Teksti ja kuvat: Juha Hartikka, DI<< Innoplaza Index Page Weinfelden Conference >> Prof. Kanarev >> Energy Links >> In English >>
Update 07.02.2002
Käytämmekö tulevaisuudessa
ilmaista energiaa?
Kvanttienergia on uusi tapa lypsää atomia
Teksti ja kuvat: Juha Hartikka, DI
Energia-alalta tihkuu kummia pikku-uutisia. Jos kehittelyn alla olevat energiatekniikat osoittautuvat käytännössä toimiviksi, ne tulevat olemaan käänteentekeviä sekä ympäristömme että energian edullisuuden kannalta ja lisäksi kaikkien ulottuvilla. Miltä tuntuisi vaikkapa oma pieni voimala, joka tuottaisi ilmaiseksi energiaa talon lämmitykseen? Tai että auto kulkisi tankkaamatta ja saastuttamatta?
Kuva: Uudet energiatekniikat ovat osoittautuneet erittäin lupaaviksi mm vetytekniikkaan sovellettuina. Tämän puhtaan ja uusiutuvan energiamuodon taloudelliseen tuottamiseen on jo useita kokeellisia sovellutuksia. Kanadalainen kirjailija Jeane Manning johdattelee Weinfeldenin konferenssin kuulijoita edullisen vedyn tuotannon uusimpiin kuulumisiin.
Tyhjöenergia, nollapiste-energia, vapaaenergia, kvanttienergia - miten vain, kukin tutkija käyttää sopivaa nimeä energiasovellutuksensa toteutustavasta riippuen. Tutkimustyötä tuontienergiasta riippumattomien uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi harrastetaan valtion tuella mm. Japanissa, Intiassa sekä Venäjällä . Kehittyneen energianjakelun maissa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Euroopassa taas tutkimus on pääasiassa yksityisten vastuulla. Alan keksintöjä tunnetaan jo kymmenittäin.
Eräs Japanin kvanttienergiatutkijoita on Dr. Shiuji Inomata Tsukubassa. Hän toimii valtion palveluksessa kehittäen Dr. Bruce de Palman esittelemää unipolaarigeneraattoria, joka juontaa juurensa klassisesta Faradayn kiekosta. Intiassa vastaavaa tutkimusta tekee Parahamsa Tewari, B.Sc. Ranskassa vapaaenergiaa tekee tunnetuksi Jean-Louis Naudin ja Brasiliassa prof. Fran De Aquino. USA:n kvanttienergiatutkimuksen puolestapuhujia ovat mm. Thomas Bearden, Ltn.Col. ja Brian O'Leary, Ph.D.
Ken Shoulders, Ph.D., tutkii USA:ssa mikroskooppisia varausklustereita, jotka näyttävät tuottavan hajotessaan yli kolmekymmentä kertaa enemmän energiaa kuin niiden aikaansaamiseen tarvitaan. Wingate Lambertson, Ph.D., kerää tyhjöenergiaa WIN-laitteen, keraamin ja metallin seoksesta (Cermet) tehdyn elementin avulla. Kanadalainen John Hutchison on rakennellut vapaaenergiaparistoja kvartsikiekoista. Joseph Newman on jo kahden vuosikymmenen ajan hämmästyttänyt amerikkalaisia generaattorillaan, joka tiettävästi antaa energiaa ulos noin kahdeksan kertaa niin paljon kuin sen pyörittämiseen tarvitaan. Paul Baumannin Testatika -generaattori jauhaa sähköä sveitsiläisen Methernitha-yhteisön omaan käyttöön.
Lähes vuosisataiset juuret
Aivan äskeisiä keksintöjä eivät tyhjöenergialaitteet ole. Nikola Teslaa (1856-1943), vuosisadan vaihteen sähköneroa saamme kiittää paitsi nykyisestä kolmevaihevirtajärjestelmästämme sähköverkkoineen, moottoreineen ja generaattoreineen, myös monista radioviestinnän peruskeksinnöistä. Häntä pidetään myös tyhjöenergian kehittämisen isänä.
