöä" kiväärinpatruunoissa, erityisesti kaliberissa 7,62 x 39 mm).

Latailin .32 H&R Mag:ia N310-ruudilla 0,16 g/0,3 cc. Tarkkuus samaa luokkaa kuin Lapuan LWC-luodeilla: En ole tosin vielä kokeillut tuelta. Muutenkin hyvä luoti: Parempi kuin Lapuan jo tuotannosta poistetut .32 kaliberin pyörökärkiluodit. Lapualaisilla ladatessa menivät joskus hermot, ennenkuin luodin sai asettumaan hylsyyn suoraan. Hylsynsuitakin oli venyteltävä ja niippailtava niitä turhaan rasittaen, ja täyspitkät H&R Mag:in hylsythän ovat uhanalainen luonnonvara: "Sukupuuttoa" ennustetaan jo! Patruunoita voi onneksi ladata myös .32 S & W Longin hylsyihin, joiden saatavuus on turvattu niin kauan kuin isopistooli-disipliiniä harrastetaan, eli ainakin parin vuoden ajan.

Varsinkin .32 on melkoinen yleisluoti. .308 Win:iin lataamiseksi laturi tarvitsee kuitenkin erikseen hylsyn suun laajennusholkin, koska normaali supistusholkin laajennuskara ei laajenna hylsyä tarpeeksi. LYMANin "M-Die" on kokeiltu ja hyväksi havaittu. On kuitenkin varottava liioittelemasta suun laajennusta, ettei hylsymetalli rasitu tarpeettomasti. M-Die:llä saa hylsynsuusta aikamoisen "tuomiopäivän pasuunan", mutta kohtuullisempikin laajennus riittää: Juuri sen verran, että jokainen luoti menee vaivattomasti hylsyyn, mutta ei sadasosamilliäkään enempää. Laajennuskaran hienokierre mahdollistaa onneksi näinkin pikkutarkan säädön. Kiväärin piipunpituuksilla joutuu kastovahaamaan luodit, ettei piippu lyijyttyisi. Ohjeet löytyvät vanhoista artikkeleistamme.


.402" 210 grs TC

Testiaseena .40 kal. GLOCK 22. 0,5 cc ruutia N320, latauspituudella 28,5 mm toimi hyvin ja verrattuna NCP-luoteihin (entinen Suomen Luoti) tarkkuus oli hyvä: Seisaltaan Weaver-otteella ampuen alle 10 cm kasoja/ 25 m/ 5 laukausta.

Nyt en mitannut nopeuksia, kuten en myöskään kokeillut tarkkuutta tuelta. Kyseessä oli vasta pikaluonteinen kokeilu "maistiaisluodeilla" ja talvikelillä. CHRONY-luotinopeusmittari ei suostuisi toimimaan vallitsevissa olosuhteissa. Kokonaisuudessaan luodit ovat hyvälaatuisia, valu- ja kalibrointivirheettömiä, sekä ennen kaikkea halpoja. Lisää niistä ja tarjolla olevista kalibereista saa tietoa lähettämällä "Eemelin" osoitteeseen  jerekallio@hotmail.com . Saatavilla on mm. .309" aliääni-patruunoihin sopivia valuluoteja. Ne tutkitaan keväämmällä.

MPP 1902MMI


   - Gunwriters - Koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee



Ruutiset 27.02.2001

Nyt on piru merrassa!

Lueskelin tällaisen uutisen: 16.3. on Lääkärien Sosiaalinen Vastuu ry. kutsunut eduskuntatalolle seminaarin kokoon. Aiheena on pienaseet. Yhdistyksen tavoitteenahan on totaalinen pienasekielto. Mukaan kutsun ovat saaneet mm. SAL, metsästäjät, poliisi, tulli, mutta ei esim. reserviläiset. Päänaatikkana häärää Ilkka Taipale (SDP).

http://www.kaapeli.fi/~lsv/, josta kautta pääsette mm. seminaarin agendaan. Sieltä löytyi tämmöisiä alustavia tietoja myös:


TERVETULOA!

Pienaseet ja Suomi

Seminaari Eduskunnan auditoriossa perjantaina 16.3.2000 klo 9.00 - 13.00. Seminaari on maksuton ja avoin, mutta ennakkoilmoittautuminen Eduskunnan säännöistä johtuen on välttämätön. Ilmoittautumiset ja lisätiedustelut 12.3.2001 mennessä: Eduskunta-avustaja Arttu Puro, 00102 Eduskunta (puh 09/4324014), s-posti: arttu.puro@eduskunta.fi . Sisäänkäynti seminaariin kuten lehterille (rappusten puolivälissä vasemmalla oleva ovi).

Seminaarin tekninen järjestäjä: Ilkka Taipale/SDP:n eduskuntaryhmä p 09/4323014. Sisältö Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry. Seminaari liittyy kansallisena valmisteluna IPPNW:n ja LSV:n järjestämään kansainväliseen kongressiin 28.9. - 30.9.2001 Helsingin Paasitornissa: Aiming for Prevention: International Medical Conference on Small Arms, Gun Violence and Injury.

Laita nyt ihmeessä nuo tiedot nähtäville Gunwritersin sivuille, jotta muutkin kuin asialle vihkiytyneet rapparit tietävät mennä paikalle haistelemaan, mitä on tapahtumassa ja mitä ollaan tekemässä.

N.

Toimituksen kommentit: Asekieltoseminaari voi vaikuttaa yhdeltä monista pienen piirin pyssyt pois -propagandatapahtumalta, mutta monissa pienasekiellon käyttöön ottaneissa maissa aloite on lähtenyt paljon vaatimattomammista lähtökohdista. Kyseinen LSV -järjestö tosin käsittää vain noin tuhatkunta jäsentä, mutta vaikutusvaltaisissa piireissä kattavine yhteyksineen tämäkin riittää lipsauttamaan yllätysaloitteen lainvoimaiseksi. Varsinkin, kun tapahtuman järjestelyt ja suunnittelu on niin perinpohjaista tasoa kuin nyt on luvassa.

