<< guns.connect.fi << Gunwritersin etusivulle Gunwriters in English Linkkisivu >>
PeTe
päivittelee!
Osa 7, päivitelty 01.10.2001. Edellinen: Osa 6 >>
Historian Salaiset Kansiot
Kappale Petsamon historiaa
Seuraava on lainaus torontolaisesta (Kanadan suomalaisesta) sanomalehdestä (taisi
tuolloin ilmestyä Sudburyssä) nimeltään VAPAA SANA. Julkaistu 20.4.1940:
Myi Petsamon venäläisille.
Petsamon Nikkeliyhtiön johtajan puoliso Mrs. I.J. Simmons on kertonut saavuttuaan Copper Cliffiin Petsamosta, josta hän lähti viimeisenä kanadalaisena kahden lapsensa ja niiden hoitajattaren kanssa sen jälkeen kun venäläiset sinne hyökkäsivät, että suomalainen kapteeni Pukkila, joka oli sen joukko-osaston johtaja, jonka piti puolustaa Petsamoa, oli myynyt sen ryssille antaen heille m.m. kartat Petsamon sataman miinoitetuista paikoista, joten hyökkääjillä oli selvillä missä miinat olivat ja he voivat ne hyvin väistää. Näin tulivat suomalaiset yllätettyä täydellisesti.
Kapteeni Pukkila oli saanut palkkioksi tästä Juudastyöstä 300,000 markkaa, jotka oli sijoitettu hänen pankkitililleen erääseen Suomen pankkiin. Asia tuli ilmi, jolloin Pukkila ampui luodin päähänsä. 60 muuta henkilöä vangittiin. Kuinka moni heistä teloitettiin, ei tiedetä, mutta jokainen syylliseksi havaittu sai ansaitun rangaistuksensa."
Kummallinen juttu, lieneekö totta? Petsamossa toimi myös
brittiläinen Mond Nickel Company, jolla oli jotakin yhteyttä kanadalaiseen International
Nickel Company:n, eli Inco:n. Saattaa olla sama kuin Petsamon Nikkeliyhtiö.
Jatkosodan jälkeen britit vaativat Suomea korvaamaan Neuvostoliitolle menetetyn kaivoksen
sensijaan, että olisivat hakeneet maksua Suurelta ja Mahtavalta ystävältään.
Nimimerkki "Kärmes"
Toimituksen kommentti. "Petsamon Suuri Vakoilujuttu"
sai alkunsa jo ennen sotia. Koko totuus tapahtumista ei ilmeisesti paljastu milloinkaan.
Nyt, kun paljastuksille ei enää ole "ulkopoliittisia esteitä", tuottaa yli 60
vuoden ajallinen etäisyys ymmärrettäviä vaikeuksia tutkijoille, joita aihe ei tosin
enää suuremmin kiinnosta, vaikka esimerkiksi Kremlin arkistoista voisi löytyä jotain
lisävalaistusta. Aihetta ovat sivunneet teoksissaan kirjailijat TUULIKKI SOINI ja ERNO
PAASILINNA, kumpikin hieman toisistaan poikkeavista näkövinkkeleistä. Omasta
mielestäni ovat T. Soinin "Petsamo-tetralogian" teokset viehättävää
luettavaa, mutta "de gustibus non est disputandum".
Paasilinna toki pyrkii tiukkaan dokumentaarisuuteen, mutta kirjailijan parantumaton
vasemmistolainen tendenssi ja "ohut" mieskohtainen yhteys Suomen suvereenin
itsenäisyyden aikaiseen Petsamoon tuppaavat häiritsemään. Tuulikki Soinilla oli
ilmeisesti se Parempi Tieto monista yksityiskohdista, vaikka tyyli on rennompi; ei
"tiukkapipoinen". Kumpikin kirjoittajista on ammattikirjailija, eikä siis
varsinainen historioitsija. Kummallakaan ei liene mahdollisuutta tutkia Kremlin arkistojen
dokumentteja.
"Kapteeni Pukkilan tapauksen" todenperäisyys voitaisiin toki selvittää
Suomestakin löytyvän aineiston pohjalta, jos joku viitsisi/ ehtisi/ uskaltaisi juttuun
perehtyä. Itsemurhia tai sellaisiksi ehkä lavastettuja kuolemantapauksia sattui Suureen
Vakoilujuttuun liittyneiden (tai LIITETTYJEN) sotilashenkilöiden keskuudessa useampikin:
Joku "joi pullollisen lysoolia", yms... Kotimaisista arkistotiedoista osa voi
olla YHÄ salaisia tai hävitettyjä ja joistain kuulustelupöytäkirjoista löytyviin
tunnustuksiin on syytä suhtautua varauksin: Voivat olla puristettuja esiin kidutukseen
rinnastettavin kuulustelumenetelmin. Suuri pidätysaalto tapahtui jo ennen Talvisotaa.
Aikalainen, tunnetusti omavaltainen ja lakia "valikoivasti" noudattanut
sisäasiainministeri URHO K. KEKKONEN oli myöntänyt arvovalta-kysymykseksi otaksutun
vakoilujutun tutkijoille lähes (tai täysin?) rajattomat toimintavaltuudet. U.K.K.
jätettiin Talvisodan toisena päivänä perustetun RYDIN hallituksen ulkopuolelle, miltei
vaille poliittista vaikutusvaltaa, lukuunottamatta lehtien kolumnistin roolissa.
Nimimerkin "PEKKA PEITSI" henkilöys paljastui vasta sotien jälkeen, U.K.K:n
noustua jälleen vallankahvaan "poliittisen vainajan" vampyyri-arkustaan.
MOND Co. oli Petsamon Nikkeliyhtiön pää-osakas, mutta INCO:llakin oli melkoinen osuus
yhtiössä. Nikkeliä ei päästy louhimaan tai ainakaan jalostamaan ennen Talvisodan
syttymistä. Kaivantotyöt olivat kyllä edistyneet pitkälle. Suomalaisten omat rahkeet
eivät olisi riittäneet niinkin suurimittaisen kaivostoiminnan käynnistämiseen, joten
oikeudet mineraalien hyödynnykseen (muistaakseni) vuokrattiin länsimaisille
suuryhtiöille, joilla oli enemmän kokemusta ja kapasiteettia. Liinahamariin päättyvän
rautatien rakennushanketta lykättiin "tuota tuonnemmaksi", koska
nikkelijalosteeet olisi voitu laivata Petsamosta, eikä niitä olisi häädytty rahtaanaan
Pohjanlahden satamiin. Päätöstä kaduttiin pian katkerasti, mutta myöhäistä oli
rypistellä reikää, kun huga oli jo housuissa.
Maantie sentään rakennettiin - onneksi! Olihan Liinahamarin satama Talvisodan ja
Välirauhan aikana Suomen ja Ruotsinkin ainoa "henkireikä" maailman
valtamerille. "Karjala Takaisin"- koohotuksen sijaan voitaisiin neuvotella edes
kapean käytävän saamisesta Petsamoon, Jäämeren rantaan saakka, kunhan Suomen ja
Venäjän välisestä RAUHANSOPIMUKSESTA aletaan joskus käydä neuvotteluja.
