<< Uusimmat Osa 28 >> 27>> 26 >> 25 >> 24 >> 23 >> 22 >> 21 >> 20 >> 19 >> 18 >> 17 >> 16 >> 5 >> 14 >> 13 >> 12 >> 11 >> 10 >> 9 >> 8 >> 7 >> 6 >> 5 >> 4 >> 3 >> 2 >> 1 >> Gunwriters >> In English >> guns.connect.fi >> Linkit >>
TOKKO TIETOA ON?
"G.O.W.":n
kysymys- ja vastauspalstaa toimittaa: P. T.
Kekkonen.
Kirjepostiosoite: GOW, PL 525, 80161 Joensuu
Osa 29, päivitetty 17.03.2001
- Gunwriters - siihen tepsii vain sähkökatko
Surmanloukku
Osui silmiini Nagant revolveri vuodelta 1932, jonka rulla oli kairattu 7,65
Parabellumin kokoon. Mitäpä mieltä olette tällaisesta, onkohan kestävä?
Nim. "Kaikenlaisia virityksiä..!"
Kuvassa oikealta: Upseeri- ja miehistö-Naganit sekä
pitkäpiippuinen .22 -pesitetty tarkkuus-Nagant, joka lienee Neuvostoliiton DOSAAF
-kodinturvajoukkojen tai poliittisen Pioneer -nuorisojärjestön ennen v. 1945 omaan
käyttöönsä rakennuttama harjoitteluase.
7.65 x
21 mm patruunalle pesitetty revolveri on varsinainen surmanloukku, ottaen huomioon
Parabellum-patruunan hylsyn suurempi läpimitta ja huomattavasti 7.62 mm NAGANT-patruunaa
korkeampi käyttöpaine. Olen itsekin nähnyt yhden Nagantin, jossa oli kolme pesää
kalvettu 7.65 Para-patruunoille, jättäen siis vähintään yksi pesä väliin
alkuperäismittaansa. Aseella kerrottiin jopa ammutun muutamia laukauksia. Jos jokainen
pesä kairattaisiin paksumman patruunan mittoihin, ei niiden väliin jäisi
käytännöllisesti katsoen lainkaan väliseinämiä; ainakaan riittävän paksua
metallivahvuutta.
Näkemälläni aseyksilöllä ampumista koskevia legendoja suvaitsin silloin epäillä,
mutta joitain laukauksia on "viritys" voinut kestääkin, koska 7.65 Paran hylsy
on Nagantin pesää lyhyempi. Hylsynkaula jää vaille pesän tukea ja aukeaa normaalia
avarammaksi, päästäen ruutikaasua virtaamaan luodin ohitse. Kaasun ohivuoto päättyy
vasta luodin kaivautuessa rihloihin, eli koko patruunapesän etuosan pituuden verran.
Vuoto alentaa laukauspainetta ja ehkäisee paineen normaalin kehittymisen. Ajan myötä
ase kuitenkin hajoaa. Ilmeisesti ensinnä lakkaa rullaa eteenpäin työntävä iskupohja
palautumasta ala-/taka-asemaansa jousivoimalla, mikä on "sapienti sat"-
oire ja vaaran merkki. Jos paukuttelua jatketaan jollain konstilla edelleenkin, saattaa
iskupohja lentää päin ampujan naamataulua, rullankehys murtua tai heikoin patruunapesä
laajentua turmelukseen asti.
Alkuperäisten Nagant-patruunoiden yleisesti tunnettu epäsaatavuus (tai hirmuinen hinta)
on johtanut askartelijat vaarallisten kokeilujen tielle, ja monien aseiden osaksi on
koitunut turmio; ei niinkään ampumisen kautta (koska aseiden kairaajat ovat yleensä
tulleet järkiinsä "uudelleenpesityksen" lopputuloksen nähtyään) vaan
kaliberin muunnosyrityksen seuraamuksena. Pelastukseksi koituisi 7.62 mm
Nagant-patruunoiden massiivinen salakuljetus Venäjältä, mikäli niitä sielläkään
enää valmistetaan; edes lyijyluodillisia tarkkuuspatruunoita, joita joskus
taka-vuosikymmeninä sai kaupoistakin (ainakin Helsingin "Rantarosvoilta", tosin
ryövärihintaan).
Teho ei tosin ollut likimainkaan taistelupatruunaa vastaava: Oli luojassaan, jaksoiko 25
metriin ammuttu luoti upota mäntyparruun. Muistista kaivoin joskus kuulemani
lähtönopeuslukeman 160 metriä sekunnissa. Kotilatausta vaikeuttaa patruunoiden
Berdan-nallin poikkeuksellinen läpimitta, 5.0 mm. Muuten olisikin helppoa ja täysin
laillista tuoda maahan ja markkinoida nallittamattomia tyhjiä hylsyjä. Nagantit
jäävät siis yleensä käyttämättömiksi muistoesineiksi, joiden vapauttaminen
luvanvaraisuudesta voisi olla ensi askel kohti "esi-bobrikoviaanista
asepolitiikkaa". Useimmat Nagantit pidetään Suomessa yhä hallussa
"Suojeluskunnan luvalla", eikä niistä ole koitunut poikkeuksellisen suurta
vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle viime vuosikymmeninä.
1003 MMI; PT
- Gunwriters - tuntee rahan mutta ei sitä
koskaan näe
Ronsupyssy omaksi
Hyvä PTK! Olen saanut kirjoituksistasi kuvan, että yli 20 mm kaliberin aseille ei
meillä myönnetä lupia. Olen myös lukenut, että ainakin mustaruutiaseita on Suomessa
rakennettu ja luvitetttu 30 mm väljyyteen asti. Missä siis kulkee pienaseen raja?
Peukalonmentävä on paras, toivottaa:
Gari Grandi
"Kentältä" saadun palautteen mukaan ei itselataavien 20 mm
panssarintorjuntakiväärien, kuten L-39, SOLOTHURN ja OERLIKON, taannoinen
deaktivointi-pakko ole enää voimassa kaikessa ankaruudessaan. Ainakin
"norsupyssyjä" L-39 on myyty ampumakuntoisina tiemmä vuosien ajan. Aseet ovat
siis "kiväärikaliberisia", vaikka niiden patruunoita voidaan ampua myöskin
konetykeillä, joihin ainakin 20 x 138 mm SOLOTHURN LONG on alkuaan kehitelty. Tämä
korjaukseksi aiempaan tietoon: "Deko-pakko" koskee YLI 20 mm kaliberisia aseita,
sekä ERVA-aseita, kuten konetykkejä. Niidenkin kohdalla lienee jouston mahdollisuus
erikoistapauksissa 20 mm kaliberiluokassa.
Uhka ei kuitenkaan ole väistynyt: Nykyisin on esimerkiksi L-39 "PIENASE",
jollaisten yksityisen hallussapidon täysimittaista kieltämistä on ainakin esitetty
varsin vaikutusvaltaisissa piireissä. Nähtäväksi jää, toteutuvatko
siviilihenkilöiden aseistariisunnan hankkeet, sekä sekin, mihin toimenpiteisiin
aseenomistajat uskaltavat missäkin maassa ryhtyä ylimuistoisten oikeuksiensa
puolustamiseksi.
1103 MMI; P.T.Kekkonen.
- Gunwriters - sisäministeriön luetuin
Omat ja naapurin rynkynpatruunat
Olen tässä ystävien kanssa kinastellut aiheesta, joka koskee nykyisen Venäjän
asevoimien rynnäkkökivääri-kaliberia. Mikä se on laajoilla maavoimilla ja
erikoisjoukoilla? Taisin lukea joskus Suomen Sotilas-lehdestä että Venäjä
aikoo vuoteen 2000 mennessä saada tavoitteekseen, että kaikkien yhtenäinen rk-kaliberi
olisi 5.45 x 39 (AK-74), mikä näkyy uutisissa kaikkialla. Mikä tässä on totuus kun
meillä reserviläistouhuissa puhutaan koko aika että meillä on sama kaliberi 7,62 x 39.
Ja täten vaihtokelpoisuus lippaiden ja patruunoiden kanssa on sama. Mutta eikö
tällaiset väitteet ole harhatietoa? Mikä on tässä asiassa oikeaa tietoa? Jos idästä
tulisi laajamittainen uhka niin mikä olisi heidän todellinen rk-kaliberinsa meitä
vastaan. Kun aina puhutaan 7.62 x 39 läpäisystä: Kuinka pitää seinät suojata ja niin
edelleen. Mitä sillä on merkitystä jos on aivan eri kaliberi? Olisin oikeasta
vastauksesta erittäin kiitollinen.
Parhain terveisin Mika
Venäjälläkin pyritään yhtenäiskaliberiin, johon siirtymistä vauhditti osaltaan
Afganistanin sota. TV:n uutispätkissä alkoi näkyä vähentyvässä määrin
viistosuisia AKM-rynnäreitä ja sodan loppuvaiheessa jo lähes yksinomaan suujarrustaan
helposti tunnistettavia aseita AK-74. 5.45 x 40 mm patruunat tulivat tutkituiksi ja
tunnetuiksi länsimaissa 1980-luvun alkuvuosina, joutuneina afgaanien sotasaaliiksi. Nyt,
20 vuotta myöhemmin, alkanee kaliberinvaihdos olla jo toteutunut, eli 5.45 x 40 mm on
omaksuttu yleisesti.
Pidempänä kiväärin ja kk:n patruunana säilyy 110
vuotta täyttävä 7.62 x 53R, mutta erityisesti kriisiaikoina aiheutuisi
patruunahuollossa hämminki ja hässäkkä, jos jakelussa olisi suunnilleen samanpituisia
kaliberiltaan erilaisia rk:n patruunoita. 7.62 x 39 mm patruuna
on ilmeisimmin tuomittu katoamaan Venäjän asevoimien palveluskäytöstä
"vanhentuneena hylättynä". Joillekin "kolmannen ruodun"
joukko-osastoille voitaneen yhä jakaa vanhoja 7.62 mm rynnäreitä, mutta varsinaisten
taistelujoukkojen kalusto on jo erittäin pitkälle ajanmukaistettu.
Kehitteillä olevat uudet asemallit (esim. NIKONOV) ampuvat 5.45 mm patruunaa M-74.
Erikoisaseet ovat tietenkin luku sinänsä, mutta niiden tuotantomäärät ovat
vähäisiä, eikä niiden ruokavalioon yleensä kuulu 7.62 x 39 mm patruuna, poislukien
jotkin eksoottiset variaatiot, kuten sulkumännällä varustettu "äänetön
patruuna". Luotien läpäisykyvyillä 5.45 mm ja 7.62 mm ei ole kovin järkyttävää
eroa, ajatellen suojarakenteita. Erikoisluoteja käytettäessä saattaa 7.62 mm olla jopa
läpitunkevampi, ainakin ladattuna kartiokärkisellä wolframkarbiidi-keernaisella
panssariluodilla: Se "kahlaa", kun taas 5.45 mm luoti kiepsahtaa osuttuaan
herkästi poikittain. Niinhän se on suunniteltu toimimaankin. Mainitsemassasi
skenaariossa on ehkä suurin kaliberien erilaisuudesta koituva haitta se, että
sotasaalispatruunoita ei voida käyttää suomalaisten aseissa; poikkeuksina tietenkin
7.62 x 53R-kaliberin ja järeiden konekiväärien patruunat.