Muita varhaisia pioneereja olivat John Keely (1827-1898) värähtelymoottoreineen Philadelphiassa sekä Walter Russell (1871-1963) vedyntuotantokeksintöineen ja vapaaenergiageneraattoreineen. Thomas Henry Moray (1892-1974) kehitti elektronisen vapaaenergialaitteen ja Lester Hendershot (1898-1961) sähköisen vapaaenergiaoskillaattorin. Brittikeksijä John Searl keksi 50-luvulla SEG-laitteen, jonka kehittämistä jatkaa nykyään innokas kansainvälinen kokeilijapiiri. Thomas Townsend Brown tutki samoihin aikoihin voimakkaiden sähkökenttien ja gravitaation yhteyttä. Tulokset tunnetaan nykyään Biefeld-Brown -efektin nimellä.
"I have a Dream..." Prof. John R. R. Searl ja hänen haaveensa, levity disc (levitaatiokiekko). Brittikeksijä Searl aloitti antigravitaatiokokeilunsa pyöriviin magneettirulliin perustuvilla levitaatiokiekoilla jo 1970-luvulla. Hänen kertomiinsa tuloksiin ei juurikaan uskottu, koska niitä ei voitu selittää yleisesti hyväksyttyjen teorioiden avulla. Venäläiset akateemiset tutkijat Roschin ja Godin olivat tiettävästi ensimmäiset, jotka Searlin jälkeen kokeilivat vastaavaa laitetta. Tulokset olivat hyvin samansuuntaisia, mikä tietenkin asettaa Searlin väitteet uuteen valoon.
Kvanttienergia - arvoituksellisuudessaan niin viehättävä!
Mistä tämä energia sitten tulee? Tämä onkin vaikein kysymys, koska teoriat eivät vielä ole kokeellisen tutkimuksen havaintojen tasalla. Kesäkuussa 2001 alan huippufyysikoita kokoontui luennoimaan tutkimustensa tuloksista Sveitsin Weinfeldeniin. Tästä konferenssista haimme tähän asti tuoreinta tietoa alan kehityksestä. Konferenssin luennot on julkaistu kaksikielisessä raportissa "Neue Wasserstofftechnologien und Raumantriebe".
Professori Philipp M. Kanarev Krasnodarista luennoi vedenhajotuskokeistaan, joissa syntyvä vety- ja hukkalämpömäärä yhdessä ylitti moninkertaisesti käytetyn sähköenergian määrän. Kokeellisten tulosten tukena olivat kemian lähdeteosten taulukoista lasketut hyötysuhteet, jotka pitivät yhtä käytännön kokeiden kanssa. "Ilmiön syyt ovat vaikeita selittää", toteaa Kanarev yksinkertaisesti, "mutta jos elektronilta riistetään energiaa eli massaa, se näyttää korvaavan vajeen ottamalla energiaa ympäristöstään." Miksei ilmiötä ole sitten aikaisemmin huomattu? Itse asiassa se on huomattu, mutta koska se näyttää rikkovan energian säilymisen lakia, se on yleensä sivuutettu hankalana asiana nykyisille teorioille.
Professorit Philipp M. Kanarev (vasemmalla) ja Athanassios A. Nassikas valmistautumassa Weinfeldenin konferenssiin. Prof. Kanarev on kehittänyt uudet, erittäin tarkat mallit fotonista ja elektronista, joita hän kuvaa kirjoissaan. Hän käsittelee niissä myös tarvetta uudistaa fysiikkaa. Myös prof. Nassikas sivusi luennossaan fysiikan ristiriitoja ja muutosvastarintaa. Hän totesi: "Tämän hetken fysiikan ongelmat eivät liity tekniikkaan. Ne ovat filosofisia".
