Osa 1 Linkkisivulle Gunwritersin etusivulle
P. T. Kekkonen (1995).
"GENEETTINEN PERIMÄ" VAIKUTTAA YHÄ !
"Alkukantainen" MP 18-I muuttui edistyksellisiä sotilashenkilöitä
kiinnostavaksi erikoistyökaluksi, kun se varustettiin kelvollisella tankolippaalla.
BERGMANNin "geenistön" tunnusmerkeistä näkyvin on lippaan vaakasuora sijainti
vasemmalla sivulla. Vain yhdessä erikoisversiossa lipas ulkoni oikealle. Sivukiinnitystä
moititaan epämukavaksi mm. AIMO J. LAHDEN muistelmissa, mutta se on johdonmukaisin
sijoitustapa, ellei rumpulippaan helppoa kiinnitys-optiota kaivata. (Aiheesta enemmän SUOMI-kp:n esittelysivuilla ! PeTen huomautus).
TALLINNAN ARSENAALIN mallissa "Bergmanni
Püstol-Kuulipilduja 1923" oli eräitä omaperäisiä muotoilun yksityiskohtia, kuten
jyrsityt raot pyöreiden reikien tilalla vaipassa ja englantilaismallinen perän kaula,
muistumana Mosin & Nagant-kivääristä m/1891. Kaliberi oli 9 x 19 mm ja
käytännöllinen lippaan tilavuus 40 patruunaa. Ase oli suomalaisen Lindelöf-Bergmannin
ikätoveri, ja mainitaan suomalaista asetta paljonkin varmatoimisemmaksi. Varmuudella ei
tiedetä, ehtivätkö ensimmäiset "kuulipildujat" mukaan kukistamaan Eestin
omaa "läskikapinaa", eli Tallinnan kommunistien "kansannousua" vuonna
1924. Tapahtumasarja oli surku-hupaisa: Punikeilla oli aseinaan joitakin Thompson M/ 21-
konepistooleja, joilla he aiheuttivat enemmän tappioita tovereilleen kuin Vabariikin
sotureille, taitamattomina rajusti hyppelehtivän "pärinäpyssyn" tulituksen
kontrollointiin.
MP 18-I:n parannetun mallin MP 28-II otti esikuvakseen "asetuotannon pieni
suurvalta", Belgia, omienkin asevoimiensa varusesineeksi, mutta erityisesti
vientimalliksi. Tätä asetta kutsuttiin oikeellisesti "Schmeisseriksi", mutta
omalla maallaan sen nimike oli "Mitraillette Modéle 34" (= pikkuinen
patteripyssy m/-34), ja sen valmistuslisenssin lunasti Ancién Etablissments
PIEPER-konserni Herstalissa, Belgian asetuotannon keskuksessa, joka oli Espanjan Guernican
vastine Euroopassa ranskankielisellä alueella: Aseiden osia viilailtiin joka torpassa.
A.E.P:llä oli ollut yhteisprojekteja Th. Bergmann-yhtymän kanssa jo vuosisadan alussa (8
mm SIMPLEX-pistooli ja 9 mm BERGMANN-BAYARD 1908). "Pikku-mitraljöösi" oli
siistinnäköinen ase kiiltävine messinkisine heloineen, jotka sai pienellä
lisähinnalla teräsosien tilalle. Asemessuilla enensivät messinkiset liipaisinkaaret ja
perälaatat etenkin "neeker'mailta" tulleiden asehankkijoiden ostohalukkuutta.
Rasitetummat osat valmistettiin edelleenkin COCKERILL'in parhaista seosteräksistä. Myös
Englannin Laivaston ase-ostajat tykästyivät messinkisiin "bislaakeihin ja
burlaakeihin", kun taas muiden mielestä konepistooli oli "luihu gangsteripyssy;
viinatrokareiden ase, jota yksikään Brittiläisen Kansainyhteisön jalo taistelija ei
suostuisi milloinkaan kantamaan tai käyttämään..!!"
Vuoden 1939 syksyllä julisti "Kavala ALBION" sodan Saksalle, joka oli lähtenyt
noutamaan idästä elintilaa ja viljelysmaata, joutuen maantieteellisistä syistä
kulkemaan oikopolkua Puolan halki. Mikään houkutuskeino ei ollut saanut tyhmän-ylpeitä
Puolan aatelin "sapelisankareita" liittoutumaan Saksan kanssa yhteisrintamaan,
vaikka Puolan "yhteisellä kansalla" oli sentään jopa enemmän wanhoja
kalavelkoja idän suuntaan, kuin oli suomalaisillakaan..! (Maailmanhistorian valkoisille
riveille kuuluu fakta, että Saksa oli houkutellut puolalaisia "suurelle
ristiretkelle" itään jo vuodesta 1934, vuoteen -39 saakka - turhaan..! Saksan
pyrkimykset Venäjän vehnävainioille, öljylähteille ja kivihiilikentille eivät olleet
mikään synkkä salaisuus: Ne oli tehty tykö jo vuonna 1925 kirjassa "MEIN
KAMPF", jota monikaan valtionpäämies ei valitettavasti ollut vaivautunut lukemaan -
ei Puolassa, eikä muuallakaan..! Latojan huomautus).