Seminaari on huolella kohdistettu tiedotusvälineille ja vaikuttajaryhmille annettavaa julkilausumaa ajatellen. Se on myös voimannäyttö. Mukana ovat arvovallallaan viranomaisten edustajat, joilla on omat ammatilliset tai henkilökohtaiset syynsä kansalaisten aselupien rajoittamiseen. Aseharrastajien järjestöistä paikalle ovat päässeet edustajineen ne, jotka ovat jo osoittaneet mukautuvaisuutensa ja yhteistyökykynsä pienaserajoituksia ajavien kanssa neuvoteltaessa.

Reserviläiset eivät ole paikalla - miksi? Tullin paikallaolo taas voi aluksi ihmetyttää, mutta sillekin löytyy peruste. Osa lukijoista muistanee takavuosien ensimmäisen reserviläisten yhteisostona tilatun huomattavan Norinco MPS -reserviläiskiväärierän viivästymisen. Syynä oli erän jumiminen matkan varrella tulliin. Toimenpidehän sittemmin selvisi perusteettomasti toimeenpannuksi, mutta silloisen reserviläiskiväärin maahantuojan tämä pitkä viivytys saattoi pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, jotka lopulta johtivan tarkoitettuun tulokseen, maahantuonnin lopettamiseen. Tuonnin vaikeuttaminen reserviläiskäyttöön sopivien aseiden kohdalla toimii edelleen. Viimeisin tullijarrutus koski melko hiljattain erään toisen maahantuojan StG58 -kiväärejä.

Näinollen pienaserajoittajien kannattaa vaalia suhteita tullinkin yhteistoimintakumppaneihin edelleen. Toisaalta, johdonmukaisesti juuri vapaaehtoisen maanpuolustuksen käyttämiin aseisiin keskittyvän asekieltohankkeen ei tarvitse välittää satunnaisista tarkkuuspiekkareista tai ilma-aseista, saati sitten sekavasta joukosta maanpuolustukseen logistisesti kelpaamattomista metsästysaseista. Näiden kohdalla voidaan tiukan paikan tullen tehdä myönnytyksiä aseoikeuksien säilymisen suhteen, kunhan vapaaehtoinen maanpuolustus satoinetuhansine jäsenineen pidetään edelleen hampaattomana.

Hajanaisesti toimivista maanpuolustusjärjestöistä lienee turha odottaa seminaariin määrätietoisia ja uskaltavia edustajia, eivätkä seminaarin kokoonkutsujat tietenkään näitä rohkaise osallistumaankaan. Asekiellon ajajille sopii erittäin hyvin, että talviuniltaan vasta heräilevä kodinturvajoukkojen karhu kääntää edelleen kylkeään kenenkään sitä häiritsemättä.

"Hajoita ja hallitse" toimii edelleenkin, ja asevastustajien kyvykkäässä joukossa voikin odottaa olevan tämän periaatteen käytännössä hallitsevia. Seminaarin lehdistötiedotteet tulevat olemaan yleisölle esitettyinä vakuuttavat, etenkin kun niiden taakse voidaan esittää viranomaistahojen lisäksi joitakin ampujainjärjestöjä. Suurelle yleisölle ei merkitse mitään, että lausuntojen antajat eivät ole vapaaehtoisen maanpuolustuksen toiminnan kanssa tekemisissä. Aseharrastajien hajanaisuudesta johtuen kukin järjestö keskittyy oman pienen etunsa säilyttämiseen saamiensa pienten myönnytysten hinnalla. Sekin sopii hyvin asekiellon ajajille.


GOW


    - Gunwriters - tietoa ilman suujarruja


Ruutiset 13.02.2001


ASETALO Oy TIEDOTTAA:

BSA:n kiikariuutuudet

BSA:lta on tulossa markkinoille uusi kiikarimallisto, nimeltä BIG CAT, jolle on ominaista aiempaa pidempi etäisyys okulaarista silmäkulmaan, kolmeosainen linssisysteemi, jolla saadaan parempi erottelukyky ja värikorjaus, sekä vähentynyt optiikka-syntyinen kuvan vääristymä.

BIG CAT-sarjan tähtäinkiikareiden valovoimaisuutta on parannettu 14-kerroksisella linssien pinnoitteella. Sarjaan kuuluu kuusi eri mallia, joista kolmessa on 30 mm:n ulkomittainen runkoputki. Suurennusasteet 1.5 - 4.5 x 42 mm, 3.5 - 10 x 42 mm ja 3 - 9 x 42 mm. Kolmessa mallissa on tuuman (25.4 mm) ulkomittainen runkoputki. Suurennusasteet ovat 2 - 7 x 42 mm, 3.5 - 10 x 42 mm ja 4.5 - 14 x 52 mm. Hinnat alkaen 1450,- mk.

BIG CAT-sarjan kiikareita on saatavina helmi- maaliskuun vaihteesta alkaen hyvin varustetuista aseliikkeistä tai suoraan maahantuojalta, ASETALO Oy:ltä, puh. (03) 47 55 371.

ASETALO Oy

Keskustie 5, 34800 VIRRAT
Puh. (03) 47 55 371
Fax (03) 47 53 151
Kotisivu: <http://www.saunalahti.fi/asetalo>
Sähköposti: <asetalo@sci.fi>



Ruutiset 08.02.2001

    - Gunwriters - kivi byrokratian saappaassa


Lukijan avoin kirje:

Aseliitto toimimaan

Kannatan voimakkaasti ajatusta uudesta aseenomistajien etuja ja oikeuksia ajavasta kattojärjestöstä, ja olen valmis vähintäänkin jäseneksi, mahdollisesti myös puuhamieheksi/vastuutehtäviin. Asian jatkokäsittelyn hoitamiseksi so. jatkokeskustelun itse järjestön reaalisesta perustamisesta paikaksi ehdotan s.h.aseita mm. mahdollisesti laajemman levikin takia. [Tämä viesti on siis pistetty sekä metsastys.nettiin että s.h.aseisiin (pienin modifikaatioin).]