Peräänkuulutettu Tarton Rauhakaan ei ole enää kansainvälis-oikeudellisesti sitova,
koska toista "korkeaa sopimus-osapuolta" ei ole ollut olemassa enää
vuosikymmeneen. Meitä ja Venäjää vielä vähemmän sitova on tragi-koominen Pariisin
Rauhan"sopimus" vuodelta 1947..! Neuvottelut voidaan siis alkaa täysin
puhtaalta pöydältä; toki mieluusti Suomen aloitteesta.
Tarton Rauhansopimuksesta (joka oli tosiaan SOPIMUS, eikä diktaatti) muistuu aina mieleen
se anekdoottimainen totuus, ettei "porvarillinen Suomi" olisi halunnut Petsamoa,
joka oli luvattu luovuttaa Suomelle jo vuonna 1864, korvaukseksi Suomen alueesta
lohkotuista tonteista. (Venäjä tarvitsi noita alueita Systerbäckin eli Siestarjoen
asetehtaiden laajennusosan maapohjaksi). Petsamon omaksumista osaksi suvereenia Suomea
kannatti v. 1920 aluksi vain Sosialidemokraattinen Puolue, perustelunaan nyky-suomen
poliittisen slangin sanoin: "Järkevällä aluepolitiikalla tuettu tasapuolinen
kehitys Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä, läpi vuoden sulana pysyvän sataman
ansiosta".
Aikalaisen SDP:n ideana oli siis myös Pohjois-Suomen pitäminen asuttuna ja hyvinvoipana.
(Nikkelivuorten olemassaolo oli v. 1920 vain muutamien geoloogien tiedossa. Hekään tosin
eivät aavistaneet, kuinka valtavat rikkaudet tuon "hylkymaan" uumenissa
piileksivät. Uraanille keksittiin muutakin hyötykäyttöä kuin lasin värjäys
uraaniyhdisteillä vasta kun Petsamo oli "palautettu" Suurelle ja Mahtavalle.
Muutamat tunturit sisälsivät uraaniakin). Nykyinen SDP viis-veisaa Suomen reuna-alueiden
asukkaiden hyvinvoinnista: Haaveena on maa, jonka asutus keskittyy etelän ja lounaan
"kasvukeskusten" slummeihin, missä ihmisten pitäminen kurissa ja Puolueen
nuhteessa olisi helpompaa. Pohjoinen ja itäinen periferia joutaakin petolaitumeksi!
Ajatukseen yhtyvät tietysti myös ne viher-pipertäjät, joiden mielestä asuttu maaseutu
on uhka ja kauhistus; luonnon riistoa ja raiskausta.
"Kärmeksen" siteeraama juttu löytyy osoitteesta: Myi Petsamon venäläisille -
http://www.vapaasana.com/40luku/1940/17jutut.html
, ja lehti osoitteesta http://www.vapaasana.com/
0509 MMI; PT
KUKA ON "ASEHENKILÖ" ?
Törmäsin tuohon varsin onnistuneeseen ja monikäyttöiseen termiin antaessani
lausuntoa testiampujamme Markuksen soveltuvuudesta "asehenkilöksi" - Joensuun
poliisilaitoksella. Oli tullut tutkimuspyyntö Helsingistä: Sikäläiset fiskaalit
mielivät peruuttaa ballistiikkatutkijamme aseluvat - tosin esittämättä minkäänlaista
syytöstä tai edes epäilystä lupien peruutuksen motiiviksi. Ei siis
"tunarointia" aseita käytettäessä, eikä vähäisintäkään moitteen sijaa
luvanhaltijan käyttäytymisessä tai hänen elämäntavoissaan. Mutta Helsingissähän
ovat olleet voimassa eriskummalliset, omatekoiset "laittomat lait" aselupia
myönnettäessä, niitä evättäessä taikka peruutettaessa, poliisimestari Gabrielssonin
valtakauden jälkeen.
"Kuulustelu-pöytäkirjan" lomakkeelle printatussa protokollassa (Suomessahan ei
ilmeisesti ole erityistä "lausunto-blankettia") kiteytin lausuntoni mainintaan,
ettei tiedossani ole mitään sellaista seikkaa, joka antaisi aiheen aselupien
peruutukseen. Jo varttitunnin kestäneen kuulemis-tilaisuuden alkajaisiksi ihmetteli
lausunnon ylöskirjoittanut naispuolinen vanhempi konstaapeli (hentoinen, ilmeisesti alle
kolmekymppinen "tyttönen"), että: "MISTÄHÄN tätä nuorukaista
oikeastaan SYYTETÄÄN tai EPÄILLÄÄN? Se ei ilmene tutkimuspyynnöstä
SANALLAKAAN!" Liitteinä oli nippu GOW:stä printattuja pakinoita; enimmäkseen
luodikon- ja pistoolinpatruunoiden erikoislatinkien "reseptuuria".
Otaksuin, että "syntinä" oli ollut toiminta GOW:n tuotteliaana kirjoittajana,
ja että "vastaan kyllä mieskohtaisesti - päätoimittajan ominaisuudessa - kaikesta
tekstistä, joka nettisivuillamme julkaistaan", vaikka mediamme ei kuulu vuonna 1919
säädetyn Painolain piiriin, koska se on vain muutamien vuosien ikäinen keksintö, eikä
siis kuulu edes Radiovastuu-lain alaisuuteen. Vastaavaa päätoimittajaa ei
nettiviestinnässä siis tarvita lakisääteisesti, mutta olin jo vastaanottanut tuon
tehtävän 6. joulukuuta 2000, ennakoiden Painolain odotettavissa olevaa modernisointia.
Tämä lausumani ylösmerkittiin pöytäkirjaan, lähetettäväksi Helsinkiin
tutkimuspyynnön esittäjille. Ja se riitti.
Sen jälkeen ei Markusta, tai hänen vanhempiaan ole enää ahdisteltu Helsingin
poliisilaitoksen taholta, ja uusien aselupien saantikin on hoitunut takkuilematta, ilman
tarvetta kierrättää lupahakemuksia hallinto-oikeuden kautta. Alalle saatiin myöskin
uudissana "asehenkilö", mistä viivästyneet kiitokseni tutkimuspyynnön
laatijalle! Aiemmat termit, "aseharrastaja", "aseenomistaja",
"aseveli" tai "asediggari", ovat olleet tavalla tai toisella
epäonnistuneita.
Eihän asehenkilön tarvitse OMISTAA yhtään asetta! "Aseharrastaja"
mielletään asekeräilijäksi, joka kuuluu useinkin vallasväkeen ja on pakostakin
nöyrän kuuliainen alamainen esivallalle (etuoikeuksien saamiseksi), vaikka ei kovin
lämpimästi rakastaisikaan Rähmä-Suomeksi 19. 09. 1944 muuttuneen synnyinmaamme
systeemeitä. Termi "aseveli" on sidonnainen sukupuoleen ja viittaa
sodanaikaiseen rintamatoveruuteen. "Asediggari" on aseista poikkeuksellisen
syvällisesti kiinnostuneen henkilön onnistunut nimitys, joka jäänee eloon ainakin
kevyisiin, pakinaluonteisiin teksteihin soveltuvana. Mutta se on slangisana, ja viittaa
väistämättömästi ns. "fakki-idiotiaan", joka olkoon poissa ainakin meistä:
Yleissivistystäkin on aina viljeltävä!