Skenaarion toteutumisen todennäköisyys on kuitenkin niin vähäinen, ettei rynnäreiden
kaliberin vaihdokseen ole aihetta Suomessa nyky-näkymillä, ja jos vakavasti otettava
uhka ilmenee, vaihtuu kaliberi 5.56 x 45 mm:ksi. (Siirtymävaiheen ajan joudumme tulemaan
toimeen omillamme, eli 7.62 x 39 mm:n aseilla ja patruunoilla). "Ceterum censeo",
että NATO:on olisi pitänyt assosioitua jo "yöpakkasten" aikaan 1950-luvun
lopulla: NL tyrkytti Suomea kuin kermatorttua hopealautasella Pohjois-Atlantin
Puolustusliiton jäseneksi! Etsikko-aikaa ei kuitenkaan hyödynnetty, eikä kai edes
huomattu meille tarjottua tilaisuutta. Nooh, parempi myöhäänkin kuin ei LIIAN
myöhään..!
1003 MMI; PT
- Gunwriters - ravisteltava ennen
käyttöä
Hieman kysymyksiä MPP:lle QuickLOAD:sta:
Kysymys: 1) Load-ohjelmassa ei ole mahdollista syöttää patruunan lämpötilaa ja näin
ollen ennustaa tulevaa painetta ja lähtönopeutta! Onko ohjelmassa jokin
oletuslämpötila, josta arvot pitää muuttaa käsin?
(Toimituksen huomautus: 1000 millibaria on ns. "normaali-ilmakehän"
painelukema, eli 1 bar. Kyseessä ovat siis ulkoilman eivätkä patruunapesän paineet.
PT/GOW).
VASTAUS: QL:ssa oletuslämpötila on ilmeisesti 15 C, jota pystynee muuttamaan, jos alkaa
muuttaa koko ohjelman lähdekoodia + mahdollisesti lisäämään omia kaavoja. Eli en
suosittele, ellei hallitse tarvittavia kaavoja + ko. ohjelmaa. Lisäksi
lämpötilanvaikutus on ruutikohtainen, eikä sitä voi juurikaan ennakoida tarkasti.
Kysymys: 2) Käytän enimmäkseen .338 LM kal. kivääriä
(ruutinaVV N170). Ruudin, luodin, aseen ja kiikarinasetukset on tarkastettu moneen
kertaan.Lähtönopeus on mitattu luotettavasti moneen kertaan ja
kuitenkin QuickTARGET antaa "vääriä" käyriä. Lentorata alkaa muistuttaa
oikeaa vasta kun ilmanpainetta nostamalla yli 400 mpar (1000 mbar +400 mbar). Mikä
on vikana ?
VASTAUS: Syynä on QT:n käyttämä G1-funktio. Se on tarkka kiväärikalibereissä
400-600 m:iin, luodista riippuen. QT ilmoittakin sen, eikä siten siltä voi odottaa
pitkänmatkan tarkkoja tuloksia. Hyvää siinä on toimiva ennakonlaskenta liikkuvaan
kohteeseen yms. kaavat.
G1 -arvot on kokeilemalla saatu 30 mm tykillä ammuttujen ammusten lentoradasta. Ko.
ammukset tunnetaan nimellä Krupp:n standardiammus. Kokeet tehtiin 1800-luvun lopulla, ja
ovat yhä päteviä. QT:n ohjevihkosessakin mainitaan, ettei ohjelma sovellu tarkkojen
lentoratojen laskemiseen yli 500 metriin.
Nämä "pienen ilmanvastuksen luodit", eli pitkät venepäräiset luodit
poikkeavat siinä määrin "standardiammuksesta", että G-fuktioilla niille ei
saada tarkkoja lentoratoja.
Esim. verrataan PCB:llä laskettuja ja QT:lla laskettuja lentoratoja: Ne ovat identtiset
(No jaa, on niissä muutamissa kohti yhden tai kahden millimetrin ero). Molemmat niistä
nimittäin käyttävät samaa G1-fuktiota. Kuitenkin lentoradat ovat pitkiltä matkoilta
"vääriä", verrattuna todellisiin.
Kysymys: 3) Joko kyseisiin ohjelmiin löytyy päivityksiä?
Kysele maahantuojalta, Tussari/Villikarju Oy:ltä.
Päivityksiä pitäisi tulla noin vuoden välein. Yhteystiedot:
Tussari / Villikarju Oy
Antinkankaantie 30
92130 Raahe
Puh. (08)220072
Fax (08)221412
Gsm 0400 281086
www.microstep.fi/tussari
email: tussari@microstep.fi
Kysymys: 4) Olet kuulemma tehnyt näistä ohjelmista
artikkelin. Mistä sellaisen saa/missä julkaistu?
VASTAUS: Ase-Lehti 5/2000 ja hieman erilainen esittely GOW:n sivuilla, vanhoissa "Ruutisissa".
Kysymys 5) Ohjelmien tekemiä lentoratoja on verrattu
ampumalla toteutuneisiin käppyröihin. Onko muita luotettavia keinoja tietää
todellinen lentorata kuin kokeilla se ?
Terveisin "Älmä"
VASTAUS: Ei ole muita luotettavia keinoja tietää lentorataa. Sitä kyllä voi ennustaa
ohjelmien avulla.
MPP 0603MMI
- Gunwriters - huonoa mainosta mutta menee hyvin perille
Väärinkäsitysten suma?
Olen pohtinut hiukan sisäballistisia seikkoja ja tullut siihen tulokseen, että
järkeilyssäni tai asiatiedoissani (tai molemmissa) on jotain vialla. Olen näet jostain
painanut muistiini sellaisia muka tosiasioita, että ruudin palokaasujen max
etenemisnopeus olisi 1500 m/s ja tämä olisi siis teoreettinen maksiminopeus, joka
ruudilla voitaisiin luodille antaa. Toinen luuloni on, että ruudin energiasta siirtyy
esim. pulttilukkokiväärillä ammuttaessa luodin liike-energiaksi noin 30 %. Missä
kohden luulojani on siis vikaa? Luoti saadaan kuitenkin ruudin avulla lähtemään
kiväärin piipusta 1200+ m/s nopeudella. Tällöinhän palokaasujen etenemisnopeudesta
hukkaantuisi vain viidennes?
Toinen asia: Pitääkö paikkansa, että palonopeudesta riippumatta on kaikkien
nitroselluloosaruutien sisältämä energiamäärä likimain sama, eli noin 4000 J? Entä
mikä on mustanruudin energiasisältö/gramma?
Kolmas: Mikäli tavoitellaan ammukselle todella korkeita lähtönopeuksia (1800 - 2000
m/s), mikä räjähdysaine tulisi pontimena kyseeseen ja mikä olisi tällöin painetaso?
Sitten täysin eri asia. Taannoin TV:ssä esitetyssä Zardoz-laatuelokuvassa sankari
alussa viritti revolverinsa piipusta taaksepäin vetämällä (kuten pistoolin luistin) ja
tällöin iskuri virittyi. Liikkeen päätteeksi piippu palautui etuasentoon. Oliko
kyseessä jokin todellinen ase vai elokuvatekele?
Kiitosta niin paljon että varmasti piisaa,
" Lazzeroni + "
Ei
tietosi 1500 m/s ruutikaasun maksiminopeudesta aivan väärä ole, mutta vanhentunut jo
runsaat sata vuotta sitten. Mustanruudin kaasujen etenemisnopeus on tuota luokkaa, koska
"kruutisauhussa" on enemmän kiinteitä tai nestemäisiä aineksia kuin
kaasumaisia. Alkuperäisimmän perki-savuttoman ruudin (VIEILLE Poudre Blanc)
kaasun nopeudeksi mitattiin v. 1886 noin 2400 m/s. Kehittyneempi kordiitti- ja
ballistiittiruuti tuotti noin 2700 m/s nopeuden kaasuvirtaukselle. Kaasun koostumuksessa
ei ollut juurikaan eroa Vieille:n ruutiin verrattuna, mutta ruutiin lisätty
nitroglyserooli (pitoisuus kordiitissa jopa 58 %) korotti sen palamislämpötilaa, jolloin
kaasu "oheni" ja keveni, juuri kuin ilma kuumailma-pallossa eli
"montgolfieerissä". Nämä kaksikomponentti-ruudit omaksuttiin käyttöön
vuoden 1888 tienoilla.
Venäjällä pääsi kemistinero DIMITRI MENDELEJEV samoihin kaasuvirtauksen
nopeuksiin vuonna 1890 "virittämällä" ruudin typpidioksiidi-pitoisuuden
optimitasolle 12.6 % typpeä. Ruutikaasussa oli tällöin maksimaalisen suuri osuus
kevyttä häkää eli hiilimonoksiidia ja minimaalinen osuus "sakeaa ja
painavaa" hiilidioksiidia. Typpipitoisuuden lisäämisellä päästäisiin samoihin
tuloksiin, mutta ruudin tuotantoteknologia vaikeutuisi, koska typpidioksiidia enemmän
sisältävä nitroselluloosa ei liukene ainakaan kohtuuhintaisiin liuottimiin
riittävässä määrin tuottamaan mekaanisesti tarvittavan lujarakenteista ruutia. 13.2 %
typpeä sisältävä nitroselluloosa on lähestulkoon liukenematonta
eetteri-alkoholiseokseen tai "etikka-eetteriin" eli etyyliasetaattiin. Edes
asetooniin ei huipputasoon nitrattu selluloosa liukene siinä määrin, että sen avulla
gelatinoidusta ruudista voitaisiin pursottaa tai valssata mekaanisesti kestäviä
ruutijyviä ampumakäyttöön "täys-kovissa" patruunoissa.
Lisäksi on selluloosan nitraaminen 13+ % typpipitoisuuteen melkoisen kallis, vaikea ja
vaarallinenkin prosessi. Mendelejevin periaatteella tuotetun ruudin etuja
nitroglyseroolilla "terästettyyn" ruutiin verrattuna ovat huomattavasti
alhaisempi palamislämpötila, joka vähentää aseiden tuliputkien taipumusta palaa
pilalle, ynnä ruudin vähäisempi heikentymisalttius alhaisissa lämpötiloissa.
Nitroglyserooli-pitoiset ruudithan ovat tunnetusti "pakkasta pelkääviä kauniin
kesäpäivän propellantteja". Niiden etuna on puolestaan vähäinen tai olematon
taipumus imeskellä sisäänsä kosteutta höyryävänkosteasta tropiikin ilmastakaan.
Ruutikaasun virtausnopeuden "haamumaili" 3000 m/s saavutettiin 1. maailmansodan
aikaan, kun Pariisin kaupunkiin ammuttiin 210 mm kranaatteja "Kaiser
Wilhelm"-kaukotykillä 130 kilometrin etäisyydeltä, ja toistamiseen seuraavassa
suursodassa, kun Saksan Luftwaffe:n lentokoneiden 8 x 57 mm konekivääreihin ladattiin
"v-patruunoita" NIPOLITE-ruudilla, jonka pääkomponentti oli räjähtävässä
tulilangassa yleisesti käytetty pentriitti, saksaksi "Nitropenta", kemiaksi
pentaerytritooli- tetranitraatti.
Ruutikaasun keventäminen joko sitä ylikuumentamalla tai sen koostumusta muuttamalla ovat
siis vaihtoehdot, pyrittäessä ammuksen lähtönopeuden maksimointiin. Tähänastinen
tunnettu ennätys, joka lienee rikottu jo kauan sitten joillain eksoottisilla mutta
kenttäkelvottomilla ase-kehitelmillä, oli 6000 metriä sekunnissa. "Aseena",
tai oikeastaan testivälineenä, oli nylon-kuulia ampuva "kevytkaasu-tykki",
jolla testattiin avaruuskapselien ja satelliittien meteoriitinkestävyyttä. Laitteen
panoskammio oli jaettu kaksiosaiseksi, reijitetyllä väliseinämällä. Etukammio
täytettiin vetykaasulla tai heliumilla. Takakammioon pantiin latinki tavallista
ballistiitti-ruutia. Ammus työnnettiin rihlattomaan tuliputkeen ilmeisesti suun kautta.