Professori A. A. Nassikas Ateenasta selitti kvanttienergiailmiötä luennossaan kertomalla protonia lähestyvän elektronin muuttavan ympäristön gravitaatioenergiaa sähkömagneetiseksi energiaksi. Nassikas nimitti ilmiötä nimellä "aika-avaruus-energiapumppu"(Space-Time Energy Pump). Pariisin yliopiston professori Jean-Pierre Vigier taas selitti luennossaan energian syntytavaksi elektronin spin- eli pyörimisliikemuunnokset. Amerikkalainen Tri Paul LaViolette osoitti Subquantum Kinetics -teoriansa pohjalta ilmiöiden yhteyksiä gravitaatioon eli painovoimaan selittäen Brown-Biefeld-efektiä sekä Moskovan tiedeakatemian tutkijoiden Roschinin ja Godinin Searl-tyyppisen MEC-koelaitteen painonpudotusta.
Luennoijat näyttävät siis viittaavan esityksisään samaan suuntaan - elektronin ja atomiytimen vuorovaikutukseen. Kvanttienergia ei kuitenkaan ole totuttua kemiallista energiaa. Koska atomiakaan tarvitse särkeä, ydinenergiastakaan ei ole kyse. Mitä se sitten on? Prof. Vigierin sanoja lainaten kyseessä on "New Source of Energy" - täysin uusi energialähde.
Tunnettu suhteellisuusteoreetikko, Pariisin yliopiston professori Jean-Pierre Vigier tapasi suositun kanadalaisen kirjailijan Jeane Manningin Weinfeldenin energiakonferenssissa. Vigier on pitkän uransa aikana työskennellyt mm. tieteen historian suuruuksien Frédéric Joliot-Curien ja Louis de Broglien kanssa. Aikoinaan itse Albert Einstein pyysi häntä assistentikseen Princetoniin, mutta Vigierin silloinen työnantaja Ranskan valtio halusi pitää ydintutkijan kylmän sodan pyörteissä itsellään ja esti lupaavan yhteistyön eväämällä Vigierin viisumin. Tällä hetkellä Vigier tutkii kvanttienergiaa yhdessä Belgradin yliopiston professori Z. Maritin kanssa. Jeane Manning taas tunnetaan parhaiten kirjastaan "The Coming Energy Revolution." Motivaatiokseen kirjoittaa puhtaasta, uusiutuvasta energiasta hän mainitsee yksinkertaisesti: "Kolme lastani."
Professorit Nassikas, Kanarev ja Vigier selittivät takavuosien tieteellisen sensaation, ns. kylmäfuusion itse asiassa kuuluvan kvanttienergiailmiöiden piiriin. Löytäjät Pons ja Fleischmann tulkitsivat ilmiön alkuun virheellisesti atomiytimien yhtymisestä eli fuusiosta syntyväksi ydinenergiaksi, mikä aiheutti melkoista sekaannusta reaktion tutkimisessa. Ottaen huomioon kvanttienergian puhtauden ja loputtoman uusiutuvuuden, tapaus kuulostaa aivan samanlaiselta kuin kullanetsijät olisivatkin vahingossa löytäneet timantteja...
Amerikkalainen tri Paul La Violette selitti Searlin, Godinin ja Roschinin antigravitaatiohavaintoja kehittämänsä Subquantum kinetics -teorian pohjalta. La Violette kertoi luennossaan tulkintojaan mm. elektrogravitaatiosta mahdollisena lentolaitteiden käyttövoimana sekä varhaisempien tutkijoiden, kuten Thomas Townsend Brownin antigravitaatiokokeista (Biefeld-Brown effect). La Violetten kirjoista ja teorioista lisää nettisivulla http://www.etheric.com
Taustatukea kirjallisuudesta
Tunnettu amerikkalainen tutkija tri Harold Puthoff tuumii, että elektroni ammentaa atomiytimen ympäri pyörimiseen tarvitsemansa energian imemällä jatkuvasti ns. nollapiste-energiaa. Kvanttimekaniikkahan väittää, että elektronilla on oltava käytössään tietty perusenergia. Puthoff huomauttaa myös, että Einsteinin kuuluisan energian ja massan yhteyden (E = mc2) mukaan tyhjöenergiasta täytyy pystyä muodostumaan hiukkasia. Kvanttimekaniikan mukaan näin tapahtuukin.