"Kanslia-suomeltahan" tuo termi ASEHENKILÖ kuulostaa, ja alkuperäisessä
merkityksessään se tarkoittaa LUVALLISEN ampuma-aseen (tai -aseiden) omistajaa - siis
urheiluammunnan tai metsästyksen harrastajaa, tahi asekeräilijää. Monet asehenkilöt
voivat harrastaa urheiluammuntaa, metsästystä ja asekeräilyä. Paljon on kuitenkin
myös heitä, jotka voivat olla lähestulkoon fanaattisia "asediggareita",
vaikka eivät omista yhtäkään "lupapyssyä", eivätkä ehkä aselupia
saisikaan, yritettyään turhaan suoriutua metsästäjäntutkinnosta 5 - 6 kertaa. Eikä
tylsä pahvinpuhkonta ampumaradalla juurikaan kiinnosta kaikkia.
Luku sinänsä ovat alaikäiset tai muuten "vajavaltaiset" asehenkilöt, joita
aseet kiinnostaisivat, mutta holhoojan suostumusta aseluvan saantiin ei tipu eikä lirise.
On odotettava kokalla kourin täysi-ikäisyyden ja -valtaisuuden maagisen rajan
ylittymistä, eli 18. syntymäpäivää. Ja jos paikkakunnan aselupa-viranomainen sekä
nuoren asediggarin holhooja(t) sattuvat olemaan asevihailijoita, eli hoplofoobikoita, ei
aseluvan saaminen ole vielä silloinkaan "läpihuuto-asia". Laillisia perusteita
luvan myöntämiseen on vähän; numeroin ilmaistuna tasan kolme (3), kun taas aseluvan
epäämisen tai sen peruuttamisen syitä löytyy paljonkin, ja aselupa-viranomaiset voivat
aina keksiä niitä vielä lisää. Nehän ovat päätösvallan haltijoita.
Aseluvan myöntämisperusteeksi ei riitä pelkkä "mielenkiinto ampuma-aseiden
teknologiaan", mutta sen epäämisperusteeksi piisaa kyllä "sairaalloinen
kiinnostus ampuma-aseita kohtaan". Ja jos vaikkapa pistoolin hankintaluvan
perusteluksi ilmoitetaan "itsepuolustus/hätävarjelu/kodinturva" (olkoonpa
luvanhakijaan kohdistuva uhka kuinka konkreettinen tahansa), ei lupaa taatusti myönnetä!
Aiempienkin metsästys-, urheilu- tai keräilyaseiden hallussapitolupien peruuttamisen
uhka on olemassa, jos paikkakunnan aselupa-viranomainen sattuu olemaan "Kauhean
Kankkusen" piinassa, tai muuten huonolla tuulella puolustusvälineen lupahakemusta
käsitellessään.
Sepä näistä "Cika-näkemyksistä", jotka ovat heijastumia Rähmä-Suomen
punikki-henkisestä, mutta myöskin lahtari-henkisestä asennoitumisesta yhteisen kansan
oikeuteen ostaa, omistaa, kantaa ja tarvittaessa myöskin KÄYTTÄÄ ampuma-aseita siihen
tarkoitukseen, johon ne on alkuaan suunniteltu ja valmistettu. Miksi äskeinen
epä-isänmaallinen v..tuilu "lahtarihengestä"? Raaka totuus on se, että
pistoolien ja revolverien luvanvaraisuus ja taskuaseiden poikkeusluvan varaisuus
omaksuttiin vallitsevaksi käytännöksi Suomessa vasta marraskuussa Anno Domini 1918!
Todellisen "sortokauden" alkamisesta voidaan siis olla montakin mieltä.
Venäjänvallan aikaan, ja lähes vuoden ajan itsenäistymisen jälkeenkin olivat
käsiaseet lupavapaita, eli kenen tahansa ostettavissa ja vapaasti kannettavissa.
Urheilukilpailuissa jaettiin palkinnoiksi F.N. Browning Mod. 1900:iä Nikolai Bobrikovin
diktatuurikaudellakin. Itsepuolustuksesta ei tuomittu rangaistuksiin, kuten nykyisin
säännönmukaisesti - vaikka rikoslain hätävarjelu-pykälä ja jopa hätävarjelun
liioittelu-pykälä VELVOITTAVAT oikeusistuimia vapauttaviin tuomioihin Olaus Petrin
tuomarinohjeiden pääperiaatteella: "On parempi päästää kuin sitoa". (Eipä
ihme, että vankiloissamme vallitsee "banaani-tasavaltamainen" tilanahtaus,
vaikka ryöstömurhaajiakin juoksentelee vapaalla jalalla, jos ne sattuvat olemaan
naispuolisia eli "virkavallan ERITYISESSÄ suojeluksessa", ilmeisesti
puna-narttujen valmistelemien lakien nojalla...).
Palaamme nyt lähtöruutuun, eli kysymykseen: "Kuka on asehenkilö?" Vastaus:
KUKA TAHANSA ampuma-aseista, niiden teknologiasta, suorituskyvystä ja historiasta
KIINNOSTUNUT henkilö, riippumatta kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta tai
maailmankatsomuksesta, iästä tahi sukupuolesta, sekä oikeudesta taikka
oikeudettomuudesta ampuma-aseiden hallussapitoon asuinpaikkansa lainsäädännön mukaan.
Asehenkilöksi ei tietenkään voida nimetä sellaista ylläluetellut ehdot
täyttävääkään henkilöä, joka vastustaa ampuma-aseiden hallussapito-oikeuden
PALAUTTAMISTA jokaisen vapaan ihmisen synnyinlahjana saatavaksi
"oikeushyväksi".
Mitä se on? Vaikka joku omistaisi suurenkin asekokoelman, harrastaisi metsästystä, ja
menestyisi kuinkakin hyvin ampumakilpailuissa, mutta hän julkijulistaa OMANA
elämänkatsomuksenaan (eikä siis "EX OFFICIO" = "virkansa
puolesta"), että oikeus aseiden hankintaan ja hallussapitoon on PYSYTETTÄVÄ
nykyisenlaisena ETUoikeutena (joka myönnetään tai evätään paikoitellen täysin
mielivaltaisin perustein) ei häntä voida parhaallakaan tahdolla hyväksyä
asehenkilöiksi. Voidaan jopa epäillä, että hän on asevihailija eli hoplofoobi.
Eiväthän raivopäisimmätkään hoplofoobit vaadi ampuma-aseiden täydellistä
riisuntaa, ja niiden sulattamista sekä valssaamista ratakiskoiksi ja teräsprofiileiksi,
vaan ainoastaan niiden YKSITYISomistuksen oikeuden maailmanlaajuista peruuttamista, ja
yksityisiltä asehenkilöiltä pakkoluovutettujen aseiden maailmanlaajuista tuhontaa.
P.T.Kekkonen
Pakinat
"MIAU": Tervehdys toimitussihteerille!
Ryntö-mirri ESSI laittaa terveisiä P.T:n sotakissa MIMMIlle. Essi on tyylikkään
maasto-raitainen ja ylpeilee statuksella joka suojaa sitä paikallisten snaippereitten
tulitukselta. Sanovat että variksen puutteessa kissakin on sallittu kohde. Ymmärtävät
jättää silti omat rauhaan. "Omia ei ammuta, sano sonni!"
