Linkkisivu
Gunwritersin etusivu
Joseph Kennedy ja V3, Hitlerin
raippa
01.09.1999
Teksti: Gunwriters / P. T. Kekkonen ja J. Hartikka
Kuvat: J. Hartikka
Ilmapommituskuvat: Public Record Office
John Fizgerald Kennedy, sittemmin USA:n presidentti, oli Tyynen meren
sotaveteraani. Hän lähes menetti henkensä kun hänen komentamansa moottoritorpeedovene
törmäsi sotatoimen aikana pimeässä japanilaiseen hävittäjään. Kannatellen
tuntikausia meressä itseään ja erästä miehistään hän kuitenkin onnistui
täpärästi pelastumaan. John F. ei ollut ainoa toisen maailmansodan sankari suvussaan.
Vähemmän tunnettu, mutta ei yhtään vähemmän merkittävä, on hänen vanhemman
veljensä, Joseph Kennedyn tarina. Sankarivainaja Josephin kohtalo liittyi Hitlerin
kostoasesarjan viimeiseksi jääneen, vähän tunnetun V3:n tuhoamiseen.
Kuva: Mimoyecquesin V3-luolan pommituslennolla
räjähtäneen amerikkalaisen Liberator -pommikoneen päällikön, luutnantti Joseph
Kennedyn muistokivi luolan uumenissa. Joseph Jr. oli Kennedyn veljessarjan esikoinen,
josta isä-Joseph odotti aikanaan USA:n presidenttiä. Kohtalo kuitenkin päätti toisin.
Kennedystä tulikin sittemmin Yhdysvaltain presidentti, mutta paikan ottikin kaatuneen
luutnantin nuorempi veli John. Muistokiven ranskankielinen teksti kuuluu: "A LA
MEMOIRE DU LT JOSEPH KENNEDY, ET SON EQUIPAGE DE L U.S.A.F DISPARUS LE 12 AOUT 1944 AU
COURS D'UNE MISSION DE BOMBARDEMENT SUR MIMOYECQUES".
"Lentävä pommi" V1 ja ballistinen ohjus Aggregat 4 / V2 ehdittiin
saada käyttöön ennen sodan loppua, ja etenkin Lontoo oli niiden kohteena, karvain
kokemuksin. Kolmas ase sarjassa ei tiettävästi ehtinyt aivan valmiiksi ennenkuin
liittoutuneiden tiedustelu sai siitä vihiä ja se vaurioitettiin toimintakyvyttömäksi
mittavilla ilmapommituksilla. Silloisten ja myöhempienkin asiantuntijoiden mukaan se
olisi toimiessaan ollut tuhoisin Lontoota vastaan suunnattu kostoase.
Röchling -terästehtaan yli-insinööri August Coendersin kehittämä
monikammioinen, sileäputkinen, huippunopeita pari metriä pitkiä nuolimaisia ammuksia
ampuva tykkipatteri, jonka aseiden lempinimiä olivat "Fleissige Lieschen"
("Ahkera-Liisa") ja "Tausendfüssler" ("Tuhatjalkainen"),
oli kantamaltaan riittävä yltääkseen miehitetyn Ranskan rannikolta Lontooseen.
Valmistuttuaan olisi patteristo Adolf Hitlerin haaveen mukaan kuin raippa, jolla
hän piiskaisi sotaisan kiihkon Britannian joutilaasta yläluokasta, ja jopa itsestään
Sir Winston Churchillistä.
Sodan jälkeen umpeenräjäytetty ja 1980 -luvun lopussa
ranskalaisten uudelleen avaama V3 -luolan sisäänkäynti. Alkuaan tunnelissa oli
läpikulkeva junarata. Kallion päällä oleva kyltti kertoo: Mimoyecques Base V3
(Mimoyecquesin V3 -tukikohta).