Laukauksen ruutikaasu kuumensi kevytkaasun, joka paisui nopeasti suureen tilavuuteen, yli
3000 Celsiukseen äkkiä kuumenneena, ja tyrkkäsi kevyen muovikuulan lentoon TODELLAKIN
noin KUUDEN kilometrin sekuntinopeudella. Laite oli sijoitettu kapeaan kammioon, josta
voitiin imeä ilmat pois ennen laukausta, eikä ampumaetäisyys ollut kovinkaan montaa
metriä.
Pulttilukkokiväärin hyötysuhde on runsaat 30 % riippuen tietysti monista
osatekijöistä. Keskimäärin noin 1/3 ruutiin sidotusta energiasta saadaan
hyötykäyttöön. Esimerkiksi luodin kiertoliikkeen aikaansaamiseen "hukattu"
energia voidaan käyttää hyödyksi vielä maalissakin, muunmuassa ampumalla
lyijykärkiluoteja, joiden laajenemista tehostaa keskipakovoima enemmän kuin maallikko
osaa edes uneksia. Heikkovaippaisimmat suurnopeusluodit voivat "räjähtää" jo
lennossa, ammuttuina vaikkapa .22-250 kaliberin luodikolla. Kärjestään hieman viistottu
kokovaippaluotikin tuottaa mielenkiintoisia terminaaliballistisia ilmiöitä
kiertoliikkeensä kautta.
Toinen asia: Nitroselluloosaruutien energia Joulea per gramma on vaihtelevainen. 4000 J/g
on karkea keskiarvo, mutta ei riittävän tarkka laskelmiin. VihtaVuoren ruudeista on
"kesyintä" Magnum-luodikkoruuti N165: Energia 3500 J/g. Lämpöenergian 3600
J/g kehittävät kivääriruudit N133, N135 ja N160, sekä 20N29, joka on tarkoitettu
panssaripyssyihin, alkaen kaliberista 12.7 x 99 mm (.50 BMG). Toista ääripäätä
edustavat "pistooli- ja haulikkoruudit" sarjaa N300: Lukuunottamatta
konepistooliruutia N330 (4150 J/g) on kaikkien taulukoitu energiasisältö 4200 Joulea/
gramma. Ainakin N310 syntyi tosin kivääriruudiksi, alkuun paukkupatruunoihin, mutta
vuodesta 1936 myös SAKOn 7.62 x 53R-kaliberisiin matalapainepatruunoihin luodilla 110A
LYIJYÄ ja vuonna 1942 vaippaluodillisiin VPTn puolipanos-patruunoihin.
Kiljuen kehuttujen N500-sarjan kivääriruutien energiat roikkuvat keskiarvon 4000 J/g
puolin ja toisin: Vaihtelu plusmiinus 50 J/g valmistajan listauksen mukaan. Mustanruudin
kalorimetristä energiaa en äkiksestään muista. Se ASE & ERÄ-lehti, jonka
SUULIEKKI-liitteeseen kirjoitin jutun mm. ruutien energioista, on vinttikomerossa
kaksimetrisen rojukuorman alla. Mutta tartutaanpa taskulaskimeen: 10.75 mm
BERDAN-patruunan 25-grammaisen luodin lähtönopeus oli 442 m/s, ja vastaava liike-energia
täten noin 2442 Joulea. Ruutilatinki jalkaväkipatruunassa oli 5 grammaa, tasan. Gramma
ruutia tuotti siis 488.4 Joulen liike-energian, ja kun Berdanin hyötysuhde on melko tasan
1/3, saadaan kalorimetriseksi mustanruudin kalorimetriseksi energiaksi 1465.2 Joulea per
gramma.
Haulikoissa muistelen joillain ruutilaaduilla sivutun 1500 J/g kalorimetristä energiaa.
(Ruuti saattoi olla "LESMOK:ia", jossa oli 10 paino-% jauhennettua
nitroselluloosaa normaaliin mustaruutimassaan sekoitettuna). Haulipanoksen liike-energia
lähenteli erikoistapauksissa lukemaa 500 Joulea per gramma ruutia. Standardilatauksilla
(36 grammaa hauleja, 6 grammaa mustaruutia, VO 366 m/s kaliiperissa 12) se oli vain 402
J/g. Ennätyslukemia saatiin ilmeisesti pienireikäisemmillä aseilla, joiden piippu on
pitkä väljyyteensä verrattuna ja pesäpaineetkin korkeammat kuin 12-kaliiperisessa
testiaseessa. Berdanissa oli pesäpaine vähintään kolminkertainen niihinkin verrattuna.
("Lesmok"-ruuti kehitti mustaruudille ominaiset paineet. Lisätyn
nitroselluloosan tarkoitus oli pitää ruutikarsta "kuohkeana" ja helpottaa
täten aseiden puhdistusta. Hivenaineen typpipitoisuus oli ilmeisesti enintään 12 % eli
se oli "kollodium-puuvillaa").
Kolmas asia: NIPOLITE-ruuti (NP-Pulver) voisi olla poikaa huippunopeuksia tavoiteltaessa,
mutta kevyt ammus voi pinkaista lentoon 2000 m/s nopeudella vaikkapa VihtaVuoren
N300-sarjan ruudeilla. Talouspaperi-tulppa, kyllästettynä muutamalla pisaralla
kynttilävahaa, ei läpäise viisisenttistä mäntylankkua aivan vähäisellä nopeudella.
Ongelma on tosin se, että mikä nopeasti kiihtyy, se myös äkkiä hidastuu. Ilmanvastus
noukkii melko pian naamaansa esimerkiksi muoviluodin liike-energian. NP-ruudilla
ladattujen patruunoiden painetaso oli normien mukainen, mutta luotien lähtönopeus oli
huomattavasti lisääntynyt, kuten myös aseiden rekyyli. Oikeastaan vain yhdellä
lentokone-kk:lla oli "v-patruunoiden" ammunta sallittua, mutta monet saksalaiset
tarkk'-ampujat käyttivät niitä, riskeeraten solisluidensa ja aseidensa
kiikaritähtäinten kestävyyden.
Mitään ihmeruuteja ei ole odotettavissa lähitulevaisuudessa kotilatureiden ulottuville.
Ruutitehtailijat kautta maailman kauhistelevat jopa "pistooli/haulikkoruutien"
monipuolista käyttöä koskevaa informaatiotamme. Moiset nynnyt eivät taatusti uskalla
ryhtyä tuottamaan esimerkiksi "Nipoliittia", joka oli "pirullinen
Natsi-keksintö", ja on siksi iankaikkisessa pannassa. Aseiden paineenkestävyys on
yhtä kuin hylsyjen kestävyys, ja hylsyjen jälleenladattavuuteen kiinnitetään huomiota
entistäkin enemmän. Siksipä siis vedetään yläraja jopa tyrnävimpien
Magnum-patruunoiden tapauksissa jonnekin 4000 ilmakehän kohdalle.
"Zardoz"-elokuvaa en ole nähnyt. Oliko ase kookas vaiko taskukokoa? Olet jo
toinen visitoori, joka SEAN CONNERYn käyttämästä aseesta tietoja kyselee, antamatta
taustatietoja. Ase oli mitä ilmeisimmin aito, WEBLEY-FOSBERY (jos oli kookas), tai UNION
ARMS Automatic Revolver (jos oli taskuase), taikka näitä uudempi
"revolveri-pistooli", jollaisia on valmistettu taannoinkin. Kyseisenlaisilla
aseilla ei ole tulevaisuutta, mutta jännäri-elokuvissa niillä on paikkansa.
0303 MMI; PT
- Gunwriters - Päivityksiä sarjatulella -
Oikean lajinen ilmapyssy
Olen tässä mielessäni pyöritellyt jo jonkin aikaa ideaa oikean ilmakiväärin
rakentamisesta. Kimmokkeen tähän sain jostain ilmakiväärien historiasta lukemastani
kuvauksesta - muistaakseni - kuuden/ seitsemän millin väljyisistä rihlatuista,
paineilmatoimisista 1600 -luvun ilmakivääreistä, joilla metsästettiin jopa peurojen
kokoisia eläimiä. Ampuma-, vaan ei siis tulinopeudessa (sekä tarkkuudessa) ne
hakkasivat sen aikuiset suustaladattavat ruutipyssyt suunnilleen kuusi - nolla.
Eli lähtökohtana projektissani olisi vanha sotilaskiväärin piippu,
paineilmasäiliönä kompressorilla ladattava pieni painepullo, ilman annostelu
sähköisellä servoventtiilillä ja ammuttavat kuulat putkimakasiinissa josta ne
syötettäisiin solenoidilla toimivaan syöttölaitteeseen. (Tämän kaltainen koneisto
mahdollistaisi jopa sarjatulen ampumisen!) Ulkonäkö voisi olla jotain Airforce Talonin
tyyliä.
Mikähän olisi tällaiseen projektiin sopiva luoti? Olen pohdiskellut 7,5 mm:n
hirvihaulien käyttöä, ne lähtisivät varmaan aika iloisesti 0.3":n piipusta?
Taikka mahdollisesti jokin pistoolin valuluoti? Tai joku nuolimainen projektiili
intiaanien puhallusputkien tapaan? Tai 7,6 -7,7 mm:n halkasijainen nylon-tappi, jonka
päähän on liimattu teräs- tai lyijykuula?
Tarvitsisiko tämän tyyppinen ase muuten välttämättä rihloja? Minkähänlaisia
lähtönopeuksia näillä eväillä saisi syntymään? Jenkit rehvastelevat omille
big-bore airgun:eilleen jopa 1 000 fps nopeuksia. Entäpä jos ampuisi useampia kuulia
yhtä aikaa? Tippuisi variskin paremmin, eikä viherpipertäjä-naapurin tarvitsisi
tietää tästä vahinkoeläinten kurissapitämisestä yhtään mitään. Mitäs tuumit
ajatuksesta? Olisi jotenkin mukavan tuntuinen sorviharjoitus. Ehkäpä se tästä vielä
joku päivä realisoituu, kunhan aikansa muhii.
P.P.
Sotilas-ilmakiväärit sekä ilma-hirvikiväärit olivat järeämpää sorttia! Väljyys
oli keskimäärin 12 mm; näin esimerkiksi itävaltalaisissa GIRARDONI-ilmapyssyissä,
joilla tirolilaiset tarkk'ampujat saivat NAPOLEON I BONAPARTEnkin kauhistuksen valtaan.
LEWISin & CLARKin kartoitusretkikunnan ilma-peurapyssyn väljyys vuoden 1803 retkellä
oli .44". "Aave-pyssyllä" hämmästyteltiin intiaaneja: Ei tulta, ei
savua, ei kovin pahaa pamaustakaan, mutta peuroja saatiin nurin. Ase oli ilmeisesti
suustaladattava, mutta ilmasäiliöön voitiin pumpata "henkeä" pariakymmentä
laukausta varten ja säiliöitä oli mukana useita, ynnä ilmapumppu tietenkin.
Girardoni-kiväärin peränä toimivaan säiliöön saatiin ainakin kompressorilla
painetta 40 laukauksen tarpeiksi jopa 200 ilmakehän "ponteeseen" ja
putkimakasiiniin sopi 20 kuulaa, ynnä latausluistiin yksi lisää. Luisti painui
jousivoimalla piipunreiän kohdalle, kun se vapautettiin. Kertomusten mukaan oli muutama
ensimmäinen laukaus yli-ääninen, mutta kun säiliö vajaantui, alkoi luotinopeuskin
vähentyä, jolloin aseesta tuli "äänetön voittaja" aikalaiseen muskettiin
verrattuna. Projektisi on "tuomittu" onnistumaan nyky-teknologialla, koskapa
onnistui 1700-luvullakin. 300 barin paineella olisi 7.65 mm lyijyherneksen lähtönopeus
jopa runsaat 400 metriä sekunnissa, riippuen tietysti piipunpituudesta ja venttiilin
annostelemasta ilmamäärästä.