Feliks
Rapsutukset tai silitykset Essille! Toimitussihteeri Mimmillämmekin
on Homo Sapiens Sapiens- lajisia ystäviä kotikorttelissamme (= Joensuun
suurimmassa omistusasunto-osakeyhtiössä) noin satakunta. Neiti Toimitussihteeri kulkee
tosin ulkosalla aina saattajan kera, mutta taluttimessa tai valjaissa vain muutamana
päivänä & iltana muutamien kuukausien välein, kun on pakko muistuttaa hänen
mieleensä se "Elämän Vakavuus", johon kaupunkilais-kisut joutuvat yleensä
alistumaan kaikkina aikoina.
Kertausharjoitusten väliaikoina riittää avainketjussa kantamani erotuomarin pillin
vihellys "-.-" (= Morse-aakkosten "K") kotiinkutsuksi, mutta Mimmille
on opetettu myös lukuisia Wanhan Tarkk'Ampujapataljoonan venäjänkielisiä
komentosanoja, kuten "VPIR-JOOT" = "eteenpäin", "NAPRA-VAA"
= "käännös oikeaan", "NALJE-VAA" = "käännös
vasempaan", "KRUU-GOM" = "täyskäännös/takaisin" ja
"DA-MOI" = "kotiin", jotka hän oppi ymmärtämään (ja usein
tottelemaankin) jo ensimmäisenä kesänä, huonekuntaamme noin 3-vuotiaana
perintökissaksi adoptoituna rakastettuna perheenjäsenenämme, runsaat kolme vuotta
taaksepäin.
Jos joku kissanvihaaja väittää, ettei kisu ymmärrä ihmispuhetta tai
"morsetusta", niin edelläkerrottu riittänee vasta-argumentiksi. Ainakin
luumäenkielinen kutsu: "SYÖMÄÄN, GRAAVISUOLAISTA SEITIÄ!" menee useimmiten
perille aamu- tai iltalenkin jälkeen. Maaseudulla lapsuutensa viettänyt Neiti
Toimitussihteerimme on tietenkin sangen eränais-henkinen, mutta siistissä
kotilähiössämme jää hiiri-saalis yleensä varsin niukaksi, ja lintujakin hän on
onnistunut pyydystämään keskimäärin vain yhden kappaleen vuosittain; tavallisimmin
parvekkeella väijyen: Ei ole siis kovinkaan vakava uhka bio-diversiteetille, vaikka
"heinähatut" eli "viher-pipertäjät" voivat toisinkin väittää.
Useampikin kirjeyhteydessä ollut visitoorimme on lähettänyt terveisiä
Toimitussihteerillemme, esimerkiksi: "Rapsutukset Sotakissa Mimmille!".
Rapsutettu on poskista ja leuan alta, eli paikoista, joissa kutinaa eniten löytyy.
Hirmuisiksi raakalaisiksi yleensä kuvailluista "omista" eli
"Hardcore-asehenkilöistä" löytyy siis monia kissa-faneja, toisin kuin ns.
"Oikeiden Erämiesten" keskuudesta. Mutta mehän olemmekin heihin verraten eri
rotua maailmankatsomuksiltamme, monessakin suhteessa.
Jonkinmoinen "rauhanomainen rinnakkainelo" on vallinnut GOW-sivuilla, mutta
Vesan Metsästyssivulta imuroidut tekstinäytteet tuovat esiin jo koruttomampaakin
kertomaa TIITUS J. NYPPYLÄn hengenheimolaisista, joista monet
(mutta eivät onneksi läheskään kaikki) ovat pikemminkin "cika-faneja" kuin
puhdasrotuisia asediggareita. CIAt itse, kuten muudan O:i Pie:ki, on tunnistettavissa
varsin helposti "käsialastaan", mm. ASE & ERÄ-lehden takavuosien
numeroiden tekstinäytteistä.
0607 MMI; PT
- Gunwriters - Jatkumo? Nikolai Ivanovitsh
Bobrikov -> Johan Mårten Eliel Johnsson (Soisalon-Soininen) -> Heikki Ritavuori
-> Harri Hermanni Holkeri?
"Tuhon Päiwä"/ "Toimintapäivä"/
"Wih...?"
Yhdistyneiden Kansakuntien Pienase-konferenssin ajankohta ja sen paikka ovat nyt
tiedossa: 9. - 20. heinäkuuta 2001. YK:n päämaja New York Cityssä, USA:ssa, eli
kansanomaisesti ilmaistuna: "Jenkkilän ISON MÄDÄN OMENAN Madonreiässä".
Alatyylisempääkin ilmaisua voisin käyttää, mutta vakavahenkisessä päivittelyssä
tyydyn pelkkään kansanomaisuuteen. Asia koskee jokaista vapautta kaihoavaa
aktiivi-asehenkilöä; ei yksin USA:ssa, vaan pian kautta koko sivistyneen maailman.
YK:n jäsenmaana ei Suomikaan jää mahdollisen tapahtumavyöryn ulkopuolelle, vaikka
päätökset tehdään ja mahdolliset kärhämät alkavat Ison Rapakon takana. "Se
kun on tuo sota nykyjään noppee kulukemmaan: Salamasottaa näjetsen!" Internetissä
salamoi jo, eivätkä läheskään kaikki asehenkilöt ole enää orjamielisen
nöyristelyn ja konfliktien väistelyn kannalla: "Myöntyvyyslinja" kun on
johtanut tappiosta tappioon. Aina! Kaikkialla..!
Asevihaajat eli hoplofoobit aloittivat oman liikekannallepanonsa kesäkuun 8. päivänä,
kehoittaen "aateTOVEREITA ja -TOVERIttareja kaikkialla maailmassa" painostamaan
kotimaittensa hallituksia lähettämään arvovaltaisen valtuutetun - mieluusti ulkoasiain
ministerin - osallistumaan palaveriin. Suomen ulkoministeriä ei tarvinne erityisemmin
painostaa: Me "wanhukset" muistamme E. Tuomiojan maailmankatsomuksen jo
1960-luvulta, REPOvision tympeistä paneelikeskusteluista sekä "Vedenjakajalla"
-ohjelmasarjasta.
Maailmanlaajuinen asevihailijain keskusjärjestö, IANSA (International Action Network on
Small Arms), aikoi järjestää konferenssin avajaispäiväksi YK:n päämajan edustalle
suuren mielenosoituksen - ja nuotiojuhlan: Roviossa piti poltettaman ampuma-aseita,
enimmäkseen kai puuperäisiä kiväärejä ja haulikoita. Suunnitellun kokkojuhlan nimi
oli "Destruction Day" (= Tuhontapäivä), ja aiottu ajankohta siis 9.
heinäkuuta 2001.
Mutta "plörinäksi meni koko Vot Harashoo", kuin entisen miehen läskisoossin
valmistus sota-aikaisessa kupletissa - jo valmisteluvaiheessaan: Muudan IANSA:n
johtoportaaseen soluttautunut "asediggarien" vakooja kavalsi hankkeen
aktiivi-asehenkilöille, eikä New York City:n palokuntien "yli-esikuntakaan"
ollut erityisen ilahtunut, saatuaan vihiä nuotiojuhlan suunnitelmasta "Syvältä
Kurkulta", tuoreeltaan - suoraan IANSA:n päämajasta.