Ja nyt yhteenvedonomaisesti (lähinnä metsastys.netin puolelta) erinäisiä pointteja uutta liittoa koskien:

Syitä perustamiseen:

-- Aselakeja ollaan tiukentamassa joka puolella ja vastavoimaa kaivataan.

-- SAL on ehdottoman riittämätön lafka tämänkaltaiseen toimintaan.

-- Tarvitaan kattojärjestö ettei suomalaisille ominainen nurkkakuntainen eripuraisuus nakerra aseenomistajien etuja kokonaisuutena ("Emmää välitä jos aselakeja tiukennetaan noiden muiden kohdalla, kunhan tää mun oma harrastus säilyy.")

-- TV-ohjelmien ja lehtijuttujen väsääjillä olisi jokin selkeä taho johon ottaa yhteyttä kun juttuun tarvitaan aseharrastajien näkökulma. Nykytilanteessa haastatteluja ym. pyydetään aika randomilla, ja haastatelulla voi olla jokin oma agenda joka ei sovi yhteen kaikkien aseenomistajien etujen kanssa.

-- Liitto kannattaa perustaa jo pelkästään sen takia että saadaan yksi nimi ja logo symboloimaan ajatusta "Kannatan sitä että kansalaisilla on mahdollisuus laillisesti omistaa aseita", jotta tätä mielipidettään voi sitten julkituoda esim. liimaamalla Aseliitto-tarran autonikkunaansa.

Katsoisin että uuden järjestön tulisi olla seuraavien ominaisuuksien mukainen:

-- Nimi: Aseliitto. (Ei sanaa "Suomen" tarpeettomasti nimeä pidentämään.) Ehdottomasti ytimekkäin, ei ole akronyymi ja ennenkaikkea sopii suomalaiseen järjestysmaailmaan: olen tätä silmälläpitäen jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota erinäisten etujärjestöjen nimiin ja valtaosa näyttää päättyvän sanaan "liitto". Lisäksi sana kuvastaa hyvin organisaation ideaa järjestönä, joka kattaa inklusiivisesti kaikki aseenomistajat, niin nykyiset kuin tulevatkin, eikä sulje minkään tietyn lajin harrastajia pois (ei myöskään "militiakahjoja"). ASELIITTO = yhteenliittymä ja yhteen hiileen puhaltava joukko UIT-, IPSC- jne. harrastusampujia, metsästäjiä ja reserviläisiä, vähemmän vakavasti harrastavia virkistyampujia ehdottomasti unohtamatta! Liittoa tullaan joka tapauksessa halventamaan asevastaisen median toimesta, joten on turha lähteä "SAAK"-akronyymihirviölinjalle pelkästään varovaisuuden tähden. Sanoja "harrastus" tai "tekninen" ei kannata laittaa nimeen liiallisen rajoittavuuden takia.

-- Keskittyy selkeästi ampuma-aseisiin, mutta voi kommentoida myös terä- ja jousiaseiden lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä.

-- Pääasiallinen, mutta EI AINOA, puolustusargumentti laajamittaiselle yksityiselle aseenomistukselle: ampumaharrastus, kaikkine eri muotoineen. Lisäksi huomioitava mm. yksilönvapaudelliset, maanpuolustukselliset ja itsesuojelunäkökohdat.

-- Itse harrastustoiminta jäisi edelleen eri järjestöille (SAL, reserviläisjärjestöt, practicalseurat jne.), Aseliitto olisi poliittinen lobbausorganisaatio ja tiedotusfoorumi. Silti voitaisiin tukea harrastustoimintaa epäsuorasti ja järjestää erilaisia kertaluonteisia tutustumisammuntoja ym.

-- Neutraali puoluekannan, asuinpaikan jne. suhteen.

-- Liittyminen halpaa ja helppoa, vahvuutena ensisisijaisesti suuri jäsenmäärä. Useita eri jäsenyystasoja. Asevastaisten henkilöiden liittyminen voidaan evätä.

-- Toiminta rahoitettaisiin ensisijaisesti jäsenten rahalahjoituksilla. (Jenkkilän puolella NRA:ta syytetään siitä että se saa varansa asevalmistajilta, vaikka tosiasiassa jäsenet rahoittavat valtaosan toiminnasta. Suomessa asiat ovat sikäli paremmalla mallilla että kukaan ei varmaan usko jos joku väittää että suomalaisilta pieniltä urheiluasevalmistajilta virtaa isot määrät fyffeä yhtään kenellekään. ;))

-- Tarpeeksi hyvin järjestetty ja riittävän iso perustava kokous, josta tiedotetaan kunnolla ja ajoissa, jotta homma lähtee hyvin käyntiin.

-- Johdettu demokraattisesti: WWW-sivuilla jatkuvasti galluppeja jäsenistölle (ja erikseen kaikelle kansalle), jotta johtoporras tosiaan edustaa jäsenistöä kokonaisuudessaan. (NRA:n johtoa on kritisoitu juurikin siitä että se ei pahemmin jäsenistöään kuuntele.) Tärkeissä linjanvedoissa postiäänestys jäsenille, jotta internetittömätkin huomioidaan. Jos kitkaa rivijäsenten ja pääasiallisten toimijoiden välille syntyy, vapaampi ja vähemmän aserajoituksia sisältävä linja voittakoon! :)

-- Miten olisi peräti 1 täysipäiväinen palkattu tyyppi (sihteeri tms.) juoksevia asioita hoitamaan ja yhteydenotto- ym. pyyntöjä välittämään? Tai ainakin kunnolla toimistotilaa tms. jostakin kaupungista (HKI/TRE)? Tulisi järjestölle uskottavuutta.