Kaliberi 7.62 on pienenläntä ilmapyssyyn, mutta käytetäänhän esimerkiksi Englannissa
jänisjahtiin 4.5 mm ilmakiväärejäkin; jopa jousi-mäntätoimisia malleja. Selkoa
siitä, onko 5.5 mm hiukkaakaan etevämpi kaliberi metsästyskäytössä, ei liene saatu
vieläkään. Palloluoteja lähietäisyyksille ammuttaessa eivät rihlat ole mitenkään
välttämättömät, mutta tarkkuutta saadaan hiukkasen lisää, etenkin hieman
epämuotoisille ja läpimitaltaan vaihtelevaisille hirvihauleille. Rihlaamattomaan
aseeseen olisi edullisin ammustyyppi JAVELIN-flesetin mallinen nuoliammus: Teräskärki ja
uritettu muovipyrstö. Moisia vasamia valmistettaneen yhä Eestissä 4.5 mm aseisiin,
metsästyskäyttöön. Ainakin Englannissa niitä saa kalibereissa 4.5 mm, 5.5 mm ja
ilmeisesti myös jo .25 kaliberin/ 6.5 mm ilmakoihin. Nuolia ammutaan taittoladattavilla
aseilla - eikä ilmeisesti pahvitauluihin.
Rihlattuun aseeseen soveltuu aivan mainiosti lyhyenläntä pistoolin valuluoti, 7.62 mm
pyssyyn vaikkapa 7.65 mm Browningiin tarkoitettu. (Suomessakin niitä valetaan jo yleiseen
myyntiin, mutta ensimmäisten näyte-erien laatu ei nostattanut "hurraa"-
huutoja: Peräpäässä oli symmetriavirhe ja kuparipinnoitus pyörivässä rummussa oli
kolhinut luodit runtuisiksi. Kupari-sähkösilauksen paksuuskin oli vaihtelevainen).
Syöttö putkimakasiinista onnistuisi kyllä pistoolinluotienkin tapauksessa.
Muoviluoti, kärkenä teräskuula, on koettu keksintö mm. ruotsalaisissa konepistoolin
lyhytkantamapatruunoissa, ja ilmapyssyihin on maailmalla yleisesti saatavana
PROMETHEUS-luoteja muovisella tiivisteholkilla. Kärki on sinkkivalua tai rautaa.
Lähtönopeus on huomattavasti suurempi kuin lyijyluodeilla saatava. 7.62 mm
Prometheuksella olisi käyttöä myös ruutiase-puolella erilaisiin kissanaivastuksiin.
Useamman kuin yhden lyijykuulan ampuminen kerralla voi johtaa tarkkuusongelmiin. Lisäksi
alentuu lähtönopeus ehkäpä tehottomalle tasolle. Muut ideasi ovat kyllä
toteutuskelpoisia ja muutamat koettuja maailmalla, sekä joukkotuotantoonkin jo ammoin
hyväksyttyjä.
0603 MMI; PT
- Gunwriters - kahta en vaihda: sukat
Pyyhkeitä päätoimittajalle
Sivut sikin-sokin!
Olen tässä lueskellut GOW:n sivuja jo jonkin aikaa, ja todennut ne Internetin muuten
niin saastaisessa ja turhanpäiväisessä informaatioryöpytyksessä erittäin
mielenkiintoisiksi ja asiantunteviksi. Mutta: Sivujen ulkoasu on hieman aikaansa
jäljessä, ja myös vanhempien artikkeleiden löytäminen on vaikeahkoa, koska en ole
sivuilla vielä paljon liikkunut.
Vastaatko sivujen teknisestä toteutuksesta itse? Voisin nimittäin tarjota jonkinasteista
teknistä apua asiaan. Omatkin html-taitoni ovat hieman ruosteessa, mutta jos mahdollista,
voisin tehdä Gunwritersille jonkinmoiset uudet "mallisivut", joiden pohjalta
voisit sitten miettiä sivujen ulkonäön uudistamista. Ulkoasun uudistus toisi
mielestäni sivujen selailuun helppoutta. Haluan kuitenkin korostaa; hyvin ne sivut toimii
nytkin!
Terv. Peacemaker
"ATK-valmiuteni" riittävät hädintuskin tekstin tuottamiseen, sekä oikolukuun
ja revideeriin (= kielioppi- ja kirjoitusvirheiden korjauksiin kummallakin
käyttökielellämme). Teknisen puolen ja sivujen "lay-outin"
vastuuhenkilö on "Titari", joka joskus laatii myös piäkirjuutuksen, kun
itselläni on kädet täynnä töitä saapuneen postin tai jonkin artikkelin kimpussa.
Mainitsemasi ongelman totesin itsekin runsas kuukausi sitten, saatuani käyttöön
"lukukoneen" pari vuotta käytössäni olleen "kirjoituskoneen"
lisäksi. Läheskään kaikkia "wanhoja syntejäni" en ole oppinut vielä
hakemaan, kuin en myöskään Markuksen mainioita "evankeliumeita" tai KJA:n
testiraportteja. Joitain päivityksiä on ilmeisesti myös jäänyt saapumatta
GOW-sivuille asti. Sivujen sisällön tarkkailu hoidettiin ennen katselukoneen
käyttöönsaantia Helsingistä asti, missä asuva huomioitsija kertoi puhelimitse, mitä
uutta ruudulle on milloinkin ilmaantunut, pystymättä tietenkään kertomaan, mitä
pakinoita ei ole näkynyt.
ATK-asiantuntemattomuuteni takia en voi kuitenkaan ryhtyä neuvomaan tekniikkapuolta
muissa asioissa kuin juttujen kuvituksessa, rajoittuen silloinkin merkitsemään tekstiin
vain sen, mihinkä kohtaan mikäkin havaintokuva "kiilataan", ja laatimaan
tarvittaessa erillisen kuvatekstin. Näin alkeellinen on työtapamme! Nyky-maailman
kahdeksas ihme on se, että olemme onnistuneet tuottamaan tämäntasoisetkin nettisivut
pienellä porukalla: Varsinainen toimitus koostuu kahdesta miehestä ja yhdestä kissasta, vaikka urakkana on kahden erillisen nettisivun
julkaiseminen + henkilökohtainen yhteydenpito visitooreihin kautta sivistyneen maailman.
(Nykyisin jo noin 50 % neuvontatyöstä).
Eikä työ lopu, vaan pikemminkin lisääntyy, kun "rappari-CIAt" joskus
lakkauttavat GOW/Finnish-sivun. Suosittelen aloittamaan
englanninkielen opiskelun! Vaihtoehtona on hankkiutuminen "jäsenlistallemme" ja
oman sähköposti-osoitteen haltuun omaksuminen. Sinullahan se jo onkin, mutta onkos
"etuoikeutetun visitoorin" status? CIkA-razzian uhkan takia emme voi enää
ylläpitää jäsenluetteloa millään kovalevyllä tai korpuillakaan, mutta
kunniavelkansa maksaneet visitoorit muistetaan toki muutenkin. Statuksesta voi myös
muistuttaa lyhenteellä "PV", nimen, "Eemeli-osoitteen" tai
nimimerkin peräkaneettina. (Tarkoittaa lontoonkielisiä sanoja "Privileged
Visitor" = "etuoikeutettu vierailija"). Joskushan on pakko ryhtyä
priorisoimaan mm. "Tokko tietoa on?"- palstalle tulvivia kysymyksiä, koska
sarkaa on paljon, kautta maailman, mutta kyntäjiä vähän.
Talkoo-apu olisi todellakin tarpeen, mutta se on yleensä jäänyt pelkkien ylimalkaisten
neuvojen ja lupausten asteelle. Urakka olisi hankala, ellei jopa mahdoton, GOW-sivujen
materiaalipaljouden takia. Kiitokset tarjouksestasi, jonka oikea osoite on kuitenkin gow@guns.connect.fi . Aloitteesi ohjautuvat
tällöin tekniikkamiehellemme. Hänelläkin on tosin ongelmanaan aikapula, joten
mahdollisuudet uudistuksiin ovat lähinnä teoreettiset. Kadehdimme niiden nettisivujen
(esim. SAKO) kirjoittajia, joiden saitteja päivitetään vuoden välein. Oma
päivitysvälimme on 1 - 2 viikkoa, eli niitä tulee todellakin "sarjatulella".
0803 MMI; PT
- Gunwriters - Housupyykkiä hoplofoobikoille
Startti supu-harrastuksiin
Alkoipa sitten viimein minunkin innostukseni hieman hiljaisempien, halvempien ja
sievempien harjoituslatausten perään kohota. Käytössäni on Parker-Hale -kivääri
kaliberissa .308 Win. alkuperäisellä Mauser-98 -lukolla ja mahdollisesti myös yhtä
alkuperäisellä liipaisinkoneistolla varustettuna.
Kysymys 1: Olen ajatellut käyttää Sakon luotia 145A ja ruutia N310. Mistä alkaisin?
Joko joitakin testituloksia em. luodilla ladatuista supu-latauksista on kertynyt?
Kysymys 2: Voidaanko em. luodin kohdalla kitkaa yhdenmukaistaa esim. kastovahauksella ja
täten vähentää nopeusvaihteluja, vai onko se tarpeetonta a) vaipallisen luodin vai b)
kuparivaipan vuoksi?
Kysymys 3: Edellä mainitsemani aseen syntyperä on minulle outo. Onko Parker-Hale
valmistanut enemmänkin aseita käyttäen Mauser-98 lukkolaitteita? Lipas on kiinteä,
kohtuudella vain 3, mutta tarpeen tullen 4 patruunaa syövä. Aseessani on ratatukki,
mutta ohut, oikeastaan poikkeuksellisen hoikka piippu. Mahdollisuudet kiikarin
kiinnittämiseksi aseeseen olivat vähäiset, sillä normaaleja uria ei ollut ollenkaan,
mutta aseseppä laittoi sitten tarvittavat kiinnikkeet. Millaisia aseita P-H ylipäänsä
valmistaa? Ei niitä ainakaan Suomessa paljon näe.
On minulla (ja eräällä ystävälläni) muutakin kysyttävää. Siitä muodostan
kysymyksen 4: Ystäväni osti viime vuonna CZ:n piekkarin ja siihen suputtimen ja Tikan
kiikarin. Se kävi hyvin, sillä vareksista tuli varsin päättömiä 50 metriin. Sitten
kiikari kuitenkin sai ankaran kolauksen ja se lähetettiin V. Kärjelle huoltoon ja hän
laskuttikin remontista reilut pari sataa. Raportoi oikaisseensa runkoputken ja tehneensä
kollimaattoritarkistuksen. Remontin jälkeen aseen käynti ei palannut ennalleen. Kiikarin
kiinnityksestä ei pitäisi löytyä moitteen sijaa ja kuvakin on ennallaan. Kuitenkin
kasat ovat samalla patruunalla (joku RWS:n latinki) suurempia (kahden kämmenen) luokkaa
kuin ennen haveria. Tuleeko sinulle noin kokeneena kettuna mieleen jokin yksityiskohta
joka voisi olla vialla?
"Wanha Wisukinttu"
1.
Lopullinen käyttölatinki määräytyy asekohtaisesti. Turvallinen aloitusannos on 0.47
grammaa kuivia luoteja ja 0.45 grammaa liukastettuja luoteja ammuttaessa. Saatat joutua
säätämään ruudin N310 annosta ehkä hieman ylöspäin tarkkuuden aikaansaamiseksi,
tai hieman pienemmäksi, jos luodit alkavat lennellä räikkyen. HUOM! Putsaa
piipunputkesta kaikki vaippametallin jäänteet ennen latauskokeiluihin ryhtymistä!