Edellisessä maailmansodassa oli tulitettu Pariisia 130 kilometrin etäisyydeltä
pitkäputkisella 210 mm "Kaiser Wilhelm"-tykillä, tosin vain yhdellä
nopeasti loppuun kuluvalla putkella, jonka uusiminen keskeytti ammunnat viikkokausiksi.
Harvahkokin tulitus sai aikaan hysteerisen paniikin. Liki piti, ettei Pariisia evakuoitu
siviiliväestöstä.
Coendersin tykkikonseptin 20-millimetrisellä pienoismallilla oli saavutettu 2000 m/s:n
lähtönopeusennätys, edes rasittamatta putkea sen kestävyyden rajoille. Täysikokoisten
150-millisten tykkiprototyyppien vajailla latauksillakin lentoon laukaistut
heinäseipään mittaiset nuoliammukset ulottuivat jo Kanaalin länsirannan
liitukallioihin, säädettäessä perustykkien sivusuuntausta kohdistuslaukauksin.
Täyspanoksilla ei koeammuntoja voitu vielä suorittaa, koska patteriston tykkien putket
olivat vajaalaatuista terästä. Laadukkaasta terässeoksesta tehdyt putket otettaisiin
käyttöön, kun jatkuvasti tihentyvä rautasade Lontooseen alkaisi.
Uhka oli todellinen
Tykkejä ja ammuksia testattaessa käytettiin inertillä materiaalilla laboroituja
nuoliammuksia, ettei vastustaja valpastuisi ennen aikojaan. Vielä tulisi
räjähtävienkin ammusten vuoro. Niiden räjähdysvoima vastaisi viittä tai jopa
kymmentä jonoon asetettua 81 mm:n kranaatinheittimen ammusta, täydennettynä yli 1000
m/s:n nopeudella taivaalta putoavan nuolen liike-energialla.
V2-ohjuksen tavoin iskisi nuoliammus sattumanvaraiseen kohteeseensa kolminkertaisella
äänennopeudella, ilman ennakkovaroitusta. Pärinäpommeiksi sysäysputkimoottorinsa
äänen takia kutsuttujen V1-aseiden epäkohta oli niiden lennon hitaus. Ne voitiin
havaita ajoissa ja torjua jopa vierellä lentävän hävittäjäkoneen siivenkärjellä
tönimällä. Kun moottoripyörän ääntä muistuttava pörräys kuului taivaalta,
voitiin siirtyä ilman kiirettä väestösuojiin. Pärinän lakkaamisesta jyrähdykseen
oli aikaa vielä jopa puoli minuuttia.
V3 -supertykin nuolimainen ammus oli varrestaan 80 mm ja
pyrstöstään 150 mm paksu. Tukisektorit ja pyrstörengas-tiiviste pitivät ammuksen
tykinputken keskellä kiihdytyksen ajan ja putosivat ulos tultua pois nuolen jatkaessa
lentoaan huimalla 1500 m/s nopeudella. Ammusversioita oli pituudeltaan 1,8 ... 3,2 metrin
väliltä ja painoltaan 78 kilosta 127 kiloon. Kantama oli noin 160 km.
V2-raketin ja V3-tykin nuoliammusten lentomelu kuului tai kuuluisi kohteessa vasta
räjähdyksen jälkeen, kuten jo "Pariisin Tykin" ammusten ukkosmainen
lähestymisjyrinä oli kuulunut. Tällä ilmiöllä oli jopa suurempi terrorivaikutus kuin
räjähdyksillä. Jos ohjusaseisiin verrattuna hullunhalpa tykkipatteristo
peitenimeltään "Hochdruckpumpen", lyhennettynä HDP (=
suurpainepumput) täyttäisi toiveet, lisättäisiin tykkien lukumäärää kunnes
Lontooseen sataisi 900 nuoliammusta tunnissa ympäri vuorokauden. Nuolimyrskyn toivoi
Hitler tekevän Lontoon asukkaiden elämän sietämättömäksi ja raunioittavan viimein
koko kaupungin savuavaksi soratasangoksi - ehkä vuoteen 1946 mennessä, ellei Englanti jo
sitä ennen taipuisi Saksan esittämään erillisrauhan sopimukseen.
