<< Uusimmat Osa 13 >> Osa 12 >> Osa 11 >> Osa 10 >> Osa 9 >> Osa 8 >> Osa 7 >> Osa 6 >> Osa 5 >> Osa 4 >> Osa 3 >> Osa 2 >> Osa 1 >> Gunwritersin etusivulle guns.connect.fi Linkkisivulle
Gunwritersin osittainenkin
luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on
kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat
pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä
tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n
toimitus.
Ruutiset Osa 14, 01.10.2001
"G.O.W."
-verkkolehden ajankohtaiset, toimittaa P. T.
Kekkonen
SUOMI ON SUOMEN KANSALLISASE!
Äänestyksen lopputulos voitaneen vihdoinkin julistaa, kun sen
"jatkoaika" on kestänyt jo kolmen kuukauden ajan. Suosikki oli tosin selvillä
jo juhannuksen aikoihin, vaikka odotimme tasaväkisempää kamppailua MOSIN-NAGANT
M/1891:n (kaikkien variaatioiden) ja SUOMI KP/-31:n välillä. Vaalin tulokset ovat
seuraavanlaiset:
ASE No. 1 (MOSIN-NAGANTin variaatiot)........ 2 ääntä
ASE No. 2 (F.N. BROWNING M/1900)............. 1 ääni
ASE No. 3 (SUOMI-konepistooli M/1931)....... 12 ääntä
ASE No. 4 (VALMET 412-asejärjestelmä)........ei ääniä
ASE No. 5 (SAKO 75-luodikko).................ei ääniä
ASE No. 6 (jokin muu ase).................... 1 ääni
Tuo "muu ase" oli sporter-rynnäri SAKO M/92 S, josta
äänestäjä käytti nimitystä "reserviläiskivääri", mikä on teknisesti
katsoen oikeellinen, mutta historiallisessa mielessä hieman erheellinen:
Reserviläisliitot valitsivat "Viralliseksi Ressupyssyksi" kiinalaisvalmisteisen
NORINCO M/56 Sporterin; hintasyistä, sekä aseen kovakromatun piipunputken
helppohuoltoisuuden ja "kaikkiruokaisuuden" perusteella.
Joissain huokeissa ylijäämä-patruunoissa voi esiintyä terästä syövyttäviä
kloraattipitoisia nalleja, ja kun reserviläiskivääriä aikoinaan valittiin, olivat
halpatuonti-patruunoiden luotien rautavaipat vielä syvien epäluulojen alaisia. Lähinnä
kai GOW:ssä käyty keskustelu hälvensi harhakäsitykset, joita oli levitelty
tarkoitushakuisestikin. (Nooh, tulipa perehdytyksi siihenkin asehistorian sektoriin, joka
usein "loikataan yli", luettaessa verkalleen ja vaivalloisesti saksan- tai
venäjänkielistä alan kirjallisuutta, sanakirjoja ahkerasti pläräillen.
Lontoonkielisissä teoksissa on "vaippa-teema" yleensä sivuutettu
tykkänään).
Ääniä tuli "eemelin" välityksellä 14, puhelimitse yksi ja kirjeitse yksi.
Kaikki hyväksyttiin. Osanotto vaaliin oli yllättävän laimeaa, mutta "Tikkakosken
Niittokoneksen" suosio oli niin ylivoimainen, että Suomen Kansallisase voidaan
katsoa tulleen täten valituksi lähes yksimielisesti: "VOX POPULI, VOX DEI!".
2509 MMI; PT
"Piippuvoi" onkin hullunhalpaa!
Mustaruutiaseiden (ja miksipä ei nykyaikaisempienkin) piipun suoja-aineena ja
luotiliukasteena käytettävä "kirnua-se-itse-piippuvoi" on materiaaleiltaan
huokeampaa kuin aiemmin mainittiin. KOKKI-paistinrasvan kilohinta ja puolen kilon paketin
hinta olivat sekaantuneet petollisessa muistissani, joten korjattakoon tiedot:
Lähikaupassa (RUOKAVARASTO) maksaa puolen kilon paketti KOKKI-rasvaa FIM 9:90 eli FIM
19:80/ kg. Soijaöljyn tilalla saa käyttää myös rypsiöljyä. Kolmas ainesosa, vesi,
voidaan katsoa lähestulkoon ilmaiseksi. (Laskutetaan kuutiometreittäin, ja runsaan kilon
satsiin kotikeittoista "Bore Butteria" lirutetaan vettä vaivaiset 2
desilitraa).
Öljyn määrä riippuu siitä, paljonko kokemus osoittaa sitä tarvittavan, mutta
kokeilujen aloitusannokseksi suositeltu 1 desilitra per kilo rasvaa "bungaa"
hieman yli markan (tarjouspäivänä ehkä allekin). Reilun kilon satsi
"piippuvoita" kustantaa siis rippuset yli 20 mk, eli vuodenvaihteen jälkeen n.
3 Equa 35 centtiä. Tietäisikö kukaan tuontivalmisteen ("Bore Butter")
hinnan per jokin painoyksikkö? "Miljoona markkaa per kilogramma" on
ymmärrettävästi ronskia asevelihuumoria, mutta kotona keitetyt (tai kirnutut)
asekemikaalit ovat tunnetusti tuontivalmisteita huokeampia, ja nekin tekevät
tehtävänsä.
Hintavertailuihin alituisesti käyttämäni esimerkkituote ei ilmeisesti edes sivua
aseharrasteita, mutta tulkoon mainituksi: Maissihiutaleet, merkki KELLOGG'S,
pahvirasiassa, hinta FIM 33:00/kg. Vieressä on kaupan hyllyssä kilon muovipussiin
Saksassa pakattuja "cornfleiksejä", hinta FIM 14:90/kg! Ravintosisällössä,
maussa, rapeudessa tai muissakaan ominaisuuksissa ei ole vähäisintäkään eroa.
Pakkausmateriaalien erilaisuus ei ole uskottava selitys tupla-hinnoittelulle. Mikä sitten
on? Kallispalkkainen, lapsia viekoitteleva animaatiohahmo "TONI TIIKERI"! Alle
puolihintaisia, mutta täysin laadukkaita hiutaleita ei mainosteta televisiossa! Käyvät
kaupaksi muutenkin. (Hintavertailu on suoritettu VALINTATALO:n Joensuun Rantakylän
myymälässä joskus elokuussa). Miltei jokaiselle päivittäistavaralle löytyy
rinnakkaisvalmiste, joka ei ole "TV:sta tuttu". Ja se on havaittavissa myös
kilo- tai yksikköhinnoista, jos ne ovat vapaan hinnoittelun piirissä.
1109 MMI; (NYK:in ISON JYSÄYKSEN aikoihin), PT.
Ruutiset
16.08.2001
Tarkennus Valuluoti -artikkeliin
Useisiin kiväärikalibereihin on mahdollista ladata täystehoisia patruunoita
valuluodeilla, mutta eräisiin (suuri lähtönopeuksisiin) patruunoihin se ei onnistu.
Aiemmassa artikkelissa viittasin .22-250 Rem-kaliberiin, enkä KAIKKIIN
kiväärikalibereihin. Valuluoteja voinee (USAlaisten latausoppaiden mukaan) ladata jopa
3000 fps nopeuteen, mutta lyijyttyminen saattaa olla ongelma ko. nopeustasolla.
MPP
090801
Ruutiset
26.07.2001
Lisätietoja supupatruunoista .300 Win Mag.
Vaikka monesti käytännön maksimi ampumaetäisyys on 100-150 m aliäänipatruunoilla, ei
se tarkoita, etteikö niillä osuisi pidemmällekkin. 10 g Scenarilla on mahdollista ampua
jopa 300 m saakka kohtuullisen tarkasti. JPu totesi noin 30 cm kasojen ampumisen olevan
mahdollista, säännöllisesti. Ko. ampumaetäisyydet ovat mahdollisia vain mikäli
etäisyys tunnetaan tarkasti ja tuuli on vähäistä. Tämä siis TA-käytössä,
metsästyksessä ampumaetäisyydet jäävät yleensä alle 70 metriin.
Tuulipoikkeama 300 metrin ampumaetäisyydellä on samaa suuruus luokkaa kuin
täystehoisilla 700 metriin. Muutoinkin ammunan haasteellisuus vastaa 700-800 m matkoja
täystehopatruunoilla. Siis hyvää TA:n harjoittelua.
MPP
090701
Gunhill-valuluodit testissä - osa 2
Ensiksi testiin .224" luoti. Kyseessä on tulikilvellä varustettu valuluoti (SP-GC),
jonka paino on 56 grs/3,6 g. Ko. luoti soveltuu kaikiin yleisimpiin .22 kaliberin
keskisyttyteisiin patruunoihin, kuten .222, .223 ja .22-250.
Testiaseena oli Sako 75 Hunter kivääri kaliberissä .22-250 Rem. Hylsyinä Sako
(liekkireikä 3,5 mm halk.) ja nallina CCI 200. Ruutina mikäpäs muu kuin N310. Annos 0,7
cc/ 0,38 g Lat.pit. 60,9 mm, jolloin luoti otti kiinni ylimeno kartioon. Aiemmat kokeilut
lyhyemmällä latauspituudella tuottivat hehtaarihajonnan.
Ja ampumaan...