FORREST-vaahdoke on todettu toimivaksi, mutta on hintavaa. Uuninpuhdistus- suihkeet ovat
hidastoimisempia, mutta tekevät saman työn. "K2R" on ainakin kokeiltu ja
hyväksi korvikkeeksi havaittu. Markus ja KJA ovat kehitelleet supulatinkeja 145A:lla ja
ruudilla N310. Pitäisi löytymän GOW-sivulta vanhemmista jutuista.
2. Kuparivaippaluodin kitka on yhdenmukainen voitelemattomanakin. Melko
"kireä", mutta yhdenmukaisuushan on tärkeintä. Jos käytät liukastetta,
käytä aina samaa liukaste-seosta. Piipun puhdistus vaippa-ainekerrostumista on
tärkeää ennen ammuntaa erityisesti kuivilla kuparivaippa-luodeilla. Ne tosin nuohoavat
vähitellen vanhat tombakkisaasteet pois piipunseinämistä, mutta patruunoita tuhlautuu
ehkä paljonkin, ennenkuin piippukitka ja aseen käynti alkaa vakiintua.
Jos SAKO alkaisi pinnoittaa luodit 145A ohuella galvaanisella tai
"Electroless"-prosessilla kerrostetulla nikkeli-silauksella, voitaisiin todeta,
että: "Ympär' käytiin ja yhteen tultiin!": Jo Spandaun vertailuissa vuonna
1887 todettiin ohuelti niklattu kupari ylivoimaisesti parhaaksi luotivaippojen
materiaaliksi, mutta jouduttiin tyytymään "hyvään kakkoseen" eli silattuun
rautavaippaan, koska 99 % puhdas kupari oli kallista. Nykyään tätä ongelmaa ei ole
ainakaan Suomessa, koska kupari puhdistetaan elektrolyyttisellä menetelmällä
riittävän puhtaaksi pienin kustannuksin. Tombakkipelti lienee kalliimpaa kuin 99 %
puhdas kuparilevy.
3. PARKER-HALE on wanhastaan tunnettu merkki. (Ainakin vuodesta 1910 tai -11). Alkuaan se
valmisti lisenssillä MAXIM-vaimentimia, tai markkinoi USA:sta tuomiaan vaimentimia, jos
oma tuotantokapasiteetti ei riittänyt. P-H MM1- piekkarivaimennin oli kehitelty jo vuonna
1919, mutta sen tuotanto alkoi vasta vuonna 1934, kun yhteistyökumppani MAXIM SILENT FIREARMS Co. laittoi lapun luukulle LEX MORGENTHAUn
seuraamuksena - Englannissakin. P-H jatkoi itsenäisenä valmistajana omilla malleillaan,
joita tuotettiin jopa .410 kaliberin haulikoihin. P-H suoritti myös vaimentimien
asennuksia jo silloin kun se markkinoi Maxim-vaimentimia. Tämänhetkinen mallivalikoima
on kolme tyyppiä, joista yksi ilmakivääreihin (SIC !). Ilmapyssyhän on Englannissa jo
haulikkoa suositumpi pienriistan pyydys, ja täysin laillinen ase mm. jänisjahdissa.
Asetuotannon alkuvaiheista ovat tietoni surkean vähäiset, peräisin kirjasta "SILENCER HISTORY AND PERFORMANCE". Alkuaikoina P-H osti
ruutiaseensa BIRMINGHAM SMALL ARMSilta (BSA), asensi niihin Maxim-vaimentimen, ja myi
aseet jälleenmyyjille. Jo joskus lähes kaksi vuosikymmentä sitten testasin .308 Win.-
kaliberisen Parker-Hale MIDLAND-luodikon ERÄ-lehden toimeksiannosta. Lukkosysteemi on
kopioitu MAUSER M 98:sta, mutta P-H:n omaa tuotantoa, tarkkuusvalu-lukonkehyksellä.
Hallussani oli (peräti "laitoksen" luvalla!) Mauser 98 k-kivääri, johonka
saatoin verrata britti-kloonia, todeten, etteivät osat olleet keskenään
vaihtokelpoisia. P-H:n liipaisinmekanismi oli hieman kehittyneempi kuin wanhassa
sotaratsussa; lyhytvetoinen kiilakynnysliipaisin. Kyseessä ei siis ole
ylijäämä-raudoista koottu ja sporterisoitu sota-orhi, vaan alkuperäistä tuotantoa.
Eräällä taloyhtiömme "saunamafiaan" (keskiviikkoisen taloyhtiön miesten
saunan vakio-porukkaan) kuuluvalla naapurilla on .308 Win.-kaliberinen P-H Midland
hirvipyssynään, johon hän on varsin tyytyväinen. Lukuisia elukoitakin pannut nurin,
eikä yksikään ole karannut haavakkona metsänpeittoon. Aseen tarkkuus on vähintään
tyydyttävä, vaikka piippu on tosiaan "ohkoinen risu". Onpahan kevyt kantaa
passiin Ilomantsin korpeen. Koska unohdit mainita aseesi mallin (niitä on lukuisia), en
osaa sanoa, onko ase täysin englantilaista tekoa, vai onko puolivalmisteita siihen
tuotettu Espanjassa, kuten malliin Midland, joka oli ns. "karvahattumalli",
mutta siistin näköinen sekin. Kaikki luodikot ovat pulttilukkoisia; muutamat mallit
hyvinkin "De Luxe" ainakin muotoilultaan. Parker-Hale:n rinnakkaispiippuiset
haulikot olivat jo 1980-luvun keskivaiheilla kaikki Made in Spain. Niiden, kuten
luodikoidenkin, mallivalikoima oli silloin runsas. Nykyisestä en tiedä: Varaa kirjojen
(esim. "GUN DIGESTin") hankintaan ei ole ollut vuosikymmeneen.
4. Kovan kolhun kokenut alumiiniputkinen kiikaritähtäin on usein mennyttä kalua. Jos
kolaus on kohdistunut kuvankääntöputken*) laakeriin, ei tähtäin-kaukoputki enää
milloinkaan "tottele säätöjä". Tuota kuvankääntöputkea käännellen
(ylös-alas tai oikealle-vasemmalle) suoritetaan kiikarin koro- ja sivusäädöt.
Ruuveilla suoritettavat säädöt ruuveja sisäänpäin kiertäen ovat pakkotoimisia,
mutta kun ruuveja kierretään vastakkaiseen suuntaan, kääntää kuvankääntöputkea
pelkkä jousivoima. Jos laakeri on vaurioitunut, ei jousen voima riitä palauttamaan
säätöä haluttuun kohtaan heti säädön jälkeen, vaan pienin askelin, aseen rekyylin
myötävaikutuksella, jos silloinkaan.
Kollimaattori-tarkistusta suoritettaessa asetetaan kiikarin optinen akseli tarkoin
ulkoputken keskiakselin suuntaiseksi. Jos säätöruuveja joudutaan kiertämään
pelkästään sisäänpäin, saadaan tutkimustulokseksi: "Kaikk' on oolräit".
Kiikarin linssit siis eivät ole vääntyneet vinoon (jolloin kuvakin olisi sumentunut) ja
ulkoputken suoristus on onnistunut. Ongelmia ilmenee vasta silloin, kun säätöruuveja
joudutaan kiertämään auki-päin aseeseen kiinnitettyä kiikaria kohdistettaessa. Tämä
on tietenkin vain yksi selitysmalli. Laakerivikahan voi olla toisensuuntainenkin, eli
laakerin ja vaippaputken välisen kontaktin löystyminen, jolloin hajontaa ilmenee
sattumanvaraisiin suuntiin. Kasa voi olla pyöreä, mutta todellakin jopa kahden kämmenen
eli kahmalon kokoinen 50 metriin.
Periaatteessa ei pahasti kolhaistua alumiinirunkoista kiikaritähtäintä kannata
yrittääkään korjauttaa, vaan hankkia tilalle uusi, ja yrittää välttää sen
kolhimista; vahingosta viisastuneena ja oppirahat maksaneena. Alumiinirunko on yleensä
ohutseinämäinen. Duralumiinirunko kestää kolhuja paremmin, ja seinämävahvuutta on
yleensä reilummin, mutta niin myös hintaa. Dural- ja teräsputki ovat
käytännöllisesti katsoen tasavertaisia lujuudeltaan. Kolhunkestävyyteen vaikuttavat
tosin muutkin tekijät kuin runkoputken materiaali. Kiikaritähtäinten hintojen merkki-
ja mallikohtaiset erot selittyvät täten, ja tietysti myös optisten ominaisuuksien
eroavaisuuksilla, alkaen linssien lasin laatutasosta: Suomeen jouduttiin ostamaan optinen
lasi Jenasta, Saksasta, silloin kun täällä tähtäinkaukoputkia valmistettiin. Linssien
hionnan ja niiden kiinnityksen taito oli kyllä suomalaistenkin hallussa: VÄISÄLÄ &
OTERMA M/44-tähtäimiä lienee yhä aktiivikäytössä kovapotkuisissakin aseissa.
Niidenhän piti kestää jopa "norsupyssyn" L-39 tähtäin-kaukoputkina.
*) Sananselitys: Yksinkertaisimmissa astronoomisissa kaukoputkissa näkyi kuva
ylösalaisin. "Maakaukoputkeen" sijoitettiin objektiivin ja okulaarin väliin
kolmas linssi, joka käänsi kuvan näkymään oikein päin. Kun tämä
kuvankääntölinssi(stö) sijoitettiin kaukoputken ulkovaippaan laakeroituun
kuvankääntöputkeen, toteutui modernin tähtäinkaukoputken sisäpuolinen säätö;
aluksi pelkästään koro-säätö. Hiusristikko" (= alkuaan kaksi ristiin asetettua
hämähäkin seittilankaa) oli keksitty jo JOHANN KEPLERin (synt.1571) toimesta 1600-luvun
alkupuolella tähtitieteelliseen kaukoputkeen. Kiikaritähtäimen kuvankääntöputki,
jolla alkuaan säädeltiin vain korotusta, lienee keksitty noin sata vuotta sitten.
Keksijä on tuntematon. Tähtäimen sivusäätö toteutettiin (ilmeisesti vuoteen 1937
saakka) kiikarin jalustan sivusäätöruuveilla. Esimerkiksi REDFIELD JR-jalustoissa
tämä mahdollisuus on olemassa vieläkin.
2802 MMI; PT
- Gunwriters - Aina Parempi Tieto,
kaksi vuotta ennen muita!
Suojelusenkeli oli valppaana
Hyvä PTK, osuin varsin äskettäin GOWn sivuille. Lukiessani selontekoa peljättävästä
alilatausdetonaatiosta muistui mieleeni sattuma, joka jäi vaivaamaan minua parivuotisen
kotilataajan urani alkupuolella: Kas, supistelin ja putsailin ensimmäistä hylsyerääni,
viittäkymmentä kappaletta Sakon kertaalleen käytettyjä hylsyjä (.308 win).
Kokemattomuuttani käytin kai liikaa LEEn hylsyrasvaa (Resizing Lubricant) liukasteena
supistuksessa, koska nallittamisen yhteydessä huomasin sitä jääneen puhdistuksesta
huolimatta hylsyn olan sisäpuolelle. Sivuutin seikan kuitenkin toteamuksella, että
kyllä kai se sieltä palaa laakin yhteydessä. Ruuditin sitten 10 ensimmäistä hylsää
(32,3 grainia N120, kuten Vihtavuoren latausoppaan aloituspanos kuuluu) ja tunkaisin
luodit kärkeen (Lapuan 6,5 g).