Kuuluisa brittifyysikko, Cambridgen professori Stephen W. Hawking kuvailee suositussa kirjassaan "Ajan lyhyt historia" mustan aukon säteilyä, joka syntyy kvanttiheilahtelu-ilmiöstä. Kvanttiheilahtelu tarkoittaa sitä, että hiukkasia ja antihiukkasia syntyy jatkuvasti tyhjässä avaruudessakin. Normaalisti ne neutraloivat toisensa kadoten lähes välittömästi, mutta mustan aukon tapahtumahorisontin välittömässä läheisyydessä voi Hawkingin mukaan tapahtuakin niin, että aukko nielaiseen valtavalla painovoimallaan juuri syntyneen antihiukkasen, jolla oletetaan olevan negatiivista energiaa. Antihiukkasen parina syntynyt hiukkanen vapautuukin nyt ympäristöön positiivisine energioineen. Voidaan siis sanoa, että musta aukko säteilee kvanttienergiaa ympäristöönsä.
Hawkingin mukaan tämä mustan aukon sivutuotteena syntyvä energia ei riko energian säilymisen periaatetta, koska syntyvien energioiden summa on edelleen sama. Koska antihiukkasella oletetaan olevan negatiivista energiaa, sen nielaistessaan musta aukko menettää hieman omaa energiaansa eli massaansa. Jos nyt ajattelemme, missä muualla kuin mustassa aukossa löydämme yhtä vahvoja voimien vuorovaikutuksia, väistämättä mieleemme tulee atomi ytimineen ja elektroneineen. Muistellaanpa nyt, mitä Weinfeldenin luennoijat kertoivat protoneista ja elektroneista? Näyttää tosiaan siltä, että jostain atomin sisältä löytyy meitä hyödyttävä energiareikä...
Silti kvanttienergiankin kattava "kaiken teoria" siis vielä haussa. Yrityksiä siihen on tosin jo ollutkin. Itse Einsteinin aikoinaan kehittelemä yhtenäisvoimateoria jäi häneltä aikoinaan keskeneräiseksi. Viimeaikaiset havainnot näyttävät kuitenkin viittaavan gravitaation ja sähkömagneettisten voimien yhdistyvän hyvin voimakkaissa sähkömagneettisissä kentissä. Mm. brasilialainen professori Fran De Aquino on jo esittänyt oman mallinsa yhtenäisvoimateoriaksi. Professori Kanarev käsittelee kirjassaan "The Crisis of the Theoretical Physics" johtamiaan uusia fotonin ja elektronin malleja, jotka osaltaan poistavat kvanttimekaniikassa tähän asti vallinneen epätarkkuuden. Hiukkasfyysikoiden päämääränä näyttää olevan suuren yhtenäisvoimateorian luominen. Olemme siis matkalla kohti ilmiön ymmärtämistä.
Toimii kierrätysenergialla
On edullisempaa käyttää olemassaolevaa energiaa kuin yrittää tehdä kokonaan uutta. Kvanttienergia otetaan talteen itse hiukkasmaailman kudoksesta ja sen energiavirroista ikään kuin vesipyörä kerää energiaa juoksevasta vedestä. Tutusta nykytekniikasta kvanttienergialaitteita muistuttavat lähinnä jääkaappi, ilmastointi ja lämpöpumppu. Esimerkiksi talon lämmitykseen käytettävä lämpöpumppu tuo nautittavaksemme lämpöenergiaa parhaimmillaan kolme kertaa niin paljon kuin se raksuttaa kilowattitunteja sähkömittariimme. Sen terminen hyötysuhde on enemmän kuin yksi, eli kyseessä on eräänlainen "overunity device".
Lämpöpumppu tai jääkaappi eivät nykäise lämpöä tyhjästä, vaan ne todellakin pumppaavat sitä paikasta toiseen. Samaan tapaan toimivat varsinaiset kvanttienergialaitteet, ne vain toimivat hiukkastasolla. Pienellä käyttövoimalla saadaan talteen moninkertainen energia. Ja mikä parasta, energiaa saadakseen ei tarvitse polttaa mitään enempää kuin halkaista atomejakaan.