Ampumaetäisyys oli 100 metriä ja ammunta tapahtui bipodia sekä hiekkä säkkiä tukena
käyttäen. Muutamien penkkaan ammuttujen laukausten jälkeen(jotta kitka piipussa
vakiintuisi), ammuin kolmen laukauksen kasan. Kasan koko oli 47 mm k-k. Luodin reiät
olivat hieman soikeita, joten 14" rihlannousu ei riitä vakauttamaan 55 grs luotia,
vaikka lataus oli yliääninen. QL:n mukaan lähtönopeutta oli hoieman yli 400 m/s.
Valuluodeissa ei ollut mitään vikaa, vaan yksikertaisesti rihlannousu on liian loiva.
Täystehoisenakin 55 grs tai sitä raskaamilla vaippaluodeilla osumatarkkuus on varsin
huono. Tavanomaiset kasat 55 grs luodeilla ovat 10-20 cm/ 100 m. Sitä vastoin 52 grs
Sierra Match King-luodit käyvät helposti alle ½ MOA:n, usein jopa 1/3 MOA kasoja.
Sama ilmiö havaittiin jo Vienamissa 1960-luvulla, kun M16 kivääreissä käytettiin
14" nousua. Silloinen standardi patruuna oli ladattu 55grs luodilla. Luoti vakautui
joten kuten, mutta esim. kylmässä ilmastossa luodit lentelivät poikittain. Tästä
huonosta vakautumisesta tuli kylläkin huomattavia maaliballistisia etuja. Ongelman
korjaantuu helposti käyttämällä tiuhemmalla rihlannousulla tehtyä piippua, johon.
päädyttiin myös M16:n suhteen. Sako vaan ei halua, että Sako-luodikoissa käytetään
ulkomaalaisia raskaita luoteja. Sakohan itse ei valmista yli 55 grs luoteja halkaisijaltaa
.224". Tehokas keino lisätä omaa myyntiä...
Nämä vakaantumisongelmat poistuisivat käyttämällä lyhyempää(=kevyempää) luotia.
45 grs valuluoti olisi ihanteellinen .22 kaliberisiin supulatauksiin. Ja vielä varoitus:
Monelle on varmaankin tullut mieleen ladata täystehoisia patruunoita (kivääriin)
valuluodeilla, kustannussäästön takia. Kuitenkaan täysteholatausten käyttäminen
valuluotien kanssa ei ole mahdollista, koska tulikilvestä huolimatta luoti sulaa.
Seurauksena on olematon tarkkuus ja todella paha piipun lyijyyntyminen.
Rynkkyyn supuja
Eli 7,62x39 kaliberiin. RK:n patruuna on tunnetttu poikkeuksellisen helposta
ladattavuudesta aliääniseksi. Gunhill-luodeista löytyy nimenomaan tähän kaliberiin
tarkoitettu luoti, nimikkeeltään .30 PT 30m1/7.62x39. Halkaisija on .311"/7,89 mm
ja kovuus 22 BRN. Luodin paino (8,2 g/ 127 grs) juuri sopiva RK:n aliänipatruunoihin.
Ja käytetty lataus oli:
Hylsy: Lapua, lr 3,5 mm halk.
Nalli: CCI 200
Ruuti: N310
Annos: 0,5 cc/0,29 g
Luoti: Gunhill 7,89 mm halk. 8,2 g
lat.pit: 54,8 mm.
Koeammunnassa käytettiin Sako M92S kivääriä (vakiotähtäimin). 100 metriltä kasat
olivat samaa luokkaa S405:lla ladattujen supupatruunoiden kanssa. Eli käytännössä
kasat pyörivät 10 cm tuntumassa. Kiikaritähtäimen käyttäminen olisi parantanut
tulosta, mutta ase/patruuna yhdistelmä tulisi testata samalla varustuksella kuin sitä
tullaan käyttämäänkin. Lataus oli aliääninen. Huom. Kalashnikov-sukuisissa aseissa
valuluodit eivät kestä lippaasta syöttöä, joten aseen joutuu lataamaan "papu
kerralla" -periaatteella.
Kumpikaan luoti ei aiheuttanut piipun lyijyyntymistä. Lähtönopeuksien mittaaminen ei
onnistunut johtuen ampumaradan huonosta suunnittelusta, jonka takia nopeusmittaria ei
saannut vietyä riittävän kauaksi ampumakopista. Nykyiset Gunhill-luodit ovat hyvin
tehtyjä ja tarkkuuttakin löytyy. Suosittelen niitä erikoislatauksiin sekä
harvinaisimme kaliberelle, joihin on vaikea löytää sopivia vaippaluoteja. Tavallista
massatuotanto luotia korvaamaan niistä ei ole eikä ole tarkoitettukaan.
T:mi Gunhill Store - Valuluoteja
Gunhill Bullets -valuluoteja valmistaa nyt virallisesti T:mi Gunhill Store.
Luoteja on saatavilla Riistamaalta ( http://www.riistamaa.fi/
), Tussarista ( www.microstep.fi/tussari )
sekä valmistajalta itseltään: E-mail: jarmo.kauppinen@pp2.inet.fi
, Kännykkä: 040 577 56 95
Muutamista luodeista on tulossa testejä lähiaikoina GOW:iin.
Kaliiperi | Malli | Halkaisija | Paino Gr / g | Kovuus | Huom. | Muotti | Hinta |
.32 | WC | .314" / 7,97 | 101 / 6.55 | 15 BRN | .312" | RCBS | 0,35 |
RN | .311" / 7,89 | 83 / 5.40 | 15 BRN | .310" | LYMAN | 0,35 |
|
RN | .311" / 7,89 | 78 / 5.08 | 15 BRN | .310" | RCBS | 0,35 |
|
7,5 Swedish Nagant | RN-HB | .325" / 8.25 | 90 / 5.83 | 0 BRN | LYMAN | 0,7 |
|
8mm Lebel French Revolver | RN | .323" / 8.20 | 105 / 6.85 | 15 BRN | LYMAN | 0,6 |
|
9mm | RN-TG | .356" / 9,04 | 132 / 8.55 | 15 BRN | .355" | RCBS | 0,4 |
RN | .356" / 9,04 | 93 / 6.05 | 15 BRN | .355" | RCBS | 0,35 |
|
RN-GC | .356" / 9,04 | 131 / 8.50 | 15 BRN | .355" | RCBS | 0,55 |
|
FN-BB | .356" / 9,04 | 156 / 10.10 | 22 BRN | LYMAN | 0,45 |
||
9mm/38 | HP | .356" / 9,04 | 133 / 8.60 | 15 BRN | .38 Halk. .357" | LYMAN | 0,85 |
.38 | WC | .358" / 9.09 | 152 / 9.85 | 15 BRN | .357" | RCBS | 0,45 |
SWC | .358" / 9.09 | 154 / 10.00 | 15 BRN | .357" | RCBS | 0,45 |
|
SWC-GC | .358" / 9.09 | 162 / 10.50 | 15 BRN | .357" | RCBS | 0,6 |
|
SWC-GC | .358" / 9.09 | 168 / 10.90 | 15 BRN | .357" | LYMAN | 0,6 |
|
RN | .358" / 9.09 | 197 / 12.80 | 15 BRN | .357" | LYMAN | 0,55 |
|
.357 | SIL-GC | .358" / 9.09 | 189 / 12.30 | 15 BRN | .357" | RCBS | 0,85 |
40 S&W / | TRC | .401" / 10.18 | 177 / 11.50 | 22 BRN | LYMAN | 0,55 |
|
10mm | SWC | .401" / 10.18 | 200 / 13.00 | 22 BRN | RCBS | 0,55 |
|
Kaliiperi | Malli | Halkaisija | Paino Gr / g | Kovuus | Huom. | Muotti | Hinta |
.41 | SWC-GC | .410" / 10.41 | 219 / 14.15 | 22 BRN | LYMAN | 0,85 |
|
SWC | .410" / 10.41 | 215 / 13.90 | 15 BRN | RCBS | 0,55 |
||
.44 | SWC | .430" / 10.92 | 250 / 16.20 | 15 BRN | LYMAN | 0,6 |
|
SWC-GC | .430" / 10.92 | 251 / 16.30 | 15 BRN | RCBS | 0,85 |
||
SWC-GC | .430" / 10.92 | 317 / 20.60 | 22 BRN | LYMAN | 1,2 |
||
HP-GC | .430" / 10.92 | 262 / 17.00 | 22 BRN | LYMAN | 1,2 |
||
.44-40 | FN | .428" / 10.87 | 214 / 13.90 | 15 BRN | Halk. .430", 44 Rus. | RCBS | 0,55 |
FN | .428" / 10.87 | 214 / 13.90 | 15 BRN | .44 S&W Spl | LYMAN | 0,55 |
|
.45 | FN-BB | .452" / 11.48 | 202 / 13.10 | 15 BRN | LYMAN | 0,55 |