Sitten riensin kokeilemaan tuotoksiani pellonlaitaan. Suuri oli hämmästykseni, kun
kymmenestä 2 oli syttymättömiä ja yksi syttyi lyhyellä viiveellä. Selittämätön
tapaus sai minut tutkimaan käsilläni olevaa kirjallisuutta, ja löysinkin toteamuksen,
että hylsyrasva voi deaktivoida nallit. Ajattelin näin käyneen ja hyllytin jo
nallittamani hylsyt luullen niitä käyttökelvottomiksi. Sen jälkeen olen käyttänyt
grafiittia hylsyn sisäpuoliseen kuivavoiteluun.
Sitten, vain muutama viikko sitten osuin näille aseharrastajan sivistykseen
tähtääville sivuille ja luin varsin pian myös jutun alilatausdetonaatiosta.
Kauhistuin, kun ajattelin, että olen saattanut leikkiä elämälläni. Vai miten on,
voivatko kyseisen laatuiset "rasvatut" hylsyt edesauttaa nallisyntyistä
detonaatiota? Miten voisin vieläkin tallella olevat 40 nallitettua hylsyäni käyttää,
kenties kissanaivastuksiin (reseptejä?)?
Muuten, miten GOWn vuosimaksut suoritetaan? Kaipaisin tarkkoja ohjeita, sillä
valistuksenne vaikuttaa sen tasoiselta, että siitä kannattaisi jotain maksaakin.
Nimim. "Sydänpysähdyksen partaalla käynyt"
Pahimmillaan voi hylsyliukaste turmella nallin täysin "mykäksi", tai antamaan
"laihan kipinän". Lisäksi maaöljytuotteet heikentävät RUUDIN tehoa ja
epäherkistävät sen syttymistä. Alilatausdetonaation vaara vaanii tällöin, vaikka
hylsy olisi lähes täynnä ruutia. Jos ruuti on pilalla, tarvitaan vain nallivika, ja:
"Knak-BUMM !" Ruudin N120 detonaatio-alttiudesta on paljonkin muistoja ajalta,
jolloin sillä ladattiin "miedohkoja" ampumahiihto-patruunoita. Onneksi
tapaukset jäivät sytytysviipymien asteelle. Sinun onnesi oli, että ammuit patruunat
pian lataamisen jälkeen, etkä jättänyt ruutia muhimaan rasvojen sekaan.
Esimerkiksi gelatiinidynamiitin ja alkuperäisen kordiitti-ruudin välinen pieni ero oli 5
%n lisäys vaseliinia massaan sekoitettuna. Nitroglyseroolia sotkussa oli 58 %, mutta
vaseliinilla flegmatoituna gelatiinidynamiitti käyttäytyi niin rauhallisesti
kivääreissä, että mustaruuti-aseisiin voitiin omaksua savuton kordiittiruuti ilman
muutoksia lukkomekanismiin. Laukaisupaine jopa alentui aiempaan mustaruutilatinkiin
verrattuna.
Tämä siis tehtiin tuottamuksellisesti. Jos VALMIIN ruudin sekaan joutuu vahingossa
jotain maaöljy-tuotetta, se ei sekoitu ruudin massaan, vaan jää jyvien pintakerroksiin,
jotka on flegmatoitu jo tehtaassa. (N120:ssä joskus vähän liikaakin). Vähäinenkin
lisähidaste on pahasta, tuottaen joskus arvaamattomia seurauksia. Sinun suojelusenkelisi
oli onneksi valppaana ja selvin päin. Yksi virhemahdollisuus on myös nallien istutus
liian syvälle pesiinsä. Tuottaa "nallivian" tai jopa suutarin. Vajaatehoinen
nalli on riskin lähde. "Suutari" vain kiukuttaa rauhanaikaisissa toimissa.
Kissanaivastuksiin käytettäviä 7.65 mm peurahauleja tuo maahan Espanjasta ASEKAUPPA
ERKKI LÄHDENIEMI, Hirsilä & Tampere. Pitäisi löytymän alan liikkeistä kautta
Suomen. Latausohjeita on vanhoissa GOW-jutuissa runsaastikin: Kampaile läpi Markuksen
"evankeliumit". Pelkkä nallikin riittää latingiksi lähietäisyyksille
ammuttaessa.
Tervetuloa kerhoon! Joudun tosin muistuttamaan uusia tulokkaita siitä, että jo KOLMAS
toimintavuotemme on alkamassa..!
Fiksuin "jäsenmaksun" suoritustapa on käteisen lähettäminen postilokeroomme,
mutta maksuautomaattien kautta suoritetut avustuksetkin tulevat (mahdollisesti?) perille.
Postilokeron numero on tosin helpompi muistaa kuin pirunmoisen pitkä pankkitilimme
numero, jonka ulkoa oppimiseen kului itseltänikin pari vuotta. SOLO-automaattia en ole
koskaan käynyt lähelläkään, joten olen tietämätön, josko sen välityksellä voi
hyvittää SAMPO- LEONIAn tiliä. Leonialla ja Osuuspankilla näyttää olevan myös omat
automaattinsa. Kukapa taitaisi valistaa tässä asiassa?
Ainakaan ulkomailta tuleville suorituksille ei löydy muita kanavia kuin P.O.Box,
valuuttana USD. Ennenwanhaan voitiin "sähköttää rahnaa" mistä tahansa minne
tahansa, mutta se oli ennenwanhaan...! "Edistys on taantumusta", totesi jo
GEORGE ORWELL.
2802 MMI; PT
- Gunwriters - kansakunnan krapulan
prototyyppi
"Rivolli-pistooli"
Taannoin tuli TV:stä maannainio elokuva Zrdoz. Ei siitä sen enempää, mutta huomioni
kiinnittyi elokuvan alussa erääseen erikoiseen seikkaan. Päähenkilö Sean Connery
nimittäin teki käsiinsä saamallaan revolverilla selvän latausliikkeen piipusta
taaksepäin vetämällä. Siis ikäänkuin pistoolin luistiin tarttuen. Oliko kyseessä
jokin aito konstruktio? Mikä?
Nimim. "Mielikuvituksen tuotettako?"
Massasulkupistoolin ja rullarevolverin kombinaatioita on askarreltu joskus Suomessakin:
Olen nähnyt Oulaisten seudulla eräässä yksityiskokoelmassa kaksikin kotimaista .22
LR-kaliberista prototyyppiasetta. Myös ulkomainen tehdasvalmiste on jäänyt muistiin
takavuosilta alan lehdistä, mutta merkki on valitettavasti unohtunut, kuin myös
valmistusmaa. Konstruktio on siis aito ja toimivakin, mutta ei tarjoa minkäänlaisia
etuja lipassyöttöiseen aseeseen verrattuna. Revolveriin verraten on vähäisenä etuna
automaattinen hylsynpoisto ja aseen virittyminen, sekä rullan kääntö patruunan
tuottamalla energialla, mutta rullan panostus on yhtä hidasta kuin revolverin
tapauksessa. Haittapuolena on myös kaasuvuoto piipun ja rullan saumasta.
Olemassa on ollut myös pari "automaattirevolveria", nimittäin .455-kaliberinen
WEBLEY-FOSBERY ja pienikokoinen jenkkiläinen UNION ARMS Co. Automatic Revolver, kaliberi
.32. Niiden toiminta perustui kahvarungon johteissa perääntyvään rullankehykseen.
Ylärungon rekyyliperääntyminen viritti laukaisumekanismin ja käänsi seuraavan
rullanpesän piipun kohdalle. Aseet voitiin virittää vetämällä ylärunkoa taaksepäin
vaikkapa piipusta pidellen. Nämä ammoin vanhentuneina hylätyt asemallit olisin pystynyt
tunnistamaan pikavilkaisulla, jos olisin "Zrdozin" nähnyt. Tosin kumpikin
näistä aseista voitiin laukaista pelkästään liipaisinta puristamalla, koska
liipaisinkoneisto oli molemmissa kaksitoiminen. Aseet oli myös mahdollista virittää
vetämällä hana "täys-veteeseen" peukalolla. "Latausliike"
ylärunkoa taaksepäin vetäen oli siis tarpeeton, mutta elokuvassa tietenkin eksoottinen
efekti. Paukkupatruunoiden olematon rekyyli ei tosin tuottaisi automaattilatausta
tämäntapaisissa aseissa.
Elokuvia en valitettavasti ehdi juurikaan katselemaan. Myös mainitsemasi raina jäi
näkemättä. TV:ta katson enintään viisi tuntia per viikko; joinain viikkoina en
täyttä tuntiakaan, siis yhteenlaskien. (Silmiä on pakko säästää). Uutiset
kuulostelen "höyryradiosta", joka on auki jopa 16 h/d. Suljetaan vain
puhelinkeskusteluiden ajaksi, sekä yöksi. Joskus käännän vaihtimen asentoon
"TAPE", ja kuuntelen satakin wuotta wanhoja suosikkilewyjäni kasetilta, jos
tunnin aikana on kuulunut jo kolme Katri-Helenaa Radio Suomen/ Pohjois-Karjalan Radion
eetteriin sinkoamina, ja lisää "itkelmiä" tai humppaa on odotettavissa.
2802 MMI; PT
- Gunwriters - haukuttu mutta huomattu
Jatkoperä ja tähtäimiä Sportteriin
Lähtötilanne: Viimeiset rahat meni M92S:n ostoon ja silti olisi tarvetta (halvalle) customoinnille...
Ajatuksena olisi tehdä aseeseen uusi perä. Kokeilin lisävarusteena tarjottavaa
poskipakkaa, mutta en oikein tykännyt siitä. Mittaakin olisi saatava lisää.
Tarkoituksena olisi siis tehdä ainakin 10 cm pidempi perä, poskipakka kiikaria varten
tulee samalla tehtyä. Materiaaliksi ajattelin lasikuitua, kokemusta laminoinnista
löytyy.
Ongelma: Miten putkiperä on aseessa kiinni? Poikittaisten sokkien poistamisesta
huolimatta perä on tiukassa. Locktite tms? Uskallanko irrottaa "väkivalloin"?
Vinkkejä customointiin!?
Entä kiikari? Millainen (mahd. halpa) kiikari alkaa kestää säädöissään? Kiinnitys
pitänee hoitaa sivujalalla, kun siihen on jo valmis paikka. Onko pyyntö luokkaa 400 -
500,- kohdallaan sivujalasta ja lohenpyrstöstä kohdallaan? Vastaavan valmistus
onnistunee melko vaatimattomilla metallintyöstötaidoillakin?
Myös valonvahvistinta tekisi mieli, mutta ovat niin pirun kalliita. Esim. Tamarms:lla oli
erilaisia venakkojen vahvistimia, malli "KGB" maksoi 3500,- Muistelen kuulleeni
halvemmistakin, miten lienee kestävyyden laita?
-PHH
Enpä
tohdi vannoa mitään itselleni lähes tuntemattomasta asemallista. (Proto-pyssyssä N:o
0013 oli taittoperä. SPORTER-mallia on ole "käpistellyt" milloinkaan).
Halpa-customoinnin ideaa kannattaa vilkaista ATCHISSON-
ryntöhaulikon esittelyjutun kuvista, hyödyntäen jo olemassaolevaa perää. Sen
irrotusta lienee tosiaankin vaikeutettu liimauksella. En suosittele voimakeinoja
irrotusyrityksiin, paitsi ehkä kohtuullista lämmittämistä. Jatkokappaleen asennus
olisi kai mahdollista myös aseessa kiinni olevaan perään.