"Saksa ei tahdo muuta kuin rauhaa lännessä!"
V3-tykin avulla toivoi Hitler saavansa valttikortin rauhanehtojen sanelemiseksi: vaatimus
olisi sotatoimien lopettaminen Saksaa ja sen liittolaisia vastaan, sekä pidättäytyminen
Saksan vihollisten - erityisesti Venäjän - ja Saksan liitosalueilla toimivien
terroristijoukkioiden aineellisesta avustamisesta.
Tuotantokapasiteetti riitti
Hitler määräsi aseet otettaviksi pikimmiten käyttöön Lontoota vastaan. Laskelmat 900
ammuksesta tunnissa olivat mahdollisesti hänen tekemiään, mutta ne on julkaistu
anglo-amerikkalaisessa kirjallisuudessa - väittämättä niitä epärealistisiksi. Niitä
tehtäessä oli Saksan teollisuus vasta taannoin valjastettu kokonaisuudessaan
sotatarviketuotannon palvelukseen. Tehtaita perustettiin itäisille liitosalueille
pommitusten ulottumattomiin, sekä maanalaisiin luolastoihin. Supertykkien ja niiden
ammusten riittävyys olisi turvattu vuosikausiksi.
Merkittävä työllistäjä
Aseet vaativat monilukuisen miehistön. Parimetrisistä pätkistä laipoilla ja pulteilla
yhteenliittäen kootun putken pituus oli noin 150 metriä ja siihen oli yhdistetty
määrävälein sähköisesti laukaistavia, erikseen ladattavia ruutikammioita. Kutakin
varten oli oma lataajansa irtopanospusseja ruutijunasta nostelevine avustajineen.
Peruspanoksen lauettua kiihdytettiin ammusta 12 lisäpanosparilla putkivaiheen aikana,
joten lataajaryhmiä tarvittiin yhteensä 25, ja ryhmien yhteistoiminnan piti olla
kellontarkkaa. Yhdenkään ruutikammion sulku ei saanut unohtua auki, tai panos jäädä
lataamatta.
"Hochdruckpumpe" (korkeapainepunppu) oli supertykin
koodinimi saksalaisissa asiakirjoissa, mutta sitä nimitettiin myös
"Tuhatjalkaiseksi" ja "Ahkera-Liisaksi". Kummankin nimen ymmärtää
tämän Hillerslebenissä sijainneen tykin koekappaleen valokuvan perusteella: Putken
molemmin puolin sivulle törröttävät 24 paria ruutikammioita ladattiin ja nallitettiin
käsin, jokainen erikseen. Tarkasti ajoitettu liukuva sytytys tapahtui sähköisesti.
Lopullisessa versiossa olivat sivukammiot taaksepäin viistot, jolloin niiden lukumäärä
voitiin puolittaa 12 pariksi.
Epäonnistunut historiallinen esikuva
USA:ssakin oli kokeiltu jo 1800-luvulla kahdella panospesällä varustettua Lyman
& Gatskill -kanuunaa, mutta se havaittiin fiaskoksi. Putken keskivaiheille
sijoitettu lisäpanoskammio laukesi heti putken perässä sijainneen peruspanospesän
ruutilatauksen lauettua. Ammuksen nopeus oli vaatimaton, mutta
"Rodman-anturilla" mitattu huippupaine oli lähes kaksinkertainen
normaalirakenteiseen tykkiin verrattuna. Siis tupla-annos ruutia, tuplaten painetta, mutta
ammuksen nopeus oli vain hieman yli puolet tavanomaisen laukauksen nopeudesta. Putki ja
sulku olisivat kuluneet loppuun varsin pian.