Erittäin suurella todennäköisyydellä voisi moneenkin roviolla palavaan vanhaan
pyssy-krapaan UNOHTUA sisään kova latinki, ja hiillokselle saattaisi SATTUMALTA joutua
laatikollinen vanhoja valurauta-kuorisia käsikranaatteja, tai kumeammallakin äänellä
kukkuvaa materiaalia. YK:n päämaja-rakennus on näemmä samanlainen
"kristallipalatsi", kuin oli Oklahoma Cityn virastotalokin: Lapionterän
kokoisia lasinsirpaleita lentelisi rekkakuormittain - enimmäkseen rakennuksen
sisäpuolelle - nirhimään mahdollisesti jopa konferenssin osanottajia, jos
autolastillinen "ANTEROa" päätyisi "kuljettajan ohjausvirheen
seuraamuksena" palatsin edustalla roihuavaan rovioon, ja kaasuuntuisi siinä.
Näistä riskeistä vuodatettiin tieto toki myös IANSA:lle, jonka "Politbyroo"
joutuikin muuttamaan suunnitelmiaan: "Tuhon Päiwä" vaihtui
"Toimintapäiviksi" aikavälillä 9. - 20. 7. jo ennenkuin IANSA päästi
mielenosoitus-kutsunsa julkisuuteen. Raivopäisimmät hoplofoobikiihkoilijat voivat
kuitenkin toimia alkuperäisen suunnitelman mukaan, ja räjähdysherkässä tilanteessa
riittää vähäinenkin provokaatio aiheuttamaan maailmansotaan rinnastettavan
tapahtumavyöryn. (Kerrattakoon, uutisia odoteltaessa, vaikkapa Sarajevon Laukausten
historiaa vuodelta 1914, kukin tykönänsä, jos historia yhä jotakuta huvittaa..!).
IANSA ja sen alaosasto HCI (= Handgun Control Incorporation) eivät nauti erityisen suurta
suosiota USA:n yhteisen kansan keskuudessa: Vastatoimet voivat alkaa viipymättä ja
"JANTEReita" ilmeisesti riittää! Projektiilit eivät myöskään ole kumia tai
guttaperkkaa, koska niitä eivät matkaansaata mellakkapoliisit vaan sydänjuuriaan
myöten hoplofoobeihin kyrsiintyneet yksityiset kansalaiset, LOPULTAKIN! Joskushan on
PAKKO aloittaa! Mieluusti siellä, missä vihollisia on koolla runsaasti, ja ne ovat
erehtymättömästi tunnistettavissa vihollisiksi mielenosoitus-kylteistään ja
banderolleistaan.
Toistaiseksi on asehenkilöiden keskuudessa tyydytty puimaan nyrkkejä taskuissa
ampuma-aseiden yksityisomistusta vastaan suunnattuja säädöksiä laativille ja niitä
lainvoimaisiksi vaativille hoplofoobeille, mutta jos jotakin todella sävähdyttävää
tapahtuu YK:n palatsin pihalla, TAI SEN SISÄLLÄ, voi uhattujen aseenomistajien
kärsivällisyyden "vieteri" tulla venymiskykynsä ääri-päähän, ja muutaman
millimetrin verran tuon kriittisen rajan ylikin: Muistettakoon, että YK:n
Pienase-konferenssiin kutsuttu ja valikoitu vallasväki kokoontuu ampuma-aseiden
yksityisomistuksen lopettavien yleismaailmallisten säädösten laadinnan tarkoituksessa.
Eikä tuota pyrkimystä ole yritettykään salata.
Mutta eiväthän RAUHAA rakastavat hoplofoobit voi VIHATA ketään! Eivät ne vihanneet
Britanniassa? Eivätkä Australiassa?! Aseethan vain halutaan pinota polttorovioille -
nyt; heti! Puolustuskyvyttömiksi rosvotut asehenkilöt vasta joskus myöhemmin -
ikäänkuin "varmuuden vuoksi"! Muistuupa mieleeni wanha sanonta inkvisition
alkuajoilta, 1230-luvulta, (lähes päivälleen 700 vuotta aiemmalta ajalta kuin yleensä
luullaan): "Siellä, missä NYT poltetaan vain kirjoja, poltetaan PIAN myöskin
ihmisiä!". Kirjat voidaan hyvin rinnastaa ampuma-aseisiin ja päinvastoin:
Ylimielinen nousukas-vallasväki pelkää yhtä paljon raa'an rahvaan ulottuvilla olevaa
TIETOA kuin yksityisomistettuja ampuma-aseitakin - eikä ehkä aivan aiheettomasti
kumpiakaan.
2706 MMI; P.T.Kekkonen
Ideoita ja innovaatioita
Äänestä Suomen Kansallis-Ase!
Suomelle sävellettiin kansallislaulu jo runsaat 150 vuotta sitten. Nyttemmin on
valittu myös mm. kansallislintu, ja paljon muutakin kansallista. Yhtä vielä puuttuu:
Kansallis-ase. Nimenomaan pyssy, eikä Kauhavan puukko tai Nuijasodan tyylinen
raudoitettu, piikikäs kurikka, vaikka nuijalle olisikin yhä töitä. Ehdolle olemme
asettaneet viisi historiallisin perustein tai satunnais-otannalla valittua ampuma-asetta,
ikäjärjestykseen. Äänestyksen osanottajat voivat toki ehdottaa jotain
muunmerkkistäkin asetta (mieluusti vain yhtä merkkiä/mallia) listan ulkopuolelta.
Ehdotus on kuitenkin perusteltava muutamilla valikoiduilla lauseilla. Visitoorimme Kimmon
laatima lista on seuraavanlainen:
1: MOSIN-NAGANT-kivääri M 1891 variaatioineen.
Variaatiot alkuperäisimmästä rotanhäntä-vintofkasta "Vottosen TORNADOon",
siis myös suomalaiset kehitelmät ilman erittelyä. Valinnan perustelu: Suomalaiset
taistelivat itsenäisyydestään kolmessa viime vuosisadan sodassa kiväärin M/-91
perusmallilla ja sen variaatioilla. Kivääri oli ensisijainen turvamme: Tykeillä ja
kuularuiskuilla "kompattiin bassoa" tai "tämmättiin". Varsinainen
orkesteri koostui kiväärimiehistä...
2: F.N./ BROWNING-pistooli M 1900
Valinnan perustelu: Tällä taskuaseella opetettiin venäläisille se elämän karu fakta,
etteivät suomalaiset ainakaan 1900-luvun alkuvuosina alistuneet komentovaltaan eli
diktatuuriin (oltuaan tsaarien uskollisimpia alamaisia NIKOLAI Viimeisen vala-rikkoon 15.
02. 1899 saakka, 90 vuoden ajan), eivätkä he myöskään suvainneet niitä korskeita
viranhaltijoita, jotka asettuivat vieraan käskyvallan kuuliaisiksi kätyreiksi. Vahinko,
että suomalaisten sankareiden laji on ilmeisesti jo sukupuutossa..!
Myöskin prokuraattori ELIEL JOHNSSON/ SOISALON-SOININEN teloitettiin
aikalaistietojen mukaan 7.65 mm Browning-pistoolilla, johon mahtuu 8 patruunaa;
ylimmäinen pesään. "Rakuraattoriin" oli osunut kahdeksan surmanluotia.