Itänaapurin PSO-kiikarin jos satut tapaamaan kohtuulliseen hintaan, niin tartu kiinni
kuin sika limppuun! Kaupallisista (halvoista) tähtäinkaukoputkista ovat tietoni pahemman
kerran vanhentuneita, ja olen yleensäkin jättänyt optiikka-puolen muiden
päänsäryksi. Jos jokin putki kestää DRAGUNOV SVD:issa, se kestää ilmeisesti myös
7.62 x 39 mm aseessa. Optisten tähtäinten (etenkin wanhanmallisten suht. painavien
valonvahvistinten) kiinnikkeitä hankittaessa ei pidä "köyhäillä", vaan
odottaa aikaa, jolloin on varaa teettää kiinnitys jollain firmalla, jolla on taitotietoa
ja kokemusta! Hätäilemällä saa aikaan vain hydrokefaalisia jälkeläisiä (eli
alatyyliin asian ilmaisten: "kusipäitä mukuloita").
Muistan ajan, jolloin valonvahvistimet bungasivat FIM 35 000,- (merkki
"STARTRON" tai jotain sinnepäin). Opto-elektroonisten laitteiden hinnat tulevat
varmaan vielä alemmaksi nykytasoltaan, eli malttia, MALTTIA! Kilpailu tekee aikanaan
tehtävänsä, kunhan uutuudenviehätys hiipuu! En tosin voi vannoa sitä, sallitaanko
todella VAPAA hintakilpailu ase-alalla Suomessa milloinkaan?! Aikoinaan oli NORKA
ARSENAL:ilta saatavana elektroniikaltaan hieman vanhentuneita mutta
"DRAGUNOV-testattuja" ent. Neuvosto-Venäjällä valmistettuja
valonvahvistin-tähtäimiä hyvinkin inhimilliseen hintaan, mutta verottaja keskeytti Maan
Tavan mukaisesti kyseisten "markkinahäiriöiden" maahantuojan toiminnan.
Mainittu firma toi maahan myös kohtuuhinnoiteltuja reserviläiskiväärejä ja NZ 75-
("Leijona")- pistooleja. Sitä ei suvaittu; hinnoittelua meinaan...!
Alennusmyynnin pysäyttämiseen osallistui Maan Tavan mukaan myös "Finn-KGB"
eli KRP.
Itäblokin ylijäämät lienevät pian loppuunmyytyjä suomalaisilta maahantuojilta, mutta
ounastelen valonvahvistinten hintojen kehittyvän samalla tavoin kuin esimerkiksi
laser-tähtäinten hinnat huojentuivat. Kookkaita ja kalliita olivat ensimmäiset
Laser-Lookit, joita päästiin ihmettelemään Suomessa samoihin aikoihin kuin
"pöllönsilmä-tähtäimiäkin". Valonvahvistinten "miniatyrisoinnin"
alalla ei ole sanottu vielä viimeistä sanaa. Tuotekehittelyn eräs hidaste on ollut ns.
BERNIN SOPIMUS, joka kieltää valonvahvistintähtäimen hyödyntämisen metsästyksessä,
rajoittaen täten potentiaalisen ostajakunnan lukumäärää Euroopan Neuvoston
jäsenmaissa.
2102 MMI; PT
- Gunwriters - idolimme: Luontoliitto,
Linkola ja EVR
Palautetta päätoimittajalle
TÖRNIn koopee ja puuperärynkyt
Kiitos PT vastauksestasi! Yhden vedon voitin tuosta Törnin Kp:sta,
Mutta muistan nähneeni juuri ennen kun pääsin siviiliin vuonna 1967 Ylämyllyn
KarPsto:sta joitakin puu- ja/tai muoviperäisiä "rynkkyjä". Olisivatko olleet
noita .222 Remingtoneja. Mene ja tiedä mitä lienee, mutta rynkkyjä kuitenkin.
Terv. Matti
Oman
kotini porstuan seinällä roikkui pari vuosikymmentä sitten useamman kuukauden ajan
puuperäinen 7.62 x 39 kaliberinen (tehtaalta lainaan saatu) VALMET SPORTER, jolla en
muistaakseni ampunut yhtäkään laukausta. Näkemäsi puuperärynkyt lienevät olleet
tuontitavaraa vuonna -67, jolloin itsekin INT:in läpikävin. "Sotilasura" kesti
tuonna vuonna helmikuun lopusta syyskuun lopulle. Rynkkypoikien aseina olivat Kalashnikov
AK 47:t, perämateriaalinaan oli laminoitu ns. "kolupuu" eli "Lignofol".
(70 % puuta + 30 % bakelliitin sukuista muovia). Omana kantamuksenani oli KP/-31,
sarja-n:o 58 551 ja joillain metsäkeikoilla EMMA, jota kanniskeltiin vuorotellen. (Kulki
helpommin kuin tuonaikainen TOPI-radio tai telttakamiina. Kuten jokainen INT:in käynyt
tietää, on kantamisen ilo niitä maailman pienimpiä iloja, mutta Emman kantaja sai
luovuttaa oman pers'-kohtaisen aseensa muiden retuutettavaksi, ja melko pianhan opin
käytännöllisimmän kantotavankin, etutuet hartioille nostettuina, varsinainen ase
selkäreppuun tukeutuen).
Valmet M 62 nähtiin kerran oppitunnilla. Lienee ollut ainoa yksilö koko Karjalan
Jääkäripataljoonassa. (Palvelimme siis naapuri-varuskunnissa samoihin aikoihin). M 62
oli putkiperällinen vakiomalli. .222 Rem-kaliberinen tuotantosarja rakennettiin vasta
joskus 80-luvulla, jos oikein muistan. Tilaaja-maan nimen olen unohtanut autuaasti. Ei
ollut arabimaa, vaan tropiikkivaltio kauempana idässä, mahdollisesti Siam eli Thailand.
Tuota en tosin tohdi ryhtyä vannomaan.
1702 MMI; PT
- Gunwriters - etkä kadota lukutaitoasi!
Tätä mielipuolta
Pyyhkeitä päätoimittajalle
Miksi sinä PTK olet aina ollut Asetalo OY:n
myyntipuhuja? 13.2.päivitetyssä Ruutisissa jälleen mainostetaan Asetalon tuotteita,
vaikka Asetalo ei enää ole maksava mainostaja GOW:n sivuilla. Jutuissasi sinä arvostat
"asevelihinnoittelua" ja haukut "rantarosvoja" vaikka Asetalon hinnat
ovat aina Suomen kalleimmat vaikka AT on itse maahantuoja. Vähittäismyyjät, jotka
ostavat AT:n maahantuomia tuoteita myyvät kuitenkin halvemmalla kuin AT myy kuluttajille.
Epäilen perusteettoman ja ylenpalttisen AT:n kehumisen, mainostamisen ja myyntipuhumisen
syyksi korruptiota.
Aseveli Panu
ASETALO Oy, aiemmin tunnettu nimellä
ERIKOISASE Oy, Virrat, on ainoa Joensuun kaupungin ulkopuolella toimiva alan yritys, joka
postittaa GOW:n toimitukselle LEHDISTÖTIEDOTTEITA. Me voimme saattaa ne lukijoiden
nähtäviksi hieman vesselämmin kuin ase-alan painetut joukkoviestimet. (Aikanaan ne
useimmiten lehtiinkin ilmaantuvat). Jokainen asealan yritys, joka muistaa postilokeromme
osoitteen, saa osakseen huomiomme tasapuolisesti. Vain AT on hoksannut Internetin suomat
mahdollisuudet nykyaikaisena mainoskanavana, joka päihittää jo lähivuosina painetun
sanan muunmuassa nopeutensa ansiosta.
Minkäänlaista korvausta lehdistötiedotteiden julkistamisesta en ole itselleni tahtonut
enkä saanut, koska esimerkiksi asetestien tekeminen on omalta osaltani ns.
"Eldankaa" näkökykyni hiipumisen takia. En siksi enää tarvitse
"korruptiota" esimerkiksi testipatruuunoiden muodossa. En ole edes oikeutettu
hallussapitämään testiaseita tai ampumatarvikkeita sen jälkeen kun Pohjois-Karjalan
lääni lakkautettiin ja kun uusi ampuma-aselaki astui voimaan.
Myöskään en voi suorittaa hintavertailuja maahantuojien/ tukku-/ vähittäismyyjien
välillä, koska käytettävissäni on vain yksi runsaan vuoden ikäinen hinnasto, ajalta,
jolloin jenkki-taalan kurssi oli seitsemän FIM:n luokkaa, tai kenties hieman
hintavampikin. Melkoista närää nostatti myös hintatasojen (usein tahaton) vertailu
lehtimiesurani aikana, eli "teenpä niin tai näin, teen aina väärinpäin".
1702 MMI; PT
- Gunwriters - ei aivan kaikkia
kirjoituksia julkaise, mutta noin 100% kuitenkin!
Tätä mielipuolta
ASELIITTOA ei
tarvita!
Suomessa aseen hallussapito ei ole kansalaisoikeus. Aseen hankkimeiseen ja
hallussapitämiseen tarvitaan viranomaislupa, jota antaessaan viranomaisella on tietyissä
rajoissa oikeus käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Mitään erityistä Amerikan
mallin mukaista Aseliittoa ei tarvita.
Aseliitossa vain asehörhöily - tyyppiä: "Jokaisella kansalaisella on oikeus omaan
konepistooliin" - korostuisi. Suomessa voivat metsästys-, reserviläis- ja
ampumajärjestöt huolehtia asiallisesta asevalistuksesta ja -tiedonvälityksestä. Ase on
väline, ei itsetarkoitus. En ole mikään aseiden vastustaja. Omistan yhden
tarkkuuspistoolin ja seitsemän kivääriä/haulikkoa/yhdistelmäasetta.
Nimim. "Vastavirran Kiiski".
Yhdyn
ajatukseesi, että "ase on väline, eikä itsetarkoitus". Alkuaanhan sana
"ase" tarkoitti ylimalkaan työkalua, ja pyssyillä oli omat nimityksensä, mm.
"rihlat", "niuhat" ja "harsut". ASELIITTO on
tarpeen, kunhan sen nimestä ensin päästään yksimielisyyteen. Omasta mielestäni on
nimi Aseliitto aivan OK, vaikka historiallisesti kiinnostava nimi VOIMALIITTO olisi kai
myös jälleen käytettävissä. Sikäli kuin olen ehtinyt tutustua AL:n
sääntöluonnokseen, ei kyseessä ole minkäänlainen hörhö-klubi, vaan se on tanakasti
asialinjalla.
Mietipäs, mikä vaihtoehto jää jäljelle, ellei Suomessa saada aikaan yhtenäistä
KATTOJÄRJESTÖÄ metsästys-, reserviläis- ja ampumayhdistyksille, ennenkuin YK
pläjäyttää "asepöytäkirjansa" tiskiin koko maailman "luettavaksi ja
noudatettavaksi". (Tarkoitan siis noin kolminkertaisesti suvereniteetin aikakauden
Suojeluskuntaa väkilukuisempaa JÄRJESTÖä, enkä pelkkää kerhoa tuhansien kerhojen
joukon jatkoksi).
Lienee tullut mainituksi jo turhankin monta kertaa nuo latinankieliset wanhan
"REQUIEMin" viidennen osan alkusanat..?! (Lausutaan: "Dies iree, dies
illa"). Vaihtoehdot ovat turvautuminen joukkovoimaan taikka tulivoimaan.
Minkäälainen "antautumis-mieliala" ei saa tulla kyseeseen; muutoinhan meidät
(koko kansan) noukkii naamaansa itse Manalan Ruhtinas. Joukkovoimaan tarvitaan joukkoja:
Kaikki suomalaiset aseenomistajat; JOKAINEN! Toivotaan, että pääluku riittää edes
silloin. Ja periaatteen pitää olla: "Kaveria ei jätetä!" Omat etuoikeudet on
unohdettava, koska nykyisenlaisesta hajaannuksesta toisiaan herjaaviksi kuppikunniksi
hyötyy vain vihollinen. Ja se vihollinen ON OLEMASSA, jopa - ja nimenomaan -
keskuudessamme..!