Epäkohtien alkusyy oli tykin rihlattu putki, jonka rihlauksen nurkista vuoti
väistämättömästi ruutikaasua ammuksen ohi, ehkä jo ennen sen liikkeellelähtöä
sytyttäen lisäpanoksen ennen aikojaan. Ongelmien ratkaisukeinoja ei sallittu etsiä,
vaan keksintö sai tylyn hylkytuomion päättäviltä tahoilta, jotka melkein aina, lähes
kaikkialla, ovat muutosvastarinnan johtavia sieluja.
Rihlaamaton = ongelmaton
Sileäputkisessa V3- tykissä ei ilmennyt tällaisia epäkohtia, koska ammus voitiin
tiivistää putkeen täysin kaasunpitävästi. Tavallisen tykin lahtönopeutta rajoittava
tekijä on ammusta kiihdyttävän ainoan ruutikaasupanoksen paineen nopea putoaminen
tykinputkessa. Paineen ylläpitämisen ratkaisi Coenders V3-supertykissään sijoittamalla
ruutipanoksia pitkin matkaa tykinputken kylkeen. Näin nuoliammuksen takana oli jatkuvasti
riittävän korkea paine, ja sen nopeus kiihtyi tasaisesti koko 150 metrin matkan
pitkästä piipusta ulkoilmaan. Panokset laukaistiin sähkönalleilla, eikä enää
peruspanoksen ruutiliekillä, ja kunkin ruutikammion sisältämä irtopanos oli peitetty
ohuella metallikannella. Kansien jäänteet puhallettiin pois putkesta paineilmalla, jolla
putki jäähdytettiin jokaisen laukauksen jälkeen, kun ruutikammioiden sulut oli ensin
avattu kunkin lataajan toimesta.
Sisään ajettuaan juna jatkoi kulkuaan luolaston ylimmän tason
rautatietunnelin läpi. Vain toinen tunnelin suu on nykyään auki, eikä kiskoja ole
enää näkyvissä. Rautatietunnelista aukeavat sivuille lukuisat huolto- ja
tykkitunnelien suut.
Kammioiden "evakuointi" tyhjiksi ruutikaasun jäänteistä oli pakon sanelema
toimenpide ammuttaessa sisätiloista - nopeudella 20 laukausta tunnissa/tykki
"ympäri vuorokauden aina Englannin nöyrtymiseen saakka", kuten käsky oli
käynyt Johtajan Päämajasta. Parituntisen tauon olisi sentään tuottanut putkirikko,
eli kaksimetrisen putkenpätkän uusimisen tarve. Sen jälkeen vinkuisi Hitlerin Raippa
taas entistäkin purevampana kolmen minuutin välein.
Putken sisämitta ja ammuksen pyrstösiivekkeiden kärkiväli olivat 150 mm, mutta solakan
ammuskuoren halkaisija vain 80 mm. Ammus tuettiin putkeen keskikohdaltaan kuudella
alumiinisella sektorilla, ja peräpäästään tiivistetulpalla ("der
Spiegel" tai "discarding sabot" , joissakin piirroksissa "obturator"),
joka oli varustettu ohuella helmalla muinaisen Minié-luodin tavoin. Tukisektorit ja
alumiininen tiiviste irtosivat ammuksesta, kun se syöksyi 1500 m/s:n lähtönopeudella
putkesta ilmanvastuksen vaikutuspiiriin.
Nuoliammuksia kokeiltiin rihlatykeissäkin
Nuolimaisia ammuksia oli jo kehitelty kokeilumielessä jopa tavanomaisiin rihlaputkisiin
tykkeihin. Useimmille lienee tuttu ylikaliberinen, lentopommin näköinen ontelokranaatti,
jonka pyrstöputki työnnettiin 37 mm panssarintorjuntakanuunan putken ympärille, kuin
moderni kiväärikranaatti rynnäkkökiväärin suuhun, ja laukaistiin matkaan miedolla
ajopanoksella. Kookas panos tuhosi raskaankin panssarivaunun ehdottoman varmasti. 37 mm:n
piiskatykin vakioammus olisi jo tuohon aikaan kimmonnut järeimpien sotavaunujen kyljestä
kuin herne kalliosta.