-- Liiallisen poliittisen korrektiuden ja ylivarovaisuuden välttely. Asevastaiset henkilöt ja mediat tuomitsevat liiton joka tapauksessa, joten saman tien voidaan lähteä hommaan aavistuksen hyssyttelylinjaa rehvakkaamminkin. ;-) Kuitenkin kaikkinaisen laittoman toiminnan kaihtaminen: liikkeellä ollaan asialinjalla, eikä missään EVR-hengessä.

-- Kaikenkaikkiaan Autoliitosta voisi ottaa mallia. Esimerkiksi aina kun jossain TV-ohjelmassa keskustellaan autoasioista, on paikalla joku heebo
Autoliitosta. (Tässäkin mielessä nimi "Aseliitto" loisi oikeanlaisen mielleyhtymän.)

Eli kuten nimim. 'Tästä se lähtee' metsastys.netissä totesi: "Järjestön tehtävänä olisi rehellinen tiedottaminen, harhaanjohtavien tietojen korjaaminen, harrastajan ja ammattilaisen edunvalvonta, mahdollinen lainsäädännön valmistelutyö asiantuntijan osassa, toimiminen asiantuntijana aseteknillisissä kysymyksissä, neuvonanto lain soveltamisessa, toimiminen aseharrastajaryhmien yhteisenä elimenä ilman omia pätemisintressejä, viranomaisen ja asealan henkilön lähentäminen ja yhteisymmärryksen parantaminen, aseharrastajan sekä ammattilaisen toiveiden julkistaminen."


Toimintatapoja:

-- Informaation tarjoamista medialle.

-- Kansanedustajien ja kansanedustajaehdokkaiden arvioiminen asevastaisuuden/myönteisyyden perusteella. Asevastaisiin ehdokkaisiin
kohdistettua antimainontaa (!!) vaalien alla; asemyönteisille ehdokkaille rahallista tukea.

-- Jos media menee yhtä puolueelliseksi kuin USA:ssa (tuskin sentään), mainostilan ostaminen lehdistä näkökantojen kertomiseen! (Tämä ja
antimainonta varmaan herättäisivät kivasti huomiota Suomessa. ;))

-- Hyvin hoidetut ja informaatiopitoiset www-sivut ovat ehdoton minimivaatimus - heti alusta asti, eikä vasta vuoden päästä
perustamisesta. Ja jotta tähän viestiin tulisi varmasti reaalisisältöä konkreettisesta perustamistoiminnasta, tarjoudunkin hetimiten
vapaaehtoiseksi webbisivujen suunnittelutyöryhmään.

-- Mainoksia + liittymiskuponkeja joka paikkaan jossa ammuntaa harrastetaan, ja mainoksia muuallekin!

-- Sunnuntain Hesarin etusivulle kokosivun ilmoitus että nyt on tämmöinen perustettu, LIITY! :-o

-- Värvätään piirustus- ja kuvankäsittelytaitoisia ihmisiä pilapiirroksia & propagandamateriaalia tuottamaan. ;-D


Mahdollisia aikarajoja perustamiselle:

-- Keväämmällä ilmeisesti pidetään jonkinnäköinen "Lääkärit rauhan puolesta" tms. kokoontuminen - sitä ennen pitää saada järjestö pystyyn.

-- TAMARMS on 18.2.2001: mitäs jos samassa yhteydessä pidettäisiin perustava kokous - tai vähintäänkin ensimmäinen alustava reaalimaailman
kohtaaminen! Onko paikalla henkilöitä jotka saisivat hankittua sopivan ison ja hyvän kokoustilan Tampereelta tuolloin, mieluiten läheltä
messupaikkaa - onko itse Tampere-talossa tilaa?

Nyt siis tarvitaan henkilöitä jotka tietävät miten yhdistyksiä perustetaan jne. käytännön tasolla, jotta ydintoiminta lähtee liikkeelle. Entä
löytyykö lakimiehiä virallisia dokumentteja laatimaan? Perustamista ei missään tapauksessa kannata yritääkään antaa järjestöjen huoleksi, vaan
ehdottomasti alusta saakka "ruohonjuuritason toiminta" -mentaliteetti päällimmäiseksi!


*************************************

    - Gunwriters - nostaa pulssia ilman nitroja


Ruutiset 06.02.2001


Piekkarinpatruunat P-94:ssä:

Tein joutessani hieman lähtönopeusvertailua muutamista .22 patruunoista. Kiinnostanee ainakin P-94 Finnfiren omistajia.

Testijärjestelyt:

Ase: Sako P-94 Finnfire, perusmalli.
Vaimennin: "ITTE TEIN", alumiininen, kierrekiinnitteinen.
Lämpötila: Huoneenlämpö noin 20 C.
Nopeusmittari: Chrony.
Mittausetäisyys: Noin 1,5 m.
Laukauksia/ testipatruuna: 3 kpl. (Vain. Tiukka budjetti).
Lämmitin asetta ennen testiä viidellä laukauksella.

1. Winchester Subsonic Hollowpoint: Pienin M/s 321,3 Suurin M/s 323.5 ka. M/s 322.7 Winsun HP-aski taisi olla maanantaipainos kun luodeissa ei ollut reikää, pieni syvennys vain. Antaa jo sinällään kuvan ko. patruunan laadusta ja valitettavasti testituloksen luotettavuudesta.

Toimituksen huomautus: Winchester lienee palailemassa "Dynapoint"-linjalle? Tietämämme mukaan ei Lapuan Hollowpoint-luotikaan ole enää varustettu 6.5 - jopa 7 mm:n syvyisellä kapealla kärkiontelolla, vaan paljonkin matalammalla syvennyksellä. Jatkuvastihan etsitään luodin läpäisykyvyn ja sen laajenevuuden välistä kompromissia, noudattaen kulloisiakin "muodin oikkuja". Omasta mielestäni oli Lapuan HP-luotien syvä ja kaita ontelo aikoinaan maailman onnistunein ratkaisu, ajatellen mm. luotien tehostusta erilaisilla täytteillä. (PT).

2. Winchester Long Z: Pienin M/s 176.4 Suurin M/s 215.7 ka. M/s 202.0 Tämä siis kaliberissa .22 Long. Onpa hurja ero nopeuksissa.