Laukausten lukumäärä viittaisi esim. Ukko-Mauseriin, mutta F.N. M/-00:n lataaminen
"ylimääräisellä" patruunalla oli tunnetusti Suomen aktivistien - myöskin EUGEN
SCHAUMANin - omaksuma menettelytapa: Ase oli vireessä ja ampumavalmis heti
varmistimen avaamisen jälkeen. (Viitteet artikkeliin LENNART HOHENTHAL)
3: SUOMI-konepistooli M 1931
Valinnan perustelu: Täysin kotimainen konstruktio! Aseiden vähäisestä lukumäärästä
huolimatta oli KP -31 valttiässä suomalaisten hihassa jo
monissa Talvisodan taisteluissa, ja se muutti koko maailman näkemyksen konepistoolin
käyttökelpoisuudesta sotatoimissa. Enemmät perustelut lienevät tarpeettomia. Tarina on
kaikille tuttu.
4: VALMET 412-asejärjestelmä
Valinnan perustelu: Käytännöllinen "monen viljan pyssy", johon voi vaihtaa
heittämällä piippupareja kulloisenkin tarpeen mukaan, räkättirastaasta norsuun.
Sulkumekanismikin ehdittiin viimeistellä pitäväksi, ennenkuin aseen kehitellyt tehdas
"syleiltiin hengiltä" fuusiolla pahimpaan kilpailijaansa. Asejärjestelmä 412
valittiin "Vuoden Aseeksi" USA:ssa pian introamisensa jälkeen, eikä sitä
arvonimeä myönnetty köykäisin perustein silloin vielä lähes tuntemattoman ulkomaan
valmisteelle.
5: SAKO 75-luodikko
Valinnan perustelu: Kansallislintumme on laulujoutsen ja Sako 75 lienee Suomen
aseteollisuuden ylväs joutsenlaulu, eli viimeiseksi jäävä kotimainen asekonstruktio,
jota valmistetaan Suomessa joukkotuotannon mittasuhteissa. Toimivaa perusrakennetta on jo
alettu pilata kaupallisella kikkailulla, eli "Lukko Lukossa"- järjestelmällä,
joka kuuluu keksintönä sarjaan Turhuuksien Turhuudet. Luodikon sulkurakennetta ja
tarkkuutta kehutaan kautta maailman, mutta uusimpaan variaatioon suhtaudutaan varauksin:
"Entäpä jos avain unohtuu kotiin, tai tipahtaa taskusta riistapolun varrelle?
Vitjaanhan sitä ei voi panna."
Kaupallisten "jippojen" kehittelytarve on osoitus siitä, että ase on
suunniteltu perusominaisuuksiltaan valmiiksi asti.
6: Jokin muu ase. Mikä? Valinnan perustelu?
Äänestykseen voit osallistua S-postitse, tai vaikkapa heittää kortilla
postilokeroomme. Tunnussanaksi: Kansallisase, ja viestiksi: Ase numero (1 -
5). Jos numero on 6, mainitse suosikkisi merkki ja malli, sekä sen valintaperusteet.
Esimerkiksi kivääriä M 28-30 tai "Ukko-Pekkaa" ei tarvitse
mainita erikseen, koska nuo mallit kuuluvat Mosin-Nagantin variaatioihin (Ase No. 1).
Kaliberirajoituksia ei ole, joten panssarinyrkkiä tai -kauhua on vapaus äänestää.
Ajoneuvot (esim. STURM- rynnäkkötykki) ja "lennukit" (esim. BREWSTER tai
MESSERSCHMITT 109) poissuljetaan tästä vaalista.
Äänten laskenta alkaa 01. 06. 2001 ja Suomen Kansallis-Ase voitaneen nimetä seuraavassa
päivityksessä, tai vaikkapa juhannuksen tienoilla, jos vaalitaistelu kiihtyy USA:n
taannoisten presidentinvaalien tapaiseksi kisailuksi. Sellainenkin tilanne on
ennakoitavissa.
Kiitoksemme isänmaalliselle ystävällemme Kimmolle, jonka ideaan tämä äänestys
perustuu. Hän valitsi myöskin listatut aseet No. 1 - 5, esittäen valintojensa
perustelutkin, joihin toimitus yhtyy ilman vastalauseita.
Äitienpäivänä MMI; PT
Gunwriters - "Atoomienerkiija on puhtainta enerkiijjaa" kunnes
kontrolloitu fuusio syttyy tai Nikola
Tesla:n ideat omaksutaan! (Uutinen ystävättärellemme Annika
Lapintielle).
Kuluneehko witzi:
Rovasti ja bussikuski Taivaan portilla
Vanha rovasti kuoli. Helsinkiläinen bussikuski ajoi kohtalokkaan kolarin varttituntia
myöhemmin. Rovastin astraaliruumis saapui valotunnelin kautta Taivaan helmiportille,
missä Pyhä Pietari kilisteli avaimiaan, ja loihe lausumaan: "Istuhan kiireimmän
ajaksi siihen odotuspenkille. Pääkonttori harkitsee loppusijoitustasi noin tunnin ajan.
Portti avataan sitten, JOS sisäänpääsy myönnetään. Se alakerran tunnelin ovi on
muuten kulman takana, ensimmäinen vasemmalla. Se ei ole lukossa, eikä ole
hiilihanko-puolen porttikaan."
Varttitunnin kuluttua leijui bussikuskin astraaliruumis paratiisin portille. Pyhä Pietari
irrotteli vyöltään päärlyportin kultaista avainta, lausuen hymyhuulin:
"Tervetuloa Iäiseen Iloon ja Juhlaan Jaloon. Sinua osattiinkin jo odottaa tänne.
Siitäpä sisään vain, ja mukavaa Ikuisuutta!"
Päärlyportti aukesi ja sinisen bussin kuljettaja pujahti pikavauhdilla Paratiisiinn.
Pietari seisoi asennossa ja nosti kättä koppalakkinsa lippaan. Sitten portti sulkeutui
taas, ja Pietari kiersi avainta. Etuilusta ärtynyt rovasti alkoi tivata: "Mikä
kumma etuoikeus tuolla proletaarilla oli sisäänpääsyyn? MINÄ olin sentään
elinaikanani arvostettu ja kunnioitettu sielunpaimen, sekä väsymätön Sanan
julistaja!"
Pietari pyöritteli kulta-avaimen rengasta etusormessaan ja vastasi suoraan kysymykseen
suorasukaisesti: "Tällä portilla ja Pääkonttorissa painavat maanpäälliset teot
enemmän kuin virka-asema. Kun Sinä saarnasit aikanasi Sanaa kirkkokansalle, useimmat
torkkuivat ja jotkut jopa nukkuivat. Mutta kun tuo äskeinen omnibussin shofööri
käänteli aikanaan trattia ja polki pedaalia, niin silloin kaikki omnibussin matkustajat,
paatuneimmat ateistitkin, kaikki he RUKOILIVAT!"
1405 MMI; PT
- Gunwriters - muistimme on pitkä ja uskallamme kertoa
Wenäläis-witzien helmiä. (HUOM! Tositarinoita).
Muudan reportteri tiedusteli joskus 1930-luvun lopulla siperialaiselta starikalta, maan ja
ajan tapaan, eli johdattelevasti: "Mikä on toverin mielestä nerokkaiden
neuvosto-tiedemiesten ihmeellisin keksintö? Olisiko se mahdollisesti automobiili?"