Oli myös alikaliberisia nuoliammuksia järeisiin rautatietykkeihin. Muutamissa "Pfeil-Geschosseissa"
olivat pyrstösiivekkeet ohutta jousiterästä. Ne käärittiin kokoon kuin panssarinyrkin
tai suomalaisen kevytsinko 55 S 55:n ammuksen vakautus-evät, ja ne suoristuivat ammuksen
tultua esiin putkesta.
Vastaavaa rakennetta kokeiltiin "suurpainepumpunkin" ammuksissa, mutta 1500 m/s
lähtönopeus oli toimivuuden esteenä. Ohuet siivekkeet väräjöivät ("flutter"-ilmiö)
lennossa, usein murtuen tai repeytyen irti ammuksen perästä. "Räpyttelevien
siipien" tilalle oli pakko omaksua jyrsityt siivekkeet. Lopullinen ratkaisu olisi
ehkä ollut pyrstöjen sorvaaminen alumiiniprofiilista, kuten nykyisiin krh:n ammuksiin,
tai tarkkuusvalu tahi sintraaminen teräksestä. Kokeilupatteriston tuhoaminen aiheutti
nuoliammusten kehittelyynkin vuosien tauon, mutta...
...Ideaa ei unohdettu!
Nykyisin kutsutaan pitkänmatkan tykkejä siis supertykeiksi. Modernien panssarivaunujen
tornikanuunatkin ovat pääsääntöisesti sileäputkisia, nuoliammuksilla ladattavia
aseita. Vain englantilaiset luottavat yhä rihlaukseen, koska sileäreikäiset tykit
"ovat muunmaalaisten keksintöjä" (NIH = "Not Invented Here").
Selitys sekin..! Eräs ympyrä on sulkeutunut: Kaikkein vanhin täsmällisesti
ajoitettavissa oleva tykin piirroskuva esittää asetta, jonka suusta on singahtamassa
ulos varsijousen nuolen näköinen, putkeen tiiviisti sopiva vasama. Kuulat ovat uudempi
keksintö. Huvittavin lienee tieto, että värikäs kuva on piirretty Englannissa.
Nuolen osumatarkkuuden huonommuutta rihlatykin ammukseen verrattuna ei ole kyetty
näyttämään toteen, ja sileäreikäisen putken käyttöikä on ratkaisevasti
rihlaputkea pidempi, ellei putkimetallissa piile sisäisiä ainevikoja. Brittienkin on
ollut pakko tunnustaa nämä tosiasiat. Nuoliammuksien valmistustarkkuuden vaatimukset
ovat kuitenkin äärimmäisen tiukat. Järeimmillä supertykeillä voidaan ampua jopa
pieniä satelliitteja maatakiertäville radoille, joten Jules Vernen fiktio
vuodelta 1865 olisi toteutettavissa, vaikka Kuuhun saakka ei kantama vielä ulotukaan
meidän päiviemme teknologialla.
"Suora kurssi Londoniin !"
Kanaalin rannan tykkejä ei yritetty tehdä vapaasti suunnattaviksi, vaan ne oli
päätetty upottaa useana viisiputkisena, kiinteästi Lontooseen suunnattuna patterina Calais'n
liitukallioon louhittavaan luolaan. Paikaksi valittiin Mimoyecques'in
liitukivikalliot Ranskassa. Nimihirvitys lausutaan yksinkertaisesti: "mimoiks".
Louhittavaksi liitukivi on varsin helppoa ja nopeaa, kalliossa ei ole halkeamia ja se on
suhteellisen lujaa.