|
SWC | .452" / 11.48 | 203 / 13.20 | 15 BRN | RCBS | 0,55 |
||
RN | .452" / 11.48 | 236 / 15.30 | 15 BRN | RCBS | 0,55 |
||
HP | .452" / 11.48 | 188 / 12.20 | 15 BRN | LYMAN | 1 |
||
FN-GC | .452" / 11.48 | 341 / 22.10 | 22 BRN | LYMAN | 1,2 |
||
.45 COLT | SWC | .452" / 11.48 | 255 / 16.50 | 15 BRN | LYMAN | 0,6 |
|
FN | .454" / 11.53 | 250 / 16.20 | 15 BRN | LYMAN | 0,6 |
||
FN | .454" / 11.53 | 260 / 16.90 | 15 BRN | RCBS | 0,6 |
||
SWC | .454" / 11.53 | 270 / 17.50 | 15 BRN | RCBS | 0,6 |
||
FN | .454" / 11.53 | 255 / 16.52 | TULOSSA | LEE |
Kaliiperi | Malli | Halkaisija | Paino Gr / g | Kovuus | Huom. | Muotti | Hinta |
.32-20 | FN-CM | .312" / 7.92 | 90 / 5.80 | 15 BRN | RCBS | 0,4 |
|
FN-GC | .312" / 7.92 | 121 / 7.85 | 15 BRN | LYMAN | 0,6 |
||
.32-40 | FN | .321" / 8.15 | 152 / 9.90 | 15 BRN | W.R.A.Co | 0,4 |
|
.32 | RN | .331" / 8.40 | 130 / 8.40 | 15 BRN | W.R.A.Co | 0,4 |
|
.22 | SP-GC | .224" / 5.68 | 56 / 3.60 | 22 BRN | RCBS | 0,6 |
|
RN-GC | .224" / 5.68 | 44 / 2.85 | TULOSSA | LYMAN | |||
.25 | FN-GC | .258" / 6.55 | 71 / 4.60 | 22 BRN | LYMAN | 0,6 |
|
FMJ | .257" / 6.52 | 79 / 5.10 | Pinnoitettu Gunhill / | Lyman | 0,85 |
||
6mm/.243 | RN-GC | .243" / 6.17 | 88 / 5.70 | 22 BRN | LYMAN | 0,6 |
|
7mm | RN-GC | .285" / 7.24 | 136 / 8.80 | 22 BRN | LYMAN | 0,6 |
|
.30 | PT | .309" / 7.84 | 127 / 8.20 | 22 BRN | 30m1 / 7.62x39 | LYMAN | 0,45 |
SPL-GC | .312" / 7.92 | 155 / 10.00 | 22 BRN | 7.62x39 | LEE | 0,55 |
|
SPL-GC | .309" / 7.84 | 134 / 8.70 | 22 BRN | .310" , .311" | RCBS | 0,55 |
|
FN-GC | .309" / 7.84 | 180 / 11.70 | 22 BRN | .310" , .311" | LYMAN | 0,85 |
|
RN-GC | .309" / 7.84 | 184 / 11.90 | 22 BRN | .310" , .311" | LYMAN | 0,85 |
|
RN-GC | .309" / 7.84 | 219 / 14.20 | 22 BRN | LYMAN | 0,9 |
||
.303 | RN-GC | .314 / 7.97 | 200 / 12.95 | TULOSSA | LYMAN | ||
Kaliperi | Malli | Halkaisia | Gr Paino g | Kovuus | Huom. | Muotti | Hinta |
8mm | RN-GC | .325" / 8.25 | 164 / 10.60 | 22 BRN | .323" | LYMAN | 0,85 |
.35 | FN-GC | .358" / 9.09 | 205 / 13.30 | 22 BRN | RCBS | 0,85 |
|
.37 | FN-GC | .376" / 9.55 | 257 / 16.65 | 22BRN | .38-55 Win. | RCBS | 1 |
.416 | FN-GC | .417" / 10.56 | 360 / 23.30 | 22 BRN | RCBS | 1,2 |
|
.45 | FMJ | .458" / 11.63 | Tulossa | ||||
FN-GC | .458" / 11.63 | 310 / 20.10 | 22 BRN | RCBS | 1,2 |
||
FN | .458" / 11.63 | 333 / 21.60 | 22 BRN | LEE | 1 |
||
FN | .458" / 11.63 | 395 / 25.60 | 22 BRN | LYMAN | 1 |
||
SPL | .458" / 11.63 | 475 / 30.80 | TULOSSA | LYMAN | |||
FN-GC | .458" / 11.63 | 508 / 32.90 | 22 BRN | RCBS | 1,45 |
||
9.3 mm | FMJ | .366" / 9.29 | 208 / 13.50 | Pinnoitettu Gunhill / | Lyman | 1,2 |
|
.50 | FN | .512" / 13.00 | 463 / 30.00 | 0 BRN | LYMAN | 1,2 |
|
Kaliperi | Malli | Halkaisia | Gr Paino g | Kovuus | Huom. | Muotti | Hinta |
Shotgun | |||||||
20 ga | SABOT | 340 / 22.00 | LYMAN | 1,2 |
|||
12 ga | SABOT | 516 / 33.50 | LYMAN | 1,2 |
|||
SLUGS | 437 / 28.30 | LEE | 1,2 |
||||
SLUGS | 380 / 24.60 | LEE | 1,2 |
||||
SLUGS | 475 /30.80 | TULOSSA | LYMAN | ||||
Black | powder | ||||||
36 |
Round Ball | .375" / 9.52 | 79 / 5.10 | 0 BRN | LEE | 0,5 |
|
RN | .375" / 9.52 | 132 / 8.55 | 0 BRN | LEE | 0,5 |
||
44 |
Round Ball | .454" / 11.53 | 143 / 9.30 | 0 BRN | LYMAN | 0,5 |
|
45 |
Round Ball | .457" / 11.60 | 143 / 9.30 | 0 BRN | LEE | 0,5 |
|
Round Ball | .440" / 11.17 | 129 / 8.35 | 0 BRN | LEE | 0,5 |
||
54 |
Plains FN | .550" / 13.97 | 437 /28.30 | 0 BRN | LYMAN | 1,2 |
MPP
1706MMI
Ruutiset
21.07.2001
G2000 saatavana
Suomessa
Mökkireissun ratoksi ostin jokusen aikaa sitten Ase & Erä -lehden numeron 3/2001,
kun se alennuksessa vain neljännes-Sibeliuksen verran maksoi. Sen sivulta 21 löytyi GTE
Trade Oy:n ilmoitus, jossa luki ja näkyi seuraavasti:
UUTUUS SUOMESSA:
CZ-G2000 Made by Arms Moravia Ostrava, Czech Rebuplic"
Kaikki osat vaihdettavia
Laukaisukoneisto: DA/SA (kaksi-/yksitoiminen)
Kaliiperi: 9 mm Luger
Patruunoita lippaassa: 15
Piipun pituus: 102 mm
Kokonaispituus: 188 mm
Kokonaiskorkeus: 135 mm
Paino lippaalla ilman patruunoita: 755 g
Luistin leveys: 28 mm
Kokonaisleveys: 33 mm
Maahantuonti ja markkinointi GTE Trade Oy PL 34 68231 Lohtaja puh. 06-877 520
Selvisipä maahantuoja ja vakiopiipun mitta. Tämä sähköposti tuskin on ainoa aiheesta
saamasi, mutta jos kaikki ajattelisivat, että joku muu kuitenkin ilmoittaa asiasta, ei
loppujen lopuksi kukaan ilmoittaisi...
(Toimituksen kommentti: Ilmoitusvelvollisuus kuuluisi lähinnä maahantuojalle, mutta käy
se tiedonjulkistus päinsä näinkin. Visitoorien havaintoja tuli tietoomme kaksi. PT).
Tässä samalla lyhyesti kiitokset Suomen asiallisimmasta asesivustosta. Monta hyvää
argumenttia aseiden puolesta asevastaisille tutuilleni on löytynyt jo valmiiksi
kotimaisella juuri sieltä.
t: Sauli.
Ruutiset
09.06.2001
Lehdistötiedotteen kertomaa:
GLOCK M17 PRO- reserviläispistooli
GLOCK-pistoolit on valittu virkakäyttöön useissa maissa. Suomessa niitä
käyttävät mm. poliisi ja rajavartiosto. Luotettavuutensa, toimivuutensa ja helpon
käsiteltävyytensä ansiosta ovat GLOCK-pistoolit saaneet suuren ja yhä kasvavan suosion
myös urheilu- ja virkistysampujien keskuudessa. Suosiota lisää myös lisävarusteiden
runsas saatavuus.
Pistooleiden kysynnän kasvu etenkin reserviläisten keskuudessa sai aikaan GLOCK-tehtaan
ja ASETALO Oy:n yhteistyönä Suomen erityisolosuhteisiin suunnitellun mallin GLOCK M17
PRO. Vakiovarusteisiin ja -ominaisuuksiin kuuluvat kauan kaivattu vaimenninkierteillä varustettu piippu, kevennetty
laukaisuvastus, pidennetty lippaan kiinnityssalpa ja pidennetty luistin lukitussalpa.
Suomen pitkät hämärä- ja pimeäajat on huomioitu asentamalla tähtäinten
vakiovarusteiksi jatkuvasti valaisevat "kiiltomadot", eli tritium-ampullit,
joiden valovoiman puoliintumisaika on runsaat 12 vuotta. Itsevalaisevien yötähtäinten
etevyys on todettu mm. kotimaisissa rynnäkkökivääreissä.