Koska minut on nimetty jonkinlaiseksi "hajottavaksi entsyymiksi", olen jo
kertaalleen tehnyt tiettäväksi, että en tule olemaan käytettävissä Aseliiton
toiminnoissa edes rivijäsenen ominaisuudessa, mutta toki tuen AL:n perustamishanketta,
syvemmin tietoisena, kuin tuskin kukaan muu suomalainen siitä vaihtoehdosta johon
meidänkin kansalaisemme ovat pakotettuja turvautumaan, jos AL:n perustaminen
"lässähtää" joidenkin etuoikeuksiaan kynsin-hampain puolustavien kalkkiksien
vastustukseen. Njaa, missähän ne "hajottavat entsyymit" tosiasiallisesti
lymyilevät, ja keidenkä etuja ne tosiasiallisesti puolustavat?!
Kummastelee 1802 MMI; PT
- Gunwriters - hoplofoobikon hermosaha
Palautetta toimituksellemme
SAATANAN TUNARIT!
Tarkoitan MPP:ää ja PT:tä. Etteko te
todellakaan tajua mitä te olette tehneet! Teidän 30-luvun mielipiteillänne ja
typerillä nettilörpöttelyillä olette saaneet aikaan korvaamatonta vahinkoa. Te
luulette että viranomaiset ovat niin tyhmiä, että he eivät osaa lukea
paskanjauhamistanne netistä. Näillä esityksillänne olette saaneet aikaan korvaamatonta
vahinkoa järkeville aseharrastajille ja urheiluampujille.
Olette jopa nimeltä mainiten loukanneet aseharrastukseen positiivisesti suhtautuvia
virkamiehiä. Heidän on vaikea miellä moista roskaa. Kaikki seuraukset, mm. tv 4:n
uutisointi kaatuu tietysti aktiiviharrastajien niskaan koska nettilörppöjä ei saada
vastuuseen kirjoituksistaan.
Jos teillä olisi edes jonkinlainen kotikasvatus niin tajuaisitte pyytää anteeksi
asianosaisilta mutta oletan että teidän tunne-elämänne on niin pahasti vammautunut
lapsuudessa että ette todellakaan tajua tekojenne seurauksia. Muuten..? Onko teidän
naissuhteenne jotenkin rempallaan kun käytätte niin paljon aikaa ja energiaa
asepornosivuille herjojen heittelyyn. Teiltä puuttuu totaalisesti kyky ymmärtää miten
asioita nyky-yhteiskunnassa hoidetaan, jotta asiat sujuisivat. Älkää vedotko
sananvapauteen ja hakeko ymmärrystä kaltaisiltanne. Sulkekaa törkyturpanne!
t. Anti-Kekkonen
ps. Jättäkää Annika rauhaan, hänellä on oikeus mielipiteisiinsä,
vaikka hän onkin mielestäni väärässä. Hän toimii myös kansan valtuutuksella
päinvastoin kuten te!
Kommentti: Ylläoleva viesti tuli kirjoituskoneeni muistiin "korpulle
siveltynä", poimittuna joltakin keskustelupalstalta, eikä siis GOW:lle suoraan
osoitettuna. Perillä on kuitenkin. Julkaistaan lyhentämättömänä ja suorittamatta
revideeriä. Tiedämme toki, että esimerkiksi Sisäasiainministeriössä on vähintään
yksi kallispalkkainen viranhaltija tarkkailemassa internet-viestintää. Toivottavasti ei
kovin huumorintajuinen. Nauru tosin pidentää ikää, mutta se rasittaa vatsalihaksia.
Tajuamme kyllä, mitä olemme tehneet: Paljastaneet "muutamia oksia, joilla pirut
istuvat". Edistäneet ASELIITON
järjestäytymishanketta, osoittamalla, että aseharrastajilla on vihollisia
vaikutusvaltaisissa asemissa - tosiasiallisestikin, eikä vain "vainoharhaisessa
mielikuvituksessamme", niinkuin jotkut vielä joitain kuukausia sitten
sinisilmäisesti uskoivat.
Eripurainen aseharrastajakunta saadaan järjestäytymään vain PAKON edessä: Vain
tietoisuus yhteisen vihollisen olemassaolosta liittää porukat yhteen. Sopii muistaa
Suomen Talvisota. Taidat tosin kuulua niihin "uskovaisiin, jotka uskovat, vaikka
näkevät", ja elävät yhä käsityksessä, että "suomalaisethan sen rähinän
aloittivat provokatoorisella liikekannallepanollaan, joka huipentui päihtyneiden
suojeluskuntalaisten ampumiin Mainilan laukauksiin". Aseharrastajat tarvitsevat siis
VIHOLLISEN. Jos ei muita löydy, niin asetun itse
käytettäväksi siihen(kin) epäkiitolliseen tehtävään. Todellisia vastustajia on
tosin jo myös ilmoittautunut.
Minua ei kasvatettu kotonani asediggariksi, mutta jo varsin nuorella iällä tulin
huomaamaan, että VAIN ja AINOASTAAN ladattu ja laukaisuvalmis ampuma-ase on ihmisen AINOA
turva tässä matoisessa maailmassa, ainakin köyhän sekatyömiehen pojalle. Koskaan en
ole tosin joutunut laukaisemaan asetta ketään kohti. Pelkkä aseen läsnäolo on
riittänyt karkoittamaan oikeudettomat hyökkääjät, eikähän oikeutettua
hyökkääjää ole olemassakaan edes Suomen rikoslain (sangen teoreettisten) pykälien
mukaan.
"Loukkaamiltamme aseharrastukseen positiivisesti suhtautuvilta virkamiehiltä"
emme ryhdy pyytelemään anteeksi. Tokihan he voivat suhtautua positiivisesti omien
SUOSIKKIENSA aseharrastuksiin, mutta näyttöä löytyy riittämiin myös syrjivästä
suhtautumisesta "epämiellyttävän näköisiin" aseisiin ja aseluvan
hakijoihin, joiden pärstäkerroin taikka heidän puhumansa kieli herättää antipatian
tuntoja. (Pitäisi olla parrakas ja "taalata svenskaa?!"). Törkeimmistä
tapauksista ei käytettävissämme ole kirjallisia dokumentteja, joten emme ota niitä
esiin, mutta tähänastisetkin näytöt riittäisivät jopa Rikoslain 40 Luvun pykälien
selailuun. Muutamat virkamiehet ovat tosin tunnetusti lain yläpuolella, joten heitä
vastaan ei kannata käydä käräjöimään.
Vääryyttä ja syrjintää kärsineitä lohduttakoot sentään "SOTAROMAANIn"
V. KOSKELAn sanat: "Ei ne ole ihmistä kummempia nekään..."
(Repliikin jatko-osaa ei tarvinne enää toistaa). Huomattakoon, että RL 40 L:n
paragraafeissa kriminalisoidaan syrjintä sekä suosiminen virkatoimissa.
Viranhoito-menettelyn arvosteleminen ei ole loukkaus! Asianomaisten yksityiselämän
penkomiseen emme ole vikapäitä. Se on roskalehdistön reviiriä, jonka rajaa emme
ylitä, vaikka yhtä ja toista tietoa olisikin.
Tieteen harjoittajilla ei ole aikaa ylellisyyteen nimeltä NAISSUHTEET. Ne eivät siksi
VOI olla rempallaan. Esimerkiksi ALFRED NOBEL ja NIKOLA TESLA kuolivat vanhoinapoikina.
Itse olen jo liian wanha kyseisiin suhteisiin ryhtymiseen. Tungepas lopultako ne
FREUDilaiset teoriat roskikseen, johon ne kuuluvat, monilta osiltaan erheellisiksi
havaittuina dogmeina.
Olemme syvästi tietoisia siitä, mitenkä asioita nyky-yhteiskunnassa hoidetaan, mutta
riittävän "kaukokatseisia" ennakoimaan ne menetelmät, jotka on mahdollisesti
otettava käyttöön, ellei mikään muu auta. Parlamentarismin kivinen polku täytyy
tietenkin kulkea loppuun asti, mutta jos se päättyy umpikujaan, niin sitten on
turvauduttava dynamiittiin tai "Karkki-Anitraan" - eikä vain kuvannollisesti.
Keskusteluissa on unohdettu säännönmukaisesti se fakta, että uhkana olevat aseiden
yksityisomistuksen rajoitukset eivät ole lähtöisin Suomesta, vaan EU:sta, ja niitä
seuraava kieltojen sekä rajoitusten "hyökyaalto" on lähtöisin YK:sta.
Vastatoimetkin ovat siis yleismaailmallinen operaatio. Englannin ja Australian taannoiset
tapahtumat ovat avanneet silmiä kaikkialla: Enää ei aseenomistajia yllätetä housut
kintuissa. Suolivyön solki on kiinni, aseissa kovat piipuissa ja varmistimet auki.
Annika Lapintie ei ole erityisemmässä suosiossa omankaan puolueensa
keskuudessa. Jos hänen kirjallinen kysymyksensä, koskien H & K MP 5:ttä, olisi
ainutkertainen tapaus, se selittyisi helposti ja uskottavasti
"hyväksikäytöllä" tiettyjen ja tunnettujen poliisiviranomaisten taholta.
Internetissä esillä olevassa "Aten lakipaketissa"
mainitaan kuitenkin myös toinen hoplofobiaan viittaava A. Lapintien kirjallinen kysymys.
Lieneekö lähtöisin "från svinhuvud", vaiko oma-aloitteisesti
laadittu?! Kysymys jää avoimeksi, mutta A.L:n toimia eduskunnassa tullaan tarkkailemaan
suurennuslasin kera, josko yritys Korkeimman Hallinto-oikeuden tai jonkin muun
tuomioistuimen painostamiseksi vielä toistuisi.
Mekin toimimme "kansan valtuutuksella". En tiedä sitä, kuinka monen
kansalaisen antamalla äänellä A.L. tuli valituksi parlamenttiin, mutta
GOW/Finnish-sivumme säännöllisten visitoorien lukumäärä on varmasti moninkertainen.
(Kävijä-laskuri tukehtui pian helmikuun 2. päivän jälkeen Nelosen uutisten jälkeen,
eikä ole "ähkystään" toipunut). Emme yritäkään miellyttää jutuillamme
KAIKKIA. Se riittää meille, että pakinoitamme "diggaavat" ja näkemyksiimme
yhtyvät MONET! KANSA ei muuten ole yhtä kuin Vasemmistoliitto, jonka kannatus on 10 %
luokkaa; ollut niissä lukemissa jo kauan. Meidän tavallamme ajattelevia suomalaisia
lienee jo enemmän. Ainakin taannoisia kunnallisvaaleja boikottoi jo noin 40 %
äänioikeutetuista kansalaisista.
Suljemme törkyturpamme sitten joskus, kun katsomme, että urakkamme on suoritettu loppuun
saakka. Muut jatkavat silloin muilla keinoilla: Vaikkapa leipäkortteja tarjoillen. Kun
Joensuun Lehmonsuolta alkaa kuulua kuularuiskun kolkko naputus, voin todeta LUUKKAAN
Evankeliumin 2. Luvun 29. jakeen mainitsemilla vanhurskaan SIMEONin sanoilla: "Herra;
nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan, menemään sanasi mukaan.."
PTK 12 02
- Gunwriters - kiihdyttää kun pitäis
jarruttaa
Lisää >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
<< Uusimmat Osa 28 >> 27>> Osa 26 >> 25 >> 24 >> 23 >> 22 >> 21 >> 20 >> 19 >> 18 >> 17 >> 16 >> 5 >> 14 >> 13 >> 12 >> 11 >> 10 >> 9 >> 8 >> 7 >> 6 >> 5 >> 4 >> 3 >> 2 >> 1 >> Gunwriters >> In English >> guns.connect.fi >> Linkit >>