Toimituksen huomautus: Long Zimmer-patruuna on eräänlainen "pitkä penniläinen", ajoaineena pelkkä nallimassa. Tunnetaan myös nimellä .22 CB Long. Kaikissa tutkituissa merkeissä esiintyy jonkin verran nopeushajontaa. Winchester Long Z:ssä tunnetusti aina eniten, Browningin-latauksissa kohtuullisesti, ja jugoslaavien "Pobeda"-patruunoissa ehkä kaikkein vähiten. Viimeksimainittuja en ole päässyt koskaan itse kokeilemaan. Nimen kirjoitustapakin on kuulopuheiden varassa. Remington CB Longeissa on nopeusvaihteluiden aiheuttajaksi todettu luodin niippaustiukkuuden vaihtelevuus. Winchester Long Zimmereissä puolestaan vaihtelee nallimassan määrä ja sen sijainti: Monissa patruunoissa on nallimassaa hankautunut hylsyn seinämiinkin. (PT).

3. Lapua Scoremax: Pienin M/s 308,7 Suurin M/s 314,0 ka. M/s 311.8

4. Lapua .22 Short Rapid: Pienin M/s 232,6 Suurin M/s 240,9 ka. M/s 237,5

5. Eley Pistol Standard: Pienin M/s 315,5 Suurin M/s 319,6 ka. M/s 317,0

6. CCI Blazer*: Pienin M/s 366,6 Suurin M/s 375,5 ka. M/s 371,0

* Tämän otin testiin mukaan lähinnä verrokiksi ja siksi että se käy ainakin omassa aseessani hyvin.

Olipa kerran käynyt niin että joku oli viilannut moposahan viilalla luoteihin yhdellepuolelle kärkeä kourumaisen uran; kuin lumiauran terässä. Huomasin että piisami ei sukella tällaisen luodin otettuaan lähellekään niin hanakasti kuin esimerkiksi Winchester HP:n saatuaan.

Toimituksen huomautus: Näin käsitelty luoti tunnetaan nimellä "Löffelspitz". Kärjen epäsymmetrisen muotoilun mahdollisuuteen viittasi jo kapteeni WILLIAM CROZIER (1855 - 1942; eläköityi täytenä kenraalina) esitelmässään ** HAAGIN SOPIMUKSEN 1899 ** allekirjoittamista edeltäneissä keskusteluissa. Sopimus EI kiellä tämänmallisen luodin sotilaallistakaan käyttöä, jos ammuksen materiaali on homogeenista vaippa-ainetta, vailla lyijytäytettä. Ks. myös oheiskuva. (PT)


"Kauhakärkiluoti", kaliberi 4.7 mm, umpimessinkiä, joskin myös panssarinmurto-keernalla varustettu variaatio ehdittiin kehitellä, ennenkuin "Geneven Ompeluseura" eli Punaisen Ristin Kansainvälinen Komitea sai vihiä keksinnöstä. Sen voimistuva "älämölöö" painosti tuonaikaisen Länsi-Saksan keskeyttämään 4.7 mm rynnäkkökiväärin ja patruunan kehityksen ennen joukkotuotanto-valmiutta. Njaa! Ketkähän ne olivatkaan kansansa historiaa turhaan häpeileviä "suomettuneita" nöyristelijöitä 1970-luvun keskivaiheilla?


Testituloksesta voi taas kerran todeta että eipä ole .22 LR aliäänipaukkua saatavilla ainakaan meilläpäin. Aguila SSS:ää ei ole ollut kaupoisssa pitkään aikaan, eikä myyjillä ole tietoa koska sitä saadaan - jos saadaan. Mikähän siellä maahantuonnissa mättää??

Toimituksen kommentti: Keskitalvi on hiljaista aikaa tuonnin alalla ja US-dollarin kurssin "entrautumista" odotellaan. Kunnolla aliäänisiä (VO max. 300 m/s) .22 LR-patruunoita lataa koko maailmassa vain YKSI mexikolainen tehdas. Uhkana on, että koko tuotanto viedään pian USA:an, kunhan aseharrastelu taas virkistyy siellä: Jenkkilän oikeusministeriksi kun valikoitui juuri eilen, piiitkästä aikaa, kunnon asediggari! Toisaalta voivat USAlaiset patruunasuunnittelijatkin palailla evakko-retkeltään takaisin kotikonnuilleen; kenties uusien ideoiden kera... (PT).

Lapua .22 Short Rapid yllätti positiivisesti. Lähtönopeudet olivat melko tasaisia ja suurempia kuin .22 Long Z:llä. Myös lentorata on paljon suorempi, käytännössä viiteenkymmeneen metriin sama kuin Winchester Subsonic HP:lla. Varmaankin tulevan kevään varisjahdeissa omiaan: Eipä kuule harmaatakki luodin lentomelua. Tappokykykin paranee kun turmelee luodinkärjen vaikka Moralla kristillisen mallikseksi.

Feliks Ksesinski, 30.1.2001.

Toimituksen huomautukset 0202 MMI; PT


Tarkk'Ampuja-Kilta perustettu Suomeen

Suomalaisille tarkka-ampujille on kehitetty yhdistys TA-Kilta. Löytyy myös netistä: <http://www.nic.fi/~takilta>

T: Jari


    - Gunwriters - Joulupukilta toivoin että GOW lopettaisi, mutta Pukki sanoi että lukee sitä itsekin.


TIEDOTUS ASEHARRASTAJILLe:

Pykälät ja aloitteet löytyvät "Nuotasta"

Olen tehnyt webbiin sivun, jolle olen koonnut suomalaisen aselainsäädännön osoitteet; aselait ja -asetukset sekä lakien esityöt. Myös metsästyslainsäädäntö on mukana. Näin harrastajien ja asiasta kiinnostuneiden on helppo löytää lait ja pykälät.