Vakiovaruste on myös Amphibious Firing Pin Cup, eli nallipiikkirakenne, joka
mahdollistaa ammunnan jopa veden alla. Rankinkaan sade ei siis tuota
"suutarilaukauksia". (Toimituksen huomautus: Veden alla ammuttaessa on aseen
kaikki paineenalaiset osat upotettava pinnan alle! Puolittain veteen upotettu ase
todennäköisesti räjähtää! PT). Kuten aseen varusteista voidaan päätellä, on
kyseessä todellinen Suomen reserviläisten erikoismalli palvelusaseiden
huippuvalmistajalta.
Aseita voi tiedustella hyvin varustetuilta vähittäismyyjiltä tai suoraan
maahantuojalta; ASETALO Oy:ltä. (Ks. yhteystiedot aloitussivulta).
Ruutiset
03.06.2001
Reserviläisillä nyt uusi koulutuskorttijärjestelmä
Tätä onkin tarvittu jo pitkään, ja silti tarvittiin joku hoksaamaan asia!
Maanpuolustuksen koulutuskorttijärjestelmä 2000 on
reserviläiskoulutukseen kehitetty menetelmä, jossa joka koulutusrastille on oma
korttinsa, josta löytyvät kyseisen laitteen tai kohteen tiedot. Järjestelmän takana on
jo ennestään reserviläisaktiivisuudestaan tunnettu Jussi
Hyvärinen. Koulutus on avainasia uskottavaa vapaaehtoista maanpuolustusta
kehitettäessä. Onnittelut aloitteellisuudesta! Maanpuolustuksen koulutuskorttien
kotisivu on http://guns.connect.fi/mpkoulu .
03062001 - titari -
Osumakuvion mitat, ja muistelmia testiampujan uralta.
Tämä havaintokuva piti signeerauksen vuosiluvusta (1992) päätellen julkaista
jossakin alan lehdessä, mutta julkaisematta se jäi kaikensisältöisiin juttuihini
kohdistuneen syrjinnän takia ja hautautui arkistoon lähes vuosikymmeneksi.
Kuvassa 1. nähdään
pienoiskiväärin viiden laukauksen osumakuvio, ammuttuna 100 metriin tuelta silloin, kun
sihtisilmä oli vielä terävänäköinen. Aseena TOZ 17-01 (piipunpituus 250 mm), kiikari
Leupold 20 X, vaimennin Parker-Hale MMI (teräksinen). Saman kasan koko voidaan ilmoittaa
kolmella eri tavalla.
Kuvassa 2. on saksalaistyylinen "Streukreis" (D), eli hajontaympyrä, joka
sulkee koko osumakuvion sisäänsä. Kasan koko on tällä mittaustavalla 23.5 mm.
Kuvassa 3. on ballistiikka-mestarimme Markuksen suosima "k-k" - hajonta. Ei
tarkoita kuularuiskua, vaan mittalukemaa uloimpien luodinreikien keskiöstä keskiöön.
Tämä on käytäntö myös kasa-ammuntojen tuloksia mitattaessa virallisissa
kilpailuissakin. Luodin läpimitta (D) miinustetaan hajontalukemasta
"Streukreis". Kun D on piekkarille ominainen 5.7 mm, saadaan kasan kooksi 17.8
mm. (Varsin tyydyttävä jokapojan piekkarin käynti 100 metriin. TOZ 17-01:n asekohtainen
ennätys oli tosin 12 mm:n luokkaa/ 100 m "rasvatyynellä" säällä. Patruuna
LAPUA Sound Moderator HP. Osumakuvio oli lähes pyöreä yhtenäinen reikä).
Kuvassa 4. esitellään oma mittaustekniikkani lehtimies-kaudelta. Menetelmä tekee tykö
myös osumakuvion leveyden. Kasan pituussuuntainen hajonta (k-k) on sama kuin kuvassa 3,
eli 17.8 mm, mutta koska osumakuvio on usein "venähtänyt", otin tavakseni
mitata myös kasan leveyden (k-k) kohtisuoraan sen pituussuuntaan nähden, ilmoittaen
hajontakuvion koon esinerkiksi lukemilla P x L (= 17.8 mm x 9.0 mm), kuten
havaintokuvassamme.
Joskus (etenkin 25 metrin sisäradalla, kun kasoissa ei ollut "tuulen viemää")
oli kuvio soman pyöreä tai vaikkapa kolmiomainen, eli pituussuntaisen (P) ja
leveyssuuntaisen (L) hajonnan eroa ei pystytty havaitsemaan edes millimetrin kymmenyksen
mittaustarkkuudella. Testatun aseen piippu oli tällöin "terve": Ei siis
ainakaan hororeikäinen tai lämmetessään käyristyvä, eikä lipas-syntyistä viimeisen
laukauksen harhaantumista ilmennyt. Sanonta: "tekemällä oppii, eikä
lukemalla" piti paikkansa ainakin opiskeltaessa piekkarien ja muidenkin aseiden
hajonnan diagnosointia ja erheiden välttämistä, sekä kehiteltäessä parannuskeinoja,
jotka ovat toteutettavissa aseenomistajien toimesta.
Kaikki ammatissa toimivat asesepätkään eivät tosin ole kokeilleet esimerkiksi
käsinkolvausta piipunreikään valetulla lyijytapilla ja hiomatahnalla. Tämä tuli ilmi
runsas vuosi sitten, toimiessani vierailevana luennoitsijana Kiteen Ammatillisen
Aikuiskoulutuskeskuksen aseseppäkurssilaisille. Kurssi tosin keskeytyi
"tavanomaisesta syystä", eli määrärahojen leikkauksen takia, juuri silloin
kun oltiin lähestymässä työharjoitteluvaihetta asepajan puolella, jokseenkin
päivälleen vuosi sitten.
Viiden laukauksen kasoja ammuttaessa ainakin tankolipas panostettiin kuudella patruunalla,
joista viimeinen ammuttiin kauas testikasan tai taulunkin ulkopuolelle. Putkimakasiini
voitiin panostaa viidellä testipatruunalla, koska "viimeisen paukun
kärpästä" ei yleensä synny makasiinisyöttöistä asetta käytettäessä. Ennen
testiammuntaa seuraavalla patruunalajilla piti tietenkin ampua 5 - 10 totuttelulaukausta,
ennenkuin patruunoille ominainen käynti alkoi löytyä. Kokemus opetti mm. sen
"kerettiläisen" maailmankatsomuksen, ettei pienoiskiväärin tai
.22-kaliberista reunasytytyspatruunaa ampuvan käsiaseen piipunreikää tarvitse/pidä
puhdistaa milloinkaan, jos viimeksi on ammuttu vahapinnoitettuja luoteja, joita on
tarkoitus ampua vastaisuudessakin.
Puhdistus on tarpeen vain silloin, kun on epäiltävissä piipunputken lyijyttyneen tai
"vaipoittuneen" suurnopeusluodeista irronneesta metallisilauksesta. Etenkin
kupariseos-silaus voi aiheuttaa "galvaanista korroosiota" epäedullisissa
olosuhteissa, eli kosteassa "jemmassa" säilytetyn aseen piipunreikään.
Näitä pikku niksejä ei löydy kirjoista eikä kansista, puhumattakaan
lehtiartikkeleista: Ne opitaan "kantapään kautta". Patruunoiden valinnan
merkitystä ei voida ylikorostaa milloinkaan, jos pyritään aseyksilölle ominaiseen
huipputarkkuuteen. Tämänkin osoitti kokemus, eivätkä patruunatehtaiden mainokset,
joissa kerskutaan jollain patruunalajilla ammutun maailmanmestaruuksia tai -ennätyksiä.
Patruuna oli piipulle "mieluinen" silloin, kun osumakuvio oli pieni ja pyöreä;
valikoitunut usein kymmenkunnankin patruunamerkin ja -tyypin joukosta, eikä se ollut
likikään aina kilpailupatruuna, jonkin lataamon valikoiman hintavimmasta päästä.
ELEYn alisooninen reikäpää Subsonic Hollowpoint ja LAPUAn Sound Moderator HP
kilpailivat usein parhaimmuudesta. Keskinäinen paremmuus vaihteli asekohtaisesti, mutta
hajontakuvioiden koko-ero oli usein muutamia millimetrin kymmenyksiä. Lapua SMHP oli
suosikkini, koska sen luodin reikäpää-ontelo oli tyydyttävän syvä, mahdollistaen
luodin laajenemista tehostavien täytemateriaalien (yleensä vaseliinin) hyödyntämisen
vahinkoeläinjahdissa. Nyttemmin on ("relata refero") aikoinaan 7 mm:n syvyistä
onteloa madallettu pelkäksi kuopaksi luodin kärjessä. Ontelo joudutaan syventämään
poraamalla.
Kaupallisuus päihitti informatiivisuuden
Testiammuntojeni tuloksista vedettiin tietenkin johtopäätös, että ne ovat
"kynällä ammuttuja" eli "hatusta vedettyjä", koska olihan muutamaa
vuotta aiemmin (1970-luvulla) tehdyissä piekkari-esittelyissä ammuttu 50 metriin
yleensä vain yksi viiden laukauksen testikasa, kooltaan esimerkiksi 65 mm
(valikoimattomilla, tunnetusti epätarkoilla jenkki-patruunoilla; tietenkin epätarkinta
lajia Super-Speed), mutta esiteltävä ase sai silti useinkin "Laudatur"-
arvosanan, jos (ja yleensä KUN) se sattui olemaan tuonaikaisen "Suomen
arvostetuimman asetoimittajan" lukuisia kosteanpuoleisia ulkomaanmatkoja
sponsoroineen urheilu-tukkurin maahantuomaa merkkiä ja mallia.