Halkileikkauspiirros Mimoyecquesin V3 -luolastosta. Vasemmalla näkyvät maanpintaan
aukeavat peräkkäiset tykkipatterien suut ja vinoon louhitut tykkipatterien tunnelit,
viisi putkea patterissaan. Noin 150 metriä pitkät tykinputket on upotettu kokonaan
kallion sisään ja suunnattu kiinteästi Lontoota kohden. Oikealla näkyy junarata,
poikittaiset yhdystunnelit ja tasoja yhdistävä hissikuilu.
Kallion päärakenneaine liitu on samaa ainetta kuin meille koulusta tutut taululiidut,
mutta lisäksi kalliossa risteilee kerroksittain piikiviä, ns. limsiöitä. Nämä noin
nyrkinkokoiset murikat taas ovat samaa juuri sitä ainetta, josta muinaiset esi-isämme
lohkoivat keihäänkärkensä ja partaveitsenterävät puukonteränsä sekä
tuluskivensä, ja jota paljon myöhemmin alettiin käyttää kipinän iskevänä
tulikivenä piilukkoaseissa.
V3 -luolan louhintatöissä käytetyt työnnettävät
"orjavaunut" on nostettu takaisin kiskoilleen osittain keskeneräiseksi
jääneeseen luolaston sivukäytävään.
Orja- ja vankityövoimalla (Todtarbeiter) louhittava luolakompleksi oli valtava
ja monikerroksinen. Ranskalaisten viljelijöiden peltojen alle syntyvän V3-työmaan
saksalainen koodinimi oli "Wiese" - "niitty". Se oli
naamioitu rautatietunneliksi, joka se paikoitellen olikin: Tykkien ampumatarvikkeita olisi
kulunut monta pässiveturin kiskomaa junalastillista - tunnissa. Ulospäin oli määrä
näkyä vain tykkipatterien huomaamattoman pienet suut kallion päällä. Tykinputkia tuli
suunnitelman mukaan upottaa luolaan 25 kappaletta, aina viisi putkea patteriinsa viiteen
peräkkäiseen viistosti kallioon louhittuun luolaan.
"Donnerwetter - käry on käynyt!"
Naamiointi ei auttanut! Liittoutuneiden tiedustelukoneet huomasivat ja kuvasivat työmaan,
vai lieneekö Ranskan vastarintaliike ollut vihjeen antajana. Aivan selvää käsitystä
saksalaisten uuden juonen luonteesta ei tiedustelupalvelulla ollut, mutta V1 ja V2
-installaatiot lähistöllä Eperlecques'sa, Wizernes'sä ja Senighemissä
olivat opettaneet britit varovaisiksi. Kallio määrättiin pommitettavaksi, tavan ja
varmuuden vuoksi. Mimoyecquesin mäki ympäristöineen möyhennettiin reikäjuustoa
muistuttavaksi brittien Halifax-, Lancaster- ja Mosquito-pommikoneilla
kesällä 1944. Apuun kutsuttiin myös amerikkalaiset yli viiden tonnin painoisine "Tallboy"
-bunkkerinmurskaajapommeineen.
Mimoyecquesin kukkula 6.7.1944 muistutti liittoutuneiden
ilmapommitusten jäljiltä emmentaljuustoa. Suurimmat kraaterit ovat Tallboy -pommien
jäljiltä. Yksi niistä on osunut isoimman ympyrän osoittaman tykkipatteriston
betonikilven nurkkaan romahduttaen yhden sen alle liitukallioon louhituista
tykkipatteriluolista. Kapeat raot kilvessä ovat tykkien suita varten. Vasemmanpuoleinen
ympyrä osoittaa umpeenpommitetun junaradan tunnelin suun. Oikeanpuoleinen suuaukko jää
kuvan ulkopuolelle alas oikealle.