Nyt sivuilta löytyy myös aseasioita sivuavia lakialoitteita ja kansanedustajien kirjallisia kysymyksiä Hallitukselle. Katsokaa ja ihmetelkää tietämättömyyden ja populismin määrää, sekä laajuutta! Mukana ovat Lapintien lapselliset kohellukset ja Aittoniemen asiantuntemattomuus, Rinteen ristiretki Norinco-kivääreitä ja "pussihousukaarteja" (=vapaaehtoinen maanpuolustustyö) vastaan ja paljon muuta surkuhupaisaa.

Noissa kirjallisissa kysymyksissä on usein muitakin allekirjoittajia kuin kysymyksen esittänyt henkilö. Heidät kaikki on lueteltu kysymyksen lopussa. Näin on sangen helppoa löytää asekielteisiä edustajia - ja tietää, ketä ei ainakaan äänestä seuraavissa vaaleissa! Osoite on: http://www.hut.fi/~akokki/aselait.htm

HUOMIO! Ettei kenellekään syntyisi väärää kuvaa asiasta: Tekemieni aselakisivujen ainoa tarkoitus on helpottaa lakien ja asetusten sekä asiaan liittyvien muiden julkisten tietojen löytymistä ja näin enentää kaikkien kansalaisten laintuntemusta ja -kuuliaisuutta. Sanoudun ehdottomasti irti kaikesta lainvastaisesta toiminnasta!

Atte

Toimituksen kommentti: "Nuottasivu", johon Atte on koonnut eräkansaa ja muitakin aseharrastajia koskevan lainsäädännön pykälät, on jo sinällään hyödyllinen, mutta kiinnostavinta sisältöä tulevien vaiheiden varalle ovat lakiesitykset sekä eduskunnasta hallitukselle esitetyt ase-aiheiset kirjalliset kysymykset. Nimenomaan noiden hoplofoobisten kysymysten esittäjien ja muidenkin allekirjoittajien henkilöys: NIMET! Voivatpa olla yllätys tai suoranainen järkytys niille kyseisten henkilöiden äänestäjille, jotka ovat luulleet tiettyihin poliittisiin eduskuntaryhmiin kuuluvien kansanedustajien olevan "automaattisesti" yksilönvapauden ja harrastevapauden tinkimättömiä puolustajia.

NIMIEN muistiinmerkitseminen on tietenkin tärkeää myös tulevien historiallisten vaiheiden varalle. Joskushan alkaa Suomessa(kin) "leipäkorttien" jakelu, siinä merkityksessä kuin se Ensimmäisen Vapaussotamme (1918) jälkiselvittelyjen aikaan ymmärrettiin, ja jotkut ovat etuoikeutettuja "leipäkortti-jonossakin". Ovatpahan nyt itse ilmoittautuneet! Puoluepoliittinen jakauma ei ole enää niin yksinkertainen kuin se oli itsenäisen Suomen aamunkoitteessa: Hoplofoobikoita löytyy jokaisesta eduskuntaryhmästä, niin ylimystöstä kuin proletariaatistakin. (Eikähän kukaan kansanedustaja lukeudu enää proletariaattiin taannoisen palkankorotuksen jälkeen).

Lienen joskus ennenkin maininnut, että Suomen tiettävästi rikkain henkilö on Suomen maanpuolustus-vihamielisin henkilö, ainakin suhtautumisessaan vapaaehtoisen MP-työn hankkeisiin ja ampuma-aseiden yksityisomistuksen oikeuteen. Mielipiteen vapaus on tietysti jokaisella, mutta kyseisellä öky-kapitalistilla oli pahimpaan aikaan komennossaan noin 50 % mediasta, joka muokkaa ns. "Yleistä Mielipidettä" nimenomaan ns. "porvarillisissa yhteiskuntaluokissa." Hän ei ole mukana puoluepolitiikassa, koska hänen ei tarvitse olla siinä: Saneluvallanhan ratkaisee aina RAHA.


Sananselitys heille, joita historia ei ole huvittanut:

"LEIPÄKORTTI = Leikillisesti, varsinkin Vapaussodan ajoista: Antaa jollekulle leipäkortti = ampua; ampumalla tappaa joku". Kirjallisuusviite: "Kasarmin seinustalle vaan ja leipäkortti ottaan". F.E. SILLANPÄÄ. Lähde: "NYKYSUOMEN SANAKIRJA".

(HUOM! Ampumalla tappaminen on liian lievä sanktio ihmisoikeuksien riistäjille, ja niille, jotka vaikkapa vain yrittävät kaventaa yksilönvapautta. Ehdotan rangaistukseksi loppuiän kestävää kitumista työmarkkinatuen varassa, vailla oikeutta lisätuloihin, ja tähänastisten säästöjen jäädyttämistä. Köyhyys on sentään tuhat kertaa AIDSiakin pahempi kohtalo. Kokemus puhuu...).

2801 MMI; PT


    - Gunwriters - iskee kun se vähiten yllättää!


Mystinen 9 x 23 WINCHESTER

Vuonna 1992 herra nimeltä John Ricco toi julkisuuteen patruunan, joka oli takaava hänelle leppoisat eläkepäivät. Patruunan nimenä oli tuolloin C.P. 9 x 23 Super. Hylsyt Ricco teetti Winchesterillä, joka kuinka ollakaan kiinnostui kehitelmästä ja päätti ottaa sen omaan tuotantoonsa. Hylsyn kartiokuutta hieman lisättiin ja nimettiin "uutuus" 9 x 23 Winchesteriksi. Markkinoille patruuna tuotiin vuoden 1996 alkupuolella. Yhteiseen veneeseen oli liittynyt myös Colt, joka samassa introtilaisuudessa Winchesterin kanssa esitteli kahta M1911 Government versiotaan pesitettynä kyseiselle patruunalle.

Ricco, jolla oli patentti suojanaan, ei tyytynyt seuraamaan tapahtumia sivusta vaan haastoi Winchesterin oikeuteen ja voitti. Nyt hän ampuukin omalla sisäampumaradallaan& Tällä hetkellä Starline valmistaa valmistaa hylsyä Riccon alkuperäisillä mitoilla nimikkeellä 9 mm Super Comp.