Jokamies-luokan pienoiskiväärien potentiaalisesta osumatarkkuudesta vallitsi ainakin
vuosikymmenen ajan täysin erheellinen ja väheksyvä harhakäsitys, jonka oikaiseminen
vaati aikaa, vihreätä Norttia, ja tuhansittain testipatruunoita. Siltikin suhtauduttiin
testituloksiin lukijakunnan keskuudessa epäilyksin, koska: "TEKNIIKAN MAAILMAn
testissä oli kyseisen asemallin hajonta kymmenkertainen, ja TM:n asetoimittaja on
sentään ammattimies, huipputason ase-asiantuntija, sekä mestariampuja". Itse
ammuin testikasat aina tuelta, jolloin peränpitäjän taidolla tai sen vajavuudella ei
ollut vähäisintäkään merkitystä.
Useinkin tivattiin, että montako pistettä on henkilökohtainen ennätykseni "60 ls
makuulta" -disipliinissä? Se on kokeilematta yhä vieläkin;
piekkari-disipliineissähän on suurentavan optisen tähtäimen käyttö vieläkin
kiellettyä. Samoin itselataavalla piekkarilla ampuminen tuelta; tahti 1 - 2 laukausta
sekunnissa. Moinen "sarjatulitus" tuottaisi kai häädön kilparadalta?!
Ampuma-asento rähmällään maaten on ruumiinrakenteestani (á la Notre Dame:n
kellonsoittaja) johtuen luonnoton ja niskaa & hartioita rasittava, joten 60 laukauksen
disipliini keskeytyisi ehkä jo ennen puoliväliään, ja viimeiset laukaukset osuisivat
tuskinpa edes iskeminä maalitaulun pahviin, saati sitten sen "mustaan".
Piekkariesittelyitä tehdessäni omaksuin jo 20 vuotta sitten käytännön, että
testiammunnoissa piti olla ainakin yksi jäävitön silminnäkijä todistamassa
ampumatulosten paikkansapitävyys, mutta kun sekään ei auttanut pysäyttämään
kadehtijoiden pyörittämää huhumyllyä "tekaistuista, täysin mahdottomista
testituloksista", niin katsoin viisaimmaksi lopullisen asetesti-toiminnasta
luopumisen, tyytyen satunnaisiin ase-esittelyihin:
Muitakin jutunaiheita sentään löytyy ase-alalta riittämiin, mikä lienee tullut
toteennäytetyksi erityisesti parin viime vuoden aikana. Edes oikeudettomuuteni
ampuma-aseiden lainaamiseen tutkittaviksi rauhallisissa (= kiireettömissä) koti-oloissa
ei ole haitannut tahtia kovinkaan pahasti. Synnynnäinen, krooninen ja koskaan
parantumaton köyhyys on vakavampi haitta, koska se ehkäisee tehokkaasti
lähdekirjallisuuden pitämisen ajantasaisena, tai sen täydentämisen ylimalkaan.
2005 MMI; PT
Lehdistötiedotteen kertomaa:
SAFEPOWER- asekaapit
ASETALO Oy:n maahantuontiohjelmaa täydentävä uutuus ovat SAFEpower- asekaapit,
jotka ovat läpäisseet Ruotsin tunnetusti tiukat aseiden säilytykselle asetetut
vaatimukset, saaden Ruotsissa SIS-sertifikaatin. Kaapit täyttävät siis valmisteilla
olevan Suomen aselain vaatimukset, säädettäköönpä ne kuinka ankariksi tahansa.
SAFEpower- mallistoon kuuluu kuusi erikokoista, hyväksytyillä varmuuslukoilla lukittuvaa
asekaappia. Luokitukseltaan pienin kaappimalli 3:AN on tarkoitettu käsiaseille. Sen
korkeus on 75 cm, leveys 40 cm ja syvyys 30 cm. Kaappi painaa 75 kg. Pitkille aseille
tarkoitettuun pienimpään malliin mahtuu neljä asetta. Sen korkeus on 125 cm, leveys 28
cm, syvyys 30 cm ja paino 80 kg. Mallistoa täydentävät kuuden, kahdeksan ja yhdeksän
aseen kaapit. Suurimman Magnum-mallin korkeus on 150 cm, leveys 65 cm, syvyys 55 cm ja
paino 200 kg.
Suurimmissa kaapeissa on runsaasti säilytyslokeroita ovessa, sekä hyllytilaa.
Pienimmissäkin malleissa on säilytystasoja patruunoille, puhdistusvälineille, ym.
tykötarpeille.
Lisätietoja saat jälleenmyyjiltä tai maahantuojalta:
ASETALO Oy. (Yhteystietojen linkki GOW:n
aloitussivulla).
2205 MMI; PT
Ruutiset
19.05.2001
Markuksen evankeliumit:
Subsonicit pitkälle matkalle. - BC supu-nopeustasolla. - Tarinaa
TA:sta. - Mikä ihmeen MOA?
Tarkoituksena oli testata subsoniceilla osumista yli 100 metrin matkalta. 300
metrin rata alkaa olla liian pitkä etäisyys supupatruunoille, sillä luoti putoaa
aliäänisellä nopeudella ammuttuna metritolkulla ko. etäisyydelle. Insinööreille
tiedoksi, että Lapuan GB491 -luodin putoama lähtönopeudeilla 300 m/s 300 metriin on
5,304 metriä! Aseina oli kaksi .308 Win kaliberista Sako 75-luodikkoa sekä Tikka
kaliberissa .300 Win Mag. Kaikissa aseissa oli Sakon kylmätaottu piippu 11"
rihlannousulla. Ruutina oli N310, ja annokset noin 0,46 g (tarkkaa määrää on turha
mainita, sillä se on ASEKOHTAINEN) ja .300:ssa 0,64 g.
Luodiksi valittiin aiempien hyvien kokemusten pohjalta Lapua 10 g moly-pinnoitettu Scenar
(nyk. Silver Jacket) GB491. Aseilla oli aiemmin ammuttu moly-pinnoitettuja luoteja, ja
piiput oli puhdistettu Forrest-vaahdolla. Lämpötila testien aikana oli +12 - 14 C ja
tuulta 0-3 m/s 45 astetta oikealta. Tarkkuuskokeet ammuttiin ensiksi 50 metriin ja sen
jälkeen 150 metriin. Tukena käytetiin bipodia ja hiekkasäkkiä perän alla. Ampujia oli
kolme. Ammunnat aloitettiin siis 50 metristä. Kaikilla aseille kasat olivat alle 10 mm 5
laukauksella, ja 3 laukauksen kasat parhaimmillaan 6 mm k-k. Tarkkuus siis riittävä
kaikkeen käyttöön. Huomionarvoista, ettei ensimmäisen laukauksen poikkeamaa ollut.
Kuvat:
B467 -kasa: .300 Win Mag- kaliberissa kokeiltiin myös 11 g Lapua Lock Base luotia. Vaikka
11 g Lock Base ei vakaantunut enää 11" rihlauksesta 150 metriin oli kasa
kohtuullinen. Käynti 50 metriin oli erinomainen, mikä selittyy sillä, että luoti on
tarkimmillaan ollessaan juuri vakautumisen "rajamailla". Tällainen on yleinen
uskomus ainakin kasa-ampujien keskuudessa.
GB491 -subkasa: Huipputarkka Scenar tikkasi parhaimmillaan tyynessä säässä 16 mm k-k
kasan 5 laukauksella 150 metriin!
Eroja alettiin saada 150 metriltä. Paras kasa (5 lauk. k-k) 150 metriltä oli 16 mm!
Tämä sattui tyyneen tuokioon, joten ominaiskäyntikin voitiin todeta. Kasat pyörivät
useimmiten 50 - 60 mm:n välillä 150 metriltä mm. tuulen takia. Tässä tulivatkin hyvin
esiin aseen ominaiskäynnin ja käytännön tarkkuuden erot.
Ammunnan edetessä alkoi tulla esiin 1. laukauksen poikkeama. Ensimmäinen laukaus saattoi
osua jopa puoli metriä muita alemmaksi 150 metriltä. Tämä johtui piipun
vaipoittumisesta, jota tapahtuu luotien moly-pinnoitteesta huolimatta: Vaipan kupari (90%
metallista) reagoi ilman hapen kanssa, jolloin siitä tulee kuparioksidia. Oksidin kitka
on suurempi kuin kuparin, joten luoti HIDASTUU piipussa normaalia enemmän.
Supulatingeillahan luoti kiihtyy suunnilleen ensimmäiset 200 mm, jonka jälkeen kitka
piipunseinämiin alkaa hidastaa luotia.
Tämä ilmiö on havaittavissa helpoimmin juuri ampumalla pitkille matkoille,
supulatinkien tapauksessa yli 70 metrin etäisyyksille. Piipun puhdistaminen Forrestilla
noin 20 laukauksen välein poistaa ko. ilmiön käytännössä kokonaan. Liekkireikien
poraaminen 3,5 mm:ksi ei juurikaan vaikuttanut tarkkuuteen, mutta sensijaan
lähtönopeuksien hajontaan se vaikutti vähentävästi. Lähtönopeuksissa jo 10 m/s
poikkeama näkyy jopa 10 cm:n pystyhajontana 150 metriltä ammuttessa.