Tallboy osoittautui huvin kahlaavaksi syvälle liitukallion sisään. "Wiese"
-kompleksin ensimmäiseltä tasolta saatiin luolastoja sortumaan kuudesta kohdasta,
mukaanlukien yksi kolmesta valmiiksi louhitusta tykkipatteriluolasta. Lentopommitukset
häiritsivät Mimoyecquesin V3:n työmaata niin paljon, että supertykkien käyttöönotto
viivästyi, mutta saksalaisten ilmatorjuntakin oli tunnetusti tehokasta: Eräs
taistelulennolla ollut amerikkalainen Liberator-pommittaja räjähti ilmassa
tuntemattomasta syystä ja tuhoutui. Kaatuneiden joukossa oli konetta komentanut
Yhdysvaltain ilmavoimien luutnantti Joseph Kennedy. Mimoyecquesin luolaan
asetetun muistokiven mukaan kohtalonlento tapahtui 12. elokuuta 1944. Sabotaasinkin
mahdollisuus turman syyksi on joskus mainittu.
Viisitonniset Tallboy -pommit romahduttivat ja tukkivat
luolakompleksin ylimmän tason käytäviä kuudesta eri kohdasta (varjostettu
piirroksessa) mukaanlukien yksi tykkipatteri. Tallboy -kraatterin nurkastaan haukkaama
nelikulmio keskellä ylhäällä on kolmen tykkipatterin suojakilpi suuaukkoineen.
Romahtaneen patterin sivukuva on piirretty vasemmalle. Rautatietunneli on kuvassa
alhaalla.
Maihinnousu ratkaisi supertykkipatterin hallinnan lopullisesti. Liittoutuneet olivat
hämmästyneitä kiven sisältä löydetyistä lähes valmiista kostoaseista. Löydös
tutkittiin tietenkin tarkoin. Kanadalaisten pioneerien tehtäväksi jäi räjäyttää
tunnelin suut umpeen tutkijoiden poistuttua.
Turistikohde - ja maankaatopaikka
Mimoyecquesin V3-luolan ylin taso on osittain avattu vierailijoille 1980 -luvun lopulla.
Läpi kulkeneen junaradan tunneli ja osa tykinputkille johtaneista sivukäytävistä on
valaistu ja varustettu opastein. Yksi huone on luolastosta löytyneiden tavaroiden
museona. Sisälle on rakennettu muistokivet toisen maailmansodan eurooppalaisille uhreille
sekä erikseen Joseph Kennedylle.
Erääseen huoltotunneleista on nostettu tämä saksalaisten
jäljiltä jäänyt generaattori.
Kun asekirjoittajat vierailivat luolassa pian sen avaamisen jälkeen kesällä 1991,
vieraskirjasta ei löytynyt vielä muita suomalaisia nimiä. Paikka oli melko vaikea
löytää hyvänkään kartan kanssa, vaikka sinne olikin opaskyltti naapurikylästä.
Alemmille luolan tasoillekin löysivät ranskalaiset käyttöä 1990-luvulla. Suomen
TV:ssä mainittiin, että valtavia määriä Kanaalin tunnelin työmaan jätelietettä
pumpattiin V3:n luolan uumeniin. Tämä antaa käsityksen maan alle jääneen kompleksin
osan mahtavuudesta. Luolan alimmille tasoille ei ole julkaistu karttoja, joten ne
lienevät vieläkin sotasalaisuus.
Yhtä puuttui, ja samalla kaikki
Koko komeutta ennen luolaston umpeenräjäytystä tutkineet asiantuntijat olivat
vakuuttuneita siitä, että V3 olisi ollut toteutuessaan Kolmannen Valtakunnan
kostoaseista tehokkain ja taloudellisin, eikä ensimmäisen patteriston toimivuuskaan
ollut enää kovin kaukana. Myöhemmät löydökset olivat vieläkin sensaatiomaisempia.
Mimoyecquesin pommituksissa suutariksi jääneitä
liittoutuneiden pudottamia lentopommeja, jotka on löydetty luolan uudelleenavaamisen
yhteydessä. Pommit ovat näytteillä yhdyskäytävässä, jonka V3 -tykkipatterille
johtava pää on räjäytetty umpeen.