Valistunut vaari vastasi: "Ei mashinassa mitään ihmeellistä ole! Siinä
on moottori, joka pyörittää kardaania. Se taas pyörittää pyöriä ja panee mashinan
kulkemaan. Eikös se ollutkaan njemetshien (= saksalaisten) keksintö kolmannen
tsaari Alexanderin ajalta?"
Reportteri ei kirjoittanut mitään muistivihkoonsa, vaan jatkoi johdattelevaa
haastatteluaan: "Entäpä lentokone? Oletteko milloinkaan kuullut sellaisesta
neuvosto-tieteen saavutuksesta?"
Starikka vastasi mahorkkasätkäänsä sytytellen: "Ei samoljotissa mitään
ihmeellistä ole! Moottori panee propellin pyörimään ja se nostaa samoljotin
lentämään. Kyydissään olen ollut jo viimeisen Nikolain aikaan; itse KASAKOFF ljotshikkana.
Eikös se ollutkaan amjerikankojen (= amerikkalaisten) keksintö tsaari Nikolain
ajalta?"
Reportteri kysyi, nyt jo suoraan: "MIKÄ sitten on toverin mielestä ihmeellisin
uuden tekniikan saavutus?" Starikka imaisi sätkästään muhevat sauhut, ja vastasi:
"SAMOHOD! (= polkupyörä). Ei motorisoitu, vaan se kulkee ihan
itsestään."
Sananselityksiä: SAMO = itse(stään) HODOK = liikkuja/kulkija.
Nykyisessä venäjänkielessä viljellään "hullunhevosesta" enimmäkseen
latinalaisperäistä nimitystä VjELOSIPjED, mutta keski-ikäisetkin
venäläissyntyiset naapurini tuntevat vaihtoehtoisen nimityksen: Kotilähiössämmehän
asuu suhteellisen runsaslukuinen populaatio inkeriläisiä paluumuuttajia, joilta olen
usein tarkistanut venäjänkielisten termien foneettisia kirjoitustapoja.
"LjOTSHIK" = lentäjä Kasakoff oli kenties kuuluisin
venäläinen hävittäjä-ässä 1. maailmansodassa, johtuen erikoisesta
taistelutaktiikastaan; viholliskoneiden "juksaamisesta" vaijerissa roikkuvalla
nelihaaraisella koukulla. Hän järjesti jo ennen sotaa lentonäytöksiä ja
yleisölennätyksiä - myöskin Siperiassa.
Palindroomi-witzi. (Myöskin tosikertomus)
Vuoden 1917 vaihteessa ennusti muudan siperialainen shamaani, loveen langettuaan,
punaisella kärpässienellä maustetulla kilju-kaljalla itsensä rasitettuaan: "Kohta
tulee aika, jolloin valtaistuin kääntyy väärinpäin ihmis-iäksi. Venäjänmaan
valtiaiksi nousevat Nälkä ja Kuolema!" Ennustukselle kenties naureskeltiin, mutta
se toteutui tunnetulla tavalla piankin!
Sananselityksiä: PRESTOLOM = valtaistuin. MOLOT, SERP
= vasara, sirppi. Sananmuunnos oli siis palindroomi. Vastavallankumouksellisten
iskulauseena olikin jo heti "Loka-Kapinan" jälkeen: "MOLOT I SjERP =
GOLOD I SMjERT : vasara ja sirppi = nälkä ja kuolema". Näiden valtiaiden
aikakausi kesti noin vuodesta 1921 (neuvostovallan vakiintumisesta) vuoteen 1991, eli 70
vuoden ajan, joka oli Siperian alkuasukkaiden keskimääräinen elinikä vuonna 1916.
Sittemmin se on lyhentynyt kymmenellä vuodella (miehet) tai noin viiden vuoden verran
(naiset). Olojen täydelliseen normalisoitumiseen on povattu kuluvan nuo 60 - 65 vuotta.
Arvailujen varassa on se, kuka silloin istuu tsaarin valtaistuimella, joka lienee jo
nykyään käännetty oikeinpäin.
1504 MMI; PT
- Gunwriters - journalismi elää toistaiseksi Suomessakin
"Oi, Wapaa Wenäjä..!"
Keskustelin tuossa mennäviikolla Pietarissa erään suuren aseliikkeen myymälänhoitajan
kanssa aseista ja asekeräilystä Venäjällä. Noin puolitoista kuukautta sitten oli
Venäjän vapaan televisiokanavan iltaohjelmassa keskustelu aseista ja itsepuolustuksesta:
Venäjälle yritetään saada amerikkalaista aselakia jossa jokaisella kansalaisella on
oikeus puolustaa koskemattomuuttaan ja omaisuuttaan aseella. Äänet jakautuvat 50 % - 50
%
Asekaupan hoitaja kertoi sen totuuden, että historia on ollut, että aseita saa kantaa
vain väkivaltakoneisto. Nyt, ilmeisesti väliaikaisesti, tilanne on hieman löyhtynyt ja
jopa jonkinasteista asekeräilyä sallittaisiin. Aseiden osto- ja hallussapitolupia saa
tietysti maan tavan mukaan ostettua, jos sellaisia tarvitsee. Tarjolla on kyllä kaikkea
mahdollista. Jotta sepä meidän rajoituspyrkimyksistämme ja naapurin puuhista.
P.R.
Kommentti: Suomenkin rikoslain hätävarjelupykälien mukaan on kansalaisella
oikeus "puolustaa itseään tai toista, omaisuuttaan taikka toisen omaa, ynnä
kotirauhaansa, oikeudettoman hyökkäyksen alettua tai sen kohtapäätä uhatessa"
kulloinkin tarvittavin keinoin. Kyseisiä lainkohtia sovellettaessa on käytäntö
kuitenkin ollut stalinistinen: "Pumagi pumaga, a praktika jest praktika",
eli paperit (mm. "Säädöskokoelma") ovat vain paperia ja käytäntö on
käytäntöä - lähes kaikissa hätävarjelutapauksissa: Hyökkäyksen torjuja tuomitaan
AINA! Hyökkääjä on oikeutettu saamaan vahingonkorvauksiakin, olkoonpa millainen
ammatti- tai taparikollinen tahansa, kolmen kyynärän pituisine rikosrekistereineen.
Seuraamme mielenkiinnolla Venäjän lainsäädännön kehitystä, kuten myöskin USA:n
tapahtumia BILL "Räkämälli" CLINTONin valtakauden päätyttyä.
Jenkkilässäkin ovat punnukset tasan, joten presidentti G.W. BUSH ja oikeusministeri JOHN
ASCROFT ovat monia valtakunnallisesti merkittäviä päätöksiä tehtäessä
ratkaisevassa asemassa. Venäjän Keisarikunnassa (jonka historiaa pietarilainen
myymälänhoitaja ei ymmärrettävistä syistä VIELÄ tunne) oli puolustautumiseen
soveliaiden pistoolien ja revolverien hallussapito lupavapaata ja varsin yleistä: Tilanne
Venäjällä on siis normalisoitumassa, eikä suinkaan muuttumassa poikkeukselliseksi tai
väliaikaiseksikaan.
Venäjän vientiä varten valmistettiin mm. Belgiassa ja jopa USA:ssa lukuisia
käsiaseiden erikoismalleja venäläisten oman, varsin vilkkaan tuotannon täydennykseksi.