Lentoradat voi jokainen laskea omaan aseeseensa yleisesti saatavissa olevilla
ballistiikkaohjelmilla, joten niitä ei tämän yhteydessä käsitellä sen enempää.
Supulatingeilla maksimi käyttöetäisyys näyttää jäävän noin 150 metriin, ei
niinkään ominaistarkkuuden huonouden, vaan lentoradan käyryyden ja tuulipoikkeamien
takia
Ballistinen kerroin
Paljon on mietitty, paljonko luodin todellinen ballistinen kerroin on
aliääninopeuksilla. Luotien valmistajat ilmoittavat kivääriluodeille BC:n vain
yliäänisille nopeuksille. Kuitenkaan emme tyytyneet pelkkään miettimiseen. TA-Killan jäsenten kanssa mittasimme
nopeuksia, sitten laskemaan BC:ia. Kuten tunnettua, luodin kohtaama väliaineen vastus
lisääntyy ja vähenee logaritmisessa suhteessa luotinopeuteen. Ilmakin on väliainetta,
joten BC:n lukema muuttuu väistämättömästi luotinopeuden funktiona. Kiväärinluodin
BC asetetaan sitä ilmoitettaessa luodille ominaisen nopeustason (600 - 800 m/s) kohdalle,
kun taas vaikkapa revolverin lyijyluodin BC ilmoitetaan ajatellen sille
ominaista/mahdollista nopeutta; harvemmin yli 350 m/s, todennäköisesti n. 300 m/s.
Läheskään kaikki luotien valmistajat eivät ilmoita sitä, millä nopeusalueella BC:n
lukema pitää jotakuinkin paikkansa. Asiasta jouduttiin ottamaan selkoa omatoimisesti
"kiellettyjen" supulatausten tapauksessa.
Luoti: Lapua 10 g moly-Scenar GB491, jolle Lapuan ilmoittama BC on 0,508.
Testivälineistöä: 2 kpl Chronya, 1 kpl Sakon kylmätaotulla piipulla
(rihlannousu 11") varustettu kivääri.
Testit suoritettiin mittaamalla luodin nopeus kahdelta eri etäisyydeltä. Esimmäinen
Chrony oli 3,5 metrin etäisyydellä piipun suulta ja toinen 150 m piipun suulta.
Joillakin laukauksilla syntyi mittarista/olosuhteita johtuvaa hajontaa tavallista
enemmän, joten ne pudotettiin pois lopullisista laskelmista.
C1 nopeuksien ka. 298,02 m/s, C2 nopeuksien ka. 283,31 m/s.
Lasketaan subsoniceille BC (ICAO) nopeuksien keskiarvosta: BC:ksi (ICAO) saadaan 0,566 kun
aiemmin lentoradan perusteella laskennallisesti päätelty BC on 0,562. Em. ballistisen
kertoimen laskeminen kahdesta nopeuslukemasta ja muista tiedoista onnistuu kyllä myös
laskimella, mutta vaivaa joutuu näkemään, joten käytin QuickTARGET-ohjelmaa. (=
QuickLOADin mukana tulevaa ulkoballistiikka-ohjelmaa).
Pitkälle matkalle täystehoisella .308:lla vaimentimen kera
41,0 grs ruutia N133 ja 10 g moly-Scenar on osoittautunut erinoimaiseksi lataukseksi
vaimentimella: Ruuti palaa kokonaan piipussa, eikä suupaine ole läheskään yhtä suuri
kuin tehdaspatruunoilla. Esimerkkinä 428 mm piippu. Neljän laukauksen ka. nopeus oli
793,8 m/s ja keskihajonta vain 1,84 m/s! Hyötysuhde on 32,6 % eli melkoisen hyvin
kivääriruudeilla lyhytpiippuisessa aseessa!
Huomioitavaa moly-supulatinkien käytön jälkeen on, että ensimmäinen täysteholaukaus
lähtee 10 - 15 m/s HITAAMMIN kuin jos piippu on puhdas tai täystehoisilla patruunoilla
ammuttu. Sama koskee myös supulatinkeja täystehoisten ampumisen jälkeen, tosin toisin
päin: Ensimmäiset 2 - 5 laukausta lähtevät 20 - 25 m/s nopeammin kuin muut!
N150 soveltuu pidempipiipuisiin aseisiin GB491:n kanssa. Lyhyissä piipuissa ongelmaksi
muodostuu palamaton ruuti ja hirmuiset suupaineet (yli 700 bar...). Oikaistakoon tässä
välissä eräs yleinen väärinkäsitys: Suupaine EI OLE sama asia kuin maksimipaine
vaimentimen sisällä! Max. paine vaimentimen sisällä on onneksemme huomattavasti
pienempi kuin suupaine, jonka tietäminen on kuitenkin hyödyllistä, sillä mm. sen
avulla voi vertailla latausten rasittavuutta vaimentimelle. Tietämys auttaa ainakin
oltaessa vaimennintyypin valinnan edessä.
Täysteho- ja aliäänipatruunoiden käyttöä samassa aseessa suunnittelevien on syytä
ottaa huomioon myös sivupoikkeama. Esimerkiksi Sako 75 Varmint kiväärissäni
täystehoiset osuvat 1,3 MOA vasemmalle, kun ase on kohdistettu aliäänisillä. Tämä
johtuu latausten erilaisesta rekyylistä ja piippuajasta. Joten tutki koeammunnalla aina,
miten lataukset osuvat OMASSA ASEESSASI!
Kiitoksemme TA-Killalle testiin
osallistumisesta!
Tarkka-ammunasta
Tarkka-ammuntaharrastus on yleitynyt Suomessa, ja niin on hyvä maanpuolustuksen kannalta.
Suomen URHEILUammuntaliiton lajit eli disipliinit eivät hyödytä juurikaan
MAANPUOLUSTUSTA, sillä ne ovat yleensä pelkkää "kympintappoa". Sodassa,
kapinassa tai metelissä ei maali ole tietyllä, ennalta määrätyllä etäisyydellä,
eikä aikaakaan ole tuhlattavaksi, sillä maalit ovat usein vain hetken ajan
"tyrkyllä" ja joskus takaisin ampuvia...
TA on kiinnostava mutta vaikea ammunan muoto. Itse aseen laukaisu on vain pieni osa
suoritusta. Osumisen kannalta merkittävää on myös etäisyyden ja tuulen
mittaaminen/arviointi, ampumakulmien (ylä-/alamäki) huomioon ottaminen, naamiointi,
sekä tietysti tuliasemaan tulo ja tuliasemasta poistuminen huomiota herättämättä.
Aiheesta kiinnostuineille tarjoavat TA-killan kotisivut paljonkin mielenkiintoista
luettavaa; osoitteesta http://gamma.nic.fi/~takilta/
.
Lisätietoja latausten yms. suhteen voi kysyä minulta s-postilla markuspnk@hotmail.com .
MPP 1405MMI
Homo Casa - Kasa-ampuja. (c) Felix
Liite: Mikä hiton MOA? Eixsse ollutkaan MAO?
Lyhenne MOA tulee sanoista Minute Of Angle, eli 1 MOA on 1 kulmaminuutti. (Ainakin
tähtitieteessä käytetään myös synonyymia "kaariminuutti". Toim.huom.).
Nykyään osa (=lyhyen matikan lukijat) ei opi edes lukiossa mitä kulmaminuutit ovat,
joten tässä lyhyt matematiikan oppitunti kulmaminuuteista. Jos osaat käyttää MOA:aa,
niin hyppää tämän kohdan yli. Tai mikäpä estää kertaamasta, jos aihe ei
oppivuosina paljoja kiinnostanut? Kiinnostava harrastushan vasta tuo myötään
motivaation syvällisemmän tiedon hankintaan - elämää varten, eikä seuraaviin
kokeisiin tai YO-kirjoituksiin..
Ympyrä jaetaan 360 asteeseen, ja jokainen aste jakautuu 60 minuuttiin. Ympyrä koostuu
siis 21600 kulmaminuutista. (2 x ampumaetäisyys x pii)/21600= 1 MOA ampumaetäisyydeltä
metreissä. Esim. aseen hajonta on 5 cm 150 metrin päästä. Kulmaminuuteissa se on (2 x
150 x 3,14)/21600= 0,0436 m. 5 cm / 4,36 cm = 1,15 eli aseen hajonta on 1,15 MOA.
Kulmaminuutin likiarvona voi käyttää 29,1 mm/ 100 m, jos ei viitsi tehdä em.
laskelmia. (USA:ssa, missä käytetään yhä imperiaalisia mittayksiköitä, on MOA:n
likiarvo 1 tuuma 100 yardin etäisyydelle. Toim. huom.).
Milliradiaanista löytyy TA-Killan sivuilta hyvä esitys, joten Mil-Radista kiinnostuneet
osoitteeseen http://gamma.nic.fi/~takilta/ .
MPP, 14052001
Ruutisten evankeljuilut
IPSC - International UNpractical Shooting Confederation?
Tärkeimmät kohdat uusimmista (14.) IPSC:n säännöistä. Mieli tekisi
kirjoittaa pari riviä rumia sanoja, joista "Perkele" on lievimmästä
päästä! Pituudeltaan englanninkieliset säännöt ovat 60 sivua! Epäkäytännöllistä
sinänsä! Käsittelen tässä muutamia IPSC:n epäkäytännöllisiä kohtia... sekä
miten niiden pitäisi olla, että nimitys "practical" ei olisi katteeton.