Kvanttienergialaite ei siis savuta eikä säteile ainakaan auringonvaloa haitallisemmin. Kaiken päälle se on tiettävästi rajattomasti uusiutuva. Periaate ei aseta rajoja sovellutuksen koolle. Laite on kehitettävissä riittävän pienikokoiseksi vaikkapa auton, lentokoneen tai mopon moottoriksi tai omakotitalon yksityiseksi sähkövoimalaksi. Parhaimmillaan se pystyy vapauttamaan kotitaloudet sähkölinjoista ja autot bensaletkun päästä sekä valtiot kivihiili- ja öljyriippuvuudesta. Jälkimmäisen seikan sivuvaikutukset tosin moni vapaaenergiakeksijä on jo saanut huomata työssään. Kuningas Öljy ei ole juuri osoittanut kokeilijoille suosiotaan.
Kun Tesla aikoinaan ilmoitti aikovansa valjastaa kaikkien ihmisten käyttöön universumistamme vapaasti saatavaa energiaa, yleisön ihailu muuttui kummeksumiseksi ja yksityiset rahoittajat vetivät tukensa pois. Henry Morayn laboratorioon taas murtauduttiin useita kertoja ja häntä perheineen uhkailtiin ja painostettiin. Hendershot-laite sai aluksi innostuneen vastaanoton, kunnes eräät tiedepiirit ottivat asiakseen keksinnön naurunalaiseksi saattamisen. Lopulta eräs yritys maksoi Hendershotille saadakseen hänet lopettamaan laitteensa kehittämisen.
John Searl sähköisti talonsa SEG -vapaaenergiageneraattorillaan. Juhlituksi tulemisen sijasta hän joutui syytteeseen laittomasta sähkön tuotannosta ja tuomittiin Englannin energialain nojalla vankeuteen. Vapaaksi päästyään hän sai havaita mallikappaleet ja muistiinpanonsa hävitetyiksi. Searl ei enää saanut kokoon rahoitusta uusille energiakokeiluille, mutta jatkaa toimintaansa luennoimalla kokemuksistaan.
Prof. John Searlin SEG-vapaaenergiageneraattorin perusosien tietokonemallinnus. Searl Effect Generator:issa on kolme sisäkkäistä rengasmaista akselinsa suuntaan magnetoitua kiintomagneettia. Näiden ulkokehillä kiertävät rullamaiset pienet magneetit joiden magneettikenttä on kehiin nähden vastakkaissuuntainen. Näin siis samansuuntaiset magneettirullat hylkivät ja säilyttävät vakioetäisyyden toisiinsa, samalla kun kehien vastakkaissuuntainen magneettikenttä vetää puoleensa ja pitää ne ympärillään. Käynnistyttyään ulommat rullat kiertävät keksijän kertoman mukaan kehäänsä 2,5 -kertaisella vakionopeudella kuhunkin sisempään rullastoon verrattuna. Sähköteho kerätään talteen ulommaisten magneettien ympärillä näkyvillä C-mallisilla käämeillä. Ilman näitä käämejä laitteen kuvataan toimivan korkeajännitelähteenä, koska pyörivät magneettirullat pumppaavat elektroneja laitteen keskeltä sen ulkokehälle. Laite näyttäisi siis olevan eräänlainen magneettilaakeroitu elektronilinko. Yksinkertaisimmillaan SEG:tä on kokeiltu yhdellä renkaalla rullineen. Moskovan tiedeakatemian tutkijat Godin ja Roschin raportoivat saavuttaneensa yksikehäisellä MEC-koelaitteellaan yli 30% painonpudotuksen. Kuva: John A. Thomas Jr., http://www.searleffect.com . Lisätietoja: http://www.sisrc.com .