Voitokkaat germaanit huuhtelivat pian saappaitaan Englannin Kanaalin länsirannan
vedellä. Englantilaisille tuli hoppu modernisoimaan kalustoaan ja hankkimaan uutta
aseistusta Dunkerquen hietikolle unohdetun välineistön tilalle. Nyt kelpasivat
"gangsteripyssytkin". Lähes itkunsekaisin äänin rukoiltiin U.S.A:aa
lähettämään äkkiä: "niin paljon Thompsoneita, kuin tehtaat suinkin ehtivät
tuottaa..!" Brittien laivasto omaksui "huomattavan kotimaisen keksinnön",
LANCHESTER-konepistoolin, joka oli hieman muunneltu Mitraillette 34 messinkiheloineen:
Tukin lapa oli muotoiltu LEE-ENFIELD -kiväärin tapaan, ja vaippaan voitiin kiinnittää
veitsipistin. Siinä olivat GEORGE HERBERT LANCHESTERin uraa-uurtavan tuotekehittelyn
hedelmät..
REGINALD HERBERT SHEPPERD ja HAROLD JOHN TURPIN tekivät ENFIELD LOCKin asetehtaassa jo
huomattavasti omaperäisempää työtä tuotannon jouduttamiseksi ja konepistoolien
yksikköhinnan halventamiseksi. S. & T. EN. -konepistoolien kokometallirakenne
laimensi hieman MP 18-I:stä alkanutta "geeni-perimää", mutta vähemmän kuin
Saksassa.
HEINRICH VOLLMERin konepistooleissa MP 38, MP 38/40 ja MP 40, kuin myös HUGO SCHMEISSERin
MP 41:ssä, "NEUMÜNSTERin LAITTEESSA" eli MP 3008:ssa (STEN:in muunnelmassa) ja
ERMA EMP 44:ssä oli kaikissa alas ulkoneva pystylipas, jonka sola oli useimmiten
muotoiltu kahvaksi asetta tukevalle kädelle. Virevetimen juoksu-ura oli yleisimmissä
malleissa siirretty aseen lukko-uurnan vasemmalle sivulle, joten oikeakätinen ampuja
pystyi vetämään "liikkuvat taakse" irrottamatta laukaisukättään aseen
pistoolikahvasta. Varmistus voitiin myös poistaa liipaisinkäden otetta muuttamatta.
Suojeluskuntien S.I.G.-BERGMANN 18-I:n eli "Brevetin"
kuvitettu osaluettelo. P-kirjaimella merkityt osat kuuluvat paukkupatruunain
ampumavarusteisiin.
Ihanteellisia patruunoita Bergmann-konepistooliin olisivat olleet maailmansodan jälkeen
suoritettujen vertailujen mukaan 9 mm Bergmann-Bayard, alias 9 mm Largo eli 9 x 23 mm
(ehkä paras), ja 9 x 25 mm Mauser Export, sekä 7.63 x 25 mm Mauser, jonka venäläiset
omaksuivat omiin konepistooleihinsa nimellä 7.62 mm Tokarev. Yksin PPSha obr. 41 g.-
konepistoolia muunmaalaisine kopioineen lienee tuotettu runsaammin, kuin kaikkia muita
merkkejä tai malleja yhteensä, vuodesta 1915 vuoteen 1999.
Sveitsin Bergmannien lipassolat ja lippaatkin mitoitettiin näiden 35 mm:n
kokonaispituisten patruunain kayttöä silmälläpitäen. Viittä millimetriä lyhyemmille
9 x 19 mm Parabellum-patruunoille soveltui sama lipas, varustettuna etuseinämäänsä
kiinnitetyllä peltisellä kielekkeellä, joka pakotti lipastetut patruunat nojaamaan
lippaan takaseinämään. Pahemmilta syöttöhäiriöiltä vältyttiin, koska hylsyt ovat
lähes suoraseinämäisiä.
Samanpituinen 7.65 mm Para- patruuna oli ongelmallisempi olallisen eli
"pullonkaulaisen" hylsynsä takia. Lippaasta aseen pesään tuleva patruuna
saattoi nousta liian "pystyyn", kiilautuen viistosti piipun perään ja
pysäyttäen syöttöliikkeen ennenaikaisesti, tai ainakin hidastaen lukon eteenlyöntiä
siten, että "kammariin tuli suutari". Bergmannin "särkymätön
varmuus-nallipiikki" perääntyi koloonsa lukon sisään, jos lukon loppunopeus
patruunan sisäänsyötön jälkeen oli jostain syystä liian verkkainen. (Samanlainen
rakenne omaksuttiin vielä 1930-luvun lopulla VOLLMER-konepistooleihin, joten sillä oli
ilmeisesti merkitystä toimivuudenkin, eikä vain tuotannon kannalta).