Lisäksi muitakin parannusehdoituksia. Ja lopuksi muutakin....
How much more practical can it get?
Kohdat ovat suomennettuja ja lyhennettyjä englanninkielisistä säännöistä.
"Kilpailija ei saa koskaan käyttää tai kantaa useampaa kuin
yhtäkäsiasetta".
Entäs Back-Up pyssyt? Monet käsiasetta kantavat pitävät myös toista pistoolia tai
revolveria mukanaan.
"RO voi kieltää ampujaa ampumasta/keskeyttää ampumasuorituksen mikäli ampuja
ei käytä suojalaseja sekä kuulosuojaimia".
Ennen säännöissä vain suositeltiin käyttämään kuulosuojaimia sekä suojalaseja!
Entäs jos joku ampuu vaimennetulla kiväärillä, ja käyttää suojalaseja muttei
kuulosuojaimia? Kuulo ei ole vaarassa, mutta RO voi kieltää ampumasta! Suojalasien
käyttöpakkoa ei sinänsä voida moittia, joskaan niitä tuskin käytetään tilanteissa,
joiden varalle IPSC-ammunnalla harjoittaudutaan.
(RO= Range Officer = ratatuomari)
"Rä, sy, vj ja ps-luodit ovat kiellettyjä IPSC-kilpailuissa".
Valojuovaluodit: Entä pimeäammunat? Melkein puolet vuorokaudesta on pimeää tai
hämärää! Rä/sy-luodit ovat hyödyllisiä pidemmiltä matkoilta ammuttaessa
tulenohjaukseen yms. tarkoituksiin. Panssariluoteja tarvitaan läpäisyyn, voitaisiinhan
soft coveriksi laittaa esim. 10 mm teräslevy.
Parannusehdotuksia
Practicalissa on älytön "kotelotesti", eli siis testi, jossa ampuja joutuu
hyppelemään ja tekemään kuperkeikkoja RO:n katsoessa, ettei ase putoa kotelosta.
Tämäkin on epäkäytännöllistä. Eihän kukaan ryhdy tekemään kuperkeikkoja tai
hyppelemmään, kun on pistoolitaistelussa. Koteloiden suhteen tulisi ainoana kriteerinä
olla "se, jossa kannat asetta muutoinkin"
Ampumapaikalle saavuttaessa RO:n pitäisi vain kysyä "oletko valmis?" ja jos on
valmis niin timerin piippaus kuuluisi hetken päästä. Ei mitään komentoja "load
and make ready" tms. Ne tuovat mieleen ruotu-ammunnan suulatausmusketeilla joskus
30-vuotisen sodan aikaan, jolloin kaikki latausvaiheet tehtiin komennosta ennen
yhteislaukausta. Tositoimissa ei ole komentajia: On oltava valmis käskemättäkin !
Jos joku tulee radalle pistooli kassissa ja lippaat tyhjinä, aloittakoon ammunankin niin:
Mitään aikahyvitystä siitä ei saa myöntää! Kun ampuja on lopettunut ammunnan ko.
ampumapaikalla, ladatkoon hän aseensa haluamallaan patruunamäärällä tai, mikäli
haluaa, olkoon vaikka lataamatta. Mutta älköön nurkuko huonoa menestystään
kilpailussa: Tyhmyydestä ja hitaudesta sakotetaan! Tositoimissahan voisi mennä
henkikin..!
Mikä erottaa rättikaaliampujan N.Y. -räppäristä?
Vastaus: Rättikaalilla pistoolikotelo, räppärillä ei.
Kilpailua ennen ilmoitettakoon, onko kyseessä puolustus- vaiko hyökkkäystilanne. Ampuja
valitkoon aseensa sen mukaan (puolustustilaneteissa yleensä pistooli riittää, mutta saa
käyttää muutakin asetta). Hyökkäystilanteeseen haulikko tai kivääri on
suositeltava. Ampujan tulee kantaa koko ajan niitä patruunoita ja asetta/aseita, joita
käyttää kilpailussa. Poikkeuksen em. säännöstä tekee kilpailun järjestäjän
puolesta "ampumapaikalle kuuluva ase" (esim. kk), jota kilpailija saa
halutessaan käyttää ampumapaikalla, jos osaa..! (Kotilatauspatruunat voisivat tuottaa
häiriöitä esim. Maximiin, joten kilpailun järjestäjä joutuu hankkimaan sopivat ja
toimivat ampumatarvikkeet).
Uusista IPSC:n säännöistä on poistettu tärkein vaatimus: "Maalitaulujen tulee
esittää kohteita, joita vastaan tuliasetta voidaan olettaa käytettävän sen
ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaisesti". Ennustan, että tämä sääntömuutos
karkoittaa monia harrastajia "prättikaalista" todentuntuisempiin
ampumalajeihin...
Tällä kertaa ei tulevaisuuden ennustaminen ole kovin vaikeaa: Ennakkotapauksena
disipliini-puolelta voidaan mainita olympiapistooli-ammunta, joka menetti alkuperäisen
hohtonsa "maalitaulu-uudistuksen" takia. Olympiapistooleiden .22
Short-patruunoita ei ole enää kovinkaan monen tehtaan tuotevalikoimassa, ja kun kysyntä
yhä vähenee, nousee kappalehinta sietämättömälle tasolle, tai laatu huononee. Se
karkoittaa loputkin lajin harrastajat etsimään muita vaihtoehtoja. Tämä on jo
nähtävissä, tai oikeastaan nähtykin. Myös villikarju-ammunnan viehätys on hiipumassa
"ase- ja taulu-uudistusten" seuraamuksena.
Kohdan pitäisi olla: "Maalitaulujen tulee olla Homo Cro-Magnon -lajin
edustajien anatomian mukaisia. Tauluun kuuluu pää ja päähän samalla tavoin erottuvat
kohdistuspisteet kuin ovat niiden esittämissä kohteissakin, anatomisesti oikein
sijoitettuina. Lisäksi voidaan käyttää yleisimpiä eläin-aiheisia maalitauluja,
kuitenkin ainoastaan hyvin perustellusta syystä."
Ja esimerkiksi villikarjua ammutaan riistapoluilla todennäköisemmin haulikon
täyteisluodeilla, kuin piekkarilla, 4,5 mm ilmakiväärillä tai laser-pyssyllä. (Tämä
vihjeeksi myös ISU/UIT-puolelle..!).
Suojeluskuntain Yliesikunnan hyväksymä 25 metrin pienoiskivääritaulu on saatavilla
netistä, osoitteesta http://www.metsastys.net/taulu.htm . Suosittelen sitä
käytettäväksi 25 metrin pistooliradoilla, mikäli ei ole mahdollisuutta ampua
käytännölliseltä etäisyydeltä pistoolilla, tai mikäli ampuu kiväärillä ko.
etäisyydeltä.
Vaikka "prättikaaliammunta" ja monet disipliinilajit ovat kriisissä ja uhan
alaisina jo alkaneen tai ennakoitavan harrastajien kadon takia, eivät ampumaharrasteille
suinkaan soi "ruttokellot"! Päinvastoin: Uudet käytännönläheiset
ampumalajit houkuttelevat harrastajikseen tähänastiseen joukkoon verrattuna
moninkertaisen määrän niitä kansalaisia, joita kiinnostaa "harjoittautuminen
ampuma-aseiden käyttöön", kuten asia vuoden 1919 yhdistyslaissa ilmaistaan -
vaatimatta valmentautumista Olympialaisiin tai "MömmMömm-kisoihin"
disipliini-lajien sääntöjen kuristusotteessa tai alistumista ase- ja tarvikefirmojen
saneluun harrastusvälineistön ominaisuuksien suhteen.
Liiteosuus
Pitkänmatkan tulituksesta (sodassa ja rauhassa) pistoolilla ynnä revolverilla.
Kuten monesti on aiemminkin kirjoitettu ja sanottu, pistoolilla käytännöllinen
ampumaetäisyys on 0-10 m. 25 metrin pistooliradat sopivat paremmin kivääri- ja
haulikkoammuntaan! Kuitenkin joskus (harvoin) pistoolia joudutaan käyttämään
pitkiltäkin matkoilta. Kannattaa siksi kokeilla aseensa suorituskykyä ja omia taitojaan
ylipitkillekin etäisyyksille. 120 vuotta sitten oli ainakin Englannissa vakiolajina
revolveriammunta 183 metriin, pystystä, yhdellä kädellä asetta pidellen..!
Useimmat "palvelusaseet" pystyvät ainakin 50 cm kasoihin 100 metriltä,
käytännön olosuhteissa. Tämä on riittävä esim. viholliseen osumiseen 70 - 80
metriin saakka. Monet pistoolit pystyvät pienempiinkin kasoihin ja niitä voi
menestyksekkäästi käyttää jopa yli 100 metrin etäisyyksiltä. Näiltä matkoilta
ampujan osuus korostuu huomattavasti: Onhan jo 10 metrin matkalta helppo ampua ohi ihmisen
kokoisesta kohteesta. Vähäinen laukaisuvirhe vie luotia metrinkin verran sivuun
pitkiltä matkoilta.