Ilmainenkaan ei tule tyhjästä
Kvanttienergia itse voi olla ilmaista, mutta sen tuottamiseen tarvittavien laitteiden markkinointivalmiiksi kehittäminen ei sitä ole. Kvanttienergiaa on kuitenkin ainakin tutkijoiden käsityksen mukaan saatavissa yhtä helposti kaikkialla, joten mahdollisesti toteutuessaan se voi lopultakin vapauttaa ihmisen polttoaineen mukanakuljettamisen orjuudesta ja auttaa alikehittyneiden maiden omavaraistamisessa paikallisen, puhtaan energiatuotannon avulla.
Keksiminen on kuitenkin helpompaa kuin keksinnön hyväksyminen. Aivan eri asia onkin, milloin käyttäjät omaksuvat tällaisen aivan uuden ja oudon energiantuotantomenetelmän. Mahdollisen ilmaisen energian käyttö edellyttää melkoista muutosta kulttuurissamme ja omassa suhtautumisessamme. Koko tähänastisen historiamme aikana yhtä perustavanlaatuisten muutosten omaksumiseen on kulunut sukupolvia. Mikään ei osoita, että nykyihminen toimisi päätöksenteossaan oleellisesti eri tavalla kuin esi-isänsä.
Kuluttaja odottaa, että joku tarjoaa hänelle uutta tuotetta mukavasti postimyynnistä, samalla kun hän naureskelee höyrähtäneille keksijöille. Keksijä taas uskoo lujasti keksintöönsä ja odottaa, että innostuneet käyttäjät ja rahoittajat parveilevat kiitollisina hänen ympärillään auttaakseen jatkokehittelyssä ja napatakseen hänen luomuksensa suoraan käsistä. Päättäjä taas odottaa jonkun muun tekevän jotain tai ottavan edes vastuun toimeksiannon antamisesta. Näin siis kuluttaja odottaa ja lopulta unohtaa, keksijä nolataan kiitoksen sijasta, ja virkamies välttyy tekemästä virheitä koska ei tee mitään.
Moskovan tiedeakatemian tutkijat Godin ja Roschin olivat tiettävästi ensimmäiset, jotka toistivat Searlin kokeet omalla, hieman alkuperäisestä SEG:stä muunnellulla Magnetic Energy Converter (MEC) -laitteellaan. Tämä on yhdellä magneettirullastolla varustettu Searl-kiekko, jonka rullia pyöritetään sähkömoottorilla. Tutkijat raportoivat yli kolmenkymmenen prosentin painonpudotuksen koelaitteessa. Toisinpäin pyöritettäessä laitteen paino vastaavasti lisääntyi. Muita havaittuja efektejä olivat käynnistetyn laitteen ympärillä pimeässä näkyvä sinipunainen koronakiekko sekä ilman lämpötilan putoaminen noin kuudella asteella laitteen välittömässä läheisyydessä. Sergei M. Godin kuvassa oikealla ja Weinfeldenin konferenssin organisoija Adolf Schneider kääntämässä luentoa saksaksi kuvassa vasemmalla. Lisätietoja MEC-koelaitteesta löytyy nettisivulta http://www.alexfrolov.narod.ru/russearl.html
Milloin kvanttienergiaa tänne Pohjolaan?
Yritysten mielenkiinto kvanttienergiatutkimusta kohtaan on heräämässä ja tietoa haetaan parhaillaan maailmalta. Kotimaisissa opinahjoissa aiheesta sensijaan tiedetään vielä tuskin mitään, senverran hitaasti kvanttimekaniikan huippututkimuksen uusimmat tuulahdukset tänne asti ehtivät. Koulutettua työvoimaa alan tutkimukseen ei siis ole yliopistoistamme odotettavissa tällä vuosikymmenellä, vaan kehityksen vetovastuu jäänee edelleen yrityksille.