Tosiasiassa ei sen enempää Ricco kuin Winchesterikään tuonut markkinoille mitään uutuutta vaan tavallaan turboversion nyt jo lähes satavuotiaasta 9 mm Bergmann-Bayard patruunasta. 9 mm Bergmann näki päivänvalon ensi kerran vuonna 1903, jolloin Bergmann M/1903 Mars itselataava pistooli pesitettiin sille.

Tanskan armeija värväsi 9 mm Bergmannin palvelukseensa yhtäaikaa Bergmann-Bayard Model 1910 itselataavan pistoolin kanssa. Patruuna tosin uudelleen nimettiin 9 mm Largoksi. (Espanjassa, missä se oli myös omaksuttu käyttöön, aluksi massasulkuisissa CAMPO-GIRO -pistooleissa. Toim. huom).

Ulkonaisesti 9 mm Bayard ja 9 x 23 Winchester ovat vähäisistä mittaeroista huolimatta (mm. uudemman version kantalaipan halkaisija on hieman Bayardia suurempi) lähes kuin kaksi marjaa. Rakenteellinen ero paljastuu, kun hylsyt halkaistaan. 9 x 23 Winchesterin hylsyn seinämät ovat kantavahvikkeen yläpuolella silmiinpistävän paksut muistuttaen .223 Remingtonin hylsyä ( muuten 1970 luvun alkuvuosina Jeff Cooper ammuskeli erästä 9 x 23 versiota: 9 mm Super Cooperia, jonka aihiona oli .223 Remingtonin hylsy). Hylsyä on mainostettu yhtä vahvaksi kuin .454 Casullin ja onpa kantavahvikkeen kovuudenkin ilmoitettu olevan Casullin lukemissa.

Ja vahvahan hylsyn täytyy olla, kun SAAMI maksimipaine patruunalle on 50 000 psi eli noin 3450 baria. (QuickLoad ballistiikkaohjelman laatija herra Broemell on ollut hieman "eksyksissä" patruunan arvoja syöttäessään, koska ohjelmassa on patruunan enimmäispaineeksi annettu vain 34083 psi / 2350 bar eli vähemmän kuin "taatta Largolle" annettu 2600 bar. Näin ainakin pian lähes kahden vuoden takaisessa omassa QuickLOAD-versiossani.) Ensimmäiset patruunaeränsä Winchester latasi noin 3100 barin painetasolle. Siitä, tarvitseeko patruunapesän tukea hylsyä ympäriinsä aina ulosvetimen uraan saakka ( full-support barrel ), on kahdenlaista "ilmaa", mutta ainakin itse tuntisin oloni turvallisemmaksi, jos näin tapahtuisi.

Nopeuttakin löytyy. Winchester ilmoittaa omalle 125 grainin (8,1 g) Silvertip luodilla tulpitetun patruunansa lähtönopeusarvoksi 442 m/s 5" piipusta ammuttuna. Ulkomaisten kollegojen mittausten mukaan lukema pitää hyvin paikkansa. Asekohtaisin vaihteluin tietystikin.

Selvää on, ettei vanhoilla 9 mm Largolle pesitetyillä Astra ja Star- pistooleilla tule ryhtyä patruunaa ampumaan. Jotkut ovat ampuneet 9 x 23 Win:iä kertomansa mukaan CZ-52 pistooleilla JOITAKIN laukauksia, mutta enpä suosittelisi. Jos ase kestää muutaman laukauksen se ei tarkoita sen kestävän kymmeniä laukauksia, puhumattakaan sadoista. Väsymys voi saapua ennen pitkää.

Ainakin CCI Blazer patruunaa valmistetaan 9 mm Largona ladattuna 2000 barin painetasoon soveltuen em. aseisiin. Patruunaa voi käyttää myös 9 x 23 Winchesterille pesitetyissä aseissa. Blazerin kantavahvikkeen läpimitta hylsynvedinuran etupuolelta on vain 0.025 mm pienempi kuin 9 x 23 Winchesterin. Samoin Blazeria voivat hyödyntää .38 Superin ampujat; ainakin ellei patruunapesä ole kovin "piikaseksi" mitoitettu. Tosin ulosvetäjää voi joutua hieman taivuttamaan: kantalaipan läpimitta on hieman pienempi kuin .38 Superissa. Hylsyjä Largon lataajille tarjoaa ainakin Starline.

Jotkut hurjat ovat ampuneet .38 Super patruunaakin 9 x 23 Winchesterille pesitetyissä aseissa, mutta tässä toiminnassa piilee VAARA! Hylsyrikko vaanii, sillä 9 x 23 Win:in patruunapesä on 0,3 mm verran liian väljä .38 Superille. Päinvastainen toiminta on kyllä mahdollista, jos pesä ei ole liian piikanen. Joka tapauksessa toleranssit jäävät sen verran pieniksi, että patruunapesän ei kärsi olla ainakaan paskainen, jos häiriötöntä toimintaa halutaan. Ulosvetäjää voi joutua myös hieman taivuttamaan. .38 Superin lippaat syöttävät vallan mainiosti 9 x 23 Win:iä vaikka Colt aikoinaan viljelikin hugaa erikoislippaiden tarpeesta.

9 x 23 Winchesterin lataajat eivät välttämättä tarvitse koko holkkisarjaa, jos omaavat ennestään .38 Superin tai 9 mm Paran holkit. Täyssupistusholkin hankkiminen riittää. Ruudista parhaimpia kyseiseen patruunaan on Vihtavuoren 3N37. Myös VV N350 soveltuu erinomaisesti. Nallina tulee ehdottomasti käyttää pientä kiväärin nallia.