Luodin putoama tulee myös huomioida. 9 x 19 kaliberi on melko suora-lentoratainen,
verrattuna esim. .40 S & W ja .45 ACP kalibereihin. Esim. 9 x 19 KP-patruunaa
käytettäessä voi tähdätä rintaan hyvinkin 80 metriin saakka. .40 kal. aseilla
pitää ottaa ylös em. etäisyydeltä jo muutaman kymmenen senttimetriä enemmän kuin
käytettäessä 9 x 19 patruunaa. 9x19 patruuna onkin mielestäni paras pistoolipatruuna.
Muutamia syitä: Halpa hinta, yleinen saatavuus, patruunan monipuolisuus, hylsyjen
saatavuus, läpäisykyky(sotilaskäytössä), käytännöllinen pysäytysteho, jne...
Lähes kaikissa muissa pistoolikalibereissa on Suomen oloissa patruunoiden saatavuus
epävarmaa, eikä hylsyjä löydy radoilta juurikaan. Hyviä ja suht'koht' halpoja luoteja
valmistaa mm. Lapua, ja reikäpääluotejakin on saatavilla (mm. SPEER Gold Dot).
Harjoittelukäyttöön soveltuva 9 x 19 luoti maksaa 0,35 - 0,38 mk/kpl, kun taas esim.
.40 luodit ovat 0,65 mk/kpl ja siitä ylöspäin. Toki "NCP-luoti" nimellä
myytäviä pinnoitettuja lyijynkappaleita myydään halvalla, mutta yli 15 metriin niillä
ei tee juuri mitään: Liian ohuita, ja kuparipinnoite irtoilee.
Jos joudutaan ampumaan 100 metriin tai pidemmällekin pistoolilla, niin on suositeltavaa
ampua 3 - 4 laukauksen "sarja", suojautua sekä hommata käsille kivääri, tai
haulikko (täyteisillä ladattuna). Käsiase on kuitenkin joskus ainoa vaihtoehto, joten
sen käyttämistä pitkiltä matkoilta kannattaa harjoitella.
Ja tosiasiahan on, että viholliset "tottelevat lyijyä"...
PTK 2504MMI
Markuksen evankeliumi
Gunhill Bulletsin uutuusluoteja
Valuluotien testaaminen jatkuu... Vuorossa ovat Gunhill Bulletsin tekemät
valuluodit. Testiin valitsin kolmea eri 9 mm (.356" / 9,04 mm) luotia:
6,05 g RN, kovuus 15 Brinelliä 8,10 g RN-GC, kovuus 22 HBR 9,70 FN-BB, kovuus 22 HBR
Kyseessä ovat siis:
-6,05 g pyörökärkinen luoti, joka on tarkoitettu 9 mm Browningin lyhyttä
taskuasepatruunaa (= 9 x 17 mm) ampuviin aseisiin.
-8,1 g pyörökärkinen luoti tulikilvellä.
-9,7 g "tasakärkinen" luoti, jonka kärjen tasainen osuus (méplat) on noin 4,5
mm.
Koease: Tanfoglio, "perusmalli" P19 114 mm piipulla. Olosuhteet: +5 C,
pilvistä, erittäin kosteata Mittari: Chrony. Mittausetäisyys: 3 m
0,29 g N320 (HUOM!) Gunhill Bullets RN 6,05 g lat.pit 26,0 mm
Ka. 342,2 m/s. Hajonta 13,9 m/s. Std. poik. 5,36 m/s
0,195 g N310 Gunhill Bullets 8,1 g RN-GC lat.pit. 29,5mm
Ka. 269,3 m/s. Hajonta 13,9 m/s. Std poik. 2,34 m/s
2,5 grs/0,16 g/ 0,3cc N310 Gunhill Bullets 9,7 g FN-BB, lat.pit. 28,5mm
Ka. 245,6 m/s. Hajonta 5,0 m/s. Std poik. 1,78 m/s
Suurinopeuksien vaihtelu 6,05-grammaisella luodilla johtui liian pienestä
ruutiannoksesta. Annos oli valittu Lapuan Latauskäsikirjasta, maksimiannos 7,5 g
kokovaippaluodille. Sitä ei kuitenkaan ryhdytty lisäämään, johtuen lyhyestä
latauspituudesta, vaikka QL:lla tehdyt laskut osoittivat, että annnosta voi huoletta
lisätä. HUOM. Käytetty ruuti oli N320, ei N310!
Piti vielä kehitellä huvin vuoksi "lopetuspatruuna" ko. 6,05 g luodilla.
Tämä onnistuikin helposti QL:n avulla. Annokseksi N320:tä (HUOM!) 0,11 g ja
latauspituudeksi 23,5 mm. Nopeuksia en tullut mitanneeksi, mutta QL:n mukaan noin 220 m/s.
Muut patruunat ladattiinkin N310:llä, kuten tavallisesti. 8,1 g luoti osoittautui varsin
sopivaksi yleiskäyttöön, ja 9,7 g luoti vaimenninkäyttöön. Mainittakoon tässä
välissä, että nykyään on saatavilla Mosin-Nagant M/91:n lukkomekanismiin kasattuja
kertalaukeavia 9 x 19 mm kaliberisia pulttilukkokivääreitä.
Suomi-KP:n piipulla varustettuina ne pystyvät jopa kulmaminuutin käyntiin 100 metriltä.
Lähes jokainen aseseppä pystyy kasaamaan ko. tyyppisen aseen, ja kannattaakin varmistua
työn laadusta ennen ostamista. Kuitenkin ko. tyypin aseet ovat hyviä
aliäänipatruunoiden ammuntaan. Havaintoja on ainakin ASETEKNO Oy:n valmistamasta 9 x 19
mm karabiinista: Ei kovin kaunis katsella, mutta tarkkakäyntinen. Ja sehän on
tärkeintä. (Ks. nettisivu <www.asetekno.fi> ).
Koeammunassa Tanfogliolla patruunat toimivat häiriöittä. Tarkkuuden suhteen aseet ovat
yksilöitä, eikä siksi tullut tehtyä kokeiluita tuelta. Kuitenkin pystystä ammuttaessa
tarkkuus oli samaa luokkaa kuin Lapuan 8 g kokovaippaluodeilla, eli hitaasti ampuen noin
12 cm kasoja 25 metriltä, mutta useimmiten ammuntavauhti oli käytännöllisempi, kuten
tuleekin olla latausten luotettavuutta testattaessa.
Tulevaisuudessa tulee .224" ja .311" Gunhill Bullets -luodeista testi. Ensi
vaikutelmat ko. luodeista olivat hyviä, ja niiden laatukin on hyvä. Luoteja saa mm. Tussari/ Villikarju Oy:n ja Riistamaa Oy:n
kautta. Testissä apuna käytettyä QuickLOAD-ohjelmaa myy
samainen Tussari/ Villikarju Oy.
Yhteystiedot:
Tussari/ Villikarju Oy : Antinkankaantie 30 92130 Raahe Puh.
(08) 220 072 Fax. (08) 221 412 400 281 086/ Kari Käräjäoja http://www.microstep.fi/tussari/
Riistamaa Oy: Espoo ma-pe 12-18 puh. 09-4110 1290, Kouvola
ma-pe 10-18 puh. 05-375 0288 http://www.riistamaa.fi/
MPP 0104MMI
Täydennystä tietoihin
Intercast-luotien nopeudet
Taannoin testasin Intercastin valuluoteja. Silloin jäivät puuttumaan 9 x 19
patruunoiden nopeudet. Tässä ne ovat:
Koease: Tanfoglio, "perusmalli" P19 114 mm piipulla. Olosuhteet: +5 C,
pilvistä, erittäin kosteata. Mittari: Chrony. Mittausetäisyys: 3 m. Luotien paino: 145
grs/9,4 g. Latauspituudet:
-SWC 28,0 mm -RN 29,5 mm
2,5 grs/ 0,16 g N310. Intercast SWC .356"
Ka. 259,2 m/s. Hajonta 9,1 m/s. Std poik. 3,33 m/s
2,5 grs/ 0,16 g N310. Intercast SWC .357"
Ka. 260,0 m/s. Hajonta 4,6 m/s. Std poik. 1,55 m/s
3 grs/ 0,195 g N310. Intercast RN .357"
Ka. 274,9 m/s. Hajonta 8,7 m/s. Std poik. 3,13 m/s
3 grs/ 0,195 g N310. Intercast RN .356"
Ka. 272,4 m/s. Hajonta 3,3 m/s. Std poik. 1,23 m/s
Kaikilla luodeilla nopeushajonnat olivat riittävän pieniä, eikä luodin halkaisija
vaikuttanut juurikaan keskiarvonopeuteen. Nopeuksien hajontaan ja etenkin
standardipoikkeamaan se kuitenkin vaikutti, kuten edeltä käy ilmi.
MPP 0104MMI
- Gunwriters - Tosikon otsikot
Lisää Ruutisia >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty. Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk saakka. - GOW:n toimitus.
<< Uusimmat Osa 13
>> Osa 12 >> Osa 11 >> Osa 10 >>
Osa 9 >> Osa 8 >>
Osa 7 >> Osa 6 >>
Osa 5 >> Osa 4 >>
Osa 3 >> Osa 2
>> Osa 1 >> Gunwritersin etusivulle guns.connect.fi
Linkkisivulle
Gunwritersin uusimmat Ruutiset: http://guns.connect.fi/gow/ruutiset.html