Bolsheviikkivallan aikaan ei taskurevolverien valmistuksen historiasta esimerkiksi TULA:n
tehtailla juurikaan kuiskittu, mutta niiden tuotantokapasiteetti oli ylittänyt ennen 1.
maailmansotaa moninkertaisesti väkivaltakoneistolle tilattujen NAGANT:ien vuotuiset
tuotantomäärät. Lukuunottamatta joitakin valtion tilauksia (esim. postilaitoksen
virka-aseet) myytiin taskukokoiset revolverit yksityishenkilöille. Eikä kysytty:
"Onko lupia?" Vain se kiinnosti: "Onko ruplia?" Tässä suhteessa on
palattu lähtöruutuun.
Belgiaan perustettiin v. 1890 venäläisellä pääomalla suurehko tehdas, CARTOUCHERIE
RUSSO-BELGE, tuottamaan käsiasepatruunoita yksinomaan vientiin Venäjälle, pelkästään
sen kyltymättömille siviilimarkkinoille. Keisarikunnan oma, pahoin alimitoitettu
patruunateollisuus pystyi tuottamaan a-tarvikkeita vain armeijan rauhanaikaisiin
tarpeisiin. Puute havaittiin 1. maailmansodan sytyttyä varsin pian, kun Russo-Belge
-lataamon toiminnan keskeytti saksalaisten koukkaus Liègen kautta. Miljoonat venäläiset
käsiaseen omistajat päätyivät perimmäisen kysymyksen eteen: "A, hjerilläkö
nygöi tshuihkoda kak porohkat on nietu?" (= Karjalan kieltä:
"K..välläkö nyt ammutaan, kun ruuti on lopussa?").
Yksityishenkilöiden patruunapula helpotti komentovallan pystyttämistä Venäjälle
"Loka-kapinan" jälkeen, kenties ratkaisevalla tavalla. Vallankaappaus onnistui
täpärästi: Miljoona pietarilaista vastavallankumouksellista ja mensheviikkiä olisi
kukistanut sen helposti - vaikkapa taskurevolvereilla. Yhtä vain puuttui ja sen myötä
kaikki: Patruunoita *). Aseita olisi kyllä riittänyt..! Punikeillakin oli niukalti
patruunoita: Nehän oli usein heitelty pakoreitin varrelle rintamilta peräännyttäessä
turhana taakkana. "Bolsuilla" oli kuitenkin joukkovoimaa ja ne iankaikkiset
pistimet kivääreissään, usein piipunsuihin kiinniruostuneina.
"Rotanhännällä" pidennetty MOSIN-NAGANT M/-91 oli sentään tehokkaampi
taisteluväline kuin lataamaton revolveri. Maailmanhistorian kulkua ohjaavat joskus pienet
yksityiskohdat! Näin naapurissa; mitenkäs meillä?
BOBRIKOVin diktaatit vuodelta 1903 eivät rajoittaneet millään tavoin käsiaseiden
yksityistä hallussapitoa edes Suomen suuriruhtinaskunnassa, vaikka esimerkiksi
"penniläisiä" ampuvat salonkikiväärit katsottiin vaarallisiksi ja
luvanvaraisiksi, jos niiden piippu oli rihlattu. Haulikot olivat lupavapaita, kuten
emämaassakin. Niiden luvanvaraisuus tuli käytäntöön Suomessa joskus 1. maailmansodan
aikaan tai toisella sortokaudella, alkaen vuodesta 1913.
Vanhin näkemäni (Kuopion läänin kuvernöörin allekirjoittama ja leimaama) haulikon
hallussapitolupa oli päivätty vuonna 1915. Ase oli tosin itselataava, F.N./ BROWNING
AUTO-5. (Lienee YHÄ aktiivikäytössä). Läheskään kaikki haulikot eivät ilmeisesti
kuuluneet luvanvaraisuuden alaisuuteen, vaan vain makasiinista lataavat ERVA-pyssyt.
Kaikkia ruutiaseita koskeva luvanvaraisuus astui Suomessa voimaan marraskuussa 1918.
Käyty Vapaussota ei siis vapauttanut aseenomistusta, vaan määräykset tiukentuivat
koskemaan myöskin itsepuolustukseen soveltuvia käsiaseita. Suomalaisen hoplofobian
voidaan katsoa alkaneen ensimmäisen kotimaisen ampuma-aseasetuksen tulemisesta
lainvoimaiseksi. Neuvostoliitossa säädettiin "asekontrollilaki" vasta
J.V.STALINin yksinvallan vahvistuttua v. 1929, eli 11 vuotta myöhemmin.
*) Myöskin hoplofoobikot ovat ottaneet oppia Venäjän Keisarikunnan viimeisten
ja bolsheviikkikauden ensimmäisten vaiheiden historiasta. Katkelma niiden
"Katekismuksesta", sivulta 62:
"Edward Laurance ehdottaa, että toimenpiteet keskitettäisiin erityisesti
ampumatarvikkeiden toimitukseen; kykyä valmistaa ammuksia on harvemmilla kuin itse
aseiden valmistuskapasiteettia (joten ammuksien kuljettamisen estämisellä olisi suuri
vaikutus), ja lisäksi ne ovat painavia ja tilaavieviä, minkä vuoksi niiden kuljetuksia
on vaikeampi salata". Aseidenriisuntavihko No. 36:"PIENTEN ASEIDEN SUURET
VAARAT".
Hillitön punainen tai vihreä terrori, nyrkkivalta tai komentovalta voi alkaa vasta
sitten kun patruunat loppuvat ampuma-aseiden yksityisiltä omistajilta, vaikka aseita
olisi yhteisellä kansalla runsaastikin. Alituiset kehotuksemme patruunoiden ja niiden
latauskomponenttien varmuusvarastointiin, jälleenlataustaidon opiskeluun ja kaliberiltaan
"eksoottisten" aseiden karttamiseen eivät ole pelkkää retoriikkaa tai
myyntipuhetta, vaan ne perustuvat historiallisiin faktoihin ja realistisiin uhkakuviin.
PS: CARTOUCHERIE RUSSO-BELGE toimi 1. maailmansodan jälkeen itsenäisenä yrityksenä
runsaan vuoden ajan, mutta tuotteiden vienti sisällissotaa käyvälle Venäjälle oli
vaikeaa ja usein jo liian myöhäistä. Vuonna 1920 fuusioitui C.R.B. Liègessä toimivaan
F.N.-konsernin patruunalataamoksi, joka toimii vieläkin.
0904 MMI; PT
"Maailman suurin pahuus on tietämättömyys." - Buddha
Edelliset: Osa
6 >> Osa 5 >> Osa 4 >> Osa 3 >>
Osa 2 >> Osa 1 >>
Gunwritersin osittainenkin luvaton
kopioiminen, tallentaminen, tulostaminen, väärentäminen tai levittäminen on kielletty.
Mikäli tällaisia tekijänoikeusrikkomustapauksia ilmenee, kirjoittajat pidättävät
itselleen oikeuden laskuttaa tekoon syyllistyneiltä tekijänoikeuskorvauksia 150 000 mk
saakka. - GOW:n toimitus.
<< guns.connect.fi Gunwritersin etusivulle Gunwriters
in English Linkkisivulle
Gunwriters on the Web Pete päivittelee,
osa 7: http://guns.connect.fi/gow/petepai7.html