21.1.-01 KJA

Päätoimittajan lisäys: Enkös jo varoittanut "höyrähtämisestä" mihinkään dollarinkiilto silmissä kehiteltyihin erikoiskalibereihin! Tavanomaisillakin pärjää kaikissa tilanteissa ja tarkoituksissa. Kehumani 7.62 x 25 mm Tokarev alkaa kuulua jälleen "tavanomaisiin" kalibereihin, oltuaan välillä jo lähes "wanhentuneena hylätty". Tehdaslatingitkaan eivät enää ole pahoissa hinnankiroissa, ja kaliberin historia ulottuu vuoteen 1893.

2401 MMI; PT


    - Gunwriters - yhtenäisen ristiriitainen


AVOIN KIRJE

Aseliitto  ja PTK: Asianosaisen tiedoksianto

En ole tunkeilemassa Aseliittoon edes rivijäseneksi, saati sitten sen luottamus- tai johtotehtäviin. Mistä lienee lähtöisin moinen "mörköjuttu"?! Tähänastisistakin sidonnaisuuksistani olen ollut irrottautuneena jo kahden vuoden ajan, koska GOW:n toimituksellisilta askareilta ei liikene joutoaikaa yhdistystoimintaan - edes omalla kotikonnullani. Toki toivotan parhainta menestystä Aseliiton perustamishankkeelle ja sen toiminnalle. "Kuppikuntaisuudesta" olisi totisesti jo korkea aika päästä eroon: Mikään harrastajaryhmä ei saa olla muiden ylä- tai alapuolella. "Kaikkien kukkien on saatava kukkia", Aconitum Napellus mukaanlukien.

****************

Aseliitto tulee ilmeisesti toimimaan parlamentarismin hengessä, mikä tietysti oikein onkin. Itse olen tehnyt tykö vaihtoehtoisia menettelytapoja, jotka on pakko ottaa käyttöön, elleivät MITKÄÄN muut keinot tehoa! Riittävällä ja yksimielisellä joukkovoimalla toimittaessa piisaisivat parlamentaarisetkin menetelmät, "lobbaus" ym. Jos on pakko omaksua vaihtoehtoinen toimintamalli, riittää vähempikin joukkovoima, koska todella kiivailevien ase-vihaajien lukumäärä on lopulta varsin vähäinen: Lienevät enimmäkseen poliittisten "irtopisteiden" saalistajia. Vaalikarjan kaitsijoita, jotka kääntävät takkinsa hyvinkin ripeästi, kun aateveljiä ja -sisaria alkaa kaatua ympäristössä, tai jotenkin vain "kadota tietymättömiin" lähipiiristä.

Harjoittamani "psykoloogisen sodankäynnin" ensisijainen tavoite on vastustajien painostaminen "kääntymykseen ja parannukseen", tarvitsematta ryhtyä voimakeinoihin. Mutta tuo painostus ei tehoa, ellei sen taustalla ole konkreettinen voimakeinoihin turvautumisen uhka.

******************

Suomi ei ole mikään syrjäinen "lintukoto", vaan esimerkiksi aselainsäädännön tulevaan kehitykseen vaikuttavat meistä riippumattomat "päsmärit", kuten Euroopan Unioni ja Yhdistyneet Kansakunnat. Jopa USA:n asepolitiikan kehityskulku heijastelee Suomeen saakka; niin hyvässä kuin pahassakin: Mahdollinen voimakeinoihin turvautuminen alkaa USA:ssa, leviten sieltä kaikkeen maailmaan, missä yksityishenkilöiden aseenomistuksen oikeus on uhattuna. Jos taas USA:n uusi, juuri järjestäytymässä oleva hallintokoneisto alkaa liennyttää sikäläistä aselainsäädäntöä, tuntuvat heijastusvaikutukset aikanaan Suomessakin.

*****************

Esimerkiksi Suomen metsästyslainsäädännön tarkistuksiin sallivampaan suuntaan eräiden asetyyppien ja niiden a-tarvikkeiden osalta on olemassa vahvoja paineita "kentällä", eli sama tilanne kuin 20 vuotta sitten, mutta nyt pienemmässä mittakaavassa kuin ryhdyttäessä kokonaisuudistukseen, joka sittemmin toteutuikin. Aseliitto voi, jos se saa riittävästi joukkovoimaa riveihinsä, toimia aloitteentekijänä edellämainituille uudistushankkeille, kenties yhteistyössä metsästysjärjestöjen kanssa. Korvikehauli-pakon kumoaminen lienee ykkössijalla, kun metsästyslainsäädäntöä aletaan tarkistaa - kokemuksiin perustuen.

Siinäpä on tilaisuus ensimmäiseen voimannäyttöön! Niin, rekisteröidyn yhdistyksen perustamiseen tarvitaan vain kolme syntyperäistä Suomen kansalaista, eli Aseliitto todennäköisesti saataneen yhdistysrekisteriin. Mutta, kuten alussa mainitsin, EN OLE KÄYTETTÄVISSÄ sen tehtäviin edes sen rivijäsenen ominaisuudessa: Ei ole aikaa, eikä luottamusta parlamentaaristen menettelytapojen toimivuuteen Rähmä-/EU-Suomessa. Aseliiton perustamishanke ei ole ensimmäinen laatuaan, mutta se aiempi kariutui alan lehtien "kuoliaaksivaikenemis-politiikkaan". Nyttemmin on käytettävissä media, josta ei 1980-luvulla osattu uneksiakaan, ja sen myötä paremmat onnistumisen edellytykset.

1801 MMI; Pertti.T.Kekkonen. "Keljan Kelju Erakko".
Päätoimittaja, GOW/ Finnish & GOW/ Universal.

(KELJA = munkkikammio mm. Valamon ja Petsamon luostareissa).


    - Gunwriters - ota siitä selvää


Lisää Ruutisia >>

Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.

<< Uusimmat  Osa 12 >>  Osa 11 >>  Osa 10 >>  Osa 9 >>  Osa 8 >>  Osa 7 >>  Osa 6 >>  Osa 5 >>   Osa 4 >>  Osa 3 >>   Osa 2 >>   Osa 1 >>   Gunwritersin etusivulle  guns.connect.fi  Linkkisivulle 

Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html