Sinällään kvanttienergialla on onnistuessaan kaikki edellytykset nousta sukupolven kuluessa kansallisena työllistäjänä Nokiaan verrattavaksi teollisuudenhaaraksi, koska käytännön sovellutukset ovat huomattavasti yksinkertaisempia kuin teoria niiden takana. Eri asia onkin, riittääkö yliopistomaailmassa uskallusta lahteä mukaan sellaisen energiatekniikan kehittämiseen, joka kilpailee maailman energiatuotannon mahtitekijöiden kanssa. Tämähän saattaisi merkitä omien energiatutkimusmäärärahojen vaarantamista.
Elämmekö mullistusten aikaa itse sitä huomaamatta?
Galilei, Newton, Darwin, Einstein. Heistä ja monista muista uranuurtajista aluksi vaiettiin, sitten heidät haukuttiin mahdottomien ja sopimattomien ajatusten vuoksi. Lopulta läpi lyötyäänkin tieteellinen teoria on loppujen lopuksi vain malli, joka likipitäen kuvaa todellisuutta. Jotkut paremmin, toiset huonommin, täydellisesti tuskin mikään. Luonto toimii kuitenkin ihmisen teorioista välittämättä. Luovat mielet huomaavat nämä erot teorian ja käytännön välillä. Harvat vain uskaltavat niistä puhua syrjityksi tulemisen pelossa. Suomalaiset vapaaenergiaharrastajatkin välttävät julkisuudessa esiintymistä, etteivät joutuisi leimatuiksi höyrähtäneiksi.
Tuskin milloinkaan on energiatekniikassa tapahtunut näin paljon näin vaivihkaa. Puhtaan ja edullisen energian ongelman ratkaisseet nerot ovat ehkä jo keskuudessamme. Olemmeko me juuri niitä, jotka heille nauravat? Jos nämä uudet tekniikat osoittautuvat todella toimiviksi, niiden voidaan odottaa todella muuttavan ihmiskuntaa ja maailmaa - toivottavasti puhtaaseen ja kestävään suuntaan.
Tähän päivään asti olemme vain keräilleet maailmankaikkeuden valtavan energiameren rannalle huuhtoutuneita tähteitä. Hyvin hiljalleen on käsityskyvyllemme nyt avautumassa oman avaruutemme ulapan käsittämättömät energiarikkaudet. Uusi energiatutkimus näyttää tarjoavan käyttöömme jotain vastaavaa kuin vene ja verkot olivat aikaisemmin meren tuomia hylkytavarakasoja kolunneille esivanhemmillemme. Onko meillä uskallusta nousta tähän veneeseen ja heittää verkkomme Energian mereen?
Nettisivuja:
Weinfeldenin energiakonferenssi, http://Weinfelden.innoplaza.net
Experimental Energy Links, http://energy.innoplaza.net
Prof. Kanarev and his books, http://Kanarev.innoplaza.net
Tom Van Flandern about superluminal speed of gravity, http://www.ldolphin.org/vanFlandern/gravityspeed.html
Kommentteja Roschinin ja Godinin MEC-kokeesta: Strange Effects Related to Rotating Magnetic Systems, kirjoittaja Matti Pitkänen. Artikkeli julkaistu New Energy Technologies -lehdessä.
Kirjallisuutta:
Jeane Manning: The Coming Energy Revolution. Yleistajuinen kirja vapaaenergiasta, sen kehittäjistä ja merkityksestä. Avery, New York 1996, ISBN 0-89529-713-2.
"Neue Wasserstofftechnologien und Raumantriebe". The Weinfelden energy conference report in English/German. 226 pages, ISBN-3-906571-20-3, e-mail: adolf.schneider@datacomm.ch .
Prof. Philipp M. Kanarev: The Crisis of the Theoretical Physics. Fotonin ja elektronin uudet mallit. Krasnodar 1997, in English. http://Kanarev.innoplaza.net .
Prof. Fran De Aquino: Gravitation and Electromagnetism: Correlation and Grand Unification, Los Alamos National Laboratory, preprint no.gr-qc/9910036.
Margaret Cheney: Man Out of Time. Nikola Teslan elämäkerta. http://www.nickf.com/tesla.htm .
Juha Hartikka, M.Sc.Tech.