Adolf Hitlerin puheille "käänteentekevistä salaisista aseista" hymyiltiin
jopa hänen liittolaistensa piirissä, vastapuolesta puhumattakaan, mutta kun eräitä
muitakin luolastoja päästiin sodan jälkeen tutkimaan, löytäen suuret
hermokaasuvarastot ja ydinaseen tuotannon mahdollistava lähes valmis laitteisto,
hyytyivät ainakin etevimpien asiantuntijoiden hymyt jollain lailla väkinäisiksi: Saksan
Johtajalla ja kansalla oli ollut sittenkin huipputehokkaita salaisia aseita, jopa täysin
käyttövalmiina.
Yhtä vain puuttui, ja sen myötä kaikki: Se kohtalonomainen "moukan tuuri",
jota jo keisari Napoleon I Bonaparte vaati kenraaleiltaan. Se ohjasi
liittoutuneet pommittamaan kalliota, jonka uumenissa touhuttiin jotakin tavallisuudesta
poikkeavaa.
Onnettaren jäähyväissuukko
Joillakin yksilöillä tuon syntymälahjan - onnen,
rikkauden ja menestyksen - rajallinen kiintiö on tietenkin pienempi kuin toisilla.
Kennedy-suvun miesten kirous näyttää olevan lahjakiintiön ylenpalttisuus aluksi, mutta
sen äkillinen loppuminen jonakin päivänä. Eräs kohtalonsa ennalta aavistava
ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjä lausuikin konettaan potkurista käyntiin
nykivälle mekaanikolleen oraakkelimaiset sanat: "When Lady Luck kisses you
goodbye, it is - a Goodbye..!" Myöskään hän ei palannut lennoltaan.
Euroopan sotatantereen uhrien muistomerkki Mimoyecquesin V3
-luolassa. Suomen lipun näkeminen yllätti ja pysäytti vierailijan.
Karttaliite:
Calais'in alueen karttaan merkitty "V3" osoittaa Mimoyecquesin sijainnin
Kanaalin rannan lähellä. V2 (A4) -raketteja varten yritettiin rakentaa mammuttimaisia
betonibunkkereita Eperlecques'iin (ylempi V2-merkki) ja Wizernes'iin, mutta ne olivat
liian houkutteleva kohde liittoutuneiden pommittajille. Saksalaiset joutuivatkin
kehittämään kiinteiden asemien sijaan liikkuvat lähetysalustat
("Meillerwagen") V2-raketteja varten. V1 -lentävän pommin (FZG76)
lähetysbunkkereista kartan ylempi on Senighemissä ja alempi Siracourtissa. Muutamat 1/4
-panoksilla laukaistut V3:n suuntausammukset menivät hieman pitkiksi, mutta sivusuuntaus
oli kulmasekunnin tarkkuudella oikea. Ammuksia löydettiin Kanaalin länsirannan
liitukivikallioihin tunkeutuneina Folkestonen pikkukaupungin edustalta. Suora reitti
Mimoyecques'ista Lontooseen kulkee kyseisen kaupungin ylitse.
V3 -nettisivujen linkkejä:
Hochdruckpumpe - HDP or
V3 weapon. Picture
Site Mimoyecques. Air Force History: 1944 May, 1944 April. Modern Fortifications. Hochdruckpumpe ("HDP") or V3. Location.
Atlantikwall Message Board:
Buildings & complexes. A list of museums. V3 -museon
osoite: Base
V3 de Mimoyecques, 62250 Landrethun-Le-Nord, France, Tél : 03 21 87 10 34 - Fax : 03
21 83 33 10
Linkkisivu Gunwritersin etusivu
Gunwriters on the Web "Joseph Kennedy ja V3, Hitlerin raippa": http://guns.connect.fi/gow/V3tykki.html